|
Post by spyrre on Sept 8, 2015 20:52:23 GMT 3
Hieman epävarmojen hyvästien jälkeen pääsi kaksikko viimein hivuttautumaan kohti edessä siintävää taloa voidakseen viimein astua suojaan lumiselta pyryltä. Spyro huokasi aavistuksen haikeasti tuntien vatsansa murahtavan paljonpuhuvasti kun Cain arveli ruuan luultavasti olevan vähintään ainakin lämmintä vielä vaikka epäilikin etteivät he vielä olisi myöhästyneet sovitulta aterialta. Lämpimän ruuan ajattelu saikin hytisevän nulikankin kiirehtimään askeleitaan pihan poikka toisen jäljessä pyyhkien ikävämpiä ajatuksia ainakin hetkeksi tieltään vaikka se pieni, huolestunut ryppy purppuratukan otsalla ei tuntunutkaan katoavan... ainakaan ennen kuin Punainen viimein lykkäsi oven auki ja sai vastaansa äänekkään ja varsin hanakan vastaanoton. Pojankin kurkusta karkasi pieni typertynyt äännähdys tämän ollessa vähällä kavahtaa yllättyneen askelen taaksepäin havahtuessaan melkoisella säpsähdyksellä ajatuksistaan, tajuten kuitenkin lähes samantien mitä tapahtui. Innokas pieni lohikäärme oli ilmeisesti suorastaan istunut odottamassa oven takana, ja moinen maltin osoittaminen oli selvästikin vaatinut veronsa. Spyro osasi hetkeen hädintuskin räpytellä ymmyrkäisiä silmiään kun Fezaath kiipi innolla ja lähes henkeä vetämättä höpöttäen ylös Cainin harteille pojan ehtimättä edes vastata rääpäleen innokkaaseen tervehdykseen ennen kuin tämä jo harhautui huitomaan lumihiutaleilla käpälillään Cainin harmiksi.
".....ehh. Hei, varo--" poika aloitti kohottaen varuillaan käsiään kuin peläten riehuvan poikasen vielä kellahtavan maahan, päätyen kuitenkin vain irvistämään kun Punainen kaappasi huseltajan olaltaan syliinsä. Purppuratukka puuskahti miekkosen päivittelyille nyökäten kuitenkin aavistuksen helpottuneesti, ennen kuin hivuttautui itsekin tämän jäljessä viimein sisälle. Energisestä vastaanotostaan huolimatta Fezaath ei sentään pistänyt vastaan edes kun Cain laski tämän toruvasti lattialle kun Spyrokin kolisteli ovesta eteiseen, luoden itsekin vielä viimeisen hieman varautuneen katseen olkansa ylitse ulos ennen kuin vetäisi uksen kiinni sulkien pahimman viiman ulos. "Egh. No juu. Toivottavasti sitä on edes oltu kiltisti" poika puuskahti Punaisen päivittelyyn, luoden lopuksi hieman kyseenalaisen katsahduksen Fezaathiin, kuin jo hieman epäillen että koko aika olisi saattanut mennä moisen riehumisen merkeissä. Lämpimien seinien sisään pääseminen taisi kuitenkin onnistua harhauttamaan purppuratukkaakin tämän jäädessä hetkeksi hytisemään käsivarsiaan hieroen ja lämmintä, ruualta tuoksuvaa ilmaa keuhkuihinsa hengittäen kunnes viimein kurottautui kiskomaan itsekin lumista viittaa harteiltaan. Samalla poika loi ympärilleen pikaisen vilkaisun kaiketi Kissaa etsien, vaikka tämä tuntui silmäävän myös naulakkoon tapaan, joka kaiketi vihjasi tämän etsivän muita ulkovaatteita jotka viittaisivat siihen mahtaisiko velhokin olla jo kotosalla. Kaiketi poika oli sentään tällä kertaa astunut vastustelematta sisälle (osittain kaiketi lumipyrynkin vuoksi) vaikkei tämä tainnut osata vieläkään olla aivan täysin luontevasti tällaisessa tilanteessa. Kaipa edes se, ettei tämä tainnut enää olettaa heidän olevan joka hetki mahdollisessa vaarassa taisi olla edistystä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 10, 2015 23:27:30 GMT 3
((sori myöhäisestä vastauksesta, oli eilen 1v1 taistelu pyörän kanssa joka vei suurimman osan mehuista tehdään yhtään mitään illasta D: Ihan kamalaa ku ryssin ilman pumppaamisen jotenkin jonka jälkeen taka-kumi meni melkeen täysin tyhjäksi.))
Pikkuriiviö onnistui kyllä saamaan punapään kärsivällisyyden koetukselle äkillisellä hyökkäyksellään, mutta eipä siitä oikeastaan muuta aiheutunut kuin vähäsen ärtymystä sentään. Ja, no, ei Cain nyt hirveästi voinut pikku-terroristia syyttää yli-innokkuudesta, käytännössähän Fezaath nyt oli kuitenkin vain poikanen. Vaikka aina joskus tuli ehkä pieniä väläyksiä siitä että pikkulisko melkein muisti jotain entisestä elämästään, niin enimmäkseen tuo oli vain yli-innokas lohikäärmeenpoikanen, ehkä vähän älykkäämpi kuin tuon ikäisen pitäisi olla, mutta ei hirveästi. Poikanen jäi odottamaan häntä vispaten maahan kun vanhemmat lohikäärmeet riisuivat ylimääräisiä ulkovaatteita, onnistuen näyttämään sangen kärsimättömältä siinä odotellessaan. "Aina!", pikkulisko ilmoitti pirteästi nulikan kommenttiin, saaden punapään hieman pyöräyttämään silmiään epäuskoisena, selkeästikään antamatta hirveästi painoa väiteelle. Poikanen oli poikanen, ja eittämättä Jurik oli saanut tästä jonkin verran ongelmia.
