cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 26, 2015 0:48:05 GMT 3
((artifakti oli kyllä ollut Magnuksen käsissä jo ennen yritystä käydä hakemassa terä - meinasin että oli saanut sauvan/kahvan jostakin aiemmin, jonka avulla oli saanut selville että sillä on toinenkin osa. Ja pahoittelut myöhäisestä vastailusta, vappu ja koulutyöt käyny päälle.))
Kuningas ei ollut alkuunkaan iloinen hoksatessaan mistä oikein oli kyse, artifaktin ollessa esine johon tämä suhtautui selkeästikin varauksella selkeästi tietäen sen voimasta. Tai no, sen entisestä voimasta - nythän mokoman tuhosauvan piti olla 'kuollut'. Sentään yksisilmä ei ollut varsinaisesti vihamielinen, vaikkei selkeästi ollutkaan kovin innostunut siitä että joku tuli kyselemään tältä tuhovoimaisesta artifaktista. Sentään vanha mies oli jo puhunut Magnuksesta vähän aikaa, niin mielessä oli synkkä menneisyys ihan tuoreena niin ikävät muistot eivät haitanneet niin paljon kuin olisivat voineet. Vanha mies nyökkäsi natiaisen myötäilylle, ennen kuin äkisti tiuskaisi natiaiselle kuinka sauvaa ei aiottu antaa eteenpäin siltä varalta että se heräisikin henkiin ilmeisen kuolleesta tilastaan. Vanhuksen ainoa silmä mulkoili nulikkaa jokseenkin epäluuloisesti pojan puolustellessa itseään ja panssaroitua lohikäärmeenraatoa, vanhuksen kasvoilla häivähtäessä pieni epäilyksen varjo. Selvästi vanha mies ainakin mietti mitä natiainen yritti hätäisesti kertoa, mikä oli nyt ainakin jotain - vaikka epäluuloa oli kyllä vielä aika selkeästi ilmassa. "Hrrm. Se kyllä vartioi aika raivoissaan mitä sitten vartioikaan... Magnus vain puhui jostain toisesta osasta, en usko että tiesi itsekään kunnolla mitä siellä oli.", kuningas viimein jupisi puolittain itsekseen, katsellen natiaista edelleen kriittisesti ikään kuin arvioiden yrittäisikö tämä vain selvitellä missä sauva olisi että sen voisi varastaa ja tehdä ties mitä. "Ei kyllä päästy pedosta ohi, Magnuskin luovutti ja rupesi miettimään muita keinoja saada lisää voimaa", vanha mies lisäsi synkkänä, vetäen pitkät henkoset sikaristaan, kuunnellen sitten loputkin mitä natiaisella oli sanottavanaan.
Jonkun aikaa vanha mies taas vain tuprutteli sikariaan mietteliään oloisena, näyttäen siltä että piti tätä asiaa ainakin tällä hetkellä tärkeämpänä kuin neuvoston kokoukseen kiiruhtamista. Asia mitä Käärmekaartin komentajatar ei tainnut jakaa päätellen siitä kuinka tämä näytti lähteneen tarpomaan hallin poikki ja kohti portaita ja tasannetta, epämääräiset piikkiraajat heiluen - ja nyt kun tämä näkyi selkeästi ilman että iso punainen lohikäärme peitti näkymän, niin näkyi että tällä näytti olevan jonkinlaiseen pistimeen päättyvä häntäkin. Hermostuttava olento, oli mitä oli - ainakin hajultaan oli vaikuttanut ainakin osittain ihmiseltä, tiedä sitten että mitä hittoa. "Hrrm. Minä harkitsen asiaa", vanha mies lopulta sanoi, kääntyen katsomaan alas halliin päin - ja hymähtäen sitten hieman. "Ah, Az näyttää päättäneen että minut pitää raahata äänestykseen. Yhtä voimakastahtoinen kuin aina", kuningas sanoi hieman hymyillen, ja lähti astelemaan kohti portaita, vilkaisten natiaista vielä viimeisen kerran. "Juuri nyt huomioni on kiinnittynyt tähän lohikäärmejupakkaan liiaksi että voisin miettiä tällaisia. Kunhan tämä on ohi, lähetän Saarkithin puhumaan tälle olennolle - jos hän arvioi että olento on vain vartija, eikä mitään muuta, niin toimitan sauvan tälle. Jos ei, niin varmistan että artifakti katoaa iäksi niin hyvin kuin pystyn", kuningas totesi, vilkaisten jonnekin alemmas portaiden suuntaan josta kuuluikin jokseenkin määrätietoisia askeleita. "Mutta nyt minun täytyy mennä - siellä varmaan odotellaan että päästäisiin äänestämään", vanha mies sanoi hyväntahtoisesti, heilauttaen kättään jäähyväisiksi ennen kuin lähti astelemaan alaspäin - mistä kohta kuului kaartin komentajattaren äkäinen ääni joka yritti hoputtaa kuningasta. Ääni oli myös hieman... vääristynyt, naisen kuulostaessa hieman erilaiselta ilman sitä efektiä millä tämä sitten tekikään itsestään inhimmillisemmän. Vanhan miehen ääni sentään tuntui olevan edelleen ystävällinen ja rauhallinen - mutta toisaalta, nainen oli kuninkaan ottotytär, joten ei kai ihmekään että vanha mies oli tottunut tähän.
((toivottavasti loppu ei ollut sekava, meni vähän myöhäiseen sen kirjoitus D: ))
|
|
|
Post by spyrre on Apr 29, 2015 23:08:57 GMT 3
Vaikka puheenaihe ei selvästikään miellyttänyt kuningasta saaden ymmärrettävästi nulikankin jälleen varsin hermostuneeksi, tuntui tämä onneksi kuitenkin kuuntelevan mitä hän yritti sanoa. Miehen olemus oli käynyt nopeasti melkoisen epäluuloiseksi kun poika yritti hätäisesti selitellä etteivät he todellakaan ainakaan haikailleet vaarallisen, synkän menneisyyden omaavan sauvan perään, ja hiljakseen vanha mies tuntuikin jälleen tyyntyvän vaikka tämä kieltämättä vaikutti vieläkin jokseenkin epäilevältä. Toisen jäädessä muistelemaan synkeästi sikariaan tuprutellen kohtaamistaan panssaroidun lohikäärmeen kanssa Spyro ei ollut aivan varma mitä olisi asiaan sanonut katsoen parhaaksi viimein vain nyökäyttää päätään jokseenkin empivästi, rypistäen kuitenkin hieman kulmiaan kertomukselle. Edesmennyt Magnus, mitä sukua tämä ilmeisesti Cainille olikaan ollut, oli selvästi ollut varsin vakavissaan lohikäärmeen arvokkaan esineen voiman perässä vaikka tämä lopulta oli kaiketi luovuttanutkin... tosin kaikesta päätellen jo aivan sauvan omistaminen oli ollut jo aivan tarpeeksi pahasta tälle.
Hetkeksi parvekkeelle laskeutui jälleen jokseenkin painostava hiljaisuus, kuninkaan pohtiessa hetken vaiteliaana sikariaan tuprutellen siitä huolimatta että hurjistunut Azalia näkyi jo lähteneen harppomaan alhaalla hallin poikki. Levottomasti liikehtivä Spyrokin hoksasi viimein vilkaista alas pienen epämääräisen irvistyksen käväistessä tämän kasvoilla pojan huomatessa kärkkäästi lähestyvän naisen pistinhäntineen, kunnes kuitenkin säpsähti jälleen kuninkaan puhuessa uudestaan. Hetkeksi poika jäi silmiään räpytellen pälyilemään miestä kuin ei olisi ollut aivan varma oliko kuullut oikein, ennen kuin annos melkoista helpotusta häivähti tämän kasvoilla. Se, että mies lupasi harkita oli lopulta ollutkin kaikki mitä he olivat saattaneetkaan toivoa, ja jos kuningas itsekin halusi eroon kyseenalaisesta sauvasta, saattaisivat nämä hyvinkin päästä vielä yhteisymmärrykseen epäkuolleen lohikäärmeen kanssa... tai niin Spyro ainakin toivoi. "Oikeasti? Eh, tuota... kiitos. Sen enempää me nyt ei voitais pyytääkään" poika kiitti voimatta silti vieläkään olla näyttämättä jokseenkin kiusaantuneelta kaikesta, vilkaisten sitten itsekin kaiteen ylitse hieman hermostuneesti hallin poikki astelevaan Azaliaan. "....hitto. Se näyttää... äkäiseltä" nulikka mutisi varovaisesti miehen todetessa hyväntuulisesti tämän kaiketi olevan tulossa noutamaan tätä selvästikään hetkahtamatta edes naisen hurjistunutta ilmettä. Tämä taisi kuitenkin viimein olla merkki siitä että kuninkaan oli parasta kiirehtiä kokoukseensa ennen kuin Azalia todella päättäisi raahata tämän, Spyronkin päätyessä vain nyökkäämään nopeasti kun tämä alkoi astella kohti portaikkoa, kuitenkin ilmoittaen että laittaisi Saarkithin asialle etsimään panssaroidun lohikäärmeen käsiinsä ja tutkimaan asiaa.
"Eh, juu. Kiitos. Tietysti sitten kun ehdit, ei ollut tarkoitus viivytellä" poika pahoitteli liikahtaen syyllisesti kuontaloaan haroen, uskaltamatta selvästikään enää viivyttää miestä aivan Azaliankin vuoksi. Rehellisesti hän ei ollut vieläkään aivan varma kuinka oli uskaltanut edes ottaa jotain tällaista esille, mutta onneksi kuningas oli lopulta tainnut ottaa asian paremmin kuin olisi voinut. Spyrokin heilautti hieman kättään poistuvan miehen jälkeen, tosin pysähtyen hetkeksi epäröimään kuin ei olisi ollut aivan varma oliko moinen soveliasta. Onneksi hänelle ei lopulta jäänyt paljoakaan aikaa kärvistellä asiaa vanhan miehen loitotessa portaita myöten alas vastaan kohti jo varsin kärkkäästi kiiruhtavaa Azaliaa. Nulikka ei nähnyt mitä parvekkeen alapuolella portaissa tapahtui mutta kuullessaan naisen terävän äänen käväisi pojan kasvoilla jälleen pieni tukala irve, tämän hivuttautuessa jälleen vähin äänin takaisin nojailemaan kaiteeseen, kuin olisi toivonut ettei Azalia hoksaisi pitää häntä osasyyllisenä viivytykseen, tai jotain. Tämä tosin taisi olla jo jokseenkin turha toivo. Nulikka jäi paikalleen seuraamaan kuninkaan ja hyönteismäisen naisen kulkua hallin poikki takaisin suurille oville, huokaisten hiljaa itsekseen. Tämäkin oli eittämättä välikohtaus, jota hän ei olisi mitenkään odottanut etukäteen.... Nyt olisi kaiketi vain toivottava että kokous menisi Caininkin osalta hyvin, vaikka poika kykeni sentään olemaan varovaisen toiveikas asian suhteen. Kuningas oli ainakin kuulostanut suopealta asian ja Cainin suhteen... kukaties tämä merkitsisi jotain vastahakoisesta neuvostosta huolimatta, jos tämä ei päätyisi muuttamaan kantaansa.
