cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 12, 2012 0:54:18 GMT 3
Soturi oli aidosti pahoillaan siitä ettei oltu jäämässä odottamaan hiisiarmeijaa...? Bardi huokaisi itsekseen, Vael oli aivan mahdoton. Sentään tuo ei alkanut inttämään vastaan tai mitään. Puhui jopa järkeä kun arveli ettei soturin ja Zachin kannattanut lähteä kahdestaan hydraa puhuttelemaan. Se tuskin olisi ollut hyvä idea bardinkaan mielestä, kaksikon kumpikaan jäsen kun ei tiennyt varsinaisesti miten olennolle oikein pitäisi puhua esimerkiksi. Varovaisesti oletettavasti, mutta siinäpä olikin kaikki mitä pystyi olettamaan. "Mitä sitä turhia tänne jäämään", bardikin nyökkäsi vastauksena soturin kysymykseen, vilkaisten vielä viimeisen kerran kammiota, katsahtaen sitten ruumiskasaan. "Tuota mitäs noille?", Zach kysyi epävarmana saaden kääpiön vain huokaisemaan. "Eipä niille ehdi mitään tekemään. Voimme vain toivoa että heidän sielunsa löytävät esi-isien luokse vaikkemme ehtisikään hakemaan heidän ruumiitaan takaisin... ja mitä koboldit nyt uskovatkaan tapahtuu heidän kuolleilleen. En oikein tiedä tarkkaan mitä he nyt oikein uskovat", kääpiö totesi jokseenkin synkkänä, tuijotellen pää pudistellen ruumiita, katsahtaen sitten soturiin. "Muuten, en usko että se astuisi päällesi se hydra... se todennäköisemmin vain repisi sinut kappaleiksi ja söisi sinut jos erehtyisi luulemaan sinua hiideksi", todettiin vielä rohkaisevasti kun koboldikin viimein liittyi seurueseen viimeisenkin hiiden ollessa satavarmasti kuollut vähintään kerran. "Terveeksi teille", lisko sanoi murtaen ja ojensi kätensä käteltäväksi. "Olen Lukorch Zshathin klaanista. Kiitos avustanne. Nämä ansaitsivat kuolla", koboldi esitteli itsensä murteisella aksentilla ja puhuen melkoisen nopeasti. Bardilla oli vaikeuksia pysyä puheista kärryillä, mutta onnistui kuitenkin vaikka näyttikin hämmentyneeltä. "Eh, Zachariah Grendel", bardi vastasi ja vastasi kättelyyn. Liskon käsi oli ehkä hiukka viileä ja kova, mutta se oli odotettua. Bardin käteltyään lisko käänsi katseensa soturiin ja ojensi kättään tämän suuntaan. Zach toivoi että soturi olisi diplomaattinen eikä loukkaisi pienen otuksen tunteita tavalla tai toisella... "Ah, unohdin ihan esittäytyä itsekin. Gondar Rautasydän", kääpiökin sitten esittäytyi ja tarjosi itsekin kättään käteltäväksi, mihin bardi taas vastasi tarttumalla siihen. Kääpiön ote oli vahva ja varma, käsi oli työnteon kovettama. Lähes yhtä kova kuin koboldin kovien suomujen peittämä käsi. Paljon lämpimämpi kuitenkin. "Ja nyt, häivytään", rauhoittunut koboldi totesi, vilkuillen epäluuloisena sivuluoliin ja kääpiö kannatti liskon ehdotusta nyökkäämällä. Käytännöllinen otus ainakin. Enempiä odottelematta otus lähti kohti yhtä tunnelia ja kääpiö lähti perään. Bardi kohautti olkiaan ja lähti myös perään, olettaen soturinkin tulevan.
|
|
|
Post by Sankari on Nov 15, 2012 6:38:51 GMT 3
Vael vastasi liskon ojennettuun käteen sotilaallisen ryhdikkäällä puristuksella, vaikka suhtautuikin otukseen vielä jossain määrin varauksella. Sama toimintamalli toistetiin myös kääpiön kanssa ja sitten epämääräinen seurue lähtikin valumaan pitkin tunnelia.
Luolat eivät tehneet soturiin suurempaa vaikutusta. Seinät jatkuivat pitkälti saman näköisinä ja melko puuduttavina. Muutaman kerran luola ristesi joidenkin sivuluolien kanssa, mutta pääasiassa ne olivat vain sitä samaa kivistä seinämää, joka epäilemättä täytti luolan seinän tehtävän erinomaisesti, mutta eivät suuremmin sytyttäneet satunnaisen kulkijan mielekiintoa. Koboldi ja kääpiö vaikuttivat kuitenkin kovasti olevan kartalla, tai ainakin Vael toivoi, että he olivat. Häntä ei suuremmin innostanut ajatus siitä, että kaksikko päättäisi yhtäkkiä hihkaista etteivät he oikeastaan enää muistaneetkaan, missä se kyseinen turvonnut käärme piti majaansa ja, että tunneleissa jokseenkin harvemmin viihtyvä osasto, eli hän ja bardi, saisivat vastata suunnistuksesta jatkossa.
No, siinä sitä joka tapauksessa kuitenkin mentiin, eivätkä soturin uhkakuvat lopulta näyttäneet tapahtuvan. Sen sijaan tunneleissa alkoi pitkästä aikaa näkyä jonkinlaisia muutoksia, tai oikeammin nämä muutokset aistittiin lähinnä nenän kautta. Ilmassa leijui aavistuksen mädäntynyt tuoksu, jonka aiheuttaja oli ilmeisesti jokin epäonninen saaliseläin. Tähän sekoittui vielä toinenkin haju, joka toi Vaelin mieleen, no... liskon. Samassa koboldi murahti murtaen: ”No niin, tuolla seuraavassa luolassa hän asuu.”
”Näköjään”, mutisi vael siihen itsekseen vastaukseksi heidän astuessaan seuraavaan luolaan. Siellä todellakin oli hydra, eikä mikään ihan pieni otus ollutkaan. Se täytti melko taidokkaasti suurimman osan luolasta ja vaikutti juuri sillä hetkellä melko tyytyväiseltä itseensä ja (Vaelin mielestä, mikä parasta) jokseenkin kylläiseltä. Ilmeisesti se oli juuri ollut metsästämässä, päätellen epämääräisistä jäänteistä, mitä sen eteen oli kertynyt ja nyt oli vuorossa ruokalepo. Se ei kuitenkaan varsinaisesti vaikuttanut erityisen närkästyneeltä siitä, että sen lepoa oli näin häiritty. Pikemminkin, mitä Vael kykeni sen olemuksesta päättelemään oli, että se vaikutti melkein uteliaalta.
Kääpiö huikkasi sille jotain ja kääntyi sitten heidän puoleensa. ”Mitä te halusittekaan sille sanoa?”, hän kysyi. Vael vilkaisi bardia. Niin tosiaan, mitä heidän oikeastaan oli tarkoitus sanoa sille.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 19, 2012 2:13:38 GMT 3
Bardi oli huokaista helpotuksesta kun soturi oli kuin olikin asiallinen muusikon peloista huolimatta ja kohteli nyt ainakin kohteliaisuudella koboldia jos ei muuten. Eipä siinä sitten aikaa enempää hukattu vaan nelikko lähti sitten tunneleihin kääpiön ja koboldin johdattaessa tietä. Huomasi kyllä että molemmat olivat kokeneita liikkumaan tuolla maanalaisessa tunneliverkostossa, molemmat olivat tarkkaavaisen oloisia ja kulkivat itsevarmoina noissa pimeissä onkaloissa. Bardi välillä kompuroi, mutta pysyi kyllä melko hyvin matkassa vaikkeivat kääpiö ja koboldi olleetkaan pistäneet mitään valoa esiin, molemmilla oli erinomainen pimeänäkö. "Eugh", Zach äännähti inhosta ilmaan tunkeutuessa mädän lemun, mutta sulki suunsa sitten enemmiltä kommenteilta. Se oli helppo arvata että taidettiin lähestyä hydran pesää eikä bardilla ollut suurempia intoja loukata vaarallista petoa. Siinä voisi käydä melkoisen huonosti loppujen lopuksi. Koboldi sitten vahvistikin asian ja Zach teki parhaansa näyttääkseen siltä ettei ollut hermostunut. Tietenkin hän olisi ollut idiootti jos häntä ei olisi huolettanut tuleva kohtaaminen, mutta pelon näyttäminen ei ehkä ollut se paras mahdollinen toimintatapa.