Cain ja Spyro eivät tainneet olla ainoat jotka olivat saapuneet vastikään, vaatenaulakossa oli kaksikon lisäksi yksi toinenkin viitta joka näytti siltä että oli ollut vastikään ulkona, vaikka tämä olikin enää vain märkä sen sijaan että olisi ollut lumenpeitossa - Montaugh oli ilmeisesti jo tullut takaisin Akatemiasta. Kai Jurik olisi myös saattanut käyttää viittaa jos olisi käynyt ulkona asioilla, mutta märkä vaatekappale olisi eittämättä ollut jokseenkin iso koboldille. Toinen asia mitä punapää pisti merkille oli natiaisen pieni vaivaantuneisuus - Cain ei ollut ihan varma että tunnistiko hän merkit sen takia että tunsi Spyron yhteisen matkan takia, vai näkyikö se vain päälle. Eipä se kyllä nyt sinänsä ihmetyttänyt, Spyrolla oli omat ongelmansa velhojen kanssa, ja eikä natiainen varsinaiseti vaikuttanut siltä että oli nyt niin hirvittävän usein viettänyt pitempiä aikoja sivistyksen parissa. Ainakaan ylä- tai keskiluokkaisissa tiloissa, Montaughin talon ollessa nyt aika korkealaatuinen paikka. Tai vaihtoehtoisesti Spyro vain mietti missä Kissa oli, kai sekin oli mahdollista. Ottaen huomioon että ilmassa tuoksui tuore ruoka, Cain itse epäili että katti oli jossakin siellä mistä tuoksu tuli, yrittäen kerjätä tai näpistää vähän herkkuja, vaikka Kissa saattaisi myös kohta ilmaantua jostain nurkan takaa jos eläin hoksasi purppurapään palanneen. "Olisikohan Kissa jossakin keittiön lähellä norkoilemassa ruuan toivossa?", punapää arveli ääneen, katsoen kysyvästi Fezaathiakin mutta pikkuliskolta ei vastaukseksi saanut kuin kenossa olevan pään. Olento oli tainnut tosiaan odotella jo jonkun aikaa oven lähellä - Cain ei mikään ekspertti ollut mitä tuli kissoihin, mutta epäili että katti olisi häipynyt pikkuliskon seurasta jos mokoma vain toljotteli tylsästi oveen päin. Kylmäkinhän siinä voisi tulla - vaikka eteinen oli nyt lämpimämpi kuin ulkona, oikein mukavastikin, niin epäilemättä se oli yksi kylmimpiä paikkoja koko talossa. Pistettyään viittansa naulakkoon Cainin mieleen tuli että oikeastaan ehkä sitä pitäisi käydä pistämässä tällä hetkellä kainalossa olevat lahjavaatteet takaisin päälle ennen kuin kohtasi Jurikin ja Montaughin, voisi herätä hieman kysymyksiä jos punapäällä oli yhtäkkiä päällään puhtaat versiot niistä vaatteista joiden olisi pitänyt olla kuivumassa pyykistä tai jotain...
"Err, taidan käydä äkkiä huoneessa vaihtamassa nämä takaisin päälle... voisi olla vähän, eh, mielenkiintoinen keskustelu muuten", Cain sanoi epämääräisesti ja viittasi aamulla huoneesta löytyneisiin vaatekappaleisiin. Cain myös hieman nuuhkaisi ilmaa, kai yrittäen päätellä törmäisikö kehenkään matkalla - tai ihan vain ruuantuoksua nauttien. "Luulisin että Jurik on joko keittiössä tai viemässä ruokaa ruokasaliin... eh, toivottavasti Kissa ei ole sen jaloissa häärämässä", punapää arveli hieman päätään raapien. "Luultavammin vasta keittiössä? Olettaisin että hän aikoo odottaa että me tullaan paikalle ennen kuin käy tuomassa ruuan. Errh. Minun pitäisi varmaan kiirehtiä", Cain arveli vähän irvistäen, vilkaisten myös Fezaathia joka selvästi kuunteli ajatuksen kanssa. "Minäpä lähden nyt sinne ylös... tarvitsetko mitään sieltä?", Cain kysäisi vielä.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 13, 2015 18:10:02 GMT 3
Viittaansa naulaan asetteleva purppuratukka ei voinut olla luomatta pientä kyseenalaista katsetta Fezaathiin tämän innokkaan julistuksen johdosta, kun tämä ilmoitti lattialla istuen kuinka kiltisti tämä aina olikaan. Spyro ei rehellisesti tuntunut olevan aivan vaikuttunut tästä, mutta vaikka poika kohottikin aavistuksen kulmiaan penikalle, päätyi tämä kuitenkin lopulta nyökkäämään varovaisesti tälle vielä Cainia vilkaistuaan. Eh, vaikka lohikäärmeenrääpäle tuntuikin väijyttäneen jo tovin etu-ovea, taisivat asiat olla sinänsä rauhallisemmalla tolalla jos tämä oli kaikki mitä otus oli tehnyt.... toivottavasti ainakin. Heräsi kaiketi vain kysymys missä Kissa sitten mahtoi piileskellä. "...no hyvä" nulikka kuittasikin hieman puolivillaisesti jääden sitten hetkeksi haromaan kosteaa, ja entistä villimmin törröttävää tukkaansa edes suurin piirtein pois silmiltään, tämän vilkuillen hieman ohimennen kolmatta seinällä riippuvaa viittaa. Vaikutti siltä että velhokin oli jo saapunut... mutta vaikka tuntuikin laittavan tämän merkille, ei purppuratukka ainakaan sanonut mitään. Tällä taisi olla liian kiire ravistella lunta jaloistaan eteisen lattialle ja hytistä viiman jäljiltä.
