cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 14, 2012 21:54:30 GMT 3
Bardi parhaansa mukaan kiinnitti huomionsa ainoastaan laulamiseensa ja peikkojen tuijotteluun eikä täten juurikaan reagoinut siihen mitä Vael murahteli. Yllättäen aiottu uhma kuolemaa vastaan päätyi toimimaan peikkojen hämmentämiseenkin täysin odottamattomasti - siis lukuunottamatta peikkojen johtajaa joka lopulta kävi soturin kimppuun, laskien tämän ilmeisesti suuremmaksi uhaksi. Tai sitten lievä taikausko ja hieman outo haju bardista sai tämän kuitenkin päättämään soturin olevan turvallisempi vastustaja. Tiedä sitten. Huonostihan se sitten päättyi peikkopäällikölle, bardin luritellessa viimeiset säkeet laulustaan peikon pään pyöriessä maassa, mulkoillen samalla peikkoja. "...ja niin kaatui Rodrik Punaparta, yksin ja typeränä", muusikko päätti laulunsa, miettien mitähän nyt kävisi. Lievä taikauskoinen pelko ja tieto heimon päällikkön paikan vapautumisesta saivat kuitenkin peikot rupeamaan miettimään tärkeämpiä asioita kuin kaksikkoa ja mokomat päätyivät riehumaan oikein antaumuksella, hakaten toisiaan siihen tahtiin että heimo varmaan kutistuisi ihan kohtuullisesti ennen kuin uusi päällikkö olisi löytynyt. Muusikko seurasi mukisematta soturin esimerkkiä, hypäten hevosen selkään itsekin, kuitenkaan pitämättä mitään erityistä kiirettä. Ei peikoilla näyttänyt mikään hirveä kiire olevan johtajuuden selvittelyssä, varsinkin kun aina kun joku yksilö näytti olevan vahvoilla niin useampi peikko kävi sitten yhtäaikaa tämän kimppuun. Kun oltiin päästy vähän matkan päähän peikkonujakasta ja sen äänet alkoivat jäädä taakse, bardi näytti pohdiskelevan jotakin. "Nuo otukset eivät taida olla järin fiksuja? Laulu hämmensi niitä - ja varmaan pelotti, jotkut niistä näyttivät hieman hermostuneilta - ja kun niiden johtaja kuoli ne päättivät yksissä tuumin ratkaista johtajuuden nujakoimalla", Zach kysäisi, vilkaisten taaksepäin vaikka taistelu oli jo jäänyt jonnekin taakse. "Näyttävät vaarallisemmalta kuin ovatkaan oikeastaan...", mies arveli kohauttaen sitten olkiaan. Vaarasta oltiin selvitty kunnialla joka tapauksessa. "Ovatko ne muuten yleensäkin noin aggressiivisia? ...vai onko vuorten nykyiset tapahtumat tehneet niistä vihamielisempiä kuin yleensä? Paikkaa ei kuitenkaan kartassa ollut merkitty vaaralliseksi, ehkä ne yleensä jättivät matkalaiset rauhaan kuhan heidätkin jätettiin rauhaan?", mies vielä heitti pari arvausta, vetäen sitten taas kartan esiin, vilkuillen sitä. Se ainakin tuki lievästi hänen teoriaansa kun peikoista ei muuta varoitusta ollut kuin se lyhyt merkintä Hakrezin heimosta, mielenkiintoista kyllä ettei sen kummempaa. Kartantekijä oli joko arvellut ettei peikoista olisi suurta vaaraa tai sitten että kuka tahansa joka luki sen tiesi mistä oli kyse. "Hmm. Haiseeko täällä savu?", bardi äkkiä kysyi kun matka oli edennyt jonkun aikaa, katsellen ympärilleen uteliaana. Missään ei näkynyt savua, mutta tarkka ilman haistelu paljasti että jostakin leijaili hieman savun hajua. Ehkä nuotio tai jotain oli jossain lähistöllä. Tarkka nenä muusikolla ainakin oli kun oli huomannut mokoman vaikkei ollut keskittynyt haistelemaan mitään.
|
|
|
Post by Sankari on Aug 16, 2012 22:40:58 GMT 3
”Voi hyvinkin olla”, Vael vastasi bardin arveluihin. ”Vaikka harvemmin peikot varsinaisesti rauhaa etsivät. Yleensä niillä kuitenkin riittää tarpeeksi hupia toistensa mätkimisessä. Että ne jaksaisivat siirtää keskinäiset kahinansa syrjään, vaatisi jo jonkinlaista ulkoista uhkaa. Tosin ulkoinen uhka unohtuu heti, kun on johtajan paikka tarjolla”, hän jatkoi ja vilkaisi merkitsevästi taakseen. Bardin mainitessa savunhajun, Vaelkin oli haistavinaan jotain. ”Se voisi olla peräisin tuolta”, hän sanoi ja osoitti kohti loivaa rinnettä vähän matkan päässä. Ainakin rinnettä peittävät puut toimisivat jonkinlaisena näköesteenä, varsinkin jos mahdollisen nuotion sytyttäjä oli nähnyt vaivaa tulen piilottaakseen. Jos haju taas olisi ollut peräisin jostain muualta, sitä luulisi että he olisivat jo paikantaneet savun lähteen. Sinällään jo se, että mahdollisen nuotion pystyttäneet olivat ylipäänsä yrittäneet piilottaa savua, kertoi siitä että he tuskin olivat vuorilla valtaa pitävien suuria ystäviä. Muuten heillä tuskin olisi ollut mitään syytä salata toimiaan. Se ei tietenkään välttämättä tarkoittaisi, että he olisivat soturin tai bardinkaan suuria ystäviä, mutta tuskin he suhtautuisivat heihin avoimen vihamielisestikään. ”Meidän kannattaisi ehkä ottaa selvää ketkä tuolla metsässä lymyävät”, Vael totesi ja selitti bardille loput järkeilystään. ”Liian moni asia on vielä epäselvä ja he saattaisivat tietää jotakin uutta. Saattaisi toki olla parasta tarkkailla heitä aluksi hetki piilosta, jos he vaikka paljastuvatkin sellaiseksi väeksi joiden seuraa me emme oikeastaan kaipaa.” Vael katseli hetken metsää mietteliäänä, kunnes totesi taas: ”Tosin jos he eivät ole vallanpitäjien ystäviä herää kysymys, keitä he oikeastaan ovat? Ovatko he jonkun sellaisen lordin, joka yrittää selvittää mitä vuorilla, käskyläisiä vai onko verkkoon sotkeutunut aivan toisenlaisia kuvioita. Sinun kannattaisi muuten varmaankin tällä kertaa kulkea edeltä. Hevoset ja suurimman osan muista tavaroista voimme ehkä jättää tähän, mutta en mielelläni kulje ilman tätä rengaspaitaa ja sen kanssa on vaikea kulkea aivan hiljaa.”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 17, 2012 23:08:42 GMT 3
