cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 20, 2012 14:19:59 GMT 3
((Sankaria odotellen))
Oli myöhäinen ilta, se aika päivästä kun ihmiset alkoivat pikkuhiljaa painua yöpuulle - tai no, ainakin kunniallisemmat ihmiset olivat painumassa yöpuulle. Kaikissa kaupungeissa joissa väkimäärä ylitti jonkin näkymättömän rajan alkoi esiintyä toimintaa joka ei kestänyt päivänvaloa eikä Kaksikiven kaupunki ollut mikään erityinen poikkeus. Eihän se mikään hirveän iso ollut, mutta tarpeeksi suuri että kyseenalaista toimintaa alkoi esiintyä. Varkaita, palkkasotureita jotka olivat valmiina tekemään mitä hyvänsä kuhan siitä maksettiin, riippumatta siitä kuinka laitonta työ olisi ja muut yhteiskunnan pohjasakan edustajat alkoivat vaikuttaa kaduilla, kujilla ja juottoloissa. Tietenkään he eivät vielä olleet ainoita jotka olivat liikkeellä, ei ollut vielä niin myöhä vaikka ilta alkoi jo pimentyä. Tästä johtuen välillä tapahtui yhteentörmäyksiä lakia noudattavien ja sitä noudattamattomien välillä... Kuten ilmeisesti näytti tapahtuvan eräällä pimeällä umpikujaan päättyvällä sivukujalla jossa kaksi pahantekijältä näyttävää miestä ahdistelivat kolmatta.
Konnakaksikko oli vähän eri paria, toinen oli varsinainen lihasvuori, lähes kaksimetrinen körmy jolla roikkui ikävän näköinen teräsnuija vyöltä kun taas toinen oli laiha ja huomattavasti lyhyempi, tämän aseen ollessa pitkä puukko jolla parhaillaan uhkailtiin kolmatta. Isompi oli koostaan huolimatta ilmiselvästi ihminen, kun taas sirompi hahmo taisi olla haltia päätellen tämän suipoista korvista. Ilmiselviä konnia molemmat joka tapauksessa, ja epäilemättä suhteellisen vaarallisia sellaisia, molemmat näyttivät siltä että olivat olleet monessakin tappelussa mukana päätellen näiden naamoja koristavista arvista, tavasta jolla nuo liikkuivat ja tavasta jolla nuo olivat sijoittuneet estääkseen saalistaan pakenemasta. Ja tämä saalishan oli se kolmas mies, ei mikään hirveän ihmeellisen näköinen tyyppi. Bardi päätellen koreahkosta asusta ja luutusta jota tuo parhaillaan yritti pidellä uhkaajiaansa kauempana, siinä suuremmin onnistumatta. Eipä luuttua ollut aseeksi tarkoitettukaan ja esine näytti sangen hyvin tehdyltä, sitä oli jopa koristettu hieman humoristisella kaiverruksella jossa lohikäärme soitti luuttua. Mies oli ehkä kolmikymppinen ulkonäöstä päätellen, ei enää nuori muttei vielä vanhakaan. Vaikka tilanne oli ehkä hieman sekoittanut miehen pasmoja, oli tuon ulkonäkö melkoisen huolitellun näköinen, vähän normaalia pidemmästä vaaleanruskasta tukasta pidettiin ilmiselvästi hyvää huolta kuten myös trimmatuista viiksistä. Vihreät silmät tuijottivat hieman pelokkaina kahta hyökkääjää.
Zachariah "Zach" Grendelillä ei mennyt kovin hyvin juuri nyt. Eikö se muka ollut tarpeeksi huonoa onnea että että hän ei ollut saanut juuri ollenkaan juomarahoja esiinnyttyään Nälkäisessä Siassa, vaan jostakin piti vielä ilmestyä nämä kaksi pahantekijää uhkailemaan häntä kun hän oli matkalla majapaikkaansa. Eikä hän edes tiennyt miksi, hän oli nähnyt heidät juottolassa, mutta he eivät olleet kiinnittäneet häneen mitään huomiota ennen kuin hän oli laulanut bravuurinsa, mikä sitten oli kiinnostanut näitä niin perhanasti jostain syystä... Minkähän takia heitä nyt niin hirveästi kiinnosti isoisän jäämistöistä löytynyt laulu, vaikka se nyt olikin kieltämättä erikoinen. "No niin bardi, tulepas meidän mukaamme niin meidän ei tarvitse satuttaa sinua...", haltia uhkaili miestä, aiheuttaen tämän vain perääntyvän enemmän seinää vasten. "Apua! Auttakaa joku! Minua yritet- umph!" mies alkoi huutamaan niin kovaa kuin pystyi, mutta joutui keskeyttämään kun iso köriläs täräytti tätä vatsaan, saaden Zachin haukkomaan henkeään ja pudottamaan luuttunsa maahan. Haltia otti jostain taskuistaan nenäliinan ja pullon jotain ainetta, kasteli kankaan ja asetti tämän miehen suun ja nenän eteen, saaden tämän taintumaan aineen vaikutuksesta. "Sido se", suippokorva käski kumppaniaan, heittäen tälle köyden ja suukapulan, osoittaen sitten maassa tajuttomana makaavaa bardia. "Ja vauhdilla. Joku saattoi kuulla", tuo vielä kehoitti, ison körilään nyökäten vastaukseksi ja käyden töihin. Tilanne tosiaan näytti huonolta muusikolle... "Armanin akka tulee olemaan tyytyväinen, saadaan ekstraa", körmy nauroi työtään tehdessään, haltian keskittyessä tutkailemaan miehen pudottamaa luuttua. Kaksikko oli täysin keskittynyt näihin asioihin eikä välttämättä heti pistäisi merkille jos joku ilmestyisi sivukujalle takaapäin.
