|
Post by submarine on Sept 2, 2011 23:48:20 GMT 3
Ikka jätti hetkiseksi varovaisuuden, varautuneisuuden ja pohdiskelun sikseen. Tällä oli nyt tukenaan Despina, ja rotta oli nähnyt varsin hyvin, mitä tämä osasi. Kukaties toinen katti osasi heilutella aseitaan, mutta Despina oli siinä vähintäänkin hyvä. Rosvo oli sitä paitsi muutenkin, kunnon pelkurin tapaan, käynyt äkkiä huomattavasti vähemmän innokkaaksi kun paikalle olikin ilmaantunut varteenotettava uhka. Selittelikin jo aivan muuta, kuin oikeasti oli tehnyt. Narttu vinkaisi puolinärkästyneenä tämän sepityksille ja osoitteli taas miekallaan. "En halunnut. Sanoit että piekset. Ja varmaan tapat. Ja otat kuitenkin. Niin teki", Ikka vinkui, vilkaisten välillä Despinaankin. Tämä ei oikeastaan ollut ikävä kyllä vielä käynyt raivoisasti päälle ja tökkinyt ikävään kissaan muutamaa uutta hengitysreikää jos tarkkoja oltiin. Oikeastaan tämä tuijotteli toista melkein kiinnostuneena, eikä edes kuulostanut erityisen raivokkaalta. Saattoi olla ongelma.
Oikeastaan rotalla ei ollut hajuakaan, mistä Despina oli edes paikalle ilmaantunut. Koko edellisestä oli jo reilusti aikaa. Acamastakaan ei näkynyt missään, eikä valtavaa tiikeriä ollut kovin helppo huomata, joten kaiketi nämä sitten olivat lähteneet jatkamaan matkaansa eri teitä. Ei kai tämäkään kohtaaminen niin outo loppujen lopuksi ollut, kissa oli kuljeskelija siinä missä Ikkakin. Mutta oli se silti harvinaisen osuva, eikä narttu aikonut varsinaisesti valittaa. "Aikoi tappaa. Miekoilla hakata. Melkein veti jo ja sanoi että muitakin on. Joku suurrikollinen", Ikka lisäsi painokkaasti perään, huitoen miekallaan havainnollistusta siihen malliin, että horjahti itselleen oudon aseen painosta.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 2, 2011 23:59:27 GMT 3
Despina katsoi Ikkaa ja naurahti. "No ei tapa enää ja saat tuon miekan pitää jos haluat mutta sinuna möisin sen vähän äkkiä, sillä se voi todella houkutella ikävämpiäkin tapauksia, sitä ottamaan." Sitten hän katsoi toista kissaa, hän kallisti hieman päätään ja nuuski ilmaa. "En tiedä kuinka pitkälle aioit mennä tuon rialin kanssa mutta koska tässä ei vielä olla tapeltu niin on kai turha aloittaakkaan. Minun nimeni on Despina ja tuo on Ikka, entäs...?
|
|
|
Post by spyrre on Sept 3, 2011 1:08:27 GMT 3
Rotta tuntui käyvän entistä dramaattisemmaksi. Oli varsiin selvää että mokoma yritti usuttaa heidät toistensa kimppuun, mutta tällä hetkellä se ei oikeastaan tuntunut todennäköiseltä vaikka hän pitikin vaivihkaa kaksikon liikkeitä silmällä. Tilanne oli varsin hämmentävä asetelmaltaan, ja vastoin tapojaan kissaihminen oli jopa hiukan vaivautunut. "Rotta on kova sepittelemään. Mutta imartelevaa kuinka vaarallisena se tuntuu minua pitävän." Hän totesi kohauttaen olkapäitään. "Olisin ehkä vähän suostutellut. Hukkaan menee, ei tuosta sille kunnon hintaa makseta, jos maksetaan yhtään mitään." Nainen jätti suurimmaksi osaksi rialin höpinät huomiotta ja puhui lähinnä toiselle kissaeläimelle, mitä nyt piti silmällä ettei tohkeissaan heiluva rotta eksyisi teräaseensa kanssa liian lähelle niin epämääräiseltä kuin sen huitominen