|
Post by spyrre on Mar 20, 2015 20:00:46 GMT 3
Edessä odottava uusi koitos oli varsin nopeasti saanut lohikäärmekaksikon hermoilemaan entisestään, mutta kaipa ainakin jonkinlaisena kyseenalaisena positiivisuutena ainakin jollekin ei Azalia tuntunut kyseenalaistavan taikka tulkitsevan väärällä tavalla kärvistelevän nulikan kieltäytymistä astua saliin oikeassa muodossaan, vaikka poika tätä taisi jo ehtiä hieman pelätäkin. Ikävä kyllä Cainilla ei tainnut käydä yhtä hyvä tuuri, Amuletin kantajan kuitenkin ollessa asioiden kannalta varsin oleellisessa asemassa, eikä tämä luultavasti olisi päässyt kiermurtelemaan eroon velvollisuudestaan puhua neuvostolle vaikka miekkosella olisi ollut samanlaisia rajoituksia kuin äärimmäisen kiusaantuneella nulikalla vieressään. Ymmärrettävästi tämä vaikuttikin melkoisen hermostuneelta kaikesta saaden enemmän tai vähemmän syyllisiä ja huolestuneita vilkaisuja Spyronkin suunnalta. Kuitenkin tämäkään ei tainnutkaan olla ainoa ongelma, Cainin pian ottaessa kiusallisesti esille vaatteensa kohtalon. Azalian päätyessä näyttämään enemmän tai vähemmän hämmentyneeltä poikakin räpäytti hieman silmiään kunnes tuntui itsekin pienellä viiveellä oivaltavan mistä oli kyse. Vaikka sitä kukaan tuskin oli tullut alunperin ajatelleeksi taisivat hienot uudet vaatteet vaikeuttaa muodonmuutosta pienellä käytännönongelmalla. Kukaan tuskin katsoisi hyvällä jos uudet vaatteet hajotettaisiin kokonaan lähes samantien kun miekkonen oli nämä saanut, vaikka tämä kaiketi ei onneksi ollutkaan joutumassa säädyttömän vähäpukeisena keskelle linnoitusta ja tämän väkeä edes joutuessaan muuttumaan takaisin ihmishahmoonsa. "Ehh. Tuota..." Spyrokin tapaili hieman hankalana ongelman edessä, kuitenkin vaieten kun Cain päätyi selittämään nolostuneena ongelmansa naiselle. Poika jäi enemmän tai vähemmän vilkuilemaan kiusaantuneena ties minne kun nämä setvivät tilannetta nyökäten hieman epämääräisesti kun komentaja ehdotti että hän voisi kaiketi pitää Punaisen uudet vaatteet tallessa sillä aikaa, ennen kuin nainen alkoikin jo tehdä lähtöä, hoputtaen kaksikon seuraamaan. Poika kömpi hieman silmiään räpytellen tuoliltaan jääden hetkeksi vilkuilemaan epävarmasti hitaampaa Punaista ennen kuin seurasi molempien mukana ulos toimistosta. Eh, kaipa ainakin pahin epäluulo taisi olla takana mutta tilalle oli tullut aimo annos hämminkiä ja jännitystä... sekä epäilemättä melkoista ramppikuumatta Cainin osalta.
Jälleen kerran kulku suuntautui linnoituksen halki, nyt tällä kertaa kuitenkin purpputatukkaisen komentajan opastamana. Spyro seurasi tapansa mukaan joukon hännillä vilkuillen ympärilleen pistäen merkille kaikkien vastaantulevien kaartilaisten kunnioittavat tervehdykset Azalian suuntaan, kunnes vastaan tuli jopa vanha tuttu; skorpioni-olento, joka ei ollut ainakaan helpompi ohitettava tälläkään kertaa kuin aikaisemminkaan. Poikakin seisahtui hieman säpsähtäen tällä kertaa jopa huomatessa massiivisen olennon hyvissä ajoin jääden enemmän tai vähemmän hankalana seuraamaan kun skorpioninainen yritti parhaansa tehdäkseen tilaa käytävällä, lopulta tässä jollakin tapaa onnistuenkin. Azalia näytti kuitenkin suhtautuvan tähän tyynesti moisen lopulta kaiketi olematta ensimmäinen kerta kerran skorpioni kuului kaartiin ja luultavasti asui linnoituksessa siinä missä muutkin. Poika ei oikein tiennyt miten olisi ollut, päätyen nyökäyttämään hieman päätään olennolle luikkiessaan muiden jäljessä tämän ohitse, helpottuneena edes siitä ettei tällä kertaa ollut ainakaan onnistunut törmäilemään mihinkään... vaikka kaikesta päätellen olento ei kaiketi kuitenkaan ollut se kaikkein tiukkapipoisin tuttavuus, kuten yllättäen varsin luontevasti suhtautuva Azaliakin.
Viimein matka päättyi kiemurtelevien käytävien jälkeen jonkinlaiselle parvekkeelle, jonka alla avautui komea ja eittämättä mahtipontinen halli patsaineen ja koristeikkunoineen, jonka perällä erottuivat suuret pariovet. Tuskin tarvitsi arvuutella kauaakaan mitä oven takana luultavasti oli Spyronkin päätyessä vilkaisemaan hieman hankalasti kumpaankin seuralaiseensa, kuitenkin valpastuen kun Azalia ilmoitti että hän voisi odottaa parvekkeella kunnes touhu olisi ohitse. Poika nyökäytti hieman epämääräisesti tällekin naisen suunnatessa piakkoin alas portaita kehotettuaan ensin Punaista pitämään kiirettä. Kaikesta päätellen neuvosto taisi jo odottaa vierastaan ovien takana ajatuksen saadessa pienen irveen häivähtämään purppuratukan kasvoilla ennen kuin tämä kuitenkin käänsi huomionsa kaiteeseen nojailevan miekkosen suuntaan hoksaten tämän tukalan vaiteliaisuuden. "Hei, Cain? Oletko kunnossa? Eh, anteeksi, että... en mä oikein tiedä mitä muutakaan mä voisin tässä tehdä" se ähkäisi viimein syyllisesti, jääden vilkuilemaan toista huolissaan. "Äh. Luulis että se menee ihan hyvin... kun Azaliakin on sitä mieltä. Kai ne on jo päättäneetkin aikalailla mitä tekee tämän kanssa jos on alkanut jo valmistelutkin että tiedottaa kaikille tästä" viimeisteltiin vielä hieman hermostuneesti, pojan yrittäessä kuitenkin parhaansa mukaan kuulostaa rohkaisevalta. Kaipa kaikki läsnäolijat jo valmiiksi tiesivät kirouksesta aivan tarpeeksi tajutakseen että se, mitä tälle oltaisiin parhaillaan tekemässä taisi olla ainoa edes jonkinlainen ratkaisu, ja tähän tuskin Saarkithillakaan olisi vastaansanottavaa. Vaikka epäilemättä kaikkien silmien eteen joutuminen tällä tavalla olisi varmasti ihan tarpeeksi hermostuttavaa muutenkin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 23, 2015 1:23:13 GMT 3
((sori myöhäinen vastaus, eilen CRYOn vuosijuhlat ja tänään ollut kaikkien zombi-päivien äiti - hirveen vähä energiaa mihinkään)) Cain alistui loppujen lopuksi siihen että joutuisi menemään yksin neuvoston eteen, päätyen sen sijaan kärvistelemään vähäksi aikaa vaate-ongelmastaan - josta Azalia ei kaikesta päätellen ollut tiennyt etukäteen. Sentään kai jonkunlaista ratkaisua asiaan saatiin, vaikka se nyt jättikin punapään jokseenkin noloksi. Vaikka Cain nyt selittikin itse ongelmansa, niin vilkaisi tuo kiitollisena nulikan suuntaan kun tämä oli vaikuttanut olevan valmiilta auttamaan selittää, vaikkei ollutkaan sitten tarpeen loppujen lopuksi. Eipä siinä sitten ollut muuta kuin aika lähteä kun Azalia ehdotti pariakin ratkaisua, eiväthän ne täydellisiä olleet mutta kai nyt ihan tarpeeksi hyviä tähän hätään. Matka kohti neuvoston salia meni nyt kai ihan hyvin, vaikka vähän piti hidastaa kun vastaan tuli taas skorpionitar hieman ahtaammalla käytävällä joka sitten joutui hieman venkoilemaan että kolmikko pääsisi tämän ohi. Sentään linnan rakentajat olivat aikoinaan valinneet megalomaanisen suuren rakennustyylin, muuten olisi skorpioni-olento varmaan joutunut asumaan jossain muualla kuin oletettavasti melko mukavissa oloissa linnoituksen sisällä. Normaali-tilanteessa Cain olisi ehkä jopa kysäissyt jotain skorpionilta kun sitä nyt jouduttiin odottamaan vähän tämän taiteillessa jalkapariensa kanssa saadakseen tilaa, mutta masentava hermoistuneisuus tulevasta esti tämmöisen asian ajattelun. Lopulta sitten päästiin parvekkeelle josta avautui näkymä Cainin ja Azalian lopulliseen määränpäähän, ja, no, se paikka mihin Spyron odotettiin jäävän odottamaan. Azalia jätti kaksikon kahdestaan vielä hetkeksi mennen itse edeltä alaspäin. Cain päätyi nojailemaan parvekkeen reunalle ja katselemaan synkkänä ovien suuntaan, ollen selkeästikin jokseenkin tuntemattomilla vesillä. Cain vilkaisi alakuloisena nulikan suuntaan tämän pahoitellessa tilannetta, punaisen huokaistessa hieman. "...et varmaan mitään. Varmaan jos sinulla ei olisi, eh, ongelmaasi, Azalia olisi raahauttanut sinutkin tuonne", Cain vastasi alakuloisena, viittoen kädellään suurinpiirtein suurten ovien suuntaan. Punapää oli aika varma että komentajatar vähintään aavisti että nulikalla oli ongelmia muodonmuutoksen kanssa vaikkei olisi yksityiskohtia tiennytkään - eipä Spyro ollut muuttunut kertaakaan punaisen lähistöllä edes tilanteissa joissa siitä olisi hyötyä, niin vähempikin herättäisi epäilyksiä jos oli jotakin kautta tiedossa että Spyro ei ollut sitä miltä näytti. "Minä... äh", Cain yritti sanoa jotain, ehkä jopa aikoen yrittää omasta nyky-tilanteestaan huolimatta sanoa jotain lohduttavaa nulikan nykytilanteesta, mutta neuvoston tapaaminen vain melko lailla oli ainoa asia mikä pyöri suomunaaman mielessä. Punapää vilkaisi uudestaan nulikkaa tämän yrittäessä rohkaista alakuloista punaista, joka huokaisi vastauksena, viimein lopettaessa parvekkeeseen nojailun ennen kuin kääntyi nulikan suuntaan. "Eh... minä en yleensä ole ollut huomion keskipisteenä.. tai siis, no, sillä lailla että joukko joka näkee minut tietää minun olevan lohikäärme, tai siis, tuota, errh", Cain tapuili, yrittäen saada jotain järkevää kommenttia ilmoille. Loppujen lopuksi Cain vain huokaisi ja katsahti nulikkaa hieman alakuloiseen sävyyn. "...Kai sinä tajuat", punainen lopulta sanoi, kun nyt tuntui olevan hieman ongelmia saada sanottua mitä oikein ajatteli. "...eipä se kai auta", Cain huokaisi, venytellen hieman niskojaan. "...Azalia kai sitten tuo nämä tänne ylös. Ellei sitten pistä jotain Käärmekaartilaista asialle tai jotain", Cain totesi viitaten takkiinsa, kohauttaen olkiaan hieman epävarmana. Punainen selkeästikin tiedosti että ei oikein voinut jahkailla ylhäällä, varsinkin kun muodonmuutoksessakin kestäisi hetki, mutta lohikäärme ei ollut hirvittävän innostunut koko jutusta vieläkään. "Errh... toivottavasti siellä ei kestä liian kauaa", Cain lopulta mutisi epävarmana, heilauttaen sitten kättään tervehdykseksi ennen kuin lähti itsekin astelemaan alaspäin jossa Azalia jo luultavasti odotteli. "Nähdään", punapää huikkasi vielä portaista ennen kuin katosi näkyvistä jonnekin alas, punapään tuijotellessa jonnekin alaviistoon synkkien ajatusten valtaamana. Kohta puoliin jostakin alhaalta alkoi kuulua ääniä jotka nulikan luulisi tunnistavan lohikäärmeen muodonmuutokseksi, vaimeaa luiden rutinaa ja vastaavaa. Suuria ovia vartioivat Käärmekaartilaiset eivät tuntuneet erityisemmin reagoivan jossakin alhaalla tapahtuvaan muodonmuutokseen, ainakin mitä parvekkeelta näki. Joko nämä eivät nähneet muodonmuutosta kunnolla, tai näitä oli informoitu etukäteen yllätyksen vähentämiseksi. Äänet alkoivat jo hiljentyä kun portailta päin kuului askelia hetki ennen kuin portaista asteli esiin Käärmekaartin haarniskaan sonnustautunut musta haltia joka kanniskeli punaisen uusia vaatteita. "Käskettiin tuomaan nämä tänne", tumma suippokorva ilmoitti Spyrolle ennen kuin laski vaatteet parvekkeella olevalle pöydälle. Mies nyökkäsi tervehdykseksi ennen kuin lähti poistumaan paikalta, mikäli natiainen ei kummemmin alkanut puhumaan tälle. Alhaalla, Cain asteli näkyviin omana itsenään, yrittäen parhaansa mukaan näyttää itsevarmalta ja rauhalliselta. Lohikäärmeitä paremmin tunteva tosin huomaisi tämän ruumiinkielestä sen että tämä ei kyllä nyt tuntenut itseään niin varmaksi kuin miltä yritti näyttää, häntä heilahteli levottomasti puolelta toiselle ja peto myös aina välistä vilkuili ympärilleen, pari kertaa vilkaisten parvekkeenkin suuntaan ihan kai vain varmistaakseen että Spyro oli tosiaan edelleen siellä. Azalia asteli jossakin hieman punaisen edellä, lohikäärmeen peittäessä tämän enimmäkseen näkyvistä - sen hetken mitä tätä oli näkynyt lohikäärmeen ja Käärmekaartin komentajan kävellessä melkein suoraan parvekkeen alla niin sitä nyt oli tainnut pistää todellisen luontonsa näkyviin, mitä se sitten olikaan. Mitään isoa muodonmuutosta ei ollut kyseessä, mutta näytti siltä että naiselta olisi ehkä kasvanut selästä jonkunlaiset ylimääräiset raajat jotka molemmat päätyivät yhteen isoon kynteen. Paljoa muuta ei tuolta etäisyydeltä erottanut, mutta tuskin mitään isompaa. Käärmekaartilaiset alkoivat aukaisemaan suuria kaksoisovia jotta lohikäärme pääsisi läpi, näiden takaa paljastuessa näkymä jonkinlaiseen valtavaan kokoushuoneeseen, josta nyt ei kuitenkaan valitettavasti näkynyt juuri mitään parvekkeelle, osittain kulmasta johtuen, osittain siitä että pian näkymän peitti punainen lohikäärme siipineen. Lohikäärmeen ja Azalian päästyä ovesta läpi vartioimassa olleet kaartilaiset työnsivät suuret ovet takaisin kiinni, peittäen Cainin näkyvistä kuuluvan kolahduksen saattelemana. ((oli tarkoitus pistää yksi henkilö ilmaantumaan tämän vuoron loppuun, mutta ajattelin että ehkä sittenkin parempi pistää se vasta seuraavaan vuoroon, kun venähti kuvaukset hieman. Toivottavasti tästäkin nyt kuitenkin saa jotain irti - musta haltia on kirjaimellisesti nimetön npc, mutta jos Spyro haluais jutella sille voin keksiä jotain sille ))
|
|
|
Post by spyrre on Mar 27, 2015 18:18:34 GMT 3
((Pahoittelut pienestä kestosta. ))
Matka käytävien poikki neuvoston salin edustalle ei tainnut lopulta kestää lähellekään niin kauan kuin enemmän tai vähemmän jännityksestä kärvistelevät lohikäärmeet olisivat luultavasti toivoneet, ja eipä aikaakaan kun joukko löysi itsensä parvekkeelta josta avautui vaikuttava näkymä suureen ja koristeelliseen tilaan jonka perältä erottuivatkin jo kookkaat ovet. Tuskin tarvitsi arvailla paljoakaan mitä näiden takana odotti, Spyronkin käydessä varsin hermostuneeksi ja huolestuneen näköiseksi Azalian jättäessä kaksikon hetkeksi jälkeensä. Hänen itsensä ei onneksi tarvinnut saapastella sisään kaikkien neuvostonjäsenten eteen mutta jo se että Cain joutuisi tekemään näin oli tarpeeksi ikävää, miekkosen tuntiessa kaikesta ymmärrettävästi melkoista ramppikuumetta. Kuitenkin tämä yleisen synkästä olemuksestaan huolimatta tuntui alistuvan kohtaloonsa, ainakaan kantamatta kaunaa siitä että poika jäisi odottamaan vaikka tämän toteamus siitä että Azalia olisi luultavasti raahannut hänetkin mukaansa ilman hänen pientä ongelmaansa. Nulikka rypisti aavistuksen kulmiaan vilkaisten levottomasti portaisiin jonne nainen oli hetkeä aikaisemmin kaikonnut selvästikään pitämättä ajatuksesta että tämä saattoi olla perillä hänen muodonmuutosrajoituksistaan, kuitenkin kääntäen huomionsa nopeasti takaisin hermostuneesti kaiteeseen nojailevaan miekkoseen. Tämän tapaillessa levottomia sanoja selvästikin epämukavana purppuratukka huokaisi nyökäten pienesti, ennen kuin jäi kyhnyttämään itsekin hieman tukalana kuontaloaan. "Äh... no juu. Mutta... sähän olet kuitenkin täällä vain auttamassa kaikkia. Pakkohan niiden on se tajuta! Hyvin se varmaan menee" se yritti omasta epävarmuudestaan huolimatta kuulostaa edes jossain määrin rohkaisevalta.