"Voi olla... tuskin se kauhean kaukana voi olla kun haistaa ruuan" Spyrokin arveli Cainin huomauttaessa katin luultavasti vetelehtivän jossain keittiön lähistöllä, nuuhkaisten itsekin ilmaa. Talossa leijaileva tuoksu sai hänenkin vatsansa murisemaan jopa kaiken juuri koetunkin jälkeen, siitäkin huolimatta ettei nulikka tainnut olla vieläkään aivan kotonaan tällaisessa ympäristössäkään. Se pälyili hetken ympärilleen yrittäen nähdä josko kissa ilmaantuisi jostakin lähistöltä, havahtuen kuitenkin hieman kun Cain ilmoitti käyvänsä vielä yläkerrassa vaihtamassa vaatteet. "Eh? Ai niin. No... juu. Kai me... sitten odotellaan tässä hetki. Säkään et ole kai vielä syönyt?" poika myötäsi hieman silmiään räpäytettyään kuin vasta nyt muistaen että Punainen oli tahattomasti päätynyt vaihtamaan pukimiaan kesken matkan, vilkaisten viimeisen lauseensa kohdalla kysyvästi lattialla pönöttävään Fezaathiin. Penikka oli kuitenkin luultavasti käyttänyt aikansa pyörimällä Jurikin jaloissa joten tämä oli saattanut hyvinkin onnistua kerjäämään herkkupalan tai pari... vaikka kaipa kasvavaan rääpäleeseen ruokaa mahtuikin. Nulikka vilkuili itsekin hieman epävarmasti ympärilleen kaiketi yrittäen hahmottaa missä talon muut asukkaat tällä hetkellä majailivat olematta tästä myöskään erityisen varma vaikka Cain arvelikin Jurikin hääräilevän vielä keittiössä, pojan päätyessä ohimennen pudistamaan päätään miekkosen kysymykselle kun tämä suuntasi jo ylös portaita. Kaiketi pieni siistiytyminen tuskin olisi ollut pahaksi kenellekään, mutta... toisaalta, kaaoottisen kuontalonsa kanssa mittelevästä nulikasta tuskin olisi hirvittävän paljoa siistimpää tähän hätään saanutkaan edes pienellä yrittämisellä. Ei sillä, että se olisi näyttänyt poikaa itseään häiritsevän suuremmin vaikka tämä tuntuikin vieläkin hieman levottomalta. Kuitenkin se yritti pitää lattialla pönöttävää penikkaakin silmällä siltä varalta että tämä saattaisi keksiä singahtaa johonkin, tietämättä muutakaan mitä olisi tehnyt. Paikka taisi lopulta kuumottaa Spyroa vielä sen verran ettei tämä kauhean mielellään lähtenyt ominpäin harhailemaankaan ympäri taloa, vaikka ilmassa leijuva ruuan tuoksu olikin houkutteleva.
((Egh, no siinäpä kävi nihkeä tuuri... ei ihmekään että tuollainen vie jaksamisen aika hyvin. Perhanan teknologia. =I ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 16, 2015 0:29:03 GMT 3
((blorgh, kivaa flunssan alkua pukkaa. Oonki ihmetelly minkä takia ollu omituisen väsyny olo jo jotain viikon ajan, ny se selvis perhanan flunssaksi D: Pitäiskö btw jossain vaiheessa koittaa vetää jonkunlaisena chatti-sessiona tätä vähän eteenpäin? Musta tuntuu että tää Frekall-osio vähän voi junnata ku alkaa tuo päivällinen kohta tuossa D:))
"Katti meni maukuen tonne! ...joskus aiemmin. Luulisin", pikkupeto äkkiä ilmoitti kuunneltuaan hetken vanhempien lohikäärmeiden keskustelua, osoittaen toisella etukäpälällään suurin piirtein sinne suuntaan mistä ruuan tuoksut tulivat. Toisaalta Fezaathin sävystä saattoi ehkä hieman päätellä että kyseessä oli ainakin osittain arvaus, poikasen huomiokyvyn ollessa välillä nyt loppujen lopuksi aika huono. Penikoilla harvoin oli mikään paras mahdollinen keskittymiskyky, ja Fezaath oli nyt välillä aika hyperaktiivinen - vaikka olikin ilmeisesti odottanut etuoven luona ties kuinka kauan. Cain vilkaisi nulikkaa tämän kuullessaan ja kohautti olkiaan ennen kuin alkoi suunnitella lähtöä vaatteita vaihtamaan, ehkäpä pikkupeto tiesi asiansa. Poikanen näytti siltä että oli melkein lähdössä punapään perään, mutta kun Spyro otti asian esille näytti tämä istahtavan takaisin paikoilleen punapään kävellessä tästä ohi ja kohti portaita. "Saatiin vähän lihaleikkeitä! ...mutta ei paljoa", Fezaath ilmoitti suureen ääneen jonkunlaisena vastauksena purppurapään kysymykseen, vahvistaen tämän arvelut aika hyvin. Cain vilkaisi nulikkaa hieman kulmiaan kohottaen tämän todetessa aikovansa odotella hieman, punapään selvästi hieman kummeksuessa tätä. "Voitte te nyt mennä ruokasaliin odottelemaan, kyllä siinä vaatteiden vaihdossa nyt hetki menee...", punapää totesi ennen kuin alkoi kiivetä portaita, tämän askelten äänten kohta kadotessa jonnekin yläkertaan. Poikanen katseli Spyroa sangen odottavasti tämän kuullessaan, ja oikeastaan hieman kärsimättömästi. Pikkuliskon mielessä ruokasali = ruokaa, mikä nyt ei sinänsä ollut mikään väärä oletus, mutta tällä hetkellä se johti siihen että olento halusi lähteä hakemaan sitä ruokaa. Vaikka olikin saanut jotain naposteltavaa ilmeisesti, niin kasvava lohikäärme nyt oli elämänsä alkuvaiheessa melkoinen suursyömäri kokoonsa nähden.
