cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 26, 2013 13:23:46 GMT 3
Daelan näytti vähän yllättyneeltä kuullessaan kirottujen mustien lohikäärmeiden ollessa syypäitä tämän tunteman henkiolennon vangitsemiseen, eikä yllättyneisyyttä todennäköisesti vähentänyt se tosiseikka että tämä ei tiennyt koko lohikäärme jupakasta oikeastaan yhtään mitään. "Varmaan parempi kysyä häneltä itseltään", käärmehaltia myötäili purppuratukan puhetta, miettien itsekseen että pitäisi jossakin vaiheessa kysellä asiasta tarkemmin Erlachilta, kuhan olisi aikaa. Nyt ei vielä oikein ehtisi kun edessä oli kohta kuitenkin lähtö. Daelan vielä vähän antoi syitä sille minkä takia Gistiksi tällä hetkellä kutsuttu olento vaihteli nimeään silloin tällöin ennen kuin keskustelu alkoi sitten pikku hiljaa tyrehtyä kun ulkoa alkoi kuulua ääniä, myös ihan heidän vankkurinsa ulkopuolelta kun koboldi ajuri toi hoidokkinsa vankkurin eteen ja alkoi puuhailla näiden kiinnitystä siinä sitten, huomaten pian että Spyro kurkkaili vaunusta ulos.
Koboldi nyökkäsi tyytyväisen oloisena kun Spyro näytti myöntyvän pyyntöön ongelmitta, eipähän tarvitsisi ruveta huolehtimaan siitä että lohikäärmeet alkaisivat hermostuttamaan tämän hevosia äkkinäisillä muodonmuutoksilla. Olisi se varmaan muutenkin aiheuttanut melkoista kaaosta koko karavaanin alueella jos punainen lohikäärme olisi ilmaantunut sinne oikeassa olomuodossaan, puhumattakaan siitä jos Spyrokin jonkin ihmeen kautta äkkiä onnistuisi palauttamaan oman muotonsa joko vahingossa tai tarkoituksella. Koboldi keskittyi hetkeksi kokonaan juhtien hoitoon huomatessaan lohikäärmeiden vaihtavan pari sanaa keskenään, parempi käyttää joka hetki hyvin kuului pienen vihreän liskon filosofiaan. "Voidaan syödä varmaan kun ollaan liikkeellä - ei saada kyllä lämmintä ruokaa, mutta onhan meillä leipää ja kuivalihaa", Cain totesi, vilkaisten hieman Daelanin suuntaan joka näytti vähän siltä että tuo taisi yrittää torkkua. Käärmehaltia oli sulkenut silmänsä ja istui mahdollisimman mukavassa asennossa, toisen käärmehiuksista myös näyttäen lepäävän tämän ollessa mahdollisimman rentona. Toinen käärmehius oli kuitenkin vielä vähän hereillä, tämän tarkkaillessa hieman ympäristöä.
Havaittuaan että lyhyt keskustelu oli ohi koboldi sitten esitti ehdotuksensa että lohikäärmeet voisivat tulla vähän totuttamaan eläimiä muotoaan muuttaneisiin. Lisko virnisti huvittuneena pojan hämmentyneeseen hermostuneisuuteen. "Vanhaa Zagia huolestuttaa enemmän että te purisitte niitä. Kunhan lähestyttte varovaisesti ja avoimesti niin mitään ongelmaa ei ole", koboldi totesi. "Ei me nyt niitä purra!", Cain protestoi tietoisena omista terävistä hampaistaan ja sai koboldilta vastaukseksi naurunpurskahduksen, pienen liskon selvästi tarkoitettua lausuma vitsiksi. Punainen onnistui näyttämään jokseenkin nolostuneelta ja mutisi jotain epämääräistä itsekseen. "Tulkaa vain, Vanha Zag antaa teille vähän jotain mitä voitte antaa tytöille", lisko sanoi ja pisti kynnekkäät kätensä taskuihinsa ja otti molempiin vähän jotain epämääräistä rehua ja odotteli siinä että lohikäärmeet tulisivat ulos vankkurista. Hevoset eivät näyttäneet suuremmin järkyttyvän vaikka lohikäärmeet olisivatkin kovin lähellä ulos tultuaan, vihreän liskon läsnäolo rauhoitti näitä ja nuo olivat kuitenkin ehkä paremmin tottuneita lohikäärmemäisiin hajuihin kuin tavalliset hevoset - vaikka koboldit olivatkin lohikäärmeille suhteellisen etäistä sukua, niin linkki oli sen verta selvä kuitenkin että hajussa oli vähän samaa.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 27, 2013 14:01:45 GMT 3
"Ei haittaa, kunhan on kunnon ruokaa" Spyro kuittasi tyytyväisenä Punaiselle tämän pohtiessa päivällistä, selvästikään suuremmin piittaamatta siitä että edessä olisi lähinnä pienimuotoinen ateria liikkuvissa vankkureissa. Mutta ilmeisesti leipä ja kylmä kuivalihakin olivat parempia kuin haalea puuro joten asiat olivat selvästi menossa pojan mielestä oikeaan suuntaan. Eipä aikaakaan kun se kuitenkin jäi jälleen kuikuilemaan viattomasti hevosia sekä valjaiden kanssa puuhailevaa koboldia, ehtimättä kuitenkaan syventyä tähän ajanvietteeseen kovinkaan pitkäksi aikaa kunnes liskomaisen ajurin kehotus tulla katsomaan hevosia lähempää sai nulikan hämmentymään melkoisesti. Purppuratukka silmäili juhtia skeptisesti siitäkin huolimatta että vihreä koboldi vakuutti ettei eläimistä ollut harmia kunhan kukaan ei hosuisi, tosin vilkaisten puremisepäilyjä protestoivaa Cainia olkansa ylitse . "Ei me purra" nulikkakin lupasi, huomattavasti auliimmin kuitenkaan Cainin tapaan hermostumatta... oikeastaan saattoi olla ettei se syystä tai toisesta edes nähnyt epäilyjä niin outona. Tämä tuntui ainakin huvittavan koboldia suuresti kunnes tämä kehotti kaksikkoa hieromaan tuttavuutta hevosiin herkkupalan turvin. Spyro näytti vieläkin varsin epävarmalta vilkaisten niin koboldia kuin Cainiakin kunnes kuitenkin kömpi ylös ja kapusi vankkureista, muistaen viimetipassa nykäistä hupunkin päähänsä.
"...eh. No jos olet varma niin..." se myöntyi hieman vastahakoisesti tallustellen eläimiä varovaisesti silmäillen kohti Zagia joka näkyi jo kaivelevan rehuja taskustaan. Varmuuden vuoksi nulikka kiersi kuitenkin eläinten takajalat hieman kauempaa tosin pistäen merkille ettei kumpikaan näistä edes näyttänyt kaavailevan potkaisua tai oikeastaan edes hermostumista vaikka kääntelivätkin päitään ja korviaan, mikä taisi rohkaista sitä hiukan vaikka se selvästi ei ollutkaan aivan varma luottiko näinkin suuriin eläimiin. Kummallekaan juhdista tuskin olisi ollut suurikaan vaiva tempaista kepoinen nulikka kunnolla ketoon vaikka vain yhdellä huitaisullakin ja Spyro oli ikävä kyllä joutunut tulemaan tietoiseksi moisesta jo ajat sitten vaikka se suuria eläimiä ei tainnut suoranaisesti pelätäkään vaikka olikin loogisesti varuillaan. Se otti ojennetut rehut vastaan hieman nenäänsä nyrpistäen (kai lähinnä periaatteesta) vilkuillen arvioivasti vieläkin epäilyttävän vähän vauhkoaa hevoskaksikkoa. "Huh, jännä. Ei ne kyllä hirveesti näytä välittävän" purppuratukka ihmetteli tuntien olonsa jokseenkin omituiseksi ennen kuin päätyi viimein astumaan lähemmäs ja tarjoamaan hieman epäluuloisesti rehuja lähimmälle hevoselle. Otus näytti jotenkin heti huomattavasti isommalta näin lähempää ja maankamaralta katsottuna... Purppuratukka oli jo valmis vetäytymään kiireesti kauemmas jos jompi kumpi tammoista päättäisi alkaa riehua, mutta saikin kohdata kerrankin positiivisen pettymyksen kun toinen eläimistä ojensi turpansa nuuhkimaan ojennettua ruokaa, hörähti ja kurottautui sitten rouskuttelemaan tätä ilman että yritti edes viedä mennessään yhtään sormea. Nulikka näytti jokseenkin hölmistyneeltä tästä käänteestä. "Oho" se kommentoi, jääden sitten kasvavan uteliaisuuden vallassa seuraamaan mahdollisimman paikallaan mitä eläimet tekivät ettei nyt vain olisi kuitenkin pelästyttänyt näitä, nuuhkien vieläkin hieman vaivihkaa ilmaa. Tosin tällä kertaa sillä taisi sentään olla mielessään vaihteeksi jotakin muuta kuin ruoka. Olihan tämä nyt outoa, eihän ruohonsyöjien nyt näin pitäisi tehdä. Kai?
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 27, 2013 23:03:49 GMT 3
Ateria olisi kyllä maittanut Cainillekin, mutta parasta olisi varmaan odottaa siihen asti että oikeasti lähdettäisiin ennen kuin tulisi suurempaa tarvetta ruveta kaivelemaan laukusta tavaraa. Varsinkin kun koboldi kohta päätti pyytää lohikäärmeitä tulemaan totuttautumaan hevosiin, vaikka ainakin Spyron kohdalla taisi olla vaikea sanoa että oliko tarkoitus totuttaa hevoset purppuraiseen vai poika hevosiin kun tämä nyt suhtautui koko asiaan niin varovaisesti. Cain vähän nurisi puremis-kommentista, mutta koboldi nyökkäsi tyytyväisenä kun Spyrokin vahvisti ettei hänkään aikonut äkkiä yrittää haukata palasta hevosista. Ei tosin näyttänyt siltä että Zag olisi kovin todennäköisenä pitänyt mokomaa vaan asia esitettiin vitsinä. Kun nulikka sitten astui ulos vankkurista ja vetäisi huppunsa päähänsä, niin punainen seurasi tämän esimerkkiä, myös hupun kanssa. Koboldi vilkaisi vähän pää kenossa tuota käytöstä ja kohautti sitten olkiaan. "On täällä oudompiakin kuin te", lisko huomautti mutta jätti asian sitten siihen, tarjoten rehuja lohikäärmeille. Tuo ei vain nähnyt isompaa tarvetta hupuille ilmeisesti, tai sitten ajatteli että olisi varmaan epäilyttävämpää jos jotkut karavaanin jäsenet pitäisivät huppuja päässä koko matkan ajan ja jotain mikä kiinnittäisi enemmän huomiota kuin outoudet huppujen alla.
Koboldi nyökkäsi vastaukseksi pojan kysymykseen ja tarjosi rehuja, Spyroakin lyhyemmän liskon näyttäessä huvittuneelta nuorukaisen varovaisuudesta eläinten suhteen samaan aikaan kun Zag itse vain käveleskeli hevosten ympärillä ilman mitään ongelmia, mennen tarkistamaan valjaita hevosten välissä kun lohikäärmeet olivat ottaneet rehut. Cainkin otti hieman syötävää hevosille vaikka olikin ehkä vähän epävarma koko asiasta, hevoset nyt olivat kuitenkin isoja eläimiä ja vauhkoontuessaan voisivat saada pahaa jälkeä aikaan ihmishahmoisilla lohikäärmeille. Ne eivät kuitenkaan näyttäneet reagoivan kovinkaan paljon, vähän hirnahtelua ja katselua, mutta ei mitään sen kummempaa. "Tytöt hyvin koulutettuja", Zag kommentoi pojan ihmettelyihin ja ainakin Cain oli hiljaa vaikuttunut. Näyttivät Cain ja Spyro miltä näyttivät, niin he olivat lohikäärmeitä, olentoja jotka oikeissa muodoissaan söivät enimmäkseen lihaa ja hevoset olivat saaliseläimiä ja pystyivät kyllä tunnistamaan pedot. Siitä huolimatta molemmat antoivat lohikäärmeiden ruokkia itseään, toisen hevosen reagoidessa Cainiin hyvin samalla tavalla kuin mitä Spyroonkin.
