|
Post by spyrre on Jun 15, 2015 17:16:49 GMT 3
((Uah, pahoittelut pienestä viiveestä taas. ))
Kuinka ollakaan, kaksikko päätyi enemmän tai vähemmän jäämään kiinni rysän päältä kesken pakoon luikkimisensa kun Saarkith suori äkäisesti heidän luokseen kuin paraskin myrskynmerkki, tehden varsin nopeasti selväksi mitä tämä täällä edes haki. Spyrokaan ei voinut olla luomatta varsin vastahakoista katsetta Cainiin ennen kuin tämä kuitenkin henkäisi alistuneesti työntäen vaivihkaa varaston oven takaisin kiinni kuin toivoen ettei Teräksinen huomaisi, ennen kuin suuntasi itsekin hieman varuillaan vanhempien lohikäärmeiden jälkeen. Saarkith ei selvästä epämieltymyksestään sitä kohtaan että joutui jälleen oleskelemaan heidän lähellään huolimatta tuntunut katsovan hidastelua tippaakaan hyvällä saaden purppuratukan luimistumaan hieman syyllisesti hoputuksen edessä ennen kuin nainen lopulta lähti johdattamaan heitä kärttyisesti pitkin käytäviä. Nulikka ei voinut olla seuraamatta hieman varautuneena tämän jäljessä yrittäen vielä varovaisesti tiedustellakin mistä oli kysymys, kuitenkin saaden vastaksekseen vain närkästynyttä tuhahtelua mikä tuntui saavan pojan entistä enemmän ymmälleen. Hänellä ei ollut aavistustakaan mitä he olivat jälleen tehneet saadakseen Teräksisen äreyden niskaansa, mutta tämä taisi kuitenkin olla paikalla silti varsin tarkoituksenmukaisesti.... vaikkakaan ei luultavasti omasta halustaan.
Kesti muutaman hämmingintäyttämän hetken verran että poika ehti edes tajuta että he olivat oikeastaan suuntaamassa kohti linnan uloimpia alueita... tai niin hän ainakin arveli, kun oli saanut aikaiseksi vilkuilla hetken ympärilleen pienen joukon hännillä. He ohittivat jälleen melkoisen joukon käytävillä käyskenteleviä kaartilaisia, vaikka monet näistä tuntuivatkin suorastaan kavahtavan pois heitä johtavan naisen tieltä tämän myrskypilvimäisen olemuksen erottuessa varmasti kauemmaskin. Spyro kirskautti hampaitaan kiusaantuneena vilkaisten heidän ohittamiaan kaartilaisia vaivihkaisen anteeksipyytävästi ennen kuin luikki itsekin vähin äänin ohitse... mutta tietenkään tästä kaikesta ei voitu selvitä näin helpolla. Eipä aikaakaan kun varsin odottamatta heidän kiirehtiessään jälleen erään käytävänkulman ympäri ilmaantui heidän eteensä äkkiä tuttuja, johon he eivät olisi halunneet törmätä ahtaalla käytävällä... eikä tämäkään mitä luultavimmin heihin. Poika päätyi ähkäisemään ja säpsähtämään melkoisesti kun heidän edessään äkkiä kohosi jälleen aiempi massiivinen, skorpionimainen nainen joka ei ilmeisesti ollut ehtinyt äkkäämään eteenpäin tömistelevää Saarkithia ajoissa luikkiakseen tiehensä. Vaikka kaipa tällaiselle olennolle "luikkiminen" johonkin taisi olla huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty, ottaen huomioon ettei tämä mahtunut oikeastaan edes kääntymään ympäri itselleen liian ahtaassa käytävässä, mutta kärttyinen Saarkith ei tuntunut silti antavan paljoakaan armoa säikähtäneelle skorpionille.
"....ehh. Hitto" purppuratukka jupisi hiljaa kyhnyttäen epämukavasti kuontaloaan kun tämäkin seisahtui varautuneena Cainin tuntumaan kun itse lähes skorpionia päin rynnännyt Saarkith kävi hätyyttämään hätäistä olentoa takaperin edellään. Poika irvisti, nyökäten toisen huomiolle Teräksisestä, kirskauttaen hieman hampaitaan näylle edessään. "En tiedä. Äh. Eihän se tuon vika ole että se on vaan vähän... iso tänne" poika puuskahti vilkuillen jokseenkin pahoillaan hätää kärsivää skorpioninaista joka oli ajettu kompuroimaan kömpelösti takaperin käytävällä, kurtistaen sitten hieman kulmiaan saadessaan korviinsa närkästyneen Teräksisen jupinat. Spyro kallisti päätään vilkaisten Punaista hieman epätietoisesti hoksatessaan kuitenkin nopeasti millaiseen tehtävään nainen oli kaiketi vastoin tahtoaan nakitettu, ennen kuin se lopulta vielä hetken epäröityään yskähti varovasti Saarkithin jälkeen vaikka ei oikeastaan olisi tahtonutkaan tämän äreää huomiota itseensä. "Tuota... Saarkith? Me, tuota... me varmaan osataan tästä kyllä jo ulos muutenkin, että.... ei sun tarvitse meitä sinne saakka viedä. Jos... sulla kuitenkin on varmaan... muutakin tekemistä tai jotain" se huomautti viimein varuillaan, kuitenkin vaieten nopeasti uudelleen kaiketi jo odottavan Teräksisen ärtymyksen kääntyvän jälleen heihin siitä hyvästä että joku rohkeni edes puhua tälle. No, jos ei muuta, kukaties tämä soisi edes skorpionille pienen hetken aikaa hankkiutua johonkin naisen tieltä... vaikka siitä sitten seuraisikin rähinää heidän suuntaansa. Yritys hyvä kymmenen, kaiketi?
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 18, 2015 23:02:29 GMT 3
((joh, ei se mitään - itselläki tupannu olemaan viiveit viime aikoina D: ))
Oli vaikea sanoa että oliko Teräksinen loppujen lopuksi edes huomannut kaksikon pakoyritystä koska tämä oli jo muutenkin selkeästi huonolla tuulella. Vaikka olikin ollut melko nuiva suhtautumisessaan lohikäärmeitä kohtaan esimerkiksi eilen, niin jokin nyppi tätä nyt oikein kunnolla mikä ei kyllä mitenkään parantanut tämän suhtautumista päätellen tämän haluttomuudesta vastailla minkäänlaisiin kysymyksiin tai muutenkaan tehdä mitään mikä hidastaisi tätä. Luultavasti muina aikoina Saarkith olisi ollut ymmärtäväisempi vastaantulijoiden ongelmille tämän johdattaessa lohikäärmeitä jonnekkin. Mutta kun asia oli kuin oli, niin suurin osa vastaan tulijoista päätti ihan viisaasti pysytellä mahdollisimman kaukana Teräksisestä. Pari kaartilaista jopa katsoi myötätuntoisesti naisen vanavedessä kulkeviin lohikäärmeisiin - eivät nämä oikein tienneet mistä oli kyse, mutta suurin osa Käärmekaartilaisista tiesi että pahantuulisen Saarkithin tielle ei kannattanut joutua.
Yksi kaartilainen ei kuitenkaan oikein onnistunut luikkimaan pois tieltä ajoissa ihan sen takia että se oli fyysisesti vähän mahdotonta tälle, ison skorpionittaren joutuessa jäämään vähän tielle vaikka yrittikin perääntyä epätoivoisesti äreän ja sanavalmiin Saarkithin tieltä. "Tuntuu vähän siltä että se purkaa äreyttään ensimmäiseen edes joten kuten sopivaan kohteeseen", Cain arveli osittaisena vastauksena pojan puuskahdukselle, näyttäen hieman varautuneelta. Sitä nyt ei kuitenkaan hirveästi vaadittaisi että Saarkith päätyisi purkamaan äreyttään lohikäärmeiden suuntaan, vaikka oli punainenkin kyllä vähän ehkä syyllisen oloinen kun skorpioni sai syytteet niskoilleen vaikka ei ollut tehnyt mitään väärää. Varsinkin kun lohikäärmeet taisivat olla loppujen lopuksi se syy haltiahahmoisen lohikäärmeen pahaan tuuleen - tätä vissiin oli käsketty hoitamaan nämä ulos tai jotain päätellen siitä mitä tämä purnasi skorpionittarelle.
Sentään naisen huomio herpani skorpionittaresta Spyron yrittäessä puhutella tätä, Teräksisen kääntäessä terävän katseensa nulikan suuntaan naama sangen yrmeästi mutrulla. Spyro oli tuskin päässyt puheensa loppuun kun Saarkith jo naurahti kuivasti, pudistellen sitten hieman päätään. "Kar- kuningas pyysi minua varmistamaan että pääsisitte takaisin Montaughin luo turvallisesti - hän epäilee että väärät henkilöt ovat jo tietoisia teidän läsnäolostanne kaupungissa sen eilisen jälkeen", nainen sanoi ärtyneesti, mulkoillen kaksikkoa sangen syyttävästi. Punainen näytti hieman yllättyneeltä ja melko huolestuneelta tästä arviosta - vaikka kaipa jotain tällaista olisi ollut ihan odotettavissakin, ehkäpä Patriarkka pystyi kommunikoimaan jälkeläistensä kanssa jollain epämääräisellä keinolla? Cain ei tiennyt miten hirviömäiset epäkuolleet lohikäärmeet toimivat, eikä oikeastaan halunnutkaan tietää. "Vaikka saisittekin puolustauduttua niin kuningas ei halua että pari korttelia palaa sen takia että joku hyökkää lohikäärmeen kimppuun - tai onnistuu yrityksessä. Että nyt vain perhana seuraatte", Teräksinen vielä tiuskaisi ennen kuin kääntyi takaisin kohti skorpionitarta, aikeenaan kai jatkaa tämän hätistelyä - mutta toinen olikin jo ehtinyt perääntyä leveämpään kohtaan ja oli nyt valmiina antamaan tietä, yrittäen hymyillä hieman epätoivoisesti lepytelläkseen raivokasta Teräksistä. Saarkith mulkoili tätä vielä hetken ennen kuin tuhahti ja jatkoi kaksikon johdattamista ulospäin, ympäristön alkaessa tosiaan näyttää jo sangen tutulta. Mikäli Saarkith olisi siihen mahdollisuuden antanut, niin kaksikko olisi kyllä varmaan löytänytkin jo ulos silloin kun Spyro ehdotti että nuoret lohikäärmeet olisivat vain jatkaneet matkaa kahdestaan.