"Eli varmaan mitä täällä on meneillään on saanut ne rauhattomiksi ja tavallista vihamielisemmiksi", Zach päätteli soturin selityksestä peikkojen psykologiasta. Kuulosti loogiselta. "Eivät kuitenkaan enää ole uhkana meille, ehkä paluumatkalla", bardi vielä totesi kohauttaen olkiaan, ongelma oli tämän mielestä nyt ratkaistu joten turha tuhlata yhtään enempää aikaa sen miettimiseen. Tosin, kohta uusi uhka (ehkä) nosti päätään kun muusikko havaitsi ilmassa savunhajun. Itse tuo ei osannut päätellä mistä se oli peräisin, mutta onneksi soturilla oli tämmöisissä asioissa tarkemmat hoksottimet ja tajusi mahdollisen alkulähteen savulle rinteen takana. Bardi nyökkäsi vastaukseksi, yrittäen löytää katseellaan mitään merkkejä savusta siinä suuremmin onnistumatta. Zach olisi itsekin varmaan piilotellut nuotiota jos olisi joutunut viettämään aikaa vuorilla enemmänkin, niin eipä tuo varsinaisesti syyttänyt tuntematonta tahoa tällaisesta käytöksestä - tosin sotilaan idea oli silti hyvä. "Jep, parempi olla ottamatta riskejä. Eiväthän he luultavasti ole vihamielisiä tai mitään, mutta kuka tietää", bardi totesi katsellen arvioivasti rinteen suuntaan, vieläkään näkemättä savua. Ehkä pari yksinäistä savunhattaraa? Aika hyvin piilotettu, vaikka se tarkoitti ettei siellä olisi kovin isoa nuotiota, savun piti kuitenkin mennä jostakin ylös jos siihen ei halunnut tukehtua. "He voisivat olla ketä hyvänsä", Zach myönsi Vaelin lievälle epäluuloisuudelle, hypäten sitten alas hevosensa selästä kun toinen totesi että enimmät tavarat taisi olla paras jättää siihen. Bardi myös nyökkäsi kun toinen ehdotti että tämä menisi edeltä, vaikka näyttikin hieman epäröivältä. "Yritän mennä hiljaa - ekaa kertaa hiippailen tällaisessa maastossa tosin", sanottiin hieman epävarmasti, mutta menipä tuo kuitenkin edeltä vaikka olikin selkeästi huolissaan siitä että möhläisi jotenkin ja paljastaisi kaksikon läsnäolon liian aikaisin. Huoli oli turha. Epävarmuudestaan huolimatta muusikko tuntui olevan luonnonlahjakkuus maastossa liikkumisessa, pitäen erittäin vähän ääntä edetessään kohti rinnettä. Tuo osasi väistää kaikki satunnaiset oksat sun muut joihin astuminen olisi tuottanut turhaa meteliä ja kulkikin lähes äänettömästi kaiken huomioon ottaen. Ei mikään huonoin hiiviskelijä ilmiselvästi. Kun tuo lähestyi rinteen laitaa tuo meni matalammaksi, kurkaten laidan yli näkyikö missään mahdollista nuotiota. Ensin mitään ei näkynyt, mutta sitten tuo tajusi muutaman ison kivenlohkareen keskeltä näkyvän pari miestä istuskelemassa nuotion äärellä. Paikka oli pieni leiri, siellä oli myös pari melko hyvin naamioitua telttaa ja polttopuita pidemmäksikin aikaa - sekä muutamia aseita. Zach huomasi että noilla oli hihoissaan jonkunlaiset vaakunamerkit, mutta etäisyyttä oli liikaa että olisi osannut eroittaa minkälaiset. Musta oli kuitenkin päävärinä... Hmm. Jostain syystä mieleen tuli ettei tämä kaksikko ehkä ollut sitä sorttia jolle kannatti mennä puhumaan. "Siellä on pari tyyppiä, niillä on pieni leiri. Ehkäpä jonkun sortin tarkkailijoita?", bardi kuiskasi perässä tulevalle Vaelille.
|
|
|
Post by Sankari on Aug 18, 2012 21:34:54 GMT 3
”Ehkä”, Vael vastasi bardin kysymykseen miehet nähtyään. He eivät olleet tehneet häneen suurta vaikutusta. Heidän vaatteensa olivat ehkä joskus olleet hienot, mutta nyt ne näyttivät kuluneilta eivätkä miehet itsekään vaikuttaneet olevan parhaimmillaan. Nälkää he eivät ilmeisesti olleet joutuneet näkemään päätellen siitä, että heidän kasvoissaan oli vielä jokseenkin lihaa luiden päällä, mutta he eivät selvästikään olleet nukkuneet viime aikoina liikaa. ”Mutta jos he ovatkin, se ei vielä kerro meille keitä he tarkkailevat ja kenen käskystä?” Vael yritti kuunnella mistä kaksikko keskusteli, mutta puhe jäi epäselväksi eikä siitä erottanut muuta kuin, että äänenpainot olivat jokseenkin kiivaat. ”Meidän pitää päästä lähemmäs”, hän mutisi ja ryömi eteenpäin toivoen bardin seuraavan perässä. Hän ei liikkunut mitenkään turhan hiljaa, mutta onneksi kaksikko oli niin syventynyt omaan väittelyynsä ettei heiltä juuri liennyt huomiota ulkopuoliselle maailmalle. ”Minä sanon sinulle, että me lähdemme nyt heti ja jätämme nämä kurjat vuoret taaksemme saman tien. Niin meidän olisi pitänyt tehdä jo alun perinkin heti siinä vaiheessa, kun ne yhdet keksivät ruveta riitelemään. No, nyt Baratas saa ainakin odottaa ja kököttää luolassaan juoniaan punoen, kenties jopa kauemmin kuin edes hänellä riittäisi siihen kärsivällisyyttä. Kadanilla on jo aivan tarpeeksi hirviöitä käskettävänään lähialueiden valtaamiseen ja sitten hän voikin palkata jo toisen velhon. Baratasia hän ei tarvitse enää ja tämän riidan jälkeen Baratasin on turha enää ajatella saavansa mitään siitä, mitä luvattiin. Hänenä olisin tyytyväinen jos säilyttäisin henkeni, hän on enää Kadanille vain este ja sinä tiedät miten heille käy. Ja silti me yhä piileskelemme täällä metsässä muka tarkkailemassa tilanteen kehittymistä. Miten meidän on tarkoitus tarkkailla, kun täällä ei ole mitään tarkkailtavaa. Hirviöitä täällä kyllä on, kuten varmaan muistat.” ”Mutta Baratas sanoi etsivänsä meidät käsiimme ja tappavansa meidät, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa, jos pettäisimme hänet. Ja sitä sinäkään et voi kiistää etteikö hän olisi tarpeeksi mahtava velho sen tehdäkseen.” ”Hän ei voi etsiä meitä käsiinsä jos ei hän selviä elossa. Ja arvaa mitä minä ajattelin tehdä. Ajattelin juuri marssia Kadanin luo ja kertoa missä se kyseinen luola on.” Silloin Vael kuuli kuinka miekka kiskaistiin huotrastaan. Toinen oli noussut seisomaan ja osoitti miekalla ensimmäisenä puhunutta. ”Sitä sinä et tee. Baratas huomaa kyllä jos hänen piilopaikkaansa lähestytään ja hän pakenee. Mutta hän ei tule vain sinun perääsi, vaan meidän molempien perään eivätkä siinä vaiheessa auta selitykset. Sitäpaitsi, jos hän tietäisi, että päästin sinut tietoisesti kertomaan hänen piilopaikkansa Kadanille, hän pitäisi jo yksin sitä riittävänä syynä minun tappamiselleni. Joten sinä et ole menossa minnekään.”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 20, 2012 22:39:39 GMT 3