((Konnakaksikko on sitten geneerisiä NPC:tä joille voi tehdä mitä lystää. Niitten työnantajat on vähemmän, mutta ne tuskin tulee vaikuttaan tähän peliin, ellet sitten halua että jossain vaiheessa pistän niitä soppaa sekoittaan kuhan päästään siihen kilta-juoneen jota mietittiin enemmän sisään))
|
|
|
Post by Sankari on Jul 22, 2012 16:42:21 GMT 3
”Ja niin, nyt kun talvikauden varastontäydennysten tarkempi suunnitelma on viimein saatu päätettyä, me myös päätämme tämän kokouksen.” Neuvoston suurmestarin sanat kaikuivat pienessä salissa vielä hetken, mutta pian ne korvautuivat tuolien narinalla, kun neuvoston muut jäsenet nousivat ylös. Kukaan heistä ei ollut näkyvästi kiireinen noustessaan ja taittaessaan matkan salin oville, mutta kukaan ei myöskään viivytellyt. Viikon vastenmielinen velvollisuus oli taas täytetty. Siitä oli nyt vuosi, kun Vael oli nostettu neuvoston suoraan alaisuuteen niiden Kolmenkymmenen joukkoon, jotka seisoivat pienen salin reunoilla vartiossa joka kokouksessa. Kaikille niille kokouksille, joita hän oli vuoden aikana katsellut, oli ollut yhteistä yksi asia. Missään niistä ei oltu käsitelty mitään millä olisi ollut oikeasti merkitystä. Kaikkien neuvoston jäsenten viimein päästyä salista ulos, jättivät Kolmekymmentäkin viimein salin siististi marssien. Tosin tässä istunnossa heitä ei ollut ollut kuin kaksikymmentäkahdeksan. Neuvoston Kolmekymmentä muodostivat Värittömän liekin veljeskunnan parhaat soturit ja siksi heistä aina välillä oli jokunen suorittamassa jotain sellaista tehtävää, jota ei voitu antaa alemmille jäsenille. Sellaisia tehtäviä oli nykyään tosin hyvin vähän, niin hiljainen ja maan alle painunut kuin kilta nykyään oli, oli ihme että edes kaksi puuttui. Ja aivan pian lähtisi kolmas. Kuljettuaan taas tutun matkan läpi linnoituksen käytävien Vael saapui porteille. Siellä häntä odotti jo eräs neuvoston jäsen, hän joka käytti tässä kuussa punaista kaapua. Neuvoston jäsenet olivat ainoita koko veljeskunnassa, jotka käyttivät yllään värejä. Kaikki muut, niin Kolmekymmentä kuin tavallisetkin soturit, pukeutuivat teräksiseen rengaspaitaan, kypärään, jalka- ja käsisuojuksiin ja käyttivät harmaata viittaa johon oli kuvioitu valkoinen liekki. Kolmenkymmenen jäsenet erotti muista ainoastaan heidän kypäriensä kuviointi, joka muistutti liekkejä. Punainen nyökkäsi lyhyesti Vaelille hänen saapuessaan. ”Onko sinulla kaikki mitä tarvitset?” ”On.” ”Sitten minulla ei ole muuta sanottavaa. Palaa takaisin mieluiten vasta sitten, kun olet löytänyt kadonneet sanat tai jotakin niihin liittyvää. Täällä tuskin mikään muuttuu, joten et jää mistään paitsi. Sen sanottuaan punainen kääntyi ja asteli pois, kun taas Vael jatkoi matkaansa porteista ulos. Näköala tervehti häntä alhaalla yhtä huumaavana kuin aina. Hän ei voinut olla miettimättä, että aikaisemmin kaikki alhaalla näkyvä, kaupungit, pellot ja kylät, olivat olleet veljeskunnan hallinnan alla. Se oli ollut vaurasta aikaa, kauniiden esineiden ja suurien tekojen aikaa. Nykyinen aika taas oli jonkinlaista epäaikaa. Veljeskunnan vallan vähitellen kadotessa, olivat kaupungitkin menettäneet suurimman osan entisestä loistostaan. Osan siitä loistosta ja ennen kaikkea veljeskunnan entisestä loistosta Vael toivoi voivansa vielä palauttaa. Vuorelta laskeutuminen vei jonkin aikaa, koska matka oli liian jyrkkä hevosille. Hevosia heillä ei ylhäällä edes ollut, vaan tallit sijaitsivat vuoren juurella pienen vartiotornin suojissa. Heitä oli ilmoitettu hänen tulostaan etukäteen ja hänen hevosensa odotti häntä satuloituna tallien luona haukottelevan tallipojan pitelemänä. Se ei sinänsä ollut ihme, yö oli jo kohta tulossa. Lähimmän kaupungin portit suljettaisiin auringon laskiessa ja Vael halusi olla sisällä ennen sitä, joten hän otti ohjakset vastaan mitään sanomatta tallipojan kumartaessa. Sen jälkeen hän karautti laukkaan. Hän saapui kaupungin porteille, mitättömään paikkaan nimeltä Kakskivi, juuri kun niitä oltiin sulkemassa. Vartijat kuitenkin keskeyttivät työnsä nähdessään kuinka saapuja oli pukeutunut ja päästivät hänet sisään. Joku lähti viemään hänen hevostaan talleille. Ainakin Värittömän liekin veljeskuntaa edes pelättiin, jos ei kunnioitettu. Päästyään sisälle kaupunkiin, Vael alkoi etsiä yösijaa. Hän ei tosin ollut kovin valikoivaa sorttia, ensimmäinen vastaan osuva saisi kelvata. Ei sillä, että näin kurjassa kaupungissa olisi majatalojen tasoissa edes ollut erityisen suurta eroa. Tällä kertaa Vaelin etsintä päättyi kuitenkin jo ennen sitä. Sen keskeytti eräästä juottolasta kuulunut laulu. Sinänsä laulussa taikka laulajassa ei ollut mitään ihmeellistä. Sen verran kuin Vael musiikista ymmärsi, oli laulajan ääni hänen korvilleen melko keskinkertainen eikä laulu itsessäänkään ollut melodisesti erityisen kiinnostava. Sen sijaan sanat olivat, varsinkin yksi lause: ”Etsi kadonneita sanoja sieltä, missä veri kuohuu vuolaampana koskena kuin vesi ja kuu paistaa kirkkaammin kuin aurinko.” Se saattoi toki olla silkkaa sanahelinää, mutta jostain Vael huomasi kuitenkin astuvansa juottolaan. Siellä hän istui hiljaiseen nurkkapöytään ja jäi kuuntelemaan bardin esitystä. Suurimmaksi osaksi se oli melko yhdentekevää riimittelyä, mutta aina välillä väliin osuvat vertauskuvalliset kuvailut tuntuivat melkein kuvaavan jotain aivan todellista paikkaa. Laulua esittävällä bardilla ei tosin näyttänyt olevan juuri tietoa lauluun mahdollisesti sisältyvistä piilomerkityksistä, eikä bardin poistuessa juottolasta Vael ensin nähnyt suurta tarvetta hänen seuraamiseensa. Kuitenkin, kahden varjoisessa nurkassa istuneen laitapuolenkulkijan noustessa ylös ja astuessa ulos välittömästi bardin perässö, katsoi Vael parhaaksi seurata perässä. He eivät olleet ehtineet kauas. Käveltyään vähän matkaa Vael löysi roistot uhkailemasta bardia läheiseltä sivukujalta. Siihen aikaan kun Väritön liekki vielä hallitsi täällä, nuokaan eivät olisi koskaan uskaltaneet toimia noin avoimesti, Vael mietti itsekseen hiipiessään sivukujalle heidän perässään. Kaupunginvartiosto näytti kuitenkin vain kököttävän parakeissaan ja roistot saivat rauhassa pitää hallussaan katuja yöaikaan. Lienee siis paras puhdistaa tätä kaupunkia edes vähän vähentämällä niiden määrää kahdella. Vael kävi sanoista tekoihin ja veti esiin miekkansa. Sitten hän syöksi sen läpi isomman miehen kaulasta. Toinen huomasi hänet samassa ja yritti sohaista häntä puukolla, jolla oli uhannut bardia. Vael lausui kuitenkin nopeasti muutaman sanan ja ilmasta muodostui kilpi hänen vasemman kätensä ympärille. Se tömäytti haltian hetkesi pois tasapainosta ja samassa Vaelin miekka oli hänen kurkullaan. ” Minäkin haluaisin tietää, miksi tämä Armanin akka tulee olemaan tyytväinen?”, hän murahti. Miekka kurkulla sai