Enää matkalle ei sentään tullut muita hidastuksia, vaan pian kolmikko oli samalla sivuovella mistä sitä oli astuttukin linnan sisään - Saarkith tosin pysähtyi ovelle huomattuaan että ulkona oli neuvoston kokouksen aikana alkanut satamaan lunta ihan tosissaan. Ottaen huomioon että Teräksisellä oli parhaillaan päällä tämän jokseenkin korea mekko niin Cain mietti että miten Saarkith oikein ratkaisisi tämän epäkäytännöllisen asustevalinnan. Ajatus tuskin oli ehtinyt tulla nuoren miehen päähän kun Saarkith vain teki pikaisen käsiliikkeen ja tämän vaatekerrasto muuttui sekunneissa huomattavasti käytännöllisemmiksi ulkovaatteiksi, vaikka näyttivätkin vielä joltain sellaiselta mitä saattaisi löytää aateliselta päältään, jos nyt unohti sen että värityksessä päävärejä oli harmaa, hopea ja teräs. Cain ähkäisi yllätyksestä kun mekko muuttui vuoratuksi takiksi ja hameeksi, korkokengät saappaiksi ja hiuskoriste leveälieriseksi hatuksi - ei kai ollut epäilystäkään siitä että Teräksinen oli huomattavasti taitavampi magiankäyttäjä kuin punainen. "Mitä te siinä vielä toljotatte? Matkaan", Saarkith hoputti huomattuaan ainakin punaisen jäätyä toljottelemaan, odottaen että kaksikko astelisi ulos ennen kuin itse tulisi perästä kun ei tarvinnut enää olla oppaana vaikka joutuisikin varmistamaan kaksikon turvallisen pääsyn näiden majapaikkaan.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 21, 2015 16:35:33 GMT 3
Kävelyretki Saarkithin jäljessä linnoituksen poikki oli kaikkea muuta kuin miellyttävä kokemus kummallekaan nuoremmista lohikäärmeistä, mutta heille ei lopulta taidettu antaa asian suhteen paljoakaan valinnanvaraa. Ikävä kyllä he eivät voineet vain luikkia vähin äänin pois naisen tieltä kuten tielle osuvat Käärmekaartilaiset (ainakaan ilman entistä ikävämpiä seurauksia) eikä kumpikaan heistä luultavasti varsin viisaasti rohjennut edes yrittää kun ärhäkkä nainen paimensi hämmentynyttä ja vaiteliasta kaksikkoa eteenpäin. Teräksinen ei selvästikään sietänyt minkäänlaisia viivytyksiä, minkä ikäväkseen sai havaita välittömästi myös huono-onninen, jälleen kapeisiin käytäviin eksynyt skorpioninainen, joka oli pian hätää kärsimässä turhautuneen lohikäärmeen sätittävänä. Jo valmiiksi varautunut Spyro ei voinut olla säpsähtämättä jälleen melkoisesti kun närkästynyt nainen pyörähti ympäri heitä kohden hänen avattuaan varovaisesti suunsa ehdottaakseen ettei Saarkithin tarvitsisi juosta pitkin linnaa heidän vuokseen, mutta selvästikin tällä oli tähän kuitenkin syynsä. Poika räpäytti silmiään ja vaihtoi varsin levottoman katseen Cainin kanssa kun nainen tokaisi kuninkaan käskeneen tätä viemään heidät turvallisesti perille linnan ja kaupungin poikki. Pahaenteinen ilmoitus "vääristä tahoista" jotka saattaisivat hyvinkin eilisen jäljiltä olla tietoisia heistä kuulosti epäilemättä pahalta, saaden purppuratukankin epäröimään melkoisesti jopa niissä määrin ettei se tuntunut oikeastaan edes kommentoivan naisen kärkästä tokaisua siitä etteivät nämä haluaisi nähdä kaupungin kärsivän enää enempää tuhoja siitä hyvästä että heille sattuisi jotain ikävää. "....hitto. Luuletko että...? Onkohan meidän sitten edes turvallista jäädä tänne?" poika mutisi tukalasti miestä huolestuneena vilkaisten, rohkenematta kuitenkaan enää kommentoida Saarkithin kantaa enempää kaiketi edes keksimättä vastaväitteitä asian tässä valossa. Näytti kuitenkin siltä että skorpioninainenkin oli ehtinyt jo hankkiutua sivuun käytävältä Teräksisen herpaantuessa hetkeksi, sallienkin haltianaisen porhaltaa näreästi ohitseen matkaa jatkaakseen. Purppuratukka irvisti itsekseen takaraivoaan kyhnyttäen luikkien sitten itsekin Cainin vanavedessä Saarkithin jälkeen, heittäen ohimennen kiusaantuneen pahoittelevan katseen ja pikaisen "anteeksi" -mutinan sivuun kompuroineen skorpionin suuntaan tämän ohittaessaan. Eh, pitivät he Saarkithin seurasta tai eivät (tai tämä heidän) taisi kuitenkin olla viisainta antaa tämän tehdä mitä teki jos takana oli suorastaan kuninkaan käsky... puhumattakaan varsin uhkaavista epäilyistä että Armanit saattaisivat kuitenkin olla perillä siitä että he olivat kaupungissa....
Loppumatka sentään sujui ilman suurempia hidastuksia kun Saarkith luovi heitä tottuneesti (vaikkakin äreästi) pitkin itselleen epäilemättä hyvin tuttuja käytäviä, ja pian he löysivätkin itsensä jälleen tutulta näyttävältä sivuovelta. Spyron kurkusta karkasi hiljainen henkäisy kun uloskäynti viimein ilmaantui heidän eteensä, päätyen kuitenkin irvistämään hieman itsekseen kun hoksasi ulkona yltyneen lumipyryn. Kieltämättä tämänkin vilkaisi hieman varovaisesti koreasti pynttäytyneen naisen suuntaan kuin peläten tämän saattavan syyttää heitä vielä säästäkin sekä mahdollisesti vaatteidensa turmeltumisesta, mutta poika tuskin ehti ihmettelyään tätä pidemmälle kun Teräksinen äkkiä liikautti kättään, eikä muuta tarvittukaan kun naisen koko vaatekerta muuttui silmänräpäyksessä. Hölmistynyt Spyro ähkäisi yllätyksestä harhautuen hetkeksi tuijottamaan silmät ymmyrkäisenä hetkeksi kärryiltä pudonneena eteensä, kunnes kuitenkin säpsähti nopeasti nyt huomattavasti paremmin ulkoilmaan pukeutunutta Teräksistä ja tämän kärkästä tokaisua. "...ehh. Ai. Tuota... juu" nulikka päätyi mutisemaan varsin pöllämystyneesti ennen kuin vilkaisi vielä hämillään Cainia kohauttaen sitten hieman avuttomasti olkiaan ja kurotti huokaisten nykäisemään nuhruisen viittansa hupun päänsä suojaksi. Kaipa moiset maagiset vaatteiden vaihdot olivat vieläkin omiaan hämmentämään itse varsin rajatun vaatevaraston omaavaa poikaa varsinkin näin yllättäen, mutta Saarkith vaikutti eittämättä jo aivan tarpeeksi ärsyyntyneeltä ettei tätä kannattanut käydä viivyttämään. Purppuratukka vilkaisi vielä epäröiden ympärilleen ennen kuin suuntasi hieman varautuneen katseensa ulos lumiselle pihalle ja astui sitten Punaisen jälkeen kuin olisi epäillyt vihamielisten Armanien taikka varjohirviön vaanivan heti seuraavan kulman takana. Kaikeksi onneksi Frekall taisi olla valtava kaupunki, mutta siltikään hän ei voinut olla huolestumatta melkoisesti vihjauksesta että nämä saattaisivat tietää edes heidän olevan parhaillaan jossain näinkin lähellä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 28, 2015 1:40:50 GMT 3
((blöööargh, vihdoin tentti-viikko ohi, voi alkaa taas keskittyä muuhunki ku tentti-stressiin. Sori tosiaan ku kestäny niin pitkään, ei vaan oo oikein jaksanu kirjotella))
Cain vaikutti melko hermostuneelta mitä tuli näihin 'vääriin tahoihin' joista Saarkith ärähi ja kohauttikin epämääräisesti olkiaan natiaisen kysymykselle. "Errh, en tiedä...", mutistiin vastaukseksi, vaikuttaen jokseenkin hermostuneelta mitä tuli aiheeseen. Ei kai mikään suurikaan ihme ottaen huomioon että punainen oli yrittänyt jo useamman vuoden pysytellä Armanien kätyrien ulottumattomissa. Olihan se nyt mukavaa ollut päästä Montaughin luo käymään, näkemään vanhan tutun niin pitkän ajan jälkeen, mutta kuten kuningas oli päätellyt, kaupungissa olo saattoi olla vaarallista. Sekään ei auttanut punaisen mielialaa että Saarkith näköjään oli nakitettu vahtimaan että lohikäärmeet pääsisivät turvallisesti takaisin majapaikkaansa. "Ei ne ainakaan mitään kovin avointa voi yrittää täällä kaupungissa", Cain arvioi, kuulostaen siltä että yritti vakuuttaa yhtä paljon itseään kuin nulikkaakin. Kaippa nyt ainakin Saarkithin läsnäolo varmistaisi sen että kaksikko tulisi pääsemään turvallisesti velhon talolle, Teräksinen vaikutti äreydestään huolimatta kuitenkin sellaiselta joka otti tehtävänsä vakavasti. Ja, no, kyseessä oli selkeästi voimakas maagi ja täysikasvuinen Teräksinen lohikäärme - ei mikään heikoin mahdollinen suojelija.
Skorpioni-episodin ollessa ohi loppumatka kävikin melko nopeasti, ja eikä aikaakaan kun kolmikko olikin jo samalla sivuovella josta nuoret lohikäärmeet olivat aiemmin tulleet sisään, jolloin Saarkith päätti vaihtaa vaatteensa hieman soveliaammiksi lumiseen ulkoilmaan tavalla joka taisi kyllä herättää sekä Spyron että Cainin huomion. Saarkith ei luonnollisesti tykännyt moisesta toljottelusta, hätistäen kaksikkoa liikkeelle ennen kuin itse lähti näiden perässä ulos. Cain mutisi jotain epämääräistä puoliääneen hämmentävistä Teräksisistä ja seurasi sitten Spyron esimerkkiä vetämällä omankin viittansa päälleen. Ja kun pian oltiin linnan pihalla, niin kävi kyllä selväksi että viitat olivat ihan tarpeen. Linnoituksen muurit kyllä suojasivat enimmältä tuulelta, mutta oli selkeää että keli oli tällä hetkellä sangen tuulinen ja lumisateinen näkyvyyden ollessa melko lailla nolla lumipyryn peittäessä maiseman alleen ja tuulen tuiverruksen kuuluessa muurien ulkopuolelta. Linnoituksen pihalla ei nyt näkynyt enää juurikaan ketään muuta kuin satunnaisia vartijoita jotka epäilemättä toivoivat parhaillaan että heillä olisi ollut jokin muu homma kuin vartioida kuninkaanlinnan porttia ja muureja. Cain ähkäisi jotain ja veti viittansa huppua tiukemmin päähänsä - vaikka olikin silloin tällöin osoittanut jonkunlaista vastustuskykyä kylmyydelle jonkunlaisen epämääräisen punaisen lohikäärmemagian takia, niin selkeästikään nyt ei tämä oikein toiminut. Saarkith huomasi nuorempien tukaluuden ja selkeästi yritti näyttää siltä ettei tätä haitannut sangen karsea ilma, mutta efektiä hieman pilasi se kun tämä kuitenkin muutti hattunsa äkillisesti hupuksi yhdellä kädenheilautuksella. Päätökseen oli saattanut vaikuttaa se että tämän hatun lierin takaosasta näytti valahtaneen jonkun verran lunta naisen niskaan. Punainen yritti parhaansa mukaan teeskennellä ettei ollut huomannut, koska epäili että Saarkith olisi kyennyt olemaan epämiellyttävämpikin jos tämän epämukavuutta olisi kommentoitu.