((Taisi mennä hieman sekavaksi itselläkin. Kunhan olisi ymmärrettävä ainakin. =I ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 4, 2015 2:00:03 GMT 3
((Blorp. Olen jotenkin onnistunut muuttumaan hirveen hitaaksi vastailijaksi D: - sentään vappu ohi ja toivuttu nyt että ehkä tästä eteenpäin taas nopeutuis, toivottavasti))
Loppujen lopuksi kuningas vastenhakoisuudestaan huolimatta päätyi lupaamaan ainakin harkitsemaan sitä että palauttaisi sauvan, kahvan tai mikä-lie-se-nyt-sitten-olikaan panssaroidulle epäkuolleelle, mikä nyt sentään oli kait jotain positiivista vaihteeksi. Vanha mies otti pojan kiitokset vastaan pienellä nyökkäyksellä, huomaten sitten äreän ja lähestyvän Azalian. Olivathan vanhus ja nulikka nyt jutelleet jo jonkun aikaa joten ei kai nyt mikään ihmekään jos kuningasta oli jo alettu odotella suuressa salissa. Kuningas hieman naurahti pojan varovaiselle toteamukselle, katsoen tätä hymysuin. "Az on aina ollut luonteeltaaan vähän, mmh, määrätietoinen. Tainnut oppia sen minulta, heh", vanha mies pohti ääneen, lähtien astelemaan kohti portaita ennen kuin tervehti vielä viimeisen kerran - heilauttaen myös kättään vähättelevästi kun nulikka tuntui huolestivan viivästyksistä. Kuningasta itseään ei selkeästikään haitannut pieni hidastelu mitä tuli neuvoston kokoukseen menoon.
Pian kuningasta jo raahattiin kohti suurta salia, Azalian näyttäessä jopa matkan päästä hieman kärsimättömältä tämän kävellessä otto-isänsä rinnalla alempana - sentään ärtymys vaikutti olevan suunnattu enimmäkseen vanhaan mieheen, Käärmekaartin komentaja vilkaisi vain kerran Spyron suuntaan ja sekin taisi olla lähinnä sellainen tarkistusvilkaisu että olihan purppurapää edelleen paikalla. Kohta kaksikko jo katosikin saliin, ovia vartioivien kaartilaisten näyttäessä huojentuneilta matkankin päästä. Eipä siinä nyt sitten tainnut olla juuri muuta kuin odottelua luvassa...
*******
Kesti vielä ehkä puoli tuntia ennen kuin ovet avautuivat uudemman kerran, ja tällä kertaa ne avautuivat ihan kunnolla. Azalia ilmestyi taas ovelle, palaten inhimmilliseen ulkomuotoonsa astuttuaan sivuovesta, alkaen sitten käskyttämään kaartilaisia jotka rupesivat kiireellä avaamaan kaksoisovia mistä alkoikin pian valumaan väkeä ulos, kuningas etunenässä useampien neuvostonjäsenten yrittäessä jutella tämän kanssa samaan aikaan. Yllättäen yksi näistä juttelijoista oli sama mustakaapuinen koboldi joka oli tullut lohikäärmeitä vastaan aiemmin aamusta, mikä ehkä selitti hieman tämän aiempaa käytöstä. Muutenkin neuvostonjäsenet vaikuttivat olevan melko kirjava joukko, ehkä puolet olivat ihmisiä, muiden kuuluessa muihin Sedestian suurempiin rotuihin - muutama koboldi, pari kääpiötä, muutama ogre ja pari liskomiestäkin (tai -naista) näkyi myös väkijoukosta - ja sitten taustalla sekä Cain että Saarkith häämöttivät jossakin useimpien neuvostonjäsenten takana, Teräksisen kyräillessä punaista aika selkeästi vaikkei kumpaakaan näkynyt nyt niin selkeästi. Alistuva ruumiinkieli punaisen suunnalta kertoi aika tarkkaan miten tämä yritti vältellä Teräksisen ärhäkkää käytöstä. Kun tie oli tarpeeksi vapaana että lohikäärmeetkin pääsisivät ulos, Saarkith sangen suorasukaisesti asteli ulos ensin sangen koppavan oloisena, muuttuen välittömästi haltiamaiseen olomuotoonsa päästyään ulos, vilkaisten vielä kerran ärhäkästi taaempana olevaan punaiseen ennen kuin katosi jonnekin väkijoukkoon, näyttäen kiiruhtavan kuninkaan perään joka oli tähän mennessä jo kadonnut jonnekin seurueineen.
Cain ei ollut nyt suoranaisesti viimeinen joka asteli ulos neuvostonsalista, mutta ei sieltä nyt niin hirveän montaa tullut punaisen lohikäärmeen perästä, useimpien lähdettyä salista jo aikaisemmin. Mutta parempi kai näin, nyt tie oli sentään selvä väkimäärän alkaessa pienentyä pikkuhiljaa, punaisen yrittäessä hakea natiaista katseellaan pikkuhiljaa vähän ehkä hermostuneen oloisena. Cain ei ollut tottunut olemaan lohikäärmeenä isompien väkimäärien läheisyydessä, varsinkaan jos ei tuntenut niistä oikeastaan ketään.
|
|
|
Post by spyrre on May 6, 2015 19:55:17 GMT 3
Kaipa olonsa enemmän tai vähemmän tukalaksi omillaan kaiken keskellä tuntevan purppuratukan oli kiitettävä onneaan että odottamatonkin välikohtaus oli lopulta sujunut paljon paremmin kuin olisi voinut. Spyro jäi vieläkin enemmän tai vähemmän hämmentyneenä ja levottomana seuraamaan kaiteen yli katseellaan kun kuninkaaksi paljastunut mies asteli kärkkään Azalian kanssa kohti salin ovia. Kun nainen vilkaisi vielä taakseen häneen poika teki vaistomaisesti parhaansa näyttääkseen mahdollisimman viattomalta paikallaan, tosin taitaen onnistua näyttämään lähinnä entistä syyllisemmältä. Eh, no, kaipa viivästys oli lopulta ollut kuninkaan oma päätös, tuskin hän olisi kyennyt miestä pidättelemäänkään jos tämä ei olisi itse päättänyt jäädä... vaikka hänen oli kieltämättä vieläkin vaikea uskoa että joku tällainen oli pysähtynyt puhuakseen hänen kanssaan. Oli kaiketi toivottava että hän oli onnistunut antamaan tälle mahdollisimman hyvän kuvan Cainista... tosin, kaipa yksisilmäinen kuningas oli lopulta vaikuttanut suopealta, yllättäen jopa sauvaa koskevan asian suhteen, eikä Spyro kyllä keksinyt mitään mitä mies olisi voinut saavuttaa olemalla epärehellinen. Eh, kaipa ainoa mitä hän lopulta kykeni nyt tekemään oli odottaa ja toivoa parasta... Poika henkäisi itsekseen nojautuen sitten jälleen parvekkeen kaiteeseen ja nojasi leukansa käsiinsä tarkistettuaan vielä että Cainin vaatteet jotka kaartilainen oli jättänyt olivat vielä paikallaan pöydällä, jääden pitämään silmällä salin ovia joista Azalia ja kuningas olivat parhaillaan astumassa sisälle. Äh... toivottavasti Cainilla oli kaikki hyvin... ja Kissa ja Fezaath eivät aiheuttaneet liikaa ongelmia...
*****
Kukaties olisi voinut pelätä että moisessa tärkeässä ja ilmeisen epäsopuisessa kokouksessa kuluisi pitkä tovi jos toinenkin, mutta lopulta aikaa ei tainnut ehtiä kulua lähellekään niin kauan kun alhaalta hallista alkoi jälleen kuulua ääniä jotka kielivät suuremman väkijoukon liikehtimisestä. Vaikka Spyro oli aluksi tuntenut olonsa liian levottomaksi pysyäkseen kunnolla paikoillaan ja käyttänyt aikaansa maleksimalla hiljakseen parvekkeella, oli se kuitenkin lopulta päätynyt asettumaan läheiselle sohvalle vakuututtuaan ettei kukaan muu ollut enää aikeissa rynnätä paikalle vaatimaan paikkaa itselleen. Kun alhaalta kuitenkin alkoi kuulua ääniä valpastui nulikkakin nopeasti. Se kohotti päänsä suoristautuen sohvannurkasta jonne oli päätynyt lysähtämään ennen kuin kömpi pikaisesti jälleen jaloilleen hieroen ohimennen hieman jännityksestä jumittavaa niskaansa. Ei tarvinnut arvuutella kauaakaan mitä äkillinen väkijoukon hillitty häly merkitsi pojan suunnatessakin nopeasti jälleen takaisin kaiteen ääreen, jääden hieman levottomana seuraamaan katseellaan kaulaansa kurotellen kun monipäinen ja -muotoinen joukko olentoja valui ulos salin suurista ovista. Läsnä oli selvästi ollut muitakin kuin vain ihmisiä nulikan hätkähtäessä hieman yllätyksestä hoksatessaan yllättäen joukosta myös kyseenalaisen tutulta vaikuttavan mustakaapuisen koboldin irvistäen hieman itsekseen heidän epäilemättä aiheuttamaansa kyseenalaista ensivaikutelmaa, kunnes kuitenkin suuntasi katseensa kaiken perälle löytäen täältä kaksi muita huomattavasti suurempaa hahmoa. Poistuvan väen ylle kohoava lohikäärmekaksikko erottui helposti kauempaakin, pojan jännittyessä hieman hermostuneena huomatessaan edelleen melkoisen kärkkäästi elehtivän Saarkithin joka kyräili puolestaan terävästi välttelevästi luimistelevaa Cainia. Jos ei muuta, kaiketi Punainen vaikutti ainakin olevan kunnossa tätä ahdistelevasta metallisesta lohikäärmeestä huolimatta, vaikka tämä tuntuikin ymmärrettävästi melkoisen tukalalta.