"Aika ihmeellistä", Cain kommentoi katsoessaan hevosen syövän hänen kädestään (sentään ei suomuisesta kädestä, punainen ei ollut halunnut nyt kuitenkaan liikaa riskeerata). Hevonen rouskutteli siinä tyytyväisenä ja nuuhkaisi Cainia pari kertaa varovaisesti, mikä sai tämän irvistämään, mutta ilmeisesti hevonen oli päätellyt että ruuanantaja = ystävä, sillä tämä ei reagoinut mitenkään muuten vaan palasi oleskeluunsa, välillä vilkuillen hoitajaansa kun koboldi tarkisti kaikkien valjaiden kiinnitykset vielä viimeistä kertaa. Pieni valkoinen kuono näkyi hieman vankkurien kankaiden liepeiden välistä, Fezaathin vähän vilkuillessa ihmeissään mistä nyt oikein oli kyse. Hevoset eivät joko huomanneet tätä tai sitten eivät välittäneet tästä, kissan kokoiseen olentoon luultavasti suhtauduttiin samaan tapaan kuin kissoihinkin. "Noin. Kaikki nyt kunnossa, ja eihän se nyt niin vaikeaa ollut, eikös? Sanoinhan että tyttöjä ei haittaisi", Zag totesi virnistäen hieman ja käveli hevosten päiden kohdalle, taputellen molempia kaulan tienoille ja antaen näille itsekin vähän herkkuja taskuistaan. Toinen hevonen tönäisi hoitajaansa ystävällisesti päällään, ja vaikka Cain meinasi huolestua niin lyhyt lisko oli ilmiselvästi tottunut moiseen ja hevonen oli varovainen. "Aikamoista", Cain sanoi jokseenkin vaikuttuneena. Koboldi virnisti taasen, kai vähän ylpeänä siitä että oli onnistunut tekemään vaikutuksen lohikäärmeisiin. "Voisitte nyt palata sisälle, lähtö ihan kohta ja kun Vanha Zag istuu ohjaksiin ei siitä lohikäärmeet oikein pääse ohi", koboldi huomautti ja vähän ehkä hätisteli vaununsa matkustajia pois pällistelemästä, huomaten siinä samalla tilannetta pällistelevän poikasen. "Ah, ja siinä pikkuinen poikanenkin. Varo vanhempia, lähtö kohta", koboldi totesi, hätistäen vähän Fezaathiakin menemään jo takaisin sisälle. Reaktio kertoi että poikasestakin oli kerrottu tälle, eikä tätä suuresti yllättänyt tämän läsnäolo.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 28, 2013 19:26:10 GMT 3
Purppuratukka näytti empivän hieman kun koboldi huomautti hupuista hieman oudoksuvaan sävyyn ja vilkaisi ympärilleen kiireisellä karavaanialueella. Päähineen käyttö oli nykyään jo lähinnä refleksi kuin edes varsinaisesti punnittua varovaisuutta (vaikka olihan kyse monesti siitäkin) Spyron totuttua liikkumaan ihmisten joukossa mahdollisimman matalaa profiilia pitäen, mutta nyt kuten olento huomautti ympärillä tuntui olevan aivan avoimesti hyvinkin erikoista sakkia niin koboldeista kauempana näkyvään ogreenkin ja ties mihin muuhun. Tässä joukossa ei välttämmättä kovin moni edes hätkähtäisi suuremmin vaikka paljastuisikin että mukana olisi muutama lohikäärmekin, mikä tuntui nulikasta varsin oudolta. Se vastasikin lähinnä hieman vaivautuneella olkapäiden kohautuksella kuitenkaan lopulta riisumatta huppuaan kunnes viimein lähestyi varovaisesti hevosia.
Koko ympäristössä oli selvästi yhtä jos toistakin totuteltavaa aivan kuormajuhdista lähtien, pojan itsensä ollessa luultavasti huomattavasti tottumattomampi hevosiin kuin nämä kaksi eläintä olivat lohikäärmemäisiin olentoihin.... ainakin näin ihmismäisemmässä muodossaan. Joka tapauksessa ruokinta-operaatio toimi vaikeuksitta niin Spyron kuin Caininkin yllätykseksi, nulikan jäädessä jokseenkin ihmeissään seuraamaan kädeltään kauraa rouskuttelevaa hevosta kunnes hetken kuluttua uskaltautui yrittämään varovasti taputtaakin tätä vaikka Zag oli haahuillut jo kauemmas jatkamaan puuhiaan. Tässä nyt oltiin selvästi kokeilemassa jotain uutta, jännää ja hyvin uhkarohkeaa. Ainakin nulikan mielestä. "No on! Tosi hyvin! Mikään muu ruohonsyöjä ei päästäis edes näin lähelle, eikä nämä edes pelkää yhtään! En ole kyllä koskaan yrittänykään ainakaan hevosia, mutta silti!" Se äimisteli huomattavasti vähemmän äänettömän vaikuttuneena kuin Punainen ja virnisti hieman nuuhkivalle turvalle näyttäen oikeastaan olevan varsin hyvillään eläimen rauhallisesta uteliaisuudesta. Vaikka olikin yleensä käytännönseikoista johtuen ystävällisissä merkeissä tekemisissä vain kissansa kanssa, ei nulikka ainakaan tainnut varsinaisesti eläinten vihaaja olla vaikka taisi olla vieläkin jokseenkin ymmällään saaliseläimen käytöksestä. Valjaiden ollessa kuitenkin pian paikallaan ja koboldin palaillessa takaisin nulikka pudisti päätään tämän kysymykselle ottaen sitten vieläkin melko varovaisin elkein etäisyyttä liskon astellessa taputtelemaan hoidokkejaan. "Ei ollu vaikeeta! Ne on varmaan ollu sulla jo aika pitkään kun niistä on tullu tuollaisia" poika myötäili seuraillessaan kiinnostuneena vierestä koboldin ja hevosten vuorovaikutusta kunnes nyökkäsi hieman Zagin ilmoittaessa kaiken olevan matkalaisia lukuunottamatta valmiina lähtöön. Se oikeastaan vasta edes huomasi vankkurista kurkistelevan Fezaathin vasta koboldin huomauttaessa tästä vilkaisten jälleen eläimiä hieman huolissaan siltä varalta että pieni lohikäärme häiritsisi näitä enemmän kuin he kaksi, mutta nämä eivät näyttäneet hetkahtavan vieläkään sen enempää tämän helpotukseksi. Purppuratukka seurasikin kehotusta ja kapusi Cainin jäljessä takaisin vankkureihin.
"Näitkö? Noiden kanssa pitää kyllä yleensä olla aika varovainen" se valaisi norkoavaa Fezaathia vieläkin hieman tohkeissaan itsekin, vilkaisten mietteliäänä olkansa ylitse könytessään takaisin istumapaikalleen. "....tuon takia hevosia varmaan ei syödä. Ne on oikeastaan ihan mukavia silloin kun ei riehu" nulikka pohti puoliääneen kuin asia olisi sille aikaisemmin ollut pieni mysteeri. No, ainakin tässä olisi kiitettävästi ihmeteltävää matkan ajaksi purppuratukan viihdykkeeksi, ajurin sekä hevosten touhuja tulisi arvattavasti seurattua tien päällä enemmänkin. Vaikka paljoa vaihtoehtoja ei tainnut ollakaan niin sen verran jännää taisi tämäkin nulikan mielestä olla että tuskin se ainakaan ihan heti onnistuisi pitkästymään vaikka meno jatkuisikin yhtä yllättävän leppoisissa merkeissä kuin tuntui alkavan, kaikesta aiemmasta hämmingistä huolimatta. Tai saattoihan näin ainakin toivoa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 28, 2013 23:59:47 GMT 3
Cain ei ehkä olisi käyttänyt termiä 'ruohonsyöjä', mutta muuten tuo oli suurinpiirtein samaa mieltä, oli punainenkin nyt vähän ihmeissään siitä että saaliseläimet eivät nyt panikoineet lohikäärmeiden läheisyydessä. Zag näytti vähän ylpeältä toimiensa lomassa kun lohikäärmeet nyt loppujen lopuksi epäsuorasti kehuivat tämän taitoja. "Vanha Zag kasvattanut ja hoitanut näitä varsoista asti", lisko vahvisti ja taputti lähemmän hevosen kylkeä hieman. "Pomo palkkasi Vanhan Zagin jo kauan sitten, yleensä hänen hevosia hoidan. Pomo vain arveli Vanhan Zagin tulevan hyödyksi täällä", lisko selitti ja punainen hieman kohotti kulmiaan - koboldi ei ilmeisesti ollut nuori joten termi 'kauan sitten' kuulosti hieman siltä että Erlach oli saattanut palkata tämän niin sanotusti edellisessä elämässään jo. Toisaalta ei kait ollut hirveän iso yllätys että kirotut lohikäärmeet tietoisina tilanteestaan saattoivat kertoa pitkä-ikäisemmille ja luotettavimmille alaisilleen mitä oikein olivat. Lisko kohta sitten hätisti lohikäärmeet takaisin vaunun sisälle, ulos kurkkivan Fezaathin vähän väistyessä käskystä vaikka yrittikin vilkuilla vielä silloin tällöin ulos - ja pikku lisko jopa sitten meni takaisin reiälle kun vanhemmat lohikäärmeet olivat päässeet takaisin istumaan. Fezaath nyökkäili pojan toteamukseen kun ei tuolla oikein ollut omaa tietoa asiasta ja selitys minkä takia hevosia ei syödä kuulosti erittäin järkevältä pikku pedon korviin. Cain vähän hymähti taustalla sen kuullessaan muttei sanonut mitään, olipahan vaan hiljaisen huvittunut asiasta. Lohikäärmeiden ollessa poissa tieltä Zag nousi ajurin penkille ja tarttui ohjaksiin, katsoen edempänä olevien vankkureiden suuntaan, odottaen vain lähtökäskyä.
Daelan torkkui edelleen lohikäärmeiden palatessa sisään, koboldin vilkaistessa tuon suuntaan vähän uteliaana vaunun peitteiden välistä lähtökäskyä odotellessaan. "Ah, nyt mennään", koboldi lopulta sanoi huomatessaan edellä olevien vankkurien lähtevän liikkeelle ja pisti hevoset liikkeelle.
********
Matka tien päällä eteni sangen rauhallisesti, enimmän osan ajasta vankkuritkaan eivät tärisseet kovin pahasti vaikka parissa kohtaa tuntui että tietä ei ollut hoidettu vuosikausiin mikä sitten johti aika runsaaseen tärinään. Pian lähdön jälkeen Cain kaivoi esiin ruuat joita sitten kai syötiin ihan hyvällä ruokahalulla, jälkiruoaksi vähän niitä erinäisiä herkkuja mitä oli ostettu myöskin. Ruokailua ehkä hieman häiritsi satunnainen tärähtely, mutta ei sille kai mitään voinut. Yhden tällaisen aikana Daelan heräsi kun kärryn rengas meni kiven päältä, onnistuen pompauttamaan vähän kaikkia kärryssä olijoita, Fezaathin varsinkin älähtäessä yllättyneenä kun pompahti ilmaan istumapaikaltaan. Vaikka penikkaa oli kiinnostanut hevoset ja niiden ohjastaja aika runsaasti (Fezaathin välillä tiedustellen koboldilta kaikenlaisia kysymyksiä ilman minkäänlaista tietämättömyydestä häpeilyä) niin punainen sen sijaan alkoi olla ehkä vähän tylsistynyt siinä vaiheessa kun käärmehaltia heräsi. Cain ei oikein ollut loppujen lopuksi tottunut rauhalliseen istuskeluun, vaikka tämä nyt taisi olla aika turvallinen ja nopeahko matkustuskeino, vaikka lentäminen olisikin ollut nopeampi. Huomattavasti väsyttävämpi ja vähän riskaabelimpi jos hänet olisi nähty tosin. Ei kuitenkaan ollut sitten kovin iso ihme että Cain pyysi ajankulukseen käärmehaltiaa kertomaan vähän enemmän kansastaan, pyyntö minkä Daelan täyttikin mielellään.
Käärmehaltiat asuivat ilmeisesti enimmäkseen eräässä kaukaisessa viidakossa lännessä olevan meren toisella puolella, täysin toisella mantereella siis. Ennen ruttoa ja muutostaan Daelanin kansa oli ilmeisesti asunut koko mantereella, mistä olikin merkkinä monet muinaiset rauniot joita löytyi sieltä sun täältä tuolta mantereelta. Daelan mainitsi että kaupungit oli itse asiassa hylätty jo ennen ruttoa kun he olivat lakanneet palvomasta käärmehenkeä jumalanaan, mutta kun Cain kysyi vähän tarkempaa tietoa niin käärmehaltia tuntui haluttomalta kertomaan tarkemmin. Punainen lopulta antoi asian olla kun oli selkeää ettei Daelan halunnut puhua tuosta muinaisesta asiasta ollenkaan vaikka tuntuikin tietävän mistä oli ollut kyse. Sen suomuinen suippokorva sentään sanoi että se miten ammoiset haltiat palvoivat käärmehenkeä oli ollut jotain jota molemmat osapuolet olivat alkaneet katumaan suuresti jossakin vaiheessa, mutta yhtään enempää tuo ei sanonut ennen kuin vaihtoi aihetta. Käärmehaltiat eivät kuitenkaan tuntuneet asuvan kuin harvoissa poikkeustapauksissa muinaisten kaupunkiensa ja temppeleidensä raunioissa, parin yksittäisen paikan ollessa ilmeisesti osittain uskonnollisista ja osittain perinteellisistä syistä edelleen kunnossa pidettyjä. Mielenkiintoisesti Daelan mainitsi että pariin vanhaan rauniokaupunkiin oli majoittunut lohikäärmeitä, suojaisten paikkojen viidakoiden keskellä ollessa ilmeisesti miellyttäviä joillekin lohikäärmeille. Daelan ei itse ollut ilmeisesti kohdannut lohikäärmeitä ennen nuorta kolmikkoa, mutta tiesi että muutaman mailin päässä hänen kotikylästään sijaitsi ilmeisesti nuoren vihreän lohikäärmeen pesä. Seutu oli ilmeisesti otollista niille lohikäärmeille jotka suosivat kosteita viidakoita, mutta suhteellisen runsaasta lohikäärmeiden määrästä huolimatta käärmehaltiat ilmeisesti onnistuivat elämään ongelmitta suurinpiirtein samoilla alueilla.