vaikuttikin. Hieno miekka meni kyllä ehdottomasti hukkaan noissa käsissä, tuskin se osaisi sitä kunnolla myydäkään. Joku vain yksinkertaisesti tappaisi otuksen ja veisi miekan ilmaiseksi, mitä tuhlausta. Ohimennen kissa vilkaisi ruumista jolta Ikka oli kaikesta päätellen kapineen ottanut, kääntäen sitten huomionsa häntänsä heilautuksen keralla muukalaiseen tämän esitellessä itsensä sekä rottansa. "Cathryn." Hän totesi muutaman sekunnin punnitsemisen jälkeen, jättäen sukunimensä mainitsematta. Toinenkaan ei kertonut omaansa, ja hän ei erityisemmin pitänyt sen mainostamisesta muutenkaan ihan vain varmuuden vuoksi. "Täytyy olla samaa mieltä, enkä mielelläni viettäisi tässä teuraskuopassa yhtään sen kauempaa kuin on pakko. Ja rottaasi kannattaisi pitää paremmin silmällä tai se vielä pääsee oikeasti hengestään." Cathryn hymähti vilkaisten melkein itsensä nurin huitovaa Ikkaa, viitaten tällä tosin luultavasti myös aiempaan repliikkiinsä tämän itsetuhoisten taipumusten lisäksi.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 1:28:16 GMT 3
Despinaa ei näyttänyt loppujen lopuksi kiinnostaa hiukkaakaan heiluttaa aseitaan, vaikka tämä aikanaan olikin niin ylpeillyt sillä, miten hyvä siinä oli. Ikka ei voinut olla olematta aavistuksen pettynyt siihen, miten kaikin puolin hyvää pataa tama tuntui yrittävän olla. Jostain syystä. Tämä tuhahtaa vinkaisi ohimennen Despinan toteamukselle ja tökki miekallaan veristä maata. Neuvoi kuin mikäkin. Rotta osasi asiansa, eikä varsinaisesti arvostanut sitä, miten kissa oli vain alkanut kaveerata lajitoverinsa kanssa. Mutta ei voinut mitään, ei kun ei. Ei narttu oikein voinut alkaa tätä käskyttämäänkään, ja loppujen lopuksi toinenkin kissa, tämä Cathryniksi itsensä esitellyt, sai nyt kai vielä elää. Ei rotta voinut varsinaisesti väittää, ettei olisi yrittänyt samaa itsekin, jos vain olisi ollut kokoa ja terää. Niin se vain meni. Kujien ja rottien laki, ja ilmeisesti kissojen ja kaiken muunkin. Vahvat potkivat heikkoja, heikot vikisivät ja toivoivat saappaiden olevan pehmeät.
"Naa-a", Ikka vinkaisi, ja veti harvinaisen ruman hatunreuhkansa takaisin päähänsä. Sitten tämä nojasi miekkaansa, kuin mihinkin keppiin, ja syynäsi Cathryniksi haukuttua hetken lisää. Ainakaan tämä ei ollut onnistunut saamaan haluamaansa, ja kaunis, ihmeellisen puoleensavetävä miekka oli vielä vakaasti käpälissä. "Ei tuon rotta. Minä olen Ikka. Minä olen minun rotta. Ja minulla on silmät. Omat silmät. Ja sinä olet ulalla", alamittainen narttu vinkaisi miekkansa ääreltä, raapien niskaansa, joka todennäköisesti oli olemassa yhä jossain syvällä hatun alla piilossa. Tämä ei aikonut sentään sietää kaikkea vinoilua joltakin ylikasvaneelta, pontevalta karvaturrilta. Vaikkei rotalla nyt ehkä olisikaan rahkeita tätä varsinaisesti hiljentää. Mutta toisaalta, eipä ollut tällä hetkellä toisin päinkään. Ohimennen, melkein varkain, Ikka vilkaisi taas miekkaansa. Sen terä komeili yhä yhtä kauniina ja outona. Ja rotta tunsi harvinaisen suurta vetoa siihen. Suurempaa, kuin pelkkään hienoon tai arvokkaaseen esineeseen. Ei hajuakaan miksi, mutta miekka oli tämän. Tämän, eikä kenenkään muun...