"Portille siitä", Saarkith hoputti jälleen kerran vaikka oltiinkin jo matkalla, pienen kärsimättömyyden lisätessä sitä vaikutelmaa ettei tämä sen paremmin pitänyt ilmasta kuin suomunaama tai purppuratukkakaan vaikka peittelikin sitä hieman paremmin. Portilla vartijat eivät sen kummemmin kyselleet kolmikon perään, mitä nyt vartijat tekivät kunniaa Saarkithille tämän mennessä ohi, saaden palkaksi epämääräisen kädenheilautuksen joka ei ollut sotilaallista nähnytkään. Ainakaan sotilasprotokolla ei tuntunut olevan Saarkithin vahvuuksia, tai sitten tätä ei vain kiinnostanut tällä hetkellä sään ja seuran takia. Aukio linnan ulkopuolella oli melkoisen autio sään takia - tai, no, ainakin oletettavasti, vaikea asiaa oli vahvistaakaan kamalassa säässä jossa ei nähnyt kuin ehkä kymmenen metriä eteensä. Ja aukiosta puheenollen... "Perhanan tuuli", Cain jupisi vetäen viittaansa tiukemmin ympärilleen, katsoen sitten hieman epävarmasti ympärilleen. Errh, tässä säässä oli sangen hankalaa löytää määränpäähänsä niillekkin jotka tunsivat kaupungin paremmin, ja punaisen piti myöntää että ei oikein enää muistanut paikkoja niin hyvin kuin pystyi. Saarkithkin katseli ympärilleen sillä lailla arvioivasti että tämäkin taisi miettiä jotain siihen suuntaan. Sentään tässä kamalassa säässä oli se hyvä puoli että vaikka Armanit tietäisivätkin lohikäärmeiden olevan kaupungissa, niin tässä kelissä heitä tuskin löydettäisiin vaikka heitä etsittäisiinkin. Tosin eipä Cainillakaan ollut harmainta aavistusta miten päästä kuninkaanlinnan edessä olevalta aukiolta Montaughille tässä kelissä.
"Tännepäin", Saarkith käski ja viittoi kaksikkoa seuraamaan, lähtien kohti jotain mikä taisi olla jokin katu. Kyseessä ei ollut se sama mitä pitkin lohikäärmeet olivat tulleet (luultavasti?) mutta jossakin suurinpiirtein tuolla suunnassa taisi Akatemia sijaita. Cain vilkaisi epävarmasti natiaista, mutta lähti kuitenkin seuraamaan Teräksistä, äkäinen haltia tuskin olisi arvostanut jos kaksikko olisi livahtanut jonnekin ja toisaalta, tämä näytti tietävän minne mennä tässäkin säässä.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 1, 2015 15:47:51 GMT 3
Saarkithin pahaenteiset sanat eivät ainakaan auttaneet tippaakaan jo valmiiksi hermostuneen kaksikon olotilaa mutta vaikka molemmat päätyivätkin pälyilemään enemmän tai vähemmän tukalina, suuntasivat nämä kuitenkin varuillaan linnan halki suorivan Teräksisen jälkeen kun tämä ohjasi heidät samalle ulko-ovelle kuin josta he olivat saapuneetkin. Vaikka nainen tekikin vaatteidensa muutoksesta huolimatta parhaansa ollakseen näyttämättä ettei lumipyryinen sää häirinnyt tätä ei viittaansa ympärilleen kiskova Spyro voinut olla aivastamatta astuessaan talviselle pihalle muiden mukana. Poika näytti kieltämättä käyneen enemmän varuilleen kuin aikaisemmin vaikka tämä tuskin johtuikaan (ainakaan kokonaan) Saarkithista nulikan pälyillessä enemmän tai vähemmän epäluuloisesti ympärilleen heidän suunnatessaan portille ja siitä ulos viiman keskellä kaiketi epäillen että Armanit saattaisivat lykätä nenänsä esiin samantien kuin heitä oli moisista ehditty varoittamaan. Saarkithin äkillinen päähineenvaihto matkalla hätkähdytti nulikkaa jälleen hieman pojan vilkaistessakin hieman tämän suuntaan ennen kuin kuitenkin laski jälleen katseensa, kaiketi jo arvellen naisen saattavan tuohtua moisesta. Se päätyi luimistumaan refleksinomaisesti myös hieman heidän luikkiessaan pyryssä seisovien vartijoiden ohitse joille Saarkith heilauttikin ohimennen kättään, nyökäten hieman niiskauttaen kannattavasti Cainin jupinalle ikävästä tuulesta. Ilma oli epäilemättä kylmä purppuratukankin makuun, mutta sille tuskin mahtoi nyt mitään... kaikeksi onneksi ainakaan heidän määränpäänsä ei ollut sinänsä kaukana ja mukana oli kaksikin jotka tiesivät missä tämä sijaitsi, Spyrolla itsekseen tuskin olisi ollut toivoakaan löytää perille niin tässä säässä kuin vierailla kaduilla muutenkaan... tai niin poika ainakin oletti, ennen kuin hoksasi hieman huolestuneena muidenkin pysähtyvän linnan edessä avautuvalle aukiolle kuin edes nämä eivät olisikaan olleet aivan varmoja mihin suuntaan lähteä.
Poika räpäytti silmiään huppunsa alta pälyillen varovaisen kysyvästi niin Cainia kuin (vielä varovaisemmin) Saarkithiakin rohkenematta kuitenkaan heti sanoa mitään kuin peläten naisen hermostuvan häneen välittömästi jos kehtaisi sanoa tälle yhtään mitään vähänkään epäilevää. Tästäkään huolimatta Spyro ei voinut olla näyttämättä varsin epätietoisen huolestuneelta vilkuillessaan itsekin lumipyryn halki siristellen ympärilleen kuin yrittäen itsekin etsiä silmiinsä edes jotain tuttua, ennen kuin päätyi hätkähtämään Teräksisen tokaistessa äkkiä lyhyen komennuksen suunnaten sitten ripeästi kohti yhtä kaduista. Nulikka vilkaisi Cainia empivästi ennen kuin kuitenkin viimein seurasi itsekin naisen jäljessä haluamatta kuitenkaan antaa tämän odottaa heitä. Sekin oli tainnut hoksata ettei tämä tainnut olla sama reitti jota he olivat saapuneet, mutta paremmankaan idean puutteessa taisi naisen seuraaminen olla parasta... tämä kuitenkin tuntui liikkuvan varsin määrätietoisesti eteenpäin, eikä ollut epäilystäkään että tämä tunsi kaupungin varmasti jo varsin hyvin. Vaikka natiainen ei rehellisesti ollutkaan aivan varma mitä mieltä olisi äreästä Teräksisestä ollut ja arvattavasti arkailikin tätä jonkin verran, taisi sekin sentään luottaa että nainen osaisi kyllä viedä heidät perille. Kuitenkaan se ei päässyt eroon siitä pienestä levottomasta pälyilystään nykien jälleen huppuaan levottomin sormin, ennen kuin henkäisi hiljaa hampaidensa lomasta. "...äh. Mitenköhän Kissa ja Fezaathkin on pärjänneet.... tuolla taisi mennäkin jonkinaikaa" se mutisi hieman hermostuneena, yrittäen haparoida jonkinlaista otetta linnassa lähes kadonneesta ajantajustaan arvioidakseen mahtoivatkohan he olla jo myöhässä ajasta, jona Jurik oli toivonut heidän palaavan... vaikka tälle ei lopulta tainnut enää voida paljoakaan.
((No problem, eihän se ihmekään ole ettei saa aikaiseksi kun on paljon muutakin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, heh.))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 4, 2015 3:29:14 GMT 3
((okei tuli sitten pistettyä vuoro yöllä eikä illalla, toivottavasti ei liian sekava loppua kohden ku väsyneenä kirjottanu )) Tunnelma oli jokseenkin hermostunut kun joukko pääsi lopulta kuninkaanlinnan edessä olevalle aukiolle, eikä tilannetta auttanut sangen karsea keli. Onneksi (?) Saarkithilla tuntui olevan jonkunlainen idea siitä että minnepäin sitä oikein pitäisi mennä, vaikka Teräksinenkin oli kuitenkin jonkin verran epävarma siitä että miten edetä. Pieni epävarmuus oli tosin parempi kuin täysin hukassa olo kuten oli tilanne natiaisella ja punapäällä, Cain olisi kyllä tiennyt reitin takaisin ilman nykyistä säätä, mutta tiheä lumikuuro oli aika ikävä noin lievästi sanottuna. Mitä tuli pojan kysyvään katseeseen niin eipä Cain voinut vasta kuin olkiensa kohautuksella - eipä sitä oikein ollut mitään vaihtoehtojakaan naisen seuraamiselle joten peräänhän sitä piti mennä. Varsinkin kun varmaan näin päästäisiin nopeiten Montaughin talolle missä sitä luultavasti kaksikkoa odotettiin jo joukon pienempien jäsenten toimesta. "Onhan ne ennenkin pärjännyt. Eh, ehkä pitäisi enemmän miettiä miten Jurik pärjää niitten kanssa", punapää vastasi itsekin mutisten, hymähtäen myös hieman. Kaksikko oli kyllä melko itsenäinen välillä ja melkoisia kauhukakaroita. Punainen ei olisi ehkä arvannut joskus aiemmin miten villejä lohikäärmeenpenikat saattoivat olla. Saarkith vilkaisi kaksikkoa terävästi huomatessaan näitten mutisevan jotakin takanaan, mutta kun hetken kyräilystä ei paljastanut mitään kovin syyllistävää niin pian tämä jatkoi matkaa ihan normaalisti, vaikka tuntui itsekin mutisevan jotakin "mokomista liskoista". Teräksinen epäilemättä arveli että lohikäärmeiden kutsuminen liskoiksi olisi loukkaava ainakin joidenkin mielestä, vaikka ainakin Cain tuntui olevan asian suhteen melko neutraali. Tosin jokin siinä sävyssä mitä naisen mutinassa oli kyllä vähän kirveli suomunaama, se oli pakko myöntää... Saarkith tuntui vievän kaksikkoa melko suoraan kohti Akatemian suuntaa ja täten Montaughin asuntoa päätellen sangen suorasta reitistä mitä tuo ohjasi joukkiota pitkin - ja Saarkithia ei tuntunut huolettavan se että välillä mentiin satunnaisten sivukujien läpi jos ne menivät samaan suuntaan kuin mitä Saarkith oli muutenkin jo menossa. Ahtaissa kujissa oli kai se hyvä puoli että ne tarjosivat hetkittäistä suojaa pahimmalta tuiskulta, mutta Cain katseli hieman paranoidina ympärilleen jokaisen kujan kohdalla. Frekallissa sijaitsi nyt kuitenkin myös Sedestian varkaiden kilta, ja missäpä muualla nämä toimisivat kuin tällaisissa paikoissa... ja tietenkin Armanien kätyrien olisi helpompi käydä heidän päälleen jollakin sivukujalla jossa ei ollut ketään todistamassa tekoa. Vaikka paranoidi olikin, niin Cain joutui kuitenkin piakkoin myöntämään että ilmeisesti nyt ihan heti eivät mahdolliset kirottujen mustien palkolliset olleet käymässä heidän kimppuunsa, vaikka nämä olisivatkin tietoisia nuorista lohikäärmeistä niin asia oli nyt kuitenkin niin että tuolla kelillä oli paha varjostaa ketään. Tämä tosiasia ei kuitenkaan tarkoittanut sitä etteikö muihin ongelmiin voisi törmätä, kuten kävi ilmi siitä että kun joukkio oli kulkemassa eräällä sivukujalla ehkä kymmenen minuutin matkan jälkeen, niin äkkiarvaamatta nurkan takaa pomppasi esiin huivilla naamioitu haltia puukon kanssa. "Rahat tai henki!" oli sangen arvattava vaatimus mikä pääsi epämääräisen haltian peitetystä suusta, ja tämän takaa ilmestyi esiin muutama muukin samoin kasvonsa peittänyt katuryöväri - myös kolmikon takaa kuului ääniä joka kertoi että väijyttäjiä oli sielläkin, ja pikainen hermostunut vilkaisu taaksepäin vahvisti Cainille tämän, tämän hieman nielaistessa havaitessaan että takana oli näköjään ogre sangen ison nuijan kanssa. Hieman yllättävä yksityiskohta väijyttäjistä oli se että mikään näistä ei vaikuttanut ihmiseltä - haltian lisäksi oli pari koboldia, aiemmin mainittu ogre, puoli-örkki, ja pari kääpiötä, mutta ei yhtään ihmistä. Olipa tässä taas tilanne...