Ajatus oli hyvä mutta meinasi vähän unohtua kun peto lopulta tuli näkyviin eikä Zach voinut olla hätkähtämättä. Hirviö oli tosiaan iso ja bardia hermostutti tapa millä sen peräti seitsemän päätä tuijottivat tulijoita. Ei sentään vihamielisesti, kai? Vaikea sanoa mitään liskoista, mutta eipä se näyttänyt osoittavan mitään agressiota, mitä nyt tuijotteli tulijoita. Zachista oli hieman hämäävää se kuinka eri päät tuijottivat eri nelikon jäseniä ja yksi vain vilkuili muuten vaan ympärilleen. Outo olento. Kääpiö kävi tälle sanomassa jotain ja useampi olennon päistä kääntyi bardia ja soturia päin. Zach ei pitänyt oikein siitä tunteesta minkä olennon tuijotus aiheutti, mutta yritti parhaansa mukaan olla välittämättä siitä. Siitä sen sijaan piti välittää että kääpiö kysyi että mitä sitä tarkalleen ottaen olikaan lähdetty hakemaan ja bardi hätkähtikin hieman ajatuksistaan ja rykäisi vähän, katsoen sitten ylös hydran lukuisiin kasvoihin. Kuvittele että se on vain todella ruma majatalonpitäjä jota yrität vakuuttaa päästämään sinut esiintymään, Zach ajatteli itsekseen. "Tuota, päivää... eeh, sanotaanko sitä vain hydraksi?", bardi jo aloitti kunnes häkeltyneenä kysyi tällaista tärkeää pikkuseikkaa kääpiöltä joka nyökkäsi. "Miksipä muuskaan. Jos sillä on mielestään jokin muu nimi, niin, no, ei se oikein voi sitä sanoa...", partaansa mietteliäästi sukiva kääpiösoturi mietti. Tästä rohkaistuneena bardi kääntyi takaisin hydran puoleen ja rupesi jo vähän tarkemmin miettimään mitä sanoisi. "Niin siis arvon hydra, tuota, tiedät varmaan sen linnoituksen tuolla jossain yläpuolella? Sen missä ennen oli, tuota, Armanien kätyreitäkö ne nyt oli? Ja jossa nyt majailee se Kadan?", bardi kysyi ja peto näytti erittäin kiinnostuneelta, vaikka irvistikin hieman kuullessaan Armanien nimen. Niin, jotainhan siitä oli se nyttemmin kuollut Armanien ex-kätyri horissut että sekopäiset kokeet olivat johtaneet hydran luontiin. "Me, tuota, yritetään vapauttaa se lohikäärme jonka Armanit ensin vangitsivat, ja jota Kadan pitää edelleen vankinaan, ja ajattelimme kysyä että olisiko teistä avuksi?", Zach jatkoi yrittäen pitää puhetyylinsä mahdollisen diplomaattisena. Hydra näytti harkitsevan asiaa katsellen bardia ja soturia, tehden sitten etukäpälällään jonkin eleen. "Se taitaa suostua, tuota elettä se käyttää kun se myöntyy johonkin", kiven päällä lähistöllä istuskeleva koboldi totesi lyhyesti, katsellen 'keskustelua' sivusta. "Varmaan joudutte tekemään sille jonkin vastapalveluksen, vaikea sanoa että mitä", kääpiö totesi sukien partaansa ja katsellen hydraa. "Koboldit auttavat teitä jos aiotte vapauttaa kunnianarvoisan käärmeen", koboldi heitti väliin. "Emmeköhän me kääpiötkin auta, sen lohikäärmeen vapautus olisi hyvä asia. Ehkä hydran avulla homma onnistuisikin. Ja ne paskiaiset tuskin odottaa minkäänlaista hyökkäystä", kääpiökin vahvisti ja bardi tunsi olonsa jo paremmaksi. "Voitte varmaan suunnitella Vaelin kanssa? Hän on parempi näissä asioissa kuin minä...", bardi kysyi, jättäen lopun soturin vastuulle.
|
|
|
Post by Sankari on Nov 23, 2012 1:27:29 GMT 3
Vael tuijotti hydraa jokseenkin epäilevästi sillä aikaa, kun bardi selitteli sille ummet ja lammet heidän suunnitelmiinsa liittyen. No, hyvä niin. Soturia juuri tällä hetkellä suuremmin huvittanut laajentaa ystäväpiiriään käsittämään monipäinen ja vielä useampi tonninen ihmeotusta. Kun sana hyökkäys mainittiin, Vael kuitenkin ryhdistäytyi salamannopeasti ja bardi onneksi sysäsi keskustelun juuri siinä vaiheessa hänelle, mikä olikin ainoa oikea toimintamalli.
”No, mikäs siinä sitten. Sillä aikaa, kun lisko painelee ylös aiheuttamaan hämminkiä, me varmaan siirrymme joukolla sen lohikäärmeen luo ja tapamme kaiken mitä välistä löytyy”, Vael tokaisi saman tien. ”Mitenkäs, täältä oli vissiin jonkinlainen maanalainen yhteys sinne missä lohikäärmettä pidetään vankina, vai oliko?” Koboldi nyökkäsi ja totesi sitten: ”Yleensä sitä tosin vartioidaan raskaasti, mutta jos hydra laitetaan riehumaan tuonne pinnalle, niin suurin osa varmaankin tosiaan kutsutaan mukaan auttamaan, jolloin lohikäärmen luo olisi kohtalaisen helppo päästä. Ainakin, jos saamme mukaamme vielä runsaasti apujoukkoja.”
Soturi nyökkäsi myös. ”Sen takia me täällä kaiketi ollaan tätä hydraa vapauttamassa. Mutta eikö jonkun olisi syytä myös lähteä hakemaan niitä apujoukkoja. Tuskin ne tänne itsekään eksyvät.” Kääpiö kuitenkin murahti nyt vuorostaan taustalla ja totesi mietteliäänä: ”Itse asiassa en ihmettelisi, vaikka ne jopa eksyisivätkin. Tosin, he eivät vielä siinä vaiheessa tietäisi olevansa kohta lähdössä vapauttamaan lohikäärmettä. Muistathan, kun sanoin, että partoiden palaamattomuus on varmasti huomattu. Tukijoukot on todennäköisesti lähetetty jo liikkeelle. Niillä voi kylläkin mennä jonkin aikaa ennen kuin ne ehtivät tänne asti, ellei kukaan lähde opastamaan niitä, joten ehkä meidän ystäväni Lukorchin kanssa olisi syytä mennä vastaan. Te voitte jäädä sillä aikaa pitämään arvon hydralle seuraa, sillä aikaa kun se valmistautuu lähtemään liikkeelle.”
Niine hyvineen kääpiö ja koboldi katosivat käytävään ja jättivät soturin ja bardin yksin tämän uuden parhaan kaverinsa kanssa. Hydra alkoikin saman tien ponnistella ylös, vaikkakin meno oli yhä jokseenkin laiskan näköistä. Ainakin puolet päistä haukottelivat ja yksi nukkui yhä. Kahdella näytti olevan kesken jonkinlainen kina ja näykkivät toisiaan, kunnes kolmas pää iski väliin ja lopetti riidan. Heihin hydra ei suuremmin enää kiinnittänyt huomiota ja lopulta se pääsikin jalkeille. Hitaasti alkoi lyllertää kohti korkealla takanaan näkyvää suuaukkoa. Rinne oli sen verran jyrkkä, että Vael epäili vahvasti itsekseen, että hydra monituhantisen massansa kanssa hyytyisi viimeistään puolimatkassa, mutta niin se vain painoi. Juuri sopivasti sen päästessä suu aukolle, alkoi jonkin matkan päässä heidän takaansa alkavasta käytävästä myös kuulua kymmenien haarniskoiden kolinaa. Seuraavaksi olisikin sitten heidän vuoronsa lähteä liikkeelle.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 27, 2012 23:18:45 GMT 3
Bardi kuunteli taustalla muiden suunnittelua, kiinnostumatta siitä suuremmin. Trubaduurille valitettavasti yksi hydran päistä osoitti jonkin verran kiinnostusta häneen ja tunki turhan lähelle ja nuuhkaisi tätä pari kertaa, katsoen bardia hetken pää kallellaan ennen kuin vetäytyi. Zachin mielestä otuksen hengitys haisi karmealle, mutta päätti pitää turpansa tukossa aiheesta, yrittäen olla mahdollisimman hiljaa kun olento nuuhki tätä. Mistä lie kyse, mutta uteliaisuutensa tyydytettyään pää vetäytyi ja kuunteli soturin, koboldin ja kääpiön jutustelua. Hirveän innokas bardi ei ollut siitä tosiasiasta että tämä jätettiin Vaelin kanssa kahdestaan hydran pesään odottelemaan koboldien ja kääpiöiden loppujoukkoa, mutta onneksi iso lisko ei tuntunut juurikaan kiinnittävän heihin huomiota, keskittyen omiin tekemisiinsä. "Aika outoa muuten... toisaalta tuo näyttäisi olevan yksi olento mieleltään niin kuin näkyi siitä ele-kielestä jota se käytti, mutta toisaalta nuo päät eivät näytä itsenäisiltä", Zach huomautti soturille tarkkaillessaan sitä mitä hydran päät oikein tekivät. "Mitähän isoisä olisi tästä ajatellut... hän aina kirjoitti päiväkirjoihinsa kaiken oudon tai omasta mielestään ihmeellisen mitä tapasi matkoillaan", bardi mietti ääneen, pudistellen sitten päätään. Samapa tuo. Varsinkin kun nyt oltiin näköjään lähdössä jo edeltä ylöspäin kunhan hydra sai ruhonsa liikkeelle. "Tunneli varmaan vie jonnekin hieman sen linnoituksen ulkopuolelle... se, eh, ex-kätyrihän sanoi jotain siitä että hydra majaili linnoituksen alla. Ellei Kadan ole täysi idiootti niin en usko että suuaukko sijaitsee ihan linnoituksen kohdalla, eiköhän hän olisi sen tutkinut. Ellei hän ole ylimielinen idiootti tietenkin", bardi arveli katsellen hydran valitsemaa reittiä ylöspäin. Ihan hyvä kai ettei heti oltaisi Kadanin miehien ja hirviöiden lähellä, mutta linnoituksella tulisi olemaan muurit ja niin edespäin, niitä olisi hankalahko murtaa... tosin, olihan heillä mukanaan otus jonka luulisi kykenevän sen tekemään, mutta kuitenkin. Olisi se ainakin hidaste.
