|
Post by submarine on Sept 4, 2011 2:29:18 GMT 3
Despina ei kohdannut juuri sen suurempaa menestystä, kuin Cathrynkaan. Yhä tiiviisti puskastaan tuijotteleva Ikka olisi voinut väittää, että yksinään, edestäpäin tätä hirvitystä vastaan käyminen oli tuhoontuomittua. Tämän tynkäterä oli aina tiellä, hakattiinpa tätä miten raivoisasti tai kuinka monella miekalla tahansa. Ja vaikka rotansilmät eivät erityisen hyvät olleetkaan, ei narttu silti millään muotoa pitänyt hyvänä sitä, miten tällä oli välistä vaikeuksia nähdä koko raajaa, kun se liikkui sinne tänne iskujen tielle. "Teidän kurjat elämänne ovat jo loppuneet!" mies karjui. Ei tämä ainakaan aivan tyhmä ollut, sillä kahden tulen väliin jäädessään tämä oli äkkiä ihmeen vikkelä jaloistaan, kipittäen asemiin saadakseen kummankin vastustajansa eteensä. Siltikin tämä sai ärähtää kivusta Cathrynin sapelin viiltäessä olkaan ikävän viillon. Mutta tuska muuttui nopeasti raivoksi, kun tämä pyyhkäisi Despinan kauemmas valtavalla, hengenvaarallisella kirveenheilautuksella ja kääntyi sitten salamannopeasti toista kissaa kohti, iskien pistoa piston perään, tavoitellen tämän päätä ja rintaa. Miehen käsi tuntui olevan riidassa kaiken todellisuuden kanssa, se liikkui yksinkertaisesti nopeammin kuin raajojen olisi pitänyt pystyä liikkumaan. Ja silmä, joka oli välistä pyörinyt villisti kahden vastustajan välissä, kiinnittyi nyt taas murhaavan päättäväisesti tähän.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 4, 2011 12:57:05 GMT 3
He eivät tuntuneet saavan aikaan sanottavaa vahinoa vaikka he kävivät päälle yhtä aikaa. Iso öykkäri oli jotain muuta kuin tavallinen ihminen ja kaiken lisäksi muut tyypitkin alkoivat saapua paikalle. Despina arveli että Ikka olisi jo fiksuna rottana paennut paikalta, joten olisi turha tapella enään. "Kai olet nopea jaloistasi?" Despina huusi toiselle kissalle ja lähti sitten juosemaan metsään, toivoen ettei miehen jalat olleet yhtä nopeat kuin häen kätensä.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 4, 2011 16:26:33 GMT 3
"Äh, pää kiinni" Kissa murahti iskiessään lihaa tavoitellen sapeleillaan, vain saadakseen molemmat jälleen torjutuiksi vastenmielisellä käsivarteen upotetulla terällä. Mies ei selvästikään pitänyt kahden hyökkääjän väliin jäämisestä, mutta ikävä kyllä pärjäsi vieläkin aivan liian hyvin Cathrynin makuun. Hän seurasi perässä rujon soturin hakiessa parempia asemia pyrkien sinnikkäästi pysymään toisella puolella kuin toinen kissa, ja lopulta onnistuikin saamaan osuman tämän olkaan. Sääli, että kyseessä oli vain viilto, joka tuntui saavan mokoman luonnonoikun lähinnä vihaiseksi. Hän sai aivan liian pian huomata joutuneensa yksin tämän raivon kohteeksi miehen huitaistessa Despina kauemmas ja kääntyen murhanhimoisena hänen puoleensa terä viuhuen. Ainoastaan kissamaiset refleksit pelastivat naisen olemaan seivästymättä siihen paikkaan kun mies pyörähti ympäri ja iski luonnottoman nopeasti, ja sekin riitti vain juuri ja juuri. Terä iski ilkeän viillon kaulansivustaan lähelle olkapäätä suhahtaessaan päätä tavoitellen juuri ja juuri ohitse, kissaihmisen joutuessa nopeasti puolustuskannalle ja perääntymään kiroillen iskujen tieltä. Kirveen iskut, vaikkakin vaarallisia, olivat