|
Post by spyrre on Jun 21, 2013 15:34:26 GMT 3
"No juu, ei kai ihmekään jos se ei edes haista mitään" Spyro tuhahti niiskauttaen nenäänsä hihansa takaa Cainin todetessa ettei Erlach ollut luultavasti tullut ajatelleeksi rahdin aiheuttamia hajuhaittoja tarkkanenäisille matkustajille... jos mies nyt edes itse rahtivankkureilla vietti aikaansa. Kuulosti hieman näreältä tai ei nulikka taisi kuitenkin varsin pian katua hieman jos ei kommenttiaan niin ainakin närkästystään Punaisen muistuttaessa mikä Erlach lopulta oli, tämän mieleen palaillessa miehen aiempi kommentti tämän haikaillessa menetetyn hajuaistinsa perään. Purppuratukka tuhahti uudestaan, tosin tällä kertaa lähinnä hajun vuoksi, nyökäten sitten hieman miehen myötätuntoiselle repliikille ennen kuin siirtyi peremmälle vankkureihin. Oli haju epämiellyttävä tai ei, ei tämä onneksi lopulta ollut mikään ylitsepääsemätön haitta... kenties tästä valittaminen oli hieman kiittämätöntäkin, olihan heille kuitenkin hommattu jokseenkin pätevä ilmainen kyyti verrattuna lähinnä jalkapatikkaan tottuneen pojan kokemuksiin... vaikka Spyron täytyikin vielä päästä selville siitä mitä mieltä lopulta olisi koko Armanien petturista ja perillä odottavasta yksisilmästä. No, jos asiaa ajatteli, oli Erlach kohtalostaan huolimatta sanojensa mukaan vastaan sukunsa suunnitelmia ja puuhia (ehkä) ja ilmeisesti tämänkään mielipiteitä ei oltu oikein kyselty yksisilmäisen lohikäärmeen juonitellessa muutamine kavereineen kiroustaan. Kaipa... se oli ainakin jonkinlainen lieventävä asianhaara? Ehkä.
"No, ainakaan tänne ei sada sisään. Ja tuuleekin vähemmän. Hitaampaa kai kuin lentämällä, mutta... varmaan paljon mukavampaa kuitenkin" purppuratukka arvioi hymähtäen hieman lopuksi huomion kääntyessä vankkurien sisustuksen ihmettelyyn. Kaipa se oli myönnettävä että vaikka olikin vielä uudessa tilanteessa sekä ympäristössä varuillaan, poika oli tavallaan myös melko jännän äärellä moisen ylellisyyden kuin vankkurin suhteen vaikkei vielä oltu lähdetty edes liikkeellekään. Ei se ollut pahemmin lentoreissuillakaan valittanut mutta vaikka ei korkeuksia mitenkään kavahtanutkaan se ei kyllä pistänyt tippaakaan pahakseen hieman vähemmän viimaista ja kylmää matkustusmuotoa, oli seiniä kiertävillä istuimilla pehmusteita tai ei... tosin kaipa tämänkin mukavuus riippui vielä jossain määrin tulevasta matkustus-seurasta jonka henkilöllisyys oli vielä hämärän peitossa vaikka tämän tavarat vankkurin seinän vieressä kielivätkin jo tämän olemassaolosta. Kaikesta huolimatta Spyrokin naurahti hieman kuivahkosti Cainin kommentille muukalaisen "outoudesta" tai siitä, ketkä vankkurin asukkaista sitten lopulta olivatkaan niitä kummajaisia... kaipa vastaus riippui hyvin pitkälti siitä keneltä kysyisi. Eh, ei kai siitä oikein päässyt mihinkään että vaikka pelkkä lohikäärmeys ei ainakaan Spyron näkökulman mukaan riittänyt suurempaan oudoksuntaan, olivat he kaikki kolme kuitenkin ilmeisesti jokseenkin kaukana normaalista lohikäärmeestä joka tapauksessa... ehh. Kaipa muukalainen saisi jo nähdä vaivaa voittaakseen tämän outous-kilpailun... "Äh, no niin kai. Kaipa sen näkee sitten... Sama kai se on, mikä se sitten oikeestaan on, kunhan se ei ole mikään sekopää. Ettei tarvii huitaista sitäkin tai jotain" poika tuhahti hieman hieraisten sitten jälleen nenäänsä turhautuneena siitä ettei voinut edes haistaa vihjeitä siitä kuka muukalainen oli.
Punaisen päättäessä availla vankkurien peitettä tuulettaakseen lemahtavia sisätiloja purppuratukkakin havahtui ajatuksistaan ja hetken pää kallellaan tämän touhuja seurattuaan kiirehti auttamaan verhojen kiinnittämisessä... tai vähintään ihmettelemään lähempää jos varsinaista tehtävää ei oikein ollut. Tuulahdus vähemmän mausteista raikasta ilmaa helpotti oloa kyllä heti ja nulikka vetikin syvään henkeä. "Hyvä idea, jos pääsee ainakin tästä lemusta" se kannatti vaikka päätyikin piakkoin aivastamaan uudestaan, vilkaisten sitten miestä tämän pohtiessa toimiensa lomasta josko haltioita inhoava vieraskin saattaisi tottua Samaeliin, tämän kuitenkin luultavasti hakeutuessa Punaisen seuraan tilaisuuksien salliessa. "Parempi olis. Ei Samael sille ainakaan mitään ole tehny" poika puuskahti päätyen ohimennen tökkimään kengällään kokeilevasti koroketta jolla Fezaathkin jo istuskeli pidellen kuonoaan mielenosoituksellisesti taustalla, istahtaen lopulta itsekin todettuaan että istuin ei tekisi mitään erityisen epäilyttävää. Kaipa se oli päätynyt jo hieman defensiiviselle kannalle joukkion suippokorvaisestakin jäsenestä tämän lopulta tekemättä ensikohtaamisen jälkeen mitään joka vaatisi kaunaista suhtautumista, eikä aikonut suuremmin katsella tälle uhittelua sen enempää kuin heille muillekaan... pystyi lyhyt ja hintelä nulikka lopulta asialle mitään varsinaisesti tekemään tai ei. "Älä ainakaan tule esiin noin, varmuuden vuoksi" nulikkakin vahvisti Cainin kehottaessa Fezaathia pysyttelemään etäällä avonaisesta oviaukosta, luoden ohimennen tähän hieman skeptisen katseen poikasen jokseenkin välinpitämättömän vastauksen vuoksi. Rääpäle ei kuitenkaan ainakaan nyt näyttänyt suunnittelevan mitään joten poika jätti tämän rauhaan päätyen vain huokaisemaan hieman heilutellessaan mietteliäästi jalkojaan istuskellessaan. Mitähän tästä reissusta sitten lopulta tulisi...? Toivottavasti kaikki kääntyisi vielä parhain päin... jotenkin.
Kohta miehen päätyessä pohtimaan josko olisi ruokaostosten paikka kääntyi Spyronkin huomio varsin kiinnostuneena tähän synkempien pohdintojen jäädessä hetkeksi taka-alalle. Herkkujen palaillessa mieleen (sekä aamuisen puuro-aterian) nulikka piristyikin varsin pian nyökäten pontevasti ja kömpien pikaisesti jaloilleen. "Ai niin! Juu, käydään! Jos ostetaan mukaankin niin ei tarvitse ainakaan syödä puuroa enää!" kannatettiin motivoituneesti purppuratukan nykäistessä sitten huppuaan paremmin päähänsä ennen kuin se jo kömpi oviaukolle edes muistamatta murehtia varusteitaan jotka oli tovi sitten hylännyt seinän vierustalle. Tuskin sen päähän edes pälkähti pohtia olisivatko tavarat turvassa, mutta kaipa vankkurit lopulta olisivat varmaan melko turvallinen paikka jättää nämä joka tapauksessa ellei karavaanijoukossa olisi liikkeellä pitkäkyntisiä... vaikka silloinkin nämä luultavasti näpistelisivät mielummin jotain muuta arvokkaampaa kuin lopulta melkoisen tavanomaisia matkavarusteita kyseenalaisista huovista väkerretyistä nyyteistä. Joka tapauksessa, moinen ei ilmeisesti ainakaan huolettanut melkoisen olemattomaan omaisuuteen tottunutta nulikkaa tippaakaan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 22, 2013 14:36:09 GMT 3
"Luulisi olevan. Eh, eihän tämä oikea matkavaunu ole, mutta parempi kuin ei mitään. Huomaamattomampikin kuin lentäminen", Cain pohti, antaen katseensa kiertää hetken vankkuria. Mieleen tuli ettei tasaisilla kovilla korokekohdilla ollut mitään pehmusteita, mikä ehkä sai hieman irvistämään. "Eh, kannattaa sitten pistää vaikka huopa alle kun istuu noilla - minä olin kerran tavallisessa matkavaunussa ja sekin tärisi aika lailla matkan aikana, voi tulla aika epämukavaksi jos ei pistä mitään pehmustetta", punainen kommentoi kopauttaen uudemman kerran mahdollisia istumapaikkoja. Cain arvasi että jos sitä vain istuisi niillä ilman jotain pehmusteita voisi lopputulos olla takamukselle vähän ikävä... Cain oli joka tapauksessa ihan tyytyväinen nykyhetkeen, synkät ajatukset olivat nyt ainakin vähän aikaa taka-alalla vaikka epäilemättä yön pimeinä tunteina tieto tämän menneisyydestä ja mitä se tarkoitti valvottaisi nuorta punaista ties kuinka pitkään. Sama hieman keveämpi suhtautuminen jatkui mitä tuli tällä hetkellä vielä tuntemattomaan neljänteen matkustajaan, Cainin yrittäessä olla mahdollisimman optimistinen tämän suhteen. Toki punaisen mieleen tuli myös se tosiasia että heitä tuskin pistettäisiin samaan paikkaan jonkun heille vaarallisen kanssa - ehkäpä kirottu lohikäärme olisi jopa yrittänyt varata Samaelille parempaa paikkaa mikäli olisi etukäteen tiennyt tämän läsnäolosta, tälle kun ei oltu ilmoitettu etukäteen kuin lohikäärmekolmikosta, haltian liittyessä mukaan vasta myöhemmin. "Erlach tuskin olisi pistänyt samaan tilaan jonkun kanssa joka olisi vaarallinen meitä kohtaan... Eh, ilmeisesti hän uskoo että amuletin kirous saataisiin piakkoin kumottua joten hän tuskin rupeaa riskeeraamaan mitään", punainen arvioi, kuulostaen entistä vakuuttuneemmalta siitä että kaikki tulisi lopulta menemään hyvin. Saattaisihan vieras olla hyvinkin outo, mutta punainen ei uskonut että kyseessä olisi mikään vaarallinen sekopää, se vain ei olisi sopinut kuvioon niin sanotusti. "Huitaisuihin tuskin on tarvetta", punainen sanoi vähän huvittuneena.
Kunhan vieras-asia oli käsitelty punainen alkoi keskittymään ilmanvaihdon parantamiseen kyllästyttyään mausteiden kaikenpeittävään hajuun, nyökäten ihan kiitollisena kun natiainen tuli auttamaan (oli tästä hirveästi hyötyä tai ei). "Saattaahan olla että sillä on jotain ennakkoluuloja haltioita kohtaan, jos ne on joskus tehnyt sille jotain - tai jotain", punainen arveli erittäin tarkasti yrittäessään miettiä mahdollisia syitä minkä takia vielä tuntematon ei pitänyt haltioista. Eihän sitä ikinä tiennyt mistä oli kyse ennen kuin pääsisi tapaamaan mokoman. Cain ja Spyro molemmat ohjastivat poikasta pysyttelemään poissa näkyvistä, ja vaikka tämä nyt saattoi suhtautua siihen näennäisesti samalla välinpitämättömyydellä millä tuo suhtautui eri asioihin yleensäkin, niin ei tämä siltikään ruvennut uhmaamaan käskyä, näyttäen oikeastaan vetäytyvän hieman paremmin pois aukon läheisyydestä ja asettuen makoilemaan - alkaen vähän haukotella ja näköjään torkkuakin, poikasen suunnalta alkaessa kuulua kohta vähän tuhinaakin vaikkei tuo vielä tainnut täysin olla nukahtanut päätellen satunnaisista asennon parantamisista.