Aika kului kuitenkin nopeasti, eikä neuvostoa kaiketi kannattanut antaa odottaa itseään. Cainin alkaessa vastahakoisesti tehdä lähtöä kohti portaita heilautti nulikkakin hieman kättään tämän perään. "Yritä vaan ottaa rauhallisesti. Mä odotan täällä" se lupasi vielä, kunnes toisen kadotessa näkyvistä purppuratukka veti henkeä astellen sitten itsekin pavekkeen reunan ääreen nojautuen kaiken ylle avautuvaan kaiteeseen. Alhaalla näytti jokseenkin rauhalliselta lukuunottamatta suurien ovien edessä seisovia vartijoita, kunnes pian jostakin alkoi kantautua vaimeita ääniä jotka nulikka tunnisti. Se päätyi vilkaisemaan vartijoihin aavistuksen varuillaan mutta kumpikaan näistä ei tuntunut hieman yllättäen reagoivan siihen mitä tapahtui... kukaties jo valmiiksi perillä tämänpäiväisestä vieraasta. Eipä aikaakaan kun portaista kantautuikin jälleen askelia, esiin astuvan vieraan suippokorvan saadessa pojan hätkähtämään hieman vaikka tämän asia ei tainnut lopulta tulla yllätyksenä. Tämän ilmoittaessa että hänen oli käsketty tuoda Cainin vaatteet ylös Spyro nyökkäsi aavistuksen varautuneesti miekkosen asetellessa asusteet läheiselle pöydälle ennen kuin asteli jälleen tiehensä jättäen nulikan odottelemaan.
Poika puuskahti itsekseen ja nojautui uudestaan kaiteeseen toivoen mielessään ettei touhussa tosiaankaan menisi kovin kauaa, valpastuen kuitenkin hieman hoksatessaan tutun, kookkaan punaisen hahmon astelevan näkyviin alhaalta. Lohikäärme vaikutti ylhäältäkin katsottuna aavistuksen hermostuneelta mutta tuntui sentään yrittävän parhaansa mukaan salata tämän, astellessaan hiljakseen aulan poikki edellään kulkevan pienemmän hahmon jäljessä, joka ei tainnut myöskään olla vaikeaa arvata Azaliaksi. Outo, levottomuutta herättävä nainen oli näyttänyt myös pukanneen esille muutamia ylimääräisiä raajoja joita tällä ei ollut aiemmin ollut saaden pojan räpyttelemään silmiään jokseenkin kummastuneesti yrittäen vaivihkaa kurottaa hieman kaulaansakin, kuitenkin jättäen moiset nopeasti sikseen kaiketi peläten naisen huomaavan. Sen sijaan se päätyi vain heilauttamaan hieman kättään ylös vilkaisevan Cainin suuntaan, jääden sitten kaiteeseen nojaillen seuraamaan itsekin enemmän tai vähemmän jännittyneenä kun vartijat kiskoivat suuret pariovet auki, päästääkseen uudet tulokkaat astelemaan sisälle valtaisaan näiden takaa avautuvaan saliin. Tehtävissä ei kaiketi ollut muuta kuin odotettava ja toivottava että kaikki menisi hyvin, poika pohti itsekseen, seuratessaan katseellaan kun niin lohikäärme kuin Azaliakin katosivat sulkeutuvien ovien taakse, voimatta kuitenkaan olla tuntematta oloaan aavistuksen hermostuneeksi siitäkin huolimatta että Azaliakin oli uskonut kaiken sujuvan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 29, 2015 2:24:46 GMT 3
Enimmäkseen hiljaisena ollut Cain paljastui kyllä puheliaaksi kun esitti ääneen vähän hermoilujaan tulevasta 'kuulustelustaan' neuvoston edessä, varsinkin kun ei oikein teinynt että mitä siinä oikein sitten tapahtuisi. Tai mitä pitäisi oikein tehdä. Pojan rohkaisuyritys tuntui saavan punapäätä vain hieman enemmän surkeaksi, tämän vilkaistessa nulikkaa alakuloisena. "En minä tiedä kuinka moni niistä on samaa mieltä että kirouksen nopea purkaminen olisi hyvä juttu. En minä tiedä mitä minulta oikein edes odotetaan", punainen sanoi hieman lohduttoman oloisena, katsellen taas vähän aikaa kaksoisovien suuntaan. Punapää selkeästikin kävi parhaillaan läpi kaikkia pahimpia mahdollisia skenaarioita, oli se sitten fiksua tai ei - ennen Spyron tapaamista punapäällä oli vain ollut useampi vuosi jolloin elämä oli vain potkinut päähän koko ajan, eivätkä viime viikotkaan nyt helppoja olleet, olihan sitä kohdattu hulluja velhoja, Armaneita, gnolleja, ihmissusia ja Hurtta. Kun elämä ruukasi potkia päähän, niin sitä sitten aina odotti että jostakin ennemmin tai myöhemmin alkaisi taas sataa epäonnea ja tukalia tilanteita. Eipä sille silti voinut mitään, masentunut punapää alkoi lopulta tehdä lähtöä ja nyökkäsikin vielä nulikan viimeisille kommentoille. "Yritetään", Cain vastasi Spyron kehoitukselle ennen kuin katosi portaisiin, äänistä päätellen alkaen muuttua lähes heti alas päästyään.
Vähän ajan kuluttua sitten Cain olikin jo astelemassa lohikäärmeenä kohti neuvostonsalia, eikä aikaakaan kun tämä katosi jonnekin kaksoisovien taakse Käärmekaartilaisten työntäessä nämä kiinni. Vähän aikaa kaikki oli hiljaista, ainoiden äänien ollessa satunnaisesti jostakin linnan muista osista kuuluvat äänet, satunnaiset askeleet, puheensorinat ja vastaavat - yhdessä vaiheessa jostakin lähistöltä kuului jopa rytmikäs "klik klik klik klik"-ääni, luultavasti skorpionittaren sattuessa kävelemään läheltä. Alhaalla kuitenkin alkoi hieman tapahtua jotain, kun joku harmaaseen mekkoon pukeutunut hopeatukkainen nainen käveli suuren hallin läpi ja pysähtyi Käärmekaartilaisten luo, ruveten pian kiistelemään näiden kanssa - ja sangen äänekkäästi jopa, jos Spyro oli aiemmin tarkkaillut oven vartijoita niin nämä olivat kyllä välillä hiljaa jutelleet keskenään, mutta ilman että siitä oli kuulunut ääntä parvekkeelle asti. Nyt naisen ääni kuului melkoisen selkeästi, tämän ollessa selkeästi ärhäkkä - ja, no, kun sitä tarkemmin kuunteli, niin se kuulosti oikeastaan vähän Saarkithilta... Kaartilaiset näyttivät jotenkin pitkästyneeltä näiden yrittäessä selittää jotakin Saarkithille, ikään kuin tämä ei olisi ensimmäinen kerta kun Teräksinen tulee räyhäämään neuvostonsalin vartijoille. Ehkä asia liittyi jotenkin siihen että Saarkith ei ollut lohikäärmemuodossaan, jotain mitä ilmeisesti tämän olisi pitänyt olla jos olisi halunnut mennä neuvoston kokoukseen...
"Saarkithko se siellä taas meluaa?", hieman rahiseva ääni kuului kysyvän jostain taaempaa, äänen haltijan astellessa pian näkyviin samasta ovesta jonka kautta lohikäärmeet ja Azalia olivat tulleet jokin aika sitten. Parvekkeelle oli astellut vanha, ehkä viisi- tai kuusikymppinen harmaapartainen ja -hiuksinen mies jonkunlaisessa valkoisessa tunikassa jonka rinnukseen oli kirjailtu punaisella sangen suurena jo monesti vastaantullut palavan käärmeen symboli. Vanhuksen kasvot olivat osittain trimmatun parran peitossa, mutta naama oli täynnä vanhoja arpia, suurimman näistä mennessä toisen, korealla silmälapulla koristetun silmän yli - miehen kunnossa olevasta jäänsinisestä silmästä paistoi älykäs ja määrätietoinen katse joka oli tällä hetkellä kohdistettuna nulikkaan. Sentään vaikutusta vähän helpotti se että vanhus selkeästi hymyili parhaillaan. Miehellä oli kainalossaan jonkunlainen vaatemytty, mahdollisesti viitta käärittynä kerälle, ja miehen yleisvaikutelma oli sellainen itsevarma, ja suoraselkäinen - oikeastaan tuo seisoi jotenkin sotilaallisella tavalla pysähdyttyään lähimmän sohvan kohdalle, tuijotellen ainoalla jäänsinisellä silmällään nulikan suuntaan. Mikäli nulikka oli tarkkana, saattoi tämä havaita tämän - aatelisen? Käärmekaartin upseerin? Jonkin? - olevan itse asiassa sama henkilö jonka haarniskoitu epäkuollut lohikäärme oli näyttänyt jokin aika sitten nuorille lohikäärmeille. "Aina sama juttu", vanha mies tuhahti huvittuneena, kävellessään parvekkeen reunalle, nojaten itsekin hieman reunukseen ja katsellen alas kaartilaisten ja näiden kanssa kinaavan Saarkithin suuntaan. "Vaikka Saarkithin mielestä sääntö siitä että neuvoston saliin mennään omana itsenään on ihan hyvä asia, tämä ei tietenkään pidä siitä että tämä koskee tätä itseään myös", vanha mies naurahti. Yksisilmäisen äänestä paistoi hieman jonkunlainen vieras aksentti, tämän selkeästi erotessa suurimmasta osasta paikallisia - tosin joillakin Käärmekaartilaisista oli ollut samankaltainen aksentti, muun muassa Azalialla oli ollut suurin piirtein samanlainen vire puheessa.
"Ja hän on vielä myöhässä kokouksesta, hah. Mikä siinä on että kaikkein lähimpänä olevat neuvoston jäsenet saapuvat myöhässä samalla kun viikkoja matkanneet jäsenet ovat paikalla jopa etuajassa, eh?", kysyttiin virneen kera, vanhan miehen vilkaistessa nulikan suuntaan ja iskien hieman silmää ikään kuin olisi sanonut hyvänkin vitsin tai jotain. Alhaalla näytti siltä että Saarkith oli saanut tarpeekseen päätellen siitä kuinka tämä nosti kädet universaalin antautumisen merkiksi ja astui muutaman askeleen taaksepäin, venyttäen hetken niskojaan - ja melko kirjaimellisesti pian, sillä äkisti nainen vain kasvoi ja muuttui todelliseen teräksiseen olomuotoonsa sekunneissa. Ei mikään kokematon muuttuja. Teräksinen oli samaa koko luokkaa Cainin kanssa melko lailla, joskin jokseenkin vaarallisemman oloinen - tämän kynnet näyttivät suuremmilta näin kaukaa katsottunakin, ja tämän teräksisten suomujen peitossa olevat siivet näyttivät jotenkin oudon... teräviltä. Lohikäärme päästi kuuluvan tuhahduksen ja jäi odottelemaan kaartilaisia kun nämä rupesivat vetämään ovea auki Saarkithin viimein suostuttua muuttamaan muotoaan. Olento myös vilkaisi parvekkeen suuntaan, saaden vanhukselta lyhyen kädenheilautuksen tervehdykseksi johon olento ei vaivautunut vastaamaan, mitä nyt tämän silmät siristyivät hieman jos tämä sattui havaitsemaan Spyronkin parvekkeella. "Vaikka paljon puhuukin siitä kuinka lohikäärmeet ovat ikäviä paskiaisia jotka kuvittelevat olevansa pienempiä olentoja parempia... niin välillä Saarkith huomaamattaan kuvittelee olevansa parempi kuin muut. Eipä tämä kai voi sille mitään, onhan tämä nyt lohikäärme kuitenkin", vanhus tuumi itsekseen lohikäärmettä katsellessaan, vaikuttaen hieman huvittuneelta asiasta.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 29, 2015 22:58:43 GMT 3
Vaikka Cainia ei selvästikään ymmärrettävistä syistä houkutellut joutua neuvoston eteen, ei tämän lopulta auttanut kuin suunnata kohti dramaattisia kookkaita kaksoisovia Azalian opastamana. Spyro jäi seuraamaan jännittyneenä parvekkeen kaiteeseen nojaten näiden loittonemista jossakin hänen alapuolellaan kunnes sulkeutuvat ovet viimein peittivätkin kaksikon näkyvistä, jättäen purppuratukan itsekseen sentään jokseenkin rauhallisen vaikkakin mahtipontisen aulan ylle. Poika huokasi itsekseen vilkaisten ympärilleen tyhjällä parvekkeella ennen kuin paremmankaan idean puutteessa jäi paikoilleen nojailemaan ja mittailemaan katseellaan aulan koristeita näköalapaikaltaan, yrittäen samalla ohimennen terästää kuuloaan josko sattuisi kuulemaan mitä ovien toisella puolella tapahtui. Tämä tosin ei tainnut onnistua kovin hyvin ja nulikka luovuttikin pian... eikä aulan hetkellinen rauha lopulta kestänytkään kauaa.
Hetken aikaa nulikka ehtikin vetelehtiä paikallaan, kunnes alhaalla salin edustalla äkkiä näkyi lisää liikettä... jota seurasi myös nopesti jokseenkin ärhäkkä naisen ääni. Spyro säpsähti valpastuen hieman epäluuloisena ja suoristautui hieman nähdäkseen paremmin jääden seuraamaan katseellaan alapuolellaan alkavaa välikohtausta kun äänekäs, ja selvästi johonkin hyvin epätyytyväinen nainen suori jostakin kohti oven luona seisovia vartijoita. Ei tarvittu montaakaan hetkeä että poika tunnisti tämän äänen pienen irveen häivähtäessä purppuratukan kasvoilla samalla kun nulikka jopa painui aavistuksen matalammaksi kaiteensa ääressä kuin tämä olisi tehnyt hänestä jotenkin huomaamattomamman. Saarkith oli selkeästi vieläkin yhtä kärkäs kuin aiemminkin vaikka olento ei nyt edes rähjännyt lohikäärmeille, mutta tämän tyytymättömyyden syy taisi olla jokseenkin helppo arvata. Azalia oli tainnutkin mainita ettei teräksinen arvostanut syystä tai toisesta sitä, että neuvoston salin säännöt koskivat myös tätä, ja oli eittämättä ihailtava vartijoiden pokerinaamaa näiden kieltäytyessä päästämästä lohikäärmettä ohitseen vaikka tiesivät mikä olento epäilemättä oli.... vaikka kaikesta päätellen Saarkith taisi olla jo jokseenkin tuttu näky linnan sekä Frekallin alueilla.