sentään suhteellisen helppo nähdä ja ennakoida, sarja nopeita pistoja puolestaan olivat huomattavasti ikävämpiä, varsinkin kun mies liikkui luonnottomalla nopeudella. Cathryn sai tosissaan tehdä töitä pitääkseen itsensä elävien kirjoissa, torjuen ja väistäen parhaansa mukaan mitä pystyi ja ohjaten sivuun ne joita ei voinut. Silti terä repi lihaa ja kangasta sieltä täältä, halkaisten viitan hupunkin jättäessään jälkeensä naarmun jonnekin otsan tuntumille. Kissa ei ollut tippaakaan tyytyväinen tähän tilanteeseen, ja olisi luultavasti oikein mielellään noudattanut Despinan ideaa painella tiehensä jos hänellä olisi ollut siihen tilaisuus... nyt suojauksen pudottaminen juoksemista varten olisi tosin merkinnyt todennäköistä seivästymistä. Epätoivoisesti kissa iski sapelinsa jälleen uuden iskun eteen, pyrkien selkäänsä kääntämättä luikahtamaan puun rungon taakse saadakseen edes jonkinlaista hidastetta arpisen ihmishirviön iskujen tielle. Tilaisuuden tullen hän varmasti painuisi tiehensä minkä jaloista pääsisi, toivoen että olisi vielä tarpeeksi nopea. Rotasta viis, pirulainen tuskin oli enää mailla halmeilla kun asiat olivat saaneet vaarallisen käänteen. Ja vaikka olisikin, oma henki painoi huomattavasti enemmän kuin kyseinen jyrsijä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 4, 2011 17:24:35 GMT 3
Ihmishirviö irvisti harvinaisen tyytyväisenä, kun toinen kissoista säntäsikin äkkiä pakoon, jättäen ahtaalle ajetun toverinsa yksin. "Toverisi on jo hylännyt sinut! Herrani lahjat ovat tuho ja kuolema, ja minä jaan ne sinulle ilolla!" mies ärjyi, eikä Ikka ollut aivan varma, esittikö tämä jotakin, vai uskoiko tosissaan kuulostavansa hyvältä. Sillä tosin ei ollut sinällään niin paljoa väliä, kun tämä ajoi Cathrynia edellään ja oli jo vähällä suolistaa tämän. Ainoastaan kissan vastaiskut saivat tämän säälimättömät, murhaavat pistot lakkaamaan hetkeksi. "Minä, Garshar Musta, tapan jokaisen!" mies ulvoi jostakin syystä. Valtava kirves heilahti juuri, kun Cathryn livahti puun taakse, ja kissan sijaan terä veisti melkoisen siivun rungosta. Se ei edes hidastanut asetta kunnolla. Ja kun kissa tanssi puun ympärillä pakoon, tämä jahtasi perässä, onnistuen tosin pahoinpitelemään lähinnä runkoa pienikokoisen vastustajansa väistellessä. Tilanne ei tosin näyttänyt turhan aurinkoiselta vieläkään...
Ja sitten Ikka teki jotain typerää. Kukaties tämä olisi päässyt pakoon, jos olisi nyt vain juossut. Se olisi ollut typerää, mutta ymmärrettävää. Kukaties tämä olisi voinut vain nyhjöttää pusikossa ja toivoa parasta. Sekin olisi ollut tyhmää, mutta ymmärrettävää. Mutta se, mitä rotta teki, oli tuskin kovin monelle erityisen helppotajuista. Äkkiä tämä ryntäsi piilostaan miekka tanassa kohti valtavaa, suunnilleen ihmisenmallista tappokonetta. Mitä todennäköisimmin narttu olisi itsekin ollut aivan yhtä ymmällään asioista, jos olisi tällä hetkellä ajatellut erityisen paljoa. Mutta olipa miten oli, tämä tuli nopeasti ja jokseenkin odottamatta, eikä ainakaan muulla miesjoukolla ollut asiaan juurikaan sanottavaa. Ja valtavan körilään selkä oli leveä ja hyvä maali. Kuten aikaisemminkin, tuntui Garshariksi itsensä mylvimällä miehenhirvityksellä olevan melkeinpä kuudes aisti. Ikka oli jo vähällä