Cain ehti olla poissa näkyvistä 6.7 sekuntia ennen kuin Fezaath äkisti lähti vipeltämään käytäviä pitkin, tuntuen ryntäävän kohti ruuantuoksua, saman ruokasali = ruokaa yhtälön vaikuttaessa tämän reitin valintaan - keittiö oli konseptina Fezaathille outo, tämä vain oletti ruokasalin olevan paikan jossa on ruokaa. Ei kovin kärsivällinen tuo pikkuotus. Ei tuo sentään nyt ihan juossut, mutta pikku-olento eteni suhteellisen päättäväisesti ja nopeasti joka tapauksessa. Tämä ei selkeästikään tuntenut samaa vastahakoisuutta kuin mitä nulikka koki talossa harhailuun. Sen sijaan tämä mennä kipitti kohti keittiötä kuonoaan seuraten, vilahtaen nurkan taakse iloisesti hihkaisten - olisikohan nähnyt Kissan tai jotain. Tai sitten tätä vain innosti se että aiheutti vähän harmia tylsälle purppurapäälle joka olisi halunnut jäädä seisoskelemaan käytävälle odottelemaan että Punainen pääsee takaisin. Jompi kumpi.
((eh toivottavasti ei ollu liian sekava, väsyneenä ja flunssanpoikasen alla kirjottelu ei ehkä paras idea jälkikäteen ajateltuna D: ))
|
|
|
Post by spyrre on Sept 17, 2015 22:10:06 GMT 3
Fezaathin ponteva julistus Kissasta sai Spyron vilkaisemaan otusta taas hieman silmiään räpäyttäen kun tämä ilmoitti nähneensä katin ehkä painelleen jonnekin aikaisemmin. Rehellisesti purppuratukka ei tainnut olla hirvittävän vakuuttunut tästäkään, vaikka tämä kuitenkin katsoi parhaaksi nyökäyttää penikalle seuraten ohimennen katseellaan tämän osoittamaan suuntaan. "Varmaan se löytyy kohta myös. Tuskin sille pari lihanpalaa vielä riittää" se kuittasi luotuaan vielä pienen levottoman katseen ympärilleen, ennen kuin käänsi huomionsa jälleen Cainiin joka alkoi olla aikeissa kavuta portaita yläkertaan. Nulikka taisi suunnitella odottelevansa hetkisen eteisessä mutta päätyi nopeasti kyhnyttämään kuontaloaan aavistuksen epämukavasti kun Punainen totesi että he voisivat odotella ruokasalissakin. Ehdotus tuskin sinänsä oli huono, vaikka purppuratukka taisi tuntea olonsa vieläkin hieman tukalaksi velhon talossa. "....ehhh. No.... ehkä. Se taisi olla tässä aika lähellä... jossain. Vaikka ei siinä varmaan niin kauaa mene" se mutisi epämääräisesti ympärilleen pälyillen, kunnes kohautti aavistuksen olkapäitään. Poika tuskin oli vielä aivan niin kotonaan täällä että muistaisi tarkalleen missä suuressa talossa mikäkin huone oli, mutta ruokasalin löytämisen tuskin pitäisi olla ongelma.... vaikka nulikka taisi jo aavistella että velhokin saattaisi jo hyvinkin oleskella täällä. Ainakaan tämä ei tuntunut pitävän kiirettä mihinkään kun Cain lähti kohti yläkertaa, pojan jääden hieman seinään nojaillen pitämään silmällä lattialla istuvaa Fezaathia ja etsiskelemään Kissaa puolitoiveikkaasti katseellaan. Ainakaan vielä pientä pörröistä eläintä ei tainnut näkyä missään.... vaikka Spyro ei tosin ehtinyt tätä murehtimaankaan kovinkaan kauaa, kun Fezaath tuntui viimein saaneen tarpeekseen paikallaan kiltisti istumisesta.
"Ainakaan me ei myöhästytty kauhean pahasti. Tuoksuu aika--" poika ehti aloittaa nuuhkaisten ilmaa ruuan tuoksusta nauttien, sanojen kuitenkin keskeytyessä pieneen epämääräiseen ähkäisyyn kun penikka äkkiä rynnisti liikkeelle hänen nenänsä edestä. "Mi-- Hei Fezaath! Älä nyt vielä--! Odota!" nulikka ehti hädintuskin huudahtaa hölmistyneenä innostuneen penikan perään kun otus jo viipotti innokkaasti kulman taakse, kuin tällä ei olisi aikeitakaan jäädä odottelemaan kun ruokaa oli jossakin lähistöllä. Poika loi pikaisen, melkoisen kahden vaiheilla olevan katseen ylös portaisiin (sekä aavistuksen epäluuloisemmin ympärilleen) ennen kuin tämän kurkusta karkasi tukahtunut, puolittainen kirosana. "Hitto.... Fezaath! Hei!" Spyro ähkäisi vielä ennen kuin tömisteli tuohtuneen kiusaantuneesti liskonrääpäleen perään itsekseen irvistäen. Penikalla ei selvästikään ollut aikeita palata ja totella, eikä hänkään voinut vain... päästää tätä ryntäilemään ties mihin... varsinkin kun purppuratukka hoksasi varsin nopeasti mihin rääpäle oli ilmeisestikin suuntaamassa. Hätäisesti hosuen poika yritti kiirehtiä penikan perään ja napata tätä käsiinsä ennen kuin mokoma ryntäisi suoraan Jurikin kinttuihin. Hän osasi aavistaa jo etukäteen ettei koboldi tulisi ainakaan arvostamaan moista husellusta tippaakaan...
((Yh, yllätysflunssa on aina yhtä mukava. Voihan se tietysti olla ihan paikallaan pieni chatissakin kirjoittelu jossakin välissä, jos se tuntuu että etenisi paremmin. ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 20, 2015 1:15:32 GMT 3
((charppaus ainakin sopii paremmin semmoiseen epämääräiseen fiilistelyyn. tjtn. liian väsynyt että jaksais ajatella D:))
Cain vain hieman puisteli päätään itsekseen nulikan epämääräiselle mutinalle, punapää ei ehkä kuullut kunnolla mitä tämä oli sanonut, mutta arvasi suurinpiirtein mistä oli kyse - Spyro oli vähän haluton kävelemään itsekseen velhon talossa. Punainen arveli että taisi olla parempi antaa asian olla kuin kommentoida sitä enempää, nulikka lähtisi keittiöön jos haluaisi eikä Cain pitänyt sitä vaivan arvoisena alkaa suostutella tätä ja hidastaa vaatteiden vaihto-reissua. Varsinkin kun hermoili että itse törmäisi Montaughiin tai Jurikiin ennen kuin ehtisi vaihtaa vaatteet vielä pahemmin kuin mitä natiainen hermoili velhon taloa noin ylipäätänsä.