Korppi rääkäisi nuhtelevan kuuloisesti, kun kolme outoa otusta nököttivät ikävästi makupalojen tiellä, estämässä kaiken syöpöttelyn - ja kukaties ryöväämässä parhaita paloja itselleen.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 1:42:08 GMT 3
Despina vilkasisi Ikkaa ja hymyili. "Niinpä, niin." Sitten hän katsoi taas Cathrynia. "Mitä jos kaikki nyt asetumme hakemaan omaa saalista ja pidämme sen minkä löydämme. Jos löydät toisen rialin jonka ryöstää niin siitä vain mutta tämä ei ole vapaata riistaa." Sitten hän katsoi taas Ikkaa. "Jos tämä kisu yrittää vielä jotain niin vinkaise." Sitten Despina aikoi mennä takaisin omia saalitaan etsimään ja kääntyi.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 3, 2011 17:24:59 GMT 3
Cathryn naurahti kevyesti rialin uhoamiselle mutta ei nähnyt vaivanarvoiseksi alkaa tämän kanssa sana-harkkaan, tosin pieni irve käväisi olennon kuonolla tämän huomatessaan miten rial käsitteli terää. Elikko luultavasti tuhoaisi miekan arvottomaksi ennen kuin kenelläkään olisi tilaisuutta edes yrittää myydä sitä... ei kissakaan käyttänyt aikaansa miekkojensa kiillottamiseen joka toisen tunnin välein, mutta hänkin tiesi että terällä ei pitänyt tökkiä maata tuolla tavalla. Kovaa kitinääkin se piti. Vai ei ollut kenenkään rotta? Miksi kukaan olisi tuollaista otusta halunnutkaan, kissa mietti itsekseen, mutta jätti tuomatta aivoituksensa julki. "Mmmh. Tuskin täältä toista tuollaista saalista löytyy... oli melkoinen sattuma että edes tuo lojui täällä noin vain. Mutta olkoon. Pilatkoon rotta sitten sen miten parhaaksi katsoo." Cathryn totesi leppoisasti Despinan sanoihin harkittuaan asiaa hetken ja kohautti olkapäitään. Häntänsä tosin heilahti varsin tyytymättömään sävyyn, mutta kädet siirtyivät kuitenkin pois sapeleiden kahvoilta. Hän kohotti hiukan kulmiaan tämän viimeiselle repliikille, mutta hyvästeli kuitenkin nyökkäyksellä ja nykäisemällä huppuaan hiukan toisen kissan siirtyessä takaisin omiin puuhiinsa. Kiiluvat silmät seurasivat tovin tämän liikkumista kauemmas ja loivat sitten vilkaisun varmasti varsin omahyväiseen rottaan ennen kuin hän kohautti olkapäitään uudestaan ja kääntyi saapastelemaan kiireettömästi takaisin kohti tietä jota oli alunperin seuraillut. Huppu piilotti alleen parin luimistuneita repaleisia korvia, muuten kissan olemus oli yhtä viileä kuin aikaisemminkin. Mitä tuhlausta....
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 17:40:53 GMT 3
Ikalla ei ollut varsinaisesti mitään vastaanvinguttavaa Despinan ehdotukselle. Cathryn aikoi nähtävästi leikkiä kiltisti, ja kun miekka kerran oli käpälässä eikä rotan omistusoikeutta uhattu, ei tällä ollu varsinaisesti valitettavaa. Sitä paitsi, kukaties raatojen joukoista löytyisi muutakin arvokasta. Suurin osa oli auttamatta ryövätty hengissä selvinneiden toimesta, mutta kuten näkyi, yhtä sun toista saattoi jäädä huomaamatta. Pieni lisäsilmäily ei ainakaan haittaisi mitään. "En vinkaise. Puraisen", Ikka kuittasi Despinalle, ja vilkaisi sitten vielä Cathryniin. Ensin tämä osoitti kahdella pitkäkyntisellä sormella omiin silmiinsä, ja sitten kohti kissan. Tämä aikoi pitää otusta silmällä, vaikka Despina olikin hyväksynyt tämän yllättävän mitäänsanomattomasti. Ties mistä syystä.