Kovin kauaa pojalle ei kuitenkaan suotu aikaa ihmetellä orastavaa välikohtausta. Äkillinen ääni hänen takaansa sai aulan tapahtumia seuraamaan keskittyneen nulikan säpsähtämään melkoisesti ja lähes pyörähtämään yllättyneenä ympäri, saaden silmiensä eteen ovesta saapuvan, jokseenkin tärkeän näköisen vanhemman miekkosen. Kului hetki ennen kuin häkeltynyt purppuratukka edes hoksasi tämän oikeastaan sanoneen jotain sen räpäyttäessä pienellä viiveellä epämääräisesti silmiään kunnes tajusi että olisi kaiketi parasta vastata. "Mit...? Eh. Jaa, niin. Juu. Ne kai ei... meinaa päästää sitä sisään noin" poika tapaili jokseenkin hämmingissä vilkaisten pikaisesti olkansa ylitse alas vartijoiden kanssa väittelevään naiseen, ennen kuin käänsi huomionsa takaisin syystä tai toisesta hieman syyllisenä vieraaseen mieheen. Ei tarvittu kuin silmäys tämän olemukseen ja asustukseen tajuta että kyseessä oli epäilemättä joku tärkeä henkilö, nulikan kieltämättä hämmentyessä melkoisesti jonkun tällaisen äkkiä vain ilmaantuessa puhumaan hänelle, vaikka rehellisesti hänellä ei ollut edes aavistustakaan kuka tämä edes oli ja miten tällaisessa tilanteessa olisi pitänyt käyttäytyä. Se päätyikin lopulta lähinnä jäämään hieman epämääräisesti pälyillen paikalleen seuraten miekkosen liikkeitä katseellaan vetäytyen vähin äänin hieman sivummalle tehden tilaa kaiteen ääreen kun mies asteli lähemmäs itsekin katsomaan alakerran mekastusta. Ainakin tämä lopulta käyttäytyi ystävällisesti eikä vaikuttanut siltä että olisi odottanut häneltä jotain joka sentään rohkaisi nulikkaa hieman. Saarkithin välikohtaus tuntui selvästi huvittavan miekkosta Spyron päätyessä hetken epäröityään kohauttamaan aavistuksen olkapäitään tämän tokaisulle vilkaisten itsekin uudestaan alas kaiteen ylitse.
"Tuota... ehkä sillä on ollut kiire tai jotain?" poika arveli varovasti miekkosen päivitellessä huvittuneena kuinka linnassa asuva saattoi myöhästyä kokouksesta, ennen kuin kuitenkin empi hieman raaputtaen arven halkomaa poskeaan. "....vaikka... kai se olis päässyt sinne vähän nopeammin jos ei olis jäänyt kinastelemaan noiden kanssa" se huomautti, kuitenkin madaltaen varmuuden vuoksi ääntään hieman kuin olisi pelännyt Saarkithin saattavan kuulla alhaalta saakka. Tosin naisella taisi olla parhaillaan muuta ajateltavaa, päätellen siitä kuinka tämä viimein tuntui päätyneen samaan oivallukseen, ja antavan periksi. Nulikka räpäytti silmiään jokseenkin vaikuttuneena kun nainen äkkiä otti lohikäärmehahmonsa vain pienessä hetkessä, jääden ilmeisen näreänä odottelemaan vartijoiden avaavan ovet nyt melkoisen kookkaan metallinhohtoisen matelijan tieltä. Kun tämä äkkiä käänsikin päänsä ylös parvekkeen suuntaan poika säpsähti hieman jännittyen saamaansa terävää katsetta, kuitenkin jääden paikoilleen miekkosen puolestaan vain heilauttaen hyväntuulisesti kättään kyräilevälle lohikäärmeelle. "Eh. No. Ehkä... se on tavannut vain niitä ikäviä sellaisia, niin... ei kai ihmekään sitten. Vaikka ei kai sellaisista pidä kukaan muukaan. On se silti vähän epäreilua niille jotka ei ole sellaisia" poika pohti hieman varautuneena miekkosen mainitessa Saarkithin epäluulosta muita lohikäärmeitä kohtaan siitä huolimatta että olento omasi ilmeisesti itsekin piirteitä joista muita syytti. "...toivottavasti se ei nyt ainakaan sotke asioita tai mitään" purppuratukka lisäsi hiljaa lähinnä itsekseen nojautuen huolestuneesti huokaisten kaiteeseen, ennen kuin kuitenkin käänsi huomionsa takaisin tärkeän näköiseen miekkoseen. "Eh, tuota... oletko säkin menossa tuonne? Ei ollut tarkoitus häiritä, Azalia sanoi että voin odottaa täällä, mutta... voin kai mennä muuallekin" se tiedusteli viimein varovaisesti, ja jossain määrin syyllisesti osuttuaan epäilemättä jonkun tärkeän henkilön tielle. Kieltämättä tässä ja tämän koreassa silmälapussa oli jotakin joka häiritsi nulikan mieltä vaikkei tämä heti saanut mieleensä miksi, vilkaisten hieman ymmällään miehen kainalossaan kanniskelemaa myttyäkin joka kaiketi oli jonkinlainen viitta. Eh, kaipa oli oltava tyytyväinen edes siitä että he olivat saaneet hieman paremmat vaatteet linnavisiittiä varten ettei nulikkakaan ollut tällä hetkellä aivan niin rähjäinen kuin olisi voinut, vaikka hänen oma nuhjuinen viittansa olikin kiskottu suruttomasti koko komeuden päälle.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 1, 2015 22:31:02 GMT 3
((kuten chatissa mainitsin, ollut alkuviikosta kiireitä - mutta nyt alkaa rauhoittua, vastaustahtin pitäis normalisoitua))
Nulikka ei päätynyt olemaan ainoa joka kiinnitti huomiota alhaalla rähjäävään Saarkithiin, vanhan miehen äkisti ilmaantuessa paikalle ja alkaen juttelemaan ystävälliseen sävyyn niitä näitä aiheeseen liittyen. Tämän ainoa silmä katsoi natiaista jokseenkin huvittuneena Spyron tuntuessa hieman yllättyvän vanhan miehen ilmaantumisesta. Vanha mies myös nyökkäsi nulikan arviolle tilanteesta, nyökäten hieman Saarkithin suuntaan. "Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kuin näin on käynyt - Azalia on varmistanut että nykyään vartijat tietävät etukäteen siitä kuinka Saarkith tuppaa olemaan näissä tilanteissa", vanha mies kertoi alas katsellen, nojaten hieman kaiteeseen samalla. Miehen puheista kävi aika hyvin selville että Saarkith oli aika jääräpää, joten ei kai ihmekään että Käärmekaartin komentajatar oli ilmeisesti nähnyt tarpeelliseksi varmistaa että vartijat olisivat varautuneita mahdollisiin ongelmiin. Tosin, kaartilaiset varmaan muutenkin olivat nyt tottuneet keskivertoa paremmin käsittelemään voimakkaita olentoja ottaen huomioon sen kuinka kirjavaa sen jäsenistö oikein olikaan, varsinkin veteraanien puolelta.
Nulikan heittäessä arvauksensa vanhus purskahti nauruun joka katkesi pian pieneen yskän puuskaan - Spyron yritykset madaltaa ääntään menivät hieman hukkaan kiitos vanhuksen, mutta sentään alhaalla oltiin selvästi liian keskittyneitä riitelyyn että kukaan olisi kiinnittänyt mitään huomiota siihen mitä ylhäällä tapahtui. "*ysk* Ha, *ysk* Saarkithilla alkaa kiireet vasta kokouksen jälkeen, tänään aamulla hänellä ei ole ollut mitään tehtävää tietääkseni - paitsi asiat mitä hänen pitäisi tehdä omasta mielestään", vanhus totesi huvittuneena, katsoen alhaalla olevaa Teräksistä hieman arvioivasti. "Olin näkevinäni Saarkithin aiemmin harjoittelemassa linnanpihalla, hän pitää yllä miekkailutaitojaan aktiivisesti. Vaikka on parempi magiassa. Ja voisi taistella lohikäärmeenä tarpeen vaatiessa. Hah", vanhus tuumasi mietteliäänä, iskien taas silmää Spyron suuntaan. No, vaikka vanhus olikin vähän hämmentävä ystävällisyydessään, niin kai tämä nyt oli ihan hyvä tietolähde tai jotain? Tosin tiedä sitten kuinka innokkaasti Saarkith suhtautuisi jos saisi kuulla että purppuraiselle oli kerrottu tästä asioita ottaen huomioon Saarkithin karsastavan suhtautumisen muihin lohikäärmeisiin. Päätellen siitä kuinka tämä siristi silmiään huomatessaan Spyron parvekkeen suunnalla, tämän luonteessa ei ollut yön aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia sen suuntaan miten tämä suhtautui lohikäärmeisiin. Vanha mies katsahti nulikkaa arvioivaan sävyyn tämän epäsuoralle kritiikille Saarkithista, tämän hymähtäen hieman hetken kuluttua ennen kuin palasi katselemaan pikkuhiljaa ovista sisään astelevaa metallista matelijaa joka edelleen vilkuili vähän taaksepäin, vaikkei sentään niin suuresti kiinnittänyt huomiota Spyroon enää - huomio oli itse asiassa enemmän vanhassa miehessä ehkä. "Joku taisi mainita nähneensä hänet riitelemässä jonkun kuparitukkaisen haltiattaren kanssa kaupungilla, mutta siitä en tiedä mitään", oli viimeinen relevantilta tuntuva asia minkä vanha mies sai päähänsä.
Vanha mies kuunteli hiljaa nulikan puheita, katsellen mietteliään oloisena Teräksistä joka pian katosi näkyvistä suurten kaksoisovien sulkeutuessa tämän takana. Muuten olisi ollut vaikea sanoa että kuunteliko vanha mies edes mitä poika puheli, mutta äkisti tämä taas naurahti hieman pojan varovaiselle tiedustelulle. "Älä sellaisista huolehdi, jää tänne vain", vanhus heilautti kättään vähättelevästi, hymyillen leveästi nulikan epävarmuudelle. "Ja kai minun pitäisi siellä olla periaatteessa, mutta paskat - tärkeä osuus on äänestys, ja siihen on vielä aikaa. Eivät ne yhtä vanhaa miestä kaipaa sekoittamaan hyvää alkuriitelyä, varsinkin kun se Punainen on vähän ikään kuin kuulusteltavana. Yllätyn jos hän saa ketään muuttamaan mieltään siitä miten he aikovat äänestää, mutta mitäpä turhia huolehtimaan", vanha mies päätyi puheliaaksi, kääntäen pian taas huomionsa jonnekin kaksoisovien suuntaan. Kaiken kaikkiaan vanhaa miestä ei tuntunut hirvittävästi kiinnostavan asia - tai, oikeastaan, tämä antoi sen vaikutelman. Vaikkei sitä aivan täysin suoraan sanonutkaan, niin aikoi tämä selvästi mennä paikalle ennen kuin neuvosto äänestäisi siitä mitä kirouksen kanssa tehtäisiin. Tosin, oli ehkä hieman epäselvää että millä ilveellä tämä saisi tietää milloin tämän pitäisi mennä paikan päälle. "En kyllä vielä ole aivan varma mitä äänestän, se on totta - mutta toisaalta, täällä sitä on parempi miettiä kun neuvoston kokouksen metakassa kun kaikki puhuvat toistensa päälle, ja epäilemättä Saarkith tekee parhaansa tiuskiakseen Punaiselle ystävällesi", vanha mies kohautti olkapäitään - ja heitti ikään kuin ohimennen tiedonjyväsen että tiesi kenen kanssa Spyro liikkui ennen kuin hiljeni taas hetkeksi.
"Et taida tietää hirveästi Teräksisistä?" vanha mies kysyi edes katsomatta nulikan suuntaan, arvaten vastauksen jo etukäteen. Mies laski viittamyttynsä lähimmälle sohvalle puolihuolimattomasti ja kaivoi taskustaan tulukset ja jonkunlaisen pienen ruskeaan lehteen käärityn sikarin, jonka tämä sitten sytytti ja alkoi tupruttelemaan siinä puoli huolimattomasti. "Eihän tämä haittaa?", vanhus kysäisi pikaisesti heilauttaen sikariaan hieman. Haju mikä sikarista lähti ei ollut mitenkään kovin vahva, ja oikeastaan kovin miellyttävä - ja sitä paitsi, ilma veti jonnekin alaspäin, sikarin hajun leijuessa enimmäkseen pois päin Spyrosta. "Mutta niin, ei ole Teräksistä joka ei suhtautuisi skeptisesti muihin lohikäärmeisiin, hah", vanhus jatkoi saatuaan sikarinsa suulleen, näyttäen siltä ettei tätä varsinaisesti haitannut asia. "Eivät ne pidä edes muista metallisista. Tai mistään muustakaan väristä", vanhus tuumaili hieman, kohauttaen sitten olkiaan ennen kuin katsoi jostain syystä myötätuntoisesti Spyron suuntaan. "Punaisia Saarkith vihaa. Ymmärtääkseni tapasit ystäväsi kanssa Saarkithin aiemmin?", vanhus piti pienen tauon antaakseen nulikalle mahdollisuuden vastata. "Epäilemättä saitte naamantäydeltä Saarkithin persoonallisuuden ikävimpiä piirteitä. Saarkith uskoo kaiken pahimman tästä Cainista - Saarkith tuskin pystyy ajattelemaan punaisista neutraalisti, koska... no, oikeastaan parempi etten kerro. Kuitenkin hänen oma asiansa - mutta hänellä on syynsä", vanha mies kertoi samaan hieman myötätuntoiseen sävyyn, kääntyen sitten lopultakin pois kaiteen tienoilta, istahtaen huokauksen keralla sohvalle, hieroen hieman polviaan. "Olen tulossa vanhaksi", vanhus jupisi itsekseen ennen kuin veti syvät henkoset sikaristaan, puhaltaen savut jonnekin katon suuntaan jonne tämä tuijotteli - kunnes äkisti käänsi katseensa Spyroon, katsoen tätä terävästi. "Mutta miten sinä näet Cain Punaisen, Amuletinkantajan?", vanhus kysyi suorasukaisesti.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 2, 2015 18:43:23 GMT 3
Ei päässyt kulumaan kauaakaan kun Saarkithin aiheuttama välikohtaus sai enemmänkin yleisöä osakseen. Spyro ei selvästikään ollut aivan varma miten olisi pitänyt suhtautua jostain äkkiä ilmaantuneeseen vanhempaan miekkoseen josta huokui tärkeä ilmapiiri jo kauemmaskin, siitä huolimatta että tämä kuitenkin hymyili pahastumatta siitä että joku sattumanvarainen kyseenalainen nulikka osui tämän tielle matkalla saliin... vaikka pojalla kuluikin pieni hetki hoksata tämä, taisi mies kuitenkin olla perillä siitä ettei hän kaiketi ollutkaan aivan niin sattumanvarainen kuin olisi luullut. Sen sijaan että olisi kavahtanut kiihtynyttä lohikäärmettä tämän edesottamukset tuntuivat sen sijaan huvittavan miekkosta melkoisesti joka kieltämättä sai hämillisen Spyronkin varsin ymmälleen. Se räpytteli hetken silmiään jokseenkin tiuhaan tahtiin kuontalonsa uumenissa miekkosen jutustellessa oikeastaan varsin tuttavallisesti Saarkithista ja tämän touhuista jopa päästäen ilmoille hyväntuulisen naurunpuuskan. Nulikka tuntui olevan varsin kahden vaiheilla miten olisi pitänyt suhtautua tällaiseen jutusteluun uskaltautuen lopulta lähinnä vain kohauttamaan olkiaan aavistuksen lammasmaisesti, vilkaisten kuitenkin aavistuksen vaivihkaa levottomasti alhaalla odottavaan lohikäärmeeseen. Tämä ei tuntunut kuitenkaan kuulevan mitä ylhäällä puhuttiin, kaikeksi onneksi.