luulla osuvansa, kun yhtäkkiä tämä käännähti taas salamannopeasti. Teräs kolahti teräkseen, kun tämän kädenkorvike iski miekan sivuun niin, että Ikan käpälissä kävi tutina. Melkein puolihuolimattomasti ihmishirviö paiskasi raskaan kirveensä taakse, summittaisesti Cathrynin suuntaan, ilmeisesti saadakseen kätensä vapaaksi ja pidelläkseen tätä taas loitolla, ja tarrasi sitten rottaa kurkusta, ennen kuin tämä ehti edes kunnolla tajuta mitä tapahtui. Ikka oli melko varma, ettei tämä edes puristanut erityisen lujaa, ja siitä huolimattakin valtavan miehen koura tuntui yrittävän vääntää nartulta päätä harteilta. "Ja tällä surkealla otuksella on otsaa näpistää herrani miekka!" Garshar ärjyi, revistellen rottaa kuin räsynukkea. Ääni lisääntyi, mutta sävy muuttui, kun rotta äkkiä iski puolitokkurassa veitsen pystyyn tämän käteen. Se tosin ei saanut tätä hellittämään, ei millään muotoa. Oikeastaan ote kiristyi, ja rotta kirahti ikävästi kun silmissä alkoi sumeta...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 4, 2011 17:38:16 GMT 3
Despina huomasi ettei Cathryn ollut päässyt pakoon ja Yhtäkkiä Ikkakin kävi rynnäkköön, tätä hän viimeiseksi olisi odottanut. Nyt oli pakko toimia, aivan sama oliko se lojaaliutta ystävää kohtaan, solidarisuutta kaltaistaan kohtaa vai inhoa vihollista kohtaan mutta hän syöksyi ison tyypin kimppuun. Hän loikkasi kohti miehen niskaa hampaat ensimmäisenä.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 4, 2011 18:25:31 GMT 3
Puunrunko aiheutti sentään jonkin verran haittaa hyökkääjälle. Ei se tätä pysäyttänyt, mutta esti heiluttelemasta aseitaan aivan niin vapaasti Cathrynin kaartaessa edellä ja helpottaessa hiukan hänen väistelyään. Tosin se ei riittänyt tähän hätään hänen pakosuunnitelmansa toteuttamiseen, poistuessaan puun suojasta hän saisi luultavasti kirveestä. Ei auttanut muu kuin jatkaa samaan malliin ja toivoa että mies jossain vaiheessa herpaantuisi hiukan ennen kuin hän itse väsyisi, näissä olosuhteissa hyökkääminen ei ollut kovinkaan varteenotettava vaihtoehto. Jos hänellä olisi ollut aikaa ajatella, Cathryn olisi luultavasti alkanut olla hyvin huolissaan tilanteesta. Äkkiä kuitenkin tapahtui jotakin varsin odottamatonta. Pöheiköstä miekka ojossa ryntäävä rotta oli naiselle luultavasti suurempi yllätys kuin hyökkäyksen kohteelle itselleen, hän ei ollut uskonut rialin enää edes olevan täällä saati sitten keksivän alkaa leikkiä sankaria. Kirottu luonnonoikku ikävä kyllä tuntui ennakoivan tämänkin ja rialin eeppinen ryntäys loppui lyhyeen miekkosen napatessa otuksen kiinni vaivattoman näköisesti. Kissa väisti runkoon isketyn kirveen tuijottaen sekunnin hölmistyneenä miehen kourassa killuvaa rottaa kunnes mutisi kirouksen. Tyypin huomio oli rotassa sekä tämän miekassa ja kirves törrötti puun kyljessä, olisiko tässä nyt tilaisuus? Tuhlaamatta aikaa suurempaan järkeilyyn Cathryn veti henkeä kolottaviin keuhkoihinsa ja syöksähti puun takaa miehen rottaa pitelevän käden puolelta haeskellen sapeleillaan sopivaa iskupaikkaa. Silmäkulmastaan hän hoksasi myös Despinan hyökkäävän pensastosta mutta ei ehtinyt kiinnittämään suuremmin huomiota tähän muuten kuin toivomalla että edes jompi kumpi heistä saisi iskun harhautuksen turvin perille.