Jos ei muuta, kaiketi tilanteen pelasti onneksi edes se, että Saarkithilla tuntui kaikeksi onneksi olevan muutakin tekemistä kuin vain härkkiä Cainia. Varsin pian astuttuaan salista lohikäärme kutistuikin jälleen vaivattomasti haltian hahmoonsa ennen kuin vielä terävän katseen Punaiseen luotuaan nainen kiiruhtikin edellä kulkevan kuninkaan jälkeen, Spyron pieneksi levottomuudeksi. Poika vilkuili hetken epäröiden yksisilmäisen miehen sekä Azalian ja Saarkithin jälkeen kunnes kuitenkin kirskautti hampaitaan ja suoristautui, pyörähtäen itsekin kohti alas johtavia portaita varmistettuaan vielä silmäyksellä että pahin väkijoukko taisi olla jo hyvää vauhtia kulkeutumassa ohitse ulos puskevan Caininkin tieltä. Nulikka muisti vielä sentään napata pöydälle jätetyt vaatteetkin kainaloonsa ennen kuin tömisteli alas portaita, kuitenkin seisahtuessa hieman empivästi sivuun korean, massiivisen hallin seinustalle, tahtomatta ymmärrettävästi rynnätä epäilemättä tärkeän väen jalkoihin. Se päätyikin jäämään seuraamaan enemmän tai vähemmän vähin äänin ohi kulkevaa joukkoa pälyillen tuon tuostakin taustalla kohoavan lohikäärmeen suuntaan kunnes kuitenkin viimein löysi tilaisuutensa ja luikahti pahimman tungoksen loitottua aavistuksen helpottuneemmin elkein kohti levottoman oloista Punaista. "Cain! Hei! Miten kävi? Onko kaikki hyvin?" nulikka töksäytti jännittyneesti ylös kuikuillen tömisteltyään puhe-etäisyydelle kookkaasta liskosta, osaamatta itsekään olla kuulostamatta aavistuksen hermostuneelta. No, kaipa se oli edes positiivista ettei Saarkith ollut ainakaan päätynyt hätyyttämään Punaista kovin konkreettisesti kaikkien edessä... vaikka kaipa suurempi huoli tulikin aivan tilanteen päätöksen tolasta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 11, 2015 16:17:01 GMT 3
((sori taas jahkailusta vuoron kanssa, oli tarkoitus tehdä ennen viikonloppua mutta en ehtinyt ennen kuin piti lähtä Nivalaan D: ))
Neuvoston kokous oli viimein ohi, itse kunkin siihen osallistuneen pikkuhiljaa matelehtiassa pois paikalta pienissä joukoissa kun muutama kymmentä neuvostonjäsentä alkoi poistua paikalta. Cain joutui odottamaan suurimman osan poistumista ennen kuin itse alkoi poistua salista kunnolla, varsinkin kun tällä ei ollut sitä kykyä muuttua kuin naps vaan kuten Saarkithilla ilmiselvästi oli. Nyt väkijoukko kuitenkin alkoi pikkuhiljaa kaikota ja punainen lohikäärme pääsi astelemaan suureen halliin, tämän selkeästikin joutuessa hetken etsimään että missä natiainen oli. Lopulta suuren pedon katse löysi kuin löysikin lähestyvän Spyron, lohikäärmeen jäädessä odottamaan että toinen pääsisi lähelle sen sijaan että olisi itse lähtenyt kohti poikaa - ihan ymmärrettävästi kai kun viimeisiä neuvostonjäseniä vieli käveleskeli alueella kuitenkin, ja tietenkin vahdissa olleet Käärmekaartilaiset olivat edelleen paikalla. "Errh, hyvin, kai", lohikäärme myös töksäytti hieman epävarmana vastauksena natiaisen puheille, vilkuillen hieman jo näkyvistä poistuneen kuninkaan suuntaan. "Neuvosto päätti olla puuttumatta siihen että kirousta yritetään purkaa... ja että he alkavat valmistautua siihen että kirous puretaan onnistuneesti", Cain kertoi hieman epävarmaan sävyyn. "Se oli hieman... kiivasta se keskustelu siellä", oli ison matelijan epämääräinen tarkennus kun tämä tuijotteli poistuvien neuvostonjäsenten suuntaan. Selkeästikään punainen ei ollut nauttinut siitä että oli ollut ainakin osan ajasta keskustelun keskipisteenä, varsinkin Saarkithin eittämättä hankaloitettua tilannetta. Ihmisten ja muiden alkaessa olla poistunut paikalta peto hieman venytteli raajojaan, murahtaen hieman kun jäykät lihakset ja luut narskuivat. Cain yritti pitää yllä jonkunlaista huoletonta vaikutelmaa, mutta oli tämä selkeästikin vielä hieman vaikuttunut neuvoston eteen joutumisesta - yleensä Cain laski päätään lähemmäs keskustelukumppaneitaan ollessaan lohikäärmeenä, mutta nyt tuo oli kyllä viettänyt paljon enemmän aikaa ajatuksissaan katselemaan kuninkaan ja tämän lähimpien neuvonantajien perään, vaikka olivatkin jo menneet pois. Eihän se nyt keskustelua vaikeuttanut, pedolla oli kuuluva ääni ja tarkat korvat, mutta viittasipa nyt kuitenkin siihen että ajatukset olivat vähän muualla.
"Ainakaan enää ei tarvitse istua kaikkien tuijotettavana ja Teräksisen kyräiltävänä", olento jupisi itsekseen - sangen kuuluvasti tosin, jokin lohikäärmeen kokoinen ei oikein pysty kovin hiljaa olemaan. Epäilemättä jos joku olisi halunnut salakuunnella lohikäärmeiden keskustelua, niin ainakin punaisen osio olisi ollut melko helppo kuulla. Pikkuhiljaa lohikäärmeet olivat jääneet jos nyt ei ihan täysin yksin, niin ainakin niin ettei lähistöllä enää norkoillut muuta kuin Käärmekaartilaisia jotka toimittivat vartio-toimiaan, joten punainen lopultakin alkoi kiinnittämään jakamattoman huomionsa nulikan suuntaan kun ei ollut enää muita häiriötekijöitä, niiden harvojen neuvostonjäsenten jotka olivat vielä lähistöllä keskittyen selkeästi keskusteluun keskenään ties mistä. Epäilemättä tärkeistä hallinnollisista asioista. Lohikäärmeen keltaiset silmät kääntyivät Spyron suuntaan ja katse kiinnittyi nopeasti natiaisen kantelemiin vaatteisiin. "Sinulla oli vaatteeni? Errh, niin, taisi olla puhetta jostain missä voisin muuttua rauhassa... eh, missähän päin?", lohikäärme kysäisi hieman epävarmana, vilkaisten parvekkeiden alla jatkuvaan suureen halliin. Toki siellä päässä näytti olevan toisetkin suuret ovet jotka olivat tällä hetkellä auki, mutta punainen ei selkeästikään tiennyt kovin tarkkaan että mistä sitä oikein pääsisi johonkin rauhallisempaan soppeen. "Jossain tuolla on varmaan se sisäpiha?", Cain kysyi epävarmana, nyökäten avonaisten ovien suuntaan josta ainakin osa neuvostonjäsenistä oli poistunut.
|
|
|
Post by spyrre on May 14, 2015 16:43:42 GMT 3
Kokouksen päättymisen jälkimainingeissa taisi kulua tovi kun melkoinen määrä osallistujia maleksi jokseenkin rauhallisesti suuren hallin poikki ilmeisestikään kiinnittämättä edes huomiota kahteen taustalla kohoavaan lohikäärmeeseen silloinkaan kun Saarkith viimein kutistui pienempään hahmoonsa ja suuntasi kiireisin elkein kuninkaan ja tämän seuralaisten perään jättäen sentään edes luimistelevan Cainin rauhaan. Spyrokin teki parhaansa pysyäkseen poissa Teräksisen tieltä kun haltianainen harppoi menemään, kunnes viimein suuntasikin vähin äänin kohti Punaista lohikäärmettä tämän vaatteet kainalossaan. Cainkin tuntui huomaavan hänet nopeasti jääden odottelemaan paikalleen pojan lähestyessä, kunnes tämä viimein seisahtui ylös kuikuillen toisen eteen. Purppuratukka päästi pienen enemmän tai vähemmän helpottuneen henkäisyn kun toinen totesi epäröiden että asiat taisivat lopulta olla kunnossa, ja neuvostokin oli lopulta päättänyt olla sekaantumatta ainakaan haitallisesti kirouksen purkuun vaan sen sijaan jopa suostuen valmistautumaan tilanteeseen tämän jälkeen. Poika vilkaisi hieman hämillisesti olkansa ylitse poistuvan kuninkaan suuntaan ennen kuin kuitenkin nyökkäsi päätään lohikäärmeelle ilmeisen helpottuneena. "Eh, hitto. Hyvä. Tämä kaikki kävi niin äkkiä, ja muutenkin... eh. Olin vähän... huolissani. Hyvä ettei Saarkithkaan sitten tehnyt mitään" se puuskahti kyhnyttäen sekavaa kuontaloaan pistäen kuitenkin huolestuneena merkille Punaisen ilmeisen levottomuuden kun tämä venytteli ja tuijotteli ympärilleen. Tämä taisi kuitenkin johtua enemmän koko tilanteesta kuin siitä että salissa olisi tapahtunut jotakin varsinaisen kamalaa.... vaikka kaipa tällaisen eripuraisen joukon hiillostamaksi joutumista olisi kaiketi voinut luonnehtia jossain määrin sellaiseksi, varsinkin kun joukossa oli vielä kuninkaan itsensä lisäksi varsin kärkäs Teräksinen.