haltian kielenkannat liukkaiksi. ”Hyvä on, hyvä on. Saimme ohjeet… Samassa haltian kurkusta alkoi kuitenkin kuulua kummaa korinaa kuin hän ei olisi saanut vedetyksi henkeä. Kaulaansa kourien hän kaatui maahan. Siellä hän sätki vielä muutaman hetken, kunnes ilmeisesti lopulta tukehtui. ”Ilmeisesti jonkinlainen loitsu”, Vael mutisi itsekseen. Hän oli joskus törmännyt vastaaviin. Tarkoituksena oli estää langetettua paljastamasta mitään tärkeitä tietoja. Vael ei kuitenkaan jäänyt ihmettelemään sitä sen enempää, vaan kääntyi katsomaan kolmatta maassa makaavaa ruumista. Toisin kuin muut tämä taisi olla jopa vielä hengissä. Ainoastaan tajuton. Näköjään tuokin pitäisi hoitaa jonnekin järkevämpään paikkaan, Vael ajatteli itsekseen. Sitä paitsi kuka tiesi, ehkä bardilla olisi sittenkin edes jotain tietoja laulusta ja sen mahdollisesta tekijästä. Vael heitti bardin selkäänsä ja aloitti raahaamisen kohti ensimmäistä vastaantulevaa majataloa. Tällä kertaa hän pääsi jopa perille asti. Majatalo oli melko vaatimaton tapaus, mutta siellä oli huoneita. Vael heitti isännälle muutaman kolikon, joka totesi vastaukseksi heidät nähdessään ainoastaan: ”Huone numero kolme.” Huoneessa Vael heitti bardin sängylle ja asettui itse tuolille. Vähän ajan kuluttua bardi alkoikin virota. //Näköjään vähän pidempi vastaus kuin yleensä. Minun puolestani erilaisia juonia sun muita voi sekoittaa touhuun melko vapaasti miten vain sattuu luontevasti menemään. Tuo kiltajuttu oli alustavasti vain enemmänkin jonkinlainen kehys, jota voi sitten siirtää enemmän keskiöön jos siltä tuntuu tai olla siirtämättä. Minulla ei ainakaan ole mitään suurempia visioita siitä, miten touhua tulisi tästä eteenpäin jatkaa, joten siinä mielessä kaikki juonenpalaset ovat avoinna kehittämiselle.//
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 22, 2012 20:36:56 GMT 3
Ensimmäinen asia minkä Zach tajusi oli aivan hirveä päänsärky kun tuo alkoi virota voihkien enemmän tai vähemmän runsaasti. "Aaargh, jäinkö kärryn alle?", bardi mutisi tuskaisesti ja alkoi availla silmiään, maiseman näyttäessä aika sumealta näin alkukäteen. Piakkoin lähimuisti alkoi palailla suurinpiirtein samaa tahtia kuin näkökykykin ja tämä voihkaisi uudestaan peläten olevansa jossakin vankina - kunnes sitten tajusi ettei häntä ollut sidottu mitenkään ja vaikka ainoa huoneessa olija näytti etäisesti tutulta (mies oli tainnut tulla sisään yhden hänen laulunsa aikana, eri laulu kuin se mikä oli kiinnostanut hänen alkuperäisiä kaappaajiaan mutta sekin laulu oli isoisän jäämistöstä peräisin) niin kyseessä ei kuitenkaan ollut haltia tai se toinen konna. Kaiken varalta päätti muusikko suhtautua tilanteeseen silti varauksellisesti. "Kukas - augh - sinä olet? ...Olenko vankina?", tuo kysyi nousten istumaan, irvistäen vähän kun päänsärky protestoi niinkin raskaan asian tekemistä. Sitten mieleen tuli tärkeämpiä asioita ja tuo alkoi hieman hätäisesti katsomaan ympärilleen enempiä välittämättä soturista vaikka ei vielä ollutkaan varma oliko vankina vai ei. Oletettavasti ei, miehen asusteissa oli jotain mitä hän oli tainnut nähdä ennenkin, jonkun killan jäseniä tai jotain, mitä lie. "Olen muuten Zachariah Grendel, erinomainen bardi", tuo esitteli itsensä vähän ehkä kehuen itseään. Kuhan se oli pois päiväjärjestyksestä tuo keskittyi katselemaan tarkemmin missä oli ja etsiskelemään sitä mitä piti kalleimpana omaisuutenaan: luuttuaan.
"Luuttuni... Missä on luuttuni?!", tuo alkoi järkyttyneenä kyselemään, yrittäen etsiä sitä huoneesta, ilmeisesti sitä löytämättä ellei soturi ollut sitten ottanut sitä mukaansa. "Se oli perintö isoisältäni...", lausuttiin melkoisen synkeänä kun tätä ei tuntunut heti sattuvan silmään. Tuo myös taputteli päätään ja totesi että hänen hattunsakin oli kadonnut. Tämäkin oli ikävä asia, mutta ei läheskään niin ikävä kuin perintökalun menettäminen jonnekin kujalle. Eihän hän ikinä ollut tavannut isoisäänsä kun tämä oli kuollut noin vuosi ennen Zachin syntymää, mutta oli hän lukenut tämän päiväkirjat - jotka olivat välillä vähän outoja - ja oli ryhtynyt bardiksi kuten tämäkin.
((Tuli vähän lyhyt mutta eh, eipä sitä tähän tilanteeseen pitempää oikein helpolla saakaan. Niin ja tarkoitin sillä erikoisella laululla jotain vähän muuta, mutta lauloihan bardi useampia lauluja ennen ja jälkeen joten pistin sitten että kyseessä oli joku toinen laulu joka kiinnitti hahmosi huomion kuin se josta pahikset olivat kiinnostuneita. Oli tarkoitus pistää vähän enemmän kuvausta siitä laulusta mutta unohtu. :I Se oli kuitenkin sellainen oudolla kielellä laulettu balladi. Ehkäpä ensimmäinen isompi kohta voisi olla sen Vaelin huomion kiinnittäneen laulun alkuperän selvitys kunhan nämä alkujutut menee ohi?))
|
|
|
Post by Sankari on Jul 23, 2012 23:38:56 GMT 3
”Tätäkö tarkoitat”, Vael kysyi ja veti tuolinsa alta lohikäärmeellä koristellun luutun. Hän täräytti soimaan muutaman epävireisen soinnun, jotka kaikuivat huoneessa riitasointuisesti. Vael hymähti. ”En ole ollut koskaan erityisen musikaalinen.” Hän laski luutun hetkeksi alas. ”Isoisäsi perintö, niinkö sanoit. Ja haluat sen takaisin? Se onnistuu kyllä, mutta vaatii sen, että vastaat muutamaan kysymykseen.” Hän antoi sanojen tipahdella hetken ja näppäili sillä aikaa taas hajamielisesti muutamaa kieltä, saamatta niitä soimaan sen kauniimmin kuin äskenkään. ” Värittömän liekin veljeskunta ei taida sanoa sinulle mitään? Voisin selittää sinulle kaikki taustat aivan alusta alkaen, mutta jotenkin en usko, että kuuntelisit kovin innostuneesti. Niinpä kerronkin vain, että nimeni on Vael, kuulun kyseiseen veljeskuntaan ja uskon, että sinulla saattaa olla sellaista tietoa, jota veljeskunta haluaa.” Vael piti pidemmän tauon kuin miettiäkseen kuinka paljon hänen kannatti kertoa. ”Varmaan sinulle pitäisi kuitenkin kertoa edes jotain siitä, mitä etsin. Kyse on sanoista, mutta erittäin toisenlaisista sanoista kuin mitä niistä ensimmäisenä tulee mieleen. Ne sanat olivat veljeskuntamme voiman perusta, mutta nyt suurin osa niistä on menetetty ja loppujenkin teho heikentynyt. Monet eivät kuitenkaan halua enää edes etsiä niitä. Sanovat, että kaikki tieto on menetetty jo pysyvästi eikä sitä ole enää voida löytää uudestaan ja jatkavat eritäytynyttä elämäänsä vuorilinnoituksen piiloissa.” Vael sylkäisi. ”Miten tämä kaikki liittyy sinuun, kysyt varmaan? Siten, että eräs niistä lauluista, joita lauloit tänään, sisälsi lauseenpätkiä, jotka löytyvät sellaisinaan muutamasta veljeskunnan historiikista. Sen lisäksi sinun laulussasi oli myös jotakin enemmän, kuin se olisi kuvaillut jotain tiettyä paikkaa. Niinpä kysynkin sinulta, mistä sait tietoosi tämän laulun ja onko sinulla mitään tietoa lauluun mahdollisesti sisältyvistä piilomerkityksistä?”