Käärmehaltioiden yleinen elämäntapa oli ilmeisesti jotain mikä muistutti oikeastaan aika suuresti metsähaltioiden vastaavaa, mikä nyt ei varmaan ollut hirveän yllättävää - mokomat olivat nyt kuitenkin alunperin olleet haltioita. Käärmehaltiat elivät pienissä kylissä ja ylipäätään elivät ikään kuin tasapainossa luonnon kanssa, tosin tietenkin käärmehaltioiden täysin erilaiset ruumiit ja suuresti eroava ajatusmaailma aiheuttivat joitain eroja, esimerkkinä eläinkumppanit mitä joillakin käärmehaltioilla oli olivat yleensä käärmeitä tai matelijoita. Kiinnostavin asia mitä Daelan sanoi (ainakin Cainin mielestä) oli tämän kuvaus kolmesta eri alatyypistä mihin tämän kansa jakautui - yleiskielellä näille ei ilmeisesti oikein ollut kunnon nimiä, mutta suomuinen suippokorva kuitenkin kertoi näistä. Daelanin kaltaiset olivat ilmeisesti yleensä niitä jotka huolehtivat inhimmillisempien kansojen kanssa asioinnista käärmehiuksistaan huolimatta, näiden kyky saada kasvonsa näyttämään haltiamaisemmilta ja enimmäkseen haltiamainen 'ihon' väri johtivat siihen että nämä pystyivät kanssakäymään esimerkiksi mantereen rannikoilla asuvien ihmisten kanssa kuhan olivat kaavutettuja. Nämä olivat myös ilmeisesti käytännössä kansansa kirjanoppineita, ollen opettajia ja vastaavia ja herkiten johtajarooleissa - vaikka Daelan mainitsikin että pesäemoilla oli pesällisten kanssa matriarkaalinen rooli, mutta käärmehaltia ei vielä selittänyt tarkemmin mitä tarkoitti, sanoen selittävänsä sen myöhemmin. Muut kaksi alatyyppiä olivat ilmeisesti osittain kirjavien sulkien peittämä tyyppi, näillä oli kuulemma aina komea sulkaharja joka jatkui päästä hännän päähän. Ilmeisesti silloin kun oli tarvetta sotureille niin nämä hoitivat sitä hommaa enimmäkseen. Sulkaiset käärmehaltiat olivat ilmeisesti hieman turhamaisia ja hiukka ylpeitä, kirkkaanväriset sulat kun olivat jotain mitä löytyi Daelanin koko kansan suuresti arvostamalta suojelushengeltä - kirkas sulkaharja ja höyhenpeitteiset siivet olivat ilmeisesti huomattavin piirre käärmehengen oikeassa olomuodossa joten ei ehkä mikään kovin iso ihme että näillä piirteillä sitten vähän elvisteltiin. Kolmas tyyppi oli ilmeisesti isokokoisempaa sorttia kuin kaksi muuta, ja käärmemäisempää kuin muut - ääritapauksissa näiden jalat ilmeisesti surkastuivat ja häntä kasvoi isoksi, muuttuen näiden pääliikkuma keinoksi. Nämä myös näyttivät huomattavasti vähemmän yhtenäiseltä joukolta kuin kaksi muuta alatyyppiä, mutta Daelan mainitsi että kaikesta huolimatta kaikki kolme tyyppiä olivat kuitenkin täysin samaa kansaa eikä ollut kovin outoa että esimerkiksi käärmehiuksinen ja käärmemäisempi olivat yhdessä vaikka toinen muistuttikin enemmän käärmettä. Käärmehaltia arveli tämän johtuvan siitä että tarkalleen ottaen tuon kansa ei ollut syntynyt ihan luonnollisesti, näillä kuitenkin oli sangen vankka linkki henkimaailmaan niin sanotusti.
Päivä kului siinä ihan mukavasti käärmehaltian kertoillessa miten hänen kansansa eli ja millaisia he olivat - vaikka nyt jotkut puolet näiden elintavoista oudoksuttivatkin ainakin Cainia, niin ne olivat enimmäkseen ymmärrettäviä asioita jotka johtuivat näiden käärmemäisestä luonnosta. Punainen vähän yllättyi kun Daelan mainitsi käärmehaltioiden käyvän kauppaa mustien haltioiden kanssa, mutta ilmeisesti mustia haltioita ja käärmehaltioita yhdisti se että tavalliset haltiat eivät suuremmin pitäneet kummistakaan. Tärkeimmiksi kauppatavaroiksi Daelan mainitsi hämähäkeistä tulevan silkin mustien haltioiden puolelta ja erinäiset eläimet, yrtit ja maanpäälliset kasvit olivat käärmehaltioiden tärkeimpiä kauppatavaroita - toisin sanoen käärmehaltiat toivat kauppasuhteeseen vaihtelua mustien haltioiden ruokavalioon ja mustat haltiat toimittivat tarvikkeita parempiin vaatteisiin. Daelanin kaapukin oli ilmeisesti kudottu hämähäkin seitistä tehdystä silkistä, mikä hämmensi pientä lohikäärmeen poikasta joka ihmetteli miten pienestä hämähäkistä saisi tarpeeksi seittiä niinkin isoon asuun. Päivä kääntyi pikkuhiljaa iltaan ja käärmehaltian puhuessa vielä kauppasuhteista vankkuri tuntui alkavan hidastaa vauhtia.
************
"Pysähdymme illaksi", Zag ilmoitti kuskinpenkiltään karavaanin hidastaessa tahtiaan, edempänä olevien vankkurien ollen jo pistettynä pois tieltä ja pian koboldikin ohjasti lohikäärmeiden vankkurin tien sivuun. Vaikka ulkona oli jo ilta, niin turhan pimeää ei ollut kiitos sen että soihtuja oltiin jo aloitettu sytytellä suurissa määrin, ihan ensimmäisestä vankkurista ulos tulleiden näyttäen olevan rakentamassa jonkunlaista nuotiotakin jonkun matkan päässä. Koboldi ohjasi vaunun tien syrjään ja vetäisi jotain pieniä kolmionmuotoisia palkkeja kolosta ajurinpenkin alla - näiden käyttötarkoitus selvisi kun lisko hyppäsi alas ja asetti ne jokaisen neljän kärrynpyörän taakse. Työ tehtynä Zag alkoi irroitella hevosia valjaista, aikoen kai viedä ne vähän etäämmälle tai sitten kaikkien muiden hevosten joukkoon tai jotain. Samanlaista aktiviteettia tuntui olevan muidenkin vankkurien joukossa, ja jostakin kaukaa kuului kun Erlach huusi jollekin alaiselleen tai jollekin karavaanin osallistuvalle kauppiaalle.
"Pitkä päivä", Cain haukotteli väsyneesti, vilkuillen vähän ulos mikäli Spyro ja Fezaath eivät olleet turhan paljon edessä. Daelan oli ottanut tilanteesta vaarin ja oli alkanut syömään vedettyään laukustaan esiin jonkunlaisen oudon hedelmän, varmaan jotain kojualueelta ostettua koska punainen ei tunnistanut sitä. "Pakko päästä kyllä jaloittelemaan", punainen valitteli ja venytteli rasittuneita jäseniään, vaunun sisällä kun ei loppujen lopuksi voinut liikuskella niin hirveästi. Poikanen ja kissa olivat pienen kokonsa ansiosta varmaan ainoat jotka olivat saaneet tarpeeksi fyysistä harjoitusta etteivät lihakset olleet jumissa, tosin Daelan ei näyttänyt kovin jumissa olevalta. Kai se liittyi tämän omituiseen fysiologiaan tai jotain.
((duih, tulipas pitkä XI ))
|
|
|
Post by spyrre on Jul 29, 2013 19:53:50 GMT 3
Spyro kuunteli vaikuttuneena Zagin kertoillessa hoidokeistaan ja ammatistaan karavaanin palveluksessa, tämän sanojensa mukaan oltua hevosineen Erlachin alaisena jo pidemmänkin aikaa. Poika ei lopulta tuntunut ihmettelevän tätä sen enempää, tai ainakaan hoksannut tässä mitään omituista, nyökkäsi vain vastaukseksi hevosien ihmettelyn lomassa ennen kuin viimein jätti nämä rauhaan ja suuntasi koboldin kehotuksesta takaisin vankkureille lähdön hetken lähestyessä. Daelan näkyi torkahtaneen ja purppuratukka jäikin Fezaathin keralla seuraamaan kuinka koboldi kapusi ylös ajurin penkilleen, kunnes hoksasi Kissan näpistäneen aiemmin ihmetellyn sulan, joka oli unohtunut tyystin istuimelle ajurin saapumisen vietyä kaiken huomion. Itsepäinen eläin ei tuntunut olevan tippaakaan vakuuttunut pojan maanitteluista vaan vispasi äkäisesti häntäänsä kaikelle kuin mikäkin suurpeto saaliineen purppuratukan viimein luovuttaessa tuskastuneen puuskahduksen keralla ja antaen katin pitää sulan, lopulta viitsimättä alkaa hätyyttää tätä sen enempää. Nyt kun sulan alkuperäkin tiedettiin se ei enää ollut niin suuri mysteerikään että Spyro olisi lopulta nähnyt niin tarpeelliseksi pitää tämä. Katti sai siis jatkaa lelunsa retuuttamista, ja pian kuuluva koboldin ilmoitus siitä että oli aika lähteä käänsi pian pojankin huomion muualle vankkurien nytkähtäessä liikkeelle muiden kulkuneuvojen keralla. Meno ei ollut sitä tasaisinta mahdollista kuoppaisella hiekkaisella tiellä mutta se ei näyttänyt suuremmin poikaa surettavan sen enempää kuin Fezaathiakaan, vaan tämäkin oli nopeasti hivuttautunut tämän tuntumaan ajurin taakse kurkistelemaan ulos peitteiden välistä vähintään yhtä uteliaana kuin penikkakin.
*****
Täytyi myöntää että vaikka liikkuminen oli huomattavasti hitaampaa eikä näköala ollut yhtä komea kuin lentäessä, oli vankkureissa matkaaminen verrattain leppoisaa puuhaa. Lupailtu ateria piristi mielialaa vielä entisestään Spyron tuhotessa oman osuutensa tavanomaisen rivakkaan tahtiin (onnistumatta vieläkään onneksi tukehtumaan mihinkään) käyttäen sentään hieman enemmän aikaa ja malttia makean jälkiruuan napostelun suhteen yllyttäen samalla Fezaathiakin maistamaan leivoksia kai yrittäen parhaansa mukaan saada korruptoitua tästäkin yhtä makeanhimoista. Kissakin oli arvattavasti ilmaantunut muiden tuntumaan kun ruoka oli ilmaantunut kuvioihin ja jäi syötyään torkkumaan penkille jonnekin nulikan viereen tämän rapsutellessa otusta puolihuolimattomasti kärryjen jytistellessä yhden jos toisenkin kuopan ja murikan ylitse. Vaikka hieman jännittynyt kaikesta uudesta olikin Spyro tuntui lopulta jokseenkin pitävän tästä leppoisammasta ja vähemmän tuulisesta menosta eikä näyttänyt edes erityisen pitkästyneeltä kurkistellessaan ulos ja kuunnellessaan Fezaathista pulppuavaa kysymystulvaa sekä koboldin vastauksia. Kun Daelan jonkin ajan kuluttua heräsi ja alkoi keskustella Cainin kanssa luennoiden yksityiskohtaisemmin kansastaan ja tavoistaan jäi purppuratukkakin uteliaana kuuntelemaan, tosin osaamatta olla välillä keskeyttämättä kysymyksillä hämmentävämpien asioiden suhteen ("Mikä se matriarkaalinen on?" "Eikö niiden ole vaikeeta olla ilman jalkoja? Joutuuko ne ryömimään tai jotain?" "Onko niillä sulkasilla sitten siivetkin?"). Poika ei lopulta näyttänyt suhtautuvan mitenkään erityisen oudoksuvasti mihinkään yksittäisiin yksityiskohtiin vaan kuunteli uteliaana, vaikka sitäkin kieltämättä hieman ihmetytti kai jonkinlainen kriisi käärmehengen suhteen jonka vuoksi käärmehaltiat olivat lakanneet palvomasta tätä, mutta kun Cainkaan ei tuntunut saavan kummempaa vastausta irti Daelanista jätti Spyrokin suuremman tivaamisen sikseen. Asiasta puhuminen ei jostain syystä tuntunut miellyttävän Daelania, vaikka tämä kansoineen tuntui kuitenkin olevan käärmehengen kanssa ihan hyvissä väleissä? Hmm. Tosin myös maininta mustista haltioista joiden kanssa käärmehaltiat ilmeisesti kaveerasivat sai viimein purppuratukan rypistämään hieman epäillen kulmiaan, tämän kuitenkaan lopulta kommentoimatta asiaa tämän kummemmin. Kaipa mustat haltiat saivat sen hieman levottomaksi syystä tai toisesta.