Aivan ensiksi Ikka tarkasti vieressä yhä nököttävän raadon, jolta miekka oli löytynyt. Tällä oli aavistus jostakin, ja hetken ruumiin sörkkiminen ja tutkiminen paljastikin odotukset oikeiksi. Miehen vyöllä roikkui myös asianmukainen huotra aseelle. Rotta joutui räknäämään sen kanssa melkoisen hetken, ennen kuin sai sen irti tämän vyöstä, muttei loppujen lopuksi katunut sitäkään. Huotra oli tehty miekkaansa myöten, eikä jäänyt kauneudessaan siitä juuri hiukkaakaan. Se oli komea, hienosti koristeltu ja tarkkaan tehty kapistus, ja kun narttu kokeili, ase liukui siihen uskomattoman hyvin. Juuri sopivan tiukka, että piti, mutta liukui kuitenkin myös ulos ilman pienintäkään repimistä. Ohimennen rotta tuli vilkaisseeksi raatoon vielä kertaalleen. Surku juttu, komea ase ei ollut auttanut tätä loppujen lopuksi hiukkaakaan. Mutta kukaties, jos tämä olisi tiennyt enää mistään mitään, olisi tälle ollut laiha onni onnettomuudessa, että loppu oli selvästikin tullut nopeasti. Ei kukaan kauaa teutaroinut reikä otsassaan. Kiitokseksi kaikesta Ikka kiskoi tältä vielä hansikkaat käsistä ja tunki ne reppuunsa, ennen kuin lähti kiertelemään ja katsomaan, jos löytyisi vielä jotakin muuta mielenkiintoista. Tuskinpa, mutta kannatti katsoa.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 17:47:58 GMT 3
Despina havahtui sillä nyt kuului ääniä jotka eivät lähteneet heistä. Ihmisiä ja paljon, ilmeisesti aseistettuja, todennäköisesti samalla asialla kuin he ja ehkä hanakampia kilpailijoiden eliminoimiseen. Hän sähähti muille niin kovaa kuin uskalsi. "Ihmisiä, piiloon."
|
|
|
Post by spyrre on Sept 3, 2011 18:05:31 GMT 3
Cathrynin ajatukset askartelivat pohdiskelevina miekan, rotan ja vieraan kissan tuottamassa probleemassa vielä hänen poistuessaankin. Hän olisi ollut huomattavasti vähemmän tyytymätön jos Despina olisi edes ottanut hienon aseen itselleen vaikkei olisi itse kapinetta saanutkaan, mutta toinen kissa ei näköjään piitannut tippaakaan miekan surkeasta kohtalosta talttahampaan rähmäkäpälissä. Tästä huolimatta hän virnisti ja heilutti liioitellun ystävällisesti kättään huomatessaan rotan mulkoilevan peräänsä jatkaen matkaansa tielle ilmeisesti aikeissa tehdä kuten oli alunperin aikonutkin ennen harhautusta eli seurata tietä pois laaksosta. Hänen aikeensa tosin sotkettiin taas. Juuri kun saappaan verhoama jalka kosketti jälleen tietä olento jähmettyi äkkiä paikoilleen ja nuuhki ilmaa höristellen korviaan. Hän ei kuullut kauempaa Despinan kuiskausta mutta sen sijaan hän aisti saapujat ennen kuin oikeastaan näki lähestyvää joukkiota. Rosvoja? Lisää sotilaita? Luultavasti porukkaa millä ei ollut mitään tekemistä hänen kanssaan, mutta kissa oli oppinut pitämään varansa muukalaisten kanssa varsinkin silloin kun näillä oli ylivoima. Hän heilautti häntäänsä terävästi, vilkaisi pikaisesti olkansa ylitse kahteen muuhun ennen kuin syöksähti kevein, äänettömin loikin takaisin tietä pitkin ja sieltä tätä reunustavan korkeamman kasvillisuuden sekaan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 18:20:55 GMT 3
Ikka kuuli Despinan varoituksen samoihin aikoihin, kun yritti parhaansa mukaan tarkistaa, josko erä raato olisi sittenkin piilottanut vielä eläessään jotakin saappaaseensa. Rotta säpsähti saman tien pystyyn, tiirasi nopeasti ympärilleen ja sai sitten äänekkäästi kohti rytyyttävän joukon korviinsa. Näitä oli hyvänkokoinen joukko, sen verran että oli vain parempi kadota nyt saman tien jonnekin sivummalle. Kukaties tässä oli nyt alun perin vastapuolensa litistänyt joukko. Ainakin nämä tiesivät, minne olivat menossa. Ilman sen suurempaa narttu pinkaisi hatustaan pidellen lähimpään pusikkoon. Rääpäleen mitoissa ei ollut mitään mukavaa, mutta ainakin piiloutuminen tuppasi olemaan harvinaisen helppoa.