//No eipä ole kovin pitkä tämäkään, mutta tuskin viesteistä tosiaan kannattaa tehdä pitkiä ihan vain pituuden vuoksi, jos ei tilanteesta luontevasti synny paljon tekstiä. Selvitellään vaikka vaan nää lauluun liittyvät kuviot ensimmäiseksi.//
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 24, 2012 12:58:16 GMT 3
"Luuttuni!" Zach ilahtui nähdessään toisen ottavan luutun esiin - tosin suu meni vähän mutruun kun tuo tajusi ettei vieras ollut heti sitä antamassa takaisin vaan halusi jotain vastineeksi ja kaiken lisäksi vielä yritti näppäillä sointuja siitä sangen taidottomasti. "Se on herkkä soitin, älä nyt vahingoita sitä!" bardi varoitteli, huokaisten sitten. "Vastailen kysymyksiisi, olenhan sen velkaa siitä että taisit pelastaa henkeni... Luulisin. Mitä nyt ne tyypit halusivatkaan", mies sitten sanoi ja alkoi kuuntelemaan mitä asiaa toisella oli. Bardi lähinnä pudisteli päätään miehen kysyessä tuosta killasta, eipä hän siitä ollut mitään kuullut. Tosin isoisän päiväkirjoissa taisi olla pari vähemmän mairittelevaa kommenttia, mutta hän ei ilmeisesti ikinä oikein ollut pitänyt auktoriteeteista muutenkaan. Zach pyöritteli vähän silmiään toisen selittäessä 'kadotetuista sanoista', ollen mielessään samaa mieltä siitä että näitä oli turha etsiä kuten Vaelin kiltakumppanit jotka uskoivat näiden olevan pysyvästi poissa. Jokin tuollainen kun katosi niin ei sitä enää helpolla löytynyt. "Mjaa", Zach aloitti mietteliään oloisena toisen päästyä puheensa loppuun. "Se laulukin on isoisän peruja, tosin ei hän varsinaisesti kirjoittanut sitä. Se oli joku vanha laulu jonka hän muokkasi vähän paremmaksi." Vihreäsilmäinen mies piti hetken tauon näyttäen hieman epäröivältä, hän ei ollut ihan varma miten jatkaa. "Ja, tuota, siinä päiväkirjassa johon hän oli kirjoittanut nuotit ja sanat, no, hän jätti varoituksen, jotain siitä kuinka 'jotkut sanat ovat vaarallisia'" tuo lopulta päätti sanoa. "En minä sen kummemmin piilomerkityksistä tiedä, mutta oli isoisä kiinnostunut kaikesta sellaisesta ja taisi jotain kirjoittaakin että laulun kirjoittajalla oli jotain tiettyä mielessään", vielä lisättiin olkia kohauttaen. Koko juttu oli tuntunut miehestä aika kalajutulta silloin kun hän oli lukenut siitä päiväkirjassa, mutta toisaalta hänen isoisänsä oli kyllä tullut vähän oudoksi päiväkirjoista päätellen joskus keski-iän paikkeilla.
"Minulla on itse asiassa majapaikassani Kahden Kuun majatalossa se päiväkirja, kai voisin antaa sinun lukea sen alkuperäisen laulun minkä hän oli sinne kirjannut ylös", bardi sanoi olkiaan kohauttaen, siirtäen sitten katseensa luuttuun taas vaihteeksi. "Mutta nyt, saisinko luuttuni takaisin? Sinä et osaa sitä käyttää ollenkaan. Saatat olla hyvä tuon miekkasi kanssa mutta soittaa sinä et osaa", mies sanoi ja ojensi kättään vaativan oloisesti. "Voin kyllä auttaa sinua tässä, olenhan sinulle kai velkaa apusi johdosta, mutta luuttu nyt tänne kuitenkin."
|
|
|
Post by Sankari on Jul 25, 2012 2:16:14 GMT 3
Vael hymyili itsekseen bardin närkästykselle soittimensa kohtalon vuoksi. ”Äläs nyt, minähän alan selvästi jo kehittyä”, hän totesi ja päräytti sanojensa tueksi soimaan vielä yhden soinnun, joka epävireisyydessään ja riitasointuisuudessaan taisi olla päivän tähän asti hirvein. ”Kuuluukohan veljeskunnan jäseniin ainuttakaan bardia?”, hän jatkoi vielä, yhä itsekseen hymyillen. ”Sellainen ei varmastikaan olisi pahitteeksi. Vähän musiikkia lämmittämään linnoituksen kylmiä seiniä.” Lopulta hän kuitenkin päätti armahtaa tänään jo kovin paljon kärsinyttä bardia ja ojensi luutun Zachille. Samalla hän kuitenkin jatkoi: ”Mutta vakavammin puhuen, nämä isoisäsi muistiinpanot vaikuttavat melko mielenkiintoisilta... ja myös jossain määrin tutuilta. Vael raapi hetken leukaansa. ”Se taisi olla eräs kirja jonka luin ennen lähtöäni, sellainen joka käsitteli minua edeltäneen sanoja etsimään lähteneen joukkion seikkailuja. Kirjassa mainittiin useampaan otteeseen joku omituinen mies, jonka kanssa etsijöillä oli ilmeisesti ollut jonkinlaisia... ongelmia. Hän oli ilmeisesti ilmestynyt kertomaan etsijöille jonkinlaisesta omituisesta vuorenalaisesta käytävästä, jonka oli löytänyt jonkin laulun avulla ja joka johti jonkinlaiseen ihmeelliseen paikkaan. Muistan, että kohta kiinnitti huomioni jo silloin, kun luin siitä, mutta siihen se sitten jäikin. Mies ei ollut vaikuttanut aivan selväjärkiseltä, joten etsijät olivat ohittaneet hänen tarinansa olankohautuksella. Sen jälkeen mies oli ilmeisesti heittäytynyt hankalaksi ja lopulta paikalle oltiin jouduttu kutsumaan aina kaupunginvartiosto. Käytävän olinpaikka, jos se nyt ylipäätänsä oli edes jossain määrin olemassa, ja kaikki muu siihen liittyvä oli jäänyt arvoitukseksi. ” Vael oli noussut ylös ja marssi nyt edestakaisin huoneen lattialla. ”Tosin, jos se oli se sama laulu, jonka lauloit juottolassa, niin se ei ainakaan yksinään tuonut mieleeni mitään tiettyä paikkaa. Mutta ehkä tämä päiväkirjasta löytyvä laulu on jotenkin tarkempi tai sitten päiväkirjastasi löytyy muita merkintöjä, joista voisi olla hyötyä.” Hän marssi ovelle. ”Paras, että johdat meidät majapaikkaasi. Minä seuraan aivan perässä, joten älä turhaan välitä katujen mahdollisista yöllisistä kulkijoista.”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 25, 2012 14:56:43 GMT 3
Bardi otti luuttunsa takaisin hieman äkäisen näköisenä, selvästikään arvostamatta soturin epävireistä yritystä soittaa. "Jos teillä olisi bardeja niin ne varmaan huutaisivat sinulle...", mies jupisi näppälleissään kokeeksi muutaman huomattavasti paremman soinnun kuin Vaelin yritykset. Kun tuo oli tyytyväinen siihen ettei luutussa ollut suurempia haavereita tuo taas keskittyi kuuntelemaan mitä soturilla oli sanottavanaan. "Hmm. En usko että tuo outo mies oli isoisäni, isäni mukaan hän oli vähän aikaa todella hermostunut ja pakkomielteinen joistakin vanhoista kirjoista, mutta normalisoitui jossakin vaiheessa, vaikka olikin vähän, eh, eksentrinen", Zach arveli hajamielisesti näppäillen soittimellaan erinäisiä sointuja. "Varsinkaan kun hän ei kirjoittanut mitään tuollaista kohtaamista", bardi lisäsi vielä hetken mietinnän jälkeen. Vaikka yhdessä päiväkirjassa joka oli sijoittunut niihin aikoihin kun isoisä oli ilmeisesti näyttänyt olevan menossa hulluksi olikin useampi revitty sivu, niin ei Zach uskonut näiden liittyvän tähän. Varsinkin kun heti seuraava sivu poistettujen sivujen jälkeen kertoi siitä kuinka isoisä oli tajunnut jotain eikä ollut halunnut tiedon kalvavan jälkipolvia kuten se kalvoi häntä, mikä se sitten olikaan.