Spyron kasvoilla kävikin epäilemättä jokseenkin myötätuntoinen (ja kaiketi hieman syyllinenkin) ilme lohikäärmeen jupistessa kokemuksestaan vielä hieman poissaolevasti, mutta ennen kuin poika ehti lopulta huolestua enempää tämä jo laskikin katseensa hänen suuntaansa tiedustellen sisäpihasta josta Azalia oli maininnut. Purppuratukka räpäytti hieman silmiään ennen kuin kuitenkin nyökkäsi kohottaen pitelemiään vaatteita hieman niin että lohikäärme näki nämä paremmin, päätyen sitten vilkaisemaan itsekin enemmän tai vähemmän neuvottomasti ympärilleen. "Juu, tässä. Tuota... en kyllä tiedä. Me ei taidettu mennä sellaisen paikan ohi aikaisemmin, eihän?" se pohti antaen katseensa kiertää niin mahtavan hallin kuin tästä erkanevat käytävätkin, ennen kuin käänsi huomionsa avonaisten ovien suuntaan joiden Cain arveli johtavan oikeaan suuntaan. Poika kallisteli hetken päätään puolelta toiselle kuin yrittäen itsekin arvioida mihin ovet johtivat, kunnes viimein kohautti hieman olkapäitään. "Eh, voi olla. Kaipa Azalia taisi ainakin sanoa ettei se ole kaukana.... odotas, kysytään!" nulikka tokaisi pyörähtäen hetken punninnan jälkeen ympäri kohti vähän matkan päässä seisoskelevia Käärmekaartilaisia, päätyen heilauttamaan laihaa kättään kaksikolle varsin... epähienostelevaan tyyliin. "Hei! Onko se sisäpiha tuollapäin? Sen pitäis kai olla jossain täällä lähellä" se huikkasi lohikäärmeen tuntumasta viitaten ohimennen vapaalla kädellään kohti Cainin huomaamia ovia ennen kuin jäi silmäilemään vartijoita pää hieman odottavasti kallellaan. Eh, kaipa se ei lopulta tainnut arkailla kaartilaisia enää kaiken jäljiltä lähellekään yhtä paljoa.... tai ainakaan nyt kun poika koki että hänellä oli jopa oikeaa asiaa. Kaipa Kaartilaiset kuitenkin olivat jo varsin perillä keitä he olivat, eivätkä olleet hetkahtaneet suuremmin edes oikeassa hahmossaan ohi saapastelevaa Cainia tai Saarkithiakaan, vaikka Teräksinen taisikin olla näille jo varsin tuttu näky.
((Pahoittelut pienestä viiveestä myös.))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 15, 2015 23:26:00 GMT 3
Cain näytti onneksi olevan melko kunnossa mitä tuli kokoukseen, mutta tämä silti vähän irvisti natiaisen mainitessa Teräksisen. "Rrh, ei se kai teknisesti ottaen tehnyt mitään", lohikäärme murahti epämääräisesti, vilkaisten hieman jo näköpiiristä poistuneen Teräksisen perään selkeästi hieman hermostuneena. Saarkith ei ollut tainnut varsinaisesti kannattaa sitä mitä oli loppujen lopuksi päätetty. "Erh, tosin kyllä se vaikutti aikovan seurata neuvoston päätöstä - vaikkei siitä pitänytkään", peto vielä tarkensi, ihan kaiken varalta. Se nyt olisi tästä vielä puuttunutkin jos Teräksinen olisi alkanut heittelemään kapuloita rattaisiin, mutta se sama syy minkä takia Teräksinen ei pitänyt muista lohikäärmeistä johti siihen ettei tämä kävisi neuvoston päätöstä vastaan - se nyt olisi vähän liikaa jotain mitä ei-Teräksinen lohikäärme tekisi jos tällaisesta tulisi epämiellyttävä päätös, joten Saarkith tuskin oli edes harkinnut tätä. No, punainen oli joka tapauksessa selvinnyt kokemuksesta vaikkei selkeästi ollutkaan varsinaisesti pitänyt siitä tämän epämääräisistä jupinoista päätellen - nyt ongelmana oli enää sitten rauhallisen muodonmuutos-paikan löytäminen.
Peto puisteli päätään nulikan kysymykselle, vilkaisten uudemman kerran avonaisten ovien suuntaan. Luultavastihan sisäpiha olisi tosiaan siellä päin - varsinkin kun se oli oikeastaan ainoa reitti joka oli tarpeeksi suuri lohikäärmeelle, vaikka kai Cain olisi voinut kavuta ylempänä olevalle parvekkeelle (tehden samalla luultavasti kamalasti vahinkoa ympäristölle). Cain päästi jonkinlaisen epämääräisen myönteisen äännähdyksen natiaisen tokaisulle, kääntäen katseensa Käärmekaartilaisiin joilta Spyro päätti kysyä neuvoa. Neuvoston salia vartioivat Käärmekaartilaiset olivat sitä haarniskoitua laatua niin oli vaikea sanoa mitään näiden reaktiosta (tai rodusta), mutta yksi hieman koreampaan panssariin pukeutunut upseeri nyökkäsi. "Sielläpä se. Siellä on ensin yksi sali välissä, mutta sen toisella puolella on linnoituksen sisäpiha - salin pitäisi olla tyhjä tällä erää, joten ei tarvitse huolehtia koon puolesta mitään", upseeri vastasi, viitaten kädellään kauempana näkyvien kaksoisovien suuntaan. Mitään huolta suuren pedon läsnäolo ei selkeästikään aiheuttanut, epäilemättä ei mikään ensimmäinen lohikäärme minkä nämä olivat nähneet, vaikka Saarkith tuskin kovin usein viihtyikään oikeassa olomuodossaan.
"Hyvä ettei hankala löytää - kiitos", lohikäärme kiitteli, nousten taas kunnolla seisomaan merkkinä Spyrolle olevansa lähtövalmis. Upseeri nyökkäsi tervehdykseksi ja kääntyi takaisin muiden kaartilaisten puoleen, alkaen komennella näitä sulkemaan neuvostonsalin ovet - eipä sieltä enää ollut hetkeen tullut ketään ulos, joten turhapa niitä oli pitää auki. Luultavasti vartiossa olevat kaartilaisetkin lähtisivät pian sitten muihin hommiin, tyhjää salia kun tuskin oli kovin tarpeen vartioida. Punainen lähti kävelemään rauhalliseen tahtiin kohti kauempana olevia avonaisia ovia, selkeästi pitäen tahtinsa mahdollisimman hitaana että natiainen pysyisi perässä. Vaikkeivat lohikäärmeet nyt yleensä kovin ketteriä olleet maanpinnalla, niin suuri koko nyt aika usein johti siihen että peruskävely-tahti oli nopeampi kuin pienempien kaksijalkaisten. Kun tahti oli sitten muutenkin hidas niin Cain käytti aika paljon aikaa ympäristöä tutkiskellen, ja kyllähän sitä nyt tutkittavaa riitti matkan aikana. Vanhoja patsaita ja maalauksia oli molemmilla puolilla parvekkeen alle jatkuvaa suurta käytävää, ja ne kuvasivat hyvin vaihtelevia aiheita - muutama lohikäärmepatsaskin siellä oli, mutta yksikään näistä ei onneksi lähtenyt kävelemään ja alkamaan kritisoimaan nuorisoa niin kuin aiemmin vastaan tullut patsaslohikäärme oli tehnyt. Maalauksetkin olivat melko mielenkiintoisia, tosin tällä kertaa ihan sillä että nämä olivat taidonnäytteitä taitavien taiteilijoiden kohdalta eikä sen takia että niissä kuvatut henkilöt olisivat herättäneet epämääräisen deja vu-tunteen. Maalauksissa oli esitettynä Sedestian eri kolkkia, parin ollessa jopa paikkoja joiden ohi kaksikko oli mennyt matkallaan pääkaupunkiin, huomattavimpana talvista rajanylityspaikkaa esittävä maalaus - siinä tosin kuvattiin jonkinlaista taistelua, muurin puolustajien pitäessä loitolla jotain armeijaa. Useimmissa maalauksissa oli muutenkin talvi, pääkaupunki esitettiin talvisena maisemana, muutama maalaus metsistä ja vuorista oli myös talvisia maalauksia... huomattavin poikkeus oli maalaus suuresta tulivuoresta jonka rinteillä näytti olevan jotain isoja epämääräisiä matelijoita, tämä selkeästi kuvasi kesäistä vuodenaikaa. Tulivuoren juurella oli myös jonkunlainen suurehko metallinen portti jonka ympärillä oli jonkunlaista asutusta.
"Hmm. Taitaa olla Drache Loche tuo", Cain pohti ja pysähtyi katsomaan maalausta tulivuoresta tarkemmin tutkien sitä uteliaasti mutta etäältä, kai peläten että kuuma hengitys tärvelisi maalauksen jos peto tunkisi liian lähelle. Maalauksen alla oli kuin olikin pieni plakaatti joka vahvisti teorian, sekä pieni maininta maalauksen tehneestä taiteilijasta, ja milloin se oli tehty - tässä tapauksessa muutamia kymmeniä vuosia sitten, joko edellisen kuninkaan valtakauden alussa tai jopa sitä edeltävän hallitsijan aikana. Lohikäärme tutkaili maalausta kriittisesti, kai haluten vähän arvioida kaksikon lopullista määränpäätä, nyökäten vähän itsekseen hetken kuluttua. "Suurkoboldit rakentaneet kaupunkinsa vissiin enimmäkseen tulivuoren sisään... vähän uhkarohkeaa", peto arvioi. Kaippa nämä tiesivät mitä tekivät jos olivat olleet siellä jo ties kuinka kauan, mutta kertoi kyllä jotain suurkoboldien mielenlaadusta. Vaatii tietyntyyppisen mielen että on valmis tekemään jotain noin terveydelle vaarallista - kuumuudesta suurkoboldit tuskin välittivät hirveästi, mutta tulivuoren purkautuminen varmasti silti aiheuttaisi tuhoa... tosin, varmaan tulivuoren uumenissa myös majaileva vanha lohikäärme pystyi estämään jotain tällaista tapahtuvan, luulisi.
((en ollut varma miten lopettaa, niin loppu vähän kömpelö, mutta, no, kai se ajaa asiansa.
|
|
|
Post by spyrre on May 16, 2015 15:36:41 GMT 3
Kaikesta päätellen Cain oli loppujen lopuksi selvinnyt neuvoston edestä yllättäen pelättyä vähemmin ongelmin... vaikkakaan ei varmasti ilman melkoista päänsärkyä. Spyro jäi kuuntelemaan niska kenossa ja pää myötätuntoisesti kallellaan kun Punainen kertoi tapahtumista, päätyen itsekin päästämään pienen huokaisun kun tämä totesi ettei Saarkith luultavasti puuttuisi neuvoston päätökseen vaikka ei selvästikään ollut pitänyt päätöksestä kirouksen murtamisen hyväksi. "Äh, no. Toivottavasti. Kai sekin tajusi että jos tämä on jo tapahtumassa joka tapauksessa ettei sille oikein mitään muutakaan voi edes tehdä" poika arveli itsekin vilkaisten hieman levottomasti tiehensä suorineen Teräksisen jälkeen, ennen kuin kuitenkin käänsi nopeasti huomionsa takaisin lohikäärmeeseen kuullessaan tämän kysymyksen. Eh, vaikka kukaan läsnäolijoista ei näyttänyt pahemmin hetkahtavan täysikokoista lohikäärmettä keskellä hallia taitaisi silti olla parasta etsiä Azalian mainitsema sisäpiha... kaiketi aivan Caininkin mukavuuden vuoksi. Onneksi asia taisi lopulta olla helposti ratkaistavissa kun varsin lähellä seisoi kuitenkin joitain Käärmekaartin edustajia, purppuratukan päätyessäkin pian huikkaamaan pikaisen kysymyksen näiden suuntaan.