|
|
|
Post by submarine on Sept 4, 2011 18:43:49 GMT 3
"Turhaa! Kaikki on turhaa!" valtava mies mylväisi, ja kääntyi ilman pienintäkään yllätystä kohtamaan kohti loikkaavan Despinan. Ikka räpiköi heikonpuoleisesti tämän kädessä, mutta terällä varustettu raaja oli aivan yhtä vapaa ja nopea kuin aikaisemminkin. Kissa tuli pää edellä, eikä tämä sen parempia kehotuksia enää edes kaivannut, vaan sivalsi ainakin kaiken järjen mukaan puolustuskyvytöntä kattia pään tienoille terällään. Mutta vaikka tämä olikin pelottavan nopea ja tarkka, oli tällä siltä vain kaksi kättä. Cathryn hyökkäsi samaan aikaan selustasta, ja tämän sapelit viilsivät lihaa. Mies ärjähti jälleen syvänpuoleinen haava kyljessään. Mutta se ei vielä riittänyt saamaan tästä puhtia pois, vaan tämä potkaisi kissaa uudelleen raivokkaasti, ja otti sitten aavistuksen horjahtavan askeleen taaksepäin. Ja sitten, ilman suurempia varoituksia ja yhä äristen, tämä paiskasi naista myös rotalla, jota oli tähän asti roikotellut ainoassa toimivassa kädessään. Eikä Ikka ollut erityisen varma, kumpaa tässä nyt sattuisi enemmän, kissaa vai tätä itseään. Joka tapauksessa se sattui.
"Ottakaa nuo elävänä! Pieskää ne maahan!" Garshar ärjyi miehilleen, osoitellen teräkädellään Cathrynia ja tätä päin paiskattua rottaa. Nämä vaikuttivat paljon halukkaammilta kokeilemaan uudelleen vähemmän ikävän vastustajan kanssa samalla, kun miehenjätti itse suuntasi Despinaa kohti - jos tämä nyt oli enää edes hengissä äkkipikaisen temppunsa jäljiltä. "Sinä et kuole nopeasti, kissanpaska. Herrallani on sinullekin monta suloista tuskaa!" ihmishirviö ärisi lähestyessään.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 4, 2011 18:47:55 GMT 3
Despina onnistui torjumaan iskua kädellään, ainoalla kohdalla kehoaan joka oli mustaksi maalatun panssarin suojaama. Hän lensi maahan ja pomppasi pystyyn. Hänellä oli haava kädessään sillä panssari oli haljennut. "Nyt riittää helvetti!" Hän oli täynnä raivoa. Eikö tämä ihminen nyt tajunnut kuolla.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 4, 2011 19:37:09 GMT 3
Viimeinkin sapelinterä sai purra kunnolla miehen kylkeä ja se ilmeisesti jopa sattui seuranneesta ärähdyksestä päätellen. Ilo tästä vain jäi lyhytaikaiseksi kun tähän vastattiin välittömästi potkulla ja sen jälkeen vielä lentävällä rotalla. Näin lähietäisyydeltä Cathrynillä ei ollut paljoakaan aikaa reagoida muutenkin yliluonnolliseen nopeuteen vaan pian hän löysi itsensä rysähtämästä rähmälleen viereiseen pöheikköön. Isku vei mukavasti ilmat keuhkoista, ja sitten perässä lensi vielä rotta, jonka edestä vieläkin osittain tyrmääntynyt kissa yritti kierähtää sivuun vaikkakin melko huonolla menestyksellä. Jalomielisyyttään hän sentään pyrki ainakin siirtämään miekkansa pois rotan tieltä. Kivaa ei ollut varmasti kummallakaan. Hetken aikaa Cathryn ei nähnyt paljoakaan muuta kuin tanssivia valopisteitä, mutta saatuaan edes jonkinlaista tolkkua pääkoppaansa adrenaliini puski jälleen päälle ja kissa tönäisi sihisten rotan niskastaan pyrkien horjahtaen jaloilleen. Toinen sapeli oli pudonnut rysähdyksessä jonnekin, mutta toinen oli sentään vielä tallella. Sille tulisikin käyttöä koska luonnonoikun alaisetkin olivat keksineet ilmestyä paikalle. "Halusit pitää sen typerän miekan. Nyt olisi hyvä oppia käyttämään sitä ja helvetin äkkiä" Kissa puuskahti rialille jonka nimen hän oli jo unohtanut, pyyhkäisten verta kämmenselällään kasvoiltaan. Jos taistelunkulku oli tuntunut huonolta aikaisemmin, ei se tuntunut kovin hyvin menevän nytkään vaikka ihmishirviön tilalle oli astunut joukkio rivimiehiä. Näitä oli kuitenkin jäljellä vielä useita ja Cathryn tunsi olonsa harvinaisen piestyksi. Kauempana Despina näkyi ottavan vielä yhteen joukkion päällikön kanssa, mutta tähän hätään hän ei oikein keksinyt mitä olisi pystynyt tekemään asian hyväksi. Miekkakäsi ja refleksit toimivat sentään vielä joten lähellepyrkivät saisivat kyllä vieläkin terästä itseensä mutta kissa ei ollut kyllä enää lähellekään yhtä ketterässä kunnossa kuin aikaisemmin.