"Mitenhän paljon vastarintaa siellä oikein odottaa... Kai kääpiöt ja koboldit tietävät sen paremmin, ja kai meillä on oikea mahdollisuus kun he kerran nyt ryhtyivät siihen, mutta, eh. Ei se varmasti tule olemaan helppoa", ainainen pessimisti arveli kuulostellen takaapäin kuuluvaa haarniskankolketta. Ilmiselvästi heidän loputkin liittolaisensa olivat tulossa. Ja pianhan sitä alkoi ilmestyä näkyviin partaisia ja haarniskoituja kääpiöitä, suurimman osan näyttäessä melko samanlaisilta. Joillakin oli koreammat varusteet kielien korkeammasta arvoasemasta, myös usein valkoinen tai harmaa parta kielien iästä. Koboldit eivät näyttäneet läheskään yhtä sotilaallisen järjestäytyneiltä kuin heidän liittolaisensa, pienten liskojen varusteiden kun olevan hieman vaihtelevampaa, mutta kohtuullisen laadukasta silti. Vähemmän haarniskoita tosin, enemmän nahkapanssareita ja ketjupanssareita. Aseistus myös oli vaihtelevampaa kuin kääpiöiden kirvesarmada, paljon enemmän jousia, varsijousia ja vastaavia sekä myös joitakin hieman outoja aseita. Tietenkin myös sekalainen kokoelma teräaseita, mutta se nyt oli melko ilmiselvää. "Jonkun varmaan pitää myös hoitaa Kadan itse hengiltä... ja sen velhot. Ne varmaan jotenkin kontrolloivat niitä hirviöitä, ja niiden saaminen hengiltä saattaisi auttaa", bardi arveli siinä odotellessa kun kääpiöt ja koboldit lähestyivät. Oli helpompaa löytää Lukorch kuin Gondar, kääpiö kun ei hirveästi eronnut muista kääpiöistä. Sentään tuo oli joukon etunenässä joten hänet huomasi joten kuten, muuten ei olisi varmaan huomannut ollenkaan missä hän oli. "Eipä sitten muuta kuin ulos kait?", bardi kysyi soturilta, katsoen ulospäin menevää tunnelin suuaukkoa päin jota hydra jo lähestyi ihan kohtuullista tahtia. Kohta sitä sitten nähtäisiin entinen Armanien linnoitus, nykyinen Kadanin linnoitus.
|
|
|
Post by Sankari on Nov 30, 2012 6:02:39 GMT 3
”Sitä voidaan ryhtyä toteuttamaan, jos ja kun siihen ilmenee sopiva tilaisuus”, Vael vastasi bardin kysymykseen velhojen listimisestä. Toiseen kysymykseen hän tyytyi vastaamaan vain: ”Nimenomaan”, ja marssi saman tien joukon kärkeen sitä johtamaan. Tätä oli odotettu, taistelua, toimintaa, hirviöiden tuskaisia ulvahduksia, kun hän hakkaisi niitä miekallaan säpäleiksi... Soturi kiskaisi miekkansa esiin ja heilautti sen korkealle yläpuolelleen ja poseerasi hetken eeppisenä itsekseen. Sitten hän alkoi juosta miekka yhä kohotettuna rinnettä ylös kääpiöiden, koboldien ja bardin edellä, kunnes saapui luolan suuaukolle.
Kadanin linnoituksen rumille muureille ei onneksi ollut turhan pitkä matka. Ne kohosivat maan pinnasta reippaat kolmekymmentä jalkaa ylös ja ne oli näköjään koottu loppujen lopuksi melko hätäisesti, ainakin päätellen muurin muodostavista, keskenään ei niin kovin yhteensopivista kivistä, jotka oli sitten mätkitty yhteen jonkinlaisella laastilla. Kai Kadan oli halunnut linnoitukseensa muurit niin pian kuin mahdollista. Joka tapauksessa Vael ei uskonut, että ne olisivat kovinkaan kestävät.
Muurien läheisyydestä johtuen hydrakin oli huomattu välittömästi sen ilmestyessä maan pinnalle. Havaitsijat olivat ilmeisesti päätelleet sen olevan tänään aggressiivisella päällä, koska Vaelin katsoessa muureille ilmestyi koko ajan lisää väkeä yhä kiihtyvänä virtana. Soturi virnisti tyytyväisenä itsekseen. Tästä ei onneksi tulisikaan niin lyhyt taistelu kuin hän oli pelännyt.
Kääpiöt ja koboldit olivat jo saaneet koko joukkionsa ylös luolasta. Suunta vei nyt suoraan kohti muureja ja taistelua. Tässä kohtaa olisi syytä nostaa joukkojen moraalia hienoilla ja jaloilla sanoilla, joten Vael nosti uudelleen miekkansa ja aloitti: ”Taas on koittanut aika kohdata taistelu ja kuolema silmästä silmään, mutta armeijoiden iskiessä yhteen ja huutojen kiiriessä yli maan, ällös pelätkö, sillä mi soturin sydämessä palaa ylpeä liekki, hän ei koskaan jätä taistelua häviäjänä”, hän karjaisi ja loi sen jälkeen hiljaisena katseensa muutaman sydämenlyönnin ajaksi, itsekin liikuttuneena omien sanojensa vaikuttavuudesta. Sitten hän nosti katseensa taas ylös, loi katseensa ylös ja, enää hetkeäkään epäröimättä, syöksyi huutaen eteenpäin. Hänen takanaan kääpiöt löivät kirveensä kilpiään vasten, aiheuttaen kuuluvan kolahduksen ja koboldit päästivät suustaan mahtavan rääkäisyn. Sitten molemmat sotajoukot rynnistivät hyökyaallon lailla eteenpäin.
Kauempana edessä hydra oli ehtinyt jo muureille asti. Sen mahtava ruho iski muuria vasten ja sai sen muodostavat kivet vavahtelemaan ja tärisemään ja lukuisat päät napsivat suihinsa muureille yrittäviä hirviöitä ja hiisiä. Tosin kaksi päätä kinasteli yhä keskenään, mutta kaikkea ei siltäkään voinut vaatia. Hirviöt ja hiidet yrittivät parhaansa mukaan tehdä vastarintaa ampumalla sitä jousilla ja viskelemällä sitä kivillä ja lähestulkoon kaikella muullakin heitettäväksi sopivalla. Lentämään pääsi ainakin vanha rautapata, erittäin kuluneet saappaat ja myös eräs jokseenkin pienikokoinen hiisi, johon sen isommat toverit muun heitettävän tavaran loppuessa yksissä tuumin tarttuivat ja viskasivat sen hydraa päin. Hirviöiden ja hiisien aikaan saamat vahingot jäivät kuitenkin erittäin vähäisiksi. Liskon kova nahka torjui ammuksia tehokkaasti.
Hydran taistellessa ehtivät muutkin muurien juurelle ja vasta nyt Vael tajusi erään ikävähkön tosiasian. Viholliset, eli ne joita hänen olisi tarkoitus päästää päiviltä, olivat ylhäällä. Hän itse oli alhaalla. Liskon ruho iski kuitenkin yhä jatkuvalla tahdilla muureja vasten ja muutaman iskun jälkeen jokunen kivi irtosi ja vieri alas. Seuraava isku veikin romahduttikin osan muurista. Vael hyökkäsi tyytyväisenä sitä aukkoa kohti, mutta samalla hän tuli kiinnittääneeksi huomiota siihen, että hirviöitä näkyi muureilla ja linnan pihalla nyt jo vähintään kaksikertaa se määrä, mitä niitä oli äsken siellä ollut ja lisää saapui koko ajan pikemminkin kasvavalla kuin vähenevällä tahdilla. Ehkä niiden velhojen etsimistä voisi sittenkin harkita. Näytti vain epätodennäköiseltä, että velhot itse saapastelisivat linnoituksensa kätköistä esiin...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 7, 2012 22:54:22 GMT 3
Zach ei kulkenut joukon etunenässä kun ei tosiaan ollut mikään soturi, jättäytyen jonnekin joukon laitamille. Samalla kun soturi piti rohkaisevia puheita ja koboldit, kääpiöt ja hydra rynnistivät hyökkäykseen niin bardi tunsi olonsa oikeastaan melko hyödyttömäksi. Tuo vain tuijotteli vähän toimettomana alkavaa taistelua. Sen tuo pisti merkille että muurit näyttivät vähän huterilta ja niillä oli myös hiiisiä kaiken muun lisäksi -ilmeisesti hiidet olivat kuin olivatkin Kadanin palkkalistoilla. Ainakin osa niistä. Ilmeisesti linnoituksen aiemmilla omistajilla ei ollut mitään varsinaista ulkomuuria? Muurien takana kyllä näytti olevan melkoisen jykevä rakennus joten kaippa alkuperäiset omistajat olivat luottaneet ihan vain siihen ettei sinne hyökättäisi. Ehkäpä Kadan vähän pelkäsi mahdollista paikan takaisinvalloitusyritystä Armanien taholta. Jostain syystä Zach epäili että Armaneilta löytyisi tarpeeksi resursseja etteivät tällaiset isot mutta heppoisat muurit saisi aikaan oikeastaan mitään hyödyllistä. Mistäköhän tuokin tuli mieleen... Armaneista oli kait mainintoja isoisän päiväkirjoissa, muttei mitään kovin tarkkaa.