Cainin ajatukset joka tapauksessa alkoivat pikkuhiljaa suuntautumaan ruuan puoleen, ja nulikkakin tuntui suhtautuvaan ajatukseen lievästi sanottuna positiivisena. "Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta", Cain vahvisti ja avasi reppunsa, pistäen joitain satunnaisia enemmän tilaa vieviä tavaroita syrjään ihan sen takia että sinne sitten mahtuisi paremmin ruokatarpeita. Kattilat ja vastaavat jätettiin lojumaan 'istuimille', sekä muutenkin suurin osa tilaa vievistä ja ei kovin todennäköisesti varkaita houkuttelevista esineistä. Vanha loitsukirja ja pari muuta arvokkaampaa esinettä jäivät reppuun kun mies sulki sen ja nosti lopulta takaisin selkään, vilkaisten sitten torkkumista yrittävään penikkaan hieman epäröiden. "Hei", punainen yritti kiinnittää tämän huomiota, poikasen aukaistessa laiskasti toisen silmänsä. "Me mennään", punainen vihjasi, mutta yllättäen poikanen ei tehnyt elettäkään liikkuakseen, sulki vain silmänsä ja vaihtoi asentoa. "Jahas", Cain murahti, arvaten että poikasta ei saisikaan kovin helpolla liikkeelle tuosta, mutta epäröiden silti hieman että mitä sitä nyt sitten tekisi, vilkaisten Spyroon päin. "Kai se pitää jättää tänne... Fezaath! Et sitten lähde minnekkään. Ei meillä varmaan kauaa mene", punainen komensi suojattiaan joka nosti päätään hetkeksi katsomaan vanhempaa lohikäärmettä, nyökkäsi, ja ryhtyi uudemman kerran nukkumaan. Kai sitä vain väsytti vähäsen? Ehkäpä muodonmuuttelu oli tuolle jonkunverran fyysisesti raskaampaa kuin mitä esimerkiksi punaiselle, minkä takia tätä nyt sitten väsytti.
Punainen vilkaisi epäröiden vielä viimeisen kerran poikasta, mutta hyppäsipä sitten kuitenkin ulos vankkurista. Luultavasti tuo oli ihan hyvässä turvassa tuolla, mutta silti... "Hmm. Pitäisiköhän käydä pyytämässä yhtä suurkoboldeista paikalle, ihan kaiken varalta", punainen totesi ulkona, hieman epävarmana, vilkaisten suurkoboldien leirin suuntaan kauempana, missä nämä näyttivät parhaillaan paistavan jotain nuotiolla, ainakin jotkut näistä. Cain myös havaitsi että Trex oli ainoa suurkoboldien isompaa varianttia joka oli näiden matkassa, mikä hieman ehkä yllätti tätä loppujen lopuksi - olisi luullut että noita isompia olisi ollut enemmän Etsijöiden joukossa, olivathan nämä nyt loppujen lopuksi kai paremmin itsenäisesti pärjääviä? Kuka tiesi minkä takia Trex oli ainoa, ehkä ideana oli että pienemmät pääsivät liikuskelemaan huomaamattomammin? "Vai pitäisikö vain käydä mahdollisimman äkkiä ruoka-ostoksilla", punainen pohti vähän epätietoisena, kohentaen nyt kuitenkin vähän huppuaan joka tapauksessa. "Toisaalta siellä kyllä menee joka tapauksessa hetki...", Cain mietti ääneen.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 24, 2013 15:17:17 GMT 3
"Jaa, juu. Ei sun selässäkään kyllä hirveesti pehmusteita ollu" purppuratukka huomautti kuulostamatta kovinkaan huolestuneelta Cainin varoittaessa kovista istuimista. Kaipa se ainakin toistaiseksi oli vielä sitä mieltä että pieni epätasaisuus kärrykyydissä ei olisi mitään verrattuna jatkuvaan kylmään ja kosteaan viimaan lentävän lohikäärmeen selässä, mutta saisipa sitten nähdä olisiko mieli muuttunut muutaman matkustuspäivän jälkeen. Joka tapauksessa huomio kiinnittyi nopeasti vielä näkymättömissä olevan muukalaisen pohtimiseen, Spyron joutuessa hetken mietittyään olemaan samaa mieltä Punaisen kanssa tämän pohdinnoista. "Niin kai... Ei se Erlach varmaan niin tyhmä olis. Tuskin se haluaa muutenkaan hermostuttaa sua liikaa jos haluaa mennä yhtä matkaa. Äh. Tässä on kyllä jo tullu huonoja yllätyksiä ihan tarpeeksi vähään aikaan muutenkin" poika puuskahti, nyökäten hieman toiveikkaasti miekkosen huomautukselle ettei ketään luultavasti tarvitsisi huitaista turpiin tähän hätään kai hoksaamatta tämän huvittuneisuutta. Pienestä ajoittaisesta kärkkäydestään huolimatta nulikka ei tainnut muuten olla varsinaisesti riidanhaluinen... ainakaan ennen kuin joku antaisi aihetta sellaiseen.
Tosin, Cainin pohdiskeluissa muukalaisen haltia-vihasta oli oikeastaan paljonkin järkeä tämän mainitessa niistä kaksikon askarrellessa hetki verhojen kanssa... kenties tämä muukalainen olikin kokenut menneisyydessään jotain vääryyttä näiden suunnalta. Spyro silmäili hetken verhojen lomasta ulos mietteliäänä, nyökäten sitten myötäävästi jokseenkin vähemmän näreissään. Kaipa se sitten olisi ymmärrettävää jos tämä ei erityisemmin nauttisi suippokorvien kanssa matkaamisesta... vaikka nulikan näkökulmasta Samael oli silti henkilökohtausesti syytön moiseen kaunaan joka tapauksessa. "Aika outoa silti. Osaahan haltiatkin olla aika... sekaisin välillä, mutta ei kai suurin osa niistä sentään yleensä" se kummasteli ohimennen tosin pieni hieman levoton sävähdys äänessään joka ei tainnut jättää ainakaan Cainille paljoakaan epäilyksiä siitä kuka oli tämä "sekopäinen haltia" johon purppuratukka viittasi, kunnes se päätyi jälleen puuskahtamaan hieman pienen epätietoisen päänpudistuksen keralla. No, oli miten oli, kaipa Cain oli lopulta oikeassa siitä, että matkatoveri tuskin olisi kuitenkaan mikään erityisen kauhea persoona. Luultavasti.
Hetken mietteliään hiljaisuuden jälkeen puheenaihe sentään kääntyi huomattavasti positiivisempaan suuntaan Cainin ehdottaessa ruokaostoksille lähtemistä. Purppuratukka piristyi silminnähden ja kömpikin jo innokkaana ulos ennen kuin edes huomasi ettei Fezaath seurannut heidän perässään. Se vilkaisi Cainin keralla hieman yllättyneenä taakseen onneksi sentään löytäen poikasen pian lepäilemästä penkiltä, vaikkakin ilmeisen haluttomana liikauttamaan eväänsäkään tullakseen mukaan Punaisen patisteluista huolimatta. "Ehh... no jos sitä väsyttää niin... " nulikkakin myöntyi vaikkakin myös hieman empivästi itsekin epävarmana sen suhteen kuinka turvallista pikkuisen yksin jättäminen lopulta oli, vaikka... eiväthän he kauas olleet menossa? Se pohti jo hieman pettyneenä josko hänen olisi parasta jäädä odottelemaan tämän kanssa Cainin kuitenkin ehdottaessa koboldien värväämistä lapsenvahdiksi saaden pojan irvistämään hieman vaivautuneena. "Äh. No. Ehkä" se myötäsi vastahakoisena vilkaisten liskomaisten olentojen leirin suuntaan takaraivoaan raaputtaen. "...ellei e ole vielä äkäisiä" lisättiin kohta, kaipa viimein ainakin hieman katuvana aiemman välikohtauksen suhteen... vaikka se lopulta ei mielipidettään ollut muuttanutkaan vanhan yksisilmäisen lohikäärmeen toimien suhteen. Mutta joka tapauksessa...
"Ei Fezaath tuolta varmaan mihinkään lähde jos käydään äkkiä. Eiköhän se pärjää jos joku noista suostuu vähän pitämään silmällä. Ellei sitten kysäistä vaikka Samaelia kun ollaan kuitenkin menossa siitä ohi" poika ehdotti hieman toiveikkaasti viitaten torin suuntaan. He eivät lopulta tunteneet muita koboldeja kuin vain Kvarin ja Trexin... olivathan nämä muutkin varmasti näiden tovereita ja luultavasti näin ollen tiesivät kyllä kuka Cain oli, mutta.... silti. Ja tuttu kaksikkokin saattoi olla vielä varsin näreissään äskeisestä, ainakin vaivautuneen nulikan logiikan mukaan, mikä sai sen ilmeisesti hieman empimään kyselemään näiltä heti perään palveluksia... vaikkei sen suunnalta mitään erityisen painavia protestejakaan kuulunut, suuntaan tai toiseen. Purppuratukka seurasi kyllä suosiolla perässä vaikkakin ajoittain hieman taakseen vilkuillen heidän suunnatessaan kohti kojuja, kai pienestä huolestuksestaan huolimatta järkeillen ettei näin lyhyessä ajassa ehtisi tapahtua mitään kovin dramaattista, tehtiin mitä tehtiin. Ja eiköhän Fezaathkin ilahtuisi saadessaan maistaa herkkuja herätessään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 24, 2013 21:48:03 GMT 3
"Mutta minä en myöskään tärissyt koko matkan ajan - eh, näetpä sitten", Cain heitti vastakommentin, haluten varmistaa että poika olisi nyt kunnolla valmis tulevaan. Vaikka viima ja sade teki ehkä matkasta lohikäärmeen selässä välillä epämukavaa se ei suinkaan tarkoittanut etteikö sillä nyt ollut hyviäkin puolia, ellei nyt sattunut istumaan huonossa paikassa niin lohikäärmeen selässä oli kuitenkin melko tasaista kyytiä, ehkä jos istui suurinpiirtein harteiden päällä niin istumapaikka liikkui, muttei silloinkaan luultavasti kovin häiritsevästi. Keskustelu siirtyi mystiseen kanssamatkustajaan ja Cain nyökkäsi pojan käytännössä ilmoittaessa yhtyvänsä punaisen mielipiteeseen. Ikävistä yllätyksistä puhuttaessa mies ehkä nyökkäsi hieman synkempänä, mutta ei ruvennut sen kummemmin puhumaan aiheesta, yllättäen suuremmin haluamatta jutella kyseisestä aiheesta.
Cain irvisti hieman purppuraisen mainitessa 'hullun haltian', mieleen tuli heti yksi vaihtoehto... Punainen vilkaisi nukkumista yrittävää poikasta, mutta Fezaath ei tuntunut joko huomaavaan mitään tai ei sitten osannut päätellä mistä oikein puhuttiin. Hyvä niin. "Kai sitä kaikista löytyy mätiä omenoita", punainen totesi vähän happamana. Punainen ei muutenkaan halunnut miettiä aihetta turhan paljon, Fezaathin ja tämän puolison munilla tehdyt kokeet olivat kyllä pistäneet haltiavelhon oikeutetuksi kohteeksi, muttei Cain siltikään suuremmin pitänyt tappamisesta, ja senhän hän oli sille tehnyt. Toivottavasti nyt epämääräisen muukalaisen kanssa pärjättäisiin hyvin ja toivottavasti tämä myös tottuisi Samaeliinkin - Cain oli hieman haluton eroamaan vanhasta ystävästään koko matkan ajaksi vaikka uudelleentapaaminen oli tapahtunut niissä merkeissä missä olikaan sattunut. Vaikka nyt ehkä tunsikin vähän kränää siitä että haltia oli päätynyt Armanien palvelukseen, niin mistäpä suippokorva olisi sen kummemmin tiennyt minkälaisia Armanit olivat todellisuudessa? Eivät nämä nyt kuitenkaaan julkisesti tehneet mitään ilmiselviä konnantekoja, ollen aatelisia siinä missä muutkin aateliset.
Ruokareissun idea tuntui piristävän mielialaa ihan kohtuullisesti, vaikka ongelmaksi nousi sitten eteen nukkumista yrittävä poikanen jota muodonmuuttelu väsytti, punainen kun ei nyt halunnut kuitenkaan jättää suojattiaan ihan yksin. Cain oli myös rehellisesti sanottuna hieman skeptinen mitä tuli avunhakuun suurkoboldeilta, useimmat olivat näistä kuitenkin tuntemattomia ja Kvar ja Trex saattoivat vielä olla vähän käärmeissään. "Kai ne nyt auttaisivat vaikka olisivatkin vähän ärtyneitä", punainen totesi vähän toiveikkaana, huokaisten sitten kuitenkin. Niin, saattaisivathan nämä vain sanoa jotain tyyliin että heitähän oli kaksi, miksei toinen jää vahtiin tai jotain siihen suuntaan. Vaikkei Cain nyt uskonutkaan että ainakaan Kvar toteaisi mitään tuollaista, niin tiedä sitten kuitenkaan, Etsijät kun kuitenkin tuntuivat arvostavan lohikäärmeherraansa suuresti. Vaikka keltainen lisko oli ollut yleensä kohtelias ja ystävällinen niin oli ollut aika selvää ketä tämä arvosti enemmän kuin mitään muuta.