|
|
|
Post by submarine on Sept 4, 2011 19:54:15 GMT 3
Ainoa lohtu Ikalle koko tilanteessa oli se, että kissa oli pehmustamassa osumaa. Ei se millään tavoin ollut pehmeä siitä huolimattakaan, mutta kyllä narttu siitä huolimatta osui milloin tahansa mieluummin kissaan, kuin vaikkapa kiveen. Siitä huolimattakin tämä vietti muutaman seuraavan hetken ketarat levällään, kaikkia silmien edessä vilistäviä jänniä värejä ihmetellen. Ja olisi viettänyt varmaan monta seuraavaakin, ellei kissa olisi saanut tätä havahtumaan pitämällä ääntä. Kaikki kuulosti siltä kuin rotalla olisi ollut päässään kumiseva ämpäri, mutta siitä huolimatta tilanne oli aivan tarpeeksi selvillä ilman tarkkaa ymmärrystäkin. "Naa-a", Ikka vinkaisi heikonpuoleisesti ja hoiperteli suunnilleen sellaiseen asentoon, jota olisi voinut seisovaksikin sanoa. Tai ainakin tämän jalat olivat jotakin vasten ja narttu epäili pikapuoliin kaatuvansa samaan suuntaan, joten hyvinhän tämä eteni.
Miesjoukko kävi päälle. Ja vaikka Cathryn saattoikin esittää kaikenlaisia vaatimuksia äkillisestä oppimisesta, ei Ikka yrittämisestä huolimatta onnistunut siinä kovinkaan hyvin. Kukot eivät laulaneet käskien, ja rotat harvemmin alkoivat miekkamestareiksi vaatimuksesta. Ja vaikka tämä kukaties olisi ollut täyspäisenä liian nopea muutamalle, miehiä tunki joka suunnasta ja paljon. Rotta horjahti kömpelösti pois heilahtavan nuijan tieltä, yritti ponnettomasti sohaista takaisin ja sai nyrkistä naamaansa. Tämä ei ollut aivan varma, selvensikö se oloa vaiko toisin päin, ennen kuin tajusi makaavansa pitkin pituuttaan. Tai sitten taivas oli äkkiä vaakatasossa. Oli miten oli.
"Ja alkaa kadotus!" Garshar ärjäisi vastaukseksi Despinalle. Ensimmäistä kertaa miehen silmä nauliutui tähän kunnolla ja kokonaan. Ohimennen tämä nappasi vapaaseen käteensä kaikessa hämmingissä Cathrynin tiputtaman toisen sapelin, ennen kuin kävi päälle kumpikin terä pelottavan nopeasti viuhuen. Sen verran nopeasti, että harva olisi selvinnyt ehjänä ja suolet sisällä montaakaan hetkeä joka puolella huitovien teräaseiden edessä.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 4, 2011 20:03:16 GMT 3
"Etkö sine helvetin sekasikiö osaa kuolla?" Despina karjui, nyt kaikki Pandoran antamat opit kivusta ja hulluudesta oisivat paikallaan, hän kävi päälle hulluna, hän riehui ja karjui ja iski niin nopeasti ja raivokkaasti kuin pystyi, väistellen samalla itse iskuja välittämättä vähääkään pinistä naarmuista mitä välillä sai. "Sinähän kuolet senkin saastainen, luonnon oikku!"