"Hmm... Missähän kaikki ihmiskätyrit ovat", Zach mietti tähyillen parhaansa mukaan muureille, torneihin ja muurien takana kohoavaan itse päälinnakkeeseen. Olihan niitäkin pakko olla. Samalla tuo sattui vähän katsomaan mitä hydra teki ja oli lähellä oksentaa - bardi sattui juuri sopivasti katsomaan liskoa kun tämän kaksi päätä päättivät molemmat tarttua isokokoista hirviötä eri puolilta ja repivät tämän kahtia. Zach värähti ja katsoi muualle, huomaten muuriin alkaneen jo muodostua jonkunlaista repeämää - ei vielä tarpeeksi isoa että iso hirviö pääsisi siitä läpi, mutta tarpeeksi iso että sotajoukon pienemmät jäsenet pääsisivät läpi, Vael näköjään etunenässä. "Tuo on aika vaarallista", bardi mutisi itsekseen, mutta lähti itsekin menemään sinnepäin, yrittäen pysyä joukon mukana. Huomaamattaan tuo oli jäänyt lähemmäksi koboldeja kuin kääpiöitä eikä oikein tiennyt mitä ajatella siitä. Hän arveli että hänen olisi pitänyt ehkä tuntea enemmän epäluuloa noita pieniä sarvekkaita liskoja kohtaan, mutta syystä tai toisesta hänellä ei ollut sellaisia tuntemuksia. No, olivathan nämä tähän mennessä vaikuttaneet luotettavilta, mutta hänen omien kokemuksiensa mukaan ihmiset yleensä suhtautuivat ei-inhimmillisiin epäluulolla. No, olkoot.
Joka tapauksessa tuokin päätyi pian linnan pihamaalle ja toivoi heti ettei olisi päättänyt mennä sinne - sehän oli täynnä ties minkälaista hirviötä ja hiittä. Zach päätti vakaasti ettei menisi kovin lähelle etulinjaa ja vilkaisi itse linnoitukseen, isoon kiviseen rakennukseen jonka rakentajalla oli ilmiselvästi ollut jonkunlainen pakkomielle lohikäärmeiden kanssa - sen isoon metalliseen oveen oli kaiverrettu valtava lohikäärmeenpää, perinteisten gargoilien sijaan katonnurkkien koristeina oli lohikäärmepatsaita ja lohikäärme-aihetta oli muutenkin käytetty aika runsaasti koristelussa. Armaneilla ilmeisesti enemmänkin mielenkiintoa lohikäärmeitä kohtaan eikä Kadan ollut nähnyt tarpeelliseksi hävittää linnoituksen edellisten omistajien pakkomielteiden ilmentymiä. Päärakennuksen sivulla oli pienempi kivirakennus ja bardi oli melko varma että se oli missä lohikäärme oli vankina. Ainakin päätellen siitä että sen ulko-ovi oli teljetty ulkoapäin, siinä oli aika varma merkki, kuten myös monimutkaisen näköinen lukkoviritelmä sen lisäksi. Rakennuksen koosta myös pystyi päättelemään ettei vangittu olento ollut hirveän iso, mutta eikös se tosiasia ollut jo varmistunut aikaisemmin. Linnoitusta katsellessaan Zach havaitsi yhden ikkunan kohdalla liikettä, jonkunlainen kaapuun pukeutunut hahmo - epäilemättä velho. "Jousi!" bardi välittömästi pyysi lähimmältä koboldilta - joka ei osannut yleiskieltä hämmentyneestä ilmeestä päätellen, mutta vierustoveri tulkkasi ja bardi sai liskon jousen joka vastasi kooltaan suurinpiirtein ihmisten lyhytjousta.
Zach veti jousen välittömästi, tähtäsi, ja ampui - tajuten vasta nuolen lähdettyä ilmaan ettei ollut ikinä ampunut jousella ennen. Samalla kun ajatus tuli mieleen niin nuoli osui maaliinsa, kaapuhyypiö sai uuden reiän naamaansa ja kaatui itse asiassa ikkunaanpäin, tippuen pitkän matkan maahan. "Oho", oli bardin hämmentynyt kommentti samalla kun lähimmät koboldit kehuivat tätä omalla kielellään ennen kuin alkoivat keskittyä taas taisteluun. Yhden velhon tapolla oli välitön reaktio pieneen osaan hirviöistä kun nämä ei hirveän älykkäät otukset menettivät kontrolloijansa niin ne alkoivat käyttäytyä arvaamattomasti. Jotkut vain pysähtyivät hämmentyneinä paikoilleen tekemättä mitään, jotkut kävivät lähimpien olentojen kimppuun olivat ne mitä tahansa ja jotkut näyttivät säikkyneiltä ja yrittivät paeta. Ei silti kovin suuri osa hirviöistä, ehkä viidennes, mutta silti, oli siitä apua. Ehkä loput velhot voisivat paikata toverinsa kuoleman, mutta ainakin nyt pihamaalla oli vähän lisää kaaosta mikä toki auttoi.
|
|
|
Post by Sankari on Dec 15, 2012 6:19:59 GMT 3
Vael hakkasi tyytyväisenä hirviöitä, joiden kallot päästivät aina hyvin tyydyttävän räsähdyksen haljetessaan miekan iskusta. Hän oli laskenut kuulleensa vastaavan räsähdyksen viimeisten minuuttien aikana jo ainakin parikymmentä kertaa ja vaikutti todennäköiseltä, että määrä kasvaisi yhä vain. Hän lauleskeli iloisesti itsekseen nuotin vierestä iskiessään seuraavalta kallon halki ja huusi ohimennen muutaman herjan raukkamaisille velhoille, joiden hän oleskeli piileskelevän jossain muurien takana.
Samalla hän tuli myös ohimennen vilkaisseeksi linnan pihaa vähän yleisluontoisemminkin ja rekisteröi myös bardin, joka oli ilmeisesti löytänyt jostain jousen käsiinsä. Hyvä niin, Vael olikin jo kaiken verenvuodatuksen ohella ehtinyt vähän pohtia, että mitäköhän bardi keksisi nyt, kun hän ei ollut viihdyttämässä, mutta näkihän tuo löytäneen jonkinlaista kehittävää puuhaa. ”Tapa se paskapää”, Vael huusi rohkaisevasti nähdessään velhon liikuskelevan ikkunassa, vaikka ei ollutkaan varma kuulisiko bardi häntä kaiken taistelukentänmöykän yli. ”Tjoo, ihan hyvä osuma”, Vael totesi pelkurivelhon saadessa osuman naamaansa ja huitaisi samalla ohimennen erästä hirviötä, joka kai kuvitteli voivansa yllättää hänet hänen huomionsa ollessa muualla.
Tai ainakin yritti huitaista. Hirviö nimittäin päätti räjähtää samalla hetkellä, kun Vaelin miekka osui siihen. Olivatko velhot asettaaneet hirviöihin jonkinlaisen itsetuho loitsun? Vael oli ajatuksesta hiukan närkästynyt. Kuinka hän voisi listiä mokomia miekallaan, jos ne vain räjähtelisivät itsestään. Hetken kuluttua Vael kuitenkin tajusi, että räjähdys taisi sittenkin olla yhteydessä velhon kuolemaan, sillä joidenkin hirviöiden keskuudessa vallitsi nyt, mitä ilmeisimmin melkoinen sekaannus. Ne muutamat Vaelia lähimpänä olevat hirviöt pakenivat vain pois tai tappelivat keskenään ja tämän äkillisen tauon aikana Vael tuli taas ajatelleeksi, että heillähän oli tainnut olla täällä jokin tehtäväkin. Joku lohikäärme oli kaiketi pitänyt vapauttaa tai jotain.
Soturi loi taas katseen ympärilleen lohikäärmeen mahdollista vankilaa etsiskellen. Tehtävä ei tuottanut juuri haastetta, pienempi kivirakennus kaikenlaisine lukkoviritelmineen suorastaan huusi pitävänsä vankina lohikäärmettä. Lukko kyllä kieltämättä näytti melko monimutkaiselta, mutta no... Vael heilautti rennosti miekkaansa ja hymyili itsevarmasti. Häneltä kyllä löytyisi avaimet hyvin monenlaisiin lukkoihin. Saman tien hän lähtikin marssimaan kohti rakennusta ja viittoili samalla bardia mukaansa. Ovella hän potkaisi lukkoa muutaman kerran jalallaan. Se vaikutti kylläkin melko kestävältä. Voimaan voisi tietysti aina turvautua, mutta pitäisikö ensin kokeilla saisiko tätä auki jollain muulla tavalla?