*****
Hiljakseen päivä alkoi hämärtyä illan saapuessa. Spyrokin oli viimein päätynyt torkkumaan hieman vankkurin nurkassa katti vieressään retkottaen ja huppu sekä sotkuinen kuontalo epämääräisesti silmillään kunnes hätkähti hereille Zagin ilmoittaessa että oli viimein aika pysähtyä yöksi. Nulikka mutisi jotain epämääräistä haroen hiuksiaan naamaltaan kunnes haukotteli ja kömpi ylös, päätyen jälleen seuraamaan hieman unisesti katseellaan touhuissaan puuhastelevaa koboldia. Se nyökkäsi myötäilevästi raajojaan venyttelevän väsyneen Cainin kommenttiin tarkastaen ohimennen kaipa tavan vuoksi että Kissa ja Fezaath olivat tallessa (ja siinä sivussa Daelankin, tämän näyttäneen kuitenkin vain alkaneen aterioida taustalla) kunnes käänsi päänsä ulos kömpivän Punaisen suuntaan todettuaan että kaikki oli vieläkin kunnossa.... vaikka jollekin huutavan Erlachin ääni kaikui taas jostain kauempaa ulkoa. Nulikka puuskahti itsekseen, alkaen silti vääntäytyä jaloilleen.
"Äh, no juu. Mäkin tulen" se kuittasi kavuten itsekin hieman laiskahkoin elkein perässä jääden sitten silmäilemään ympäröivää karavaania ja tämän hyörinää unta silmistään räpytellen. Tien viereen oli muotoutunut kuin pieni, vankkureista koostuva kylä, matkalaisten hääriessä leiriään kokoon hiipuvan päivän sekä soihtujen valossa ja huolehtiessa juhtiaan laiduntamaan kauemmas läheiselle niityntapaiselle. Siitä puheenollen, sinne koboldikin näytti parhaillaan kuskaavan hevoskaksikkoaan. Spyro aivasti viileässä tuulessa, kääntäen sitten katseensa läheisen vankkurin asukkaiden leirivalmisteluihin jääden seuraamaan tätä hetkeksi. "Ehh. Mekin varmaan tarvitaan nuotio? Pitäisi kai hakea puita jostain" se arveli venytellen hieman raajojaan kunnes jäi katselemaan kaiken hyörinnän keskellä ympärilleen kaipa pohdiskellen mistä polttopuuta kannattaisi lähteä etsimään. Tai alkaa edes väsätä leirintapaista. Kaikilla muilla tuntui jo olevan homma hanskassa ja hommat hyvässä alussa, vieläkin jokseenkin uninen Spyro ei puolestaan ollut aivan varma mistä edes aloittaa... vaikka kaipa nuotio tuntui siltä kaikkein tutuimmalta ja turvallisimmalta idealta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 29, 2013 22:44:59 GMT 3
Matka lounaan jälkeen taisi sujua aivan hyvin, poikanen tosin oli vähän skeptinen sokeristen leivonnaisten suhteen ("Eihän noissa ole yhtään lihaa!"), mutta lopulta tuokin mussutti puolikkaan yhdestä leivonnaisesta ja totesi ettei se nyt niin pahaa ollut. Olisi varmaan syönyt enemmänkin ellei olisi ollut jo aika täynnä, vaikka kasvuikäiset lohikäärmeet olivatkin suursyömäreitä niin rajansa kaikella. Siinä matka eteni sitten jouhevasti kun Daelan luennoi kansastaan, yrittäen parhaansa mukaan vastailla Spyronkin kysymyksiin ("Matriarkat ovat johtoasemassa olevia naispuolisia." "Niiden hännät ovat tarpeeksi isoja kannattamaan niitä. Joten tavallaan?" "Kyllä ja ei. Se liittyy siihen epämääräisiin kykyihin mitä erityyppisillä kansani jäsenillä on.") vaikka jotkut vastaukset olivatkin ehkä vähän epämääräisiä. Enimmäkseen tuo vastaili tarkentaviin kysymyksiin niin hyvin kuin pystyi, tai vähintään sanoi selittävänsä myöhemmin (kuten kysymys siivistä). Kuluttipahan kuitenkin aikaa ihan mukavasti siihen asti että päästiin pysähdyspaikkaan.
************
Koboldi irroitti hevoset ja vei ne laiduntamaan samoihin aikoihin kun lohikäärmeet kömpivät haukotellen ja vähän lihakset jumissa ulos vankkurista - tosin Fezaath ei ollut kovin väsyneen näköinen tai kovin jumissa, tämä nuuhkiskeli uteliaana oliko lähistöllä jotain mielenkiintoisia hajuja ja käveleskeli pienen matkan päässä, pitäytyen kuitenkin koko ajan näkyvissä. Cain katseli vähän aikaa muiden vankkurien asukkien toimia, kääntäen sitten katseensa nulikkaan kun tämä toi esiin nuotionteko mahdollisuuden. "Eh, kai sitä voisi. Ellei sitten mene jonkun muun joukon mukaan - ei oikein näytä siltä että nuo nuotiot olisi vankkuri kohtaisia", punainen totesi ja viittasi erään sangen ison nuotion suuntaan jonka ympärillä oli kyllä aika runsaasti porukkaa. Näytti vähän siltä että enimmäkseen tuolla oltiin rakentamassa muutamia isoja nuotioita joiden ympärille kerääntyi vaihteleva määrä porukkaa, jopa suurkoboldien kyhäämän nuotion ympärillä näytti olevan muitakin kuin suurkoboldit - ja Cain oli näkevinään Trexin puuhailevan jotain erään toisen nuotion ääressä, heltallisen ison liskon näkyen selvästi pitkänkin matkan päähän. "Entäs suippis?", Fezaath kysäisi yllättäen Cainin, punainen ei ollut olettanut suojattinsa kiinnittävän mitään huomiota keskusteluun - poikanen oli enimmäkseen nuuhkiskellut maata ja kaikkea kiinnostavaa, ennen kommenttiaan tuo oli nostanut erään kiven maasta ja tutkiskellut mitä sen alta löytyi (ötököitä). "Eh, kumpi?", punainen kysäisi hetken kuluttua kun ei ollut varma tarkoittiko poikanen Samaelia vai Daelania, kuvaus sopi kumpaankin. Pikkulisko tuhahti hieman ja nyökkäsi vankkurin suuntaan ennen kuin älähti ilahtuneena ja nappasi suuhunsa jotain ja alkoi rouskuttaa sitä. Cain ei tiennyt mitä se oli mutta ei uskonut että suuremmin halusikaan tietää...
"Älkää minusta huoliko", kuului äkkiä vankkurin suunnalta ja Daelan hyppäsi ulos kaavutettuna, tosin tuon häntä oli näkyvissä - mokoma oli kiertynyt käärmehaltian laukun ympärille ja piteli sitä ilmassa. Ilmeisesti suomuista suippokorvaa ei hirveästi haittaisi jos joku näkisi vähän tuon outouksia, kai tuolla oli kaapu päällä enimmäkseen sen takia että käärmehiukset olivat piilossa. "Kuhan nyt ei ihan jäätävää ole niin minua ei haittaa - kuhan ei ole joko ihan jäätävää tai ihan tulikuumaa, niin pärjään säässä kuin säässä", Daelan kommentoi ja katseli missä päin näytti olevan vähiten porukkaa. "Ja sitä paitsi, käyn kokeilemassa kutsumariittiä ja sitten minulla on asiaa karavaaninjohtajalle", suomuinen suippokorva totesi ja lipoi ilmaa kielellään, kai maistellen ilta-ilmaa niin sanotusti. "Ah, no, nähdään myöhemmin?", Cain sanoi epävarmana ja käärmehaltia nyökkäsi, lähtien kävelemään vähän syrjempään.
"Eeeh, ja yksi muukin syy miksi varmaan fiksua mennä ainakin vähäksi aikaa sosialisoimaan", punainen totesi hieman pohdiskellen, katsellen nuotioiden suuntaan. "Samaelilla on teltat."
|
|
|
Post by spyrre on Jul 30, 2013 17:09:22 GMT 3
Yksi toisensa jälkeen matkalaiset kapusivat vankkureista ihmettelemään karavaanareiden häärinää, venyttelemään raajojaan ja pohtimaan hieman ymmällään seuraavaa siirtoa... tai no, kaikki kattia lukuun ottamatta jota ei näyttänyt kiinnostavan liikkua lepopaikaltaan edes Spyron noustessa, eläimen vain raottaessa toista silmäänsä ennen kuin puuskahti ja käänsi kylkeä. Poika vilkaisi kissaa mutta päätti sitten antaa tämän olla, päätyen lähinnä vieläkin hieman haukotellen pitämään silmällä perässä ulos kömpinyttä Fezaathia. Nulikka näytti oikeastaan hieman huolestuneelta penikan kömpiessä ulos oikeassa muodossaan ja oli aikeissa estellä, mutta empi vilkaistuaan ensin Cainia ja sitten jokseenkin piittamattomasti omissa askareissaan hääriviä ohikulkijoita pitäen kuitenkin protestit sisällään tajutessaan jälleen kuinka vähän tätä ympärillä hyörivää varsin sekalaista sakkia oikeastaan tuntui kiinnostavan. Pieni lohikäärme taisi saada korkeintaan joitain hieman uteliaita silmäyksiä jos niitäkään joka oli omiaan muistuttamaan jälleen kuinka erilaisessa joukossa Spyro nyt liikkuikaan. Vaikka ei piitannutkaan erikoisista olennoista ympärillään suurimman osan ajasta sen enempää purppuratukalla oli sen sijaan suurempia vaikeuksia tottua ajatukseen että muutkin saattaisivat suhtautua heihin samoin vaikka tietäisivätkin heidän todellisen henkilöllisyytensä. "Tuota... varo ettet jää kenenkään jalkoihin. Paljon porukkaa" se päätyikin sen sijaan varoittamaan haahuilevaa poikasta ja vilkaisi hieman huolissaan jonkin matkan päästä ohi talutettavaa hevosta. Oli suhtautuminen mikä hyvänsä niin Fezaath oli kuitenkin vielä varsin pieni, vaikkei ehkä niin hauras kuitenkaan kuin purppuratukka tuntui luulevan.
Pian Spyrokin jäi seurailemaan muiden matkalaisten askareita vaikka vilkuilikin tuon tuosta Fezaathin suuntaan aivan varmuuden vuoksi, laittaen myös merkille kuinka tien varteen oli hiljakseen syttymässä useitakin jokseenkin suurempia tulia Cainin huomauttaessa asiasta. "Ehm. Luuletko että... se on hyvä idea? Eihän me tunneta melkein ketään" se kysäisi hieman empivänä liittymään tuosta vain muukalaisten seuraan nuotiolle jokseenkin tottumattomana moiseen käytäntöön, mutta etsiskeli kuitenkin katseellaan tutumpia kasvoja roihuavien tulien äärestä. Kauempana erottui ainakin koboldeja muiden keralla ja hän arveli tunnistavansa Trexin kookkaan hahmon, mutta ei saanut silmiinsä varsinaisesti muita joita olisi tunnistanut... ei sillä että läsnä kovin montaa sellaista olisikaan ollut, varsinkaan sellaisia joiden seuraan olisi voinut luontevasti hakeutua. Spyro värähti hieman ohi puhaltavaa viimaa ja nykäisi viittaansa tiukemmin ympärilleen kääntäen sitten huomionsa hieman yllättyneenä alaviistoon Fezaathiin tämän tiedustellessa suippokorvasta jostain tienpinnan tuntumasta ilmeisesti kivien tutkiskelunsa lomasta. "Eh, ai niin. Kai se tietää mitä meinaa--- Hei, älä nyt ötököitä syö! Ei ne ole ruokaa!" Poika aloitti päätyen kuitenkin pian estelemään varsin yllättyneenä inhoavaan sävyyn poikasen keksiessä pistellä poskeensa jotan maantieltä löytämäänsä, mutta ennen kuin se ehti jatkaa ilmaantui Daelankin vankkureista laukkuaan mukanaan hännällään raahaten. Se kyräili paheksuvasti Fezaathia mutta kun teko oli jo tehty käänsi lopulta katseensa käärmehaltiaan joka ei ilmeisesti vaivautunut enää peittelemään kovinkaan paljoa omaa erikoisuuttaan, nyökäten sitten tämän toteamukselle. "Ai, no hyvä sitten. Me varmaan etsitään vähän jotain lämpimämpää jostain. Toivottavasti se juttu toimii" se vastasi heilauttaen kättään tämän jälkeen olennon poistuessa omiin touhuihinsa yrittämään käärmehengen kutsua. Tavallaan poika olisi ehkä ollut hieman utelias näkemään miten homma toimi, mutta ei sitten puuttunut asiaan. Huomio kääntyikin pian takaisin Punaiseen tämän puhuessa, pojankin havahtuessa viimein muistamaan Samaelinkin.