|
|
|
Post by spyrre on Sept 4, 2011 21:02:55 GMT 3
Olihan hän arvannut että miekka meni täysin hukkaan noissa käsissä. Kovasta inspiroinnista huolimatta rotta ei valaistunut ja oppinut mystisesti yhtään mitään, vaan juuri kun oli päässyt jaloilleen se oli taas selällään saatuaan nyrkin naamaansa tekemättä itse oikein mitään hyödyllistä. Tosin, Cathryn ei voinut oikeastaan asemassaan syyttää tätä. Ensimmäisen kynnelle kykenevän soturin miekanisku torjuttiin jäljelle jääneellä sapelilla, tämän horjahtaessa älähdyksen keralla taaksepäin kuin tyhjästä välähtänyt pitkäteräinen tikari kurkussaan. Kissa tönäisi kurluttavan ruumiin irti, mutta monta muuta oli jo tunkemassa päälle yksin tuumin. Eräs sai potkun vatsaansa ja toinen sapeliniskun joka tosin vain haavoitti tätä, ja sitten joku onnistuikin jo pääsemään läpi survaisemalla aseellaan hänen asekätensä olkapäätä. Sapeli valahti ärähdyksen keralla sormista, kissan yrittäessä vielä äkäisesti vastata tikarillaan. Tuskin se tosin pahemmin auttaisi, vastustajia nyt vain oli liikaa kerralla.
|
|
|
Post by submarine on Sept 4, 2011 21:16:28 GMT 3
"Kukaties jonakin päivänä. Mutta en sinun kätesi kautta tai tässä!" miehentapainen ärähti. Kynnellekykenevä vastustaja näytti vain innostavan tätä. Ja vaikkei mies olisikaan ollut yliluonnollisen nopea, oli tällä silti kahden aseen etu. Toinen terä torjui kissan iskut, toinen vastasi. Tämä sai haavan tai kaksi, mutta pidemmän päälle ne näyttivät haittaavan tätä yhtä paljon, kuin oljenkorrella piekseminen. Kelmeä, luometon silmä näki kissan jokaisen yrityksen ja kädet tottelivat käsittämättömällä nopeudella, kuin ihmishirviö itse olisi ollut täysin irrallinen olento niistä. "Toverisi ovat kaatuneet ja kiukuttelusi on lähinnä huvittavaa. Sinä seuraat nyt tai kohta! Laske aseesi niin selviät helpommalla! Tai minä murran jokaisen surkean sormesi!" Garshar ärähti. Tämä ei näyttänyt merkkejä väsymyksestä, uupumuksesta tai minkäänlaisesta herpaantumisesta. Mies jatkoi mekaanisen tehokkaasti kuin kone, hidastamatta tai epäröimättä.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 4, 2011 21:25:22 GMT 3
Despina oli liian itsepäinen antaakseen periksi, hän jatkoi pieksemistä vaihdellen hyökkäys tyyliä vähän väliä käyttäen kaikki tekniikat joita tiesi, hänen taistelu tyylinsä yhdisti miekan ja kynnet. "Vielä minä sinut murskaan! Revin sisuksesi ja levitän ne ympäri metsää!"
|
|
|
Post by spyrre on Sept 4, 2011 23:00:11 GMT 3
Edessä oli selvästi käänne aavistuksen synkempään suuntaan. Kissa tunsi olonsa kivusta huolimatta vähintäänkin ärsyyntyneeksi joutuessaan myöntämään että peli oli käytännössä menetetty. Joku epäonninen (hän ei ehtinyt näkemään kuka) sai vielä tikarin kylkeensä ennen kuin hän menetti otteen tuostakin aseesta ja parvi hyökkääjiä iski kimppuun. Seuraavaksi saatiin mojovasti miekankahvaa leukaan ja Cathryn pääsi tekemään Ikkan keralla tuttavuutta maankamaran kanssa. No, siinä mielessä oli kai pakko tuntea aavistuksen tyytyväisyyttä (jos tätä viimeistä maahan ruhjotuksi tulemista ei laskettu) että pirulaisia oli loppujen lopuksi tarvittu näin monta saamaan hänet taltutettua ja hän oli luultavasti onnistunut viemään näistä muutaman mukanaan... sekä lisäksi saanut mojovan iskun rumaan pomomieheenkin. Olisi sitä voinut huonomminkin mennä. Kun kaikesta päätellen hän oli vielä elossakin, vaikka kissalta menisi luultavasti vielä tovi aikaa varmistua siitä asiasta.
|
|