"Eh... no, kai se on... hyvä olla monessa asiassa hyvä, jos voi" poika arveli varovaisesti kyhnyttäen ohimennen niskaansa epämääräisesti vanhuksen mainitessa Saarkithin miekkailuharjoituksista siitä huolimatta vaikkei tämä olisi kaiketi lopulta näitä varsinaisesti tarvinnutkaan. Syystä tai toisesta nainen taisi nähdä nämä kuitenkin tarpeellisiksi, mistä purppuratukka ei tosin ollut kovin yllättynyt, ottaen huomioon kuinka Teräksinen tuntui karsastavan lohikäärmemäisiä piirteitään muutenkin. Tosin, vielä enemmän tämä taisi karsastaa näitä piirteitä muissa, pojan kasvoille ilmaantuessa pienen epämääräisen irveen kun mies mainitsi ohimennen Saarkithin ehtineen jo riidellä kaupungilla jonkun "kuparihiuksisen haltian kanssa", josta ei lopulta ollut kovinkaan vaikea arvata kuka oli kyseessä. "...ehh. No tietysti se hoksasi jotenkin senkin. Vaikka sekin oli ihan mukava" nulikka jupisi puoliääneen, puuskahtaen hieman hiljaa kaitseeseensa nojaten. Hänen oli vaikea kuvitella että kuparihiuksinen olento olisi ainakaan lopulta aloittanut kiistaa, vaikutti siltä että Saarkith olisi vain huomannut tämän kadulla ja rynnännyt rähjäämään tälle... tai siltä tämä ainakin nulikan korvaan kuulosti.
Spyron pienestä hämmingistä ja levottomuudesta huolimatta tuntui vanha mies olevan kuitenkin liikkeellä jokseenkin rennon asentein, vaikka kieltämättä tämä oli jo siltä tähänkin saakka vaikuttanut, sotilaallisesta ja tärkeästä olemuksestaan huolimatta. Tämä kuittasikin pojan huolen häiriöstä nopeasti varsin leppoisasti, saaden purppuratukan kuitenkin kallistamaan uudestaan huolestuneesti päätään miehen todetessa että tämän olisi kaiketi pitänyt olla läsnä salissa, vaikka mies ei pitänyt ilmeisesti oleellisena alkukeskustelujen missaamista. "Mutta... Eikö sun pitäisi kuitenkin kuulla mitä ne edes puhuu? Jos tämä kuitenkin on... tärkeä asia?" nulikka tiedusteli varovaisesti ilmeisen huolestuneena jääden silmäilemään enemmän tai vähemmän ymmällään miekkosen suuntaan varsinkin kun tämä totesi ettei oikeastaan vielä edes tiennyt mitä tekisi äänestyksen suhteen. Kaiketi tällä ei kuitenkaan ollut kummoinenkaan kiire saliin, jossa tämä ilmeisesti odotti olevan käynnissä melkoisen mellakan. Cain oli selvästikin joutunut melkoiseen pinteeseen ja kuumotukseen Spyronkin käydessä nopeasti varsin tukalan näköiseksi vanhuksen pohtiessa leppoisasti millaisen riitelyn keskelle Punainen oli joutunut, pojan vilkaistessa uudemman kerran syyllisesti suurien ovien suuntaan. Kaipa hänellä ei sinänsä ollut ollut valinnanvaraa mutta tuntui silti varsin ikävältä että Cain oli joutunut tämän kaiken keskelle yksin, tämän aiempi hermostus kaiken suhteen oli ilmeisesti ollut kuitenkin oikeutettua. Pienellä viiveellä nulikalla valkeni miekkosen selvästi tietävän kenen seurassa hän oli saapunut linnaan, siitä huolimatta että tämä tuntui puhelevan varsin tuttavallisesti. Poika tuntui hämmentyvän tästä jälleen hieman vilkaisten epävarmasti miekkosen suuntaan, ennen kuin kuitenkin henkäisi viimein kaiteensa ääressä nyökäyttäen hieman päätään tälle. Olisihan se kaikeiti pitänyt arvata että amuletinkantajan vierailu oli iso juttu jopa täällä... ja turhaan tätä kaiketi salailemaankaan tämän enempää minkä vuoksi täällä oltiin, vaikka moinen huomio ei varsinaisesti nulikan mieleen ollutkaan.
Oli kuinka oli, miekkonen tunsi olonsa selvästi luontevammaksi tilanteessa kuin epävarma ja huolestunut nulikka, edes lohikäärmeiden tuntumatta hätkähdyttävän vanhusta paljoakaan. Tämän huomauttaessa ohimennen ettei poika tainnut tietää paljoakaan Teräksisistä purppuratukka päätyi pudistamaan hieman päätään jokseenkin kiusaantuneesti vilkaisten jälleen huolissaan salin ovien suuntaan jonne jo ilmeisen kärkäs Saarkithkin oli saapastellut kuumottamaan epäilemättä varsin kärvistelevää Punaista. "Äh. Ihan kuin siellä ei olis tarpeeksi jo ilman sitäkin... ei Cain kuitenkaan mitään sille ole tehnyt" poika jupisi yksisilmäisen miekkosen asettautuessa mukavasti sohvalle. Tämän tiedustellessa ohimennen esiin kaivamastaan sikarista nulikka silmäsi tätä aavistuksen yllättyneenä kuitenkin ravistaen sitten uudestaan päätään merkiksi ettei tupruttelu häntä häirinnyt, vaikka miehen tuskin olisi lopulta edes tarvinnut kysyä hänen mielipidettään. Levoton poika jäi kuitenkin seisaalleen kaiteeseen nojaillen siitä huolimatta että kokouksessa saattaisi hyvinkin mennä tovi jos toinenkin tämän kuitenkaan osaamatta ainakaan vielä asettua aloilleen, kuitenkin kääntäen jälleen päänsä takaisin vanhukseen tämän pohdiskellessa enemmän Teräksisistä ja näiden epämieltymyksestä muihin lohikäärmeisiin. "Huomasin" Spyro myötäsi hieman puuskahtaen osaamatta olla kuulostamatta hieman happamalta puheen kääntyessä jälleen Saarkithiin vaikka ilmeisesti tämän ärhäkkyys lajitovereitaan kohtaan ei ollutkaan vain tämän asenne, vaan ilmeisesti Teräksisten yleinen piirre. Ajatus ei kieltämättä ollut erityisen mukava, pojan päätyessä jälleen nyökäyttämään hieman huokaisten päätään paikaltaan miehen tiedustellessa heidän jo kaiketi tavanneenkin Saarkithin henkilökohtaisesti aiemminkin, kuitenkin valpastuen tämän huomauttaessa naisen inhoavan ilmeisesti erityisesti Punaisia. Purppuratukka kallisti hieman päätään tälle, miehen kuitenkin katsoessa parhaaksi olla kertomatta Teräksisen henkilökohtaisista asioista liian tarkkaan. "Eh. No. Mutta... jos se on tuntenu jonkun ikävän Punaisen joskus, niin... eihän Cainilla silti ole mitään tekemistä sen kanssa. Tällä tavalla se vaan haastaa itse riitaa niidenkin kanssa jotka ei meinaisikaan mitään pahaa" poika ei voinut olla puuskahtamatta nojaten ohimennen leukansa hieman happamana kaiteeseen nojaaviin käsiinsä jonnekin alas aulaan hieman poissaolevasti silmäillen. Äh. Olisi kaiketi toivottava että Cain kuitenkin selviäisi kuulustelusta vaikka tämä epäilemättä kuulosti jo tämän perusteella hyvin epäreilun tuomitsevalta tätä kohtaan, siitä huolimatta ettei tällä lopulta ollut edes valinnanvaraa sen suhteen millä tolalla asiat olivat.
Vanhuksen jupistessa hetken itsekseen sikariaan tuprutellen vaikeni nulikkakin toviksi, kuitenkaan vieläkin melkoisesti huolestuneesta olemuksestaan huolimatta. Se vilkaisi jälleen epävarmasti olkansa ylitse kuitenkaan katsomatta asiakseen kommentoida vanhan miehen mutinaa, päätyen hätkähtämään hieman kun tämä äkkiä käänsikin terävästi katseensa häneen heittäen ilmoille varsin suorasukaisen kysymyksen. Tämä tuntui nappaavan pojan melkoisella yllätyksellä, purppuratukan jäädessä hetkeksi tuijottamaan ilmeisen hämillään äkillisestä kysymyksestä. "....eh? Mä?" se töksäytti hölmistyneenä, kunnes tuntui pääsevän hieman paremmin ajan tasalle. Purppuratukka kirskautti hampaitaan päätyen jälleen vilkaisemaan enemmän tai vähemmän tukalasti kohti alhaalla häämöttäviä salin ovia sekavaa kuontaloaan haroen, ennen kuin käänsi katseensa takaisin äkkiä vakavoituneeseen miekkoseen joka tuntui odottavan vastausta. "Tuota... no. Se... kyllähän Cain tekee parhaansa tämän kaiken kanssa vaikka... ei kukaan siltäkään kysynyt yhtään mitään mistään. Onhan tämä kaikki varmana ollut vaikeaa sille jo ihan nyt tässäkin, mutta... luulen, että se varmaan tietää aika hyvin miltä niistä muistakin tuntuu ainakin suureksi osaksi, koska... sille taisi käydä aika lailla samalla tavalla. Äh. Ei se ole kauhean reilua että kaikki nyt härkkii sitä, kun eihän tämä ole sen syytä vaikka se amuletti on sillä nyt. Ei se sitä tainnut edes halutakaan, mutta... niin vain kävi" poika tapaili viimein enemmän tai vähemmän hämmentyneenä kaikesta, kunnes viimein huokaisi kohauttaen hieman surkeasti olkapäitään. "En tiedä. Tuntuu että Saarkith varsinkin luulee että sitä ei kiinnosta yhtään mitä muille kuin lohikäärmeille tapahtuu tämän kanssa, mutta... onhan se ollut siitäkin huolissaan. Aika paljonkin, tietysti. Eihän sekään tietenkään halua että kellekään käy mitään, mutta... enkä mäkään tietenkään. Onhan sekin kuitenkin ollut aika pitkään ihmisten sun muiden joukossa ennen kuin... sille edes kävi näin" nulikka viimeisteli jokseenkin tukalana, ennen kuin vaikeni vilkuilemaan hieman kahden vaiheilla vanhuksen suuntaan. Rehellisesti hän ei ollut aivan varma kuinka paljon hänen olisi oikeastaan pitänyt puhua jollekulle täysin vieraalle jostakin tällaisesta, mutta poika ei lopulta osannut väistääkään näin suoraa kysymystä... ja kieltämättä mies vaikutti kuitenkin varsin hyväntahtoiselta. Cainin tilanne oli nyt kuitenkin epäilemättä varsin ikävä... kaipa sitä saattoi edes toivoa että mies saattaisi kyetä auttamaan tätä jos tämä oli omien sanojensa mukaan ollut vielä kahden vaiheilla. Tuskin tilannetta ainakaan pahentaisi jos edes joku neuvostosta tietäisi että Cain oli enemmän tai vähemmän uhri itsekin kaiken keskellä jonkinlaisen uhan sijasta... varsinkin kun mies oli itse suoraan kysynytkin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 3, 2015 17:48:22 GMT 3
Vaikka vanhuksesta oli ehkä hieman kyseenalaista että Saarkith tuntui keskittyvän harjoittamaan taitojaan miekan kanssa aika runsaasti, niin nyökkäsi tämä siitä huolimatta nulikan arviolle moninaisten taitojen tärkeydestä. Vanhus hieman rypitsi otsaansa kuullessaan nulikan jupisevan jotain vanhan mielen puolihuolittoman kommentin jälkeen, tämän vilkaistessa purppurapään suuntaan kysyvästi. "Tunnetko Saarkithin riitakumppanin?", tämä kysyi hieman kulmiaan kohottaen - vanha mies ei ollut tainnut kuulla kunnolla että mitä natiainen oli mutissut, mutta ilmeisesti tarpeeksi että sai sen kuvan että Spyro olisi tiennyt kenestä oli kyse. Eipä asia tosin tuntunut hirveän tärkeältä tuntuvan miekkosesta - kuten ei myöskään se että tämän olisi ilmeisesti pitänyt olla neuvoston kokouksessa.
Vanhus lähinnä tuhahti hieman pojan huolestuneelle kysymykselle, vilkaisten tähän hieman virnistäen. "Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kirous on ollut väiteltävänä neuvostossa, ja olen jo kuullut argumentit eri ratkaisujen puolesta ja vastaan aivan liian moneen kertaan. Tuskinpa ystäväsi puheet muuttavat suurimman osan mielipiteitä, hah", vanhus hieman avasi syitään miksi oli ainakin väliaikaisesti jättäytynyt pois neuvoston kokouksesta vaikka aika tärkeä asia olikin käsittelyssä. Kaiken kaikkiaan vanha mies tuntui olevan aika huoleton asian suhteen, vaikka olikin omien sanojensa mukaan vielä epävarma siitä että minkälaista ratkaisua oikein äänestäisikään loppujen lopuksi. Ilmeisesti tuo ei nähnyt tarpeelliseksi kuulla mitä Punaisella oli sanottavanaan neuvoston edessä, ainakaan vielä. Kai tämä luotti siihen että oli saanut tarpeellisen tiedon Azalian laatimista raporteista - tai, no, luultavasti joku Azalian alainen oli kirjoittanut lopulliset versiot mutta silti. Käärmekaartin komentaja oli tuskin antanut täysiä raportteja muuta kuin itse kuninkaalle. "Eiköhän ystäväsi pärjää, jos sitä huolehdit. Saarkithia lukuunottamatta suurin osa neuvostosta eittämättä riitelee enemmän keskenään kuin kiinnittää huomiota johonkin niin yhdentekevään kuin punaiseen lohikäärmeeseen", vanhus lepuutteli, hieman vitsaillenkin tilanteesta. Vanha mies oli selkeästi sitä mieltä että neuvostolla oli omat ongelmansa, vaikka epäilemättä liioittelikin tilannetta jonkin verran. "Neuvoston kaksitoista jäsentä ovat kaikki neuvostossa syystä, mutta aina välillä tuntuu että ehkä jotkut jäsenet pitäisi lukita keskenään pieneen huoneeseen siihen asti että sopivat riitansa. Kokoukset aina venyvät riitelyn takia", vanhus vielä lisäsi hieman tuhahtaen. Kai sillä oli hyvät ja huonot puolensa että kuninkaalla oli neuvosto jonka kanssa tämä teki päätökset.
"Sitä vähän arvelinkin", vanhus totesi nyökäten nähdessään pojan pään pudistelun, alkaen sitten pistämään sikaria tulelle. Tyytyväisenä siihen että tämä ei ilmeisesti nuorukaista haitannut niin vanha mies vain veti syvät henkoset, vilkaisten hieman natiaista tämän jupistessa. Jos tällä oli mitään mielipidettä asiaan niin tämä ei sitä ilmaissut - tosin, ei tuo välttämättä kuullut koko jupinaa kunnolla, kun eihän tuo ollut aiemminkaan kuullut kaikkea mitä poika purnasi itsekseen. Sen vanha mies kyllä selkeästi huomasi että natiainen ei selkeästikään arvostanut tätä Teräksisten asennetta, tämän hieman naurahtaessa pojan happamuudelle. ”Teräksiset näkevät velvollisuudekseen olla meidän heikompien puolella – aika moni pitää itseään jonkunlaisina ritareina, Saarkith mukaan lukien”, vanhus vielä lisäsi, puolihuolimattomasti viitatessa itseensä 'heikompana' – liike kattoi myös alhaalla seisoskelevat Käärmekaartilaiset, mutta käsi ei missään vaiheessa päätynyt osoittamaan Spyron suuntaan.