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 19, 2012 23:35:50 GMT 3
Zach huokaisi itsekseen huomatessaan soturin viittoilevan tätä luokseen ja lähti hieman vastentahtoisesti menemään tätä kohti. Jostakin syystä useampi lähellä olevista koboldeista pysytteli perässä, ehkä joku oli antanut niille komennon pitää muusikko hengissä tai jotain. Samapa tuo, ei niistä haittaakaan ollut - varsinkaan kun äkisti yksi häränpäinen ja ilmeisesti luonteinenkin hirviö rynnisti mylvien joukkoa kohti, päätyen kuitenkin hyvin nopeasti kuolleeksi kun koko Zachia seuraileva pieni koboldijoukko rei-itti sen niin keihäillä kuin nuolillakin parissa sekunnissa. Bardi ei kauaksi aikaa jäänyt kuollut hirviötä katselemaan vaan jatkoi matkaansa niin nopeasti kuin pystyi koboldiryhmä vanavedessään. Ovelle tuo saapui parahultaisesti nähdäkseen soturin yrittävän perinteistä ratkaisutapaansa eli väkivaltaa ilmeisestikään onnistumatta. Vankka teräsovi ei oikein ollut moksiskaan potkuista - oli aika epätodennäköistä että soturi saisi sitä väkivalloin auki ottaen huomioon sen pikkuriikkisen tosiasian että sen tarkoituksena oli pitää lohikäärme - vaikkakin ilmeisesti kooltaan pienpuoleinen - sisällään.
"En usko että tuo auttaa hirveästi", bardi huokaisi asettuen sitten tutkimaan lukkoa - tai oikeastaan lukkoja. Zachia seurannut koboldiryhmä asettui jonkunlaisiin puolustusasemiin bardin taakse, jättäen soturin turvaamaan omaa selustaansa vaikka tietenkin puolihuolimattomasti Vaelkin sai jonkun verran suojaa, mutta oli aika selkeää että ne olivat nimenomaan bardin tukena. "Jos saisimme tuon parrun irti niin olisi ehkä mahdollista murtaa tuo ovi vaikka se onkin mitä on - ainakin jos tuolla sisällä oleva antaa myös tukea, jos se pystyy", oli bardin arvio hetken tarkastelun jälkeen. Helpommin sanottu kuin tehty, ovea teljitsevä rautapalkkikin kun oli kiinnitetty lukoilla kiinni oveen. Tosin ei niin jykevillä ja monimutkaisilla lukoilla kuin päälukitusjärjestelmä, joten jonkun verran helpompaa sen aukaiseminen tai murtaminen olisi. "Meillä olisi kait tässä parikin vaihtoehtoa... Voisimme yrittää pistää tämän lukon hajalle, ja toivoa että kun saamme parrun pois edestä niin oven voisi sitten murtaa, tai sitten voisi yrittää hankkia avaimet. Oletan vaan että ne ovat tuolla sisällä, ehkä Kadanilla itsellään, ja jostakin syystä epäilen että sen paskiaisen henkivartijat eivät ole puoli-mielettömiä hirviöitä..." bardi esitti ne vaihtoehdot mitä itse näki tilanteelle. Kai sitä oli muitakin vaihtoehtoja, aina niitä oli, mutta Zach ei ollut varma mitä muuta sitä voisi yrittää. Molemmilla oli omat ongelmansa ja oli täysin mahdollista että ensimmäinen vaihtoehto ei olisi edes mahdollinen - jos sisällä oleva lohikäärme olisi esimerkiksi vielä kahleissa tai jotain ja täten ei voisi auttaa murtamaan ovea sisältäpäin. Elämä ei ollut helppoa...
|
|
|
Post by Sankari on Jan 1, 2013 6:16:14 GMT 3
Vael katseli hieman huvittuneena, kun bardi purjehti ovelle koboldisaattueensa kanssa. Ilmeisesti hän aikoi ruveta koboldien kuninkaaksi tai jotain? Tai sitten koboldit pelkäsivät, että bardi saisi itsensä tapetuksi, jos ne eivät vahtisi häntä jatkuvasti. No, kukin tyylillään, vaikka ovelle tulikin aika ahdasta, kun ilmeisesti koko koboldilegioona päätti järjestäytyä siihen vartioon.
”Jaa-a”, soturi mutisi bardin esittämät vaihtoehdot kuullessaan. ”Jos ne avaimet löytyvät Kadanilta itseltään, niin niiden hankkiminen voi osoittautua aika hankalaksi. Meidän pitäisi käytännössä valloittaa koko linnoitus sitä ennen ja siinä puuhassa lohikäärme varmaankin olisi jo melko hyödyllinen olla olemassa. Siinä tapauksessa ovi pitäisi murtaa”, Vael jatkoi ja virnisti sen näköisenä, ettei häntä ollenkaan haittaisi, jos touhu saisi tällaisen käänteen. ”Toki tämä lukko näyttää melkoisen vahvalta ja niin edespäin, mutta onhan meilläkin salainen ase. Nimittäin tuo hydra, joka tälläkin hetkellä näyttää tekevän... tuota ilmeisesti melkoisen montaa asiaa yhtä aikaa, mutta ehkä saisimme suostuteltua herra Johtajapään auttamaan murtopuuhissa.”
Soturi ryhtyi tuumasta toimeen ja päätti yrittää herättää hirviön huomion huitomalla ja huutamalla hydralle kehotusta tallustella rakennuksen luokse. Samalla hän tuli ohimennen myös huitoneeksi jokusen epäonnekseen lähelle eksyneen koboldin turvalleen maahan, mutta nyt ei ollut aikaa välittää pikkuasioista. Yritys melkein jopa onnistui, ainakin osittain, sillä lähin päistä vaikutti selvästi kiinnostuvan ja yritti tönimällä saada myös viereisen pään suuntaamaan huomionsa Vaeliin. Valitettavasti kuitenkin herra johtajapäällä oli yhä hirviöistä koostuva herkkulounas kesken ja se oli päättänyt keskittyä ateriointiin kaikella tarmollaan, eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen lähemmäs heitä.
Vael kirosi itsekseen ja huusi samassa äreissään hetken mielijohteesta: ”Sinä sian paskantama turvonnut vaskitsa, painele tänne ja tee se aika hiton nopeaan.” No, niinhän hydra myös teki. Sen olemus ei vain vaikuttanut kovin ystävälliseltä. ”Jaa-a, tämä ei nyt tainnut mennä ihan niin kuin suunnittelin, mutta ei se mitään”, Vael ilmoitti iloisesti hydran rynnistäessä päin. ” Tätähän voidaan nimittäin oikeastaan hyödyntää. Minä kiipeän tuonne katolle lällättämään sille ja, kun se yrittää iskeä, hyppään nopeasti pois alta, jolloin se toivottavasti tulee tuhonneeksi rakennuksen katon.”
Sen pidempään aikailematta Vael pisti tämänkin suunnitelman täytäntöön ja kiipesi pikavauhtia rakennuksen katolle. Se onnistui onneksi helposti, koska rakennuksen sivustalta löytyi mukavasti kiipeilyä helpottavia tasoja ja ulokkeita. Siellä hän jatkoi mekastusta ja mekkalointia, kunnes hydra oli päässyt jo rakennuksen eteen. Samassa se myös iski ja Vael ehti vain nipin napin syöksyä sen alta pois. Kiven siruja sinkoili hänen jäljessään siitä kohdasta, johon isku oli osunut.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 4, 2013 22:47:54 GMT 3
Bardi suhtautui jokseenkin epäilevästi soturin suunnitelmaan käyttää lohikäärmettä hyötynä linnoitukseen hyökkäyksessä - eikö se olisi huomattavasti helpompaa vain pyytää hydraa niin sanotusti 'avaamaan' ovi? "Enpä tuota tiedä, hydrasta on varmaan enemmän hyötyä tuon varsinaisen linnoituksenkin kanssa, katso nyt tuota lohikäärmeen vankilaakin, ei se kovin iso ole. Paljon pienempi kuin hydra", Zach vähän protestoi, näyttäen sitten epävarmalta kun soturi ehdotti hydran hyödyntämistä ison linnoituksen sijaan lohikäärmeen vapauttamisessa. Mieleen tuli että iso hirviö saattaisi aiheuttaa vahinkoa rakennuksen vangillekin jos vapautusyritys olisi liian väkivaltainen, mutta loppujen lopuksi bardi päätti antaa soturin yrittää - ehkä typerästi ottaen huomioon sen miten tapahtumat kohta etenisivät, mutta olkoot. "Tee mitä lystäät", Zach lopulta huokaisi ja alkoi tarkastella lukkoa enemmän, etsien josko siinä olisi jotain salaisia heikkouksia joita hän ei ollut aiemmin huomannut. Mikäli bardi olisi keskittynyt enemmän seuraamaan Vaelin puuhia olisi tämä saattanut kehoittaa tätä vain yksinkertaisesti pyytämään koboldeilta tai kääpiöiltä apua ison pedon huomion kiinnittämisessä millä olisi vältytty siltä mitä kohta seurasi kun soturi päätti huuta liudan loukkauksia ison liskon suuntaan. "Mitä helv.." bardi aloitti kuullessaan takaansa kuuluvan huudon ja kääntyi katsomaan Vaelia, päätyen täysin sanattomaksi nähdessään soturin päättäneen suututtaa hydran kuin nero ikään. "Sinä...", bardi aloitti muttei pystynyt jatkamaan, huokaisten lopulta erittäin raskaasti ja vain siirtyen kauemmaksi karjuvan pedon lähestyessä, seuraten koboldien esimerkkiä (ja käytännössä kaikkien tiellä olevien esimerkkiä, niin muidenkin koboldien kuin bardia seurailevan joukon, kuten myös kääpiöiden mallia. Hirviötkin ymmärrettävästi väistivät isompaa hirviötä). Zach ei voinut muuta kuin toivoa ettei suunnitelma menisi liian pahasti pieleen, kuten esimerkiksi sillä tavalla että päälle murtuva katto aiheuttaisi pahaa vahinkoa vangitulle lohikäärmeelle. Se tästä vielä puuttuisi.