Ajatuksiinsa ajautunut bardi havahtui Vaelin puheisiin, mutta kyllä tuo nyökkäsi sille ja nousi ylös itsekin, vähän horjuen mutta saaden tasapainonsa pian takaisin. Mitähän tököttiä ne konnat oikein olivatkaan käyttäneet... No, sentään sen vaikutus alkoi lakata. "Uskon", Zach totesi toisen vakuutteluille siitä että mahdolliset hämärähemmot pysyisivät kaukana. Tuskin nekään jotka olivat aiempien kidnappaajien takana tulisi perään - varsinkin kun kaksikko oli ilmeisesti tuurilla havainnut bardin ja tämän omituisen vieraskielisen balladin jota tämä oli laulanut eivätkä olleet lähteneet ilmoittamaan ystävilleen. Ihan hyvä homma. Zach lähti sitten johdattamaan soturia kaupungin läpi ja matka sujui enimmäkseen ongelmitta. Yhdellä kujalla näytti olevan joku väijyssä mutta kun tämä näki soturin niin tuo yön kulkija päätti kokeilla onneaan jonkun vähemmän vaarallisen kanssa, sen verta nopeasti se luikki poispäin. Enimmäkseen bardi oli hiljaa, keskittyen opastamaan soturia, mutta yhdessä vaiheessa kaupungin paremman väen kaupunginosassa (missä bardillakin oli ilmeisesti majapaikka) kaksikon ohi meni yleellisen oloiset kärryt joiden kyljessä oli vaakunatunnus joka esitti mustaa lohikäärmettä eikä Zach voinut olla kommentoimatta tätä. "Mitähän nuokin täällä tekee, jotain ulkoomaalaisia aatelisia... Olikohan se joku kreivi Arman äitineen. Hermostuttavia tyyppejä", bardi kommentoi. Tämä ei selvästikään ollut kuullut epäonnisten kaappaajiensa työnantajan nimeä. Ohikulkevan vaunun kuski mulkaisi epäluuloisesti bardia ja soturia, mutta kun totesi etteivät nämä olleet mahdollisia rosvoja tuon kiinnostus lopahti.
Kohta kaksikko pääsikin sitten majataloon mikä oli jo aika hiljaisena, omistaja oli parin palvelijan kanssa siivoammassa yleistä salia ja tervehti heilauttamalla sisääntulijoita, tunnistaen bardin ja tietäen Vaelin veljeskunnan. Zachkin tervehti takaisin nyökkäämällä muttei tehnyt muuta, nousten portaat ylös huoneistojen suuntaan kunnes pääsi omalle ovelleen, avasi sen ja viittoi soturia seuraamaan. "Tervetuloa matalaan majaani", bardi esitteli ylpeänä, paikka ei ollut hullumpi. Kohtuullisen iso ja huoneeseen kuului peräti semmoistakin luksusta kuin peili, työpöytä, pari tuolia ja vaatekaappi hienon sängyn lisäksi. Kovin hirveästi tuolla ei näyttänyt olevan bardin omia tavaroita, yksi isompi laukku ja siinä se - ei varmaan ollut asunut tuolla kauaa, eikä tulisi asumaankaan. Zach asetteli luuttunsa sängylle ja istuutui toiselle tuoleista, vetäen laukustaan esiin pari punakantista kirjaa, selaten ensin vähän toista ennen kuin heitti sen takaisin laukkuun ja tutkaili toista. "Aa, tässä", mies totesi ja veti esiin irtonaisen sivun ja ojensi tämän soturille. Siinä oli toisella puolella bardin aiemmin laulama laulu nuotteineen ja kääntöpuolella alkuperäinen laulu. Zach itse rupesi tutkailemaan päiväkirjaa sillä aikaa kun soturi tutustui lauluun.
((nyt tuli sitten vähän pitempi vuoro))
|
|
|
Post by Sankari on Jul 25, 2012 22:12:40 GMT 3
Mitä pidemmälle Vael luki laulua, sitä tyytyväisemmäksi hän tuli. Tämä ei todellakaan ollut mikään aivan tavallinen laulu, vaan sen oli kirjannut, jos ei nyt suoraan joku veljeskunnan jäsen, niin ainakin joku sellainen, joka oli tuntenut jonkun veljeskunnan jäsenen erittäin hyvin. Ilmeisesti vielä sangen korkea-arvoisen jäsenen, ainakin sen perusteella, mitä laulusta saattoi päätellä. Laulu oli ilmeisesti kirjoitettu juuri niihin aikoihin, niinä kaoottisina vuosina, kun veljeskunta oli alkanut menettää keräämäänsä tietoa ja voimaa. Aiheuttajina olivat olleet monimutkaiset sisäiset ristiriidat, jotka olivat lopulta kärjistyneet aina väkivallaksi asti ja aiheuttaneet veljeskunnan hetkellisen hajoamisen. Sisäisten ristiriitojen aiheuttajiksi oli myös väitetty jotain sanoihin liittyvää, niiden jonkinlaista väärinkäyttöä, joka ei myöskään ollut omia lisäämään neuvoston mielenkiintoa sanojen uudelleen löytämiselle. Joka tapauksessa niiden sisäisten ristiriitojen jälkeen veljeskunta ei ollut enää koskaan kyennyt nousemaan lähellekään entistä voimaansa. Sanat olivat kuolleet mestarien kanssa eikä kukaan ollut ehtinyt tallentaa tietojansa muistiin. Tai niin kaikki olivat ainakin luulleet. Laulu kuitenkin väitti toista, sen mukaan eräs veljeskunnan suurista oli tajunnut tietojen olevan vaarassa ja päättänyt tallentaa ne johonkin suureen kirjaan. Kirjan olinpaikkaa ei oltu määritelty sen tarkemmin, mutta ainakin tekstissä mainittiin useaan otteeseen eräät pohjoisessa sijaitsevat vuoret. Voisi olla loogista lähteä sinnepäin. Tosin laulussa mainittiin aimo annos muitakin paikkoja. Sitä tosin, miten bardin isoisä oli koskaan onnistunut pääsemään lauluun käsiksi, Vael ei kyennyt keksimään. Ehkä bardin juuri par'aikaa tutkima päiväkirja osaisi antaa asiasta jonkinlaista vihjettä? Jostain syystä Zachin isoisä oli myös tehnyt lauluun isoja muutoksia. Oliko hän ymmärtänyt lauluun sisältyvät merkitykset sen verran hyvin, että oli katsonut niiden olevan liian vaarallisia laulettaviksi? Vai eikö laulu nyt vain ollut sattunut sellaisenaan miellyttämään bardin isoisän... ”taiteellista silmää”. Mitä näitä nyt oli, taiteilijoiden ja muiden keikareiden kummallisuuksia. Vael katsoi bardia kohden kysyvästi.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 26, 2012 15:10:09 GMT 3
Zach luki päiväkirjasta isoisänsä lyhyet kommentit laulusta hieman otsa rypyssä, tiedot eivät oikein olleet mitään kovin lupaavia. Ilmeisesti vanha mies oli ottanut selvää siitä mitä kaikkea laulussa mainituilla vuorilla oikein oli meneillään nykyään, eikä se ollut mitään mukavaa luettavaa. Muistakin paikoista mainittiin, mutta ilmeisesti vanhus oli päätellyt vuorien olevan todennäköisin olinpaikka laulussa mainitulle kirjalle. Bardi tajusi että tätä tuijotettiin odotettavasti kun soturi oli saanut laulun tutkittua ja yskäisi vähän avatakseen kurkkuaan. "Isoisä kertoo kuulleensa laulun alkuperäisen version joltain paimentolaisilta. Ilmeisesti se oli kirjoitettu kauan sitten jonkun heitä suojelleen soturin kehoituksesta", Zach ensin kertoi mitä taustatietoja itse laulusta kirjaan oli kirjoitettu, näyttäen sitten hieman epäröivältä. "Ja tuota, minäpä lainaan suoraan mitä hän kirjoittaa: 'Olen suorittanut hieman tutkimusta siitä mikä laulussa mainittu kirja on ja todennäköisesti kyseessä on jotain mikä kuului Värittömän Tulen veljeskunnalle kunnes joku piilotti sen, ilmeisesti joku sen jäsenistä laulusta päätellen. Ottaen huomioon kuinka' - eh, hän vähän haukkuu teidän veljeskuntaa tässä...", bardi keskeytti lukemisensa hypätäkseen osion yli ennen kuin kohta taas jatkoi. " '...näyttäisi siltä että kirja on näillä vuorilla, ja löisin pääni pantiksi että' - odotappa, mitenkäs tämän saa lausuttua... - 'että vuorilla majaileva