"Hiippailu kuulostaa järkevältä", bardikin totesi ja lähti ryömimään soturin perässä lähemmäksi kuuntelemaan kaksikon riitelyä. Muusikko kuunteli kiinnostuneena miten epämääräiset tarkkailijat väittelivät keskenään Barataksesta ja Kadanista - ilmeisestikin Kadan oli itse pääkonna ja Baratas oli luonut ne hirviöt joihin soturi ja bardi olivat törmänneet jo aikaisemmin? Mielenkiintoista... Ehkäpä koko operaatiolla olisi toivoa jos soturi ja bardi onnistuisivat nitistämään tuon Kadanin. Ehkäpä Baratastakin voisi etsiä ja yrittää taivutella auttamaan, vaikka tämä ilmiselvästikin oli vähemmän miellyttävä henkilö. Sitten riita näytti menevän väkivaltaiseen suuntaan kun toinen miehistä vetäisi miekan esiin ja osoitteli sillä toveriaan (bardi pisti merkille nyt lähemmältä tarkkailupaikalta että vaakuna joka asuun oli joskus ammoin pistetty kuvasti mustaa lohikäärmettä - Zach muisti epämääräisesti että joku Kakskivessä vieraillut aatelissuvun jäsen piti sitä symbolinaan. Hmm). "Hei, hei! Rauhoitu nyt! Mehän ollaan helvetti soikoon oltu kavereita vielä silloinkin kun oltiin Armanin porukoissa! Perhana soikoon!", uhkailun kohteena ollut tiuskaisi vetäytyen hieman taaksepäin, nostellen käsiään esteleväisesti. "Ei sitten perhana mennä Kadanille! Homehdutaan täällä!" Miekanheiluttelija tuhahti, mutta pisti kuitenkin miekkansa takaisin tuppeen, ilmiselvästi vakuuttuneena siitä että oli saanut toverinsa taivutettua oman mielipiteensä kannalle. Zach mietti että mitäköhän tässä pitäisi tehdä, vilkuillen ajatuksissaan ympäristöä. Kaksi konnaa ei kai Vaelille olisi ylitsepääsemätön este, vaikka molemmat tosin näyttivät sotureilta. Olisi kait helppoa vain hyökätä ja tainnuttaa ainakin yksi näistä ei-kuolettavasti. Jokin kiinnitti bardin huomion konnakaksikon leirin reunalla, pieni liike. "Hei. Katso tuonne", muusikko kuiskasi, törkäten toveriaan ja sitten osoittaen varovaisesti heinikon suuntaan missä oli nähnyt jotain. Jokin siellä liikkui hiljaa lähemmäs tällä hetkellä synkästi toisiaan mulkoilevia tarkkailijoita kohti. "Miksi helvetissä me edes petettiin Armanit Barataksen kanssa ja hypättiin Kadanin kelkkaan alunperin? Typerin temppu mitä ollaan tehty", kapinahenkisempi valitteli saaden vihaisen mulkaisun kaveriltaan. "Koska joko Baratas tai Kadan olisi tappanut meidät muuten. Siksi. Tukkisitko jo turpasi?", ärähdettiin vastaukseksi.
"Teitte väärän valinnan", läheltä kuului yhtäkkiä huuto, ja heinikosta jossa liikettä oli näkynyt nousi esiin iso arpinen mies varsijousen kanssa, ampuen viimeksipuhunutta selkään. Ilmestynyt oli sangen vaarallisen näköinen mies, naamassa oli useampia arpia ja vyöllä roikkuva miekka näytti melkoisen tappavalta vaikka olikin koristeltu ehkä turhan koreasti, siinä kun oli kahvassa kaiverrus joka esitti miestä tappamassa lohikäärmettä hyvin yksityiskohtaisesti. Tulijan vaatetus oli ilmiselvästi valittu sen maastoonsulautumis-kyvyn vuoksi, se kun näytti sellaiselta että liikkumattomana maastossa tuota ei olisi kovin helpolla huomannut. Vielä kunnossa oleva tarkkailija kiljaisi nähdessään toverinsa kaatuvan maahan, ja vetäisi oman miekkansa esiin, valmiina puolustautumaan hyökkäystä vastaan kun tulija pudotti varsijousen ja veti miekkansa esiin - mutta reilun tappelun sijaan tuo vetäisikin hihastaan puukon ja nakkasi sen konnan kurkkuun. "Kreivi Arman ei pidä pettureista", mies tuhahti, potkaisten selkään ammuttua joka oli vielä hengissä vaikka epäilemättä kuolisikin ennemmin tai myöhemmin. Tappaja käveli rauhallisesti toisen jo tässä vaiheessa lähes kuolleen luokse ja otti puukkonsa takaisin, vilkaisten sitten ohimennen rinteen suuntaan missä soturi ja bardi olivat. Ja vilkutti, kääntyen sitten lähtiäkseen, potkaisten toista kuolevaa uudestaan ohimennessään. Mies oli metsästäjä, palkkatappaja - hänet oli palkattu tappamaan nuo kaksi petturia jotka niin rauhallisesti olivat jutelleet nuotiolla, ja mahdollisesti velho Baratas, mutta Zach ja Vael eivät häntä suuremmin kiinnostaneet vaikka tuo olikin tarpeeksi taitava huomatakseen heidät piileskelemässä lähettyvillä. "Jopas nyt. Eh, tuo toinen on näköjään vielä elossa...", bardi totesi, vilkuillen sitten selkään ammuttua joka yritti ryömiä kaverinsa luokse valitellen suureen ääneen. Vasama taisi olla myrkytetty kun palkkatappaja luotti niin suuresti siihen ettei tämän saalis selviäisi enää kauaa. "Pitäisiköhän sitä käydä, tuota, kuulustelemassa?", Zach ehdotti, vilkaisten hermostuneena poispäin kävelevää palkkatappajaa joka vilkuili vuorten luolien suuntaan.
|
|
|
Post by Sankari on Aug 25, 2012 0:51:11 GMT 3
Tämä keskusteluhan olikin harvinaisen tapahtumarikas, oli Vael ajatellut jo toisen vetäessä esiin miekkansa ja tunnelman kiristyessä huomattavasti. Ilmeisesti näytös oli kuitenkin vasta alussa. Yhtäkkiä heinikosta esiin hyppäävä mies toi näytelmän Vaelin makuun jopa liiankin lähelle katsojakuntaa. Niin lähelle, että Vael oli jo aikeissa vetää esiin miekkansa. Palkkatappaja näytti kuitenkin tappaneensa jo tarpeeksi ja tyytyi vain vilkuttamaan heille. Ilmeisesti palkkatappaja ja toimeksiantaja olivat melkoisen varmoja itsestään, kun he noin vain uskalsivat jättää henkiin todistajia, jotka olivat kuulleet palkkaajan nimen. Vael oli aina inhonnut palkkamurhaajia ja kaikkia heidän kaltaisiaan ja mietti oli jo kahden vaiheilla pitäiskö tämä palkkatappaja käydä päästämässä päiviltä, varsinkin kun tämä tappoi aivan avoimesti, välittämättä siitä kuka murhaa sattuisi todistamaan. Kaksikon puhumat asiat olivat kuitenkin tuntuneet Vaelista melkoisen keskeisiltä ja toinen heistä vaikutti vielä olevan elossakin, mutta ei enää pitkään ja jokainen hetki olisi syytä käyttää kaikkien mahdollisten tietojen irtisaamiseen. Niinpä Vael päätti tämän kerran antaa palkkatappajan mennä ja vastasi kyllä bardin kysyessä tulisiko miestä kuulustella. ”Keitä ovat nämä Baratas ja Kadan, joista te puhuitte”, Vael kysyi heti miehen luokse päästyään. Mies katsoi häntä kohden tylsästi eikä juuri näyttänyt enää välittävän, vaikka jostain oli yhtäkkiä ilmestynyt hänen eteensä kaksi miestä: ”Mitä pirua se sinulle edes kuuluu”, hän murahti ensimmäiseksi, mutta pienen tauon jälkeen hän kuitenkin huokaisi katkonaisesti ja jatkoi: ”Vaikka miksi minä heidän juoniaan enää peittelisin. Vihasin aina molempia, joten oikeastaan heidän suunnitelmansa sietävätkin tulla jonkun tietoon, vaikkei se tässä vaiheessa enää välttämättä auta kauheasti.” Saman tien hän aloitti: ”Mitään kovin yksityiskohtaista ei meille koskaan kerrottu, mutta ymmärsin että Kadan, joka oli erään erittäin rikkaan aatelissuvun perijä, oli onnistunut hankkimaan jostain käsiinsä jonkinlaista vanhaa ja salattua tietoa, joka mahdollisti näiden hirviöiden luomisen. Hän ei kuitenkaan kyennyt itse hyödyntämään tätä tietoa, joten hän palkkasi avukseen yhden mahtavimmista, mutta myös julmimmista velhoista, Baratasin. He muuttivat vuorten keskellä sijainneeseen linnaan, joka oli kai siihen aikaan jonkun toisen suvun hallussa ja kaappasivat sen itselleen. En tiedä miten, olin siihen aikaan toisaalla hakemassa muutamia