Vanha mies katsoi hieman terävästi Spyroa tämän kritisoidessa Saarkithia, näyttäen hieman vakavammalta vaihteeksi. ”Sinuna en sanoisi tuota Saarkithille – miksi Saarkith vihaa punaisia on vähän henkilökohtaisempi syy kuin pelkkä 'ikävä yksilö'. Jotkut arvet eivät parane helposti”, vanha mies varoitti, hiljentyen sitten hetkeksi. ”Se että Saarkith ei tarttunut lähimpään teräesineeseen ja yrittänyt iskeä sillä ystävääsi osoittaa sen että ainakin hän yrittää sietää häntä. Hän voi vielä lämmetä teille kahdelle, mutta... se voi vaatia aikaa”, vanhus kertoi myötätuntoiseen sävyyn, katsellen taas jonnekin kattoon ajatuksissaan sikaria tupruttaen, ennen kuin hieman huokaisten pudisteli päätään itsekseen. Mikä Saarkithin tarina sitten olikaan, niin vanhus selkeästi tiesi siitä.
Oltuaan taas vähän hiljaa vanha mies yllättäen pommitti natiaista sangen suoralla kysymyksellä, jääden katsomaan tätä vastausta odottaen. Vanhus kuunteli hiljaa ja keskeyttämättä, nyökkäillen välillä itsekseen tai vetäen henkosia sikaristaan, haristellen epäkohteliaasti tuhkia parvekkeella olevalle pöydälle. Vanha mies katseli nulikkaa arvioivasti tämän puheen loppua kohti, mittaillen tätä vähän päästä varpaisiin. "Hienoa puhetta... vaikka enemmän kyllä ihan odotin arviota hänestä henkilönä, luonnetta ja niin edespäin", vanhus sanoi, hieman lieventäen kritiikkiä virnistämällä. "Ydin idea kuitenkin on että sinun mielestäsi Punainen ystäväsi on ystävällinen, hyväntahtoinen, tai jotain sinne päin? Mhhm. Hyvä", kysyttiin tarkentava kysymys, vanhuksen nyökkäillessä itsekseen jo ennen kuin natiainen vastasi suuntaan tai toiseen - vanha mies oli selkeästi saanut omasta mielestään hyvän kuvan tilanteesta. "Teitä on seurattu jo pitkään - Punaista ystävääsi todella pitkään itse asiassa - mutta raporteista ei käy ilmi kaikki. Siitä puuttuu tietty... henkilökohtaisuus", vanha mies tuumasi, puhuen melkeinpä itsekseen, tämän katseen palattua taas jonnekin katon suuntaan kun tämä keskittyi tupruttelemaan sikariaan. "Raportit ovat myös ristiriitaisia - se on käynyt ilmi että jossakin vaiheessa ystäväsi käytöksessä tapahtui muutos. Hän oli... mmh... villimpi aiemmin. Oletettavasti ongelmia äkillisessä elämänmuutoksessa, mikä on ymmärrettävää", vanhus jatkoi. Kuka tahansa tämä oikeastaan olikaan, niin hän selkeästi tiesi aika paljon. Kuulosti siltä että tällä oli ollut aika tarkatkin raportit saatavilla...
"Miten olen ymmärtänyt lohikäärmeiden luonteenpiirteitä, on se että eri väreillä on eri luonteenpiirteitä jotka ovat näille tyypillisiä. Punaisista puhutaan paljon pahaa, uskoakseni sen takia että ärhäkkyys on näiden tyypillinen luonteenpiirre - joka oletettavasti oli erityisen vahvana ystävässäsi parina ekana vuonna muutoksen jälkeen kun hän yritti jollakin tavalla sopeutua tilanteeseensa. Pelko herkästi muuttuu raivoksi punaisissa, ainakin jos kirjallisuus on luotettavaa", vanha mies puhui asiasta hieman mietteliäänä, vähän kuulostaen siltä että joutui muistelemaan tarkemmin tietolähdettä josta oli tiedon saanut, luultavasti jonkunlainen kirja tai useampikin. "Jos ystäväsi on hyvä esimerkki, niin vaikka mahdollisesti lohikäärmeiden luonteen piirteet ovat alkuun vahvoina, niin uskoisin että parempi tilanne saisi ne, mmh, normalisoitumaan aikaisemmin", vanha mies arveli sikarin tupruttelunsa välistä. Vanhus näytti tosissaan pohdiskelevan jotain, tämän kysymyksen oltua jotain millä oli peräti ollut ihan oikea tarkoituskin tämän yrityksessä miettiä mitä oikein äänestäisi. "Olin alunperin huolissani kun sain selville kenen sukulainen ystäväsi on, mutta luonteeltaan ystäväsi ei selkeästikään ole lähelläkään edesmennyttä setäänsä. Tai, ottaen kirouksen huomioon, joku lähisukulaistaan, pirustako sitä tietää tarkemmin. Hän oli... voimakas velho. Ehkäpä hän olisi ollut luonteeltaan enemmän ystäväsi kaltainen ilman sitä kirottua sauvaa, pah", vanhus vähän harhautui aiheesta, pudistellen itsekseen päätään murheellisena. Sanansa sanottuaan vanha mies hiljentyi taasen, jääden katselemaan tyhjyyteen selkeästi omissa ajatuksissaan. "No, se on menneitä, ja ystäväsi on omista ongelmistaan huolimatta selkeästi rauhallisempi. Ja myös empatiakykyisempi ilmeisesti", vanha mies totesi päätään puistellen, hieman karistellen mielestään menneet joita tuo oli selkeästi unohtunut hetkeksi muistelemaan.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 4, 2015 23:44:33 GMT 3
Nulikka hätkähti hieman ajatuksistaan kun mies sattui kuulemaan hänen hieman epämääräiset mutinansa, saaden nulikan räpäyttämään silmiään hämillään ennen kuin tämä kuitenkin päätyi kohauttamaan olkapäitään jälleen kiusaantuneeseen tapaan toisen tiedustellessa tunsiko hän kenties Saarkithin aiemman kiistakumppanin. "...eh, no. Varmaan. Taidettiin... kai nähdä sekin tuossa matkalla" Spyro lisäsi, osaamatta lopulta epäillä paljoakaan ainakaan aavistusta että mainittu haltia oli mitä luultavimmin Kuparinen jonka he olivat tavanneetkin. Kaipa tämä lopulta tarkoitti kuitenkin vain että Saarkith oli löytänyt muitakin lohikäärmeitä mustalle listalleen heidän lisäkseen, aivan vain sillä perusteella että nämä sattuivat olemaan läsnä, enemmän kuin mitään tätä painavampaa... toivottavasti ainakin.
Kieltämättä hieman hämmentävästi vanha mies ei myöskään tuntunut kokevan suurempaa kiirettä kiiruhtaakseen alkamassa olevaan tärkeään kokoukseen, jonka pyöriteltäväksi Cain olikin jo epäilemättä joutunutkin. Poika ei voinut olla näyttämättä varsin epävarmalta tämän ottaman varsin rennon asenteen suhteen, mutta tämä ei lopulta kokenut asiakseen hoputtaakaan epäilemättä tärkeää ja itsetietoista miestä, sen päätyessäkin lopulta vain kohauttamaan uudemman kerran harteitaan tämän leppoisille pohdinnoille "neuvottelujen" kulusta. Ilmeisesti asiaa oli kuitenkin puitu jo monta kertaa ennestäänkin, jokseenkin samoin tuloksin... mikä kieltämättä ei kuulostanut kauhean rohkaisevalta neuvoston jäsenten ollessa ilmeisesti enemmän tai vähemmän ristiriitaista joukkoa. Yksisilmäinen mies taisikin hoksata nopeasti hänen huolestuneisuutensa lisäten että Cain luultavasti pärjäisi, neuvoston jäsenten kinastellessa luultavasti enemmän keskenään. Kaiteeseen nojaileva poika huokasi hieman voimatta lopulta muuta kuin nyökätä tälle aavistuksen. "Äh. No. Toivottavasti" se mutisi luoden jälleen levottoman vilkaisun alas, harhautuen kuitenkin hieman vanhuksen heittäessä jokseenkin leppoisan humoristisen huomautuksen neuvoston jäsenten kinasteluista. Spyro ei ollut aivan varma miten tällaiseen olisi edes soveliasta reagoida luultavasti yhden neuvostonjäsenen ollessakin läsnä pojan viimein päätyessä vain myhähtämään tälle hieman olkapäitään kohauttaen kun mies pohdiskeli riitelijöiden lukitsemista jonnekin välejään selvittelemään. "Ellei ne sitten suuttuis siitä vielä enemmän" nulikka arveli lyhyesti, lopulta taitamatta sentään ottaa tätä itsekään erityisen vakavissaan ennen kuin huomio vaelsi kuitenkin takaisin alas aulaan vanhuksen asettuessa puolestaan sohvalle sikareineen.
Vaikka Spyro kaiketi yrittikin pitää asiaa enemmän tai vähemmän pinnan alla, ei tainnut kuitenkaan jäädä kovinkaan epäselväksi että hän ja Cain eivät tainneet olla Saarkithin ylimpiä ystäviä... niin omastaan, kuin varsinkaan Teräksisen puolesta. Kaipa tämä kuitenkin oli monesti Teräksisien lohikäärmeiden yleinen piirre, pojan päätyessäkin vilkaisemaan vanhusta aavistuksen yllättyneenä tämän selittäessä kärkästä metallista toteamalla tämän näkevän itsensä jonkinlaisena heikkojen puolustajana. Kuitenkin Saarkithin inholla nimenomaan Punaisia lohikäärmeitä kohtaan taisi olla takanaan huomattavasti henkilökohtaisemmat syyt kuin kaiketi muiden lajitoverien suhteen. Nulikka kallisti epätietoisesti päätään miehen varoittaessa häntä ainakaan mainitsemasta olennon kärkkäyden epäoikeudenmukaisuudesta naiselle itselleen. Ilmeisesti Saarkith saattoi yleisesti olla Punaisten suhteen tätäkin äkkipikaisempi, tämän kaiketi jopa omatessa painavat syynsä asenteelleen, niin epäreilulta kuin tämän suora syyttely olikin tuntunut. "...eh. Hitto. En... tiennyt" nulikka töksäytti jokseenkin hämillään paljastuksesta, kuitenkin vaieten itsekin nopeasti, tajuten kuitenkin ilmeisestä hämmingistään huolimatta olla kysymättä enempää. Kaipa kyseessä kuitenkin olivat Saarkithin henkilökohtaiset syyt... mitä nämä sitten ikinä olivatkaan, eikä Spyro voinut olla tuntematta pientä häpeällistä pistoa itsessään. Teräksisen suhtautuminen kuulosti oikeastaan hyvin paljon samalta jolla hän itse oli suhtautunut "velhoilijoihin" jo pidemmän tovin... tai no, kaiketi jokseenkin vielä ärhäkämmältä, mutta kuitenkin.
Vanhus taisi päästä nappaamaan purppuratukan melkoisella yllätyksellä äkkiä viskaamallaan vakavalla kysymyksellä, pojan kuitenkin yrittäessä pahimmasta alkuhämmingistään selvittyään tapailla jonkinlaista vastausta. Mies kuuntelikin tarkkaavaisesti saaden nulikan liikahtamaan jälleen paikoillaan jokseenkin hermostuneesti, kunnes tämä äkillisestä vakavoitumisestaan huolimatta myhäili hyväksyvästi sikarinsa takaa. Spyro räpäytti silmiään jokseenkin hämillään tämän huomauttaessa tarkoittaneensa kaiketi "henkilökohtaisempaa" arviota, ennen kuin mies kuitenkin kuittasi kritiikin hymyillen. "...ehh. Ai. Niin." Poika mutisi epämääräisesti kuontaloaan jälleen kyhnyttäen päätyen kuitenkin nyökkäämään hieman toisen tarkentavalle kysymykselle, vieläkin ilmeisesti enemmän tai vähemmän hämmentyneenä. Se ei ollut lopulta osannut odottaa jonkun neuvoston jäsenen olevan kiinnostunut asioista aivan tällä tavalla, purppuratukan jäädessäkin kuuntelemaan hieman päätään kallistaen yksisilmäisen miekkosen jatkaessa pohdintojaan. "Tuota... juu. Onhan se. Ei se ainakaan sellainen ole kuin Saarkith luulee" se lisäsi varovasti, kuitenkin hiljentyen hieman epämukavana miekkosen todetessa että heitä, tai varsinkin Cainia, olikin seurattu jo hyvin pitkään. Tämä tuntui olevan varsin perillä asioista miekkosen jatkaessakin jutusteluaan puolihuolimattomasti, saaden Spyron rypistämään aavistuksen kulmiaan tämän mainitessa Cainin ilmeisesti hieman ristiriitaisesta menneisyydestä. "...niinno. Sillä on kai muutenkin ollut se.... yksi sekopää perässä alusta saakka silloinkin kun se ei edes tiennyt mitä tapahtui. Se... oli varmana aika kamalaa sillekin" nulikka huomautti epäröityään hetken miekkosta vilkuillen, olematta itsekään aivan varma miten olisi suhtautunut. Kaipa hänkään ei lopulta tiennyt kaikesta mitä Cainille oli tapahtunut menneisyydessä, mutta siitä hän lopulta oli varma ettei tämä ansainnut ainakaan Saarkithilta saamaansa äärimmäistä epäluuloa. Onneksi vanha mieskin tuntui kuitenkin ymmärtävän tämän. Poika nyökkäsi aavistuksen helpottuneempana miehen päätyessä pohdiskelemaan lohikäärmeiden luonnetta ja sitä, kuinka paremmat olosuhteet saattaisivat helpottaa uusien lohikäärmeiden muutosta, siitä huolimatta että huonossa tilanteessa tämä voisi epäilemättä ollakin kaoottista ja tuhoisaa kaikille ympärilläkin.
"Varmana, eh. Jos ne joutuu vain yhtäkkiä jonkun sellaisen keskelle, niin kai ne nyt panikoi. Ja varmaan kaikki muutkin. Se... ei varmana ole hyvä kenellekään jos kukaan ei tiedä mitä tapahtuu" kaiteeseen vieläkin jokseenkin epämääräisesti nojaileva nulikka huokaisi, katsahtaen varovaisen toiveikkaasti yksisilmäisen miehen suuntaan kuitenkin käyden nopeasti jokseenkin hämmentyneeksi kun tämä totesi ohimennen oltuaan huolissaan kuultuaan kenen sukulaiselle amuletti oli päätynyt. Poika rypisti kulmiaan epätietoisesti, ennen kuin tämän ilmeessä häivähti aavistus oivallusta. "...setä..? Sekö, jonka kuva oli tuolla seinällä?" se tiedusteli varovasti huomatessaan miekkosen vaikenevan pohdiskeluissaan. Ilmeisesti heidän matkalla hoksaamansa kyseenalaisen maalauksen henkilö oli selvinnyt ohimennen.... eikä tämä sen lisäksi että oli kuin olikin sukua Cainille, tainnut kaikesta päätellen olla myöskään ollut kovinkaan mukava henkilö. Jokin vanhuksen mainitsemassa sauvassakin kuulosti paha-enteiseltä, tämän ilmeisesti arvellessa että velho olisi mahdollisesti ollut... vähemmän mitä oli, ilman tätä esinettä. Puhumattakaan siitä, että sanat "voimakas velho" varsinkin tässä yhteydessä olivat omiaan saamaan pojan vieläkin kiristelemään aavistuksen tukalana hampaitaan vaikka kyseinen henkilö oli kaiketi ollut jo kuollutkin ties kuinka kauan sitten.. Tosin syystä tai toisesta vanhus kieltämättä kuulosti suorastaan surumieliseltä tästä puhuessaan. "Tuota... tunsitko sen? Eh, Cain ei taida itsekään tietää kauheasti kaikesta tuollaisesta kun se ei edes muista sellaisia. Tapahtuiko sen kanssa jotain... ikävää?" purppuratukka ei voinut olla kysymättä vaikka vaikuttikin aavistuksen epäröivältä, ennen kuin hätkähti hieman ajatuksistaan ja nosti kiireesti toista kättään. "...tai siis. Äh. Ei Cain kyllä ole sitten yhtään sellainen jos... se yksi oli sellainen... vaarallisempi" lisättiin nopeasti kuin peläten toisen saattavan saada väärän käsityksen asiasta, ennen kuin poika vaikeni jälleen silmäilemään miekkosta hieman epäröiden.