Szhethanok' - ei hitto mikä nimi - 'tietäisi enemmän, hän kun on majaillut siellä jo silloin kun kirja piilotettiin vaikka olikin silloin todella nuori. Valitettavasti tätä ei ole näkynyt pariin vuosikymmeneen ja epäilen että Mustat' - hän kirjoittaa mustat isolla jostain syystä, mitään hajua keitä ne ovat. Hän mainitsee ne aina silloin tällöin hyvin negatiivissa yhteyksissä... -' ovat vanginneet tämän kokeitaan varten. Heidän miehiään kun on nähty siellä päin ja muitakin merkkejä tästä on, jotain omituisia hirviötä on myös nähty, epäilemättä epäonnistuneita kokeita jotka paskiaiset ovat usuttaneet lähiseutujen asukkaiden kimppuun jotta vuorilta pysyttäisiin kaukana. Ja joku on ilmeisesti myös harrastanut nekromantiaa siellä päin ikäänkuin Mustien juonissa ei olisi riittävästi ongelmia' ", bardi kertoi pitäen välillä pieniä taukoja heittääkseen sivukommentteja ennen kuin laski kirjan takaisin laukkuunsa. "Ei siinä sitten enää hirveästi muuta ole, hän mainitsee pari muutakin paikkaa mutta on melko varma ettei ole yhdessäkään niistä, ja vaikka olisikin niin olettaa että tämä, ergh, no se vaikeaniminen osaisi näyttää suuntaa. Vaikkei tämä kirja isoisää hirveästi kiinnostanut niin olisi tämä ilmeisesti halunnut auttaa tätä mitä-lietä jostain syystä, mutta hänellä ei ollut keinoja saada liittolaisia auttamaan", Zach vielä selitti ennen kuin otti luuttunsa ja alkoi hajamielisesti tilautella satunnaisia säveliä.
"Ah niin, ja hän oli sitä mieltä ettei laulua olisi ollut fiksu laulaa koko versiona, mutta toivoi että olisi saanut joskus jonkun teidän jäsenistä kuulemaan, eh, sensuroidun version ja kiinnostumaan tarpeeksi että suostuisi auttamaan ja palkkaisi mahdollisesti lisää apujoukkoja", vielä lisättiin paljastaen hieman mahdollisia motivaatiota mitä bardin isoisällä oli ollut. Ilmeisestikin älykäs mutta varovainen mies. "Ei hän sitten varmaan ikinä päässyt tätä mikähän-se-nyt-onkaan auttamaan kun en muista että hän olisi maininnut tätä missään myöhemmissä päiväkirjoissa", bardi vihdoin viimein lopetti.
|
|
|
Post by Sankari on Jul 27, 2012 2:31:43 GMT 3
”Vai Szhethanok. No ainakin meillä on edes jotain mistä lähteä liikkeelle”,Vael mutisi toisen lopetettua. ”Tosin jos nämä Mustat... Jotenkin nimi tuntui tutulta. Oliko hän lukenut heistä jostakin? ...ovat pitäneet häntä vankinaan kaikki nämä vuodet, hän ei välttämättä ole enää aivan täysin järjissään. Nämä vuoret vaikuttavatkin harvinaisen miellyttävältä paikalta. No ainakin pääsee taas pitkästä aikaa päästämään hirviöitä hengiltä.” Vael tunsi olonsa melkein innostuneeksi. Siitä oli todellakin pitkä aika, jos tämän iltaista ei laskettu, kun hän oli viimeksi päässyt käyttämään miekkaansa. Hän kääntyi tutkimaan varusteitaan. Kaikki oli onneksi jo valmiina, hän ei ollut ehtinyt purkaa laukkujaan kaupunkiin saapumisen jälkeen. Aamukin koittaisi aivan pian ja Vael halusi välittömästi porttien auettua olla kaupungin muurin viihtyisämmällä puolella. Unta hän ei tosin ollut tänä yönä juuri saanut, mutta se ei haitannut. Hän oli tottunut valvomaan pitkiäkin aikoja putkeen ja nukkui aina varastoon. Bardi taas... No hän voisi nukkua, vaikka satulassa, jos ei pysynyt hereillä. Tajusikohan hän edes olevansa kohta matkalla. Vael ei uskonut bardin kertoneen vielä kaikkea tietämäänsä, joten hänet olisi hyvä saada mukaan. Tosin hänestä olisi varmastikin myös melko lailla haittaa. Ilmeisesti hän ei ainakaan osannut taistella yhtään, muuten hän olisi yrittänyt tehdä edes jonkinlaista vastarintaa hyökkäyksen sattuessa. No, hän voisi ehkä lainata bardille toista miekkaansa, sitä heristelemällä hän voisi ainakin yrittää pidellä mahdollisia hirviöitä hetken aikaa kauempana, kunnes apu saapuisi. Toisen olisi siinä tapauksessa kyllä parempi olla hukkaamatta sitä miekkaa. Vielä oli silti epäselvää, miten bardi saataisiin mukaan. Vael päätti kokeilla ensin diplomaattisempaa lähestymistapaa. Karkeammat keinot saattoivat välillä olla yleisen ryhmädynamiikan kannalta vähän epäedullisia. Diplomaattisemmat keinot olivat sitäpaitsi enemmän ohjesäännön mukainen toimintapa, vaikka Vael kylläkin muunteli ohjesääntöä omiin tarkoituksiinsa sopivaksi aina, kun siitä ei ollut kovin todennäköistä jäädä kiinni. Ohjesääntö itsessään noudatti aivan liian heikkoa linjaa. Ei tosiin mikään ihme, olivathan sen laatineet ne samat neuvoston hölmöt. Ja jos diplomatia ei toiminut, hän voisi aina kumauttaa bardia päähän ja köyttää hänet hevosen selkään. Vael hymyili itsekseen puhuessaan taas bardille: ”Kai sinä olet tulossa mukaan? Luulisi, että sinun ei ainakaan kannattaisi viipyä tässä kaupungissa enää kauhean pitkään. Roistot saattoivat havaita sinut sattumalta, mutta heidän työnantajiltaan jää tuskin huomaamatta, että kaksi heidän palkallistaan on yhtäkkiä kadonnut. Minä ainakin alkaisin esittää kysymyksiä, ja jos sinne kujalle jäi jotakin, joka viittaa sinuun tai jos joku sattui näkemään sinut niiden roistojen kanssa, he saattavat olla perässäsi aivan liian pian. Lähden täältä aamun koitteessa, heti kun portit avataan. Mitäs sanot, oletko mukana?”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 27, 2012 22:45:07 GMT 3
"Ehkäpä. Minä en tiedä keitä nämä 'mustat' oikein ovat, mutta isoisä mainitsee heidät useamman kerran päiväkirjoissaan. Ja se mitä hän heistä kirjoittaa... eeh, he ovat vaarallisia. Ja ottaen huomioon että isoisä kirjoitti kohdan jossa kertoi tämän kolmisenkymmentä vuotta sitten...", bardi kommentoi vähän huolissaan selvästikään olematta läheskään yhtä innostunut kuin Vael mahdollisuudesta päästä tappelemaan hirviöitä vastaan. Päiväkirjoissa mainittiin pari kertaa että nämä Mustat yrittivät saada 'itsensä' takaisin, mitä se sitten tarkoittikin. Jostakin syystä vanhus ei ollut halunnut suoraan kirjoittaa mitä tarkoitti vaikka tiesi tekstistä päätellen että pojanpoika tulisi niitä lukemaan, kai se oli arvellut että parempi ettei silloin vielä syntymätön pojanpoika tietäisi kaikkea mitä vanhus tiesi. Vaelin tutkaillessa varusteitaan Zach nousi ylös ja asteli ikkunan luo, alkaen vähän mietteliään oloisena tuijottamaan ulos. Kukahan tämä Szethanok oikein oli...? Jostakin syystä muusikon mieleen tuli ajatus että isoisä olisi tuntenut tämän, mutta miten se olisi voinut olla mahdollista? Outoa nimeä ei mainittu kertaakaan aiemmin päiväkirjoissa, siitä Zach oli aivan varma. Olihan se tietenkin mahdollista että se salaperäinen parin kuukauden pätkä jolta isoisä oli repinyt kaikki sivut irti olisi valaissut asiaa, kirjoitustyyli ja sävy kun muuttuivat koko ajan hullummaksi menneestä sivistyneeseen ja älykkääseen tekstiin jossa tosin oli surullinen alavire. Bardi tajusi että halusi tavata tämän Szethanokin, ehkäpä tämä voisi kertoa jotain joka selittäisi isoisän outoutta. Ja... ne unet.