avuliaita, jotka jaksaisivat aina silloin tällöin lähettää vuorelle jokusen kuolleen eläimen tai ihmisjäsenen jos toisenkin. Joka tapauksessa he onnistuivat luomaan noita kyseisiä hirviöitä melkoisen määrän. Kuitenkaan he eivät ilmeisesti tulleet alun alkaenkaan kovin hyvin toimeen ja lopulta riita kulminoitui, kun Kadan päätti ryhtyä liikekannalle, vaikka Baratas olisi vielä halunnut odottaa ja luoda rauhassa lisää hirviöitä. Ja sen jälkeen Baratas pakeni ja me hänen kanssaan.” ”Tämä Baratas saattaisi varmastikin suhtautua joissain määrin myötämielisesti suunnitelmiimme, mutta jostain syystä en juuri innostu hänen kanssaan asioimisesta sen perusteella mitä olen täällä kuullut”, Vael mutisi puoliääneen. Kuoleva mies naurahti karusti: ”Tuskin, Baratasin kanssa asioinnissa on se ongelma, että asiointia on vaikea päättää ellei tahdo päästä hengestään. Samoin käy myös jos Baratas itse päättää ettei sinusta ole hänelle enää hyötyä. Mutta hän saattaa olla, että hän ottaa teihin yhteyttä joka tapauksessa. Hänellä on keinoja saada tietoonsa asioita.” ”Jos tämä velho on kerran näin mahtava, miten Kadanin onnistui ylipäänsä ajaa hänet pakosalle. Eikö Baratas olisi voinut vain lausua jonkun loitsun ja Kadan olisi heittänyt henkensä?” ”Kadan on vähintäänkin yhtä julma kuin Baratas, mutta hän on myös omalla tavallaan varovainen eikä ole koskaan luottanut magiaan eikä velhoihin. Niinpä hän on ympäröinyt itsensä ja linnansa kaikilla löytämillään magiaa torjuvilla esineillä ja vastataioilla.” Vael ei keksinyt hetkeen muuta kysyttävää, joten hän katsoi vuorostaan bardiin jos tämä haluaisi kysyä jotain niin kauan kuin kuoleva mies ylipäätään vielä eläisi.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 25, 2012 19:11:05 GMT 3
Bardi seurasi soturia vilkuillen hermostuneena samalla koko ajan kauemmaksi menevän tappajan suuntaan. Zach ymmärsi täysin mitä miehen ylimielisyys tarkoitti - hän oli tarpeeksi taitava ettei Vaelista ja muusikosta olisi tälle kovin suurta vaaraa, ja todistajien jättäminen tarkoitti sitä että palkkaajat olivat liian vaikutusvaltaisia että kaksikon sanalla olisi yhtään mitään väliä. Se oli aika huolestuttavaa. Kai soturi oikeastaan olisi pärjännyt palkkatappajaa vastaan, mutta Zach oli iloinen ettei tilanne ollut mennyt siihen että teoriaa olisi pitänyt testata - jos tappajan ylimielisyys oli ansaittua, niin jos soturi olisi hävinnyt niin bardikin olisi kuollut soturin mukana. Zach oli jossakin taustalla soturin kuullustellessa kuolevaa, tutkien epäonnisten tarkkailijoiden leiriä. Eipä siellä hirveästi ollut mitään kovin hyödyllistä, erittäin vähän ruokaa ja pari ylimääräistä asetta, jousi ja muutama heittotikari. Bardi istahtikin sitten lähellä olevalle kannolle kuuntelemaan mitä kerrottavaa kuolevalla oikein oli. Puhe Baratasista oli vähän huolettavaa, varsinkin se että kuolemaisillaan oleva vihjasi että velho saattaisi etsiä bardin ja soturin käsiinsä ja pakottaa nämä välikappaleeksi kieron maagikon ja yhtä kieron aatelisen kärhämään. Ei mikään kovin houkutteleva lopputulos. Lopulta Vael pääsi kysymystensä loppuun ja ilmeisesti jätti loput kysymykset bardille, jos tämä keksisi mitään. Ja, no, olihan Zachilla yksi asia josta tuo halusi kysyä. "Nämä alkuperäiset työntantajasi... Olivatko he nämä Armanit?", bardi kysyi, tullen hieman lähemmäs. Kuoleva mies nyökkäsi ja yskäisi pari kertaa, suusta valuessa verta. Kuolema oli ilmiselvästi jo lähellä. "Nepä ne. Psykoottisia paskiaisia nekin. Helvetti, minulla on vieläkin heidän vaakunansa takissa, ja nyt kuolen kun heidän rakkinsa tappoi minut", kuoleva nauroi synkkänä, yskien taas vähän lisää verta, osoittaen sitten toisessa hihassa olevaa vaakunaa joka esitti mustaa lohikäärmettä. "Niillä oli pari velhoa tekemässä jotain helvetin kokeita lohikäärmeen verellä ja eläimillä - tai ihmisilläkin välillä. Tiedä mitä ne yrittivät tehdä, mutta oudot epäsikiöt olivat lopputulos. Sen takia ne vissiin olivat sen lohikäärmeenkin siepanneet", kuoleva jupisi, turhapa sitä oli salailla mitään kun oli kuolema niin lähellä. Ehkä hyvällä tuurilla joku saattaisi innostua kostamaan jollekin niistä joiden takia hän nyt makasi siinä kuolemassa. "Kadan ja Baratas eivät tietenkään käyttäneet samaa keinoa - niitä otuksia mitä Armanien velhot tekivät ei oikein voi kontrolloida. Sen sijaan Kadan vaan pitää sitä ylikasvanutta sisiliskoa vankina ihan vain jonkunlaisena voitonmerkkinä", koko ajan kalpeneva mies totesi, nostaen toisen kätensä ylös ja tehden hävyttömän eleen jonnekin vuorten suuntaan, epäilemättä joko Kadanin linnoituksen suuntaan tai Baratasin luolaanpäin. Bardin ei tarvinnut juuri kysellä enempää, mutta yksi ainoa sana jota soturi oli käyttänyt jäi tuon mieleen. "Hetkinen... 'voi kontrolloida'? Ei 'voinut kontrolloida'?" Kuoleva nyökkäsi, sylkäisten verisen klimpin maahan. "Niitä on muutama näillä vuorilla, ne kaikkein vaarallisimmat. Jollakin tapaa Armanit pitivät ne rauhallisina, joskaan ei ehkä kuuliaisina - mutta Kadan ja Baratas eivät siinä onnistuneet! Hahaha-kröh kröh", kuolettavasti haavoittunut nauroi, joutuen tosin köhimään melko nopeasti. Äkkiä miehen ilmeille ilmestyi maaninen virne ja tuo tarttui viereen kumartuneen muusikon rinnuksiin, bardin säikähdykseksi. "Ja niistä vaarallisin... He tekivät vahingossa hydran! Hahaha! Armanit veivät sen syvälle linnoituksen alle! Eikä Kadanin idiootti tiedä siitä! En ikinä kertonut Baratasillekaan! Hahaha...", mies nauroi, alkaen sitten yskiä hallitsemattomasti, päästäen Zachin otteestaan joka perääntyikin nopeasti, muttei tarpeeksi nopeasti etteikö olisi saanut hieman verta päälleen. Kuolevan miehen viimeinen hetki oli käsillä, köhiminen jatkui vielä hetken ennen kuin mies alkoi oksentamaan veristä mössöä, nytkähdellen hetken maassa maatessaan - ja sitten lopettaen liikkumisen kokonaan. Myrkky oli tehnyt tehtävänsä. "Urgh", Zach totesi, katsoen pahoinvoivasti veristä mössöä, vilkaisten sitten soturia. "Mikä helvetti on hydra?", bardi kysyi epätietoisena soturilta jonka oletti olevan ehkä asiasta tietoisempi. Isoisänkään teksteissä ei koskaan mainittu sellaista otusta, vaikka aina silloin tällöin joistakin eksoottisista olennoista olikin kirjoittanut.