Cain hieman piristyi kun Spyro otti esille Samaelin, punainen oli melko lailla unohtanut tämän vaihtoehdon. "Ah, tuo on oikeastaan ihan hyvä asia - Samael varmaan hoitaisi homman ihan mielellään", Cain arveli, rypistäen sitten tosin hieman kulmiaan. "Eeeh, tosin jos haltioita vihaava kanssamatkustajamme saapuu paikalle ja ottaa siitä nokkiinsa...", punainen mutisi vähän epävarmana, raapien päätään ja katsahtaen vaunun sisälle, juuri ja juuri erottaen pikkuisen liskon nukkumassa kun oikein tarkkaan katsoi. Toisaalta, kuka nyt sanoi että haltian pitäisi olla vankkurin sisäpuolella. "...Ellei sitten vain sanota että pysyttelisi vain tässä lähistöllä, eiköhän hän huomaa jos Fezaath rupeaa liikuskelemaan tuolla", punainen sanoi, nyökäten sitten. Ilmiselvästi tämä vaihtoehto miellytti tätä vähän enemmän kuin riskaabelimpi suurkoboldi-vaihtoehto, vaikka tietenkin riskinä saattoi olla että neljäs matkustaja tulisi paikalle ja ottaisi nokkiinsa haltian läsnäolosta, mutta eihän Spyrolla ja Cainilla nyt kauaa menisi ostoksilla...
Vankkuri minne haltia oli jätetty ei ollut kovin kaukana ja suippokorva norkoilikin sopivasti lähistöllä, heilauttaen kättään tervehdykseksi huomatessaan lohikäärmeiden lähestyvän, punaisen vastaten omalla heilautuksella. "Minkäslainen se vieras oli?", Samael kysäisi melko lailla heti kaksikon päästessä kuuloetäisyydelle, Cainin kohauttaessa olkiaan. "Ei ollut paikalla", punainen totesi, "ja siitä puheenollen, Fezaath jäi nukkumaan vankkurille, voisitko mennä sinne vähän katselemaan perään? Vaikka ihan vain seisoskelet ulkopuolella ja katsot ettei se lähde vaeltelemaan minne sattuu", Cain pyysi. Haltia vilkaisi lohikäärmeiden vankkureiden suuntaan ja nyökkäsi vähän epävarmana, kai miettien mitä sattuisi jos haltiaskeptikko saapuisi paikalle ennen kuin lohikäärmeet palasivat reissultaan. "Kai se passaa... miten kauan teillä menee? Mihin sitten menettekään, ruokaa ostamaan varmaan?", suippokorva kysäisi ja Cain raapi mietteliäänä päätään. "Eh, puolisen tuntia maksimissaan? Ja jep, ruokatavaroita vähän parantamaan", punainen arveli, vilkaisten Spyroakin. Cain oli välillä vähän huono arvioimaan aikoja, mutta se kuulosti suurinpiirtein oikealta hänen mielestään. "Ei pitäisi olla ongelma... kuhan se teidän matkakumppani ei tule paikalle", haltia sanoi hieman epävarmana.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 25, 2013 15:15:37 GMT 3
Pikainen ostosreissu osoittautuikin aiottua hieman ongelmallisemmaksi kun Fezaath väsähtikin kesken kaiken, kaksikon kuitenkin ollessa hieman skeptisellä kannalla tämän yksin jättämisen kanssa... niin kuin äskeisen välikohtauksen jälkeen myös koboldien lastenvahdiksi pyytämisen suhteen. Spyro kohautti hieman olkapäitään Cainin todetessa vastahakoisesti että ehkä koboldit auttaisivat joka tapauksessa nulikan ollessa kuitenkin jo lähes valmis ehdottamaan että jäisi itse vahtiin toisen toimittaessa ostoksia kunnes päähän pälkähti ajatus etsiskellä Samael avuksi matkan varrelta... tosin, mystinen haltioita vihaava kanssamatkustaja joka oli vielä teillä tietämättömillä onnistui jälleen aiheuttamaan hieman päänvaivaa. "Ai niin, se... No, mutta jos Samael pysyy tässä kauempana niin ei kai se hiipparikaan ala vaan riehua tässä ulkona ilman mitään syytä ihan vaan siksi että tässä lähellä vaan on haltia" poika huomautti näyttäen hieman skeptiseltä, mutta ei lopulta ollut enää erityisen huolissaan, eihän edessä kuitenkaan pitkä reissu ollut. Parasta vain käydä nopeasti, niin sitten olisi sekin viimein pois alta... Purppuratukka seurasikin joutuisasti perässä kulun suuntautuessa kohti haltille osoitettuja vankkureita, eikä aikaakaan kun etsitty löytyikin lähistöltä ilman suurempaa hakemistakaan. Poikakin heilautti kättään tälle seisahtuen sitten jälleen hetkeksi vilkaisemaan olkansa ylitse vankkureille Cainin ja haltiamiehen keskustellessa, Samaelinkin tosin vaikuttaessa hieman skeptiseltä haltiavihaisen muukalaisen suhteen.
"Äh, ei se nyt voi alkaa täällä ihan miten vain riehumaan jos katsot vaan kauempaa, ja kobolditkin on tässä ihan vieressä, en usko että ne antaa sen ainakaan tehdä mitään tyhmää. Jos alkaa kuitenkin niin sitten huitaistaan kuonoon jos ei osaa olla" nulikka totesi jokseenkin rohkaisevaan sävyyn Samaelin epäilyksille vaikka silmäsikin ohimennen vielä ympärilleen siltä varalta että lähimain vetelehtisi jonkinlainen epäilyttävä muukalainen. Ohitse käyskentelevässä väkijoukossa ei kuitenkaan tainnut näkyä ketään erityisen alleviivatusti haltioita vihaavan näköistä, kaikeksi onneksi. Poika päätyi kohauttamaan hieman olkapäitään ennen kuin huomio kääntyi takaisin suippokorvaan ja Cainiin. "Ei siellä kauaa mene. Haluatko että tuodaan sulle jotain vai otetaanko mitä vaan?" Se vahvisti katsahtaen kysyvästi Samaelia. Nulikka ei ollut vieläkään erityisen innokas palaamaan pahimman ihmistungoksen keskelle, mutta ruoka (sekä lähes mikä hyvänsä muu ajateltava) houkutteli, ja kaipa asioita kuitenkin helpotti huomattavasti se, että nyt he tiesivät olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Edes epätietoisuus oli niiltä osin nyt hieman pienempi... vaikka monet nyt paljastuneet asiat olisikin ollut helpompi olla tietämättä... toisaalta, Spyro ei ollut lopulta tästäkään vielä aivan varma kumpi näistä olikaan se pienempi paha. Katse kävi vaivihkaa Punaisessa hieman huolestuneena miettien ohimennen kuinka maassa tämä lopulta oli ja mitä mieltä Samael olisi jos olisi perillä tietyistä asianhaaroista, kunnes liikahti levottomana ja kiirehti ottamaan hieman malttamattoman askelen eteenpäin haluamatta varsinaisesti pähkäillä tätä nyt itsekään.
"No, käydään äkkiä niin saadaan kunnon ruokaa! Se oli tuolla päin, eikö? Tai voittehan tekin käydä ja mä jäädä odottamaan jos meinaat että se hiippari hermostuu muuten." Hoputettiin hieman haparoivaan optimismiin pyrkivällä sävyllä nulikan etsiskellessä kauppapaikan suuntaa katseellaan, kääntyen kuitenkin vielä varmistamaan tilanteen hetken mietittyään. Ehkä muukalainen ei tekisi Samaelille mitään vaikka ilmaantuisikin paikalle tämän vetelehtiessä lähistöllä Fezaathia vahtimassa, mutta... eh, voisihan se tietysti olla parasta pelata varman päälle. Tai niin varman päälle kuin keskenkasvuisen nulikan jättäminen lohikäärmeenpoikasen keralla odottamaan ties minkälaista tuntematonta hiipparia nyt voisi olla. Samael ei ainakaan näyttänyt tuntevan oloaan kovin mukavaksi asetelman johdosta, ehkä tämän jättäminen omavaltaisesti vahtiin noin vain ei ollut kauhean reilua tätä kohtaan jos tämä oli hyvin pitkälle ainoa jota muukalainen tiettävästi karsasti erityisen paljon.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 25, 2013 23:41:02 GMT 3
Punainen nyökkäsi, kyllähän tuo nyt kuulosti ihan suhteellisen loogiselta. Tai ainakin Cain yritti ajatella optimistisesti, jotain missä tuolla ei ollut hirveän paljoa harjoitusta. No, pahin mitä voisi sattua taitaisi olla vain että haltialla ja muukalaisella olisi kränää? Eikös? Loppujen lopuksi punapää johdatti kaksikon kohti haltian vankkureita jonkinlaisen optimismin puitteissa, Cainin kertoessa asian Spyron ilmeisesti seisoskella vähän aikaa taustemmalla ennen kuin itsekin liittyi keskusteluun. Haltia kyllä vaikutti suostuvan pyyntöön, vaikka haltioista piittaamaton muukalainen hieman epäröitti. Nulikan rohkaisuyritys ei ehkä ollut se paras mahdollinen, haltia raapi päätään vähän vaivaantuneen oloisena kun nulikan mielestä paras reaktio mahdollisiin ongelmiin olisi ollut muukalaisen huitaiseminen. Cain hymähti hieman, miettien että olikohan natiaisella jäänyt huitelu-tuuli päälle yksisilmäisestä lohikäärmeestä johtuen. "En usko että se varsinaisesti parantaisi hänen mielipidettään haltioista...", Samael sanoi vähän skeptisenä mokomalle suunnitelmalle.
"Kuhan jotain muutakin kuin pelkkää kuivalihaa...", suippokorva totesi vähän vihjailevasti, punaisen yskäistessä vähän nolona. Niin, lohikäärmeet taisivat suosia aika runsaasti liharuokaa vaikka olivatkin käytännössä kaikkiruokaisia - Cain tosin ei ollut täysin varma siitä pystyikö hän lohikäärmemuodossa sulattamaan juuri muuta kuin lihaa, mutta ei hän nähnyt mitään syytä miksei? Eh, taisi joka tapauksessa olla totta että Cain ja Spyro olivat tuhonneet kuivalihat harvinaisen nopeaan tahtiin, ja Fezaathkin oli auttanut asiaa. "Ah, ja jos löytyy haltialeipää kohtuuhintaan, sitä olisi mukava saada. Siitä turhan kauan kun olen saanut sitä viimeksi", suippokorva äkkiä muisti. Punainen nyökkäsi, vaikkei ollutkaan ihan varma löytyisikö kyseistä ruokatavaraa kohtuuhintaan, se ei tuntunut olevan kuitenkaan sitä yleisintä ruokaa. Melkoisen hyvää, jopa lohikäärmeenä haltialeipä oli maistunut aika hyvin Cainille - se vain oli täyttävää ja maittavaa ruokaa. Ja silti kevyttä. Mystistä. "Yritetään."
"Eh, enköhän minä pärjää, menkää vaan", suippokorva totesi, toppuutellen hieman pojan ehdottaessa voivansa jäädä Samaelin sijaan vahtiin. "Jos se tulee paikalle... no, jossakin vaiheessa minun pitää varmaan se tavata joka tapauksessa", haltia sanoi suhteellisen päättäväisenä. Cain oli vähän yllättynyt kuinka valmiina hänen vanha ystävänsä oli kohtaamaan haltioita vihaavan muukalaisen, mutta oli hän siitä myös kiitollinen. "Kiitos. Me tulemme mahdollisimman pian takaisin", punainen sanoi, haltian sitten nyökätessä ja lähtiessä kohti lohikäärmeiden vaunua. Cain katsoi hetken vanhan ystävänsä perään ennen kuin viittasi Spyroa seuraamaan. "Hoidetaan tämä mahdollisimman pian", punapää totesi kaksikon lähtiessä etenemään kohti varsinaista kojualuetta missä ihmismassat olisivat paksuimmillaan - vaikka Cainista tuntui että liikehdintä tuolla vankkurienkin luona oli kasvanut, Erlachin kai pistettyä vauhtia johtamansa karavaanin työntekijöihin. Kirottu lohikäärme itse asiassa näkyi kiistelemässä jonkun kanssa kauempana, kai teltassa aiemmin ollut kauppias ei ollut ainoa joka ei suuremmin välittänyt siitä että lähtö tuli missä vaiheessa tulikin, mutta Arman suhtautui tällaisiin protesteihin sangen välinpitämättömästi.