"Eh. Tuota... jos säkin olet sitä mieltä, niin... ehkä sä voisit sitten sanoa sen niille muillekin tuolla? Ehkä ne kuuntelee sua sitten ainakin. Ettei Cain tahdo pahaa kellekään ja että... ne kirotutkin tarvitsee kuitenkin apua" Spyro ehdotti, voimatta olla luomatta jälleen uutta huolestunutta katsetta alas aulaan ja ovien suuntaan. Eh, oli läsnä sitten ärhäkkä Saarkith tai enemmän tai vähemmän ristiriitaisia neuvostonjäseniä, kaiketi tuntui hieman helpottavammalta että ainakin yksi näistä ei tainnut ainakaan olla Cainia vastaan kaikesta huolimatta. Tai kaipa näin saattoi ainakin toivoa.
((Toivottavasti ei tullut liian sekavaa tekstiä. =I ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 5, 2015 16:24:36 GMT 3
((Ei ollut liian sekavaa - toivottavasti ei tämäkään :I ))
"Hmm", vanha mies äännähti mietteliäästi nulikan epämääräiselle kommentille Kuparisesta, selkeästikin päätellen jotakin. Ei kuitenkaan selkeästi mitään niin tärkeää että olisi nähnyt tarpeelliseksi kommentoida asiaa sen enempää, tämän pian alkaessa enemmän keskittyä jutustelemaan lämpimästi neuvoston kokouksesta. Vanhus yritti myös vähän lieventää pojan huolia Cainin kohtelusta neuvoston edessä, päätyen vähän vitsailemaankin ennen kuin asettui sohvalle. Vanhus naurahti pojan arvelulle, nyökäten virne naamallaan tavalla joka taisi vahvistaa arvelun todenperäisyyden.
Aihe kääntyi hieman vakavampaan suuntaan pian kun vanha mies puheli Teräksisistä ja Saarkithista erityisesti, viitaten siihen että tällä oli omat syynsä Cainin karsastamiseen. Nulikan reaktio sai hyväksyvän nyökkäyksen vanhukselta, tämän vajotessa vähäksi aikaa pohdiskelevan tupruttelu-hiljaisuuteen. Tosin, sitä ei kovin kauaa sitten kestänyt loppujen lopuksi, vanhan miehen kysyessä yllättävän suoran kysymyksensä. Vaikka nulikan vastauksessa oli ollut puutteita, niin selkeästi vanhus oli saanut selville sen mitä oli halunnutkin, vaikka tämä vilkaisikin natiaista hieman huvittuneena tämän viitatessa taas Teräksiseen. "Luulisin että kaikki neuvoston jäsenet tietävät että mitä tulee lohikäärmeisiin, niin Saarkith on harvoin objektiivinen", vanhus naurahti väliin, paljastaen sitten vähän enemmän mitä tiesi Cainista. Vaikkei vanhus kommentoinut mitenkään natiaisen heittoa sekopäästä muuta kuin epämääräisellä olankohautuksella, tämä tuntui vilkaisevan hieman arvioivasti natiaista ennen kuin jatkoi pohdiskeluaan miten kirouksesta vapautuneet reagoisivat tilanteeseen.
Vanhus nyökkäili ja päästeli myönteleviä "mmhm" äännähdyksiä natiaisen puheille sikaria poltellessaan, mainitessaan taas puolihuolimattomasti jotain punaisen sukulaisesta. Pojan vastaus tosin oli jotain mitä tämä ei ollut selkeästikään odottanut, vanhan miehen kääntäessä hämmentyneen katseen nulikkaan päin epämääräisen tyhjyyteen tuijottelun sijaan. "Hmm? Tietääkseni hänestä ei ole yhtään maalausta, mitä sinä oikein..." vanhus aloitti hämmentyneen kuuloisena, kunnes äkisti napsautti sormiaan ilmeisesti tajuten jotain. "Ah, tarkoitat niitä maalauksia ennen Azalian toimistoa?", varmistettiin ennen kuin vanhus jatkoi: "Äh, ei niistä yksikään hänestä ollut, ne olivat vanhojen linnanherrojen potretteja - ennen kuin Cainit olivat, no, Caineja - tämä siis ystäväsi suvun nimi, hänen oikea etunimensähän oli jotain muuta muistaakseni - niin ne olivat ymmärtääkseni jokin aatelissuku jonka Armanit surmauttivat lähes täysin. Ilmeisesti joku pääsi pakoon, tai jotain, mistä sitten päätyivät lopulta sinne kylään mistä ystäväsi on kotoisin. Jos nyt piru vie muistaisin sen paikan nimen, luin sen jostakin raportista, mikä se nyt olikaan...", vanha mies puheli ystävälliseen sävyyn, pitäen välillä pieniä taukoja kun joutui muistelemaan asioita mistä oli lukenut tai kuullut jostain. Miehellä oli eittämättä sangen paljon tietoa - tosin tiedonmäärää hieman vähensi se että joitakin yksityiskohtia tämä ei selkeästikään muistanut. Toisaalta, vanha mies luultavasti oli joku tärkeä kuningaskunnan hallinnon tasolla tai Käärmekaartissa, niin tämän piti ehkä tietää muutenkin paljon paikannimiä ja vastaavia niin ehkä yhden kylän nimen muistaminen ei ollut niin isolla prioriteetti-listalla, vaikka siellä olisikin ollut muutama Kirottu.
Vanhan miehen ajatukset palasivat pian takaisin velhoon jonka tämä oli maininnut, tämän nyökätessä nulikan molemmille kysymyksille, naurahtaen hieman kuivasti. Aihe ei ollut jotain mistä vanha mies olisi aidosti ollut iloinen, se ilottomasta naurusta kävi ilmi. Alhaalla, mikäli Spyro siihen kiinnitti mitään huomiota, Azalia näytti astuvan hetkeksi esiin suurten kaksoisovien vieressä olevista pienemmistä ovista (jotka oletettavasti olivat paikalla ihan sen takia että mahtipontiset pariovet eivät aina olleet käytännöllisiä), tämän näyttäen kyselevän jotain Käärmekaartilaisita päätellen näiden vastauskohautuksista. "Usko minua - jos ystäväsi olisi setänsä kaltainen luonteeltaan, hänet olisi jo tapettu", vanhus sanoi synkästi ja sangen suoraan, vilkaisten natiaistakin hieman epämääräisesti. "Toinen Magnus... ei sellaista emme olisi sallineet", vanha mies mutisi, enemmän ihan vain itsekseen - ennen kuin huokaisi alakuloisesti, tuijotellen taas jonnekin katonrajaan. "Ilman häntä minä en olisi täällä, mutta... ilman häntä en olisi täällä. Ja niin monet olisivat vielä hengissä... kirottu sauva. Millainen mies hän olisikaan ollut ilman sen vaikutusta, jos hän olisi ollut koko elämänsä kuten viimeisinä hetkinään... pah. Menneet ovat menneitä, ja se kirottu kapistus on voimaton, kiitos jumalille", vanha mies alkoi puhumaan synkkään, ehkä hieman vihaiseenkin sävyyn, katse selkeästi jossakin menneisyydessä minkään selkeämmän sijaan. Loppua kohti ääni palasi taas alakuloiseksi, tämän hitaasti puistellessa päätään. Hetken aikaa tämä oli vain hiljaa - kunnes nosti äkisti taas vähän katsettaan ja vilkaisi Spyron suuntaan, tajuttuaan että tämä oli ehdottanut kautta pyytänyt että puhuisi vähän myönteisemmän suhtautumisen kannalta. Alhaalla Azalia näytti kuuntelevan hetken mitä joku puhui tälle neuvostonsalissa, tämän äkisti vilkaistessa parvekkeen suuntaan, takaisin salin suuntaan, ja sitten hän vain läimäisi itseään otsaan. Mitä tämä sanoi seuraavaksi vartijoille oli epäselvää, mutta pian yksi näistä Käärmekaartilaisista lähti pinkomaan aulan poikki, kadoten jonkun ajan päästä pois näkyvistä.
"Ah, anteeksi, vajosin vähän menneisyyteen", vanhus pahoitteli, palauttaen ajatuksensa pikkuhiljaa nykyisyyteen räpistettyään silmäänsä kiivaasti hetken ajan. "Mutta niin, annan kyllä neuvoston yleensä muodostaa ihan omat johtopäätöksensä - tiedostan voivani olla väärässäkin aina silloin tällöin, usko tai älä", vanha mies pahoitteli hyväntahtoisesti, murjaisten hieman vitsiäkin. "Mutta äänestän kyllä sen puolesta että saatte jatkaa kirouksen purkuyritystänne ilman että kuningaskunta puuttuu asiaan - mikä myös johtaa sitten siihen että alamme tiedottaa kansalaisille mitä on tapahtumassa", vanha mies jatkoi, vilkaisten Spyroa puheen lomassa. Jostakin alempaa kuului kiireisiä askeltenääniä kun joku oli tulossa ylös pitkin portaita, mutta vanhus ei joko kuullut tai välittänyt näistä. "Olen melko varma että siellä olisi tasapeli kahden eri faktion välillä jos minä en äänestäisi", vanhus naurahti, jatkaen sitten tyytyväisenä sikarinsa tupruttelua juuri sopivasti kun portaista tuli näkyviin aiemmin Cainin vaatteet toimittanut musta haltia jonkun toisen Käärmekaartilaisen seurassa, uudella tulokkaalla ollessa selkeästi neuvostonsalin vartijoiden koreampi seremoniallinen haarniska päällä. Mustan haltia näytti jokseenkin hermostuneelta, ja vaikkei haarniskoidusta voinut sanoa ihan selkeästi samaa, niin pieni hätiköinti oli ehkä havaittavaissa tämän ruumiinkielessä. Vanhus vihdoin huomasi kaksikon, huokaisten hieman nähdessään kaksikon tulevan, huokaisten enemmän molempien tehdessä tälle jäykästi kunniaa minkä tämä kuittasi epämääräisellä kädenheilautuksella.
"Sir, teidän korkeutenne, tyttärenne - err, komentaja - ilmoitti että äänestys alkaisi pian", haarniskoitu ilmoitti hermostuneena vanhuksen noustessa pystyyn ja katsoessa hieman epämääräisesti kahta kaartilaista. "Ei teidän tarvitse olla noin jäykkiä herra paratkoon, sir riittää enkö minä ole sanonut sen jo aiemmin. Pah, kai se on aika lähteä", yksisilmäinen vanha mies jupisi ja sangen suorasukaisesti sammutti sikarin tumppaamalla sen pöydän pinnalle tavalla joka epäilemättä saisi jonkun siivoojaan hermostumaan. Vanhus otti vaatenippunsa ja leväytti sen auki sohvalle, paljastaen sen tosiaan silkkiseksi tummaksi viitaksi - ja että sen sisälle oli käärittynä teräksestä taottu sangen kursailematon kruunu, ainoan koristeen ollessa yksittäinen jalokivi etupuolella. Vanha mies pisti huokaisten kruunun päähänsä ja viitan harteilleen, vilkaisten sitten hieman Spyron suuntaan. Siinä seistessään mies antoi eittämättä kuninkaallisen vaikutelman nyt viitta harteillaan ja kruunu päässään, puvun etumukseen kirjaillun palavan käärmeen ollessa nyt ymmärrettävämpi - totta kai kuningas pistäisi henkilökohtaisen tunnuksensa vaatetukseensa... "Niin, emme tainneet esittäytyä, nuori lohikäärme. Olen kuningas Karl Ensimmäinen, hauska tavata - olit uskoakseni Spyro? En muista nähneeni raportissa mitään kummempia titteleitä, joten pahoittelen jos joku lohikäärmeille tyypillinen titteli on unohtunut", vanha mies sanoi melko neutraalisti, vilkaisten ärtyneenä kahden kaartilaisen suuntaan jotka samaan aikaan yrittivät olla hyvin virallisia ja peitellä hermostuneisuutensa. "Pyydän, ei pokkurointia - sitä saa näiltä nuoremmilta kaartilaisilta ihan tarpeeksi", kuningas tuhahti, viitaten sangen suoraan kahteen kaartilaiseen. 'Nuorempi' tässä tapauksessa taisi tarkoittaa enemmän sitä etteivät olleet kuuluneet Käärmekaartiin kovin kauaa kuin fyysistä nuoruutta, musta haltiakin saattoi helposti olla paljon vanhempi kuin mitä vanha valkopartainen ja -hiuksinen mies.
((Hmm, vähän kronologisia ongelmia kun vanhus alkaa puhumaan menneistä hetken ennen Spyron ehdotusta, emmm. No, such is life))
|
|
|
Post by spyrre on Apr 7, 2015 14:22:00 GMT 3
Vakavoituneesta ilmapiiristä huolimatta vanha mies kuunteli rauhallisesti ja tarkkaavaisesti pojan hieman hapuilevatkin vastaukset kysymykseensä, vaikka nulikka tuntuikin vieläkin varsin epävarmalta moisesta. Kuitenkin purppuratukan tapailemat sanat taisivat tyydyttää miekkosta Spyron melkoiseksi helpotukseksi, tämän päätyessä nopeasti jatkamaan itsekin jokseenkin leppoisaa jutusteluaan vaikka käsillä oleva aihe olikin varsin vakava. Poika kuuntelikin tätä kaiteensa äärestä, kunnes toisen pahaenteinen toteamus Cainin suvusta, eritoten tämän sedästä (tai vastaavasta) sai nulikan valpastumaan huolestuneena. Tämä toi eittämättä ensimmäisenä mieleen maalauksen johon he olivat törmänneet käytävällä tullessaan, mutta tästä huolimatta pojan varovaisesti esittämä kysymys tuntui yllättävän miekkosen. Spyro kallisti päätään ymmällään kun tämä ei tuntunut aluksi tietävän mistä hän edes puhui, kunnes tämä tuntui pienellä viiveellä oivaltavan. Poika nyökkäsi vahvistavasti miehen mainitessa maalaukset ennen Azalian toimistoa, jääden kuitenkin hieman silmiään räpytellen kuuntelemaan. Ilmeisesti maalauksessa ei ollut kuitenkaan ollut yksisilmäisen miehen mainitsema hiippari, mutta tämä paljasti äkkiä Cainin taustasta jotakin muuta yllättävää... ja oikeastaan varsin ikävää. Purppuratukka päätyi nopeasti näyttämään melkoisen järkyttyneeltä vanhuksen kertoillessa Cainin suvun historiasta jolloin nämä ilmeisesti olivat kuin olivatkin olleet aatelista sukua ja linnan vanhoja asukkaita... kunnes Armanit olivat ilmeisesti puuttuneet asiaan. "Nekö taas? Sehän on... kamalaa. Miksi hitossa?" se töksäytti kulmiaan tukalasti rypistäen kunnes huokasi itsekin nojautuen hetkeksi raskaammin kaidetta vasten, luoden jälleen pikaisen synkeähkön katseen jonnekin alas. Eh, oli tainnut ainakin selvitä minkä vuoksi Cain tunsi linnan olevan tuttu paikka jos tämän suku oli aikoinaan (kukaties tämä itsekin jonain toisena elämänään) asunut täällä, vaikka nämä olivatkin kokeneet kaikesta päätellen varsin karun kohtalon. Kysymys taisikin olla mahtoiko Cain itse tietää tästä mitään... mitä luultavimmin tosin ei. Punainen oli jo nytkin kokenut ties minkälaista ahdistelua Armanien vuoksi, tämä tuskin ilahtuisi kun selviäisi että nämä olivat vainonneet tätä ja tämän sukulaisia jo ennenkin...