No, peto sitten iski ja Vael onnistui ilmeisesti jopa väistämään vaarallisen iskun pedolta, tärskyn saadessa pään ilmeisesti vähän hoipertelevaiseksi, sen verta tuo heilutteli sitä puolelta toiselle. Ennen kuin joku toinen pää ehti yrittää samaa jotkut kääpiöt ja koboldit olivat rientäneet hydran lähelle ja kiinnittäneet tämän huomion parhaansa mukaan, yrittäen saada olentoa rauhoittumaan ihan yleisen turvallisuuden nimissä. Vaikka pari päätä tekikin pari näykkäystä soturin yleiseen suuntaan, niin sen enempää vihaa se ei enää Vaelia kohtaan osoittanut, mennen purkamaan turhautumistaan pihamaan jäljellä oleviin hiisi- ja hirviöjoukkoihin jotka olivat muuten vähentyneet huomattavasti. Kaippa sitä sisällä olisi aika runsasta vastarintaa ja todennäköisesti ihan ihmisjoukoilta, mutta alkoi näyttää siltä että ulkona tilanne oli lähellä voittoa. Hydra oli onnistunut iskullaan joka tapauksessa lohkaisemaan aimo palan katosta irti, paljastaen pienen rakennuksen sisällön. Sisällä makasi (onneksi) suurin piirtein kunnossa olevan näköinen kuparinen lohikäärme joka parhaillaan yritti suojata silmiään häikäisevältä valolta oltuaan ties kuinka kauan tuolla pimeässä vankina. Olennolle oli pistetty metallinen kuonokopan takainen johon oli kiinnitetty yksinkertaisen näköinen lukko, todennäköisesti avattavissa ihan tiirikalla. Peto oli lohikäärmeeksi pienikokoinen, vastaten kooltaan ehkä suurinpiirtein kohtuullisen kokoisia vankkureita ilman hevosia, mutta suhteellisen pienestä koostaan huolimatta oli tuo tietenkin paria kokoluokkaa isompi kuin soturi tai bardi, vaikka näyttikin aliravitun laihalta. Jonkunlainen kahle oli myös kiinnitetty tuon toisen takajalkaan, myös yksinkertaisemmalla lukolla. Ilmiselvästi oli oletettu että kunhan lukot olisivat sellaisia ettei lohikäärme niitä voisi itse aukaista niin se riittäisi rakennuksen sisäisille lukoille verrattuna ulkona oleviin monimutkaisempiin lukkoihin.
Bardikin kapusi katolle hydran väistyttyä taaemmas, estellen soturia hyppäämästä alas lohikäärmeen luokse jos tämä näytti aikovan tehdä sen, Zach kun ei enää oikein tuntenut hirveästi kunnioitusta soturia kohtaan tämän äskeisen tempauksen jälkeen. "Kuule, mene sinä katsomaan josko saisit kääpiöiden kanssa aikaan jotain suunnitelmaa tuon varsinaisen linnoituksen kanssa, minä menen tuonne ja yritän avata nuo kahleet ja vastaavat, ok?", bardi totesi ja vastausta odottamatta hyppäsi alas, kaivaen jostakin tiirikan ja käyden toimeen. Bardia seuraillut koboldijoukkio myös osittain seurasi perässä, muutaman tullessa auttamaan ja muiden lähtiessä etsimään hakkuja, köysiä tai jotain muuta jolla pystyttäisiin auttamaan lohikäärmettä ulos rakennuksesta.
|
|
|
Post by Sankari on Jan 10, 2013 5:34:50 GMT 3
Syöksynsä jälkeen Vaelin olotila oli hetken jokseenkin töttöröö. Soturin arvolle sopivasti hän ei kuitenkaan jäänyt maahan turhaan voivottelemaan, vaan nousi ylpeästi ylös viittoillen samalla rauhoittavasti ympärilleen ja todeten: ”Olen kunnossa. Olen kunnossa.” Jostain syystä kukaan ei kuitenkaan vaikuttanut olevan hänestä aivan ylenpalttisen huolissaan, vaikka kaipa se sinällään oli aivan loogista. Olihan se nyt selvää, ettei yksi mitätön hydra häntä noin vain peittoaisi. Bardikin vaikutti olevan lähinnä kiinnostunut lohikäärmeestä ja hyppäsikin välittömästi sen luo, eikä tuntunut suuremmin tahtovan häntä mukaan.
Selävästikään hän ei osannut arvostaa, kuinka tyylikkäästi soturi oli tämänkin tilanteen hoitanut. Lohikäärmekin oli nyt jo saatui melkein vapaaksi, vaikka se vaikuttikin melkoisen ruipelolta, eikä ollenkaan sellaiselta, miksi Vael oli sen kuvitellut. Hänen puolittainen haavensa oli ollut, kuinka hän ratsastaisi suurella ja loistavalla kultaisella lohikäärmeellä taivaan halki, mutta tämä kuparinen yksilö ei oikein tuntunut sopivan noihin puitteisiin. Joka tapauksessa Vael päätti tehdä suurin piirtein niin kuin bardi oli ehdottanut, jätti tämän koboldiensa keskelle lohikäärmeen luo ja marssi itse linnan oville hutkien mennessään muutamia tielle eksyneitä hirviöitä. Ne olivat tietystikin teljetyt.
”Jaaha, se kiinnostus taisteluun taisikin sitten jo loppua. Jätitte sitten nämä loput tänne pihalle kuolemaan”, hän huusi oville jokseenkin närkästyneenä siitä, että pelkurivihollinen oli taas kerran piiloutunut uusien seinien taakse ja tuli myös samalla hienosti toteuttaneeksi moralisoivan huomautuksensa hakkaamalla erään lähellä pyörivän hirviön tohjoksi. No ilmeisesti nämäkin portit täytyisi taas murtaa.
”Mihinköhän se hydra taas paineli, kun sitä tarvittaisiin”, hän mietti ääneen hydraa katseellaan hakien, mutta ennen kuin hän sai sen paikallistettua, hätäinen kääpiön ääni huusi jostain: ”Meillä on kyllä jo muurinmuurtaja valmiina. Siinä ei mene kuin hetki ja portit ovat palasina. Ei ole mitään syytä vaivata herra hydraa yhtään enempää.”
Gondar Rautasydän ilmestyi pikavauhtia kulman takaa ja häntä seurasi joukkueellinen kääpiöitä, joilla todella näyttikin olevan matkassaan jonkinlainen yksinkertainen muurinmurtaja. ”Jaa, no kaipa se käy noinkin”, Vael totesi. Uusi välikohtaus hydran kanssa saattaisikin kyllä aiheuttaa vielä astetta kovempaa päänsärkyä. ”Minä olen kuitenkin sitten se, joka ensimmäisenä syöksyy ovesta, kun se on murrettu”, hän muisti vielä tähdentää ylpeästi.
Ovi oli kuitenkin selkeästi vahvempaa tekoa kuin linnoituksen huterat muurit, eikä osoittanut muutaman jysäytyksen jälkeen vielä ollenkaan murtumisen merkkejä ja Vael alkoi jo miettiä, pitäisiköhän hydra sittenkin houkutella auttamaan. Toisaalta hän voisi myös mennä katsomaan, mitä sille lohikäärmeelle kuului. Kaiketi se oli jo saatu vapaaksi ja ehkä se oli ehtinyt jo kertoa tarinan tahi toisenkin. Tai sitten hän voisi vain odottaa kärsivällisesti, laji jota hän ei ollut koskaan hallinnut turhan hyvin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 22, 2013 2:31:55 GMT 3
((sori myöhäisestä vastauksesta, ei ehtinyt tehdä ennen torstaita ja sitten koko viikko siitä eteenpäin oli semmoista ettei oikein ehtinyt olla koneella rauhassa kirjoittamassa))
Soturin häivyttyä bardi huokaisi helpotuksesta ja alkoi keskittyä lohikäärmeen vapauttamiseen kahleista, tai ainakin tämän suunniteluun - vaikkeivat kahleet ja lukittu kuonokoppa nyt varmaan helpoimpia avattavia asioita olleet, niin verrattuna rakennuksen ulko-oveen, niin niiden avaamisen luulisi olevan lasten leikkiä. "Katsotaanpa...", mies mutisi itsekseen ja veti tiirikan esiin taskustaan, esine oli loppujen lopuksi jotain mitä bardi oli tarvinnut aina silloin tällöin esimerkiksi kun paikalliset eivät pitäneet tämän laulumien laulujen aiheista jos ne vaikka sattuivat vahingossa pilkkaamaan jotain paikallisten palvomaa jumaluutta tai jotain muuta. Tai pilkkasi paikallista auktoriteettia, se oli aina hyvä keino saada itsensä nakatuksi vähäksi aikaa lukkojen taakse. Tiirikka oli auttanut bardia muutaman kerran tällaisissa ongelmissa ja nytkin se tulisi tarpeeseen. "Hmm, kumpikohan kannattaisi avata ensin", Zach mutisi itsekseen ja yllätyksekseen sai vastauksen tapaisen vangitulta lohikäärmeeltä joka urahti ja nyökkäsi jalassaan olevaa kahletta kohti. "Aa, tuota, selvä", mies sanoi epävarmana mutta ryhtyi sitten töihin, alkaen tiirikoimaan melkoisen simppeliä lukkoa auki.