Mietteet tosin keskeytyivät kun soturi huomautti että oli mahdollista että konnia olisi tulossa perään enemmänkin. Ajatus ei selvästikään ollut miellyttävä päätellen siitä kuinka bardi näytti vähän hermostuneelta kun asiasta mainittiin, tällä ei hirveästi keinoja olisi estää hyökkääjiä tekemästä mitä nyt lystäisivätkään. Vaikka koko idea painua jonnekin vuorille jonkin epämääräisen olennon perässä - Zach oli jo mielessään päättänyt ettei mikään tuon niminen voinut olla ihminen tai mikään tutuimmista ei-ihmisroduista kuten kääpiö tai haltia - keskelle hirviöitä, nekromantikkoja ja 'Mustien' miehiä ei ollut mikään järin houkutteleva, niin nyt oli ehkä turvallisempaa olla soturin mukana. Ja sitä paitsi, häntä tosiaan kiinnosti tietää kuka tämä Szethanok oikein oli ja että mitä tämä tietäisi bardin isoisästä. "Sovittu. Mutta voisitko nyt mennä pois? Haluaisin levätä sen muutaman tunnin mitä tässä nyt on aikaa ennen aamua...", Zach totesi alkaen hätistellä varovaisesti, mutta silti melkoisen päättäväisesti soturia ulos huoneestaan.
Loppujen lopuksi bardi ei nukkunut loppu-yön aikana kuin pari tuntia ja nekin olivat painajaisten täyttämiä, mistä johtuen tämä lähti huoneestaan jo varhain ja olisi jo syönyt aamupalan majatalon ruokasalissa ja lähinnä odotteli että Vael saapuisi. Olisi aika selvää että mies oli nukkunut vähän kehnosti, tämä näytti jokseenkin väsyneeltä. Ei kuitenkaan sen verta etteikö siitä olisi ollut haittaa, Zach oli kuitenkin kokenut bardi mikä joskus johti siihen ettei hän saanut rauhaa nukkua kun lauloi väärän laulun väärälle yleisölle mikä saattoi johtaa pikaiseen pakenemiseen kaupungista... Eihän sitä enää niin usein sattunut, mutta aina joskus.
|
|
|
Post by Sankari on Jul 30, 2012 23:09:01 GMT 3
Aamu valkeni ja nousevan auringon säteitä alkoi karkailla horisontista valaisemaan kaupungin katuja. Vael heilautti niille tervehdykseksi miekkaansa tehdessään matkaansa kohti muureja. Bardin vetäydyttyä nukkumaan, Vael oli viettänyt lopun yötä huoneessaan suunnitelmia tehden. Mitään kovin konkreettista hän ei tosin ollut saanut aikaan, suurin osa ajasta oli kulunut soturin väitellessä itsensä kanssa siitä, miten vuoripeikkoa vastaan oli kaikesta järkevintä taistella. No, hän ei ollut saanut sitä ratkaistua tyydyttävällä tavalla, mutta eipä sillä toisaalta ollut suurta väliäkään. Kävellessään muureja kohti hän tunsi olonsa merkillisen riehakkaaksi, mikä oli yksi niistä harvoista sivuvaikutuksista, joita vuorokauden valvominen hänessä teetti. Vael huomasi ehtineensä bardin majatalon luokse ja rymisteli sisään. Majatalon ruokasalissa häntä odottivat jokseenkin väsyneiden kasvojen rivistöt, kun vasta heränneet ihmiset kompuroivat huoneistaan aamupalalle. Vael löysi bardin pian ja marssi hänen luokseen. Hän oli ilmeisesti jo syönyt aamupalansa, joten Vael totesi vain, ehkä vähän tarpeettomankin kovaan ääneen, ainakin päätellen niistä katseista, joita sai majatalon muulta asiakaskunnalta: ”Oletko valmis? Hirviöt, peikot ja kuka tietää mitkä muutkin uudet tuttavuudet odottavat jo.” Sen sanottuaan hän marssi takaisin ulos olettaen bardin seuraavan ja saapui pian muureille. Uninen vartiomies oli jo saapunut muurien luo portit avatakseen. Hän oli ilmeisesti kuitenkin toivonut voivansa lykätä raskaiden vipujen kiskomista vielä hetken, koska murisi itsekseen jotain ”hulluista, joiden pitää jo päästä ulos, kun kunnon ihmiset vielä nukkuvat”, Vaelin ilmoittaessa hänelle aikeestaan astua porttien toiselle puolelle. Vael antoi tänään moisen mennä ohi korvien. Sen sijaan hän käski tallipoikaa tuomaan hänen hevosensa. Hän ei tiennyt miten bardi aikoi matkustaa, mutta oletti että hän oli onnistunut tienaamaan esiintymisillään sen verran, että omisti oman hevosen. Muuten matkanteosta tulisi hidasta. Tallipoika ilmestyikin pian hänen hevosensa kanssa ja Vael hyppäsi selkään. Taivas oli joka suuntaan täysin pilvetön niin pitkälle kuin silmä vain yltti. Edessä olisi hyvä ratsastuspäivä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 31, 2012 12:42:20 GMT 3
Bardi heilautti kättään tervehdykseksi sisäänastuvalle soturille, lähinnä nyökäten vastaukseksi kun nousi ja otti laukkunsa matkaan. "Hyvä huomenet vaan sullekin...", Zach totesi itsekseen ja lähti seuraamaan Vaelia. Joku saattoi tietenkin ihmetellä soturin huutelua muttei muusikko ruvennut katselemaan alkoiko joku tuijotella tai jotain. Bardi lähinnä seurasi Vaelia joka taisi olla melko lailla tämän reissun niin sanottu johtaja. Zach kävi hakemassa hevosensa sillä aikaa kun soturi määräili vartiomiestä availemaan porttia. Vaikka olikin bardi ja olisi luullut olevan hienohelma, niin ei Zachia ollenkaan haitannut se että välillä joutui tekemään jotain oikeasti eikä vain laulelemaan ja soittelemaan. Bardi tuli takaisin portille hevosensa kanssa vähän ennen kuin tallipoika toi Vaelin oman hevosen, ja mies käytti luppoajan hyväksi kiinnittämällä laukkunsa kunnolla satulaan. Hevonen oli hyvä laatuinen ja bardi näytti osaavan ratsastaa kuin vanha tekijä joten siinä ei luulisi tulevan minkäänlaista ongelmaa vastaan.