"Ai niin! Vois varmaan olla ihan hyvä etsiä se muutenkin. Toivottavasti senkin matka on menny ihan hyvin" vahvistettiin nulikan alkaessa myös hakea katseellaan joko haltiamiestä taikka vankkuria johon tämä oli lähtiessä kavunnut, unohtaen suurimmat käytännönkärvistelyt tähän hätään siihen. Kaipa Samaelin löytäminen olisi hyvä alku kaikelle. "Mä luulen että tuo on se sen vankkuri" poika huomautti hetken ympärilleen kurkisteltuaan osoittaen yhtä kulkuneuvoa joka oli parkkeerattu kauemmas tien laitaan, lähtien sitten tallustelemaan ympärillä hääriviä kanssamatkalaisia väistellen tätä kohti. Tällainen väkijoukko ympärillä ei vieläkään ollut erityisemmin omiaan saamaan purppuratukan oloa erityisen levolliseksi, mutta ei käynyt kieltäminen etteikö ilmapiiri ollut kuitenkin huomattavasti vähemmän painostava kuin tämä oli pelännyt. Kuka tiesi, ehkä tähänkin voisi vielä tottua...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 30, 2013 21:17:44 GMT 3
Ohikulkijat eivät tuntuneet hirveästi kiinnittävän huomiota lohikäärmeisiin, ei edes pieneen Fezaathiin - tosin oli toki mahdollista että enemmistö ei huomannut tätä, oli se nyt kuitenkin jo ilta aika pitkällä ja vähän pimeää. Kyllähän valkoinen väri erottui maastosta ihan hyvin, mutta pimeää tuolla oli silti ja pikku peto viisti maata aika läheltä, plus tutkaili kaikenlaista epämääräistä. Silti, kukaan ei pysähtynyt äimistelemään tai mitään. "Ollaan ollaan!", Fezaath vakuutteli jostakin maanpinnalta (saaden ihmettelevän katseen satunnaiselta ohikulkijalta), mutta kovin paljoa poikanne ei näyttänyt käytöstään muuttavan. Kai se uskoi olevansa täysin turvassa. Sentään kun Zag vei hevosia pois pikkulisko vältti seisomasta turhan lähellä, katsoen menoa uteliaana. Cain oli hetken harkinnut hupun pistämistä päähänsä, mutta päätti lopulta antaa hupun olla alhaalla - vaihtoehtona olisi käytännössä ollut se että punainen olisi joutunut pitämään huppua aina pysähdyksien yhteydessä, mikä nostattaisi enemmän epäilyksiä kuin mitä lohikäärmeen silmät ja suomuryppäät poskissa aiheuttaisivat. Siinä leiriä tarkkaillessaan Cain sitten ehdotti että oman nuotion sijaan liityttäisiin jonkun jo valmiin nuotion ympärille kerääntyneeseen porukkaan.
"Jos me vain pitäydytään omalla nuotiolla niin ei varmasti opitakaan tuntemaan ketään", Cain esitti vasta-argumentin Spyron huolille, Fezaathin nyökkäillessä jossakin taustalla. Kuulostihan se nyt loogiselta. Ja poikasesta puheen ollen, tämä näköjään päätti popsaista suuhunsa jonkin löytämänsä ötökän, tämän katsoessa hieman pää kallellaan nulikkaa kun tämä päätti äkisti protestoida niin ärhäkästi. Ötökän jalka näkyi vielä nykivän poikasen suupielestä valkoisen vilkuillessa purppuratukkaa, ennen kuin tämä pureskeli vähän lisää ja nielaisi minkä sitten olikaan syönyt. "Syötävältä ne maistuu", poikanen nurisi hieman hämmentyneenä että mikä nyt oli niin iso ongelma tässä. Cain arveli että taisi olla turha yrittää ojentaa poikasta tästä, ennemmin tai myöhemmin tämä vain lopettaisi tuonkokoisten otusten syönnin ihan sen takia että kasvaisi niistä ohi niin sanotusti. Käärmehaltiakin tuli ulos, mitä seurasi lyhyt sananvaihto käärmehaltian ja lohikäärmeiden välillä. "Toivotaan", Daelan totesi, mutta ei oikein kuulostanut kovin optimistiselta mahdollisuuksiensa suhteen. Kai tuo vain aikoi lähinnä yrittää kaiken varalta jos sieltä vaikka tulisikin vastaus, tai luultavammin sen takia että jos yrittäisi itsepintaisesti muutaman päivän välein Gist vastaisi lopulta sen takia että jos nyt niin suuresti yritetään ottaa yhteyttä niin siihen varmaan alkaa olla jo syytäkin. Käärmehaltia joka tapauksessa häippäsi jäähyväis kädenheilautuksen keralla ja painui jonnekin vähän syrjemmäs tavaroineen, epämääräinen rituaali epämääräisen henkiolennon kutsumiseen kun ei kuitenkaan varmaan ollut jotain mitä haluaisi näyttää satunnaisille vieraille.
Punainenkin alkoi katseellaan etsiä lohikäärmeiden tavallista haltia-tuttua onnistumatta kuitenkaan aivan heti saamaan tätä näkyviin - liikaa porukkaa yksinkertaisesti. Tietenkin jotkut yksittäiset oli helppo huomata kuten Trex, mutta nämä olivat enimmäkseen näitä poikkeuksellisen selkeästi huomattavia - Cain itse asiassa huomasi Daelanin kulkevan erään nuotion ohi matkallaan ilmeisesti kauempana näkyvää pensaikkoa, käärmehaltian erottuessa kaapuineen melko hyvin. Ainoa mitä tuo vielä pisti tuttuja merkille oli jonkunlaisen kannettavan pöydän ympärillä hääräävä Erlach muutaman muun keralla, punaisesta näytti siltä kuin joukkio olisi lukenut karttaa tai jotain - kai keskustelua huomisesta reitistä. Cain nyökkäsi pojan löytäessä oikean vankkurin ja. "Juu. Siellä on vielä näköjään porukkaa, ehkä Samaelkin, mutta jos ei niin varmaan joku osaa kertoa missä hän on", punainen arveli ja lähti seuraamaan Spyroa, astuen pari askelta äkkiä taaksepäin ja napaten (älähdyksellä protestoivan) poikasen kainaloon ja sieltä olalle. Penikka oli ollut turhan kiinnostunut tutkailemaan mitä kaikkea jännää sitä löytyi maasta, vaikka tämä joutui myöntämään että nyt kyllä näkyi vähän sitä sun tätä jännää.
Omilla asioillaan liikuskelevat karavaanin matkustajat tai työntekijät eivät hirveästi kiinnittäneet huomiota lohikäärmeisiin, mitä nyt silloin tällöin joku vilkaisi vähän uteliaana että mikäs tuo pikku lisko omituisen suomunaaman olalla oli. "Ei näy Samaelia", Cain totesi kaksikon päästyä tarpeeksi lähelle haltian vankkuria, ne pari tyyppiä jotka olivat vielä paikalla olivat kyllä molemmat haltioita, mutta kumpikaan ei ollut lohikäärmeiden tuttu. Tosin Cain havaitsi liikettä vankkurin avonaisen oven toiselta puolelta, Samaelilla kanssamatkustajineen oli ilmeisesti ollut ihan oikea matkustusvaunu näköjään. Keskenään jutteleva haltiakaksikko viimein havaitsi lähestyvät lohikäärmeet, näiden nyökätessä hieman tervehdykseksi. "Te olette vissiin ne Samaelin ystävät mitkä hän mainitsi? Hän lähti etsimään juotavaa, tulee varmaan pian takaisin", hopeahiuksinen haltianeito valaisi tilannetta, Cainin nyökätessä vastauksena kysymykseen. Punainen luotti siihen että Samael ei ollut kertonut turhan paljon lohikäärmeistä, Cainin suunnatessa katseensa hetkeksi loppuleirin puoleen. Fezaath haistoi ilmassa jossakin tuoksuvan ruuanlaiton varmaan, ainakin Cain arveli sen olevan mitä pikku lisko nuuhkiskeli ilmaa kun joillakin nuotiolla näytettiin tekevän ruokaakin peräti. "Söpö otus", haltianaisen kumppani, vähän vanhempi (tai no, luultavasti vanhempi, haltioiden kohdalla iästä aina ottanut selvää) haltianainen totesi. Lisko keskeytti hetkeksi ilman nuuhkimisensa tuhahtaakseen, muttei onneksi sanonut mitään - myös ehkä sen takia ettei Cain halunnut välttämättä ihan nyt selviävän että hänellä oli mukanaan lohikäärmeenpoikanen ja myös sen takia että olisi ihan hyvä ettei Fezaath alkaisi riitelemään vieraiden kanssa. Valkoinen penikka ei kuitenkaan hirveästi arvostanut kutsumista joko 'söpöksi' tai 'otukseksi', se oli vissi se. Jossakin kaukana ulvoi susi, ja pilvien raosta näytti pilkistävän peräti nousemassa oleva täysikuu.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 31, 2013 17:11:31 GMT 3
Poika empi hieman Cainin huomauttaessa ettei niitä tuttuja tutustumatta keneenkään saataisikaan, päätyen lopulta kirskauttamaan hampaitaan ja nyökkäämään pienesti, vaikka tummissa silmissä olikin vieläkin pientä varautuneisuutta tämän vilkuillessa muukalaisten kansoittamia yhteisnuotioita. "Eh. No juu. Niin kai. Kaipa täällä tosiaan on oudompaakin porukkaa kuin me" se myönsi kuitenkin nykäisten huppuaan hieman paremmin tapansa mukaan. Kaipa se olisi totta että omiin oloihinsa eristäytyminen ja kaikkien kyräily näiden muiden matkalaisten keskellä tuskin olisi ainakaan huomaamattomampaa, puhumattakaan epäkohteliaasta, olisihan se ihan täysin mahdollista että mukana olisi enemmänkin aivan mukavaksi paljastuvaa porukkaa kunhan näihin vain tekisi tuttavuutta kuten Daelaninkin suhteen oli paljastunut. Pian tienpinnalla epämääräisiä selkärangattomia saalistavan Fezaathin tempaukset onnistuivat kuitenkin kiinnittämään huomion, Spyron selvästikään olematta erityisen innokkaalla kannalla tämän ötökkäruokavaliosta vaikka poikanen itse ei tuntunutkaan tässä mitään väärää näkevänkään. "No... kun ei ne tee hyvää!" purppuratukka töksäytti hetken epäröityään kuin ei olisi oikeastaan ollut itsekään ihan varma miten perustelisi mielestään niin itsestään selvän asian muuten kuin vain sillä, että ötököitä ei vain syöty koska ne olivat ötököitä. Sen suuremmin tämä tosin ei asiaa pohtimaan ehtinytkään Daelanin ilmaantuessa ja keskeyttäessä suuremmat sanaharkat ennen kuin suomuinen suippokorva jatkoi matkaansa muualle omille asioilleen. Nulikka seurasi tämän menoa hetken katseellaan ennen kuin siirtyi tutkailemaan ympäristöään tarkemmin etsiskellen merkkejä Samaelista tai tämän kulkuneuvosta. Pian tutulta näyttävä vankkuri löytyikin, pojan suunnatessa kulkunsa tämän suuntaan, vilkaisten ohimennen taakseen kun Cain kaappasi omiin ötökkäisiin maailmoihinsa unohtuneen Fezaathin mukaansa. Nulikan kasvoilla kävi pieni huvittunut virne vaikka tämä tavan vuoksi vilkaisikin nopeasti ohikulkijoiden reaktioita varautuneena ennen kuin viimein kohautti olkapäitään ja jatkoi matkaansa.
Heidän päästessään lähemmäs kärryjen tuntumassa näkyi pyörivän useampikin haltia, mutta pieneksi pettymykseksi enempi pälyilykään ei löytänyt Samaelia näiden joukosta. Tosin tästä päätellen vaikutti siltä että niin pätevän matkavaunun kuin seurankin puolesta haltiamiekkosella tuntui olleen luultavasti jokseenkin leppoisat oltavat, Spyrokin päätyi arvelemaan, astellessaan tienviertä myöten kohti vankkurin vieressä keskustelevia haltianaisia. Poika hidasti hieman askeleitaan yrittäen kurkistella ympärilleen paremmin Samaelin varalta naisten kuitenkin pistäen pian merkille lähestyvän etsivän näköisen kaksikon. Nulikka seisahtui nyökäten sitten Cainin keralla hopeahiuksisen nuoremman haltian jo arvatessa keitä he olivat... tai no, ainakin sen ketä he olivat hakemassa. "Tuota, juu, ollaan. Tultiin katsomaan kun jouduttiin vähän eri paikkoihin" purppuratukka vastasi härkkien hieman vaivautuneena takaraivoaan. "Ai? No, hyvä tietää. Ei kai tässä mikään kiire ole, sillä on vaan jotain meidän tavaroita" tarkennettiin vielä pienen olkapäiden kohautuksen keralla haltian mainitessa Samaelin menneen hetkeksi jonnekin, Spyronkin silmäillessä leiriä läpi puoliuteliaasti. Oli Samael ollut hieman nyreä matkajärjestelyistä tai ei, ei tälläkään tainnut lopulta olla paljoakaan valittamista... Tuli ja leiri oli jo lähes laitettu ja tällä oli jo paistumassa ruokaakin, jonka herkullinen tuoksu leijaili ilmassa saaden nulikankin nuuhkimaan vaivihkaa hieman.