Vaikka tälläkin kertaa oli vaikea sanoa paljoakaan täyspanssaroiduista hahmoista ja näiden reaktioista, komeampaan panssariin sonnustautunut tapaus kääntyi kuitenkin heitä suuntaan äänen kuullessaan, onneksi edes laittamatta pahakseen nulikan enemmän tai vähemmän epämuodollista puhuttelua... vaikka saattoi kaiketi olla että asiaan saattoi vaikuttaa hieman vieressä seisova jokseenkin massiivinen matelija. Purppuratukka kuunteli tarkkaavaisesti lohikäärmeen takaa kurkistellen kun upseeri neuvoi heille reittiä nyökäten sitten kiitokseksi tälle, itsekin epäilemättä helpottuneena siitä kuinka heidän ei tarvitsisi ainakaan hortoilla näin pitkin valtavaa linnaa pihaa etsien. "Selvä, kiitos! Kuulostaa helpolta" poikakin huikkasi takaisin myötäillen lohikäärmeen kiitoksia heilauttaen vielä ohimennen kättään kaartilaisten suuntaan ennen kuin kääntyikin jo Cainin keralla tömistelemään hallin poikki kohti kauempana odottavia ovia. Lohikäärmeen askelet olivat epäilemättä melkoisesti pidempiä kuin hänen mutta Spyro oli tainnut jo tottua tähän tarpeeksi ainakin pysyäkseen perässä, vaikka he jatkoivatkin matkaansa sinänsä kiireettä. Aikaa oli jopa katsella nyt hieman paremmin ympärillekin lähietäisyydeltä ja poikakin hoksasi piakkoin seiniä koristavat maisemia kuvaavat maalaukset päätyen itsekin silmäilemään näitä ohikulkiessaan, jokseenkin helpottuneena siitä ettei näissä tainnut ainakaan näkyä epäilyttävän tuttuja kasvoja ties kuinka monen sadan vuoden takaa. Vaikka hän ei tiennyt paljoakaan Sedestian maantiedosta oli hän kuitenkin tunnistavinaan ainakin pari heidän ohittamaansa paikkaa maalausten lumisesta maisemasta huolimatta, kuitenkin valpastuen enemmän kun Cain tuntui huomaavan jotain kiinnostavaa. Nulikkakin hidasti lohikäärmeen pysähtyessä ja kääntyi katsomaan uteliaasti päätään kallistaen, hoksaten nopeasti kuvan joka esitti kummallista savuttavaa vuorta, suuria siivekkäitä matelijoita rinteillään.
"Oho, hitto" poika kommentoi hieman yllättyneenä mutta kurotti pian kaulaansa uteliaasti silmiään räpytellen nähdäkseen paremmin, kunnes rypisti aavistuksen kulmiaan Cainin arvatessa mikä paikka oli kyseessä. "Eh. Niin tuossa taitaa lukea. Tuonneko me ollaan menossa" poika vastasi hetken emmittyään, kieltämättä kuulostaen melkoisen vaikuttuneelta... vaikka tämän olemuksesta taisi olla vieläkin havaittavissa annos huolestusta. Paikka oli selvästikin ainakin ollut tärkeä lohikäärmeille päätellen siitä kuinka näitä oli maalattu jopa taideteokseenkin, suurien metallisten porttienkin vuorien juurella kiinnittäessä pian pojankin huomion. Nulikka mittaili näitäkin hetken katseellaan lohikäärmeen tuntumasta melkoisin ristiriitaisin tuntemuksin kunnes havahtui toisen pohdiskellessa ääneen koboldien majoittumista tulivuoren sisään. Huomautus sai purppuratukankin vilkaisemaan toista ja sitten uudestaan maalausta päätään hieman kallistaen, kunnes se päätyi kohauttamaan epävarmasti laihoja harteitaan. "...niin kai. Eh. En kyllä tiedä millaista tuollaisessa paikassa on asua, mutta... se savuttaakin aika paljon" se huomautti kaiketi olematta itsekään aivan varma näkemästään... vaikka kaipa se taisikin olla odotettavissa ettei poika ollut pahemmin perehtynyt moisiin luonnonilmiöihin kuin vaikka tulivuoriin. Näky oli eittämättä outo, varsinkin jos savuttavan vuoren sisälläkin vielä asui suuri joukko koboldeja... ja puhumattakaan siitä että hekin olivat ilmeisesti parhaillaan suuntaamassa tänne.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 19, 2015 0:27:04 GMT 3
((epämääräisten matelijoiden oli kyllä tarkoitus olla jotain muuta kuin lohikäärmeitä mutta käy se näinkin )) Draama neuvoston kokouksesta alkoi pikku hiljaa olla ohi, ja lyhyt keskustelu kaartilaisupseerin kanssa osoitti että rauhallinen paikka muodonmuutoksellekin löytyisi lähistöltä joten turhan kauaa lohikäärmeiden ei enää tarvitsisi harhailla kuninkaanlinnan sisällä. Cain ainakin tuntui helpottuneelta että episodi alkoi olla pikkuhiljaa ohi, tämän käyttäessä tätä rauhallista kävelyhetkeä hyväkseen vilkuilemalla käytävän reunoilla olevia maalauksia, pysähtyen erityisen mielenkiintoisen maalauksen kohdalla kun vaikutti siltä että siinä näytti olevan kaksikon määränpää, ellei punainen nyt erehtynyt. "Ellei Sedestiassa ole muita tulivuoria", Cain vahvisti, tutkaillen maalausta ihan kiinnostuneen oloisena. Selkeästikään punainenkaan ei ollut muuta kuin kuullut paikasta niin tämä oli natiaisen tavoin ensimmäinen kerta kun mitä peto oli nähynt paikan. Tosin epäilemättä se ei näyttäisi aivan samalta, taiteilija oli selkeästi ottanut vapauksia - kuten lohikäärmemäiset olennot vuoren rinteillä, oli äärimmäisen epätodennäköistä että taiteilijalla olisi ollut malleja. Cain päästi epämääräisen murahduksen vastauksena nulikan huomautuksella, eräänlaisen verbaalisen olankohautuksen kun lohikäärmeenä kyseinen liike oli fyysisesti jos ei nyt mahdoton, niin ainakin ihan pirun hankala tehdä. "Kai se olisi lämmin. Ehkä mukavakin", Cain arvioi hieman epämääräisesti, näyttäen oikeastaan vähän itsekin yllättyneeltä siitä mitä oli juuri sanonut. Ehkäpä jonkunlainen lajimuisti tai muisto entisestä elämästä sai Cainia miettimään tulivuoria asuinpaikkoina, ja, no, olivathan ne nyt aika usein punaisten pesäpaikkoja. "Punaiset lohikäärmeet kai tykkää yleensäkin näistä paikoista. Luin sen jostain", punainen vielä selitteli hieman nolona. Punainen ei oikein voinut sitä kiistääkään ettei häntä sinänsä olisi haitannut tulivuoressa suminen (pieni osa hänestä tuntui innostuvan ajatuksesta, minkä Cain pisti punaisuuden piikkiin). Peto päätyi hieman puistelemaan päätään saadakseen hämmentävät ajatukset pois päästään, kääntäen päänsä taas eteenpäin. "Errh, kai sitä pitäisi jatkaa", tuo huomautti ja lähti astelemaan taas kohti jo ovien toisella puolella näkyvää avointa salia - ja hidastaen kohta tahtiaan kun hoksasi että oli astellut normitahtiin hidastetumman kävelyn sijaan. Punainen oli selkeästi hieman hämmentynyt epämääräisistä lohikäärmemäisistä ajatuksista joita oli tullut tulivuorta katsellessa, mikä aiheutti pientä hajamielisyyttä. "Errh, sori", peto pahoitteli ja tarpeen vaatiessa pysähtyi odottamaankin jos Spyro oli jäänyt vähän jälkeen pedon jokseenkin äkkinäisesti lähtiessä jatkamaan matkaa. Cain äkisti hermostui siitä mahdollisuudesta että joku sivullinen olisi tuijottanut lohikäärmeen hieman epämääräistä käytöstä, mutta pikainen lievästi hermostunut vilkuili ympärille paljasti lähinnä sen että lähistöllä ei oikeastaan ollut juuri ketään - Cain oli näkevinään jostakin sivuovesta tuijottavan palvelijan joka ei selkeästikään ollut niin tottunut lohikäärmeisiin päätellen tämän ilmeestä, mutta muuten lohikäärmeisiin ei taidettu juuri kiinnittää huomiota. Peto virnisti ystävällisestä palvelijan suuntaan joka lähinnä sai tämän perääntymään ja sulkemaan oven perässään. Selkeästikään ei juuri kokemusta lohikäärmeistä... Pieni sali jonka läpi lohikäärmeet menivät matkallaan kohti sisäpihaa ei ollut mitenkään kovin kummoinen - paikka vaikutti jonkunlaiselta ruokasalilta joka ei ollut tällä hetkellä käytössä, huoneen reunoilla oli kyllä pöytiä ja pinottuja tuoleja, mutta ne eivät varsinaisesti näyttäneet siltä että niitä olisi käytetty ihan vasta. Hiljaista ja autiota salia tärkeämpi oli se mitä näkyi sen toisella puolella - avonainen portti lumiselle sisäpihalle, näky mikä sai punaisen huokaisemaan helpotuksesta. Paikka näytti aika hiljaiselta, kaippa tämä osa linnoituksesta oli vähemmällä käytöllä tähän aikaan päivästä. Oli syy mikä tahansa, niin pian lohikäärme pääsisi muuttumaan rauhassa ihmismuotoonsa. "Odotatko täällä? Errh, haluaisin ehkä hieman yksityisyyttä", punainen kysyi nulikalta. Cain tiesi ettei hänen muodonmuutoksensa ollut ikinä kaunista katseltavaa, ja jos siihen oli mahdollisuus, niin Cain yleensä yritti muuttua ilman että kukaan näki.