Siinä ei kauaa mennyt ja pian lohikäärme jo näytti venyttelevän raajojaan, liikkuen hieman vapaammin ja alkaen katsella katossa olevaa reikää kohti jota koboldit parhaillaan yrittivät varovaisesti suurentaa, joidenkin ollessa hakenut paikalle jonkun verran sangen paksua köyttä, epäilemättä siltä varalta että jos suuri lisko ei itse onnistuisi aukosta kapuamaan vankeudesta ja aliravitsemuksesta johtuvan heikkouden varalta. Sittenpä jäljellä ei enää ollut kuin 'kuonokoppa' eikä tämänkään lukko ollut mitenkään erityisen monimutkainen. Kyllähän sitä bardi nyt tietenkin pari minuuttia joutui käyttämään mokoman availuun, mutta suhteellisen vähän aikaa siinä kuitenkin loppujen lopuksi kului ennen kuin lohikäärme oli vapaa viimeisestäkin vankeuden merkistä, pedon repiessä kuonokopan irti heti kun Zach oli avannut lukon, heittäen esineen ilmeisen inhon vallassa rakennuksen nurkkaan. "Kiitän sinua, Grendelin suvun vesa", olento sanoi oudon hienostuneella korostuksella ottaen huomioon että ääni tuli isokokoiselta matelijalta, tämän ja lauseen sisällön hieman hämmentäessä Zachia. "Mistä sinä...", bardi mutisi hämmentyneenä ymmärtämättä mistä ihmeestä lohikäärme tunnisti tuon suvun niin nopeasti. Toisaalta isoisän päiväkirjoista oli käynyt ilmi että vanhus oli halunnut auttaa lohikäärmettä toden teolla, vaikkei ollut ikinä tavannutkaan tätä ilmeisesti. Ehkäpä suku oli ollut joskus aiemmin tekemisissä tämän kyseisen lohikäärmeen kanssa ja peto vain tunnisti ulkonäöstä? Tai hajusta, lohikäärmeillähän taisi olla aika erinomainen hajuaisti. Lohikäärme epäröi pienen hetken ennen kuin jatkoi. "Olen tavannut sukusi jäseniä aikaisemminkin", kuparinen lisko sanoi heilauttaen käpäläänsä vähättelevästi, suunnaten sitten katseensa katossa olevaan reikään. "Mutta, siitä meidän paranee keskustella myöhemmin. Uskoakseni ette vielä ole miehittäneet Kadanin linnoitusta kokonaan? Olen kuulevinani jyskettä joka muistuttaa muurinmurtajia, kääpiötekoa oletan?", olento ehdotti, kuulostellen pää kenossa hetken aikaa ulkoa kuuluvaa metakkaa. Bardi nyökkäsi vastaukseksi, lohikäärmeen sitten asettuessa äkkiä hetkiseksi makuulle, pistäen toisen siipensä pois tieltä ja viittoen käpälällään selkäänsä. "Kapua selkään. Voin kiivetä täältä ulos, ja pääset samalla vaivalla itsekin ulos tästä loukosta", lohikäärme ehdotti, ja hetken epäröityään Zach teki niin kuin käskettyä pidellen sitten kiinni pedon harjaksista tämän kavutessa ylös, lähettyvillä olevien koboldien sitten hurratessa kun näkivät lohikäärmeen päässeen vapaaksi vankilastaan, kauempana olevien etupihan putsausta hirviöstä harrastavien liittyessä hurraukseen hetkeksi. Olento kapusi ulos rakennuksesta ja laskeutui maahan, Zachin hypätessä pois sen selästä heti kohta perästä huomattuaan olennon vähän ontuvan, luultavasti johtuen pitkästä vankeudesta. "Ja näköjään Vael ei ole onnistunut murtamaan linnan ovea vielä...", Zach mutisi itsekseen, katsoen suurten metalliovien suuntaan ja soturiin ja kääpiöihin jotka yrittivät murtaa kyseisiä esteitä.
|
|
|
Post by Sankari on Feb 11, 2013 4:33:19 GMT 3
//Joo, eipä mitään. Mullakin on ollut tässä nyt kaikenlaista tekemistä, niin tahtoo näissä vastauksissa kestää vieläkin kauemmin. // Räks! Vael kuuli kuinka ovi päästi lupaavalta kuulostavan äänen juuri, kun lohikäärme ja bardi kömpivät ylös rakennuksen raunioista. ”Hyvä ajoitus”, Vael huudahti hyväksyvästi. ”Tässä ollaankin juuri syöksymässä sisään. Vaikka lohikäärme vaikuttaa kylläkin hiukan liian isolta tähän ahtaaseen holvikäytävään,” hän kuitenkin lisäsi tuumivasti. No, ainahan te voitte lennellä linnan ympärillä ja lohikäärme voi vaikka samalla päästellä suustaan vihaisia tulenlieskoja. Luulisi aiheuttavan ainakin jonkinlaista hämminkiä.” Samassa linnoituksen ovi kuitenkin räsähti toisenkin kerran ja kaatui mahtavan rämähdyksen saattelemana. Vaelille iski pienoinen kiire juosta kääpiöjoukon kärkeen, ettei hän jäisi aivan kokonaan pois taistelusta, joten pidemmät jorinat saivat jäädä sikseen. Hän ehtikin kärkeen juuri parahiksi huomatakseen käytävän olevan aivan ääriään myöten täynnä heitä vastaan syöksyviä hirviöitä. Niin täynnä, ettei hänelle jäisi juurikaan tilaa käyttää miekkaansa. Näemmä tästä tulikin sitten nyrkkitappelu, hän tuumi ja kirosi hiljaa itsekseen. Hän ei ollut siinä touhussa mikään suuri mestari, varsinkaan, kun vastassa olevat otukset eivät olleet mitään aivan kevyttä tekoa. No, sitä oli tässä vaiheessa enää turha jäädä pohtimaan. Vael suuntasi hirmuisen iskun suoraan kohti ensimmäisen vastaan tulevan hirviön päähän ja päästi tyytyväisen murahduksen, kun otus kaatui tajuttomana maahan. Juhlamieli ei kuitenkaan saanut jatkua, kun samassa jokin iski häntä raskaasti vatsaan. Hän taittui melkein kaksinkerroin, mutta onnistui kuitenkin joten kuten väistämään seuraavan iskun. Vastassa oleva hirviö ei ollut mitenkään turhan pehmeää tekoa ja he mätkivätkin melko tasaväkisesti toisiaan hyvän tovin. Taistelu olisi voinut jatkua pidempäänkin, mutta ympärillä kääpiöt olivat päässeet kahakassa voitolle, ilmeisestikin pienemmän kokonsa takia, joka salli heidän käytellä aseitaan kohtalaisella tehokkuudella vähän ahtaammassakin tilassa. Joka tapauksessa joku viereisistä kääpiöistä iski otusta jalkaan juuri sopivasti, ja Vael sai tilaisuuden ladata lopetusliikkeensä hirviön päähän eikä hän jättänyt tilaisuuttaan käyttämättä. Sitä rataa touhu jatkui ties kuinka kauan. Kääpiöt etenivät hitaasti mutta varmasti, vaikka jokaista edettyä kymmentä jalkaa kohden muutama jäi maahan makaamaan. Vael käytteli aikansa nyrkkejään kääpiöiden apuna, mutta aseeton taistelu ja hidas eteneminen alkoivat pikku hiljaa saada hänet turhautuneeksi. Taisteleminen oli toki mukavaa, mutta tällainen nyhjääminen oli melko pitkälti yksinomaan rasittavaa. Niinpä hän ilostuikin kovasti havaitessaan, että lähistöllä pääkäytävästä erkani jonkinlainen pienempi yksilö, joka saattoi ehkä johtaa johonkin tilavampaan huoneeseen. Sivukäytävästäkin tosin syöksyi aina silloin tällöin taistelun keskelle jokin yksittäinen hirviö, mutta sehän oli vain hyvä. Eipähän loppuisi tekeminen kesken. ”Minäpä vähän katson mitä tuolta löytyy”, hän huikkasi ohimennen toveri Gondarille. Rautasydän taisteli juuri sillä hetkellä harvinaisen kiivaasti erään hirviön kanssa, eikä pahemmin joutanut vastamaan, mutta eipä Vael vastausta suuremmin ollut odottanutkaan. Hän syöksyi käytävään ja saapui pian astetta tilavampaan huoneeseen. Muutama hirviö ryntäsi välittömästi vastaan, mutta saatuaan nyt miekkansa vihdoin esiin, ne eivät muodostaneet hänelle suurempaa estettä. Muutama isku ja hirviöt koristivat lattiaa. Valitettavasti Vaelilla ei ollut minkäänlaista havaintoa siitä, minne huoneesta lähtevät käytävät johtivat. Suuremmin hän ei silti jäänyt pohdiskelemaan, kunhan juoksi umpimähkään niistä yhteen ja sieltä minne käytävä johti aina seuraavaan, mätkien kenties silloin tällöin tieltään muutaman eteen sattuneen otuksen. Kadanin, vai oliko se nyt alun perin Armanien linna tai kartano tai mikälie vaikutti kuitenkin olevan harvinaisen sokkeloista sorttia, sillä