|
|
|
Post by spyrre on Jul 5, 2015 17:30:25 GMT 3
Vaikka niin Cain kuin Spyrokin päätyivät vilkuilemaan ympärilleen sekä toisiinsa hieman kyseenalaisesti Teräksisen johdattaessa heitä lumipyryn halki, ei kummallakaan heistä tuntunut kuitenkaan olevan halua taikka kanttia tuoda levottomuuttaan ääneen ilmoille. Saarkith oli selvästikin varsin vastentahtoinen tehtäväänsä joka tälle oli sälytetty eikä ainakaan Spyro halunnut härkkiä naista tästä yhtään sen enempää vaikka purppuratukkakin eittämättä oli käynyt jokseenkin hermostuneeksi. Oli kaiketi kuitenkin vain luotettava että Saarkith tiesi mitä teki... Poika päätyi huokaisemaan hieman Cainin hieman optimistisemmalle vastaukselle Kissan ja Fezaathin suhteen, ja hetken aikaa levoton poika näyttikin siltä että olisi ollut aikeissa sanoa jotain, ennen kuin tyytyi kuitenkin vain nyökkäämään epämukavasti kiskoessaan viittaansa paremmin ympärilleen. Kaipa pieni kauhukaksikko oli tosiaan pärjännyt ennenkin vaikka tämä taisi Spyron mielestä ollakin aavistuksen erilainen tilanne kuin aiemmin... vaikka kaipa se ainakin piti mielipiteensä rääpäleiden jättämisestä velhon taloon omana tietonaan jos pojalla sellaisia oli. Se tuntui kuitenkin hoksaavan Saarkithin epämääräisen mutinan heidän suuntaansa, päätyen tilanteesta huolimatta luomaan jokseenkin närkästyneen katseen naisen perään... tosin pitäen huolta ettei nainen tätä nähnyt. Nulikka ei selvästikään pitänyt liskoksi nimittelystä, ja vielä aivan ilman syytäkin moisille loukkauksille... vaikka tämä ei sentään tainnut onneksi olla tarpeeksi suuri syy alkaa hakemalla hakea kiistaa kärkkään Teräksisen kanssa joka ei alunperinkään pitänyt heistä.
Heidän kulkunsa suuntautui kieltämättä melkoisen eri reittiä kuin heidän saapuessaan, jonka poikakin huomasi ainakin viimeistään pienellä viiveellä. Saarkithin suunnatessa kunnollisten katujen sijasta kapeille, rakennusten välissä kiemurteleville kujille Spyro kieltämättä kurtisti kulmiaan vilkaisten jälleen epäröiden Cainia, mutta seurasi kuitenkin vaikka tämä jäikin vilkuilemaan ympärilleen entistä enemmän varuillaan. Kaipa kapeat kujat joilla oli huono näkyvyys varsinkin sokaisevassa lumipyryssä oli melkoisen pahaenteinen nulikankin mielestä kun tietoon oli vielä tullut ikäviä asioita Armaneidenkin suhteen jota he kaiketi olivat jo ehtineet pelätäkin... mutta niin varuillaan kuin he tämän vuoksi olivatkin, kävi pian selväksi etteivät nämä (onneksi....?) olleet ainoita kyseenalaisia joita kärkkyi kaupungin kadulla. Levoton Spyro oli juuri aikeissa sanoa jotain, mutta aikeet keskeytyivät nopeasti kun heidän edestään loikkasi äkkiä esille joku saaden pojan säpsähtämään lähes älähtäen yllätyksestä ja iskemään jarrut pohjaan. Nulikka tuijotti silmiään räpytellen eteensä luimistuen kuitenkin melkoisesti tajutessaan äkillisen tapauksen taakse ilmaantuvan nopeasti muitakin kasvonsa peittäneitä jotka eivät tienneet mitään hyvää jo edes ennen kuin ilmassa kajahti eittämättä odotettu uhkaava vaatimus. Purppuratukan kurkusta karkasi pieni varsin häkeltynyt (ja jostain syystä jopa hieman kiusaantunut) "eeeh" -ähkäisy, ennen kuin tämä loi hieman säpsähtäen epäluuloisen katseen taakseenkin, äkäten tännekin jostakin ilmaantuneen muukalaisen. Nuijalla aseistautunut valtava ogre ei selvästikään näyttänyt millään tavalla rohkaisevalta mutta nulikka tuntui pälyilevän niin tätä kuin edessään seisoviakin lähinnä hämmentyneellä, epäluuloisella huolestuksella, ennen kuin se kääntyikin vilkaisemaan kysyvästi huppunsa alta niin Cainia kuin Saarkithiakin kuin nähdäkseen miten nämä reagoisivat. Lauma ryöstäjiä tästä nyt vielä oli puuttunutkin.... toki nämäkin olisivat luultavasti vaarallisia, mutta siitä ei tainnut päästä mihinkään että oli lähes pieni, kyseenalainen helpotus etteivät nämä kuitenkaan olleet ne joita he olivat jo ensisijaisesti pelänneet.... tai siitä, että joukko oli juuri (luultavasti tietämättään) ahdistanut sivukujalle ainakin kaksi epäilemättä puolustuskykyistä lohikäärmettä, joka ei välttämättä ollut hieman suuremmaltakaan joukolta katuryöväreitä erityisen hyvä idea.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 9, 2015 17:32:30 GMT 3
Saarkith olisi kai periaatteessa voinut valita reitin paremminkin, syrjäkujien kai herättäessä enemmän tai vähemmän epäluuloa molemmissa nuoremmissa lohikäärmeissä, vaikka sentään vaikutti melko epätodennäköiseltä että Armanien kätyreitä tulisi vastaan - nämä tuskin olisivat edes löytäneet kolmikkoa tuossa säässä. Oli siinä kai kuitenkin yksi jos toinenkin hieman varuillaan, oltiinhan sitä nyt kuitenkin epämääräisillä syrjäkujilla missä ei ikinä tiennyt mitä siellä tulisi vastaan, ryövärit esimerkiksi olivat aina mahdollisia. Ja ei kai loppujen lopuksi niin suurena yllätyksenä (kuhan alkujärkytyksestä pääsi yli), niin jonkunlainen katurosmo-joukkio ilmestyi kuin ilmestyikin näkyviin, aikeinaan selkeästi hommata itselleen hieman käyttövaraa näennäisesti vaarattoman joukon kustannuksella. Hienosti pukeutunut haltianainen, joku satunnainen nuori maagikko ja epämääräinen nulikka miltä joukkio näytti oli vaikuttanut rosvojoukon mielestä oikein helpolta kohteelta - olihan näillä ogrekin ja kaikkea. Pelon sijaan rosvojen kohtaaminen tosin tuntui aiheuttavan hieman muita tunteita, hämmennystä nulikassa ja punapäässäkin, tämän vastaten olankohautuksella natiaisen katseeseen ja ärtymyksellä mitä tuli Saarkithiin, tämän kiristellessä hampaitaan toivuttuaan yllätyksestä rosvojen ilmaantumisesta.
Rosvojen johtaja menetti hieman itsevarmuuttaan hämmentyen itsekin hieman siitä että potentiaaliset uhrit eivät oikein tuntuneet reagoivan odotetulla tavalla kaikkien ryövärien tavallisimpaan uhkaukseen, ja muutenkin suurin osa rosvoista näytti hieman varautuneemmalta tilanteesta - ogrea lukuunottamatta. Tämä vain autuaasti heristeli nuijaansa, luullen kaiken menevän tähän mennessä niin kuin pitikin. "Eikö sana kuu-", joukkoa johtava haltia yritti aloittaa, mutta Saarkith äkisti loikkasi tämän eteen ja hyvin epänaisellisesti potkaisi tätä haaruksiin, suippokorvan taivutessa henkeä haukkoen kaksinkerroin. Potkaisunsa tehtyään Saarkith mulkoili loppuja ryöväreitä sillä samalla pahantuulisella katseella mikä tällä oli ollut tähänkin mennessä, ikään kuin tämä olisi henkilökohtaisesti loukkaantunut siitä että rosvot hidastivat tämän tehtävän suorittamista. Muut ryövärit näyttivät melkoisen epävarmalta Saarkithin äkillisen voimannäytön jälkeen, ja olisivat jopa saattaneet lähteä kipittämään pakoon hetikohta mikäli ogre ei olisi äkkiä mylväissyt suutuspäissään - selkeästikin tämä piti parhaillaan maassa vaikeroivasta rosvosta. Raivosta karjuen jätti heilautti nuijaansa kohti lähintä kolmikon jäsentä, Cainia, iskien onneksi huti punapään onnistuttua väistämään viime sekunnilla ison puunuijan humautuksen loikkaamalla hieman taaksepäin. "Khhh! N-näyttäkää n-niille!", rosvojoukon johtaja pihisi jostakin maasta, saaden viimein loputkin ryövärit rohkaistumaan yrittämään suorittaa sitä koko "rahat tai henki" uhkaustaan, vaikka näillä oli enemmän tai vähemmän hermoilua asian suhteen.