Toisen naisen huomautus "söpöstä otuksesta" sai kuitenkin aikaan pienen hieman hämmentyneen vilkaisun ennen kuin poika viimein tajusi tämän puhuneen Fezaathista, josta tosin seurasi lähinnä lisää silmien räpyttelyä. Spyrokaan ei tainnut olla aivan sinut käytetyn termistön suhteen mutta tajusi sentään olla oikaisemattakaan hoksatessaan ettei nainen ilmeisesti tiennyt mikä pieni liskomainen otus Cainin olalla tarkalleenottaen oli. Tosin vaikka olisi tiennytkin tämä ei välttämättä olisi muuttanut sitä tosiasiaa että pieni lohikäärme oli kieltämättä petollisen herttainen, mutta sitä kaiken maailman lepertelyä oikein ymmärtämätön nulikka taas ei tullut ajatelleeksi. "...ehh. No juu, jotain sellasta" se päätyi kuittaamaan epämääräisesti hieman vaivautuneena kunnes kohta yskähti hieman, yrittäen piakkoin vaihtaa puheenaihetta. "Tuota, minne päin se oikein meni? Oliko tässä vettä jossain lähellä? Jos meidänkin pitäisi hakea vähän" kysäistiin muina miehinä pojan kuitenkin vilkaistessa vaivihkaa Fezaathia huppunsa alta kuin myös epäillen tämän saattavan protestoida jos tälle antaisi tilaisuuden. Parempi kai yrittää päästä asiasta yli ennen kuin poikanen tuskastuisi tämän enempää tai kukaan saisi päähänsä alkaa kohdella tätä lemmikkieläimenä tai jotain... se nyt vielä olisi puuttunut.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 31, 2013 21:25:39 GMT 3
"Sedestialaisilla on suhteellisen hyvä sietokyky outoudelle", Cain vahvisti, mennen sitten mietteliääksi. "Johtuisikohan vähän kirotuista lohikäärmeistä...? Ehkä niillä- meillä on ihmisinäkin outouksia. Minä... minulla on aina ollut tällainen punainen tukka esimerkiksi", punainen arveli, epäröiden vähän kun korjasi lausahduksensa vähän tarkemmaksi. Ei tuo ollut vieläkään oikein tottunut ajatukseen, mutta niinhän se vain oli. Kai toeriassa kuitenkin oli järkeä. Poikanen ei oikein tuntunut arvostavan Spyron heikkoa argumenttia, pikkulisko lähinnä tuhahti mokomalle lausahdukselle, mutta Daelanin ilmaantuminen johti aika tehokkaasti alkavan kiistan loppuun (vaikkei käärmehaltia maisemissa kauaa pysynytkään). Samaelin vankkuri etsittiin näköpiiriin ja sitten lohikäärmeet lähtivät etsimään toista suippokorvaista tuttuaan, vaikka Fezaath pitikin napata matkaan kun tuo ei heti hoksannut että vanhemmat lohikäärmeet olivat jo menossa. Sentään ei ollut ehtinyt popsia lisää ötököitä.
Samaelia ei valitettavasti näkynyt missään vankkurin lähistöllä, mutta porukkaa kyllä norkoili vielä sen lähellä, tarkemmin sanottua kaksi haltianaista. Ei tosin Samaelia, valitettavasti. Suippokorvat olivat ilmeisesti kuulleet lohikäärmeiden haltia ystävältä että hänellä oli tuttuja karavaanissa, ja kertonut ainakin tarpeeksi että suippokorvat pystyivät päättelemään Spyron ja Cainin olevan Samaelia hakemassa ennen kuin nämä olivat edes sanoneet mitään. "Se sanoikin jotain jostain 'haltioiden vihaajasta'", vanhempi haltianaisista sanoi vähän tuhahtaen kun poika selitti suippokorvan ja lohikäärmeiden joutuneen eri vaunuihin. Punainen aikoi yrittää jotenkin puolustella Daelania, mutta se kyllä oli aika totta että tämä ei tuntunut suhtautuvan haltioihin mitenkään erityisen suurella lämmöllä, ja ihan syystäkin kai. "Eh, ei se niin paha ole, mutta ei se kyllä ollenkaan pidä haltioista", Cain sanoi sitten kuitenkin vaikka skeptisistä ilmeistä päätellen haltiat eivät silti tainneet pitää tuntematonta käärmehaltiaa ihan arvossaan. Suippokorvat kuitenkin nyökkäilivät ymmärtävästi purppuraisen selitellessä minkä takia Samaelia nyt oltiin hakemassa (siis muutenkin kun ihan vain sen takia että oli tuttu). "Me varmaan sitten odotellaan hetki", Cainkin totesi ja katseli ympärillä pystyyn nousevaa leiriä.
Nuotioiden ympärille kokoontuvat ryhmät tuntuivat enimmäkseen olevan jollakin tapaa toisiinsa liittyviä, joissakin tapauksissa rodun kohdalla (kuten Samaelin vankkuria lähellä oleva nuotio), joissakin oletettavasti ammatin (kauempana oli luultavasti ajureiden oma nuotio, punainen oli näkevinään pienen vihreän koboldin istuskelevan enimmäkseen ihmisten keskellä) tai sitten ihan vain muuten vaan. Ja tietenkin porukkaa liikkui nuotiolta toiselle ystävien perässä ja niin edespäin, vaikka joku nuotio oli teknisesti ottaen enimmäkseen jotain porukkaa niin ketään ei estetty liittymästä joukkoon mukaan. Kauaa sitä nyt ei kuitenkaan ehditty ihmetellä kun toinen haltioista kutsui Cainin olkapäällä keikkuvaa poikasta 'söpöksi otukseksi', jotain mitä tämä ei oikein arvostanut. Toinen haltioista virnisti vähän pojan vaivautuneelle reaktiolle, mutta kai kohteliaisuudesta ei alkanut kiusottelemaan nuorta poikaa. Sen sijaan tämä sitten osoitti jonnekin leirin ulkopuolelle päin kun kysyttiin minne päin Samael meni ja nyökkäsikin sinnepäin - siellä näytti olevan pikkuinen metikkö ympäröimässä kukkulanjuurta. "Tuolla oli kuulemma puro, lähti hakemaan vettä sieltä", nuorempi haltia sanoi. "Tuota, kiitos", Cain kiitteli, tämän oikeastaan olevan vähän samaa mieltä Spyron kanssa siitä että varmaan parempi lähteä liikkeelle . "Eipä kestä. Siellä oli vissiin joku polku sinne, ilmeisesti jotkut karavaanin ajurit ennenkin pysähtyneet tänne ja tietävät paikan", haltia vastasi, myös antaen hyvän vinkin jos ei meinaisi löytyä oikeaa paikkaa muuten. "Me varmaan sitten mennään, nähdään", punainen sanoi ja heilautti kättään tervehdykseksi, suunnaten Fezaath olkapäillään kohti osoitettua suuntaa. Haltianaikkoset heilauttivat myös käsiään tervehdykseksi ja sanoivat jotain haltia-kielellä, kontekstista päätellen jonkunlaisen tervehdyksen.
"Tuolla!", Fezaath oli ensimmäinen joka äkkäsi polun leirin ulkopuolella, tämän silmät kai tottuivat paremmin pimeään kun tuo oli luonnollisessa olomuodossaan tai jotain. Tosin, eh, punaisellakinhan oli lohikäärmeensilmät ihmismuodossakin, mutta eivät ne kai ihan identtiset olleet. "Eh, ennen kaikkea, tuota, tätä, niin pimeään metsään meneminen puron etsimisen takia olisi hermostuttanut minua varmaan", Cain totesi katsellessaan metsäänpäin ja hakien haltiaa katseellaan, kuulostaen kai vähän haikealtakin. Elämä oli ollut ainakin yksinkertaisempaa silloin. Metsään sitä joka tapauksessa taisi olla pakko mennä kun eipä suippokorvaa nyt näkynytkään missään. Punainen vähän nuuhkiskeli illan hajuja seuraten poikasen esimerkkiä joka ei oikeastaan ollut missään vaiheessa lopettanut nuuhkiskelua, leiri oli ollut mielenkiintoinen ja oli nyt pieni metsäkin mielenkiintoinen. Haltian haju oli vielä ilmassa, mutta vaikea sanoa kuinka kaukana itse haltia oli kun vahva tuuli vähän sekoitti hajuaistia kun se tuuli leiriltä päin, vaikea haistaa mitään muuta kuin savun ja erilaisten ruokien hajut. "Sinne vain vissiin", Cain totesi ja lähti metsän pimeyteen silmät hieman pimeässä kiiluen.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 1, 2013 17:59:14 GMT 3
Spyro loi hieman huolestuneen katseen Punaisen suuntaan tämän pohdiskellessa Sedestialaisten suhtautumista ja lopulta ottaen puheeksi oman tilanteensa, ilmeisesti sisäistäneenä jo ajatuksen että oli ollut yksi kirotuista... tai no, kaipa tämä tavallaan oli edelleen kun otti huomioon kuinka voimakkaasti miekkonen oli vieläkin amuletin vaikutuksen alaisena. Pienenä helpotuksena vaikka asian mainitsikin Cain tuntui kuitenkin suhtautuvan asiaan nyt jokseenkin hyvin, pojan nyökätessä hieman varovasti hetken emmittyään. "Tuota, voi olla. Ja kun siellä on muutekin niin kaikenlaista porukkaa, eikö? Paikoissa missä on vaan vaikka ihmisiä tai sellaisia pitää olla aika paljon varovaisempi" tämä lisäsi, mitä luultavimmin jokseenkin kokemuksesta, kunnes lohikäärmekolmikko viimein hetken kuluttua suuntasi kohti Samaelin vankkureita keskeyttäen Fezaathin hurjan hyönteisjahdin. Oli lopulta sivullinen tapahtumissa tai ei purppuratukka tuntui silti olevan vähintään yhtä altis huolestumaan asioista kuin itse Punainen ellei tietämättömämpänä jopa hieman enemmän, ja tämä käänsikin huomionsa varsin mielellään pois hankalasta aiheesta joka sai sen vieläkin hermostumaan hieman aina noustessaan esille tavalla tai toisella. Amuletista oli kieltämättä muotoutunut melkoinen mörkö, vaikkei Spyro ollut oikeastaan edes nähnyt kapineen tekevän mitään erityisen hurjaa.
Onneksi ainakaan Samaelin vankkureita ei ollut vaikea löytää, vaikka pian paljastuikin ettei mies itse ollut nyt läsnä. Tämä oli kuitenkin selvästi jutustellut ainakin parista haltianaisesta koostuvalle matkaseuralleen kaikenlaista, kuten myös ilmeisesti heidän vankkuriinsa majoittuneesta "haltia-vihaisesta" muukalaisesta. Saadessaan muistutusta omasta aiemmasta epäluuloisuudestaan Daelanin suhteen ennen kuin oli tavannut tämän Spyro päätyi näyttämään hieman syylliseltä haltioiden ilmaistessa odotetun nyreän asenteensa käärmehaltiasta, nyökäten itsekin hieman vilkaisten Cainia tämän heittäessä hieman puolustelevan kommentin vaikka tämä ei näyttänytkään vakuuttavan naisia. "Eh. Kai se ei vain oikein tule toimeen enemmänkin, mutta... on se muuten ihan mukava" nulikkakin lisäsi sormeillen vaikeana huppuaan, kunnes kiirehti kuitenkin seuraavaan aiheeseen nähdessään ettei nykyinen oikein tyydyttänyt ketään. Taisi olla parasta olla levittelemättä sen enempää juttuja Daelanista omin päin, varsinkin kun he nyt tiesivät tämän syiden olevan perusteltuja. Keskustelu sai pian lisää hieman vaivaannuttavia käänteitä, tai ainakin moiselle kaikkein altteimman Spyron kannalta, kun toinen suippokorvista erehtyi pitämään lohikäärmeenpoikasta lemmikkieläimenä mikä tuskin miellytti ketään vanhemmista lohikäärmeistä ja sai nulikan jokseenkin hämmentyneeksi vaikka nämä ymmärsivätkin olla sanomatta mitään. Ikävä kyllä purppuratukan taipumus olla jokseenkin läpinäkyvä tuntemuksineen sai osakseen huvittunutta huomiota ainakin toiselta haltialta joka ei varsinaisesti helpottanut nulikan oloa vaikka nainen ei sentään kaikeksi onneksi alkanutkaan tarkoituksella härkkiä tätä. Kaikesta päätellen poika olisi ollut kaikkea muuta kuin vaikea saada nolostumaan... tai hermostumaankaan, kuten varmasti oli nähty. Tältä kuitenkin säästyttiin tällä kertaa naisten tyytyessä vain avuliaasti osoittamaan puron suunnan jonne Samael oli ilmeisesti suunnannut, pojankin nyökätessä helpottuneena kiitokseksi vaikka olikin jälleen harhautunut näpertelemään huppunsa reunaa kai pääsemättä tämän vuoksi käsiksi kuontaloonsa. "Tuota, kai me sitten mennään etsimään se. Ja vettä. Tai jotain." se töksäytti myötäillen Cainin kiitoksia ja heilautti sitten hieman kättään haltiakaksikolle ennen kuin kääntyi tallustelemaan hieman pälyillen leirin halki osoitettuun suuntaan.