|
|
|
Post by Sankari on Aug 26, 2012 23:30:34 GMT 3
”Iso ja ruma lisko, jolla on liian monta päätä”, Vael vastasi mietteliäänä.”Tosin niitäkin on montaa sorttia. Toivottavasti tämä ei vaan ole niitä, joille kasvaa irti hakattujen päiden tyngistä vielä lisää päitä.” Vael pudisti päätään ja huokaisi ihmetellen: ”Miten joku voi luoda vahingossa hydran.” Sitten hän päästi katseensa kiertämään hetkeksi ympäristöön. Se ei ollut tänään aivan parhaimmillaan, mihin saattoi vaikuttaa se, että sitä oli juuri äsken koristeltu melkoisella määrällä verta ja suolenpätkiä. Mitään varsinaisesti heidän kannaltaan tärkeää maisema ei kuitenkaan enää tuntunut tarjoavan. Palkkamurhaajastakaan ei enää näkynyt jälkeäkään eli häntä he tuskin enää kykenisivät edes löytämään, saati sitten saamaan kiinni. Vael tutki kuitenkin varmuuden varalta kahden kuolleen pystyttämän leirin. Se oli kaikinpuolin tavallinen leiri. Ei mahtavia taikaesineitä tai velhojen salaisia muistiinpanoja. Eikä hirveästi mitään muutakaan. Kaksikko oli ilmeisesti lähtenyt sellaisella kiireellä, ettei mukaan ollut tarttunut juuri mitään. Jotain kiinnostavaa Vael löysi siitä huolimatta. Avainnippu lojui maassa siellä, missä kaksikko oli ilmeisesti nukkunut. Avaimia oli neljä eivätkä ne näyttäneet kovin ihmeellisiltä, mutta ne saivat silti Vaelin hymyilemään tyytyväisenä itsekseen. ”Katsos mitä täältä löytyi”, hän huikkasi bardille avaimia heiluttaen.”Tuskin ne mihinkään suureen aarrekätköön vievät, mutta jos ne käyvät sen saman linnan oviin, johon me ilmeisesti olemme menossa, ne voivat vielä osoittautua hyödyllisiksi.” Vael asteli takaisin bardin luo ja jatkoi. ”Nyt pitäisi vain päättää miten sinne linnaan päästään? Jatkammeko yhä samaa tietä pitkin vai pitäisikö meidän etsiä muita, salaisempia reittejä, nyt kun kannoillamme pyörii hirviöiden lisäksi ilmeisesti vielä jokseenkin äkäinen velhokin? Mitä se kartta sanoo, onko lähellä ainuttakaan niistä raunioista, joiden välillä kulki niitä salakäytäviä?”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 27, 2012 13:56:33 GMT 3
Zach näytti vähän hermostuneelta kun soturi kertoi tälle minkälaisesta olennosta oikein oli kyse, se ei oikein kuulostanut sellaiselta otukselta jonka olisi halunnut tavata. "Aika iso vahinko varmaan. Ehkä he yrittivät tehdä, eh, jonkunlaisia petoja joita voisivat kesyttää ja ratsastaa tai jotain?", bardi arvuutteli mutta myönsi itselleen että tämä vaihtoehto kuulosti aika epätodennäköiseltä. Olisi helpompaa etsiä ja kesyttää jotain isoja hirviöitä ihan luonnosta kuin tehdä niitä keinotekoisesti. Mutta mitä Armanit sitten olivatkaan projektillaan hakeneet, se oli hyvä kysymys johon tuskin saataisiin vastausta. Bardi vain seisoskeli epävarman oloisena sillä välin kun soturi kävi leirin läpi viimeistä kertaa, löytäen jotain avaimia. "Luulisi olevan ihan hyödyllisiä", bardi myönsi. "En tosin tiedä kuinka kriittisiin oviin nuo käyvät kun nämä kaksihan kuitenkin jättivät Kadanin porukan sen velhon keralla, mutta luulisi jotain hyötyä olevan", Zach totesi, etsien itsekin katseellaan jo kadonnuta palkkatappajaa. Muusikko toivoi ettei kaksikko enää törmäisi mieheen, mutta rehellisesti sanottuna kovin paljon luottamusta siihen ei ollut - tappaja oli ilmiselvästi ollut ammattilainen ja epäilemättä kovapalkkainen eikä Zach uskonut että tämän palkkaajat olisivat palkanneet tätä tappamaan vain kahta hierarkiassa matalalla olevaa kätyriä, olivat nämä pettureita tai eivät. "Odotapas", bardi vastasi soturin kysymykseen, vetäen kartan taas esille. "Hmm. Minä en ehkä haluaisi kulkea liian avomaastossa, jos mitä tuo sanoi on totta niin vuorilla voi kaiken muun lisäksi olla vielä vaarallisia jäänteitä edellisten aatelisten tempauksista. Odotapa niin etsin lähimmän raunion", Zach arveli, keskittyen sitten hetkeksi tutkimaan karttaa. Olihan jonkun matkan päässä sitten yksi, mutta sen kohdalla oli vaaraa merkitsevä merkki. "Tuota, tässä on yksi - mutta merkitty vaaralliseksi", Zach näytti kartalta mainitun paikan, ojentaen karttaa sen verta että soturikin näkisi sen hyvin, antaen sen toiselle jos tämä halusi tutkia karttaa paremmin. Yksi ikävä vaihtoehto tuli äkkiä Zachin mieleen, salakäytävät menivät maan alta, ja mitäs myrkkyyn kuollut mies olikaan sanonut olevan linnan alla...? "Tuota, tuli tässä mieleen... Tuohan sanoi että se hydra on sen linnoituksen alla? Se voi olla ongelma", Zach totesi epävarmana, värähtäen hiukan. Hänellä ei ollut suurempaa halua törmätä johonkin isoon monipäiseen hirviöön joka näkisi bardin lähinnä päivällisenä. Tosin mieleen tuli sekin ettei Kadan ilmeisesti tiennyt linnansa alla majailevasta hirviöstä, ja toinen erittäin riskialtis ajatus alkoi muodostua bardin aivoissa. "Hmm. Pystyisimmeköhän me jotenkin itse asiassa hyödyntämään sitä hydraa...? Jotenkin se oli sinne alle saatu - jotenkin sen sieltä saa takaisin ylös. Ja sen ilmestyminen aiheuttaisi runsaasti kaaosta, ja kuten kuollut mies sanoi, Kadanilla ei ole keinoja kontrolloida Armanien kokeiden luomuksia", mies ehdotti. Miten asia toteudettaisiin käytännössä olisi sitten ihan eri asia, mutta vaihtoehto oli aika houkuttava bardin mielestä.