Itse kojualueella väkijoukko oli lähes yhtä suuri kuin aiemminkin, ehkä enemmän liikkessää kun joitakin kojuja oli näköjään jopa alettu purkaa - mutta lähinnä niitä jotka olivat jo lähes tyhjiä muutenkin, ne joissa oli vielä runsaasti tavaraa jäljellä oli näköjään jätetty rauhaan. Yksi näistä oli onneksi koju millä suurkoboldit olivat olleet aiemmin ja punainen suuntasi kulkunsa melko suoraan sinne päin. "Mitäs teille saisi olla?", kojua pitävä vanhempi kysyi hymyillen, ollen ilmiselvästi melkoisen leppoisa mies. Cain kaivoi rahapussukkansa esiin jo valmiiksi (mikä oli mukavan täynnä kiitos maantierosvojen epäonnisen rosvousyrityksen), alkaen silmäillä mitä erinäisempiä herkkuja, huomaten että täältä sai jopa haltialeipääkin näköjään. "Haltialeipää ainakin. Hmm, mitähän sitä muuta... Ideoita?", punainen sanoi, osoittaen kysymyksensä Spyrolle ennen kun sitten taisi keskittyä vähäksi aikaa jutteluun kojunpitäjän kanssa, kysellen mistä eri herkut oli tehty ja vastaavaa.
Cain oli melko lailla keskittynyt keskusteluun vanhan miehen kanssa eikä hirveästi kiinnittänyt huomiota muihin asioihin, kojun hajujenkin kiinnittäessä tämän hajuaistin huomion aika onnistuneesti - mikä oli ehkä hieman epäoptimaalinen tilanne koska sama lohikäärmeen haju taisi leijailla taas ilmassa... Ja aika lähellä. Jos nulikka sattui olemaan tarkempana ja vilkuilemaan lähistölle, niin eräs asia luultavasti iski silmään aika herkästi; kuparinruskeat hiukset omaava matkalaisen vaatteisiin pukeutunut haltianainen joka katsoi kulmat kurtussa lohikäärmekaksikon suuntaan vain muutaman metrin päässä näistä. Naisen epätavalliset hopeaiset silmät tuijottivat lohikäärmekaksikkoa jokseenkin epäluuloisena. Naisen iästä oli mahdotonta sanoa yhtään mitään, mutta niinpä se taisi olla aika usein haltioiden kohdalla, mokomat näyttivät samanikäisiltä suurimman osan elämästään, ollen lähinnä nuorina ja viimeisinä elinvuosinaan selkeästi eri näköisiä. Tarkempi silmä saattoi huomata että tuon nenä värähteli vähän, ikään kuin tuo olisi haistellut ilmaa tarkemmin...
|
|
|
Post by spyrre on Jun 27, 2013 18:10:40 GMT 3
"No ehkä ei, mutta se on sitten sen oma vika" nulikka kuittasi Samaelin skeptisyyteen, ilmeisestikin järkeillen muukalaisen ilman muuta oppivan mukavasti tavoille jos tämä alkaisi ärhennellä ja saisikin kuonoonsa. Se pieni käytännönseikka ettei Spyron huitaisu varmasti aiheuttaisi asiaankuuluvaa kunnioitusta nykyisessä tilanteessaan jätettiin autuaasti huomiotta, pojan tuskin edes ajatellessa tätä sen enempää. Kenties suunnitelma olisi ollut varteenotettavampi Purppuraisen oikeassa olomuodossa, joten ehkä tavallaan saattoi olla ihan hyväkin ettei nulikka päässyt huitelemaan porukkaa tuohduksissaan ihan mielensä mukaan... vaikka kaipa sekin oli pieni kysymysmerkki kuinka vakavissaan tämä lopulta oli. Joka tapauksessa vaikka pojan rohkaisut eivät ehkä kauheasti lohduttaneet haltiamies suostui kuitenkin vaivihkaiseksi lapsenvahdiksi tilattuaan jotain purtavaa itselleenkin. Purppuratukka kallisti päätään tämän vihjatessa painavasti haluavansa jotain muuta kuin kuivalihaa, virnistäen sitten hieman. "Jos vaikka puuroa sitten? Onneksi sitä on varmaan vielä hyvin jäljelläkin niin on sulle ainakin tarpeeksi" se huomautti tosin lähinnä tarkoituksellisen kiusallaan päätellen pienestä hykertelystä. Kuitenkin sekin nyökäytti Cainin keralla päätään haltialeipätilaukselle vaikka näytti hieman skeptiselle tämän suhteen ennen kuin lopulta seurasi Punaisen vanavedessä kohti kaivattuja kojuja Samaelin päättäessä urheasti kaikesta huolimatta uhmata mystisen muukalaisen ylenkatsontaa ja hivuttautua vankkureita kohden jossa Fezaath puolestaan lepäsi. "Kyllä ne varmaan pärjää" purppuratukka mutisi vilkaisten vielä kerran olkansa ylitse ennen kuin kiirehti askeleitaan saavuttaakseen edellä kulkevan Cainin. Kaipa se odotettavasti oli kaikesta huolimatta vielä jokseenkin levoton asioista vaikka yrittikin olla näyttämättä tätä.
Ainakaan matka torille ei ollut pitkä, vaikka hässäkkää ympärillä olikin vieläkin melkoisesti... ellei jopa hieman enemmänkin nyt kun karavaani valmistautui lähtöön ja väki teki parhaansa purkaakseen kojuja sekä lastatakseen tavaroita nopeasti talteen kulkuneuvoihinsa. Myös Erlachin teltalla näkyi olevan menoa kerrassaan, Spyron silmäillessä hieman skeptisenä jälleen jotakuta onnetonta innokkaasti hyppyyttävää mustahiuksista miekkosta heidän kulkiessaan ohi, mutta ei lopulta sanonut mitään punnitsevista katseista huolimatta. Oli aika selkeää ettei poika ollut aivan varma mitä mieltä miekkosesta olisi pitänyt olla, mutta ainakaan se ei ollut vielä uhannut tuohduksissaan huitaista tätä yksilöä toisin kuin jo kahta muuta hankalaa tapausta. Heidän lähestyessä määränpäätään torialueen hyörinän keskellä alkoi kieltämättä herätä jo pieni epäilys mahtoiko heidän näkemänsä kauppakoju olla enää paikallaan mutta kerrankin onni tuntui olevan myötä. Purppuratukka tunkeutui tungoksen poikki hieman huolissaan ympärilleen vilkuillen ja yritti pysytellä parhaansa mukaan Punaisen jalanjäljissä, mutta ennen kuin se ehti tuoda epäilyksiään julki häivähti ilmassa herkullinen ruuan tuoksahdus kunnes ihmismassan takaa erottuikin jo epäilyttävän tutun näköinen myyntipöytä leppoisine myyjineen. "Tuolla! Onhan se vielä täällä!" nulikka kommentoi vaihteeksi iloisesti yllättyneenä toripöydälle leviteltyjen moninaisten herkkujen kiinnittäessä välittömästi huomion puoleensa. Poika nuuski malttamattomasti ilmaa heidän lähestyessään mittaillen valikoimaa katseellaan, malttaen sentään irrottaa silmänsä näistä tarpeeksi pitkäksi hetkeksi tervehtiäkseen ohimennen leppoisasti hymyilevää kauppiasta. Tarjolla oli monenlaista herkkua ja paljon, joten nulikalla taisi olla vaikeuksia päättää mitä herkuista olisi ihmetellyt ensin monien tarjollaolevien tuotteiden ollessa jotakin eksoottista mitä se luultavasti ei ollut edes nähnyt ennen kuten Cainin ensitöikseen pyytämä haltialeipä. Tätä katseltiinkin ja nuuhkittiin uteliaaseen sävyyn, tosin purkillinen epämääräisiä tikkumaisia kapistuksia jotka nulikka jo tiesi paistetuiksi ötököiksi saivat osakseen huomattavasti enemmän skeptismiä sekä pientä nyrpistelyä purppuratukan kuitenkaan jaksamatta keskittyä moiseen kovinkaan pitkäksi aikaa ja huomio kääntyikin varsin pian muualle Cainin kuitenkin hoitaessa pääasiallisen asioinnin kauppiaan kanssa nulikan lähinnä kuunnellessa puolella korvalla ihmettelynsä lomassa.
"Fezaathkin varmaan haluais maistaa ainakin noita leivoksia, näyttää hyvältä!" Spyro huomautti ovelasti tarkastellen vaivihkaa näitäkin nuuhkien vähintäänkin sokeriin hukutettuja leivonnaisia miekkosen kysäistessä ohimennen mielipidettä, kunnes jokin pieni aavistus sai sen syystä tai toisesta hieman levottomaksi ja havahdutti silmäämään tarkemmin ympärilleen. Ruuista nousevat mausteisest hajut olivat varsin omiaan viemään varsinkin nälkäisen (tai makeanhimoisen) huomion, mutta äkkiä ilmasta erottui jotain muutakin, huomattavasti odottamattomampaa. Poika hätkähti yllättyneenä nenänsä napatessa äkkiä ilmasta vieraan lohikäärmeen hajun silmien alkaessa refleksinomaisesti pälyillä ympärilleen tämän lähdettä hakien... löytäen varsin pian aiemmin väentungokseen kadonneen haltianaisen suorastaan nolostuttavan läheltä. Aiemmasta poiketen tällä kertaa myös tämä näytti ilmeisesti huomanneen myös heidät, tämän hopeisensävyisten silmien mittaillessa enemmän tai vähemmän harhautunutta lohikäärmekaksikkoa suorastaan epäilevästi vähän matkan päästä. Ei tainnut olla epäilystäkään etteikö nainen olisi myös hoksannut mitä he olivat, päätellen terävästä katseesta sekä vaivihkaisesta ilman nuuhkimisestä mikä pisti välittömästi Spyron silmään tämän tajutessa kuka (tai mikä) seisoskeli lähes saman kojun tuntumassa. Nulikka jännittyi silmänräpäykseksi saadessaan haltianaisen näkyviinsä tajuten sitten kuitenkin kääntää äkkiä katseensa muualle vaikka moinen salamyhkäily taisi olla jo melkoisen myöhäistä. Ehh, oliko tuo se sama joka oli...? Mistä hitosta....? Poika nykäisi vaivautuneena huppuaan vilkaisten naista vaivihkaa uudestaan silmäkulmastaan yrittäen teeskennellä katselevansa jotakin kojun pöydällä yskähtäen merkitsevästi.
"Öhh... tuota... Cain..?" se yritti mutista huppunsa alta nykäisten hiukan jopa miehen hihaa tai viitanhelmaa saadakseen tämän huomion, kunnes nyökäytti vaivihkaa köhien naisen suuntaan jos Punainen havahtuisi tajuamaan mistä oli kyse. Ehh, kaipa se oli hieman asia erikseen oliko moinen salamyhkäily nyt välttämättä tarpeen, mutta purppuratukkakaan ei oikein tiennyt mitä olisi yllätyksessään tilanteeseen reagoinut, naisenkin lähinnä tuijotellessa epäluuloisesti etäämpää. Vaikka johan se oli aiemminkin havaittu ettei Purppurainen ollut heti kättelyssä tekemässä erityisen innoissaan tuttavuutta törmätessään yllättäen tuntemattomiin lajitovereihin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 28, 2013 19:35:48 GMT 3
Punainen yskähti huvitusta peittääkseen nulikan puurokommentille jota haltia ei näyttänyt suuremmin arvostavan päätellen nuivasta katseesta jonka tämä osoitti Spyron suuntaan, vaikkei kuitenkaan sanonut mitään. Kai se arveli (ihan viisaasti) että parempi jättää kommentti omaan arvoonsa. Eipä siinä sitten muuta ollut kuin hyvästelyt ja Samael painui kohti Spyron ja Cainin vankkuria, lohikäärmeiden painuessa kohti kojuja. "Ei sitä mitään pitäisi sattua", punainenkin toivoi, vaikka ehkä olikin salaa sitä mieltä että toivottavasti lohikäärmeiden kanssamatkustaja ei saapuisi paikalle sillä välin kun suippokorva oli penikkavahdissa, olisi kuitenkin helpompaa vältellä ongelmia kuin yrittää ratkaista niitä siinä vaiheessa kun ne olivat akuutteja.