Tosin, karusta kohtalostaan huolimatta oli Cainin suvullakin kaikesta päätellen ollut omat mädät omenansa. Vanhan miehen tokaistessa synkästi ja varsin suoraan että jos Punainen olisi paljastunut samankaltaiseksi kuin pahaenteinen, edes mennyt sukulaisensa olisi tämä luultavasti jo päästetty päiviltä poika kirskautti tukalasti hampaitaan. Toinen kuulosti olevan varsin vakavissaan asian suhteen eikä nulikka kaiketi tätä epäillytkään tuntien olonsa jälleen hieman hermostuneeksi tietämättä miten olisi reagoinut johonkin tällaiseen. Kaipa tilannetta helpotti kuitenkin että Cain oli selkeästi todettu erilaiseksi eikä tätä kaiketi enää tulkittu uhaksi, mutta olihan jonkin tällaisen kuuleminen tuntui painostavalta. "...äh. No, onneksi... se ei ole sellainen. Vaikka jos se oli silloinkin se joku sauva, niin..." poika myötäsi varovaisesti, päätyen jälleen kyhnyttämään hieman epämääräisesti purppuraista kuontaloaan. Jokin tässä kiusasi häntä edelleen, eikä tämä ollut edes vain sitä, kuinka painavin panoksin Cainia oli arvioitu jo pitkän aikaa tämän tietämättä. Koko mystisessä sauvassa oli selvästi jotain pahaenteistä, vaikka Spyro ei lopulta ollut varma olisiko hänen pitänyt kysyä asiasta. Jos ei muuta, kaiketi sauvan ongelma oli edes jo ratkaistu kaikesta päätellen. Nulikka päätyi kallistamaan hieman päätään yksisilmäisen miehen pohdiskellessa kuinka tämäkään ei olisi ollut täällä ilman tätä kyseenalaista "Magnusta", hoksaamatta varsinaisesti edes laittaa merkille että alhaalla aulassa oikeastaan taisi tapahtua jotain. Viimeistä neuvoston jäsentä taidettiin kaipailla, päätellen siitä kuinka Azalia oli ilmaantunut jututtamaan ovien edessä seisovia kaartilaisia.
Hetkeksi vanha mies tuntui unohtuvan synkkiin muistoihinsa. Spyro ei keskeyttänyt vaikka poika kieltämättä vaikutti jälleen aavistuksen hämmentyneeltä ja epätietoiselta, päätyen lopulta vain nyökkäämään hieman vaikkei rehellisesti tainnutkaan olla aivan varma mistä oli kyse. Jotakin ikävää oli selvästi tapahtunut ja tämä oli vaikuttanut myöskin yksisilmäiseen mieheen ja tämän elämään. Lopulta tämä kuitenkin havahtui itsekin takaisin nykyhetkeen, pahoittelujen saadessa nulikankin hätkähtämään hieman. "Eh? Ei haittaa. Mä en taida näistä asioista kauheasti tietääkään, niin että..." se kuittasi heilauttaen hieman kättään, ennen kuin huokaisi jälleen hieman. Kaikilla oli selvästikin ollut omat ongelmansa ja synkät menneisyytensä. Kaipa tämä oli lopulta ollut vain pikainen pintaraapaisu koko aiheeseen, mutta tämäkin oli kertonut ettei elämä linnassakaan ollut ollut helppoa. Vaikka näytti itsekin hetken aikaa jokseenkin haikealta saaden hieman huolestuneen katseen Spyronkin suunnalta piristyi vanhus kuitenkin jälleen pian, hoksaten pienellä viiveellä mitä hän oli sanonut Cainista ja neuvostosta. Miehen todetessa että antaisi neuvoston jäsenten päättää itse mielipiteensä poika näytti hetken aavistuksen pettyneeltä kunnes toinen kuitenkin lisäsi äänestävänsä itse kirouksen purun puolesta, vaikka mielipiteet taitaisivatkin jakautua neuvoston kesken muuten melkoisen tasapuolisesti. Purppuratukka henkäisi nyökäten sitten pienen hymyntapaisen käydessä tämän kasvoilla. Tämä oli varmasti jo suuri apu miehen suunnalta ja tuskin tältä olisi voinut muutakaan vaatiakaan, vaikka poika ei vieläkään päässyt täysin eroon pienestä hermostuksestaan.
Äkkiä parvekkeen portaikosta kuului kuitenkin jälleen kiireisiä askeleita jotka saivat nulikankin hätkähtämään hieman ja kääntämään katseensa silmiään räpytellen kun kaksi kiireisen näköistä, ja enemmän tai vähemmän jännittynyttä kaartilaista ryntäsi esille. Nämä olivat kaiketi etsimässä neuvoston puuttuvaa jäsentä päätellen siitä kuinka nämä seisahtuivat heti sohvalla tupruttelevan vanhuksen nähdessään. Tämä taisi olla jo melkoisesti enemmän myöhässä kuin jopa Saarkith, poika tajusi vilkaisten näiden saapumisen ja pikaisen asennonottamisen kuitenkin vain kädenheilautuksella kuittaavaa miestä, kuitenkin säpsähtäen äkkiä melkoisesti toisen vartijoista puhuessa. Nulikan ilme taisi kieltämättä venähtää melkoisesti kun tämä tajusi pienellä viiveellä mitä kiireinen kaartilainen tapaili hätäisesti mutta varsin kunnioittavasti yksisilmäisen miehen suuntaan, tämän jäädessä hetkeksi tuijottamaan hölmistyneenä eteensä ennen kuin tämä tajusi kääntää jopa hieman järkyttyneenä katseensa kohti näreästi sikariaan suoraan pöydänpintaan tumppaavaa miekkosta. Purppuratukalla tuskin oli ollut aavistustakaan kenen kanssa tämä oli oikeastaan edes jutustellut mutta vanhuksen pyöräyttäessä esille komean tumman viitan ja tämän sisälle piilotetun kruunun ei tainnut edes pojalle jäädä paljoakaan arvailunvaraa. Se seurasi paikoilleen kaiteen ääreen jämähtäneenä miehen sonnustautuessa huomattavan kuninkaallisiin tamineisiinsa kuin peläten että varomaton liike saattaisi jotenkin saada jonkun läsnäolijoista hermostumaan, tämän kuitenkin säpsähtäessä hieman enemmän tolkkuihinsa miehen kääntyessä jälleen hänen suuntaansa. Vanhuksen esittäytyessä viimein ja varsin suoraan itse kuninkaaksi taisi jokseenkin epämääräinen "egh" olla hetkeen syvällisin kommentti joka nulikasta irtosi, tämän sentään tajutessa pienellä viiveellä nyökätä hieman tämän varmistaessa hänen nimensä... tosin taitaen häkellyksessään onnistua missaamaan jokseenkin lahjakkaasti tämän tiedustelun mahdollisista lohikäärmetitteleistä. Miehen tokaisu pokkuroinnista sai sen kuitenkin viimein räpäyttämään hieman silmiään ja ilmeisesti muistamaan jälleen puhekykynsä.
"Ehh, hitto... anteeksi, mä en tajunnut yhtään että...! Siis kun... Cain kertoi kyllä susta ja kaikesta jotain, mutta... En mä tiennyt että se olit... äh, sinä!" purppuratukka sai viimein ähkäistyä kiireisesti ja enemmän tai vähemmän pöllämystyneesti, selvästikään olematta aivan varma mitä tällaisen yllätyksen edessä olisi edes kuulunut tehdä. Hän olikin puhellut koko ajan tietämättään itse kuninkaan kanssa..? Oivallus oli melkoisen tyrmistyttävä, vaikka kaiketi vanha mies ei onneksi vaikuttanut ainakaan loukkaantuneelta kunhan Spyro ehti vain tarpeeksi ajan tasalle tajutakseen asian. Kaipa edes vaikutti siltä että pokkurointia taisi olla turha tähän hätään pelätä, pojan ollessa muutenkin liian häkeltynyt tajutakseen mitään tällaista, jos tämä kuninkaallisiin tottumattomana edes hoksasi ajatella sellaisia.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 15, 2015 1:45:57 GMT 3
((egh, kauhees ruostees ku ei oo kirjottanu pitkään aikaan :I - no, sainpa tehtyä. Kuten eilen (tai teknisesti ottaen toissapäivänä) mainitsin, ollut aika lailla kiireit, pahoittelen sitä.))
Vanhus kohautti olkiaan nulikan järkyttyneelle reaktiolle Armanien ilmeisistä murhatöistä - ei hän oikein tiennyt. "Pirustako sitä tietää - minä kerran hiillostin sitä ärhäkkää Armania tästä, mikä sen nimi olikaan, Er-jotakin, ja se lähinnä valitti jotain suvun sisäisistä riidoista. Niin kuin se aina valittaa, pah", vanha mies tuumasi, paljastaen tuntevansa Erlachin melko varmasti. Ja että ilmeisesti mahdollinen punaisten yritetty joukkomurha ei ollut mikään yksimielinen päätös suvun sisällä, mikä nyt ei ollut mikään kovin iso yllätys ottaen huomioon että mustat tuntuivat jakautuneen kahteen leiriin, joista toinen oli keinoiltaan äärimmäisempi. "Luultavasti lohikäärmeys vaikutti asiaan", vanhus kuitenkin lisäsi hetken mietinnän kuluttua ennen kuin kohautti olkiaan uudemman kerran.
Aihe ei parantunut kun se siirtyi punaisen mystiseen sukulaiseen, sentään vanhuksen antaessa aiheen olla kun sai nulikalta varovaista myötäystä. Vanhalla miehellä oli syynsä varovaisuuteen, ja tämä oli tyytyväinen siihen että asiasta tarkemmin tietämätön natiainen ei alkanut kyseenalaistamaan tätä. Muistot eivät selkeästikään olleet ihan kaikkein mukavimpia - varsinkin kun oikeastaan vaikutti ehkä vähän siltä että Magnus oli jossakin vaiheessa ollut ihan läheinenkin tämän yksisilmäisen vanhuksen kanssa. Lopulta vanha mies kuitenkin onnistui sitten palaamaan nykyhetkeen ja kiinnitti hieman huomiota natiaisen pyyntöön, vaikka syystä tai toisesta kertoikin kannattavansa sitä että muut neuvoston jäsenet muodostaisivat ihan omat mielipiteensä ilman että hän alkaisisi häiritsemään. Tämä oli ehkä hieman hämmentävää, mutta ottaen huomioon keneksi vanha mies tarkalleen ottaen olikaan paljastumassa, ehkä neutraalius kokouksissa oli ihan järkevää... Jos kuningas halusi että neuvonantajat tekisivät aidosti omat päätöksensä, niin ehkä oman mielipiteen pystyi pitämään piilossa.
Pianhan sitä sitten hätäiset kaartilaiset tulivat pyytämään kuninkaan läsnäoloa neuvoston salissa, vanhan miehen näyttäessä siltä ettei tämä oikeastaan olisi vielä jaksanut sitä tehdä, päätellen tämän näreästä tavasta tumpata sikarinsa. Eipä siinä, kyllähän tämän oli pakko ilmeisesti alkaa lähtemään, olihan tämä nyt kuitenkin itse kuningas, kuten paljastui tämän sonnustautuessa taimineisiinsa. Vanha mies tuntui hieman huvittuneelta pojan yllättyneestä reaktiosta, jos tämän käytöksestä mitään pystyi tulkitsemaan - ainakin tällä oli taas hymy suussa tämän kuullessa "egh" äännähdyksen, vaikka tämä pyysikin poikaa välttelemään ylimääräistä pokkurointia. "Mistäpä sinä olisitkaan tiennyt", vanha mies naurahti, hätistellen samalla hieman käärmekaartilaisia poistumaan epämääräisellä kädenheilautuksella. Kaksikko vilkaisi toisiaan epävarmasti, mutta astui takaisin portaisiin - muttei kuitenkaan pois näkyvistä, kummankaan ilmeisesti haluamatta nyt kuitenkaan jättää tehtäväänsä tekemättä. Toisaalta, kuningas ei selkeästi oikein halunnut heitä paikalle, toisaalta, heidän komentajattarensa oli käskenyt hakemaan kuninkaan paikalle. Vaikeaa olla kuninkaallinen käskyläinen. "Ja sitä paitsi", kuningas jatkoi hieman virnistellen "se oli vähän tarkoituskin. Halusin arvioida sinua, ja kuulla arviosi punaisesta ystävästäsi. Olisit saattanut olla, mmh, vähemmän suora puheissasi jos olisit ajatellut minua kuninkaana etkä jonain sattumanvaraisena outona aatelisena, eh?", kuningas Karl sanoi, iskien hieman silmää ilkikurisesti. Vanha mies ei oikeastaan käyttäytynyt niin kuin kuningas, mutta toisaalta, tämähän oli ollut palkkasoturi-komentaja ennen kuin oli päässyt kuninkaaksi varsinaisesti. Ihmekö tuo jos ei nyt ollut oikein keskiverto aatelisen kaltainen.
"Mutta minun varmaan alkaisi pitää mennä, sen verta hermostuneita nuo kaartilaiseni näyttäisivät olevan - ellei sinulla sattuisi olemaan vielä jotain asiaa, kuninkaan on nyt kuitenkin vaikea luoda aikaa edes lohikäärmeitä varten?", vanha mies asteli kohti portaita, pysähtyen vielä viimeisen kerran katsomaan natiaisen suuntaan.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 15, 2015 16:23:42 GMT 3
Vaikka purppuratukka ei tietenkään laittanut pahakseen vanhan miehen harhautuessa hetkeksi pohtimaan menneitä, saivat toisen paljastamat asiat kuitenkin sen huolestumaan silminnähden. Cainin suvunkin menneisyys piti selvästi takanaankin yhtä jos toistakin kammottavaa eikä tämän ja Armanienkaan välinen ristiriita ollut uusi asia kun vaikutti siltä että kirotut Mustat lohikäärmeet olivat päätyneet hankkiutumaan eroon lähes koko suvusta luultavasti todellisesta olemuksestaan tietämättömiä Punaisia kukaties parantaakseen omaa asemaansa... tai siltä tämä ainakin hermostuneen Spyron mielestä kuulosti, vaikka tekoa ei kaiketi odotettavasti oltukaan tehty yksimielisesti, eikä kirotuista lohikäärmeistä edes voinut hankkiutua eroon lopullisesti. Poika vilkaisi yksisilmäistä miestä tämän kertoessa puhuneensa jonkun suvun jäsenen, ilmeisestikin Erlachin kanssa, tämänkään lopulta osaamatta kuin huokaista hieman olkapäitään kohauttaen toisen arvellessa että syynä olivat jonkinlaiset... lohikäärme-asiat. "Äh. En tiedä... kamalaa kuitenkin. Vaikka niillä olisi ollut jotain riitoja niin... silti" nulikka puuskahti ennen kuin vaikeni itsekin hetkeksi synkästi kaiteeseensa raskaasti nojaten. Tämä asia tuskin ainakaan ilahduttaisi Cainia tippaakaan kun tämä kuulisi....