Bardi antoi kohteliaasti soturin kulkea edellä - tai no, kohteliaasti ja kohteliaasti, Zach tiesi ettei osannut hirveän hyvin tapella eikä hänellä ollut sitä paitsi miekkaakaan, joten oli parempi että Vael vaan menisi edeltä. Muusikko ei halunnut päättää päiviään jonkun maantierosvon miekasta tai jotain. "Kuinka nopeasti olet aatellut että kuljettaisiin? Olisi varmaan ainakin fiksua sitten pysähtyä jossakin kylässä vuorien lähellä jos sieltä sais vähän tuoreempaa informaatiota kuin isoisän tekstit?", bardi tiedusteli kumppaniltaan, katsellen samalla horisonttiin. Ei olisi järkeä vain rynnätä sokkona vuorille ja toivoa että he törmäisivät henkilöihin jotka pitivät tätä Szethanokia vankina. Se ei voisi päättyä muuta kuin huonosti. Bardi myös kaivoi luuttunsa esiin ja tilautteli pari sointua ihan vain harjoituksen vuoksi. Hevonen ei ollut moksiskaan siitä ettei tätä suoranaisesti ohjastettu, ilmiselvästi eläin oli tottunut bardin tempauksiin tai hyvin koulutettu. Jos laukkaan olisi lähdetty niin silloin istuskelu ja soittelu ei varmaan olisi onnistunut, mutta eipä olisi hirveän järkevää yrittää juoksuttaa hevosta koko matka, se ei tulisi ikinä onnistumaan.
|
|
|
Post by Sankari on Aug 1, 2012 1:37:16 GMT 3
”Jos emme pysähdy tai hidastele turhia, olemme vuorien juurella ennen iltaa. En juuri innostu yöllä matkustamisesta. Jos kulkisin toisten veljeskunnan sotureiden kanssa, voisin huvikseni matkustaa yöllä ja toimittaa samalla oikeuden eteen joitakin täällä päin liikuskelevista ryöväreistä. Sinä et kuitenkaan ole soturi ja kun lainsuojattomat huomaisivat sen, olisit vainaa. Päivällä täällä luulisi silti olevan kohtuullisen turvallista. Valtaa pitävät lordit lähettävät partioitaan pitämään tiet vaarattomina.” Vael piti tauon ja tähyili hetken varmuuden vuoksi horisonttiin, kuin ei mielessään olisi kuitenkaan luottanut kyseisiin partioihin aivan järjettömän paljon. ”Vuorien luota voimme sitten etsiä sen mainitsemasi kylän”, hän jatkoi hetken kuluttua. ”Todennäköisesti sieltä saattaa löytyä jopa sellainenkin, joka on varustettu majatalon kaltaisella ylellisyydellä.” Sen jälkeen hän ei sanonut hirveästi mitään, tarkkaili vain vähitellen muuttuvaa ympäristöä. Tieltä näkyi vielä lähinnä vain peltoa ja satunnaisia maatiloja. Jossain kauempana saattoi nähdä jonkun lordin kartanon hahmonkin, vaikka ne olikin poikkeuksetta rakennettu turvallisten etäisyyksien päähän rahvaan majoista. Maisema muuttuisi kuitenkin aivan pian, kun he ehtisivät matkan metsäiselle taipaleelle, joka näkyi jo suoraan edessä. Metsän takana kohosivatkin sitten jo vuoret. Vael ei odottanut taivalta kovin innokkaana. Metsät olivat kaikkein potentiaalisimpia väijytyspaikkoja ja aiheuttivat epämiellyttävän tunteen niskassa myös päivisin. Heidän päästyään metsään ei mennytkään kauan, ennen kuin Vaelin silmät tavoittivat ensimmäiset epämiellyttävät jäljet. Tien sivussa, aivan metsän rajassa, oli maassa jonkinlaisia epämääräisiä kappaleita, jotka muistuttivat erehdyttävästi luita. Ne olivat kuitenkin selvästi maanneet siinä jo pidempään päätellen luiden metsittyneestä olemuksesta. Todennäköisesti jälkien aiheuttajat oli saatu kiinni jo kauan sitten. Todennäköisesti. Siitä huolimatta olisi parasta jatkaa vain eteenpäin, kunnes metsä taas katoaisi. Puurajaa oli sitäpaitsi hakattu tien reunoilta vähän kauemmas ja bardi vaikutti kohtuullisen hyvältä ratsastajalta, joten väijytyksen sattuessa heillä olisi hyvät mahdollisuudet päästä pakoon ilman taisteluakin.
(Haluatko, että jo tällä matkalla tapahtuu jotain vai kipsutteleeko nämä ensin melko rauhassa kylään ja vuorille ennen kuin seuraa enemmän toimintaa?)
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 1, 2012 17:47:20 GMT 3
"Yöllä matkustelu olisi tosiaan vähän riskialtista", bardi myönteli soturin arviota, katsellen itsekin tietä pitkin eteenpäin. Eihän siellä ainakaan nyt näkynyt missään jotain piilossaolevia maantierosvoja, joten ehkäpä paikallisten lordien miehet pitivät onnistuneesti paikat pystyssä. Todennäköisesti tosin silloin tällöin helpon rahan perässä juoksevia ilmaantui maisemiin, ei niille paljon mitään voinut. Zach myötäili loppujakin Vaelin kommentteja muttei nähnyt tarpeelliseksi kommentoida näitä sen enempää, mitä nyt nyökkäili. Bardi katseli vähän levottomana metsää jonne tie kaksikon vei, siellä näkyvyys oli kuitenkin huomattavasti heikompi kuin aavalla millä he olivat matkustaneet tähän mennessä. Olisihan siellä suojaa tuulelta ja sateeltakin jos sää sille päälle sattuisi, mutta muuten se olisikin sitten kaikin puolin vaarallisempaa tienoota matkustaa. Tien varrella näkyvät luut ainakin vahvistivat tätä näkökulmaa ja Zach vähän värähti huomatessaan jonkun onnettoman jäänteitä. "Karmiva paikka", bardi kommentoi ja otti taas luuttunsa esiin, yrittäen piristää matkantekoa soittamalla hiljaa jonkinlaista yksinkertaista sävelmää.
Olipa luita matkan varrella enemmänkin, kaikki samalla tavalla enemmän tai vähemmän maatuneita ja ilmiselvästi melko vanhoja. Aivan varmasti metsässä oli joskus ollut maantierosvoja tai jotain muuta, mutta tiedä sitten oliko enää, suurin osa kun oli melko vanhan näköisiä eikä kokonaisia luurankoja näkynyt oikeastaan ollenkaan. "Mitähän hittoa täällä tapahtui", Zach kysyi hermostuneena kohdalla jossa oli ilmiselvästi joskus vähintään kuukausia sitten tapahtunut jotain karmeaa, luita oli ihan selvästi näkyvissä paljon enemmän kuin aikaisemmissa paikoissa, puita oli kaatunut ja osa niistä oli palanut. Luissakin oli merkkejä kärventymisestä joidenkin kohdalla. Maassa lojui myös sekalaista tärveltynyttä aseistusta, osa oli ruostunut pilalle ja osa näytti sulaneen osittain. "...olivatkohan nämä maantierosvoja jotka kävivät väärän kohteen kimppuun? Jonkun velhon tai jotain", bardi arveli katsellessaan jälkiä. Mikä olikaan nämä onnettomat teurastanut se oli tehnyt sen melkoisella antaumuksella, mutta kaikesta päätellen siitä oli jo aikaa eikä muita samanlaisia paikkoja ollut metsässä tullut vastaan ainakaan vielä, joten oli aika turvallista päätellä ettei syyllinen ollut lähimaillakaan. Joku voimakas ohikulkija tai jotain.
((eipä sitä tarvi mitään sen erityisempää ellet halua.))
|
|