hän ehti ravata käytäviä pitkin hyvän aikaa pääsemättä suuremmin minnekään. Lopulta Vael joutuikin vastahakoisesti toteamaan itselleen, että kohtuullisen raskaassa varustuksessa ravaaminen tahtoi pidemmän päälle ottaa jokseenkin kunnolle ja että tämän hetkistä tilannetta olisi ehkä sittenkin syytä jäädä pohtimaan hetkeksi. Se osoittautui kannattavaksi, sillä eräs käytävä kiinnitti hänen huomionsa ja hän olisi mitä todennäköisimmin vain tyytyväisenä juossut sen käytävän ohi, jollei olisi juuri sillä hetkellä sattunut pysähtymään. Sen käytävän päässä olevan edessä seisoi nimittäin kaksi hirviötä, mitä ilmeisemmin sitä vartioimassa. Ja jos ovea kerran vartoitiin, sen toiselta puolen täytyi löytyä jotain tärkeää. Vael jäänyt sen pidemmäksi aikaa miettimään mitään sen hienostuneempaa suunnitelmaa, kuten raukkamaista hiiviskelyä tai vastaavaa, vaan hyökkäsi urheasti suoraan päin. Nämä hirviöt eivät olleet varsinaisesti mitään eliittiä, vaan pikemminkin taisteluun rynnänneiden joukosta jäljelle jääneitä jämäyksilöitä. Niinpä saamastaan varoituksesta huolimatta ne eivät kyenneet sen kummempaan vastarintaan, kunhan pitivät hirmuista möykkää. Ja se varmaan olikin ollut näiden vartijoiden todellinen tehtävä, varoittaa mahdollista sisällä olijaa tai olijoita lähestyvästä vaarasta. Nimittäin siinä ne jopa onnistuivat. Kun Vael ryntäsi ovista sisään, ensimmäinen asia minkä hän pani merkille oli, että huoneen katto oli avoin. Toinen asia olikin sitten se, että siitä avoimesta katosta oli kohoamassa jokin. Ja siinä jossakin seisoi mies. ”Ja sieltä saapuukin ensimmäinen”, mies virkkoi ylimieliseen sävyyn. ”Myönnän, että tänään te saatatte olla voittajia, mutta Kadania te ette nappaa koskaan. Katsokaa tuomion kuumailmapalloani, jonka suunnitteli nyt jo edesmennyt, nerokas velhoni Baratas, joka tosin oli sivumennen sanoen melkoisen vaikea ja hankala ihminen. Tämä pallo sen sijaan on kuitenkin kuvainnollisesti täyttä rautaa ja se saakin nyt kuljettaa minut seuraavaan tukikohtaani, jossa kokoan armeijani uudestaan. Etkä sinä voi sitä mitenkään estää”, hän päätti ja päästi ylimielisen naurunpurskahduksen. Vael ei luonnollisesti ollut asioiden saamaan käänteeseen kovin tyytyväinen. Päävihollisen päästämisestä pakoon jäisi melkoisen paha maku ja hänen keinonsa tämän pakoyrityksen estämiseksi olivat melkoisen rajatut. Hän ei toistaiseksi osannut lentää. Mutta sen sijaan eräs uusi tuttavuus taisi osatakin. Hän juoksi välittömästi lähimmälle ikkunalle ja toivoi, että lohikäärme ja bardi kuulisivat hänen mekastuksensa siellä, minne he olivat tässä ajassa ehtineet.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 13, 2013 14:09:48 GMT 3
Zach ei ollut uskoa korviaan kun Vael oli jo heti pyytämässä loukkaantunutta lohikäärmettä yläilmoihin tekemään jotain täysin hyödytöntä. Bardi aikoi esittää jo protestinsa ja ilmeestä kävi heti selväksi mitä tuo ajatteli koko ideasta, mutta lohikäärme ehti vastata ennen kuin bardi ehti ilmaista epäilemättä kärkkään mielipiteensä - ja hieman yllättäen suuren pedon mielipide oli erilainen kuin Zach olisi olettanut: "En ehkä rupea turhaan hönkäilemään, olen vankeuteni jäljiltä heikkona, mutta voin nousta ilmaan. Se olisi... mukavaa pitkän vankeuden jälkeen. Olen kaivannut lentämistä", iso lisko totesi ja Zach nieli loukkauksen jonka oli aikonut singota Vaelin suuntaan, katsoen hämmentyneenä juuri vapautetun olennon suuntaan. "Oikeasti?", mies kysyi hämmentyneenä, lohikäärmeen nyökätessä vastaukseksi. Pitempää keskustelua aiheesta ei ehditty käydä kun linnoituksen ovi sitten räsähti sisään ja soturi kohta sitten ryntäsi sinne riehumaan ja tekemään elämästä hankalaa Kadanille ja tämän kätyreille.
"No, siinä kai se... minä varmaan jään sitten tänne seisoskelemaan", bardi totesi katsoen soturin ja sisään ryntäävien kääpiöiden perään, tuntien itsensä hieman hyödyttömäksi. Kuparinen peto katsoi hetken ajan hiljaa Zachia ja asettui sitten äkkiä makuulle. "Hyppää selkään", lohikäärme kehoitti Zachin yllätykseksi. "Mutta eikös sinun kannattaisi lentää ilman lisä painoaja?", bardi kysyi hämmentyneenä, mutta teki työtä käskettyä, arvellen että lohikäärme kuitenkin tiesi paremmin oman kuntonsa kuin bardi. Mies kapusi suuren liskon selkään ja otti otteen tämän harjakkeista - varsinaista teknistä termiä Zach ei tiennyt, ne eivät olleet luisia piikkejä eikä karvoja tai sulkiakaan, joten harjake oli melko lailla ainoa sana millä tuo osasi kuvata niitä. "Ei se ole suuri vaiva, ja toinen silmäpari olisi epäilemättä hyödyksi", peto totesi, eikä Zach ryhtynyt väittelemään asiasta - se olisi kuitenkin bardille huomattavasti mukavampaa tehdä edes jotain pelkän seisoskelun sijasta. Niin ja olihan hänellä se jousikin, ehkä sitä voisi ampua toisenkin velhon ikkunasta tai jotain. "No, selvä", Zach totesi hieman epävarmana ja nyökkäsi sitten kun lohikäärme katsahti selkäänsä varmistaakseen että bardi oli siellä tukevan näköisesti ilman pelkoa äkillisestä tippumisesta. Eipä siinä sitten ollut enää muuta kuin itse ilmaan nousu, lohikäärmeen läiskäistessä siipiään pari kertaa kokeilevasti ennen kuin sitten äkkiä ponkaisi ilmaan ja nousi ilman halki aikamoisella tahdilla.
Vaikka Zach joutui pitelemään nopean nousun aikana aika tiukasti kiinni hän havaitsi nauttivansa tuulen tuiverruksesta hiuksissaan (hatun lentäessä pois päästä melko lailla heti nousun alussa, mutta yllättäen bardia ei hirveästi harmittanut tämä asia) ja vauhdin tunteesta ylipäänsäkin. Bardilla oli epämääräinen tunne kuin olisi tuntenut jotain samankaltaista ennenkin, mutta mitään tarkkaa muistoa ei mies onnistunut kaivamaan päästään. Piakkoin lohikäärme hidasti tahtiaan ja tasaannutti lentonsa kun he pääsivät melko korkealle, noin linnan katon tasalle ja lohikäärme alkoi kierrellä linnaa. "Kadan kerran kerskui että hän ei ikinä kuolisi täällä, ei vaikka kaikki hänen suunnitelmansa menisivät pieleen... Kadan on suuruudenhullu idiootti, mutta hänellä saattaa olla jonkinlainen pakosuunnitelma. Pidä silmät auki", lohikäärme kehoitti Zachia joka nyökkäsi ja alkoi etsiä katseellaan kaikkea epäilyttävää, mitä peto näytti tekevän myös lentämisensä lomassa. "Hmm? Ystäväsi näyttää viittoilevan jotain tuolta ikkunasta", lohikäärme totesi, viitaten etujalallaan ikkunan suuntaan jonka takana Vael yritti parhaansa mukaan herättää huomiota. Bardi irvisti hieman, aikoen todeta jotain siitä kuinka hän ei tosiaan kuvaisi Vaelia ystäväkseen, mutta katsoi minne lohikäärme osoitti, ja huomasi juuri parahiltaan kuinka Kadan yritti käyttää ihmevempelettään pakenemiseen. "Mikä hitto tuo on?!", bardi puuskahti epäuskoisena. "Jotain mikä menee alas", lohikäärme vastasi ja hyökkäsi kohoavan pallon kimppuun syöksemällä liekkejä sen suuntaan, sulattaen kapineen yläosan ja lähettäen kapineen matkustajineen syöksymään takaisin alas kohti epäilemättä odottavaa Vaelia. Lohikäärme laskeutui katon reunalle antaakseen bardille ja itselleen paremman paikan mistä katsoa oliko Kadan selvinnyt, ja jos oli, kuinka kauan kestäisi ennen kuin Vael hoitaisi ongelman pois päiviltä lopullisesti.
|
|