|
|
|
Post by Sankari on Aug 28, 2012 23:15:38 GMT 3
”Ai, että houkuttelisimme sen monta tonnia painavan otuksen tänne ylös riehumaan. Kuulostaa harvinaisen järjettömältä. Niin järjettömältä, että se jollain epämääräisellä tasolla tuntuu jo melkein järkevältä”, Vael vastasi leikitellen ajatuksella mielessään. ”Mutta kuinka me saisimme sen ylös”, hän jatkoi vakavampana ja virnisti sitten Zachille susimaisesti. ”Äkkiä ei tule mieleen kuin yksi tapa ja siihen tapaan liittyy syötti. Jostakin syystä en usko, että se suunnitelma aiheuttaisi sinussa kovin suuria innon värähdyksiä.” Jalat alkoivat kuin itsekseen kävellä ympyrää Vaelin yrittäessä palauttaa mieleensä kaiken sen, minkä oli elämänsä aikana kuullut tai lukenut hydrista. ”Niitä piruja, varsinkin niitä joilla kasvavat vielä päätkin takaisin, vaivaa vahva itsesuojeluvaiston puute. Se on sinällään ymmärrettävää, koska mokomia on harvinaisen vaikea tappaa, mutta se tekee ideasta melko epätoivoisen, koska ne eivät pelkää oikeastaan mitään muuta kuin tulta, joten sitä olisi vaikea pelotella ulos. Tietenkin me voisimme todella yrittää pelotella sen ulos tulen avulla, mutta se miten se sitten käytännössä tapahtuisi...”, Vael levitteli käsiään. ”Hiipisimmekö sinne yöllä ja yrittäisimme sytyttää nuotion sen mahan alle, kun se nukkuu. Jos ne nyt edes ylipäänsä nukkuvat, en muista tarkkaan. Vai juoksisimmeko sen luokse ja alkaisimme täyttä kurkkua kiljua tulipaloa mahdollisimman vakuuttavasti. Se olisikin mielenkiintoinen näky.” Vael asteli bardin luokse ja loi silmäyksen hänen pitelemäänsä karttaan. ”Minkäköhänlainen sen pesäkolo edes on? Jos saisimme sen pesäkolon pohjan täytettyä jollakin palavalla nesteellä ja onnistuisimme vielä jotenkin sytyttämään sen nesteen, se saattaisi hermostua tarpeeksi ilmestyäkseen taas pinnalle, mutta tällä hetkellä täällä lähistöllä ei näy muita nesteitä kuin tuo veri mitä nuo kaksi onnetonta vuotavat. Ja tosiaan, miten me saisimme sen nesteen palamaan ja mielellään vielä siten, että emme itse kärventyisi hirveästi tai hydra ei sattuisi kiinnostumaan puuhistamme?”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 29, 2012 20:52:45 GMT 3
"Minä en syötiksi ainakaan ryhdy!", Zach tuhahti vähän hermostuneen oloisena kun tämä vaihtoehto hydran motivoinniksi otettiin esille. Olikohan suunnitelma sittenkään niin viisas, bardi rupesi miettimään kun soturi alkoi tuomaan esiin vähän pointteja siitä miksi operaatio olisi hankala. Isoa petoa ei helpolla saisi tekemään mitään mitä se ei haluaisi, eikä uhkailukaan varmaan onnistuisi soturin mukaan ainakaan. "Minä en tiedä sopivatko kaikki hydrien piirteet siihen, sehän kuitenkin luotiin 'vahingossa' edesmenneen ystävämme mukaan. Tosin, ottaen huomioon etteivät nämä kaksi mitään järjenjättiläisiä olleet saattoihan olla että hän oli vain luullut sen olevan vahinko... Mistä pirusta sitä tietäisi mitä Armanit oikein halusivat. Jokin keino niillä myös oli ollut edes vähän ohjastaa sitä varmaan, tuskin sen siirtely olisi kovin helppoa ollut", Zach totesi katsahtaen kahteen ruumiiseen nuotiopaikalla, irvistäen hiukan. Bardi ei ollut kovin innoissaan kuolleitten seurasta, kuoleman näkeminen läheltä kun ei oikein ollut jotain mihin tämä oli tottunut. Sentään nämä eivät olleet mitään täysin viattomia kuten se vanha mies oli ollut. Ei kuolleiden lähellä majailu silti ollut mitään miellyttävää. "Ei tämä idea taida niin hyvä ollakaan, eh. Pitäisikö meidän vain katsoa jos joku tilaisuus sattuisi tulemaan käyttää isoa petoa hyväksi ja tarttua siihen jos se sattuu kohdalle, mutta yritetään vältellä sitä muuten? Ei ole isompaa halua päätyä jonkun monipäisen liskohirviön lounaaksi", bardi totesi huokaisten vähän. Idea oli periaatteessa hyvä, mutta miten sitä nyt oikein käytännössä toteuttaisi sen liskonpenteleen ohjastamisen Kadanin ja tämän kätyrien kimppuun. "Ja sitä paitsi, toimisiko edes tuo liekkijuttu? Päätellen siitä mitä tuo kertoi, lohikäärmeenverta oli käytetty hydrankin luonnissa, mitä jos sillä oli joitain sivuvaikutuksia? Niin kuin kestävyyttä tulelle tai jotain?", Zach vielä sanoi vähän enemmän empivän oloisena. Ei tuolla ollut halua jättää ideaansa käyttämättä, mutta, eh, miten helvetissä homman saisi tehtyä käytännössä? Se oli erittäin hyvä kysymys johon Zachilla ei ollut minkäänlaista järkevää vastausta, kuten ei ilmeisesti soturillakaan. "Tuota, mitäs me näille tehtäisiin?" bardi kysyi, osoittaen ruumiita. "Jätetäänkö ne vain tänne kun lähdetään? Ja varmaan olisi ihan fiksua alkaa häippäistä pikkuhiljaa", Zach jatkoi, näyttäen siltä ettei halunnut jäädä paikalle yhtään sen kauemmaksi kun oli pakko. Ei tuota suuresti innostanut tuleva mahdollinen kohtaaminen hydran kanssa eikä matka salaisten tunneleidenkaan läpi, mutta ei sille oikein mitään voinut. Yksi ongelma kerrallaan, ja kuolleet olivat tällä hetkellä se ongelma jolle pystyi jotain tekemäänkin. Bardi vilkuili vähän varuillaan ympäröivää maastoa, mutta ei tainnut huomata mitään. Paikka oli vain alkanut pikkuhiljaa käydä hermoille ja Zach oli jo valmis jatkamaan matkaa, mädäntykööt ruumiit vaikka tuonne leirinuotiolleen. "Päätä äkkiä, se velhokin saattaa huomata meidät jos jäädään tänne liian pitkäksi aikaa", bardi huomautti hermostuneena, jättäen kuitenkin päätöksen lopulta soturin harteille.