Tukalista puheenaiheista huolimatta ei tainnut kulua kovinkaan kauaa kun keskustelu koki kuitenkin äkillisen keskeytyksen, kun kaksi hätäistä kaartilaista ryntäsi portaikosta. Ei tainnut jäädä ainakaan arvailunvaraa siihen ketä nämä etsivät, Spyron kuitenkaan selvästi osaamatta odottaa sitä faktaa joka valkeni nopeasti mieskaksikon avatessa suunsa. Hetkeksi aikaa nulikka unohtuikin tuijottamaan paikalleen enemmän tai vähemmän tyrmistyneenä kun vanha mies kaivoi komean viittansa sisältä esille jokseenkin raskauttavan kruunun jonka asetti päähänsä, viimeistään nyt varmistaen purppuratukallekin henkilöllisyytensä. Toviin purppuratukalla ei ollut aavistustakaan miten hänen olisi pitänyt reagoida vaikka jo itsensä esitellyt kuningas tuntui sentään lähinnä huvittuneelta hänen yllätyksestään loukkaantumisen sijasta, pojan päätyessä nopeasti tapailemaan häkeltyneistä selityksiä siitä, miksei ollut tunnistanut itse hallitsijaa nenänsä edessä. Kuitenkin itse kuningas tuntui ottavan asian varsin rauhallisesti. Purppuratukka jäi hetkeksi räpyttelemään silmiään jokseenkin kyseenalaisesti kun mies totesi naurahtaen että tämä oli kaiketi ollut tarkoituskin. "....ehh. Ai. Niin. Kai?" hölmistynyt nulikka onnistui töksäyttämään varsin ristiriitaisin tuntemuksin vilkaisten ohimennen hämillään kohti portaita hätistettyihin kaartilaisiinkin, kuitenkin havahtuen pian kun kuningas saattueineen alkoi tehdä lähtöä. "...ai niin. Tuota... juu, tietysti" poika myötäsi kiireesti yksisilmäisen miehen todetessa että tämän olisi kaiketi parasta suunnata viimein kokoukseen vaikka tämä kieltämättä ei tuntunut pitävän kiirettä asian suhteen, päätyen nyökkäämään vieläkin hieman hämillisesti osaamatta kaiketi oikein suhtautua siihen että kuningas edes tiedusteli hänen mielipidettään moiseen. Yksisilmäisen miehen astellessa kohti portaita Spyro yritti vielä parhaansa mukaan keksiä miten oli soveliasta hyvästellä kuningas josta hän ei ollut hetkeä aiemmin edes ollut perillä kuka tämä oli, mutta ennen kuin se ehti tavoitella jonkinlaisia kömpelöitä hyvästejä, poika äkkiä hätkähti kuin jotakin oivaltaen, jääden sen sijaan hetkeksi tuijottamaan taakseen vilkaisevaa miestä silmät pyöreinä.
"Se... se sauva ja... Hetkinen... sehän olet sinä!" se töksäytti tyrmistyneenä, kunnes vasta varsin epämuodollisen purkauksensa ilmoille päästettyään tajusi pienellä viiveellä kuinka epämääräiseltä tämä varmasti kuulosti. Pojan kasvoilla käväisi pieni irve tämän läimäyttäessä ohimennen otsaansa ilmeisen kiusallisesti toisella kädellään. "....ehh. Eikun... siis. Me, tuota. Me... tuossa matkalla kun vähän eksyt-- tai siis, eh... päädyttiin sellaiseen... luolaan, niin... nähtiin siellä sellainen... kai lohikäärme, joka vahti jotain tärkeää kapinetta, ja... se sanoi, että siitä oli viety joskus pala, ja näytti kuvan joka sen kai oli löytänyt, niin.... tuota... mä luulen, että... se olit sinä siinä kuvassa. Siis... sen vei silloin sieltä joku muu, mutta..." purppuratukka selvensi kiireesti, kohottaen käsiään jokseenkin hämillään mutta kuitenkin hieman huolissaan siitä, miten mies mahtaisi moisen töksäytyksen tulkita. Varsin nopeasti se vaikenikin uudestaan kirskauttaen hampaitaan, ennen kuin jäi hieman syyllisesti vilkuilemaan miehen suuntaan. Tämä... ei tainnut olla se paras asia vain töksäyttää jonkun tällaisen naamalle, vaikka sanat olivat kaiketi jo ehtineet ulos ennen kuin hän oli ehtinyt hillitä niitä. Eh. Oli kaiketi toivottava ettei kuningas ottanut tätä väärällä tavalla, vaikka hän olikin kiirehtinyt selittämään...
((Heh, no problem, ei kai sitä aina ehdi. Toivottavasti tästäkään ei tullut kauhean sekava vuoro.))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 18, 2015 18:42:24 GMT 3
Kuningas tuntui olevan ihan tyytyväinen siihen että natiainen oli ollut tietämätön tämän todellisesta henkilöllisyydestä, tämän nyökätessä hymyillen pojan hölmistyneelle käytökselle. Kuningas oli halunnut saada rehellisen arvion Spyron mielipiteestä Cainista, ja sitä olisi ehkä ollut hieman vaikeampi saada jos natiainen olisi tiennyt kuinka tärkeä henkilö asiasta oikein tiedustelikaan. Varsinkin jos tiedossa olisi ollut että tämä arvio saattaisi vaikuttaa siihen mitä kuningas oikein äänestäisi kuningaskunnan viralliseksi politiikaksi mitä tulee kirottuihin lohikäärmeisiin. Vanhus vielä jätti viimeisiiä jäähyväisiä ja vaikutti alkavan olla valmis lähtemään, nyökäten natiaiselle vielä viimeisen kerran tervehdykseksi ennen kuin alkoi suunnata kohti portaita - pysähtyen kuitenkin kulmiaan kohottaen kun natiainen äkisti keskeytti tämän poistumisen epämääräisillä kommenteillaan.
Kuningas kuunteli ensin kulmat kohollaan, ja sitten hieman otsa rypyllä kun poika pysäytti tämän ja alkoi pian horista sekavia luolista, lohikäärmeistä ja kuvista. Kaartilaiset katsoivat hermostuneen kysyvästi hallitsijaansa, mutta tämä vain heilautti kättään epämääräisesti näiden suuntaan. "Hmm? Luola jossa oli lohikäärme? Poika, olen ollut aika monessa luolassa jossa on ollut lohikäärme", kuningas sanoi terävänä, kuulostaen kuitenkin siltä että näytti kiinnostuneen mistä natiainen sitten puhuikaan. Toinen kaartilainen yritti varovaisesti rykäistä, ikään kuin sanoakseen että olisi sitä nyt tärkeämpiäkin asioita kuin joku penikka, oli se sitten lohikäärme tai ei. Yksisilmäinen kuningas näytti kuitenkin hetken mietteliäältä, kai yrittäen tulkita Spyron vajanaisesta ja epämääräisestä selityksestä mistä oikein saattaisi olla kyse, napsauttaen sitten taas pian sormiaan pienen irvistyksen keralla - ei oikeastaan näyttänyt siltä että vanha mies olisi hyvällä miettinyt tätä. "Aa, sanoit että 'se sauva' liittyy asiaan. Kas. Tiedänkin mistä olennosta puhut", vanhus sanoi viitaten vartijoitaan poistumaan ihan kunnolla - kaksikko näytti epävarmalta, mutta päätti että olisi kai ihan hyvä idea käydä sanomassa Azalialle että kuningas hidasteli jostain epämääräisestä syystä, ja ettei se ollut heidän vikansa. Parempi se kuin jättää tottelematta kuninkaan määräystä.
Pian vain kiireesti poistuvien vartijoiden äänet kaikuivat jostakin alhaalta kun vanha sotilas josta oli tullut kuningas katseli nulikkaa hiljaisesti, ottaen taas kerran sikarin esiin. Mies oikeastaan käytti tätä elettä ihan vain saadakseen miettiä hetken, mutta... epäilemättä kun tämä hiljaisesti suoritti askareen niin se vaikutti hieman hermostuttavalta, kuningas kun ei näyttänyt tunteitaan ulospäin oikeastaan ollenkaan. "Magnuksen hulluus veti meidät alunperin sinne alas", vanhus lopulta sanoi saatuaan sikarinsa sytytettyä, tupruttaen sitä taas mietteliään oloisena. "Hän oli jostain saanut tietää että sen sauvan loppuosat olivat siellä. En tiennyt silloin mistä, enkä vielä nytkään - mutta ottaen huomioon kuinka Magnus kertoi sauvan 'löytäneen' hänet ennen kuin tapasin hänet ensimmäistä kertaa, niin epäilen että epämääräiset eteeriset unet liittyivät asiaan", jatkettiin, kuninkaan kävellessä takaisin parvekkeen reunalle, nojaten hieman kaiteeseen tämän jäädessä katselemaan jonnekin alaspäin - mahdollisesti sitä että alhaalla kaartilaiset palasivat Azalian luo, joka elekielestä päätellen alkoi räyhätä näille sangen aktiivisesti. Spyroon ja kuninkaaseen ei alhaalta kiinnitetty huomiota. "Se panssarihirmu varmaan tahtoo sauvan takaisin? Tai 'kahvan' niin kuin se karjui raivoissaan kun se tajusi mitä Magnuksella oli", vanha mies kysyi, irvistäen hieman muistellessaan ilmeisesti omaa kohtaamistaan lohikäärmeiden hautojen takana olleen vartijan kanssa. Kuningas ei enää tuntunut hirveästi katselevan purppurapään suuntaan, mutta tiedä sitten oliko syynä se ettei tämä halunnut pojan näkevän tämän kasvojen ilmeitä vaiko että tämä ei nähnyt tarpeelliseksi arvioida nulikan reaktioita.
Äkisti mies kääntyi ja katsoi natiaista terävästi, vanhuksen ottaessa sikarinsa pois suupielestä hetkeksi. "Sinä voit sanoa sille hirmulle etten aio minkään maailman olennon käyttää sitä perhanan esinettä enää ikinä. Se on liian vaarallinen artifakti kenenkään käsiin, ja kiitän jumalia siitä että se vaikuttaisi olevan kuollut tällä erää", mies vaikutti äärimmäisen määrätietoiselta antaessaan julistuksensa, katsoen natiaista haastaen. Vanha mies oli nähnyt paljon, ja omien sanojensa mukaan oli nähnyt kaikkea ikävää mitä sauva oli aiheuttanut Cainin sukulaisen käsissä - selkeästikin tämä suhtautui vähintään varauksella kaikkiin jotka kyselivät moisesta tuomionpäivän artifaktista.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 20, 2015 20:53:41 GMT 3
Vaikka kuningas oli selvästi jo tekemässä lähtöä saattajineen ja kuninkaallisine tamineineen, tämä kuitenkin seisahtui nopeasti ymmärrettävän hämmästyneenä kun purppuratukka omaksikin yllätyksekseen päätyi töksäyttämään varsin epämääräisen oivalluksensa. Poika irvisti itsekseen varsin tukalasti kun yksisilmäinen mies kääntyi ilmeisen ihmetellen ympäri, olematta selvästikään oikein perillä mitä hän edes selitti, mutta kuitenkin aiheesta kiinnostuen. "...eh. Siis... mä vaan meinasin että...." häkeltynyt poika aloitti, tosin vaieten kuitenkin nopeasti uudestaan kuin ei olisikaan tiennyt miten olisi jatkanut eittämättä jälleen varsin tulisilla hiilillä pidätellessään yksisilmäistä miestä epäilemättä tärkeästä kokouksesta... vaikka kaipa sauvaakin koskeva asia taisi lopulta olla tärkeä ainakin jollekulle muulle, vaikka he eivät sinänsä epäkuollutta tapaamaansa lohikäärmettäkään tunteneet paljoakaan. Olento oli selvästi uhrannut lukemattomia vuosia vartioimansa esineen vuoksi ja jos tällä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus saada projektinsa päätökseen, niin... eh, kukaties tästä oli kuitenkin mainittava, siitä huolimatta että kuninkaan terävä ilme näytti kuumottavan poikaa melkoisesti, varsinkin kun tämä päätyi heilauttamaan kättään pidätellen rykivien kaartilaisten suuntaan, tiedustellen mistä hän oikein puhui. Kuitenkin ennen kuin nulikka ehti saamaan enemmän paineita niskaansa siitä, kuinka selittää epämääräinen asia niin, ettei mies varmasti ymmärtäisi tätä väärin tuntui kuningas kuitenkin äkkiä oivaltavan vaikkakin kaikkea muuta kuin ilahtuneena mistä oli kyse. Poika kirskautti hampaitaan haroen hankalana niskaansa kuitenkin nyökäten kun mies veti yhteyden hänen mainitsemaansa sauvaan, miehenkin kasvoilla häivähtäessä epämääräisen epämieltyneen ilmeen. Aihe ei selkeästikään ollut mieleinen jota Spyro oli jo pelännytkin, mutta riitti pysäyttämään toisen matkan kaartilaisten ilmeiseksi hermostukseksi, varsinkin kun mies päätyi äkkiä viittaamaan miehiä poistumaan, alkaen etsiskellä ilmoille toista sikaria.
Spyro jäi paikalleen seuraamaan jokseenkin kiusaantuneena kun kuningas pohdiskeli hetken ääneti sikariaan tuprutellen samalla kun hermoilevat kaartilaiset eivät voineet muuta kuin palata portaisiin ilman tätä. Hän ei tuntenut oloaan alkuunkaan mukavaksi pidätellessään tärkeää miestä tällä tavalla mutta kieltämättä toinen tuntui kiinnostuneen hänen sanomastaan itsekin aivan vain siitä päätellen että tämä jäi vielä paikalle... saaden pojan säpsähtämään aavistuksen kun tämä viimein puhui. Nulikka valpastui nopeasti kuuntelemaan päätään aavistuksen huolestuneena kallistaen kun kuningas pohdiskeli synkeästi miten Magnus oli ilmeisesti saanut selville "sauvan" piilopaikan ja sännännyt havittelemaan tätä ties minkä mystisten asioiden usuttamana, paljastaen että mies itsekin oli kaikesta päätellen ollut mukana. Näin jälkiviisaasti Spyrokin oivalsi nopeasti heidän kuilusta löytämiensä ruumiiden merkityksen käyden itsekin entistä tukalammaksi. Kuningas, eh, tai kaiketi silloinen käärmekaartin komentaja ei ollut ilmeisesti ollut aivan perillä mistä reissussa oli kyse mutta oli lähtenyt toverinsa avuksi... jolloin näiden olikin ilmeisesti onnistunut jotenkin napata osa epäkuolleen lohikäärmeen vartioimasta esineestä... vaikkakaan ei ilman menetyksiä. "Eh, tuota. No.... juu. Se on... kai aika... tärkeä" poika myötäsi varovasti kun mies selkeästi tunnisti panssaroidun lohikäärmeen tiedustellen että tämä kaiketi halusi kapineen takaisin. Rehellisesti nulikka ei ollut alkuunkaan varma oliko hänellä minkäänlaista oikeutusta edes tiedustella tällaisista asioista päätyenkin hätkähtämään melkoisesti kun yksisilmäinen kuningas äkkiä pyörähti terävästi ympäri, kääntyen jälleen hänen puoleensa.
"Eh? Eikun... se on hyvä jos se on vaarallinen, mutta... ei sekään sitä itselleen halua" purppuratukka onnistui tapailemaan tukalasti toivuttuaan pahimmasta yllätyksestään kun mies napautti että lohikäärmeelle voitaisiin kertoa ettei sauvaa annettaisi enää kenenkään käyttöön, kohottaen hieman puolustelevasti kämmenensä kuin peläten miehen tulkinneen hänen välittämänsä viestin väärin. Ainakin tämä vaikutti äkkiä varsin tiukalta, pojan joutuessa vetämään pikaisesti henkeä kootakseen ajatuksiaan keksiäkseen miten selittäisi tilanteen nopeasti. "Se... se sanoi jotain että... se on kai jonkinlainen miekka. Ja niin kauan kuin se kahva -- tai sauva -- on olemassa, se teräkin on vaarallinen. Nyt kun se sauva on... käytetty loppuun, niin se kai tietää miten ne molemmat saisi rikki" Spyro päätyi viimein jatkamaan epäröiden lähes yhteen hengenvetoon, kunnes viimein kykeni hidastamaan saatuaan sanottavansa sanottua eikä ollut enää vaaraa unohtaa mitään oleellisia faktoja aiheesta. "Jos säkään et halua sitä, niin.... tuota. Me luvattiin että... ainakin kerrotaan sulle jos löydetään, kun... sekin on kai aikalailla jumissa siellä sen kapineen takia. Eh. Kaipa tämäkin on tärkeä asia, mutta.... ajattelin että sun pitäis tietää kuitenkin. Mitä nyt sitten... ikinä teetkään sen kanssa" nulikka viimeisteli hieman hitaammin jälleen enemmän tai vähemmän epämukavasti takaraivoaan miestä kuontalonsa alta vilkuillen. Eh, kaipa... mies oli nyt ainakin perillä asiasta ja voitaisiin toivoa että tämä saattaisi harkita asiaa, mutta... tämän enempää poika ei rehellisesti uskaltanut nyt tähän hätään toivoakaan, varsinkin kun sauvan nykyinen omistaja oli osoittautunut siksi joka tämä oli.
|
|