Matka kojualueelle sujui ongelmitta ja kaksikon onneksi aiempi herkkukoju oli edelleen paikalla vaikka osaa oltiinkin jo alettu purkamaan epäilemättä sen jälkeen kun Erlach oli vaatinut tätä suhteellisen painavasti. Cainkin oli aiemmin huomannut kirotun lohikäärmeen ojentamassa jota kuta onnetonta alaistaan muttei oikein tiennyt että miten siihen nyt olisi sitten pitänyt suhtautua kaikesta huolimatta. Vähän ehkä varovaisesti mutta ei se nyt niin epäluottetavalta vaikuttanut. Ajatukset palautuivat joka tapauksessa nykyhetkeen kun nulikkakin huomasi kojun ja huudahti vähäsen, punaisen vastatessa nyökkäyksellä. "Onneksi. Eh, tosin voi mennä hetki löytää koju josta saa oikeaa ruokaa ja jota ei vielä pureta, mutta käydään nyt tässä äkkiä ensin", Cain totesi ja johdatti kaksikon kojulle, alkaen sitten jutustelemaan kojunpitäjän kanssa, tilaten herkkuja ja muuta vastaavaa ennen kuin kysyi pojan mielipidettä siihen mitä oikein pitäisi ostaa ilmiselvän haltialeivän lisäksi. Pojan hienovaraisesti ehdottaessa tiettyjä leivoksia Cain katsoi mihin tämä viittasi ja käski myyjää pistämään niitäkin pakettiin. "Ihan hyvältähän nuo näyttävät", punainen vahvisti purppurapäälle ennen kuin keskittyi taas vähäksi aikaa enemmän myyjän kanssa kanssakäyntiin, alkaen jo ilmeisesti pikkuhiljaa ajatella maksamistakin - myyjä oli kerännyt tähän mennessä valitut herkut pieneen kangasnyyttiin ja Cain lähinnä tarkasteli olisiko vielä jotain viime hetken valintoja ennen kuin kauppa lyötäisiin lukkoon. Vaikka tämä nyt tietenkin merkkasi että kohta kaupankäynti olisi ohi, niin juuri nyt Cain ei kiinnittänyt huomiota juuri muuhun, minkä takia eräs epämääräinen haju taisi jäädä huomaamatta vaikka purppurapää sen sitten noteerasikin.
Toisiaan epäluuloisesti mulkoilevien lohikäärmeiden katseet taisivat risteytyä ennen kuin Spyro päätti yrittää parhaansa mukaan teeskennellä ettei tuijotellut ollenkaan haltiaksi naamioitunutta lajitoveria. Nainen näytti epäluuloiselta, mutta myös hieman epäröivältä, näyttäen aikovan astua lähemmäs mutta jääden kuitenkin sitten paikalleen seisomaan vähän matkan päähän, kai niin tämä tuntematon kuin purppurainenkin olivat epävarmoja siitä miten pitäisi asiaan suhtautua. Cain keskittyi parhaillaan maksamaan ostoksia ja tämä reagoi vähän hitaasti tilanteeseen, huomaten että natiaisella oli asiaa vasta kun tämä kirjaimellisesti nykäisi hihasta. "Hmm? ...Ai", Cain äännähti kysyvästi katsahtaen sitten vähän ympärilleen, nuuhkaisten ilmaa ja tajuten hyvin nopeasti mistä oli kyse, tuijottaen hetken kuparitukkaisen naisen suuntaan suuntaan. Siinä sitä kai sitten tuijoteltiin hetki suuntaan jos toiseen ja tiedä kuinka kauan siinä olisi oltu jumissa ellei kojunpitäjä olisi kyllästynyt siihen että epämääräiset huppuhemmot jäivät seisoskelemaan kojun eteen turhan pitkäksi aikaa maksamisen jälkeen, tämän yskäistessä vihjaavasti. "Olisi hyvä jos muutkin asiakkaat pääsisivät tähän", vanha mies vihjaisi ystävälliseen, mutta napakkaan sävyyn, saaden Cainin vähän säpsähtämään. "Tuota, kyllä, anteeksi", Cain pahoitteli, vilkaisi Spyroon epäröivästi ja lähti astelemaan kohti vierasta lohikäärmettä joka edelleen tuijotteli heitä vähän epäilevään sävyyn. Cain ei ollut varma miten edetä, hän ei ollut varsinaisesti tavannut turhan montaa lohikäärmettä ja aikaisemmat tapaamiset olivat olleet enemmän sitä että molemmin puolin tajuttiin lohikäärmeys myöhemmin... jos nyt Tangarria ja Cyreneä ei laskettu, mutta punainen ei oikein uskonut että 'tavallliset' tavat lohikäärmeiden tapaamisessa koskivat kohtaamista näiden kanssa.
"Tuota, hei?", Cain sanoi epämääräisesti ja heilautti kättään epäröivään tervähdykseen pysähtyessään vieraan lohikäärmeen lähelle joka oli tähän mennessä lähinnä seisoskellut ja tuijotellut punaista ja purppuraista. Vaikkei vieras näyttänytkään niin ilmiselvästi epäröivältä kuin Cain ja Spyro varmaan näyttivät, niin Cain oli aistivinaan pientä epävarmuutta tämän suunnalta silti, paremmin piilotettuna vaan kuin mihin nuoret lohikäärmeet kykenivät. Kun tähän lisättiin vieraan valitsema haltiamainen olomuoto niin Cain päätteli että kyseessä saattoi olla vähän vanhempi lohikäärme, kokeneempi naamioimaan tunteitaan ja vastaavaa ja haltiaksi naamioituminen taisi olla suositumpaa niiden lohikäärmeiden joukossa jotka olivat jo viettäneet pitempiä aikoja ihmisten tai vastaavien parissa kun ikääntyminen oli kuitenkin haltioilla huomattavasti hitaampaa kuin ihmisillä, tehden todellisen luonnon peittelystä helpompaa. Vieras joka tapauksessa hieman tuhahti paheksuvasti epämääräiseen tervehdykseen, katsoen kaksikkoa kriittisesti.
"Hmph, olipas sopimaton tervehdys. Mutta mitä muuta sitä voisikaan odottaa punaiselta? ...Ja toiselta jos ei nyt saman väriseltä niin samantyyppiseltä", nainen tuhahti, yrittäen näyttää mahdollisimman itsevarmalta, ylpeältä ja viisaalta vaikka vaikutusta hieman pilasi pieni paussi kun nainen vilkaisi kulmat kurtussa Spyroa. Cainista tuntui edelleen että nainen oli hieman epävarma, reaktio ei kuitenkaan ollut välitön ja pari kertaa kuparitukka tuijotteli muualle silmänräpäyksen ajan. "Hei!", punainen joka tapauksessa protestoi hieman loukkaantuneena kun vihjaistiin että hänen suomujen värissään olisi jotain väärää. Se oli yllättävänkin loukkaavaa jostakin syystä. "Mitäs olette huonotapaisia", nainen tuhahti uudemman kerran, saaden Cainin murahtamaan ärtyneenä - yllättäen pikku hetken ajan naisen ilme oli hermostuneempi reaktiona punaisen äännähdykseen, mutta nopeasti tuo veti sen peruslukemille, kai tuo vähän nyt kuitenkin halusi suhtautua varovaisesti punaiseen, sen värisillä lohikäärmeillä kun nyt taisi kuitenkin olla vähän sen sorttinen maine ettei näitä kannattanut kovin paljoa suututtaa.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 29, 2013 14:16:38 GMT 3
Herkkuostokset olivat varsin omiaan jopa tässä tilanteessa nostamaan enemmän tai vähemmän epävarmaksi sekä synkähköksi vajonnutta tunnelmaa ja ainakin Spyro seurasi mielenkiinnolla vaihteeksi jopa rehellisen malttamattomana kun kauppias pakkasi sapuskoja (varsinkin sokerissa uitettuja makeisia) pusseihin, kunnes Cainin jo havitellessa maksua rahapussistaan huomion äkkiä kiinnittikin jokin muu aiheuttaen melkoisesti hämminkiä. Yllättynyt poika unohti herkkujen aiheuttaman innostuksensa sillä siunaamalla kun viileästi heitä vähän matkan päästä silmäilevä nainen iski sen tajuntaan, yrittäen sitten pahimmasta häkellyksestään selvittyään kiinnittää vaivihkaa Punaisen huomion. Vaivihkaisuus jäi varmasti varsin kyseenalaiseksi mutta ainakin mies hoksasi pian että jotain oli vialla kunnes tämänkin katse löysi heitä tuijottelevan haltianaisen. Poika yskähti uudestaan vaivautuneena vilkuillen epätietoisena Cainista muukalaiseen vaivautumatta itsekään enää teeskentelemään miehen jäätyä tuijottamaan myöskin varsin epäröivää haltianaista yrittäen päättää mitä tekisi. Yksin ollessaan ensimmäinen reaktio olisi varmaankin ollut luikkia pakosalle mutta nyt kun Cain oli läsnä eikä mies ollut tekemässä niin, tämä ei oikein ollut vaihtoehto... taisi olla selvää että purppuratukka olisi mielellään pitänyt etäisyytensä vieraaseen lohikäärmeeseen paremman välttelyn puutteessa vaikka tuskin nyt suorastaan odotti tämän käyvän heidän kimppuunsa siitä huolimatta etä nulikka olikin jälleen käynyt varsin jännittyneeksi.
Koko draamasta autuaan tietämätön kauppias keskeytti kuitenkin mokoman mykkäkoulun varsin pian kehottamalla tekemään tilaa muillekin asiakkaille ja hätyyttämällä häkeltyneen lohikäärmekaksikon tiehensä. Poika säpsähti hieman ja vilkaisi vanhusta nolostuneena Cainin pahoitellessa heidän molempien puolesta huomion kuitenkin kääntyessä jälleen varsin pian kyräilevään vieraaseen joka ei vieläkään tuntunut tekevän muuta kuin tuijottelevan epämääräisesti, Punaisen kuitenkin rikkoessa viimein vaivautuneen hiljaisuuden päättämällä astella tervehtien lähemmäs. Spyro vilkaisi miekkosta vastahankaisesti mutta seurasi kuitenkin, tosin muutaman askelen verran perässä, vaikka olisi luultavasti mielummin tehnyt juuri päin vastoin. Vieraan lohikäärmeen nuuhkinta sekä terävä katse tuntuivat varsin ahdistavilta kuin tämä olisi voinut kädenkäänteessä arvata aivan kaiken jota häpeilevä purppuratukka ei olisi tahtonut muiden tietoon, vaikka tämä tunne olikin varmaan lähinnä hermostuneen nulikan mielikuvitusta... toivottavasti. Cainin keskustelunavaus ei ollut se kaikkein hienoin mutta taisi olla kuitenkin enemmän kuin taaempana kärkkyvän nulikan joka hädintuskin nyökäytti hieman kai jonkinlaiseksi myötäykseksi tälle, näiden hyvien mutta varsin hapuilevien aikeiden kuitenkin herättäessä muukalaisessa välitöntä ilmeistä tyytymättömyyttä. Jopa vaivautunut Spyro rypisti melkoisesti kulmiaan taustalla muukalaisen välittömälle kritiikille jota seurasi lähes loukkaava kommentti heitä molempia kohtaan vaikka poika luimistuikin saadessaan osakseen tutkivan, epämääräisen (ja mahdollisesti ylenkatsovan?) katseen. Kenties tämän naisen ylväs ja välinpitämätön esitys olisikin pienestä vaivihkaisesta pälyilystä huolimatta mennyt läpi ilman moista kommenttia, joka onnistui kuitenkin saamaan myös Spyron jokseenkin närkästyneeksi. Kuka tämä muukalainen oikein kuvitteli olevansa?
"Jaa me? Se sentään tuli tervehtimään eikä vaan pällistelly kuin... mikäkin!" nulikka näpäytti näreästi taustalta pienen murahduksen keralla kuin parempikin puhuja, ottaen jopa pienen askelen eteenpäin kuvainnollisesti niskakarvojaan pörhistellen. Se luultavasti tajusi kyllä vieraan lohikäärmeen olevan luultavasti vanhempi vaikkei tämän muusta olemuksesta niin varma ollutkaan, mutta vaikka yksin ollessaan se tuskin olisi enää ollut edes paikalla antamassa tälle palautetta, se ei selvästikään aikonut niellä moista purematta tästä pikkuseikasta huolimatta. Jos Cain ei ollut tyytyväinen tilanteeseen niin ei siltä näyttänyt Spyrokaan, pojan tapansa mukaan malttamatta (tai suuremmin osaamattakaan) erityisemmin salailla äkkipikaisempia tuntemuksiaan. Kaipa se voimatta painella tiehensäkään päätyi sen sijaan paremman puutteessa entistä kärkkäämmäksi. Se niistä hyvistä käytöstavoista sitten.... Se, hoksasiko purppuratukka enää kiihdyksissään naisen levottomampaa elehdintää jäikin sitten enemmän hämärän peittoon. "Näytti siltä että sulla olis ollu jotain asiaa mutta taisit vaan haluta tuijotella rauhassa, vai?"