Suurin osa rosvoista hyökkäsi kohti Saarkithia, näiden enimmäkseen uskoen että ogre hoitelisi punapään selkeästi ja samaten uskoen että joukolla sitä pärjättäisiin vaarallisen oloiselle, mutta näennäisen aseettomalle naiselle. Melkein näytti siltä että Spyro olisi unohdettu kunnes rosvojoukon kaksi koboldia näköjään päättivät että muut näyttivät liian vaarallisilta, näiden suunnatessa puukkojensa kanssa kohti nulikkaa, puhuen samalla toisilleen jotain niin nopeaan tahtiin että siitä oli hankala saada edes selvää. "Tuotakaan unohtaa ei pidä, eh?" "Jeh, ei pidä, joo" "Siltäkin pussukka varmaan löytyy, eh?" "Jeh, rahaa täynnä. Varmaan inkocgnito tuo, kuitenki aateline" "Täh, mikä inko? Ookko nää taas varastanu jotain kirjoja?", koboldikaksikko jutteli keskenään sähisevin äänin, näyttäen oikeastaan sangen huolettomilta vaikka vilkuilivatkin välillä kahteen muuhun ryöväys-yrityksen kohteeseen - Saarkith oli äkisti saanut jostain käteensä korean miekan ja suurin osa rosvoista näytti huomaavan paraikaa että tämä osasi myös käyttää sitä, ja ogre ärisi turhautuneena Cainin ollessa turhan vikkelä tälle. Tämä oli myös vetänyt hanskan irti kynnekkäästä kädestään, minkä jäljet näkyivätkin jo ogren käsivarsissa Cainin onnistuttua raapaisemaan tätä pari kertaa.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 11, 2015 16:20:21 GMT 3
Olisihan se kaiketi pitänyt arvata että vaikka kunnon väki oli jo hyvää vauhtia viimeistään nyt suuntaamassa kotiensa suojiin, eivät laitapuolenkulkijat kavahtaneet pientä lumipyryä. Nämä eivät selvästikään antaneet jonkin niin yhdentekevän kuin surkeiden sääolojen häiritä kyseenalaista ammattiaan, vaan kun kolmikko oli hädintuskin suunnannut epäluuloisesti pälyillen jälleen yhdelle sivukujalle, pelmahtikin ryöväreitä esiin äkkiä suoranainen lauma, saaden niin Spyron kuin Caininkin säpsähtämään. Ilmoille kajautettu uhkavaatimus, edes ogrella alleviivattuna, ei kuitenkaan saanut aikaan odotettua paniikinomaista reaktiota kuin rosmot olivat selkeästi kuvitelleet joka olikin omiaan aiheuttamaan melkoista hämminkiä... niin ryöstäjissä kuin potentiaalisen ryöstön kohteissakin. Spyrokin päätyi pälyilemään jokseenkin huolestuneena huppunsa alta silmiään siristellen vuoroin ryöväreihin ja vuoroin vanhempiin lohikäärmeisiin kaiketi odottaen mitä nämä päättäisivät tehdä, nulikan eittämättä päätyessä näyttämään melkoisen varautuneelta ilmeisen turhautunutta Saarkithia kohtaan joka ei selvästikään ollut ainakaan käymässä tippaakaan hyväntuulisemmaksi moisesta välikohtauksesta. Hetken hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen joukon johtaja yrittikin toistaa uhkauksensa kun tämä ei tuntunut saavan mitään varsinaista reaktiota aikaan kyseenalaisessa kolmikossa, mutta sanat tyssäsivät äkkiä kuin seinään kun hurjistunut Saarkith syöksähtikin eteenpäin, ja iski miehen maahan suorastaan huolestuttavan helposti. Kun rosvojoukon johtaja lyyhistyi tuskaisesti pihisten maahan Spyrokin säpsähti jokseenkin typertyneenä tästä äkillisestä, suorastaan epäkohteliaasta vastaiskusta pojan näyttäessä siltä ettei tämä ollut odottanut tilannetta ratkaistavan aivan... näin, mutta... tätä asiaa ei lopulta tainnut olla aikaa jäädä miettimään, kun heidän takaansa kajahti hurjistunut ärjäisy ogren rynnistäessä nuijaansa heristellen eteenpäin.
Kaiken keskelle jäänyt, eittämättä melkoisen typertynyt nulikka päästi hätäisen, epämääräisen ähkäisyn pyörähtäessään itsekin silmät ymmyrkäisinä kohti heitä päin vyöryvää ogrea. "Mi-- Hei, odottakaa nyt---!" se yritti kiireesti kohottaen jokseenkin avuttomasti laihoja käsiään kuin olisi vielä jollakin ilveellä kyennyt puhumaan järkeä vastarinnasta raivostuneilla ryöväreille. Tosin, tällainen taisi olla jo suorastaan ikävän myöhäistä. Koko kopla ryntäsi jo eteenpäin, ogre raivokkaasti kohti Cainia samalla kun loput säntäsivät piirittämään pomoaan pahoinpidellyttä Saarkithia, joka ei kuitenkaan näyttänyt tippaakaan huolestuvan moisesta. Sen sijaan moinen näytti ärsyttävän koreasti pukeutunutta naista entisestään. Purppuratukka tuskin ehti huolestua tästä kuitenkaan tämän enempää kuin massiivinen ogre nuijineen syöksähti jo kohti häntä ja Cainia, saaden nulikankin vinkaisemaan ja sukeltamaan hätäisesti sivuun tämän tieltä. Poika kompuroi refleksinomaisesti kauemmas löytäen itsensä kuitenkin varsin pian kapean kujan seinän vierestä, ja tämä oivallus seinää vasten joutumisesta tuintui eittämättä saamaan nulikankin säpsähtämään melkoisesti. Tämä pyörähtikin kiireisesti ympäri lähes odottaen jonkin hyökkäävän jo häntä kohti, kuitenkin hoksaten nopeasti ogren jääneen huitomaan raivokkaasti Cainia, joka onneksi vikkelänä koivistaan tuntui väistelevän ansiokkaasti... ja pikainen vilkaisu toiseenkin suuntaan alkoi nopeasti näyttää siltä että loppukopla sai alkaa katua aseettomalta näyttäneen Saarkithin hätyyttämistä. Häkeltynyt purppuratukka ei ollut varma mistä nainen oli koristeellisen miekkansa kiskaissut, mutta ennen kuin tämä ehti varsinaisesti päästä ajantasalle edes sen suhteen mitä olisi tehnyt, palauttivat uhkaavasti sihisevät äänet tämän nopeasti takaisin maan pinnalle. Muiden joukosta oli luikahtanut esiin pari veitsillä aseistautunutta koboldia jotka luikkivat nyt keskenään sihahdellen kohti häntä, saaden nulikan räpäyttämään silmiään kerran jos toisenkin. Hitto sentään, kaikkeen sitä vielä saman illan aikana joutuikin....
Lähestyvät koboldit olivat näky, joka ei selvästikään miellyttänyt seinän viereen jämähtänyttä luimistelevaa purppuratukkaa, tämän jäädessäkin nopeasti pälyilemään liskomaisia otuksia epäluuloisesti silmiään siristellen. Ei tainnut olla epäilystäkään että nämä olivat suuntaamassa häntä kohti... ilmeisesti kuvitellen että hänellä olisi rahaa? Moinen sai pojan rypistämään hieman kulmiaan otuksia kyräillen, ennen kuin nulikan kurkusta karkasi suorastaan turhautuneen kireä ähkäisy tämän kuunnellessaan liskojen sananvaihtoa. "Ei me tunneta ketään sen nimistä! Eikä mulla ole mitään rahaa! Eikä kirjojakaan!" se päätyikin töksäyttämään lopulta varsin suoraan, heilauttaen tuskastuneena käsivarsiaan, kuin otusten vaatimuksissa tai joksikin ties keneksi "Inkoksi" syyttelyssä olisi ollut jotain suorastaan absurdia. "Mitä hittoa te oikein luulette tekevänne? Näytetäänkö me joltain aatelisilta? Ei meillä edes ole mitään, ja.... tällä menolla me ollaan vielä kaikki vaikeuksissa! Lopettakaa tämä hiton riehuminen ja käskekää nuo kaverinne pois äkkiä! Ettekö te urpot tunne Saarkithia? Se on ollu jo ihan tarpeeksi raivona koko illan jo muutenkin!" poika lisäsi heilauttaen kättään pahimman nujakan suuntaan, ja päätyenkin nopeasti luomaan melkoisen varautuneen katseen rosvojen sijasta koreasti pukeutuneen naiseen joka nyt heilutti miekkaansa edempänä. Eh, tämä näyttikin pärjäävänsä pukareita vastaan varsin mainiosti vaikka näitä olikin melkoinen lauma enemmän, ja poika kieltämättä tuntuikin olevan enemmän huolissaan siitä että Teräksinen päätyisi vielä syyttämään tästäkin välikohtauksesta heitä kuin olemattomien rahojensa ryöstöstä. Varsin pian varautunut (vaikkakin myös jo lähes tuskastunut) huomio palasi takaisin liskoihin tämän vilkaistua pikaisesti varsin huolestuneesti myös orgen kanssa nahistelevan Cainin suuntaan. Nulikka ei ollut tarpeeksi tyhmä päästääkseen koboldeja silmistään vaikka tämä oikeastaan näytti kavahtavan näitä veitsistä huolimatta huolestuttavan vähän, siitä huolimatta että laiha ja aseeton purppuratukka tuskin olisi lopulta mahtanut paljoakaan edes näille jos olennot päättäisivät käydä hänen kimppuunsa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 14, 2015 18:45:54 GMT 3
((egh, vahingossa poistin puoleksi kirjoitetun vuoron aiemmin kun suljin selaimen flashia päivittäessä D: - piti kirjoittaa eka puolisko uusiksi, ja se lyhenty jonku verran uudelleenkirjoituksessa ))
Tilanne tuntui kärjistyvän aika nopeasti kun Saarkith päätti ettei tämä aikonut kuunnella enempää uhkauksia joltakin satunnaiselta ryöväriltä ja kävi sangen suoraan rosvojoukon johtajan päälle, vaikka tämä pian johtikin siihen että hämillään olevat katurosmot saivat hieman selkärankaa takaisin raivostuneen ogren tuesta. Sinänsä lohikäärmeet kai eivät alitajuisesti oikein pitäneet koplaa niin suurena uhkana, mikä nyt sinänsä oli ymmärrettävää kun huolena oli ollut Armanien kätyrit ja se fakta että lohikäärmeet olivat nyt kuitenkin lohikäärmeitä, ja Spyroa lukuunottamatta myös paluu omaan muotoon oli mahdollisuus joka oli aina olemassa. Ryövärit myös huomasivat vanhemmat lohikäärmeet hankalammiksi uhreiksi kuin mitä oikein oli ajateltu - minkä takia varmaan kaksi opportunistista koboldia päätti käydä uhkailemaan natiaista joka ei vaikuttanut niin vaaralliselta, ja jonka yhdistelmä nuhjuista vanhaa viittaa ja Montaughin lahjoittamat uudemmat vaatteet tämän alla olivat jotain mikä kyllä pisti silmään jos sen sattui huomaamaan. Ei kai ihmekään että näillä oli omat epäilyksensä natiaisesta tämän takia.