Pusikostaan Ikka sai helposti seurailtua kohti marssivaa joukkoa. Tämä erotti nopeasti muutaman sanankin. "Tuli tapettua ne helposti... Ja nyt haetaan loput... Etsikää se miekka, se pitää löytää. Siitä on luvassa iso palkkio." Ikka irvisti hiljaa itsekseen ja puristi aarrettaan hieman tiukemmin. Joukko tuskin olisi erityisen tyytyväinen tajutessaan, että joku oli jo vetänyt välistä...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 18:28:17 GMT 3
Despina lymysi erään puun juurella kuolleen kourien seassa, miten sopivia kasveja raato röykkiön lähelle. Hän kuunteli siellä lähestyviä ihmisiä. Niitä oli varmaan kaksi tusinaa, liian paljon. Ikka oli myös piilossa ja Despina ajatteli että varmaan toinen kissa oli nyt tyytyväinen ettei ollut saanut miekkaa, hän ainakin oli.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 3, 2011 18:43:51 GMT 3
Saapujat rymistelivät pian joukolla esille alkaen koluta ruhojen peittämää maastoa. Cathryn oli luikahtanut suojaan suuren tammen rosoisen rungon taakse, kumartuen vielä sen juurella kasvavien korkeiden saniaisten sekaan. Porukkaa oli selvästikin paljon ja aseistautuneita, mikä kasvatti entisestään kissan motivaatiota pysyä piilossa. Rähinän puutteesta päätellen myös rotta sekä Despina olivat myös päässeet pois näiden silmistä. Cathryn kurkisti varovasti rungon takaa ja seurasi uteliaana soturijoukon liikkeitä, oli harvinaisen selvää että nämä etsivät jotakin. Kissan ei oikeastaan ollut kovin vaikea arvata mikä tämä jokin oli jo ennen kuin hänen korvansa nappasivat keskustelunpätkän näiden suunnalta. Hmm, rotan olisi parata painua tiehensä aarteensa kanssa ennen kuin tulisi löydetyksi, naisen tälle aiemmin aavistelema kohtalo tulla teilatuksi hengiltä miekan vuoksi saattaisi muuten toteutua nopeammin kuin tämä itsekään olisi arvannut. Varmuuden vuoksi vihreät silmät haravoivat läheiset pusikot etsien merkkejä kahdesta muusta, nämäkin piileksivät varmasti jossakin lähistöllä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 19:00:20 GMT 3
Vaikkei Ikka uskaltanutkaan alkaa tähystelemään puskastaan, paljonko tulijoita mahtoi olla, niin näitä oli silti reilusti. Ja toisin kuin äskeiset teurastuksen jälkipyykkiä tutkineet, nämä eivät olleet erityisen hienovaraisia tai hiljaisia. Miesjoukko kuului potkivan raatoja syrjään, sysivän näitä kovakouraisesti tieltään ja ryöstäen säälittä kaiken, mihin vain ikinä pääsi käsiksi. Joltakulta löytyi, ainakin huutojen mukaan, kultahammas, ja ainakin viisi miestä oli äkkiä ilmiriidoissa omistajasta. Nämä eivät olleet mitään mukavaa sakkia, rotta arvasi sen harvinaisen nopeasti. Tielle ei kannattanut eksyä, kiikuttipa mukanaan näiden havittelemaa miekkaa tai ei. Todennäköisesti potkisivat hajalle vaikka jo pelkän rähmäisen puulusikan vuoksi. Miesjoukko, mitä varmimmin isoja, arpisia ja resuisia korstoja, jos Ikka nyt mistään mitään tiesi, levittäytyi raatojen joukkoon, potkien, tönien, repien ja tonkien. Mutta näiden suunta oli silti sama, kaatuneen miehen ja miekan luokse. Kaikki muu oli ilmeisestikin vain mukava lisä näille.
Ja lopulta, kuten Ikka oli pelännyt, nämä alkoivat tonkimisiensa jälkeen tajuta, ettei kaikki ollut kohdallaan. "Se miekka ei ole täällä!" yksi miehistä ärähti. "Pakko olla, se raato on tuossa! Etsikää se, velho haluaa sen!" toinen karjui takaisin. Ikka pani merkille, että ääni oli jollakin tavoin oudon syvä ja teräksisen kaikuinen. Melkein kuin joku olisi rummuttanut sanoja kattilan reunasta. Hyvin ikäviä sanoja, joissa oli teräviksi hiotut kulmat. "Ei se ole täällä! Joku on vienyt! Kattokaa, tuppikin on hävinnyt!" ensimmäinen huusi. "Se oli vielä viime yönä siinä! Täällä on ollut joku!" Seurasi ääni, jonka Ikka tunnisti epämukavan helposti väkijoukoksi kiskomassa esiin kaikensorttisia aseita. "Jos se on tarpeeksi tyhmä ollakseen täällä vielä, se on raato! Kuulikko, sää kuolet!"