Eipä haltiakaksikkokaan lopulta ollut mitään vastenmielistä seuraa ollut, mutta purppuratukka tuntui silti rentoutuvan hieman enemmän heidän lähestyessään pimeää metsänreunaa. Kenties se vieläkin arasteli lohikäärmeeksi paljastumista vaikka juuri oli törmätty yhteen jos toiseenkin jotka eivät moisesta piittaisi, mutta jos Fezaath äkättäisiin tästä olisi kuitenkin hieman turhankin helppo melkein kenen hyvänsä vetää johtopäätös jos toinenkin heidän muidenkin suhteen. Tiedä häntä, kenties haltiat eivät olisi piitanneet, mutta Spyron logiikan mukaan spontaani hermostuminen olisi silti voinut olla täysin mahdollista... tai tiedä häntä vaikka nämä olisivat innostuneet söpöstelemään kaikkia muitakin, sitten ei kyllä olisi ollut enää kivaa kenelläkään. Paitsi kenties sivustakatsojilla. Eihän sitä koskaan tiennyt... Kapeaa metsään johtavaa polkua ei kuitenkaan ollut onneksi vaikea löytää Fezaathin äkätessä tämän ensimmäisenä näköalapaikaltaan, ja kiiluvasilmäinen kolmikko suuntasi kulkunsa tätä kohti. Spyro katsahti Cainia hieman ihmeissään miekkosen todetessa kuinka tällainen ympäristö olisi aikaisemmin hermostuttanut tätä mutta nyökkäsi sitten ymmärtävästi, vaikka itse tuntui kavahtavan pimeää puustoa edessään huomattavasti vähemmän kuin taakse jäävää väkijoukkoa. "Jaa, niin. Ihmiset ei kai näe pimeessä kauhean hyvin. Eikä haistakaan mitään" se arveli tallustellen jokseenkin epäröimättä silmiään hämärään totutellen puiden lomaan, myöskin ympäristöä haistellen. Samaelia tai puroa ei näkynyt, molempien ollessa kaikesta päätellen hieman kauempana metsänreunasta... mutta ainakaan ilmassa leijuvan hajun vuoksi ei tainnut olla epäilystäkään että oikeilla jäljillä oltiin. "En ainakaan kuule mitään... Mutta jossain tässä lähellä se on" nulikka huomautti nuuhkien ja pimeää maisemaa katseellaan haravoiden, seuraten muiden perässä pidemmälle metsään. Ainakaan se ei tuntunut laittavan moista ympäristöä pahakseen, tosin ymmärrettävästi varmasti ihan menneisyydestäänkin johtuen. Tällä oli lopulta varmasti huomattavasti enemmän kokemusta metsissä harhailuista kuin paikallaan jonkinlaisessa asumuksessa asumisesta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 1, 2013 22:49:43 GMT 3
Cain nyökkäsi vahvistukseksi Spyron arveluille, raapien vähän takaraivoaan hajamielisesti. "Enimmäkseen ihmisiä, mutta sitten on koboldeja ja ogreja myös aika runsaasti. Tai, eh, ehkä koboldeja on enemmän kuin ihmisiä, mutta ei valta-asemissa. Koboldeja harvoin löytyy pienissä määrissä...", punainen arveli olkiaan kohauttaen. "Ja sitten vähän haltioita ja kääpiöitä ja muita satunnaisia, varsinkin uuden kuninkaan jäljiltä - tällä oli palkkasoturi-armeija sisällissodan aikaan jossa oli ties mitä", Cain vielä lisäsi.
Samaelin vankkurit löytyivät helposti ja löytyi sieltä pari kappaletta ystävällisiä haltianaisiakin, vaikka näm tuntuivatkin suhtautuvan skeptisesti näille tuntemattomaan käärmehaltiaan. Haltiat näyttivät hieman skeptisiltä puolustelusta kun kaikki mitä nuo tiesivät haltioihin varauksella suhtautuvasta käärmehaltiasta oli se, että tämän läsnäolo tarkoitti sitä että Samael ei voinut olla samassa vankkurissa tuttaviensa kanssa. Sentään nuo eivät kuitenkaan ruvenneet kummemmin kyselemään asiasta, ties mistä syystä. Cain toivoi että kyseessä oli ihan kohteliaisuus, mutta mistä sitä tiesi. Kohteliaisuuden suuntaan osoitti ainakin se että haltiat eivät ruvenneet sen kummemmin kiusottelemaan nolostunutta Spyroa vaikka tämä näyttikin huvittavan näitä, tai ainakin toista haltioista. Sen sijaan nämä kertoivat ihan asiallisesti että mistä päin sitä pitäisi oikein lähteä hakemaan Samaelia, hyvästellen lohikäärmekolmikon haltiakielisellä tervehdyksellä kun nämä lähtivät metsäänpäin Samaelin perässä.
Cain meni siinä sitten vähän haikeaksi kun mietti ääneen kuinka erilaisesti suhtautui pimeisiin metsiin ja vastaaviin nykyään. Nyt ne olivat ehkä enemmän turvan kuin minkään muun paikka, useimmat hänen pitkä aikaisista jahtaajista eivät nyt kuitenkaan nähneet yhtä hyvin pimeässä kuin punainen lohikäärme. "Lohikäärmeillä on paljon paremmat aistit, varsinkin hajuaisti", Cain vahvisti ja vilkaisi nulikkaan, tajuten ettei nuorempi lohikäärme varmaankaan tiennyt kovin tarkkaan kuinka hyvät aistit ihmisillä oikein oli. Omakohtainen kokemus nyt kuitenkin kertoi enemmän kuin vain se että joku kertoi asiasta, miten natiainen varmaan oli oppinut ihmisten heikommista aisteista. "Varmaan jo purolla, luulisi tulevan ihan vastaan. Varmaan puut peittää näkymän vaan", Cain arveli ja poikanen nyökkäili viisaan oloisena, ikään kuin tämän mielipide olisi niin tärkeä että se vahvistaisi vanhemman lohikäärmeen toteamusta. Mutta turhapa sitä oli siinä jutustella turhia, parempi vain lähteä etsimään suippokorvaa - sitä kun seuraisi polkua niin luulisi löytyvän. Iltaisessa metsässä kuului jos jonkunlaista metakkaa ja Cain oli haistavinaan jos jonkun sorttista pieneläintä, vaikkei yksikään nyt ollut näkyvissä. Punainen oli haistavinaan jossakin oravia ja katselikin epäluuloisena puiden suuntaan, mutta ne olivat varmaan nukkumassa jossain, tai sitten ne olivat vähemmän psykoottisia täälläpäin kuin aiemmin tavatut. Jossakin kaukana ulvoi taas susi, mutta Cainista tuntui että se oli nyt lähempänä kuin aikaisemmin, vaikkakin eri suunnassa, ja tuo nuuhkaisikin ilmaa pari kertaa epäluuloisena, mutta vahvimmat hajut olivat edelleen Samaelin haju ja leiristä päin tuulen tuomat hajut. Punainen ei nuuhkinut ilmaa kovin aktiivisesti vaan yritti pikemminkin vain keskittyä kävelyyn ja haltian etsiskelyyn katseellaan, penikan sen sijaan nuuhkiskellen innolla metsän ilmaa kun siellä nyt kuitenkin oli kaikenlaisten pieneläinten ja vastaavien hajuja. Pikkupeto oli pikkupeto kuitenkin. "Varmaan jo lähellä", Cain arveli kun haltian haju alkoi vahvistua ja lohikäärme arveli kuulevansa puron solinaa. Tosin sitten nenään sattui jotain huolestuttavaa, pistävä ja vahva haju - verta. "Mitä hittoa... haistatko tuon?", Cain kysäisi huolestuneena ja katsahti penikkaankin joka nyökkäsi epävarmana. "Verta", Fezaath sanoi huolissaan ja nuuhkiskeli vielä lisää, tosin ei enää leikkimielisen uteliaisuuden vallassa.
"Hitto! Samael!", Cain kirosi ja huusi ystävänsä nimeä, lähtien juoksemaan polkua pitkin. Punaisella ei ollut harmainta aavistusta mistä oli kyse, mutta hän pelkäsi pahinta - varsinkin kun veren haju tuli suurinpiirtein samasta suunnasta kuin minne polkukin vei - joten se oli luultavasti lähellä, tuulen suunta kun ei ollut vielä vaihtunut. "Eeeeeeeeeee!", Fezaath kiljui ja piteli kaikin voimin kiinni punaisen olkapäästä, mikä nyt ei ehkä ollut miellyttävintä mutta juuri nyt Cain ei oikein välittänyt vaikka olkapäähän tulisikin pari naarmua. Huomasi kyllä että punainen oli tottunut juoksemaan vaikeammassakin maastossa, edes satunnaiset esteet polulla kuten iso oksa eivät haitanneet tuota kun tuo vain loikkasi niiden yli hidastamatta tahtiaan ollenkaan. Pian polun pää tuli vastaan ja purokin tuli näkyviin, ja sen äärellä oli Samael - haltia oli loukkaantunut näyttäen siltä että jokin peto olisi käynyt tämän kimppuun. "Samael!", Cain huudahti ja kiirehti ystävänsä luokse sen kummemin tarkastelematta aluetta. Oli selkeää että mikä tahansa olikaan käynyt haltian kimppuun oli ollut raivoisa, suippokorvan vaatteet olivat pahasti riekailena ja paikalla oli runsaasti verta. Kaikki ei tosin tainnut olla haltian, alueella oli vähän harmaita karvatuppoja ja verta näytti olevan enemmän kuin pitäisi. Samael oli sentään onnistunut taistelemaan vastaan ja pakottamaan pedon pakoon. Ilmassa leijui jonkunlaisen suden haju, tosin se oli jollakin tapaa outo - Cain ei ollut ennen haistanut sellaista sutta.
Haltia voihkaisi vähän kun Cain polvistui tämän viereen, Samael ei näyttänyt olevan kovin hyvässä kunnossa. Haltia oli jonkun verran kalpea ja tuon silmät olivat kiinni, mutta sentään tuo hengitti ja päästi satunnaisia äännähdyksiä. "Hitto! Spyro, auta vähän! Hänet pitää saada takaisin leiriin!", Cain kirosi huolen kuultaessa tuon äänestä. Punainen kokeili haltian pulssia ja se oli onneksi melko tasainen. "C-cain..? S-susi", haltia sopersi yskien verta, aukaisten silmänsäkin hetkeksi mutta sulkien ne pian taas uudestaan. "Ihan rauhassa vaan", Cain yritti rauhoitella haltiaa ja rupesi auttamaan tätä varovaisesti pystyyn, ottaen haltiaa kiinni toisen kainalon alta. "Ota toinen puoli", Cain pyysi Spyroa.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 2, 2013 18:07:30 GMT 3
"Huh. Mahtaa olla hankalaa" Spyro pohti aavistuksen myötätuntoiseen, vaikkakin hieman oudoksuvaan sävyyn Cainin toteamusta ihmisten huonommista aisteista seuraillessaan tämän sekä Fezaathin keralla syvemmälle metsään johtavaa pimeää polkua. Sillä taisi tosiaan olla pieniä vaikeuksia hahmottaa millaista olisi ilman että pystyisi näkemään eteensä pimeässä tai haistamaan asioita puhumattakaan sellaisesta hämmentävästä asiasta kuin "kuumuudesta" vaikka se olikin jo ajat sitten ymmärtänytkin ettei suurin osa muista olennoista toiminut tai aistinut samalla tavalla. Jos ei mitään muuta niin ainakin purppuratukka oli onnekseen säilyttänyt aistinsa nykyisessä olomuodossaankin tai se olisi luultavasti tuntenut olonsa entistä surkeammaksi. Oli miten oli, ainakaan nykyisellään kukaan lohikäärmeistä ei kuitenkaan laittanut pahakseen pientä iltakäelyä vain juuri ja juuri kalvakan kuunvalon valaisemassa metsässä. Poikakin silmäili ympärilleen uteliaasti nuuhkiskellen metsikön hajuja epäilemättä vainuten itsekin pikkueläimen jos toisenkin päätellen kuinka tämä nuolaisi ohimennen huuliaan seisahtuen hetkeksi kuikuilemaan kauemmas puiden lomaan polunvarressa kunnes kuitenkin jätti otusparan rauhaan ja suuntasi jälleen Punaisen jälkeen. "Oliskohan pitäny ottaa joku pullo itsekin. Oltaisiin voitu myös hakea vettä" se arveli hieman jälkiviisaasti toisen arvioidessa ettei puro ollut kaukana vaikkei tätä tai haltiaa vielä näkynytkään. Kävelyreissu eteni kuitenkin suhteellisen viihtyisästi Spyron seuraillessa samalla hieman huvittuneena Fezaathin innokasta nuuhkintaa ympäriinsä, kunnes korviin viimein alkoi kantautua vaimeaa veden solinaa... ja nenään jotakin huomattavasti huolestuttavampaa.
Poikakin kohotti hieman katsettaan kaukaiselle suden ulvaisulle mutta ei lopulta tuntunut kiinnostuvan tästä sen enempää lukematta hukkaa ilmeisesti niin suuremmaksi uhaksi kuin ruokalistalleenkaan, mutta äkkiä tämänkin kulmat kuitenkin rypistyivät purppuratukankin hidastaessa yllättyneenä kulkuaan jääden haistelemaan ilmaa. Pistävä, puron suunnalta leijaileva verenhaju oli enemmän kuin tarpeeksi saamaan nulikankin huolestuneeksi, ottaen vielä huomioon että heidän etsimänsä haltia oli ilmeisestikin suunnannut tähän suuntaan. Se nyökkäsi Cainin pahaenteiselle kysymykselle vilkaisten sitten kahta muuta Fezaathin lausuessa ääneen heidän kaikkien puolesta sen minkä jokainen kolmikosta jo varmasti haistoi. "Hitto. Et kai luule että....." poika aloitti silminnähden levottomana keskeyttäen repliikkinsä kuitenkin kuin ei olisi halunnut tuoda pahoja aavistuksia ilmoille lausumalla nämä ääneen ja tehden näistä näin jotenkin todellisempia, mutta kaikesta päätellen tämä ei ollut tarpeenkaan kaikkien varmasti pelätessä jo välittömästi pahinta. Spyro kirskautti hampaitaan sännäten itsekin suurempia epäröimättä jo kiireellä eteenpäin haltian nimeä huutaen syöksyvän Punaisen perään, vilkuillen kuitenkin huolissaan tämän olalla killuvaa kauhuissaan kiljuvaa Fezaath-parkaa siltä varalta että poikanen päätyisi putoamaan villissä menossa miekkosen lähes unohtaneena tämän hetkeksi äkillisessä hämmingissä. Penikka kuitenkin pysyi onneksi kyydissä ja vikkeläjalkaiset lohikäärmeet saavuttivat puron varsin nopeasti saaden silmiinsä, ikävän aavistellun mutta silti jokseenkin kauhistuttavan näyn. Verinen ja raadeltu haltia retkotti puronvarressa hädin tuskin tajuissaan järkyttyneen Spyron jo lähes ensireaktionaan luullessa tätä hengettömäksi ennen kuin pieneksi helpotukseksi havaitsi pientä vaivalloista liikehdintää ja muita elonmerkkejä... lohtu taisi kuitenkin jäädä pieneksi, Samaelin ollessa kuitenkin selvästi varsin huonossa kunnossa.