Lohikäärmeenpoikanen ei tuntunut korviaan letkauttavan Spyron huudahduksille, jos mitään niin tuo taisi vähän ehkä jopa kiihdyttää. Mokomakin pahankurinen kakara - tosin, ottaen huomioon että kyseessä nyt oli kuitenkin melkoisen nuori lohikäärmeenpoikanen, niin pieni villeys oli odotettua. Se vain taisi olla vähän helpommin huomattavissa kun lohikäärmeet nyt matkasivat miten matkasivat sen sijaan että Cain olisi tehnyt jotain perinteisempää kasvatusta Fezaathille - eli tyyliin mennyt elämään jonnekin yhteen tiettyyn luolaan siksi aikaa että poikanen olisi kasvanut itsenäiseksi. Yllättäen se vain nyt ei oikein ollut vaihtoehtona kovin järkevä että Punainen olisi asettunut aloilleen muutamaksi vuodeksi, ainakaan tähän hätään... Pikkupeto tuntui suorastaan hyräilevän jotain siinä kipittäessään, ja pahankurisuus varmistui viimeistään siinä vaiheessa kun tämä teki hieman nopeamman pyrähdyksen vilkaistuaan pojan olevan vähän matkan päässä takana. Tai no, pahankurisuus ja pahankurisuus, pikkupeto kyllä tuntui hieman kikattavan pyrähdyksen aikana.
Ruuantuoksu alkoi olla aika vahva, ja kuuluipa jostakin lähistöltä hieman puhettakin, äänestä päätellen Jurikin. Sävystä päätellen tämä puheli Kissalle, mitä vahvisti myös se että tämä tuntui puhuvan yksin. Puheesta oli tosin vähän hankala saada selvää, ja syykin selvisi viimeisen käännöksen jälkeen - keittiön ovi oli paraikaa suljettu, kaippa koboldi oli päättänyt että jos Fezaath pärjäili itsekseen niin oli ihan hyvä idea päästää tämäkin keittiöön jos Kissa oli livahtanut sinne jossakin vaiheessa. Varsinkin kun Jurikin puheäänen sävy oli epäilyttävän maanitteleva, sävyn ollessa sama kuin ihmisillä yleensä oli kun jokin lemmikkieläin tai kesyhkö eläin oli piilossa jonkun huonekalun alla tai jotain. Fezaath päästi jonkunlaisen harmistuneen ynähdyksen huomatessaan keittiön oven olevan törkeästi kiinni, estäen tätä livahtamasta sisään. "Mrääh!", pikkupeto kivahti ja ylidramaattisesti yritti hypätä ovea vasten, saaden aikaan vain pienen kolahduksen kun pieni otus törmäsi oveen. Fezaath kaatui edelleen massiivisen dramaattisesti selälleen (muistaen varoa siipiään) ja pisti toisen etukäpälän peittämään silmiään jonkinlaisena yrityksenä lisätä dramaattisuutta. "Mräh. Nälkä", pikkupeto ynähti happamana, tosin tämä taisi johtua enemmän siitä että 'jekku' oli epäonnistunut suljetun oven takia eikä sen takia että tämä nyt niin nälkäinen olisi ollut. Oli miten oli, niin tuo oli nyt alistunut kohtaloonsa ainakin hetkeksi - ellei Jurik sopivasti sattuisi avaamaan ovea mikä saattaisi herättää ilkikurisuuden kipinän uudestaan.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 21, 2015 23:36:40 GMT 3
((No juu, onhan se totta. Eiköhän tässä vaikka viikonmittaan tai jossain muussa sopivassa välissä voi katsoa miten sujuu jos niikseen, heh.))
Jos ei muuta, niin kaiketi tilanteessa saattoi nähdä edes jotain hyvää siinä, että Spyron orastava kärvistely lakkasi varsin lyhyeen. Kun Fezaath rynnisti pahankurisesti eteenpäin pitkin käytävää, ei pojankaan auttanut muu kuin seurata, vikkelän pikku rääpäleen onnistuessa jopa saamaan itselleen kiitettävästi etumatkaa purppuratukan kokeman yllätyksen vuoksi. Päästyään tarpeeksi typerryksestään ajan tasalle tämä yritti hätäisesti huudahtaa penikan perään kompuroiden tämän jälkeen mutta vikkelä otus vipelsi jo nauraen kulman taakse ennen kuin pojalla oli mitään kunnollista mahdollisuutta onnistua nappaamaan tätä kiinni. Mutta ilmeisesti takaa-ajo talon halki kelpasikin mainiosti Fezaathille, nulikan yrityksien tuntuessa suorastaan kannustavan tätä entisestään. "Hei! Kuulitko! Ei me voida vaan... rynnätä sinne!" purppuratukka ähkäisi ollen vähällä kompastua omiin kinttuihinsa tömistellessään nurkan ympäri poikasta tavoitellen, kuitenkaan hädintuskin hipaisten suomuista hännänpäätä. Ja pieni pahanilmanlintu ryntäsi ruuantuoksua seuraten entistä motivoituneemmin pitkin käytävää... kunnes tämän matka kuitenkin tyssäsi äkkiä julmasti suljettuun oveen... rääpäleen harmiksi, ja Spyron helpotukseksi.