Muitta mutkitta miesjoukko lähti haravoimaan lähitienoota, levittäytyen aseet kourissa kuka minnekin. Ikka pohdiskeli, oliko tällä mitään jakoa yrittää ryömiä aluskasvillisuuden suojissa pois. Huonolta näytti...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 19:17:22 GMT 3
Despina mietti mitä tehdä, varmasti nämä teilaisivat kaikki jotka paikalta öytäisivät. Hän alkoi ryömiä taaemmas sananjalkojen keskellä. "Hei tuolla on joku!" Despina kuuli askelten lähestyvän, ilmeisesti sananjalat olivat heiluneet juuri sopivasti. "Helvetti!" Hän sähähti. Kun kaksi ihmistä tuli tarpeeksi lähelle hän piti oudon esityksen. Hän ponkaisi ylös surmaten tulijat silmän räpäyksessa dha miekallaan ja pyörähti sitten sirosti ympäri näyttääkseen ettei piilotellut mitään. "Kuten näette ei minulla ole teille muuta miekkaa kuin omani ja sen annan vain terä edellä!"
|
|
|
Post by spyrre on Sept 3, 2011 19:51:51 GMT 3
Kahta muuta ei näkynyt kasvillisuuden seassa, mutta tästä huolimatta Cathryn oli varma että nämä kyllä olivat siellä jossakin. Mutta olisivat he kuinka hyvin piilossa hyvänsä he eivät olisi turvassa kauaakaan näin lähellä tapahtumapaikkaa kunhan nuo öykkärit, jotka luultavasti kuuluivat joukkioon jotka olivat syyllisiä heidän silmiensä edessä levittäytyvään verilöylyyn, hoksaisivat että haluttu miekka ei olisikaan siellä missä sen pitäisi olla. Ja siihen ei kauaa mennytkään. Sotureiden kinastellessa keskenään edesmenneiden jälkeensä jättämästä omaisuudesta ja potkiessa ohimennen niin kyseenomaisia vainajia kuin toisiaankin Cathryn etsiskeli katseellaan mahdollista reittiä josta pääsisi livahtamaan tiehensä huomaamatta, ja pian kuuluikin vihainen älähdys, joka kieli että etsityn aseen katoaminen oli laitettu merkille. Kissa kirosi mielessään ja alkoi hitaasti hivuttautua kauemmas pysytellen mahdollisuuksiensa mukaan runkojen takana, jähmettyen uudestaan hurjan metallilta kalskahtavan äänen kajahtaessa taistelutantereelta. Hänen korvansa luimistuivat ja kohotti päätään aavistuksen nähdäkseen tuon pahaenteisen äänen omistajan. Velhoja? Loistavaa, hän inhosi velhoja. Tuskin tuokaan tyyppi olisi paljoa mukavampi, magiankäyttäjä taikka ei. Olento oli aikeissa lähteä uudestaan liikkeelle edesauttaakseen häipymisoperaatiotaan vaikka alkoikin epäillä että ei pian auttaisi muu kuin hypätä ylös ja painua tiehensä niin kovaa kuin koivistaan pääsisi luottaen siihen että olisi vain yksinkertaisesti nopeampi kuin joukko haarniskoituja hiippareita, mutta ennen kuin hän ehti ajatuksesta tekoon kajahti huuto joka kertoi että piilottelijoiden läsnäolo oli havaittu. Cathryn kirosi ja oli jo vähällä hypätä liikkeelle hoksaten kuitenkin pian ettei kyse ollutkaan hänestä joka oli nähty. Despina puolestaan loikkasi epäröimättä esille pensaikosta kaataen varoituksetta kaksi miestä, jääden sitten miekat ojennettuna paikoilleen ilmeisesti taisteluvalmiina ylivoimasta huolimatta. Vielä piilossa kyyristelevä kissa irvisti itsekseen heilauttaen epävarmasti häntäänsä kahden vaiheilla. Oli vaikuttavaa nähdä kuinka helposti toinen oli kaatanut viholliset, mutta ylivoima oli sellainen ettei hän itse olisi mielellään sotkeutunut tähän. Ei kissa pelkuri ollut, ennemminkin hän pyrki pysymään erossa tarpeettomista vaikeuksista silloin kun pystyi. Mutta pärjäisikö Despinakaan tuollaista joukkoa vastaan yksin, oli tämä kuinka hyvä tahansa? Cathryn luimisti tuskastuneena korviaan ja pähkäiltyään tilannetta joitain pitkiä sekunteja kurotti hitaalla kädenliikkeellä pitkäjousensa sekä nuoliviinen selästään seuraten varuillaan tilannetta.
|
|