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 29, 2013 18:46:32 GMT 3
Ostokset suoritettiin loppujen lopuksi onnistuneesti jonka jälkeen sitten päädyttiin pähkäilemään mitä ihmettä vieras lohikäärme oikein teki paikan päällä - ehkä vähän liikaakin kun kojunpitäjä päätyi vähän hätistelemään nuoria lohikäärmeitä kun nämä jäivät vähän hölmösti seisoskelemaan kojun eteen. Sentään nämä saivat hätistelystä sen verta rohkaisua että lähtivät luikkimaan kohti matkan päästä tuijottelevaa vierasta. Vaikea sanoa kumpi osapuoli oli tapaamisesta epävarmempi, nuoremmat lohikäärmeet vai muukalainen, kumpikaan kun ei tiennyt oikeastaan mitään toisesta osapuolesta. Cain arveli että ehkä nainen oli kuparinen? Ehkä? Saattoihan olla että hiusten väri oli vain sattumaa ja nainen oli valinnut suhteellisen luonnollisen väriset hiukset haltianaamioonsa, ei Cain oikein sitä tiennyt. Nuori punainen ei ollut tavannut tarpeeksi useita lohikäärmeitä että osaisi tunnistaa eri väriset ja -tyyppiset hajulta - tosin, mitä nämä hönkäilivät oli ihan kohtuullisen helppo tunnistaa, siinä kun kuparista lähestyttiin niin ilmassa oli ehkä pikkuriikkisen rikin ja vastaavien merkkien hajua. Tulensyöksijä siis luultavasti.
Kovin kriittisesti Cain ei lopulta tosin sitten ajatellut näitä juttuja kun epämääräiseen tervehdykseen vastattiin jokseenkin kopealla tavalla muukalaisen pitäessä lajitovereitaan ilmeisestikin epäkohteliaina ja ilmeisesti 'huononlaisina'. Tuo vaikutti oikeastaan hetkittäin ihan avoimesti epäröivältä kun molemmat nuoremmat lohikäärmeet tuntuivat suhtautuvan sangen kärkkäästi tähän, ja kun Spyro heitti kärkkään kysymyksensä niin tuo alkoi jo olla enemmän puolustuskannalla - kai tätä hieman hermostutti kuitenkin se että molemmat vieraat lohikäärmeet olivat niin äkäisinä kuin olivat, vaikka tietenkin tuo yritti parhaansa mukaan peitellä sitä. "Hmph, ihmettelinpä vain minkä takia täällä on lajitovereita", nainen tuhahti, pyyhkäisten vähän hiuksiaan silmiltään. "Minkäs takia itse olet täällä?", punainen kysyi nuivasti, äänensävyn vihjatessa että se mitä Cain ja Spyro puuhasivat oli ihan heidän oma asiansa. Suomunaama oli jokseenkin nyreä siitä kuinka koppava tämä vieras lohikäärme oli, mikä ei suinkaan parantanut sitä yleiskuvaa mitä tuo oli saanut monista lohikäärmeistä.
Nainen näytti aikovan tuhahtaa uudelleen, mutta empi sitten. Kai tuota oikeasti jonkun verran kiinnosti että mitä hittoa punainen ja purppurainen teki paikan päällä, minkä takia tuo päätti sitten harrastaa hieman diplomatiaa. "Ah, ehkä aloitimme hieman väärällä tavalla", nainen sanoi, katsoen molempia hieman vähemmän kriittisemmällä silmällä. "Vaikutatte vielä nuorilta, joten ehkä ei ihmekään ettei teillä ole vielä kunnon tapoja", haltiaksi naamioitunut totesi hymyillen lievästi, onnistuen silti olemaan hieman tahattomasti loukkaava tuolla vähän alentuvalla suhtautumisellaan. Mutta, eh, ainakin se yritti? Cain oli ehkä vähän nyreä edelleen, mutta ei hän nyt halunnut vahvistaa alkuvaikutelmaa töykeydestä joten ei ainakaan napsauttanut mitään takaisin, törkäten vähän Spyroakin jos tämä päätti möläyttää suustaan jotain. "Olkoot", Cain mutisi hiljaa, haluten nyt ainakin pitää keskustelun neutraalina niin kuin se nyt ilmeisesti uuden alun jälkeen lähti liikkeelle. "Olen Szhethanok Kuparinen, monien salaisuuksien tietäjä ja Tzherak-hallin valtiatar", kupariseksi paljastunut esittäytyi ehkä hieman mahtipontisesti. Cain aikoi heittää jotain sarkastista, mutta tajusi että ehkäpä tämä tyyli vain oli jotain mikä oli vanhemman lohikäärmeen mielestä kunnon lohikäärmemäinen esittäytyminen, mukaanlukien pitkä ja ihmisille vaikeasti lausuttava nimi. Ei esittäytymistapa nyt väärältä kuulostanut, mutta, eh, punaiselle tuotti hieman vaikeuksia keksiä miten sitä nyt seuraisi esimerkkiä kunnolla, mitä nainen tuntui odottavan päätellen tavasta millä tämä katsoi nuorempia. Ehkäpä sitä pitäisi jättää kaiken maailman "eh" ja "tuota" lausahdukset väliin tällä kertaa... Ainoa 'titteli' mikä punaisella tuli mieleen ei ehkä ollut se mukavin, mutta, eeeh, kai sekin nyt oli jotakin. "Olen Cain Punainen, käärmeamuletin kantaja", Cain sanoi napakasti, yrittäen vaikuttaa mahdollisimman pätevältä ja ylvään lohikäärmeiseltä. Suippokorva vähän mutristi huultaan kuullessaan nimen, se ei kai ollut tarpeeksi 'lohikäärmemäinen' tämän mielestä, mutta sitä huomattavampaa oli pieni säpsähdys naisen kohdalta tämän kuullessa punaisen 'tittelin' - vaikka tietenkin kuparinen yritti nopeasti peitellä että mitään oli tapahtunut ja näytti siltä ettei ollut kuullut mitään kiinnostavaa, odotellen vain että Spyrokin esittäytyisi. Vieras ilmeisesti tiesi ainakin jotain käärmeamuletista - mikä nyt taisi merkitä sitä että tällä oli syystä tai toisesta jotain tekemistä karavaanin kanssa...
|
|
|
Post by spyrre on Jun 30, 2013 16:42:24 GMT 3
Kommunikaatio vieraan kanssa alkoi selvästikin kaikkea muuta kuin hyvin. Edes tervehdyksiä ei oltu varsinaisesti vaihdettu Cainin yrityksen jäädessä varsin yksipuoliseksi ja jo nyt oli kaikki kolme saatu enemmän tai vähemmän näreiksi ja puolustuskannalle... kenties moisten itsetietoisten, kuumapäisten olentojen tapaamiset yleisestikin tuppasivat olemaan muodollisia siksi ettei kukaan vain vahingossakaan päätyisi loukkaamaan ketään heti kättelyssä, mutta nyt moinen oli jo varsin myöhäistä. "No pidä sitten huoli omista asioistas!" Spyro napautti kärttyisästi, vaikkakin edelleen melkoisen jännittyneenä naisen puolustellessa hieman vaivautuneeseen tyyliin kiinnostustaan. Poika otti jo muutamia epämääräisiä askeleita paikallaan itsekseen murahtaen kuin olisi jo ollut enemmän kuin valmis jättämään muukalaisen omiin oloihinsa ja painuakseen muualle, kuparihiuksisen naisen kuitenkin yllättäen osoittaessa jonkinlaista suurempaa harkintaa ja hillitsemällä uuden kopean vastauksen, heittäytyen jopa lähes diplomaattiseksi... tosin jokseenkin ärsyttävän alentuvaan sävyyn. Ainakaan purppuratukka ei tuntunut vaikuttuvan tästä, varsinkin muukalaisen todetessa alentuvasti ettei kai heiltä olisi parempaa käytöstä voinut odottaakaan aivan kuin he kaksi olisivat olleet ne jotka alkoivat viskoa loukkauksia ja toteamus aiheuttikin lähinnä uuden terävän katseen purppuratukan hupun alta tämän selvästikään olematta itse erityisen pahoillaan mielestään oikeutetusta närkästyksestään. Mitä luultavimmin Spyro olisikin päätynyt hyvin pian huomauttamaan kuka tässä selvästikin oli heittäytynyt ikäväksi ja se oikeastaan avasikin jo suutaan tehdäkseen näin, Cainin tönäisyn kuitenkin kaikeksi onneksi keskeyttäen moiset suunnitelmat. Pojasta irtosi pieni protestoiva äännähdys ja se vilkaisi Punaista hieman tuskastuneesti mutta hiljeni kuitenkin vaikkakin näreän puuskahduksen keralla. Äh... kaipa Cain oli oikeassa, turhaan tässä lopulta alkoi kaiken muunkin ikävän lisäksi viritellä kärhämää muukalaisten kanssa.... vaikka nainen oli kyllä selvästi aloittanut!
Nulikka nykäisi itsekseen jurottaen huppuaan jääden jälleen jokseenkn vaiteliaana hieman taustalle kommentoimatta muukalaisen jaloa myötämielisyyttä tavoittelevaan kommenttiin, vaikka tämän viimein esittäytyessä poika kohottikin jälleen melkoisesti kulmiaan moiselle mahtipontisuudelle. Tarjolla oli pitkää nimeä ja useampikin komea titteli mikä kieli että nainen kai oli kuin olikin jokseenkin vanhempi ja mahdollisesti jopa kyvykäs Kuparinen, mikä sai Spyron vielä aavistuksen levottomammaksi. Se vilkaisi vaivihkaa Cainia osoittaen sentään enemmän itsehillintää kuin Fezaath eikä edes irvistänyt naiselle vaikka mieli olisi tehnytkin, pojan päätyessä lähinnä kirskauttamaan hampaitaan ja vaihtelemaan painoaan kärsimättömästi jalalta toiselle Kuparisen jäädessä katselemaan heitä ilmeisesti odotellen nyt jotain samankaltaista mahtipontista rehentelyä. Myönnettäköön, ettei Spyrokaan ollut aikaisemmin joutunut montaakaan kertaa vastaavaan tilaisuuteen... tai olihan hän tavannut joskus lajitovereitaan mutta menneisyydessä tämä oli lopulta ollut melko harvinaista, ja muodolliset esittelyt olivat kyllä jääneet väliin myös pojan kieltämättä suppeassa tapakoulutuksessa. Punainen sai uuden, tällä kertaa hieman levottoman silmäyksen miehen päätyessä seuraamaan samaa kaavaa parhaansa mukaan pojan olematta aivan varma oliko tämän valitsema "titteli" lopulta hyvä asia paljastaa muukalaiselle, mutta oikeastaan tämä tuntui ainakin saavan Kupariselta reaktion, jonka nulikkakin viimein pisti merkille. Tämä oli ilmeisesti perillä amuletista..? Poika kurtisti hieman mietteliäästi kulmiaan havahtuen kuitenkin pian hoksaamaan naisen odottavan katseen kääntyneen nyt itseensä, mikä sai nulikan jälleen luimistumaan välittömästi... tosin enemmän tai vähemmän vaivautuneena moisesta huomiosta.
"Spyro." Se murahti viimein, tällä kertaa kuitenkin alleviivatun lyhyesti. No, eipä nulikalla hienoja titteleitä ollutkaan eikä tämä selvästikään niistä perustanut saati ollut tarpeeksi vanha ollakseen edes saavuttanut mitään vastaavaa... Nimikin oli lyhyt ja töksähtävä ilman edes väriä perään lisättynä. Mutta tällä kertaa nulikka lopulta oli varsin tietoinen mitä olisi odotettu, sen luodessa härkäpäisen katseen huppunsa varjosta naisen suuntaan kuin jo odottaen kritiikkiä jopa vetäen laihat kätensä puuskaan rinnalleen. Ehh, tiedä häntä, kenties nainen oli ollut oikeassa ettei poika ollut mikään käytöskukkanen, vaikka tällä kertaa tämä kovapäisyys taisi kuitenkin olla melko tahallista... tosin rehellisesti tuskin purppuratukalla lopulta olisi hienompaa esittäytymistäkään ollut tarjottavana ja tämä tiesi sen itsekin turhankin hyvin. No... ainakin se oli suostunut kertomaan nimensä, toisin kuin vanhalle Fezaathille ensitöikseen... Pian se kuitenkin käänsi jälleen huomionsa närkästystä herättäneestä Kuparisesta Cainiin vilkaisten tätä malttamattomasti. "No, voidaanko nyt mennä? Piti käydä äkkiä ja muillakin on varmaan nälkä" purppuratukka lisäsi mahdollisimman välinpitämättömään sävyyn. Eh, tuskin se yleensä suorastaan näin tarkoituksellisen epäkohteliaaksi heittäytyi, mutta vaikka ei sitä myöntäisikään vieraan tuomitsevan lohikäärmeen läsnäolo kuumotti melkoisesti ja poika olisi varsin mielellään häipynyt mahdollisimman pian. Eikä se sitäpaitsi selvästikään pitänyt muutenkaan tästä yksilöstä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 30, 2013 21:23:24 GMT 3
Ensimmäinen kohtaaminen lohikäärmeiden välillä ei tainnut mennä ihan niin hyvin kuin olisi voinut toivoa kun nuorempien epävarmuus oikeasta menettelystä tuntui loukkaavan kuparista joka sitten vastineeksi loukkasi nuorempia lohikäärmeitä ja sitten kaikilla oli kivaa. Sentään kuparinen tajusi että tunteet oli loukattu puolin ja toisin minkä takia tämä päätti nyt ainakin vähäsen hieroa sovintoa, ja Cainkin esti Spyroa torpedoimasta tätä yritystä. Punainen vastasi katseeseen napakkana, kai viestinä oli että antaa toisen nyt edes yrittää. Eihän kuparinen nyt ehkä kovin kohtelias ollutkaan, mutta kyllä tämä nyt sentään näytti yrittävän. Huonosti, totta, mutta oli sekin sentään jotakin kun otti huomioon nyt kyseessä kuitenkin olevan vanhemman lohikäärmeen - kaikki mitä Cain oli näistä kuullut viittasi siihen että nämä eivät herkästi alkaneet muuttamaan mielipiteitään. Ehkä sitä nyt piti antaa toiselle mahdollisuus sitten, ei se nyt kai voinut haitatakaan. Ja sitä paitsi, Cainia ei hirveästi huvittanut ajatus siitä että olisi suututtanut jonkun vanhemman lohikäärmeen, mokoma saattaisi vihoitella hyvinkin pitkän aikaa.