|
|
|
Post by spyrre on May 23, 2015 15:56:12 GMT 3
Pahimman jännityksen jälkeen taisi hetkeksi pieni pysähtyminen ihmettelemään seinälle ripustettuja maalauksia olla omiaan tasaamaan hermoja kun viimein heillä ei ollut kiire mihinkään. Spyrokin päätyi tihrustamaan maalausta päätään kallistellen, kunnes kohautti olkiaan jokseenkin epämääräisesti Cainin pohdinnalle Sedestian tulivuorista. Ymmärrettävästi pojalla ei tainnut olla paljoakaan näkökulmaa aiheesta näyttäen kuitenkin siltä että aivan tulivuoretkin taisivat olla uusi tuttavuus, päätellen siitä kuinka kiinnostuksella poika kuvaa kurkisteli. "Hitto. En tienny että kivi voi edes palaa tuolla tavalla" nulikka ihmetteli toisen tuntumasta, tosin päätyen vilkaisemaan lohikäärmettä hieman yllättyneenä kun tämä totesi että moisessa paikassa asuminen saattaisi olla jopa mukavaakin. Toisen perustelu siitä että Punaiset taisivat monesti suosia tulivuoria asuinpaikkoina kirvoitti pojasta pienen mietteliään äännähdyksen tämän kääntäessä katseensa hieman arvioiden takaisin kuvaan. "Eh, no. Näyttää kyllä vähän.... savuiselta" se arvioi hetken kuluttua kuin olisi äskeisetä ihmettelystään huolimatta ottanut toisen sanat varsin vakavasti, näyttäen kieltämättä olevan hieman kahden vaiheilla asian suhteen. Outo savuttava vuori taisi olla jokseenkin liiankin vieras purppuratukan makuun vaikka tämä ilmeisesti olikin varsin lämmin ympäristö, mutta kukaties vain paikan asiayhteydestäkin johtuen nulikka ei osannut olla pitämättä paikkaa kuvassakin aavistuksen pahaenteisenä.
Spyrokin havahtui nopeasti ajatuksistaan kun Cain hetken pohdiskelun jälkeen kuitenkin keskeytti maalauksen ihmettelyn toteamalla että taisi olla parasta jatkaa matkaa. Poika räpäytti silmiään vilkaisten jo hieman hajamielisesti pois päin kääntyneen lohikäärmeen perään ennen kuin käänsi itsekin selkänsä oudolle maalaukselle. "No juu, eh. Hei odota" se huikkasi tömistellen Punaisen jälkeen. Vaikka heillä ei kiire tainnut ollakaan taisi silti olla parasta olla jäämättä vetelehtimään keskelle linnaa sen pidemmäksi aikaa kuin heidän oli pakko, vaikka paikan asukkaat taisivat olla jo suurinpiirtein jopa tottuneet lohikäärmeisiin... lukuunottamatta kaiketi erästä sivummasta kurkistelevaa palvelijaa. Spyro seurasi toisen katsetta huomatessaan lohikäärmeen hymyilevän jollekin päätyen itsekin räpäyttämään silmiään hieman hölmistyneenä huomatessaan palvelijan perääntyvän ilmeisen pelästynein elkein suljetun oven taaksi. "Eh. Mikähän sitä nyppi" poika ihmetteli aavistuksen hämillään ennen kuin kohautti olkapäitään ja suuntasi jälleen suuren matelijan perään, tämän astellessa hallin poikki kohti heille osoitettua kookasta ovea.
Matka mainitulle sisäpihalle ei tainnut lopulta olla pitkä edes rauhallisesti tallusteltuna, ja pian he saavuttivatkin pienemmän salin ennen tätä, joka heille oli mainittu. Spyro vilkaisi ympärilleen jonkinlaisessa ruokasalissa joka vaikutti yhtä tyhjältä tähän aikaan kuin heille oli mainittukin, havahtuen kuitenkin Cainin ehdottaessa että hän voisi odottaa täällä. "Eh? Jaa, juu. Tuota, et taida tarvita näitäkään" nulikka myöntyi toisen sanoille nyökäten vaikka tämä oli jo tainnut tottuakin näkyyn, heilauttaen ohimennen kanniskelemiaan vaatteita toiselle. Cain tahtoi kaiketi hoitaa muodonmuutoksen rauhassa mutta tuskin oli aikeissa sentään alkaa vaihdella vaatetustaan rauhallisellakaan sisäpihalla, vaikka moiselle ei tainnut onneksi olla edes tarvettakaan. Poika vilkaisi vielä itsekin pihalle avautuvan oven suuntaan hieman lumista näkyä värähtäen ennen kuin henkäisi itsekseen ja hivuttautui sitten hetken epätietoisesti paikallaan pälyiltyään kohti lähintä seinustalle aseteltua istuinta joka näytti istumiskelpoiselta, samalla salin sisustusta puoliuteliaasti silmäillen. Eh, oli kaiketi toivottava että pahin husellus ja paniikki olisi tältä päivältä ohitse, mutta Spyro olisi silti väkisinkin helpottunut kun he viimein pääsisivät ulos hienoa väkeä ja kuninkaallisia sekä kaartilaisia kuhisevasta linnasta... hän oli lopulta kaikkea muuta kuin elementissään tällaisissa paikoissa vaikka niin linnoitus kuin Cainin menneisyyskin oli tainnut paljastaa itsestään täällä varsin odottamattomia asioita.
((Oho, pahus. Taisin ymmärtää taas kuvailut hieman pieleen, heh. Oh well. ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 27, 2015 23:15:10 GMT 3
Cain tuhahti huvittuneena natiaisen ihmettelylle palavasta kivestä ja aikoi korjata erheellistä käsitystä... kunnes tajusi itsekin että ei oikein tiennyt että miten tulivuoret toimivat. "Ei se kai ole palavaa kiveä siellä sisällä?", Cain kuitenkin arvuutteli, vaikuttaen kuitenkin asiasta hieman epävarmalta. Vaikka taisi ehkä vähän nulikkaa enemmän tietää tulivuorista, niin ei punainen lohikäärme silti tiennyt näistä oikeastaan juuri mitään. Paitsi että ne olivat ilmeisesti miellyttäviä asuinpaikkoja, 'fakta' jonka tietäminen tuntui vähän hämmentävältä. Ainakin se kävi selväksi että iso matelija ei nähnyt tulivuorta uhkaavana, vaikkei osannutkaan ilmeisesti ihan kunnolla suhtautua siihen. Peto katsoi Spyroa hieman pääkenossa tämän ihmetellessä savuisuudesta, tuprauttaen hieman savua sieraimistaan pienenä muistutuksena siitä minkälainen lohikäärme oikein oli. Cain ei oikein voinut väittää että savu olisi yleensä haitannut tätä muuta kuin näköesteenä. Oli miten oli, niin sarvekas lisko päätti lopulta että maalausta oli turha töllötellä enempää (varsinkin kun tunsi hämmentäviä tunteita) ja lähti tallustelemaan kohti sisäpihaa jälleen kerran.
Tietenkin vähän äkkinäinen ja hajamielinen lähtö meinasi aiheuttaa sen että nulikka jäi jälkeen, minkä johdosta Cain näytti hetken hieman nololta. Sentään hämminki johti siihen että punainen ei tällä kertaa masentunut siitä kun joku selkeästi säikähti tästä, ajatusten kai ollessa hieman muualla - pedon vilkaistessa hieman yllättyneenä nulikkaa tämän ihmetellessä palvelijan reaktiota. "Errh. Enpä ajatellut", peto vastasi, vilkaisten vähän hämillään sen oven suuntaan jonka taakse palvelija oli kadonnut. Olipa tämäkin. Sentään Cain ei näyttänyt ajattelevan asiaa sen enempää, jatkaen vain matkaa rauhalliseen tahtiin tyhjään saliin josta näkyikin jo vähän ulos. Cain meinasi jo lähteä ulos natiaisen myönnyttyä jäämään odottamaan, mutta pysähtyi vielä hetkeksi toisen heilauttaessa hieman punaisen Montaughilta lahjaksi saatua vaatekertaa. "Enpä varmaan... vaikka Jurik varmaan ihmettelee kun tulen takaisin vanhat vaatteet päällä", Cain naurahti. Sarvekas koboldi saattaisi kyllä hämmentyä jossain määrin, ei sitä oikein voinut välttääkään. "Tulen pian takaisin", peto huikkasi ja käveli ulos - myös näköjään hieman varovaisesti, pedon tajutessa että ehkä salin lattiaa ei varsinaisesti ollut suunniteltu sellaiseksi jonka kautta lohikäärmeet kulkisivat useasti. Ainakin salin lattiaa peittävään mattoon oli jäänyt parit kynnenjäljet pedon kynsien jäätyä siihen vähän kiinni. Peto katosi ulos, ja pian sieltä kuului selkeästi muodonmuutokseen liittyviä ääniä - ilmeisesti paikka oli ollut autio kun Cain ryhtyi toimeen lähes välittömästi.