Koboldit eivät varsinaisesti näyttäneet uskovan mitä nulikka puheli, toisen naurahtaessa hieman protesteille sillä aikaa kun toinen käänsi hieman vihreää liskonpäätään vilkaistakseen Saarkithin suuntaan hieman arvioivasti. "Saarkith, Saarkith... sehän oli jokin kuninkaan ritari tai jotain? Eihän se nyt täälläpäin olisi", koboldi tuntui viittaavan kintaalla asialle, vilkaisten kirjoja lukeneempaa kumppaniaan tukea hakiakseen, tämän vahvistaessa nyökkäyksellä olennon muistelut. Kaksikko oli jo melko lähellä ja virnisteli ikävästi teräviä hampaitaan näyttäen ja puukkojaan heristellen, kai uskoen että uhkaavan oloiselta näyttäminen auttaisi nulikkaa kaivamaan jostakin esiin kukkaron... tosin uhkaavuutta ehkä hieman pilasi se että koboldit olivat selkeästi lyhyempiä kuin nulikka, tavalliset koboldit kun nyt eivät vain olleet mitään kovin isoja. Nämä lähestyivät joka tapauksessa uhkaavasti, selkeästi aikeenaan varmistaa kaikin keinoin että nulikka antaisi kaikki olemattomat rahansa tai huonosti kävisi - kunnes sivummalta kuului ogren tuskainen karjaisu ja ilmassa tuntui hetken humahdus lämmintä ilmaa, molempien saadessa koboldikaksikon säpsähtämään ja pyörähtämään hetkeksi kohti ogrea ja tämän kanssa taistelevaa punapäätä.
Päätellen siitä kuinka Cain parhaillaan köhi savua ja ogre oli kieriskelemässä maassa yrittäen epätoivoisesti sammuttaa itseään, punapää oli hönkäissyt tulta tämän päälle. Saarkithin kanssa kamppailevat rosmotkin näyttivät sangen säikähtäneiltä asian suhteen, varsinkin kun paremmin aseistautunut Saarkith tuntui pitävän näitä loitolla suhteellisen vaivatta - muutama muukin rosmo vaikeroi maassa erinäisten vammojen jäljiltä koplan pomon tapaan, vähän yllättäen oikeastaan. Teräksinen selkeästikin vältti kuolettavien vammojen antamista tällä hetkellä, syystä tai toisesta. Parhaillaan antaumuksella savua ja kipinöitä köhivä punapää olisi kait ollut pulassa jos joku muu rosmo olisi nyt käynyt päälle ogren ollessa säikähtäneenä ja hiiltyneenä maassa, mutta eipä kukaan ryöväreistä uskaltanut - tai pystynyt - ryntäämään Saarkithin läheltä punapään kimppuun. Koboldit tuijottivat köhivää punapäätä hieman silmät levällään, molempien lipoessa ilmaa kielillään hermostuneina - minkä seurauksena näiden katse kohta siirtyi taas nulikkaan, silmät edelleen leveinä. Ilmeet paljastivat että nämä olivat tainneet aistia että kaikki ei oikein ollut sitä miltä näyttää... kuten myös se että nämä vilkaisivat vielä kerran toisiaan ennen kuin äkisti kääntyivät ja pinkoivat pakoon niin nopeaa kuin näiden pienet jalat näitä kantoivat, jättäen nulikan oman onnensa nojaan. Vaikkeivat muut rosmot ehkä tajunneet miksi koboldit ryntäsivät äkkiä paniikissa harmittomalta näyttävän nulikan luota, niin pako huomattiin - ja kun joku muukin jo lähti, niin pian vielä pystyssä olevat ja vähiten haavoittuneet rosvot kompuroivat myös pakoon Saarkithin edestä, ja pian kujalla oli enää muutama maassa vaikeroiva rosmo ja lohikäärmekolmikko.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 17, 2015 12:34:09 GMT 3
Mikään ei tuntunut oikein menevän kuten oli suunniteltu oikein kenenkään kannalta, kun sivukujalla viimein puhkesi melkoinen nujakka. Vaikka suurin osa rosvokoplasta olikin rynnännyt kohti Saarkithia piti nainen silti ihailtavasti puolensa vaikka ei tainnut edes ottaa vastustajiaan erityisen vakavasti päätellen siitä kuinka tämä hurjista iskuistaan tuntui silti pidättelevän itseään, kuten myös Cainkin joka luikki ketterästi pois hurjistuneen ogren jokaisen huitaisun tieltä. Aivan yhtä hyvää tuuria ei kuitenkaan osunut kaikkea silmät ymmyrkäisenä seuraavalle purppuratukalle kun pari opportunista koboldia tuntui laittavan neuvottomasti seinän vieressä seisovan pojan merkille. Varsin nopeasti Spyro päätyi kuitenkin antamaan omaa, mielestään varsin osuvaa palautetta tällaisesta touhusta... ei sillä, että kumpikaan koboldeista olisi näyttänyt erityisen vaikuttuneelta tästä. Kumpikin näistä vilkaisi kyllä hurjasti riehuvan Saarkithin suuntaan mutta tämä ei selvästikään ollut tarpeeksi pysäyttämään veitsineen uhkaavasti lähestyvää kaksikkoa. Purppuratukka ei silti voinut olla jäämään tuijottamaan olentoja hetkeksi tavalla joka kieltämättä kertoi enemmän tuskastuneen huolestuneista epäilyistä ymmärsivätkö otukset edes mitä hän oli sanonut kuin varsinaisesta pelosta, ennen kuin poika päästikin ilmoille uuden suorastaan turhautuneen ähkäisyn. "Niin, se! Juuri se! Ja miksei olisi, jos se kerran on täällä! Kuka hitto te tuon luulette sitten olevan? Joku... joku ylhäisöneiti, vai?" poika napautti heilauttaen jälleen käsiään tuskastuneen viitaten uudemman kerran suorastaan painokkaasti kohti naista joka piti helposti vaatetuksestaan ja hienosta ulkonäöstään huolimatta lähes koko rosvokoplaa kurissa korealla miekallaan. Eittämättä tilanne oli hyvää vauhtia menossa jokseenkin ikävään suuntaan jonka Spyrokin kuitenkin tajusi nopeasti tämän lopulta kirskauttaessa hampaitaan ja perääntyessä epäröivän askelen uhkaavasti virnistelevien liskojen tieltä... kunnes taustalla taisi viimein tapahtua jotain joka viimein nappasi niin otusten kuin muidenkin huomion.
Äkillinen leimahdus joka valaisi hetken verran hämärää, lumista kujaa sai myös Spyron hätkähtämään, mutta ei lähellekään yhtä paljon kuin koboldikaksikkoa joka viimein käänsikin huomionsa varsin painokkaasti epäilyttävän valoefektin suuntaan jota nyt alleviivasi entisestään massiivisen ogren valitus. Poikakin käänsi katseensa silmiään siristellen tämän suuntaan pienen irveen käydessä nulikan kasvoilla kun tämä äkkäsi savua köhivän Cainin sekä nyt maassa tuskaisesti kieriskelevän ogren ennen kuin tämä vilkaisi varuillaan jälleen Saarkithin suuntaan kuin tämä olisi edelleen ollut eniten huolissaan haltianaisen reaktiosta tähän kaikkeen. Tämä taisi sentään viimein vihjata varsin painokkaasti myös koboldeille että jotakin taisi olla vialla koko asetelmassa. Ainakin nämä tuntuivat jäävän hetkeksi tuijottamaan punahiuksista savuttavaa miekkosta ennen kuin käänsivät kieliään hermostuneesti lipoen katseensa lähinnä tuskastuneelta ja kiusaantuneelta näyttävään purppuratukkaan. Poika ehti hädintuskin yskähtää epämääräisesti huppunsa alta kun liskokaksikko jo pyörähtikin ympäri pinkoaen pakosalle minkä ehtivät, ja tämä taisi viimein saada liikettä muunkin koplan niveliin... tai ainakin niiden, jotka vielä kykenivät juoksemaan.
Jopa Spyro päätyi hätkähtämään hieman näiden äkillistä pakoa jääden melkoisesti silmiään räpytellen tuijottelemaan kujan varjoihin ja lumipyryyn luikkivien ryöväreiden jälkeen. Sen kurkusta karkasi pieni epämääräisen hankala ähkäisy ennen kuin tämä liikautti hermostuneesti käsiään ja käänsi (syystä tai toisesta hieman syyllisenkin) katseensa vilkaisemaan niin Cainia ja Saarkithia, kuin maassa vaikertavia tovereidensa jälkeen jättämiä rosvoja. Hetken aikaa poika pälyili ympärilleen kuin ei olisi ollut aivan varma mitä olisi tehnyt varmistettuaan ensitöikseen pikaisella vilkaisulla että niin Cain kuin Saarkithkin (jälkimmäisen kohdalla sentään huomattavasti varovaisemmin) näyttäisivät olevan kunnossa, ennen kuin purppuratukan kurkusta kantautui pieni tukala ähkäisy. "....ähh. Mitä hittoa me nyt tehdään?" se puuskahti viimein luoden jokseenkin neuvottoman katseen maassa makaaviin ryöväreihin. Nämä taisivat sentään kaikki olla vielä elossa kuten hieman huolestunut katse näihinkin paljasti, eivätkä luultavasti myöskään kuoleman kielissä vaikka ogre oli epäilemättä kokenut kaikkea muuta kuin miellyttävän kokemuksen saadessaan ryöpsähdyksen lohikäärmetulta suoraan päälleen. Varovainen, huolestunut katse luotiin myös ympäröiviin rakennuksiin kuin poika olisi pikaisesti varmistanut ettei mikään olisi ainakaan liekeissä, ennen kuin tummat silmät palasivat varautuneina vanhempiin lohikäärmeisiin. Eivät kai he vain... voisi jatkaa matkaakaan tällaisen välikohtauksen jälkeen...? Vaikka ei hänellä rehellisesti ollut aavistustakaan mitä heidän sitten olisi pitänyt tehdä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 22, 2015 2:17:24 GMT 3
((bargh oli tarkoitus tehdä tää jo sunnuntaina mutta kiireet parina viime päivänä D: ))
Koboldit eivät selkeästikään oikein uskoneet että Saarkith oli Saarkith, vaikka nämä nyt vilkaisivatkin vähän epäröiden yhtäkkiä miekan jostakin taikoneen haltian suuntaan. Olihan se nyt aika outoa, mutta toisaalta, se oli selkeästikin muiden rosmojen ongelma. Koboldien edessä oli nyt kuitenkin joku nulikka joka näytti melko vaarattomalta kaiken huomioon ottaen, eikä ollut niin outo kuin suomunaama joka väisteli hurjistuneen jätin iskuja. "Emmä tiiä...", toinen koboldeista totesi muka itsevarmalla äänellä, mutta kyllä se tuntui hieman teeskennellyltä vaikka toinenkin koboldi mumisi jotain samaan suuntaan. No, toisaalta, natiainen ei näyttänyt mitenkään kovin uhkaavalta, niin koboldit alkoivat kohta taas rohkaistua ja alkaa lähestyä natiaista päädyttyään siihen tulokseen että ainakin näillä oli se helpoin kohde, vaikkei kai punatukkainen huppupääkään nyt kovin vaaralliselta vaikuttanut vaikka olikin outo ja vikkelä. Eihän tämä nyt kuitenkaan tehnyt muuta kuin väisteli ja vähän kynsi - aina siihen asti että taustalta kuului leimahdus kun tämä 'vaaraton' suomunaama syöksi tulta. Tilanne kääntyi koboldien mielestä turhan vaaralliseksi, varisnkin kun natiainen tuntui haisevan vähän oudolta kun siihen nyt keskittyi, ja pian nämä luikkivat pakoon, saaden aikaan muidenkin vielä pystyssä olevien rosvojen paon, jättäen kolmikon keskenään tointumaan ryöstöyrityksestä.