Nainen sitten esittäytyi mahtipontisesti ja odotti samaa nuoremmilta lohikäärmeiltä, vaikka nyt kumpikaan ei tainnut tuottaa ihan odotettua tulosta vaikka Cain sentään yritti. Pojan lyhyempi esittely sai myös vähän mutristelevan katseen osakseen, mutta ei kuparinen ainakaan heti sanonut mitään kovin negatiivista asiasta. "Hyvä tavata teidät, Spyro ja Cain", nainen jatkoi ilmeisesti osana hänen mielestään sopivaa tervehtimisrituaalia ennen kuin sanoi mitään muuta - tämä oli kuitenkin ilmiselvästi kaikki mitä kunnon tervehdykseen tarvittiin sillä tämä lähti hyvin sujuvasti vaihtamaan keskustelunaihetta, tai no, ainakin aikoi ennen kuin poika keskeytti tämän ennen kuin ehti alkaakaan kysymällä Cainilta että eikös tässä nyt pitänyt pitää kiirettä, kuparisen kommentoimatta suuremmin vaikka vilkaisikin natiaista vähän epämääräiseen sävyyn. "Ah, niin. Meidän pitäisi käydä hakemassa vähän oikeaakin muonaa...", Cain sanoi ehkä pikkuriikkisen vihjailevaan sävyyn ja alkoi jo etsiskellä katseellaan missä näkyisi sopivanoloista kojua, epäillen näkevänsä sopivan jonkun matkan päässä. Ilmassa myös tuoksahti vähän lihan hajua siinä suunnassa. Vihjaus ei tosin näyttänyt menevän perille välttämättä kovin hyvin, naisen näyttäessä olevan valmiilta seuraamaan. "Aivan vapaasti, voin kävellä mukananne", kuparinen totesi ja vaikka Cain vilkaisi tätä, niin eipä sille kai voinut mitään. Nainen päätti tehdä mitä päätti eikä punainen aikonut nyt ruveta aiheuttamaan selkkausta siitä keskellä kojualuetta, se olisi kiinnittänyt ihan liikaa huomiota hänen makuunsa.
"On... perinteistä lisätä jotain nimen perään, vähintään väri - vaikka jotkut suosivat jotain muuta värin tilalla, esimerkiksi jotain kuvaavaa sanaa", kuparinen sanoi hetken kuluttua. Cain vilkaisi tähän vähän mutta piti suunsa kiinni, arvellen että taisi olla parempi että kuparinen ja purppurainen kävisivät kahakkansa toistensa kanssa läpi ihan itse. Ei punainenkaan nyt suoranaisesti hirveästi arvostanut kuparista, mutta haltiaksi naamioitunut tuntui ottavan enemmän itseensä nulikan kommentit kuin se vähä mitä punainen oli sanonut. Ja ehkä kuparista huoletti Cainin, tuota, punaisuus? Punainen ymmärsi tasan tarkkaan minkälainen maine hänen värisillään oli raivoisina ja vaarallisina joten sinänsä ei ollut yllätys ettei nainen halunnut riskeerata mitään. "On ymmärrettävää että että niin nuorilla kuin olette ei ole vielä kummempia, mm, saavutuksia tai vastaavia, joten on ymmärrettävää että niitä ei ole. Mutta olisi hyvä kehittää jotain mahdollisimman pian jos jotain sopivaa tuntuisi löytyvän", haltianaisena oleva kuparinen jatkoi neuvomistaan ystävälliseen sävyyn. Ehkä tuo oli ollut aiemmin vähän ärtynyt tavasta millä nuoremmat lohikäärmeet käyttäytyivät, mutta selkeästi tuo nyt yritti olla ystävällinen ja jopa neuvoa nuorempia siitä huolimatta että oli kyllä tajunnut täysin Spyron pienen tahallisen poikkeamisen tervehdystyylistä.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 1, 2013 15:25:52 GMT 3
Kenties purppuratukan alleviivattu kärttyisyys oli saanut jonkinlaisen viestin menemään perille, vanhemman Kuparisen päättäessä epämääräisestä katseesta huolimatta ilmeisestikin viisaampana jättää terävät kritiikit tällä kertaa sikseen kun nulikan tarkoituksellinen härkäpäisyys kävi jokseenkin selväksi. Spyro vilkaisikin naista epäluuloisesti kun tämä vastoin odotuksia ei enää käynytkään sättimään vaikka tällä kertaa jopa aihetta olisi annettukin vaan jatkoi tervehdysrituaalia vain korkeintaan hieman mutristellen. Oli tämäkin. Poika puuskahti itsekseen kohauttaen sitten hieman olkapäitään ennen kuin kääntyi naisen läsnäolon ohittaen Cainin puoleen keskeyttäen luultavasti aivan tarkoituksella mitä muukalainen olikaan aikeissa sanoa, huomattamalla että eikö jo pitäisi mennä ja jättää nirppanokkainen Kuparinen omaan arvoonsa.... viimeistä asiaa toki ääneen sanomatta. Nainen ei vaikuttanut kovin tyytyväiseltä keskeytykseen muttei protestoinut, Punaisen puolestaan hoksatessa varsin pian pojan vihjailu... ikävä kyllä kolmas osapuoli ei tässä onnistunut, ellei tämä vuorostaan vain jättänyt moista pikkuasiaa tarkoituksella huomiotta. Kuparisen ilmoittaessa suopeasti voivansa tulla kaikin mokomin mukaan ettei vain pidättelisi keskustelukumppaneitaan tässä seisottamalla kävi nulikan kasvoilla viimein pieni tuskastunut irve tämän vilkaistessa miekkosta jokseenkin epätoivoisena kun muukalaisesta ei tuntunut pääsevän eroon millään, mutta lopulta tämäkään ei ollut tarpeeksi röyhkeä estelläkseen tätä vaikka kurkusta karkasikin vaisu, mielenosoituksellinen "agh" -äänne.
Eipä kai siinä sitten muukaan auttanut ja enemmän tai vähemmän luimivan nulikan oli tallusteltava kyräillen kohti uutta kojua suuntaavan Cainin jälkeen, Kuparisen lyöttäytyessä seuraan. Naisen lakatessa suuremman isottelunsa ei Spyrokaan onneksi osoittanut aikeita alkaa härkkiä tätä sen enempää vaikka poika pyrkikin pitämään pienen välimatkan tähän. Jos asia olisi ollut purppurapäästä kiinni reissu olisi luultavasti kulunut vaivautuneen hiljaisuuden merkeissä, mutta kaikesta päätellen Kuparinen päätti hyödyntää tilaisuuden sivistämällä varsinkin härkäpäistä nuorinta, joka ei oikein tähän hätään päässyt pakoonkaan. Haltianaisen alkaessa tapaluentonsa nulikka katsahti tätä yllättyneenä huppunsa uumenista luoden sitten entistä vaivautuneemman "Miksi hitossa se vainoaa minua" -katseen Cainiin, kuin jonkinlaista tukea hakien. Kuten sanottu, se tuskin oli tottunut kovinkaan paljoa lajitoveriensa seuraan, ja kaikesta päätellen vielä vähemmän nuorukaista paljon vanhempien yksilöiden. "Äh. Juu juu" se mutisi epämääräisesti nykien jälleen vaikeana huppuaan sentään ärhentelemättä... vaikka ei se kyllä tuntunut aikovan aiempaa esittäytymistään korjatakaan. Oli niin paljon helpompi rähjätä takaisin sellaiselle joka teki myös niin, mutta nyt naisen rauhallinen selostus aikalailla esti sen, vaikka purppurainen vainusi mielestään aiemman alentuvuuden käytöksen taustalla. Äh. Vai että pitäisi miettiä sopivaa titteliäkin? Spyrolle itselleen tuli mieleen lähinnä yksi kyseenalainen "kuvaus", jota sillä tosin ei ollut aikomustakaan sanoa ääneen kenellekään. Kaikkein vähiten tälle tapaukselle.
"No ei sekään ole kyllä kauhean kohteliasta alkaa sättiä jonkun väriäkään ennen kun se on edes tehny mitään" poika ei kuitenkaan voinut olla huomauttamatta nyreästi kiirehtien vaivihkaa askeliaan kohti Cainin valitsemaa ruokakojua kuin toivoen jotenkin eksyttävänsä naisen perästään näin. Mitä luultavimmin yritys tuskin oli käytännössä kovin tehokas. Nulikka empikin hetken ennen kuin viimein vilkaisi Kuparista hieman punnitsevasti. "Ei kyllä arvattu mekään että täällä olis hirveästi muita. Taidat tietää siitä amuletistakin, oletko säkin menossa sitten sinne Sedestiaan vai?" harkitun suora kysymys töksäytettiin viimein ilmoille Spyron ilmeisestikin pyrkiessä jokseenkin karkeasti vaihtamaan puheenaihetta muistaessaan amuletin olevan jotain, joka oli aiheuttanut reaktion Kuparisessa alunperinkin. Se ei ehkä muuten olisi kovin mielellään ottanut asiaa edes esiin mutta eipä kai tätä kannattanut suuremmin salaillakaan enää Cainin jo kerrottua asiasta ihan itse, ja mikä hyvänsä mikä saisi vanhemman lohikäärmeen harhautumaan mihin tahansa muuhun aiheeseen oli tervetullut... vaikka olihan aihe kyllä kieltämättä sellainen josta olisi hyvä olla perillä. Ja kieltämättä viimeinen kysymys herätti nulikassa jo jonkinlaisia pahaenteisiä aavistuksia. Eikö Cainkin ollut jo epäillyt että nainenkin olisi mahdollisesti suuntaamassa samaan karavaaniin..? Se vielä olisi puuttunut. Eh, kaikeksi onneksi tämä ei nykyisestä ulkonäöstään päätellen ainakaan tainnut vihata haltioita....
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 1, 2013 20:17:09 GMT 3
Kumpikaan nuorempi lohikäärme ei ollut kovin tyytyväinen siihen että Kuparinen tuntui haluavan tuppautua näiden mukaan syystä tai toisesta, mutta mitäpä sille nyt oikein pystyi tekemään? Ei sitä nyt kannattanut ruveta kuitenkaan riitelemään väkijoukon keskellä joten ei kai sitä muuta voinut tehdä kuin vain yrittää vain sietää kopeaa haltianaista, vaikka varsinkin Spyro tuntui olevan vähän tuskastunut tähän päätellen katseesta jonka tämä osoitti punaiselle. Cain vastasi olkiaan kohauttamalla, mitäpä sitä nyt oikein olisi voinut tehdä? Nuori mies epäili että vanhempi lohikäärme ymmärsi vihjailun tasan tarkkaan mutta oli vain välittämättä siitä omista syistään. Tiedä sitten miksi, Cain ei ollut kaikkein parhaimpia lukemaan ihmisten tunteita, saati sitten elämää kokeneiden lohikäärmeiden jotka yrittivät aktiivisesti peitellä niitä. Nainen vilkaisi vähän ärtyneenä nulikkaa pienen "arghin" jälkeen, muttei sanonut mitään, arvellen että parempi vain antaa mokoman olla. Ketään ei suuremmin haluttanut riidellä ilmeisesti. Kaipasikohan Kuparinen toisten lohikäärmeiden seuraa, Cain äkkiä ajatteli, vilkaisten naista ohimennen. Cainilla oli epämääräinen tunne että lohikäärmeet olivat yleensä yksineläjiä ainakin pariutumiseen asti, sosialisoinnin ollessa näille vähemmän tärkeää, mutta ei se kai mahdotonta ollut. Ei Cain muutakaan syytä keksinyt minkä takia kuparinen oli niin hanakkana seuraamaan.