"Mitä... Miten--? Mitä hittoa kävi?" tyrmistyneenä parin askelen päästä kaulaansa kurotteleva ja varsin levottomasti liikehtivä poika sai töksäytettyä ilmoille Cainin kumartuessa tutkimaan haavoittunutta haltiaa tarkemmin, purppuratukan itsensä pyrkiessä ilmeisesti päättämään kuinka pahasti tässä kuuluisi hätääntyä. Haltian voihkaisu sai sen kuitenkin astumaan huolestuneena silmiään räpytellen lähemmäs, vaikka vahva verenlemu saikin sen nyrpistämään nenäänsä. "Mutta... entä jos... miten se voi? Voidaanko me vaan, tuota, raahata se?" se kysyi levottomasti kai peläten heidän ehkä telovan huonokuntoista suippokorvaa entistä enemmän Cainin kehottaessa tätä apuun Samaelin siirtämiseksi. Haltian kuitenkin avatessa hetkeksi silmänsä huolestuttavasti köhien ja töksäyttäessä ilmoille varsin yksiselitteisen raskauttavan sanan, häkeltyi purppuratukkakin hetkeksi sanattomaksi. "Susi?" Nulikka toisti hetken kuluttua kulmiaan rypistäen, hoksaten oikeastaan vasta nyt katsella tarkemmin ympärilleen ja pistää merkille ympäristön jäljet. Maassa oli selvästikin enemmän verta kuin kieltämättä raadellulta näyttävästä haltiasta oli vuotanut, taistelunjälkiä ja harmaata karvaa... lisäksi ilmassa leijui epäilyttävä susimainen haju, mutta tässä oli jotain epäilyttävää joka sai nulikan syystä tai toisesta hyvin levottomaksi vaikkei se heti kaikessa hämmingissään saanutkaan päähänsä miksi. Se ei ollut aivan varma mitä oli aluksi edes olettanut tapahtuneen mutta suden hyökkäys ei selvästikään ainakaan ollut listalla. Poika kirskautti uudestaan hampaitaan tihrustaen silmiään siristellen niin puronvarren myllättyä maata kuin puiden lomaankin ilmaa epäluuloisesti nuuhkien siltä varalta että ilmeisen hullu eläin olisi vielä lähellä kunnes havahtui haltiasta huolehtivan Cainin alkaessa auttaa tätä vaivalloisesti jaloilleen.
Spyro säpsähti ajatuksistaan ja käänsi pienen hätkähdyksen keralla katseensa tähän, nyökäten sitten pienen hetken epäröityään. Kaipa se oli saanut viimein hermojaan tarpeeksi niskasta kiinni vaikka näytti vieläkin enemmän tai vähemmän hätäilevältä mutta epäilyksistään huolimatta se kiirehti haltian toisen kyljen tuntumaan yrittäen parhaansa mukaan auttaa toista nostamaan tämän ylös, tosin hyvin varovaisin elkein kuin olisi pelännyt voivansa muuten rikkoa jotain. "Äh... yritä jaksaa, ei ole pitkä matka" se mutisi hampaidensa välistä yrittäen kenties rauhoitella itseäänkin siinä missä haltiaakin ennen kuin vilkaisi vielä kerran ympärilleen kulmat synkässä kurtussa lähtien sitten auttamaan Cainia luultavasti enemmän raahaamaan kuin taluttamaan puolitajutonta Samaelia eteenpäin. Jokin haiskahti tässä jutussa nyt ja pahasti... Pieni epämääräinen aavistus kiusasi Spyron ajatuksia jossakin mielenperässä tämän kuitenkaan onnistumatta saamaan tästä kiinni. Otus tuskin tulisi takaisin lohikäärmeiden ollessa läsnä, mutta kaikesta huolimatta tämä pyrki vilkuilemaan varmuuden vuoksi ympärilleen kulkiessaan takaisin päin pitkin polkua haltiaa tukien. Tässä sudessa oli nyt selvästi jotain hyvin outoa...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 3, 2013 10:36:12 GMT 3
"Kyllä ihmiset pärjäävät", Cain vain totesi olkiaan kohauttaen haluamatta sen tarkemmin ajatella taas vaihteeksi ihmiselämäänsä. Varsinkin kun tavallaanhan hänen elämänsä ihmisenä oli ollut käytännössä vain valetta, jotain mitä Cain ei mieluusti miettinyt. Varsinkin kun nyt olisi pitänyt olla ihan rauhallinen iltakävely metsässä. Punainen katsahti nuorempaansa toisen voivotellessa pullon puutetta ja nyökkäsi itsekin. "Laukku jäi vankkurille, siellä olis muuten ollut. Pitää käydä myöhemmin uudestaan varmaan...", Cain arveli, raapien vähän takaraivoaan. "Eh, siellä on ehkä vielä vähän, muttei kyllä mitään kovin isoja määriä", harmiteltiin, taisi tulla pakkoreissu purolle uudestaan myöhemmin. Kävelyretki kuitenkin alkoi ihan hyvillä mielin mukavan jutustelun lomassa, Fezaathin ja ilmeisesti vähän Spyronkin nuuhkiskella mitäs kaikkia pikkueläimiä sitä nyt liikuskelikaan yöllisessä metsässä. Cain sattui huomaamaan pojan huulien lipaisun vähän huvittuneena, muttei kommentoinut asiaa sen kummemmin. Punainen itse ei ajatellut eläviä eläimiä ruokana muuta kuin oikeassa olomuodossaan, muulloin hän vain yritti vältellä koko asian ajattelemista.
Leppoisa kävelyretki tosin sai ikävän käänteen kun lohikäärmeet alkoivat haistaa ilmassa ikävän pistävän verenhajun heidän menosuunnastaan päin. Yhdistettynä siihen tosiasiaan ettei suippokorvaa ollut vielä tullut vastaan, niin se ei tarkoittanut mitään kovin hyvää. "Minä en ole ollut optimisti pitkään aikaan", Cain huokaisi ennen kuin lähti juoksemaan kohti hajun lähdettä vaikka se taisikin aiheuttaa pienen paniikin olkapäällä keikkuvalle poikaselle. Raukkaparka oli huolissaan hajusta myöskin ja sitten vielä piti pidellä kaikin voimin kiinni ettei tippuisi alas. Ei sille vain voinut mitään että pikkuinen joutui vähän huonoon asemaan, kun tuli paniikki kiire niin sitten tuli paniikki kiire. Ja kun sitten näkyviin tuli veren hajun lähde niin ainakin paniikkikiire taisi olla oikeutettu, haltia oli aika pahassa kunnossa ja näytti joutuneen jonkin pedon hyökkäyksen kohteeksi, suden päätellen ilmassa leijuvasta hajusta. Cain meni välittömästi vanhan ystävänsä avuksi, paniikissa kyydissä olleen lohikäärmeen poikasen tarratessa vieläkin kynsillään paniikissa vanhemman lohikäärmeen olkapäähän. Eikä tuo edes hellittänyt otetta kun huoli pahassa kunnossa olevasta haltiasta ei varsinaisesti auttanut poikasen mielialaa.
Haltia ei kovin yllättäen onnistunut vastaamaan Spyron hätääntyneeseen kysymykseen, loukkaantuneen lähinnä voihkiessa tuskaansa. "Ei häntä oikein tännekään voi jättää! Pitää vain olla varovainen", Cain vastasi huolestuneena Spyron pieneen protestiin siirtelystä - Cain oli sen verta huolestunut vanhasta ystävästään ettei ehkä ajatellut kaikkein loogisimmalla tavalla. Toisaalta, olisi tuskin turvallista jättää haltiaa tuonnekaan sillä aikaa kun haettiin apua, vaikka toinen jäisikin paikalle. Jos peto palaisi, siitä tuskin seuraisi mitään hyvää. Jos hajuaisti ei varmistanut petoa susimaiseksi niin haltian voihkaisema sana vahvisti. Lohikäärmeiden tehdessä yhteistyötä oli helppoa saada haltia pystyyn ja liikkeelle, vaikka olikin aika selvää että Samael oli käytännössä vain puoliksi tajuissaan. Kyllä tuon silti onneksi sai liikkeelle mutta ei kovin yllättäen eteneminen oli hitaampaa kuin tavallinen kävely. Haltia voihki aina satunnaisesti matkan aikana muttei enää sanonut mitään, kai haluten säästää voimiaan. "Leirin tulet näkyy jo", Cainkin yritti rohkaista suippokorvaa Spyron tapaan. Fezaath oli harvinaisen hiljaa koko matkan ajan, kai huolen takia mykkänä kun ei tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa. Poikanen vain katseli surkeana puolittain kävelevää, puolittain raahattavaa suippokorvaa. Susi ulvoi taas jossakin kaukana ja Samael voihkaisi kuuluvasti. "Se on kaukana, älä huoli", punainen yritti rauhoitella mutta vilkuili kuitenkin kaiken varalta pimeään metsään.
Matkassa takaisin leiriin ei voinut kestää kuin muutaman minuutin, mutta huoli Samaelista sai sen tuntumaan ainakin Cainille pieneltä ikuisuudelta. "Apua! tarvitsemme parantajaa!", Cain huusi heti kun joukkio oli päässyt kuuloetäisyydelle leiristä, Samaelin vaunun lähellä oleskelleiden haltioiden ollessa ensimmäisiä jotka huomasivat lohikäärmeiden lähestyvän. Nuorempi haltioista lähti heti juoksemaan syvemmälle leiriin hakemaan apua vanhemman haltiattaren kiirehtiessä kohti lohikäärmeitä ja heidän avittamaansa loukkaantunutta. "Samael! Mitä tapahtui?!", haltiatar kysyi huolestuneena kai enemmän lohikäärmeiltä kuin juuri ja juuri tajuissaan olevalta lajitoveriltaan. "Jokin kävi hänen kimppuunsa - hän sanoi susi", Cain sanoi lyhyesti samalla kun haltiaa kannettiin eteenpäin syvemmälle leiriin. Ihmisiä ja muita oli alkanut kerääntyä lähistölle joko huolissaan pällistelemään tai yrittämään auttaa parhaansa mukaan, mutta juuri nyt kukaan muu ei juuri voinut tehdä mitään kun lohikäärmeet jo kantoivat haavoittunutta, sentään jotkut tosin osoittivat missä suunnassa karavaanin parantajat olivat oleskelleet. "Mutta, mutta eiväthän sudet vain käy kimppuun ilman syytä! Tai yksin!", haltiatar sanoi ihmeissään, yrittäen parhaansa mukaan hätistellä väkeä pois etenevien lohikäärmeiden edestä. Cain kohautti hieman olkiaan, hän ei ollut oikein ehtinyt ajatella asiaa - tosin, nyt kun siitä mainittiin niin olihan se kyllä outoa...
"Tännepäin! Laskekaa hänet tähän pöydälle!", joku huusi kauempaa, huutjaan pian paljastuessa vanhemmaksi mieheksi valkoisissa asusteissa jonka lähellä hääri myös samansuuntaisesti pukeutunut haltianainen ja yksi koboldi - leirin parantajat ilmeisestikin. Samaelin vankkurilta tuttu nuorempi haltia oli siellä myös ja viittoili lohikäärmeitä sinne päin. "Laskekaa hänet tähän pöydälle", valkokaapuinen haltiatar sanoi ja auttoi parhaansa mukaan lohikäärmeitä laskemaan Samaelin osoitetulle pöydälle joka taisi olla sama jonka ääressä Erlach oli häärinyt kartan kanssa aiemmin, ainakin päätellen siitä että kirottu lohikäärme seisoi vähän matkan päässä katsomassa lohikäärmeensilmäisen soturinsa kanssa, soturin pidellessä rullalle pistettyä karttaa kainalossaan. "Varovaisesti, varovaisesti... noin! Voitte irroittaa otteenne", parantajien ilmeinen johtaja ohjasti lohikäärmeitä, Cainin yrittäen parhaansa mukaan seurata annettuja ohjeita kunnes haltia oli saatu pöydälle, missä vaiheessa Cain astui askeleen taaksepäin ja antoi parantajien alkaa tehdä työtään.
((oli jotenkin vaikea päättää mihin päättää vuoroa mutta kai se nyt toimii näinkin :I))
|
|