Jaloilleen kömpivä purppuratukka päästi pienen epämääräisen puuskahduksen tajutessaan Fezaathin loikkaavan turhautuneesti keittiön ovea vasten, kuitenkaan onnistumatta työntämään tätä auki. Vaikka ei olisi täysin muistanutkaan missä päin taloa keittiö oli sijainnut taisi silti olla varsin helppo arvata että tämä oli oikea paikka, aivan ruuan tuoksun kuin oven takaa kuuluvan koboldin äänen vuoksi. Spyro kirskautti hieman varuillaan hampaitaan ovea vilkaisten kukaties aavistellen että Jurik saattoi parhaillaan jutella Kissalle (kuitenkaan onneksi kuulostamatta ainakaan kovin ärtyneeltä, joten eläin taisi sentään olla turvassa) ennen kuin luikki lähemmäs lattialle lysähtänyttä lohikäärmeenpoikasta. "No et sä nyt nälkään kuole! Odotetaan nyt vaan hetki... eikä keittiöön saa rynnistellä" se sihahti toruvasti tarkistettuaan pikaisella vilkaisulla ettei penikka ollut oikeasti ainakaan telonut itseään dramaattisuudestaan huolimatta, ennen kuin alkoi tapailla otetta lohikäärmeestä poimiakseen tämän mukaansa lattialta. "No niin... Huh. Ehkä ne ei kuulleet vielä... Ole nyt hetki hiljaa, niin ehditään vielä pois niin ettei häiritä" purppuratukka kehotti ääntään madaltaen, yrittäen sitten pikaisesti ympärilleen vilkaistuaan lähteä kanniskelemaan penikkaa takaisin päin. Se tuskin oli itsekään vielä ihan varma minne tästä pitäisi seuraavaksi suunnata, mutta oli kaiketi päätynyt ainakin tulokseen ettei koboldia kannattaisi ainakaan häiritä. Tämä ei ollut pitänyt moisesta viimeksikään... vaikka oli vain yritettävä toivoa ettei olento ollut kuullut heidän tömistelyään paikalle (tai penikan törmäilyä oveen) taikka tilanne voisi mennä kiusalliseksi. Ehm.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 2, 2015 1:31:51 GMT 3
((blargh, saipa tämän vihdoinki tehtyä))
Pikkuriiviö osasi välillä olla sitten aikamoinen kiusankappale, tälläkin kertaa jättäen välittämättä kaiken sorttiset kiellot ja päättäen rynnätä kohti keittiötä niin nopeasti kuin mitä kintuista pääsi. Pettymys oli sitten suuri kun keittiön ovi olikin kiinni ja Fezaath ei voinut muuta tehdä kuin kaatua dramaattisesti maahan, muka nälänhätää kärsien. Aika selkeästihän tuo ylireagoi, ja ynähti protestoivasti kun Spyro ei tuntunut uskovan siihen että poikanen oli hätää kärsimässä. Mokomallakin purppurapäällä ei ollut sitten mitään myötätuntoa, selkeästi. "Mrääh", oli epämääräinen, hieman turhautuneen oloinen äännähdys jonka poikanen päästi protestina kehoitukselle. Ei tuo silti nyt sinänsä ruvennut mitenkään metelöimään lisää, joten kai tuo oli vähäsen sitä että poikanen nyt vain halusi protestoida ihan vain protestoimisen vuoksi. Eipä siinä, Spyron varoitus tuli vähän myöhään - keittiön ovi raottui jonkun verran ja Jurikin suomuinen pää kurkisti oven raosta kuka oikein metelöi käytävän puolella, päästäen samalla ilmoille hieman enemmän ruoan hajuja - jonkinlaista paistettua lihaa taisi ainakin olla tulossa hajusta päätellen, ja jos purppurapään nenä onnistui tunnistamaan mitään tämän lisäksi, niin jonkunlaista perunaa taisi olla tulossa kaveriksi. Poikanen tuijotti viattoman oloisesti sarvekasta koboldia, mutta vilkaistuaan pikaisesti maassa makaavaa poikasta, lisko kiinnitti huomionsa Spyroon.
"Ah, tulitte takaisin. Ruoka on kohtapuoliin valmista", Jurik ilmoitti, vilkaisten tosin pian hieman happaman oloisena jonnekkin taakseen. "...Kissasi tosin piileksii kaapin alla yhden kauhan kanssa. Kastikekauha lipsahti käsistä ja kohta valkoinen pikkupeto vain sieppasi sen itselleen", lisko jupisi hieman ehkä ärtyneenä, ennen kuin vilkaisi natiaista uudemman kerran. "Et saisi maaniteltua sitä ulos sieltä?", Jurik kysyi, vilkaisten samalla kriittisen oloisena toisen pikkuriiviön suuntaan joka oli vääntäytynyt takaisin pystyyn, istuskellen oven takana jotenkin odottavaisena. Kaippa tämä oli hoksannut että sisään ei nyt saisi mennä - tai, luultavammin, arveli ettei saisi livahdettua sisään Jurikin ohi ilman että tulisi nakatuksi pihalle melko lailla välittömästi. Koboldi kuitenkin työnsi ovea vähän enemmän auki päästääkseen Spyron sisään, palaten viimeistelemään mitä olikaan tekemässä ruuan kanssa - näytti siltä että ainakin liha oli jo valmiina, mutta näköjään lisko ainakin vielä hämmenteli jonkunlaista kastiketta. Jurik viittasi keittiön perällä olevan suuren kaapin alle, mistä taisi näkyä pilkahdus valkoista...
|
|
|
Post by spyrre on Oct 3, 2015 19:53:46 GMT 3
Riippumatta siitä millaista salamyhkäisyyttä purppuratukka yrittikään noudattaa, taisi tämäkin yritys lopulta osoittautua turhaksi. Spyro tarrasi dramaattisesti ääntelehtivään lohikäärmeenpoikaseen pyöräyttäen hieman silmiään tämän kärttyiselle ääntelylle samalla kun poika yritti kuitenkin pitää silmällä vielä kiinni odottavaa keittiön ovea hivuttautuessaan saaliinsa keralla kauemmas. Jurik oli selvästi oven toisella puolella, ja kukaties Kissakin, mutta poika oli vielä elätellyt toivoa että lohikäärmekaksikko onnistuisi vielä edes luikkimaan varkain tiehensä ennen kuin tuohtunut koboldi hoksaisi mellastusta käytävästä... ainakin siihen saakka kunnes ovi äkkiä aukesi ja liskomainen, varsin tuttu olento kurkisti käytävään. Purppuratukka jähmettyi niille sijoilleen kuin ties mistä tihutyöstä yllätettynä, jääden tuijottamaan keittiöstä ilmaantuneeseen koboldiin hetkeksi pasmansa lahjakkaasti kadottaneena. Kun lisko kuitenkin puhui poika säpsähti aavistuksen, ennen kuin päästi jokseenkin syyllisin elkein tarraamansa lohikäärmeenpoikasen pyörähtämään otteestaan takaisin lattialle. Eh, näytti siltä että vaikka nulikka olikin yrittänyt välttää koboldin ärsyttämistä, oltiin silti jääty kiinni rysän päältä.