|
|
|
Post by Sankari on Sept 1, 2012 0:15:22 GMT 3
”No lähdetään sitten”, Vael totesi jäämättä miettimään sen enempää. Hän vilkaisi vielä kerran bardin pitelemää karttaa. ”Tuo taitaa olla oikea suunta”, hän jatkoi osoittaen kallioista rinnettä ja alkoi saman tien kavuta sitä ylemmäs. Ruumiille hän ei jaksanut uhrata kovin montaa ajatusta. Tietenkin tämä Baratas saattoi osata kuolleiden haudoistaan nostattamisen miellyttävän taidon, mutta jos niin oli, mitkään kovin tavalliset haudat eivät pitäisi ruumiita kuolleina. Oikeastaan ainoa tapa olisi polttaa molemmat ruumiit roviolla, mutta siinä ajassa, joka heiltä menisi mokoman kokoamiseen ja ruumiiden polttamiseen, tänne olisi ehtinyt jo varmaan puolet vuorilla majailevista hirviöistä velhosta puhumattakaan. Kallioinen rinne oli melko jyrkkä, mutta hetken jyrkänteiden keskellä taisteltuaan Vael huomasi, että kiveen oli joissakin kohtaa hakattu askelmia. ”Ilmeisesti tämä raunio on joskus kaukaisina aikoina ollut tärkeäkin rakennus, kun kerta ovat vaivautuneet hakkaamaan tänne ihan portaat. Ellei näillä sitten ole joku muu syy”, hän virkkoi bardille puoliääneen astuessaan niistä ensimmäisille. Askelmia pitkin matka kävikin huomattavasti nopeammin ja ei mennyt kauaakaan, kun jostain ylhäältä alkoi erottua korkean rakennuksen kolkko kuvajainen. Kuvajainen osoittautui raunioituneeksi torniksi, joka vartioi maisemaa synkeänä. Lyhyen matkan päässä erottui myös toinen matalampi rakennus, joka muistutti jonkinlaista temppeliä. Ainakin kivisiä seiniä koristavista kuvioista ja symboleista tuli sellainen mielikuva. Ne olivat jokseenkin yhtä synkeitä kuin tämä paikka muutenkin ja laittoivat miettimään minkäköhänlaista jumalaa täällä oli joskus palvottu? Tuskin ainakaan mitään turhan ystävällismielistä. Vael päättikin jättää temppelin toistaiseksi ilman suurempaa huomiota ja keskittyi torniin. Puinen ovi tuntui olevan juuttunut kohtalaisen tiiviisti paikoillensa. Se ei kuitenkaan vaikuttanut lukitulta ja Vaelin potkittua sitä hetken se rämähti auki voimakkaan äänen saattelemana. ”No ainakaan meidän ei enää tarvitse ilmoittaa saapumisestamme”, Vael mutisi. ”Tämän tornin mahdolliset asukkaat tietävät meidän olevan täällä nyt.” Yksikään asukas ei kuitenkaan saapunut tervehtimään häntä hänen astuessaan torniin. Ellei pimeyttä laskettu. Torni oli ikkunaton ja iloton rakennus, ja ainoa paikkaa valaiseva valo saapui sinne heidän kanssaan avonaisesta ovesta. Ääntä sen sijaan löytyi huoneesta jo valmiiksi. Askeleet kaikuivat turhankin äänekkäinä hiljaisuudessa, ja erään askelen jälkeen kuului Vaelin jalan alta hyvin arveluttava räsähdys. Kuin vanha ja hauras luu olisi mennyt poikki. Räsähdyksiä seurasi vielä muutamia lisää Vaelin tutkiessa huonetta tarkemmin. Pimeässä huoneesta ei kylläkään saanut kovin paljon selkoa, lähinnä vain sen, että huoneen toiselta laidalta kohosivat portaat kohti ylempiä kerroksia. Minkäänlaisesta sisäänkäynnistä mahdolliseen salakäytävään Vael ei sen sijaan nähnyt viitteitä. Se tosin saaattoi johtua vain siitä, että sellaisten havaitsemiseen oli liian pimeää. Tai sitten salakäytävä sijaitsikin temppelin yhteydessä. ”Löytyisiköhän täältä mitään soihtua tai kynttilää tai vastaavaa ja jotain millä sen saisi sytytettyä?”, Vael kysäisi bardilta. Sen avulla he saattaisivat jopa vihdoin nähdä minkälainen huone oikeastaan oli.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 3, 2012 15:58:25 GMT 3
Kun oli selvää ettei soturia olisi voinut vähemmän kiinnostaa mitä kuolleille tapahtuisi niin bardi lähinnä kohautti olkiaan ja lähti seuraamaan tätä kunhan Vael oli katsonut karttaa ja päätellyt lyhimmän reitin raunioille. Zachkin pisti merkille askelmat ja nyökkäsi vastaukseksi toisen kommentille. Koko asetelma hieman hermostutti Zachia, varsinkin kun hevoset jäivät nyt taakse niin nopeaa pakokeinoa ei olisi enää saatavilla. Nyt piti vain toivoa että mitä tulisikaan vastaan niin joko soturi ja bardi pystyisivät hoitelemaan sen tai olemaan sitä nopeampia jalkaisin. Oli epätodennäköistä että peikkoihin käytetty temppu toimisi toista kertaa, vaikka ehkä sitä hydraa voisi koittaa rauhoitella musiikilla jos se olisi aggressiivisena, Zach oli kuullut eläimien joskus rauhoittuvan musiikista. Tiedä sitten toimisiko se epäluonnollisella tavalla syntynyttä otusta kohtaan. Epämukavat tuntemukset vain lisääntyivät mitä lähemmäs raunioita päästiin, ja paikalla oli ilmeisesti kaksi eri rakennusta, torni ja sitten matalampi temppelintapainen. "Karmivaa", Zach kommentoi hiljaa katsellen rappeutuneita koristekuvioita temppelin ulkoseinillä, pudistellen päätään hieman hermostuneena. Onneksi paikka näytti olevan kauan sitten hylätty rakennusten rappiosta päätellen, mutta silti bardi ei olisi halunnut viettää tuolla aikaa yhtään sen kauempaa kuin olisi tarpeen. "Etsitään se sisäänkäynti ja painutaan sinne", Zach sanoi hieman värähtäen, paikan selvästi käydessä tämän hermoille aika runsaasti. Bardi irvisti kun Vael potkaisi oven sisään kunnon ryskeen kanssa, jos jotain oli sisällä niin se kyllä aivan varmasti kuulisi sen, aivan kuten Vael sitten jälkiviisaasti totesikin. "Olisi sitä voinut yrittää etsiä vaihtoehtoista sisäänkäyntiä", Zach mutisi puoliääneen vähän paheksuvasti, mutta ääntä värisytti hieman ehkä pelko. Muusikko nielaisi ja seurasi soturia sisään rakennukseen, vilkaisten viimeisen kerran hermostuneena ympärilleen kuin peläten ettei näkisi enää ulkomaailmaa uudestaan sen jälkeen kun kaksikko astuisi sisään torniin. Vaikka bardilla oli melko hyvä pimeänäkö, ei tuokaan havainnut soturin tapaan mitään sen kummempia merkkejä salakäytävistä ikkunattomassa huoneessa vaikka avonainen ovi jonkun verran valoa päästikin sisään. Zach vältteli katsomasta maahan tajuten melko nopeasti että mikä siellä oikein rasahteli aina silloin tällöin, aika ilmiselväähän se oli että luistahan siinä oli kysymys mutta hirveästi bardi ei halunnut asialle varmistusta. Oli eri asia luulla ja tietää kuitenkin. "Olisiko tuolla soihtu? Siinä näyttäisi olevan jotain", bardi vastasi soturin kysymykseen tihrustaen vähän silmiään katsellen portaiden vieressä olevaa kohtaa jossa näytti olevan jotain. Ihan hyvä pimeänäkö tuolla oli ilmiselvästi, tai sitten vain nopeammin pimeään tottuvat silmät. Saattoi olla että avonaisen oven tuoma valo itse asiassa vähän haittasi miehen näköä, olihan sitä nyt pieni valaistu alue tornissa mutta toisaalta ne pimeämmät osat näyttivät sitten entistä pimeämmiltä. Zach vielä katseli ympäri tornia ja arveli näkevänsä seinillä parissakin kohtaa soihdunpidikkeet, tosin vain yhdessä tai kahdessa näytti olevan jotain. "En tosin näe mitään millä sen saisi syttymään." Zach kävi nopeasti hakemassa yhden seinällä olevista soihduista ja toi sen soturin luokse, yrittäen olla välittämättä jalkojen alta kuuluvista rasahteluista. "Eikö sinulla ole tuluksia tai jotain?", Zach kysyi.