Oli kai ihan hyvä asia että nyt ihmismäisen punapää asteli sangen lyhyen ajan kuluttua takaisin saliin kun ei siellä nyt oikein ollut juuri mitään katsottavaa jos ihan rehellisiä oltiin. Olivathan ikkunoissa olevat koristeelliset lasimaalaukset ihan hienoja, mutta noin yleensä ottaen koko tila oli vähän, no, tylsä. Sentään Cain asteli vain muutaman minuutin kuluttua takaisin sisälle, vaikka vilkuilikin jostakin syystä takaisin sisäpihalle päin. Tietenkin tällä oli taas omat vaatteensa päällä, vaikkakin nyt puhtaana ja vähemmän kärsineinä kuin mitä ne olivat olleet viime aikoina. ”Mennään”, Cain huikkasi Spyrolle, vilkuillen vieläkin jonnekin taakseen sisäpihalle päin – ja syykin selvisi, kun lumiselle pihalle ilmaantui Saarkith haltiahahmossaan, kävellen määrätietoisesti salin suuntaan. Vaikea sanoa oliko Teräksinen tulossa kaksikkoa päin ihan näiden itsensä takia vai oliko tämän määränpää vain jossakin täälläpäin, mutta sinänsä asia oli melko sama – ainakaan punapää ei selkeästikään halunnut jäädä odottelemaan sitä että asia selviäisi. ”Ehmm... tosin mihin suuntaan”, suomunaama pysähtyi ihmettelemään johonkin nulikan lähelle, katsellen hieman hämmentyneenä ympärilleen. Kaksikko oli jossakin syvällä linnoituksen uumenissa, eikä ainakaan Cain ollut hirveästi kiinnittänyt huomiota varsinaiseen reittiin mitä pitkin oli kuljettu, varsinkin kun oli ollut enemmän kuin tarpeeksi äimisteltävää linnoituksen käytävillä. Luultavasti se reitti parvekkeen kautta ei joka tapauksessa olisi edes nopein, vaikka sen muistaisikin kunnolla. ”...Ehkä mietitään tätä matkalla”, punainen mutisi hermostuneena Teräksisen ollessa jo melkein salin ulkopuolella. Ehkä sitä tuurilla pystyisi välttämään uutta kohtaamista Saarkithin kanssa – Cain selkeästikään ei oikein halunnut joutua kohtaamiseen tämän kanssa.
|
|
|
Post by spyrre on May 29, 2015 15:41:28 GMT 3
Kaikeksi onneksi Cain ei tuntunut tällä kertaa kuin hieman hämmentyvän kun sattumanvarainen palvelushenkilö luikki pikaisesti tiehensä lohikäärmeen näkyvistä vaikka purppuratukka kieltämättä päätyikin vilkaisemaan toista aavistuksen huolissaan silmäkulmastaan. Kaipa lohikäärmeellä ja kieltämättä hänelläkin oli nyt tarpeeksi aivan muutakin ajateltavaa että moista kannattaisi jäädä miettimään liikaa varsinkin kun suurin osa linnankin asukkaista ei ollut moksistaan lohikäärmeistä käytävillään, Spyronkin nopeuttaessa viimein askeliaan toisen jälkeen kohti kauempana odottavaa ruokasalia. Poika nyökäytti vielä päätään Punaisen jälkeen asettautuessaan yhdelle seinustan tuoleista kun Cain tokaisi että Jurik saattaisi hämmentyä kun miekkonen ilmaantuisi takaisin aivan eri vaatteissa kuin oli lähtenyt liikkeelle myhähtäen hieman ajatukselle. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan tainnut olla erityisen kriittinen ongelma kun uusi vaatekertakin oli kuitenkin säilynyt ehjänä ja puhtaana, eikä pojan lopulta auttanut kuin jäädä odottelemaan hetkeksi. Se värähti jälleen hieman ovenraosta livahtavaa viimaa kun Cain pujahti ulos lumiselle pihalle, päätyen sitten hetkeksi viihdyttämään itseään hieman huolimattomasti tuolillaan keikkuen ja silmäillen värikkäitä lasi-ikkunoita jotka taisivat olla kiinnostavinta katsottavaa mitä tyhjässä ruokasalissa tähän hätään oli.
Kuitenkaan kovinkaan kauaa purppuratukan ei tarvinnutkaaan viihdyttää itseään yksikseen. Poika havahtui nopeasti suoristautuen istuimellaan kun epämääräisien äänien loputtua ovesta astui jälleen Cain ihmishahmossaan, sekä vanhat vaatteensa jälleen yllään. "Bleh. Jos nyt ei enää ainakaan ilmaantuisi mitään outoa" Spyro myötäsi toisen lähtökehotusta jokseenkin helpottuneesti ja päästi pienen puuskahduksen venytellen käsivarsiaan ennen kuin kömpi ylös tuoliltaan, kuitenkin jännittyen äkkiä niille sijoilleen kun hoksasi liikettä pihalla josta Cain oli juuri saapunut. Ei tarvittu pitkääkään vilkaisua tunnistaa heitä kohti syystä tai toisesta harppova Teräksinen haltiahahmossaankin pojankin kasvoille ilmaantuessa nopeasti pieni tukala irve kun tämä tajusi kuka oli tulossa näyttämättä itsekään yhtään Cainia innokkaammalta törmäämään naiseen uudestaan näin pian. "Hitto.... mitähän se nyt haluaa" nulikka mutisi vilkaisten vielä kerran olkansa ylitse ennen kuin pyörähti pikaisesti toisen jälkeen, päätyen itsekin vilkaisemaan nopeasti ympärilleen yrittäen muistella mistä suunnasta he olivat likimain saapuneet. Linna oli kuitenkin valtava, ja parveke jonka kautta he olivat tulleet taisi olla sen verran kauempana että Saarkith luultavasti saavuttaisi heidät ennen kuin he ehtisivät pois näkyvistä, ajatuksen saadessa pojankin kirskauttamaan hampaitaan tämän päätyessä nopeasti nyökkäämään toisen tokaisulle että ehkä tätä oli parasta miettiä matkalla kun he olisivat jo poissa Teräksisen tieltä. "....no juu. Varmaan... parasta, eh. Tuota... luulen että me tultiin ehkä jostain tuolta päin" poika myötäsi epämääräisesti heilauttaen sitten pikaisesti vapaata kättään kohti suuntaa joka hänen mielestään johti likimain samaan suuntaan kuin käytävä jota he olivat saapuneet. Myönnettäköön että purppuratukkakin näytti aavistuksen kiusaantuneelta moista pakoon luikkimista, mutta tämä taisi kuitenkin olla pienempi paha nulikankin mielestä kuin Saarkithin sätittäväksi joutuminen.... ainakin jos heillä nyt oli mitään mahdollisuuksia häipyä tiehensä ennen kuin Teräksinen näkisi heidät.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 2, 2015 13:53:07 GMT 3
((pahoittelut myöhäisestä vastauksesta - oli tarkoitus kirjoittaa eilen illalla vuoro (ja olikin puolessa välissä) mutta erehdyin sitten pelaan pari tuntia Smiteä kaverin kanssa D: ))
Cain naurahti kuivasti nulikan toiveelle, vaikuttaen vähän siltä että kovin optimistinen asian suhteen punainen ei ollut. Eittämättä kaikenlaista oli sattunut ja tapahtunut kaksikolle, niin ehkäpä punaiselle voisi antaa anteeksi pienen pessimistisyyden. Varsinkin kun Saarkith nyt oli kuin olikin tulossa salia päin, ja vaikka molemmat lohikäärmeet kai toivoivat että Teräksinen oli vain menossa jonnekin mistä joutuisi kulkemaan salin kautta, niin oli se ehkä hieman toiveajattelua. "Tuskin mitään hyvää", Cain jupisi vastineeksi Spyron mutinoille, haluten jo poistua paikalta - ongelmaksi vain päätyi se ettei oikein tiennyt mitä kautta sitä oikein olisi päässyt takaisin linnan ulommalle pihamaalle ja sieltä ulos. Cain näytti hieman epävarmalta Spyron osoittaessa mahdollista oikeaa reittiä, mutta eipä tällä itsellään ollut mitään parempaa ideaa. Varsinkin kun vilkaisu ulospäin osoitti että Saarkith oli edelleen tulossa suoraan päin, vaikkei nyt sentään mitenkään erityisen nopeasti Teräksisen vain kävellessä. Tosin, eh, mitähän sitten jos tämän mielestä lohikäärmeet välttelisivät tätä, Teräksinen tuskin arvostaisi tämmöistä käytöstä sitten ollenkaan.
"No, kokeillaan", Cain mutisi epävarmana ja lähti astelemaan kohti osoitettua suuntaa, avaten lähimmän oikeaan suuntaan vievän oven... ja huomaten että se johti jonkunlaiseen pieneen salin yhteydessä olevaan varastoon. Huone oli pölyinen, ja täynnä pöytiä ja muuta salista selkeästi pois otettua tavaraa, mutta mitään toista ovea siellä ei ollut. "Ehm", Cain kommentoi epämääräisesti ja katsoi natiaista hieman tuskastuneena ennen kuin vilkaisi Saarkithin suuntaan - ja ähkäisi hieman, Saarkithin ollessa jo salin ovella ja selkeästi nuoret lohikäärmeet huomanneena. "Eipä tuota voi enää kai välttää", Cain jupisi puoliääneen ettei lähestyvä Saarkith kuulisi. Teräksinen ei tuntunut muutenkaan suhtautuvan lohikäärmeisiin sangen hyvin, niin tätä tuskin oli kovin fiksua ihan tieten tahtoen ärsyttää. Se tuskin ainakaan parantaisi tämän mielipidettä kaksikosta. Niinpä Cain sitten vain kääntyi kohti lähestyvää Teräksistä ja yritti parhaansa mukaan vääntää kasvoilleen hymyä, vaikka Teräksisen suu oli selvästi viivasuorana ja tämän oma mieliala äreä kuten joka ikinen kerta kun tämä oli joutunut olemaan muiden lohikäärmeiden lähellä.
"Meitäkö ets-" "Seuratkaa", Cain yritti sanoa jotain haltiana olevan Saarkithin päästessä puhe-etäisyydelle, mutta Teräksinen keskeytti tämän sangen suorasukaisesti ja lähti kulkemaan kaksikon ohi, viitoten näitä tosin seuraamaan. Cain ei oikein muuten voinut reagoida tähän kuin katsomalla Spyroa hölmistyneenä - ja samalla hidastellen Teräksisen mielestä. "Eikö sana kuulu?", nainen ärähti taaksepäin vilkaisten, silmät viiruina kun tuo pysähtyi odottamaan nuoria lohikäärmeitä. "Err... kai sitä pitää seurata...", Cain mutisi epävarmana. Hänellä ei ollut harmainta aavistusta mistä oli kyse, mutta Teräksinen ei vaikuttanut siltä että olisi ihan itsekään innoissaan siitä mitä oli tekemässä - mitä se sitten olikaan.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 5, 2015 3:24:49 GMT 3
Olisi kaiketi pitänyt osata arvata että Spyron puolittainen varovainen toive siitä että pahin husellus olisi jo takana osoittautuisi vielä liian optimistiseksi... oikeastaan jo varsin pian kun ruokasaliin päätynyt kaksikko hoksasi äkkiä varsin happaman näköisen Saarkithin lähestyvän pihan poikki. Purppuratukkaakaan ei tarvinnut suostutella luikkimaan pois saapuvan naisen tieltä kun Cain alkoi pikaisesti etsiä jonkinlaista pakoreittiä, vaikka ikävä kyllä kumpikin heistä taisi olla parhaillaan melkoisen vierailla vesillä massiivisen linnan uumenissa. Vaikka oli hieman epäselvää mitä heitä kohti parhaillaan suuntaava Teräksinen oikein halusi tai oliko tämä oikeastaan edes hakemassa heitä ei kumpikaan kaksikosta tuntunut haluavan ottaa riskiä asian kanssa... vaikka kaipa tiehensä luikkiminen tilanteesta oli helpommin sanottu kuin tehty. "Äh... äkkiä, se tulee!" poika hoputti hermostuneesti olkapäänsä ylitse pälyillen kun miekkonen kurottautui kohti lähintä ovea avatakseen tämän... mutta se mikä uksen takana odotti taisi osoittautua nopeasti pettymykseksi. Kätevän pakorei-- siis, oikean suunnan löytymisen sijasta heidän eteensä avautuikin suoranainen umpikuja hämärän, huonekaluilla täytetyn varastohuoneen muodossa. "....hitto" nulikka ähkäisi toisen takaa kurkistettuaan uuden tukalan irveen noustessa tämän kasvoille kun poika tajusi paikan ovettomaksi umpikujaksi... ja Saarkith lähestyi rivakoin askelin hetki hetkeltä.