Vaivautuneesti paikallaan seisova poika päätyi raaputtamaan hämillisesti niskaansa vastaten Jurikin tokaisuun heidän palaamisestaan paremman puutteessa jonkinlaisella epämääräisellä, kaiketi myötääväksi tarkoitetulla äännähdyksellä. "Tuota... no juu. Hyvä" Nulikka mutisi ja taisi jo lähes odottaa jonkinlaisia moitteita, päätyen kuitenkin räpäyttämään silmiään kun koboldi heidän kyräilynsä sijasta katsahtikin närkästyneenä taakseen sisälle keittiöön. Ilmeisesti sisään livahtanut Kissa ei ollutkaan ollut täysin viaton sivusta seuraaja vaan oli päätynyt aiheuttamaan tälle ongelmia, saaden purppuratukan irvistämään hieman. "Eh? Ai. Tuota... Hitto, se... se on välillä vähän... sellainen. Voin mä yrittää" se suostui katsahtaen touhuihinsa palailevaa koboldia pahoittelevasti, ennen kuin viittasi ohimennen kädellään hieman Fezaathille. "Ehm. Odota hetki. Mä... käyn katsomassa jos saan Kissan pois sieltä" poika kehotti penikalle ennen kuin hivuttautui syystä tai toisesta jokseenkin varovaisesti keittiöön Jurikin jäljessä, hoksatenkin pian koboldin osoittaman kaapin jonka alla häivähtikin jotakin varsin kyseenalaisen tuttua. Nulikka ähkäisi itsekseen ja tömisteli sitten oikopäätä lattian poikki kumartuen sitten syyllisen huonekalun eteen tirkistelemään tämän alle. "Hei! Kissa! Tule pois sieltä! Eikä se kauhakaan ole sun!" nulikka ojensi otusta saaden kuitenkin vastaukseksi vain epämääräisen maukaisun sekä pyöreäsilmäistä tuijotusta kaapinalustan varjoista. Tovin yritettyään purppuratukka onnistui viimein maanittelemaan katin tarpeeksi lähelle onnistuakseen tarraamaan otusta niskasta ja vetääkseen pöyristyneesti mouruavan pedon esille lattiaa myöten kolisevan kauhan saattelemana.
"Egh. Sain sen" Spyro huikkasi ohimennen Jurikin suuntaan katin metakan ylitse, yrittäen samalla rauhoitella eläintä. Eh, oli tämäkin... ties kuinka kauan kattikin oli jo onnistunut kiusaamaan koboldia heidän ollessaan muualla... Poika oli jo onnistunut lahjakkaasti unohtamaan hetkeksi Fezaathinkin vahtimisen vetäessään mouruavan kissan syliinsä, hoksaten vasta pienellä viiveellä vilkaista ympärilleen etsiäkseen penikkaa katseellaan sieltä minne tämän oli tovi sitten jättänyt toivoen ettei tämä ollut jo ehtinyt painella tiehensä ties minne.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 16, 2015 22:52:23 GMT 3
((blargh, vihdoin aikaa kirjoitella))
Vaikka koboldi nyt vaikutti ehkä hieman turhautuneelta, niin syynä oli kuitenkin 'vain' Kissa joka oli ilmeisesti onnistunut aiheuttamaan jonkun verran harmaita hiuk- suomuja koboldille kauhan kähvellyksellä. Koboldi nyökkäsi nulikan suostumukselle ja avasi ovea hieman lisää päästääkseen pojan sisään, tuijotellen ankarasti Fezaathin suuntaan samalla kun Spyro yritti tätä saada pysymään paikallaan. "Mnäh", oli epämääräinen vastaus, mahdollisesti myöntymisen ilmaisu? Ainakaan tuo ei näyttänyt välittömästi pinkaisevan oven raosta keittiöön tihutöihin, mitä nyt istahti maahan ja yritti kurkkia oven taakse. Jurik jäi vielä vähäksi aikaa tuijottamaan poikasta kriittisesti ennen kuin palasi ruuanvalmistukseen päätettyään että kaippa pikku lisko oli päättänyt olla kunnolla ainakin seuraavat pari minuuttia. Hirvittävästi ei sarvekas koboldi kiinnittänyt huomiota siihen millä tavoin poika maanitteli kattia pois kaapin alta, tämä tuntui valvovan sangen intensiivisesti liedellä porisevaa kastikkeen tapaista - ruoka oli tosiaan ihan viittä vaille valmis, ja Jurik oli selkeästi perfektionisti päätellen siitä kuinka tämä tuntui jopa laskevan sormillaan siihen että ottais kastikkeen pois liedeltä.