|
|
|
Post by Sankari on Sept 6, 2012 1:12:05 GMT 3
”Hmm... eikös tällaisista paikoista yleensä löydy jonkinlainen mekanismi, jolla soihdun saisi syttymään”, Vael totesi soihtua tutkaillen. Hän marssi sinne missä soihtuja oli pidetty ja katseli sitten hetken aikaa keskittyneesti pimeyteen, yrittäen löytää jotakin mistä olisi mahdollisesti jotain hyötyä. Jotain myös löytyi, tosin enemmänkin vahingossa kuin suurella taidolla suoritetun etsinnän myötä. Vael nimittäin sattui törmäämään siihen pimeydessä hoiperrellessaan. Se oli metallinen pata, joka hölskyi Vaelin osuessa siihen. Pidemmän tarkastelun jälkeen osoittautui, että se oli täytetty ilmeisesti jonkinlaisella palavalla nesteellä, öljyllä tai vastaavalla. Ilmeisesti oli tarkoitettu, että soihtu kastettaisiin siihen. Vael pani myös merkille, että tällä puolella tornia oli huomattavasti kuumempaa. Kuumuus näytti olevan peräisin kivistä itsestään, Vael kykeni tuntemaan kuinka ne hohkasivat saappaidensa lävitseenkin. ”Miksiköhän nämä kivet täällä ovat näin kuumia? Jotenkin ne eivät vaikuta luonnollisilta, vaikka tietenkin olisi teoriassa mahdollista, että täältä vuoristosta löytyisi vielä jotain vanhoja tulivuoren jäämiä.” Epäilykset eivät kuitenkaan estäneet häntä kokeilemasta miten soihtu reagoi kiviin. Se sihisi hetken kiviä vasten, kunnes yhtäkkiä päästi pienen räksähdyksen ja syttyi palamaan. Vael hymyili itsekseen ja käveli soihdun kanssa tornissa pienen kierroksen. Mitään kovin ihmeellistä ei tullut vastaan. Ne pienet räsähdykset johtuivat todellakin lattiaa peittävistä luista, mikä oli jokseenkin pahaenteinen merkki. Muuten torni oli tyhjä, lukuunottamatta vaatimattoman oloista patsasta, joka oli ilmestynyt aivan seinän vierelle, muutaman jalan päähän portaista. Patsas esitti ilmeisesti jonkinlaista siivekästä shakaalia. Erityisen uhkaavalta se ei vaikuttanut. ”Mikäköhän tämän patsaan tarkoitus”, Vael ihmetteli ääneen ja astui lähemmäs. Samassa patsaan silmät rävähtivät auki ja alkoivat roihuta sinisellä liekillä. Huoneen lattia tuntui värähtelevän oudosti jalkojen alla, eivätkä seinätkään vaikuttaneet kovin vakailta ja hetken näytti melkein siltä kuin patsaan kasvot olisivat vääntyneet jonkinlaiseen kammottavaan virneeseen. Sitten huone katosi. Ja palasi taas aivan erilaisena kuin aikaisemmin. Huone oli suorakulmion muotoinen sali. Seinät oli koristeltu kaiverruksin, mutta niihin ei juuri ehtinyt kiinnittää huomiota. Jokin tärkeämpi vei mielenkiinnon. Aivan huoneen vastakkaisessa päädyssä kohosi jättimäinen patsas, joka esitti sitä samaa siivekästä shakaalia. Shakaalin eteen oli asetettu musta alttari. Nopea ajatus hoiperteli jostain Vaelin päähän. Ilmeisesti he olivat jotenkin päätyneet tornin läheisyydessä sijainneeseen temppeliin. Sen enempää ajatus ei kuitenkaan ehtinyt kertoa, sillä äkkiä huoneen täytti kolkko ääni, joka tuntui kaikuvan huoneen jokaisesta kolkasta yhtä aikaa. ”No, mutta kas. Kuolevaisia. Ja siitä onkin pitkä aika, kun teitä on näkynyt täällä viimeksi. Minä olen muuten Dhagzhak. Valheiden, petosten ja pelon jumala.”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 9, 2012 19:33:45 GMT 3
"Täh? Kai?" bardi hämmentyi soturin kommenteista jostain mekanismista, ja jatkoi hämmentymistään kun toinen arveli kivien lämpöisyyden tulevan jostain epämääräisestä tulivuoresta mahdollisesti. "Häh? Kai se on mahdollista? Tai jotain?", Zach jatkoi hämmentynyttä esitystään raapien päätään vähän hölmistyneen näköisenä. Juuri nyt bardi ei oikein tiennyt yhtään mitään. Varsinkin kun soihtu näytti syttyvän siitä kun soturi tökki sillä kiviä. "Pitäisiköhän meidän vain painua pois täältä", Zach jupisi muttei kuitenkaan lähtenyt, katseli vain melkoisen varuillaan ympäristöään. Patsaan mokoma oli melko hermostuttava muusikon mielestä, ajatteli soturi mitä ajatteli. Varsinkin kun siihen yhdistettiin maassa lojuvat luut. Kun soturi sitten uteliaana asteli patsasta kohti Zach huolestui toden teolla, ollen aivan varma että jotain kaameaa tapahtuisi. "Älä nyt vaan mene koskemaan sitä!", bardi varoitti melko hyödyttömästi kun patsas sitten aukaisi silmänsä ja tempaisi jollakin ilveellä kaksikon tornista - ilmeisesti - temppeliin. Bardi katseli kauhuissaan ympärilleen etsien välittömästi nopeinta pakotietä, eikä yhtäkkiä jostakin kuuluva ääni varsinaisesti huojentanut tuon olotilaa niin viestin sisällöltään kuin äkkinäisyydellään. "A-aika t-typerää valheiden ja p-petoksen jumalalta k-kertoa olevansa n-niiden jumala - m-miksi k-kukaan ikinä uskoisi sanaakaan siitä mitä oikein puhut", Zach välittömästi vastasi osittain uhmakkaasti mutta enimmäkseen pelokkaana tyhjästä kuuluvalle äänelle. Järki sanoi ettei ääni voinut kuulua minkäänsortin jumalalle, bardi ei ollut kuullut jumalien juuri vaivautuvan puhumaan kuolevaisille - sen sijaan demonit kyllä tykkäsivät teeskennellä jumalia ja rakastivat kuolevaisten kanssa leikittelyä. Oli mitä oli niin olento tuskin oli mikään kovin ystävällinen tuttavuus. "Me o-olimme v-vain läpikulkumatkalla", muusikko vielä mutisi hiljaa ja puolustelevasti, etsien jonkunlaista pakoreittiä. Täältä piti päästä nopeasti pois, itsesuojeluvaisto sanoi sen aika suoraan. Mutta miten? Mieleen ei tullut oikein mitään, ainoastaan yksi laulu jonka oli lukenut jostakin isoisän päiväkirjoista vain kummitteli mielessä. Mutta eipä jostain laulusta mitään apua olisi, luultavasti. Ei onni iskisi kahta kertaa peräkkäin. Bardin alitajunta vain jostain syystä halusi Zachin laulavan tuon laulun, mutta mitään järkevää syytä sille ei tämä keksinyt.
((sori vähän myöhäisestä ja lyhyestä vastauksesta, en arvannut etten kerkeä Nivalassa käynnin aikana vastailla yhtään mihinkään enkä kerennyt sitten pistää tännekään mitään poissa-olo ilmoitusta))
|
|