Kaipa jos olisi reagoinut tarpeeksi nopeasti olisivat he voineet edes yrittää sukeltaa epätoivoisesti varastoon naisen tieltä ja toivoa ettei tämä hoksaisi katsoa sisälle silläkin uhalla että tämä luultavasti ei katsoisi tippaakaan hyvällä tarkoituksellista pakoilua, edes tälle ei lopulta tainnut olla aikaa. Spyro ei ehtinyt varsinaisesti edes punnitsemaan kuinka huono ajatus moinen olisi kun kireän näköinen Teräksinen jo astui sisälle, epäilemättä jo heidät nähneenä. Purppuratukka hätkähti syyllisesti kääntyen sitten itsekin Cainin keralla jokseenkin luimistellen kohti haltianaista vielä elätellen pientä toivoa että tämä saattaisi olla vain sattumalta matkalla salin poikki... mutta tämäkin toivo taidettiin kumota julmasti varsin nopeasti. Miekkosen tapaillessa kohteliasta hymyä ja kokeilevaa tiedusteluntapaista heitä kohti suorivan Saarkithin suuntaan päätyi Spyro vielä vilkaisemaan vaivihkaa varastoon kuin yrittäen arvioida kuinka myöhäistä olisi jo sukeltaa tänne joka tapauksessa ennen kuin kuitenkin kirskautti hampaitaan ja käänsi itsekin kiusaantuneesti käsivarttaan raaputtaen huomionsa Saarkithiin. Kuitenkin jo ennen kuin Cain ehti edes saada repliikkiään loppuun Teräksinen jo keskeyttikin tämän kärkkäästi ja oikeastaan varsin komentelevaan sävyyn saaden purppuratukankin säpsähtämään yllättyneenä kun nainen äkkiä komensi heitä seuraamaan happamin olemuksin. Spyro räpäytti silmiään vilkaisten epätietoisesti Cainia ennen kuin seurasi jokseenkin hämmentyneenä (ja hieman epäluuloisenakin) kun nainen harppoi heidän ohitseen vielä mennessään hoputtaen kuin tällä olisi ollut kiire jonnekin, minne tämä sitten ikinä olikaan menossa. Tosin tämän tyytymättömästä ja kireästä olemuksesta saattoi päätellä ettei Teräksinen selvästikään pitänyt siitä mitä aikoi (tai kukaties vain siitä että joutui jälleen tekemisiin heidän kanssaan) eikä Spyro voinut olla kirskauttamatta hampaitaan ja luomasta yhtälailla hämmentyneeseen Cainiin epäräivää katsetta törröttävien purppuraisten suortuviensa alta.
Nainen selvästi halusi jotain, mutta vaikka poika ei rehellisesti voinut sanoa pitävänsä tästä erityisemmin mutta äkillinen odottamaton komennus sotki nulikankin pasmoja tarpeeksi ettei tämäkään tuntunut tietävän miten olisi reagoinut tai mitä tehnyt. Se osasi hädintuskin kommentoida Punaisen vastahakoista myötäystä pienellä epämääräisellä ähkäisyllä pyyhkäisten kuontaloaan hankalana sormillaan naisen perään pälyillen, ennen kuin irvisti pienesti uudestaan (toivoen ettei nainen tätä näkisi)nyökäten vastentahtoisesti miekkosen toteamukselle. Eh, kaipa he eivät lopulta voineet vain avoimesti painella pakoonkaan naisen edestä ja suoraan uhmata tätä vaikka kumpikaan heistä tuskin tunsi oloaan mukavaksi tämän seurassa... tuskin kaikesta päätellen tosin tunsi Saarkithkaan, ja Spyroa kieltämättä epäilytti hieman mikä asia olisi tälle niin tärkeä että saisi naisen ryntäämään tällä tavalla heidän peräänsä lähes samantien neuvostokokouksen jälkeen. "...ehh. Mikä nyt..? Onko joku hätänä?" sekin päätyi lopulta tiedustelemaan varovasti Teräksisen jälkeen, ennen kuin viimein henkäisi alistuneesti ja luikki vastahakoisesti Cainin jälkeen. Oli kaiketi vain pakko katsoa mitä nainen halusi... ja toivoa että tämä ei suunnitellut mitään kovin ikävää.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 8, 2015 2:08:02 GMT 3
Olihan siinä pieni pakenemisen tunnelma kun kaksikko yritti päästä pois Teräksisen tieltä ennen kuin tämä havaitsisi nämät, vaikka molemmat olisivatkin varmasti kiistäneet että olivat olleet tekemässä mitään sellaista. Ihan sitä vain oltiin menossa poispäin, eihän sitä nyt oltu huomattu Saarkithin tuloa, ehei, ihan sattumaa vaan että yritettiin poistua mahdollisimman nopeasti... Eipä siinä että pakomatka olisi onnestunut kun oven takaa paljastuikin vain pelkkä varasto nuorten lohikäärmeiden harmiksi. Ehkä sitä olisikin vielä ehtinyt livahtaa jonnekin jos olisi oikein yrittänyt, mutta oli selkeää että Saarkith oli jo huomannut kaksikon ja suuntasi melko lailla suoraan näitä kohti. Ja sitten suoraan näiden ohi, hidastaen vain käskemään kaksikkoa seuraamaan. Cain vaihtoi hämmentyneen vilkaisun natiaisen kanssa ja kohautti olkiaan - tällä ei ollut sen paremmin aavistustakaan siitä että mitä Teräksinen oikein meinasi kuin nulikallakaan. Saarkith ei selkeästikään pitänyt siitä että lohikäärme kaksikko hidasteli ja käski näiden hoputtaa polkien hetken maata kärsimättömätänä kunnes kaksikko viimein alkoi seurata tuota terästahtoista naista.
Nainen lähinnä tuhahti purppurapään kysymykselle, pudistellen vain päätään - ja jättäen sen kummemmin vastaamatta kysymykseen. Nainen ei selkeästikään ollut kovin innostunut siitä mitä tämä sitten olikaan tekemässä, ja tämän pahantuulisuus ei suinkaan parantanut sitä miten tämä suhtautui lohikäärmeisiin noin yleensä ottaen. Saarkith oli enimmäkseen hiljaa johdataessaan kaksikkoa ilmeisesti ulospäin kuten pian selvisi, ainakin suunta oli suurinpiirtein sinne minne Spyro oli arvellut lohikäärmeiden sisääntuloreitin olleen. Lohikäärmeet eivät myöskään olleet ainoita jotka huomasivat Saarkithin pahantuulisuuden - käytävillä vastaan tulevat Käärmekaartilaiset antoivat visusti tilaa nähdessään millä mielialalla Teräksinen oli liikenteessä, varsinkin isompien Käärmekaartilaisten suorastaan panikoidessa että pääsisivät pois määrätietoisesti etenevän haltiamaisen naisen tieltä. Ainoat pysähtelyt tai hidastelut mitä nainen teki oli satunnaiset äyskäisyt kaksikon suuntaan että näiden pitäisi seurata nopeammin - ja kysymyksiin tuo ei oikein tuntunut haluavan vastata, vain tuhahdellen jos tältä tiedusteltiin uudestaan että mitä hittoa. Oli syy Saarkithin käytökselle mikä tahansa, niin selkeästikään tämä ei olisi halunnut olla nuoria lohikäärmeitä johdattelemassa ulospäin.
Viimein tahti hidastui hetkeksi kun ahtaalla käytävällä vastaan tuli jo aiemmasta tuttu skorpionitar joka hieman säikähti kun tuimailmeinen Teräksinen asteli tähän melkeinpä pahki kääntyessään käytävänmutkasta - nainen jonka alaruumi oli valtava skorpioni joutui kompuroimaan hieman taaksepäin ja sai osakseen kunnon sadatteluryöpyn haltiattaren suunnalta. Tässä tapauksessa ison kaartilaisen epäonni oli kai vähän kaksikon onni, sillä ainakin hetkeksi Saarkithilla oli jotain muuta purnattavaa kuin lohikäärmeet joita tämä joutui johdattelemaan ulospäin. "Errh... se on aika intensiivinen", Cain mutisi hiljaa Spyrolle, nyökäten Saarkithin suuntaan joka parhaillaan oli saanut skorpionittaren perääntymään epätoivoissaan useamman metrin raivottaren tieltä. "Mikähän sitä oikein nyppii...", lisättiin vielä vähän rohkeammin kun vaikutti siltä että Teräksinen aikoi keskittyä nyt edessä olevaan esteeseen niin kauan että tämä poistuisi tieltä. Mikä oli sangen hankalaa kun tämä joutui näköjään kävelemään takaperin suhteellisen ahtaassa käytävässä - tai, no, olihan se nyt ihmisille ihan suht tilava, mutta skorpionittaren suuri alaruumis mahtui sinne vain juuri ja juuri. Saarkith tuntui sadattelevan jotain jostain 'lastenvahti'-hommasta ja siitä kuinka tätä ärsytti aivan pirusti kun joku hidasti velvollisuuden suoritusta - Cain vilkaisi Spyroa hieman yllättyneenä kuullessaan Teräksisen puheet, vaikka tämä kyllä kai selitti vähän minkä takia Saarkith oli niin äkäisenä. Kuningas varmaan oli käskenyt tätä varmistamaan että kaksikko pääsisi pois linnasta ja takaisin majapaikkaansa turvallisesti, mikä oli sinänsä huolestuttavaa jos kuningas arveli että nuoret lohikäärmeet tarvitsisivat vahdin joksikin aikaa...
|
|