Punainen seurasi hieman huvittuneena kun Kuparinen innokkaasti yritti opettaa vähän molempia mutta luultavasti enimmäkseen purppuraista oikeista tervehdystavoista eikä huvitusta lieventänyt kovinkaan paljoa nulikan tuskastunut katse. "Ei siitä nyt haittaakaan ole", Cain virnisti ja totesi hiljaa kun Kuparinen piti hiukan taukoa puheessaan, ja vaikka tämä taisi havaita että punainen sanoi jotain purppuraiselle, niin ei tämä kommentoinut sitä mitenkään sen kummemmin. Sen sijaan haltiaksi naamioitunut katsoi nulikkaa vähän pää kallellaan tämän hieman nurisevan vastauksen jälkimaissa, tutkien tätä arvioivasti. "Näytät siltä että sinulla on ollut... vaikeampi elämä. 'Selviytyjä' on jotain mitä voisi käyttää värin sijaan. Se mitä liität nimesi perään on jotain minkä mukaan haluat määrittää itseäsi - joillekin se on heidän värinsä, joillekin on se mitä he tuntevat tärkeimmäksi ominaisuudekseen", nainen kuitenkin jatkoi vielä hetken nimi- ja titteliselostustaan yrittäen olla mahdollisimman kohteliaana. Ehkä tuo oli hiukka alentuva, mutta toisaalta tuo tuntui rehellisesti yrittävän auttaa nuorempia 'oikean' tavan kanssa. Ei Cain ainakaan sinänsä ruvennut unohtelemaan noita juttuja mitä nainen opetti, mieleen kyllä tuli että niistä saattaisi kuitenkin ehkä olla jonkun verran hyötyä siinä vaiheessa kun tulisi aika kohdata ikivanha yksisilmäinen lohikäärme. Punainen arveli että vanhan lohikäärmeen kohdalla olisi hyvä olla kohtelias...
Cain johdatti joukkiota kohti havaitsemaansa ruokakojua, nähden leipää, kuivalihaa ja pikkuriikkisen tuoreempaa suolattua lihaakin roikkuvan kojulla - melko lailla kaikkea mitä tarvittiin siis. Oli siellä myös jonkun verran hedelmiäkin näköjään, ja vaikka Cain ei enää osannutkaan nauttia hedelmistä niin kuin oli ihmisenä tehnyt (omenat varsinkin ollessa jotain mikä ei vain meinannut mennä enää alas), niin kyllä hän edelleen niitä pystyi syömään. Myös jotain juureksia roikkui siellä täällä, tosin ei niitä tavallisimpia pottuja - ja syynkin tuo tajusi nopeasti, kaikki mitä koju myi ei loppujen lopuksi ollut paikallisista lähteistä peräisin vaan karavaanin matkalla mukaan napattua. Tosin suolaliha taisi olla luultavasti jotain mitä Cainkin oli syönyt jossakin vaiheessa, se ei ollut varmaan kovin kaukaa tuoreudesta päätellen. Paikalle oli tosin valitettavasti vähän jonoa joten lohikäärmeet joutuivat jonottamaan hieman vähän harmittavasti. "Punaisilla ei ole paras maine", Cain kuuli kuparisen puolustelevan, mikä sai tämän irvistämään vaivautuneena. Kuparinen vilkaisi synkistynyttä punaista ja päätti olla sanomatta enempää aiheesta, huomaten kyllä ettei aihe tainut olla nuorelle mieluinen. Oli tuo oikeastaan vähän katuvankin näköinen, kai tajuten että nuori lohikäärme oli saanut huomata tuon tosiasian varmaan useampaankin kertaan.
Kun Spyro päätti kysyä suoraan Kuparisen motiiveista niin tämä yllättyi näkyvästi, tältä kesti hetki ennen kuin tämä onnistui saamaan ajatuksensa takaisin kasaan. Pojan suoruus ei ollut jotain mitä tuo oli osannut odottaa, kai tuo vähän oletti että todistusaineistosta huolimatta nulikka käyttäytyisi kuin lohikäärme eikä olisi noin suora. Tai sitten tuo vain oletti samanlaista käytöstä kuin olettaisi metalliselta jotka taisivat useammin olla 'sivistyneempiä' kuin punaiset, mustat, vihreät ja vastaavat jotka menivät helpommin suoraan asiaan. "Ah, kyllä. Molempiin", nainen vastasi epävarmana, yrittäen edelleen saada ajatusten kulkunsa raiteilleen, vilkaisten samalla myös ettei kukaan väkijoukosta tuntunut kuuntelevan liian lähellä. Eipä oikeastaan, Cainkin piteli kohtuullista välimatkaa jonossa edellä oleviin ajatellen varmaan vähän samaa. "Amulettiin liittyy eräs kirous josta oletan että tiedätte...?", nainen kysyi varovaisesti ja punainen käänsi tarpeeksi päätään että pystyi nyökkäämään tälle. Rohkaistuneena, nainen jatkoi: "Minulla on... velka eräälle kirotuista. Hän ei muista sitä, ei ainakaan vielä, mutta minä pidän sanani", nainen totesi, ja näytti haluttomalta sanoa enempää - minkä huomasi myös pikaisesta puheenaiheen vaihdosta. "On yllättävän mukavaa puhua... samankaltaisille pitkästä aikaa. Kaikesta huolimatta", nainen totesi, ansaiten hieman yllättyneen katseen muttei muuta Cainin suunnalta joka oli viimein päässyt kojulle asti ja alkoi katsomaan tarkemmin mitä sitä oikein ostaisi.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 2, 2013 16:36:17 GMT 3
Näreä ja vaivautunut tai ei, taisi varsinainen riidanhalu onneksi puuttua Spyroltakin vaikka tämä tökittynä tuntuikin ailahtavan varsin helposti defensiiviselle kannalle, eikä poikakaan lopulta osannut tehdä muuta kuin käydä entistä vaivautuneemmaksi kun Kuparinen vain seurasi perässä. Oli lohikäärmeiden luontaisen sosiaalisuuden laita miten hyvänsä, niin ainakin purppurainen tunsi olonsa selvästi hieman tukalaksi muukalaisen seurassa ja vaikka nainen oli käynytkin huomattavasti suopeammaksi (ainakin tavallaan) taisi se olla melkoisen hukassa mitä tehdä äkkiä sivistyneesti etikettiasioissa opastamaan innostuneen vanhemman yksilön kanssa. Kenties se ei oikein osannut osoittaa vastaavaa kunnioitusta kuin moisen nuorukaisen olisi pitänyt mutta ainakin poika kuunteli mitä nainen sanoi vaikka olikin käynyt vaihteeksi lähinnä hieman vältteleväksi pälyillen katsetta vältellen vähän minne sattui huppuaan tai viittansa lievettä sormeillen... tämä tosin saattoi johtua myös paljolti syystä, josta Cain jo olikin varsin hyvin perillä. Kaikesta huolimatta mieheen luotiin jokseenkin tuskastunut katse luennon lomasta Punaisen huomauttaessa hiljaa että tuskin sivistyksestä haittaakaan olisi, nulikan tyytyessä lähinnä puuskahtamaan. Kaipa luento oikeastaan tulevaisuutta ajatellen saattoi tullakin juuri sopivaan aikaan, vaikka tuskastunut nulikka tuskin edes ajatteli koko asiaa tähän hätään niin pitkälle kuin yksisilmäisen lohikäärmeen tapaamiseen saakka kun jo tämä yksi vei huomion jo varsin tehokkaasti. No, arvosti luentoa tai ei, ei poika sentään ainakaan alkanut kärttää vastaan. Kuparista vilkaistiin jälleen jokseenkin vaivautuneena saamastaan arvioivasta katseesta purppuratukan nykäistessä ohimennen jälleen huppuaan. Haltianaisen huomio sekä ehdotus saivat sen empimään hetkeksi kunnes poika viimein yskähti pudistaen hieman päätään. "Ehm. Äh. En mä voi... niin sanoa" se mutisi päätyen härkkimään takaraivoaan, kunnes kohautti hieman olkapäitään. "Kai mä sitten... keksin jotain" töksäytettiin epämääräisesti kai lähinnä naisen mieliksi Spyron jo lähes katuessa hieman ensimmäistä kommenttiaan, joka jälkikäteen ajateltuna saattoi vaikuttaa hieman epämääräiseltä. Äh. Hitto. No... ei kai mahtanut enää mitään. Olisi kai vain pitänyt myötäillä hiljaa alusta alkaenkin, ehkä se ei olisi kuulostanut niin epäilyttävältä. Kai. Kaikkein viimeiseksi hän nyt halusi muukalaisen hoksaavan että jotain oli vialla.
Matka kohti Cainin valitsemaa ruokakojua tyssäsi nopeasti eteen muodostuneeseen jonoon, Spyron luodessa jälleen jokseenkin kärsimättömiä vilkaisuja mokomaan asiakasrynnistykseen sekä myyntipöytään, joka oli vielä aivan liian kaukana hänen makuunsa. Hetken ajatuksiaan keräiltyään nulikka pyrkikin ryhdistäytymään hieman ja vaihtamaan jokseenkin pikaisesti puheenaihetta, huomauttaen jo nasevammanpuoleisesti naisen omasta käytöksestä aiemmin, saadenkin olennon hieman puolustuskannalle. "No, silti!" Se alleviivasi jo varmempaa sävyä tavoitellen (tällä kertaa se ainakin tiesi olevansa oikeassa!) pistäen myös merkille Cainin hieman synkän katseen. Punainen tuntui kuitenkin viisaasti pysyttelevän sivummassa suuremmasta enemmän tai vähemmän hapuilevasta sananvaihdosta Spyron vaivautuneesta vilkuilusta huolimatta. Viimein hieman omilleen jätetty purppuratukka päätti hetken pohdittuaan tuoda ilmoille jo huomattavasti oleellisemman, suoran kysymyksen Kuparisen aiemman reaktion Cainin mainitessa amuletin palaillessa mieleen, aiheen lopulta ollessa melkoisen oleellinen käytännöllisestikin katsottuna. Tämä "harhautus" tuntuikin toimivan huomattavasti paremmin ja pistikin Kuparisen pasmat hetkeksi hieman sekaisin Spyron pieneksi tyydytykseksi. Kuitenkin naisen viimein vastatessa se päätyi kallistamaan hieman päätään yllättäen jopa kiinnostuneena, jääden silmäilemään tätä kysyvästi. Tämän varovainen kysymys kirouksesta sai pienen nyökkäyksen pojankin suunnalta, nulikan kurtistaessa hieman kulmiaan haltianaisen vastaukselle. Tämä... tunsi jonkun kirotuista? Syystä tai toisesta moinen ajatus ei ollut varsinaisesti edes pälkähtänyt nulikan päähän mutta selvittyään pahimmasta yllätyksestään se päätyi suomaan myötätuntoisen nyökkäyksen, tajuten ettei toinen oikeastaan halunnut puhua asiasta enempää, eikä purppuratukka varsinaisesti ihmetellyt sitä.
"...äh. Toivottavasti se nyt sitten korjaantuu" se hapuili jo aiempi närkästys suurimmaksi osaksi haihtuneena kun tunteet olivat jo viilenneen ja huomiokin kääntynyt muualle, kohottaen sitten silmiään räpäyttäen hieman kulmaansa naisen viimeisimmälle toteamukselle. Nulikka katsahti epätietoisena Cainia yhtä yllättyneenä naisen sanoista kuin tämäkin, olihan Kuparinen tainnut antaa ymmärtää ettei ollut erityisen tyytyväinen tähän seuraan (vaikka olikin tuppautunut mukaan?), pojan lopulta kuitenkin kohauttaen olkapäitään. "No... kai" Spyro myötäsi hieman varovaisesti yrittäen päätellä oliko nainen vakavissaan kunnes huokasi hieman ja käänsi katseensa vilkaisemaan jonnekin karavaanin suuntaan. "Varsinkin kun siellä minne mennään ei kai meikäläisiä oikein, eh, ole. Mutta siksihän sinne kai mennään, kunhan Cain ja ne muut saa asiat kuntoon siellä niin eiköhän kaikki ole sitten paremmin sielläkin" lisättiin kaikista pienistä epäilyksistä huolimatta jonkinlaista optimismia tavoitellen. Oli perillä yksityiskohdista tai ei, oli Purppuraisen myötätunto silti selkeästi kaikesta huolimatta kirouksen vuoksi kärsimään joutuneiden lohikäärmeiden, sekä kaipa muidenkin, puolella varsin vahvasti. Ja pakko kai se oli yrittää uskoa että oli miten epämääräinen tilanne hyvänsä että tälle oli mahdollista tehdäkin jotain... mikä toivottavasti olikin totta päätellen kaikista puheista Yksisilmän suhteen. Tämän olisi parasta pystyä kumoamaan mitä typerää ikinä sitten oli tehnytkään, tai... no, kenties ainakin nulikka pääsisi viimein huitaisemaan jotakuta ellei kukaan muu ehtisi väliin. Tai ensin.
|
|