Koliseva kauha nyt sai liskonkin kääntämään päätänsä hetkeksi, ja tämä nyökkäsikin tyytyväisen oloisena nulikan huikkauksen kuullessaan - koboldi oli juuri ottamassa kastiketta pois liedeltä niin tällä ei ollut hirveästi aikaa vilkuilla Spyron ja Kissan suuntaan, mutta kyllähän nyt jo äänestäkin kuuli että Kissa oli poissa kaapin alta. "Kiitosta vaan", koboldi sanoi ja astui kaiken varalta hieman sivuun että nulikka pääsisi helposti ohi. Toinenkin valkoinen pikkuriiviö näytti vielä olevan keittiön ulkopuolella, vaikka näyttikin kurkkivan jo aivan oven takaa että mitä sisällä oikein tapahtuikaan. Poikanen päästi jonkinlaisen epämääräisen ehkä maukaisua matkivaksi tarkoitetun äänen kohti Spyron sylissä mouruavaa kissapetoa, ennen kuin vilkaisi jonnekin sivummalle hieman ilmaa nuuhkien. Mitä lie oli haistanut, mutta ei kuitenkaan onneksi tarpeeksi kiinnostavaa että lähtisi rynnäten tutkimaan. Cain oli ilmeisesti vielä ylhäällä, päätellen siitä ettei tämä ollut vielä ilmestynyt näkyviin eikä portaistakaan vielä kuulunut askelten ääniä, joten vaihtoehtoina taisi alkaa olla joko epämääräinen seisoskelu käytävillä tai rohkeasti vaan ruokasaliin meno - Jurik ei sitä suoraan sanonut ehkä, mutta tämän vilkuilussa Spyron suuntaan oli ehkä hieman havaittavissa sellaista "mitä jos antaisitte minun tehdä työni loppuun rauhassa"-fiilistä. Fiilistä vahvisti myös ehkä se että kun natiainen oli oven ulkopuolella, koboldi hieman heilautti kättään, ja ovi heilahti kiinni.
Fezaath vähän hätkähti moista kummallisuutta, nuuhkien hetken ajan kiinnostuneena ovea ikään kuin yrittäen ottaa selvää että mitä ihmettä oikein tapahtui - tämä ei ollut paikaltaan nähnyt koboldin elettä, tämä kun oli ollut keskittyneempi natiaisen ja kissan seurailuun. Oli miten oli, niin keittiöön ei nyt tainnut olla asiaa ennen kuin Jurik oli valmis. Jostakin kauempaa taisi kyllä alkaa kuulua vähän sellaista ääntä kuin mitä lähtisi kun joku kulkee portaita alas, niin ehkäpä punapää oli tulossa alas... tai sitten velho itse oli ollut jossakin yläkerrassa ja oli tulossa kohti ruokasalia, olihan punapää nyt kuitenkin sanonut että tällä vähän aikaa menisi vaatteiden vaihdon kanssa.
|
|
|
Post by spyrre on Oct 21, 2015 17:43:42 GMT 3
Keittiöön jollakin ilveellä livahtanut katti oli oma vastahankainen itsensä kun Spyro viimein tovin maanittelun jälkeen onnistui kiskomaan otuksen esille kaapin alta, ja poimimaan otuksen syliinsä jossa mokoma ei pääsisi heti samantien takaisin pahantekoon. Poika henkäisi itsekseen ja vielä vilkaistuaan Kissaa painokkaasti kääntyi jälleen katsahtamaan jokseenkin varautuneesti vähän matkan päässä hääräävää Jurikia, joka tosin näytti rauhoittuneen pahimmasta ärtyneisyydestään päästyään takaisin ruuanlaiton pariin. Tämä näytti keskittyvän askareisiinsa sellaisella tarmolla että hetken tätä jokseenkin epätietoisesti vilkaistuaan nulikka päätyi lopulta vain nyökkäämään koboldin lyhyille, kukaties aavistuksen kärsimättömille kiitoksille ennen kuin katsoi parhaaksi alkaa hivuttautua takaisin ovelle jonka välissä Fezaath näkyi vielä norkoilevan. "Tuota.... ei kestä. Me, eh, yritetään olla häiritsemättä enää" se mutisi yrittäen pikaisesti hiljentää kainalossaan riippuvan katin joka vastasi Fezaathin kokeilevaan naukaisuun pitkällä ja varsin mielenosoituksella ulinalla, kuitenkaan onnistumatta tässä erityisen hyvin. Spyro irvisti manaten itsekseen samalla kun luikahti lohikäärmeenpoikasen ohitse käytävään, juuri ennen kuin ovi heidän takanaan kolahti varsin merkitsevään sävyyn kiinni. Moinen sai purppuratukankin säpsähtämään hieman ja tämäkin vilkaisi taakseen, tosin oivaltaen viestin nopeasti.
"Egh. Olisitte nyt edes tämän aikaa voineet olla kunnolla" Spyro puuskahti, tällä kertaa ainakin katseesta päätellen suurimmaksi osaksi häntäänsä sylissään vispaavalle Kissalle, ennen kuin poika kumartui ja kaappasi varmemman vakuudeksi Fezaathinkin lattialta. Tosin tähän nulikka nopeasti huomasikin suunnitelmiensa tähän hätään rajoittuvan. Piittaamatta saamistaan vastalauseista purppuratukka jäi hetkeksi vilkuilemaan enemmän tai vähemmän ympärilleen käytävällä, yrittäen päättää mitä olisi tehnyt seuraavaksi. Ilmassa leijui jo melkoisen houkutteleva ruuan tuoksu ja niin Fezaath kuin kattikin olivat epäilemättä nälkäisiä, mutta varsin nopeasti purppuratukan huomion kiinnittikin ääni joka kertoi jonkun jo laskeutuvan alas portaita. Tämä saikin pojan nopeasti valpastumaan ja kääntämään huomionsa kohti heidän tulosuuntaansa. "Eh, Cain taitaakin jo tulla. Varmaan pitäis mennä vastaan" se totesi hetken epäröityään, ennen kuin puuskahtikin jälleen itsekseen ja kääntyi suuntaamaan käytävää myöten takaisin enemmän tai vähemmän kiemurteleva pikkuhirviö kummassakin kainalossaan, kuitenkin aavistuksen helpottuneena siitä että Cain oli jo palaamassa. Oli tämäkin... tuskin Punainen oli hetkeksi ehtinyt kääntää selkänsä kuin jo joku säntäsi johonkin... tohkeissaan nulikka tuskin tuli edes ajatelleeksi ettei saapuja välttämättä edes olisi Cain, ehtimättä lopulta ajattelemaan tätä sen pidemmälle.
|
|