Cain köhi vielä täysin voimin tulen syöksemisen jälkivaivoina, mutta näytti olevan muuten enimmäkseen kunnossa - ogre ei ollut osunut ainakaan mitenkään muuta kuin hipaisulla päätellen siitä että tämä oli pystyssä kaikesta huolimatta. Saarkith vain tuijotti tuimasti paenneiden ryöväreiden perään vielä vähän aikaa ennen kuin äkisti heilautti miekkaansa hieman - ja äkisti tällä olikin kädessään ihan vain jonkunlainen neula jonka tämä pisti takaisin jonnekkin asusteidensa syövereihin. Saarkith tuntui enimmäkseen jättävän kaksi nuorempaa lohikäärmettä oman ommensa nojaan vaikka vilkaisikin nulikkaa tämän puuskahtaessa, keskittyen sen sijaan siihen että tämä nosti konnajoukon johtajan maasta ja yritti näköjään läpsiä tähän vähän takaisin järkeä päähän sen sijaan että olisi vain vaikeroinut koko ajan. Cain alkoi pikkuhiljaa tointua tulensyöksemisestään ainakin päätellen siitä että tämä vähän kohautti olkiaan natiaisen kysymykselle ennen kuin yski taas vähän savua ja kipinöitä kurkustaan. Ihmisruumiita ei oikein ollut tarkoitettu tulen syöksintään, vaikka Cainin ihmismuodolla oli nyt muutenkin joitain outoja piirteitä. ”Kräh... kai sitä pitäisi kaupunginvartijoille ilmoittaa tai jotain...”, punainen sanoi varovaisesti köhintänsä välistä, vilkaisten hieman epävarmana koplan vaikeroivaa johtajaa parhaillaan ylhäällä pitelevää Saarkithia. Konna ei oikein saanut sanottua mitään muuta kuin epämääräistä vaikerointia, niin loppujen lopuksi Saarkith vain sihahti turhautuneena ja nakkasi tämän takaisin maahan, pyyhkäisten hieman kuviteltuja pölyjä rintamuksestaan.
Teräksinen käänsi terävän katseensa lohikäärmekaksikkoon, tuijottaen näitä tuimana, silmät hetkeksi matelijamaisina kuten ne olivat käyneet eilen illallakin. ”Meidän pitäisi jatkaa matkaa”, nainen sanoi kylmästi, ikään kuin koko välikohtaus olisi ollut tavalla tai toisella nuorten lohikäärmeiden syytä. Tosin, tämä sitten rypisti hieman otsaansa katsoessaan maassa vaikeroivia konnia ja nyökkäsi punapään ehdotukselle. ”Mutta kyllä, pitäisi löytää vartioston jäsen jostakin. Jos ei muuten niin ainakin siksi etteivät nämä onnettomat kuole vammoihinsa”, nainen kommentoi, työntäen jalallaan yhä vaikeroivan koplajoukon johtajan kyljeltään selälleen. Kuinka hiton lujaa Teräksinen oli oikein potkaissut tuota, Cain mietti köhintänsä välissä. Pari vähemmän haavoittunutta rosmoa oli itseasiassa lähtenyt ryömimään lipettiin keskustelun aikana, ottaen hyödyn irti siitä että nämä vaarallisiksi paljastuneet ohikulkijat olivat keskittyneempiä puheluun toistensa kanssa kuin mihinkään muuhun. Ehkä Saarkith huomasikin näiden menevän, mutta ei tätä näyttänyt hirvittävästi kiinnostavan asia.
”Hmmph. Lähimmät varmaan jossakin majatalossa tai tavernassa lämmittelemässä myräkältä suojassa”, Saarkith tuhahti, alkaen jo kävellä pois kujalta ennen kuin pysähtyi hetkeksi ja vilkaisi lohikäärmeiden suuntaan. ”Eli matkaan sieltä. Ja lopeta kipinöiden yskiminen”, oli komento tämän havaitessa Cainin vieläkin hieman köhivän viimeisiä savuja ja kipinöitä ulos kurkustaan.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 25, 2015 21:43:01 GMT 3
Siitä huolimatta että tilanne oli tainnut tulla melkoisena uhkaavana yllätyksenä kaikille, taisi pahin nujakka olla kuitenkin ohi nopeammin kuin olisi odotettu, kun ensimmäisten ryöväreiden pako sai lopunkin koplan hermot pettämään. Lohikäärmekolmikko jäi keskenään keskelle lumipyryä kun rosvot nilkuttivat pakoon minkä löylytykseltään pystyivät, jättäen kuitenkin haavoittuneemmat toverinsa vaikertamaan maahan. Kaiketi enemmän tilanteesta kuin äskeisestä vaarasta hermostunut Spyro rauhoittui hieman kun totesi välikohtauksen olevan ohitse jääden kuitenkin pälyilemään levottomasti ympärilleen niin savua kitusistaan köhivään Cainiin, kaikesta kestonärkästyneeltä näyttävään Saarkithiin sekä haavoittuneisiin ryöväreihin tietämättä mitä olisi edes tehnyt. Tämä tuntui vieläkin suhtautuvan varovaisimmin Saarkithiin päätyen hätkähtämään tältä saamaansa terävää katsetta sekä tapaa, jolla tämä äkkiä kadotti miekkansa pelkällä käden heilautuksella, joka sai varautuneen pojankin vilkuilemaan epätietoisesti naisen suuntaan silmäkulmastaan yrittäen kaiketi vieläkin päättää miten olisi suhtautunut jotenkin tällaiseen. Teräksinen lopulta ei näyttänyt olevan tippaakaan huolissaan niin paenneista rosvoista kuin niistä muutamasta jälkeen jääneestä haavoittuneesta, purppuratukankin liikahtaessa melkoisen epämukavasti kun tämä kumartui muitta mutkitta noukkimaan vaikertavan haltiamiehen maasta läpsiäkseen tähän jotakin tolkkua. Poika irvisti sanomatta kuitenkaan mitään ja katsoikin parhaaksi hivuttautua sen sijaan hieman lähemmäs Cainia melkoisesti huppunsa alta pälyillen, valpastuen hieman kun mies lopulta onnistui tapailemaan jonkinlaista vastausta köhintänsä seasta. Toisen ehdottaessa kaupunginvartijoiden etsimistä nulikka räpäytti silmiään kuin vasta nyt moista edes hoksanneena, kuitenkaan ehtimättä tätä piemmälle kun turhautunut Saarkith viimein nakkasi onnettoman ryövärin otteestaan takaisin maahan kaikkea muuta kuin hellävaroen, ja käänsi viileän katseensa takaisin kaksikkoon.
Purppuratukka säpsähti tätä jälleen ja luimistui refleksinomaisesti jäädessään pälyilemään silmiään räpytellen naisen suuntaan kun tämä tokaisi ykskantaan että heidän olisi jatkettava matkaa kuin koko välikohtauksessa ei olisi ollut mitään odottamatonta tai edes uutta, joka olisi vaatinut jonkinlaista muuta reaktiota kuin ärtymystä viivytyksestä. Vaikka olikin selkeän varuillaan naisen suhteen ei Spyro voinut silti olla rypistämättä kulmiaan tämän piittaamattomille sanoille vilkaistessaan maassa valittavia ryöväreitä empivästi... tosin Teräksisenkin tuntuessa päätyvän pian samaan johtopäätökseen. Kun tämä pian tokaisikin että aivan vain rosvojen selviämisen vuoksi olisi parasta etsiä lähin partio jostakin nulikka epäröi aavistuksen kuin olisi ollut aikeissa sanoa jotain, säpsähtäen kuitenkin jälleen hiljaiseksi kun nainen loi heihin suorastaan syyttävän katseen. Hetken aikaa refleksinomaisesti syylliseltä näyttävä poika vaikutti siltä kuin olisi ollut vähällä mutistakin ilmoille jotakin anteeksipyytävää, kunnes se kuitenkin viimein kurtisti kulmiaan hampaitaan kirskauttaen. Hetken emmittyään se päätyikin lopulta vain vilkaisemaan Cainia itsekin jokseenkin tuskastuneena naisen asenteesta vain lopulta nyökäten hieman happamasti tämän komennukselle pitää kiirettä. Kaipa se ei kuitenkaan lopulta nähnyt vaivan arvoiseksi alkaa inttämällä inttämään kärkkäälle Teräksiselle vastaan niin epäreilulta kuin tämän asenne tuntuikin, kaipa oli vain tyydyttävä siihen että nainen kuitenkin edes suostui tekemään asialle jotakin vaikka Spyro ei rehellisesti ollutkaan varma olisivatko ryövärit vielä paikalla tai elossakaan heidän palatessaan, mutta... lopulta nulikallakaan ei tainnut olla parempia ideoita. Vaikka ei näyttänytkään tippaakaan iloiselta moisesta hyppyytyksestä vilkaisi sekin vielä kerran lumessa retkottavia ryöväreitä ennen kuin henkäisi syvään ja hivuttautui vähin äänin joukkoa johtavan naisen ja Cainin jälkeen, pojankin ollessa jo epäilemättä aivan tarpeeksi voipunut kaikkeen ja vain halukas pääsemään jonnekin suojaan pois kadulta ja Saarkithin läheisyydestä. Pakoonpäässeet hiipparit eivät selvästikään hetkauttaneet naista tippaakaan vaikka nämä olivatkin väijyneet viattomia kaupungin sivukaduilla, mutta... tuskin tälle taisi voidakaan enää mitään vaikka poika tunsikin olonsa melkoisen epämukavaksi ajatellessaan että nämä jäisivät vain kaduille jatkamaan puuhiaan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 28, 2015 14:06:25 GMT 3
Saarkith tuntui suhtautuvan aika suorasukaisesti siihen mitä rosmoille pitäisi tehdä, vaikka päätyikin olemaan sitä mieltä että kaippa vartiostolle pitäisi ilmoittaa. Asenne ei kyllä Teräksisellä ollut mikään kaikkein parhain, vaikka unohtaisikin sen antipatian mitä tämä tunsi lohikäärmeitä kohtaan. Cain irvisti epämääräisesti vastauksena nulikan katseelle, näyttäen itse ehkä vähän hermostuneelta mitä tuli Teräksiseen - kaippa punainen vähän hermoili että haltianainen löytäisi keinon syyttää kaksikkoa tästä välikohtauksesta. Saarkith johdatti kolmikon isommalle kadulle, vilkuillen silmiään siristellen ympärilleen. Eipä sitä kadulla oikein näkynyt ketään muuta, oletettavasti kiitos lumimyräkän, mutta Teräksinen kyllä havaitsi jotain muuta: paikallinen taverna. "Tuolla luulisi olevan jonkun", nainen arvioi ennen kuin lähti jatkamaan matkaa sen kummemmin kyselemättä lohikäärmeiden mielipidettä. Cain ei juuri muuta tehnyt kuin irvisti vastaukseksi ja köhäisi vielä viimeisen kerran, savujen sentään tuntuneen olevan jo loppunut ennen kuin lähti seuraamaan, vetäen vähän viittaa tiukemmin ympärilleen. Hieman tuo tunsi olonsa kateelliseksi kun Saarkithia sää ei tuntunut hirveästi haittaavan vaikka tämä aiemmin olikin vähän tehnyt temppuja päähineensä kanssa. Lähinnä näkyvyys tuntui haittaavan naista päätellen tämän tavasta siristellä silmiään tuossa kelissä, mutta eipä oikein mikään voinut suojata huonon kelin huonolta näkyvyydeltä. Edessä päin oleva taverna näytti vähän paremman luokan paikalta itse asiassa, tavernan ehkä ollessa hieman väärä termi. Oven päällä oleva kyltti joka ilmoitti paikan olevan Sehekin Talo oli sangen koristeltu ja kyltin kaiverrus näytti siltä että siihen oli palkattu aika taitava käsityöläinen.
Tavernan ovi oli kutsuvasti raollaan ja Cain haistoi jo matkan päästä kaikenlaisia mukavan lämpöisiä tuoksuja jotka saivat tämän odottamaan pientä paussia ihan mielellään - vaikka syynä tavernaan päin menolla olikin se että Saarkith halusi etsiä vartioston jäseniä. Ja kun kylmä nyt tuli mieleen, niin Cain hoksasi ettei ollut pistänyt vielä hanskaa takaisin kynnekkääseen käteensä, ei ihmekään että se oli hieman kylmä. Punainen veti takkinsa taskuista hanskansa ja veti sen käteensä tuossa lyhyen kävelymatkan aikana, alkaen sitten hieman verryttelemään kylmän kohmeuttamia suomuisia sormiaan. Vaikka punaiset suomut peittivätkin Cainin toista kättä, niin eivät ne oikein suojanneet kylmältä, niitä parhaillaan peittävät hanskat olivat ihan tarpeen. Edempänä tavernasta astui ulos joku mustapukuinen mies seuralaisineen, joukon ehkä muistuttaessa jotain aatelista henkivartijoineen. Cain ei asiaan huomiota kiinnittänyt kun oli keskittynyt liiaksi kohmeisiin sormiinsa - mutta Saarkith pysähtyi kuin seinään nähdessään mustapukuisen ja tukkaisen miehen. Nainen oli selkeästikin tunnistanut miehen matkankin päästä, vaikka keli oli mitä oli, eikä pitänyt näkemästään. "Takaisin!", Saarkith sihahti ja pyörähti ympäri, saaden hämmentyneen katseen vastaukseksi punapäältä. "Mit-", Cain aloitti ja yritti vilkaista Spyroakin hämmentyneenä, mutta Saarkith ei selvästikään ollut juttu tuulella kun tämä vain tuuppasi molempia lohikäärmeitä saadakseen nämä liikkeelle ja ripeästi. "Turvat tukkoon ja liikkeelle ennen kuin tuo tajuaa!", nainen sihahti uudestaan ja patisti kaksikkoa liikkeelle, sentään yrittäen ohjata näitä vain poispäin tavernasta ulos tulleista sen sijaan että olisi yrittänyt saada kolmikon palaamaan epämääräisille sivukujille. Ikään kuin tämä olisi huolehtinut siitä että mitä tapahtuisi jos joukkio päätyisi paikkaan ilman sivullisia todistajia jos tavernasta ulos tulleet huomasivat äkisti suuntaa vaihtaneet satunnaiset ohikulkijat... Cain vilkaisi hämmentyneenä vielä kerran taakseen kun Saarkith tuuppi kaksikkoa eteenpäin, huomaten että joku tavernasta ulos tulleesta joukkiosta osoitti poistuvien lohikäärmeiden suuntaan. Cain ei ollut varma mistä oikein oli kyse, mutta ei se kai mistään hyvästä ollut... varsinkin kun joukkio näytti lähtevän tulemaan perään. Rauhallista tahtia kylläkin, mutta nämä selvästikin seurasivat lohikäärmeitä.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 29, 2015 15:30:30 GMT 3
Kärvistelystään ja tyytymättömyydestään huolimatta ei Spyronkaan auttanut muu kuin vaihtaa vieläkin tukalasti yskivän Cainin kanssa epämääräisiä katseita, ja seurata sitten jälleen lumipyryyn edellä jälleen harppovan Saarkithin perässä. Kireä poikakaan ei tuntunut olevan yhtään varma sen suhteen etteikö nainen onnistuisi vielä jollakin ilveellä keksimään jonkin tavan syyttää äskeisistä ryöväreistäkin heitä joka eittämättä sai hänen olonsa happamaksi huolestuneisuudestaan kaiken muun suhteenkin huolimatta. Hän ei ollut vieläkään varma että ryövärit saattoi vain jättää lojumaan kujalle hankeen tällä tavalla, mutta tuskin he saattoivat lähteä raahaamaankaan näitä mihinkään aivan siitäkin syystä että yksi haavoittuneista oli massiivinen ogre, joten mahdollisimman pian partioivien kaartilaisten löytäminen taisi olla ainoa edes jossain määrin järkevä idea. Onneksi Teräksinen tuntui edes tietävän minne suunnta, jos ei muuta. Varsin pian kolmikko löysikin itsensä leveämmältä ja selvästi enemmän kuljetulta kadulta purppuratukankin seisahtuessa hetkeksi luomaan epätietoisen vilkaisun ympärilleen ennen kuin valpastui kun Saarkith löysi selvästikin etsimänsä. Poikakin seurasi tämän katsetta kohti rakennusta jossa lumipyrynkin halki saattoi erottaa huolellisesti valmistetun koristeellisen nimikyltin riippumassa tuulessa. Tajutessaan paikan olevan selkeästikin jotakin huomattavasti hienompaa kuin tavanomaisen tavernan nulikka ei voinut olla luomatta aavistuksen empivää katsetta Cainiinkin, Saarkithin tosin jäämättä pohtimaan aikeitaan hetkeksikään. Kun nainen harppoi jälleen määrätietoisesti eteenpäin henkäisi Spyrokin lopulta vain ilmaan valkean, alistuneen höyrypilven ennen kuin tallusteli jälleen epämukavasti viittaansa nykien Teräksisen jälkeen.
Pyryn takaa erottuva rakennus oli selkeästikin laadultaan sellainen ettei ainakaan Spyrolla olisi normaalina päivänä ollut mitään asiaa tätä lähellekään, mutta vaikka poika vaikuttikin aavistuksen hermostuneelta ei tämäkään lopulta vaivautunut haraamaan vastaan vaikka ei selkeästikään tuntenut oloaan kovinkaan luontevaksi tätä lähestyessään. Sekin nuuhki vaivihkaa oven raosta hyökyviä lämpimän ruuan tuoksuja tallustellessaan joukon hännillä lähemmäs ollen hyvin vähällä missata kokonaan äkkiä ulos astuvan joukkion mustaan pukeutuneita henkilöitä. Se tuskin olisi heti edes hoksannut kavahtaa näitä ellei Saarkith olisi äkkiä pysähtynyt ja pyörähtänyt heitä kohti, sihahtaen äkkiä terävästi että heidän olisi käännyttävä takaisin. Yllättynyt poika oli vähällä kompastua lumisilla mukulakivillä joutuessaan iskemään äkkiä jarrut pohjaan, tämän nostaessa myös ymmyrkäiset silmänsä hämmentyneinä ja hieman pelästyneinäkin naiseen kun tämä äkkiä tuuppasi heitä hätyyttääkseen kaksikon takaisin tulosuuntaan. Moinen kirvoitti pojastakin puolittaisen, protestoivan äännähdyksen tämän kuitenkaan osaamatta vastustella äkillistä tuuppimista sen enempää kuin Punainenkaan. Pyöreäsilmäinen, ja varsin epätietoinen katse kävikin jälleen miekkosessa ennen kuin poikakin kääntyi ympäri suunnaten hämmentyneesti pälyillen takaisin heidän tulosuuntaansa... tosin onnistuen kääntyessään nappaamaan silmäyksen verran epämääräisestä mustapukuisesta miehestä olkansa ylitse. Havainto saikin nulikan säpsähtämään kun tämä oivalsi näiden olevan syy Saarkithin reaktioon... eikä havainto ollut kyllä tippaakaan rohkaiseva pojallekaan kun tämä tajusi vetää omat johtopäätöksensä siitä keitä hiljakseen samaan suuntaan heidän kanssaan astelevat tapaukset saattaisivat olla. Tämä ei kuitenkaan uskaltanut enää vilkuilla taakseen kaiketi peläten itsekin miekkosen ja seuralaistensa saattavan huomata heidät jos jokin kiinnittäisi näiden huomion heihin nulikan kuitenkin jännittyessä melkoisesti, tovereitaan hermostuneesti huppunsa alta vilkuillen. Teräksisen äkillinen reaktio muukalaisista taisi viitata ainakin äkkiseltään Spyron logiikan mukaan vain yhteen asiaan, joka kaiketi taisikin olla se kaikkein ikävin mahdollinen asia heidän kannaltaan: olivatko he jollakin ilveellä onnistuneet törmäämään suoraan Armaneiden suvun edustajiin sattumalta keskellä kaupunkia? Jos näin oli... oli pakko kaiketi vain yrittää toivoa etteivät nämä olleet äkänneet vielä Cainia...
|
|