|
Post by submarine on Sept 3, 2011 20:06:48 GMT 3
Ikka oli jo valmis säntäämään jonnekinpäin huudon kuullessaan, mutta viime hetkellä tämä tuli tajunneeksi, että jos nyt oikein tarkkoja oltiin, huudot olivat kuuluneet melkoisen kaukaa. Ja sitten seurasi lisää ääniä, ensin aseiden heilutusta ja sitten äkkiä kuolonkorinaa. Ihmisen kuolonkorinaa. Varovaisesti rotta veti pahimpia rehuja pois tieltään niin paljon kuin uskalsi ja yritti saada jonkinlaisen käsityksen tilanteesta. Nähtävästi kyseessä oli Despina. Ikävämpi juttu tälle, mutta vaikkei rotta millään muotoa tyytyväinen tilanteeseen ollutkaan, ei tällä ollut pienintäkään aikomusta rynnätä esiin. Kaksi kuollutta yhden sijaan ei ollut hiukkaakaan sen parempi tilanne... Mutta olisivat nyt edes löytäneet sen toisen, ikävämmän katin.
Miesjoukko, arpisia ja resuisia korstoja kuten Ikka oli odottanutkin, tuijotteli pienessä hämmingissä esiin loikannutta, aseitaan heiluttavaa kissaa. Muutama vilkaisi toisiinsa. "Ei sillä oo sitä", yksi ärähti, puristaen kirvestä. "Sinä tiedät jotain tästä. Paljasta mitä tiedät, niin saat kukaties pitää henkesi", ärähti jälleen sama, kolkko ääni. Ja nyt Ikka näki sen omistajankin, vaikka toivoikin että olisi saanut säästyä tältä kokemukselta. Kyseinen mies oli oikea järkäle, varmaankin pään verran tovereitaan pidempi, ja huomattavan raskastekoinen. Tämä oli varustautunut muita paremmin, ja miehen toinen käsi päättyi julmaan, monisärmäiseen terään. Tämän kaljua, paljasta päätä peittivät lukuisat arvet, ja vaikkei rotalla ollutkaan hajua, miten siinä oli onnistuttu, oli tämän kalloa nähtävästi paikkailtu karkealla, raskaalla metallilevyllä vasemmalta puolelta. Saman puolen silmä oli luometon, julmasti loimottava kuula, joka istui syvällä kuopassaan. Ei se aito silmä ainakaan voinut olla. Se oli jotenkin pistävä, läpitunkeva. "Missä on miekka, kurja?" valtava mies toisti teräksisen kirahduksen saattelemana.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 21:21:42 GMT 3
"Minulla ei ole muuta miekkaa kui tämä." Despoina sanoi. "En tiedä sen tarkemmin mistä miekasta puhuitte mutta kuulin mitä kuulin." Despina pysyi sananjalkojen joukossa, katsellen mihin juosta, eivät ihmiset häntä kiinni saisi mutta jos hän pakenisi he voisivat löytää Ikkan, toisaalta hän voisi johdattaa heidät harhaan mutta tuskin ne kaikki heidän peräänsä lähtisivät. Niimpä hän päätti vielä pitää pintansa.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 3, 2011 21:50:17 GMT 3
Jösses, jopa tuon muutenkin pahaenteisen joukkion pomokin osasi olla ruma. Cathryn tiirasi kasvillisuuden lomasta tapahtumia mittaillen katseellaan varsinkin tuota hyvin luonnottoman näköistä ilmestystä joka tuntui olevan kuin kasattu lähinnä arvista ja metallista. Hän toivoi Despinankin tekevän niin kuin hänkin aikoi eli ottavansa jalat alleen, mutta tämä näkyi pysyvän sinnikkäästi aloillaan, suorastaan haastamassa riitaa pukarien kanssa. Toki tämä saattoi johtua siitä että tämä suojeli rottaa melkeinpä henkensä uhalla, mikä oli Cathrynin mielestä järjetöntä. Hän ei olettanut hetkeäkään että rotta itse laittaisi tikkua ristiin auttajansa vuoksi, sen sijaan asia joka hänen täytyisi vielä selvittää oli mitä hän itse aikoisi tehdä asialle. Hän ei tuntenut noista kumpaakaan ja jos kyse olisi ollut vain rotasta hän tuskin olisikaan enää paikalla, mutta suhteellisen mukavalta vaikuttaneen lajitoverin hylkääminen ahdingossa ei tuntunut luontevalta. Cathryn kirskautti hampaitaan tuskastuneesti seuraten silmä kovana tapahtumia ja asetteli kaiken varalta vähäeleisesti nuolta jänteelle.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 22:10:40 GMT 3
"Pistäkää tuo epäsikiö matalaksi", miesjoukon ilmeisen ruma johtaja ärähti ja heilautti kädenkorvikettaan Despanan suuntaan. Tämä ei näyttänyt varsinaisesti hermostuvan, tai edes täysin välittävän. Käski vain miestensä tappaa ilman sen suurempia pohdintoja. Ja jos Ikka nyt mistään mitään tiesi, käsky tuli harvinaisen totuttuun sävyyn. Tämä oli todennäköisesti nähnyt melkoisen määrän verta, jos nyt arvet eivät sitä jo vihjanneet. Ruman käskystä koko joukko kävi aseet tanassa rynnäkköön. Näillä ei ollut nimeksikään kuria taikka todennäköisesti erityisemmin taitoakaan, mutta näitä oli paljon. Enemmän, kuin yksi ainoa voisi hoidella, olipa miten hyvä tahansa. Vain näiden käskyttäjä jäi paikoilleen. Tämä silmäili ympärilleen, kuin etsiskellen, ja Ikka painautui matalaksi kun tämän kelmeä silmä pyyhki yli pusikon. Tai sen olisi pitänyt pyyhkiä, mutta varoituksetta miehenrumilus pysähtyikin tuijottamaan juuri tarkalleen rotan ja miekan suuntaan. Ikka vetäytyi vaistomaisesti kauemmas ja painui niin matalaksi kuin vain ikinä pystyi, mutta siitä huolimatta tämä oli varma, että oli tullut havaituksi. Ei tällä ollut hajuakaan siitä, miten, mutta se oli yhdentekevää juuri nyt.
Laumansa piestessä parhaansa mukaan Despinaa valtava, teräksellä silattu mies suuntasi kohti Ikkaa ja puskaa, kasvoillaan tasaisen tuima ilme. Tämä tiesi, eikä nähtävästi aikonut pitää mitään kiirettä. Samalla tämä otti ainoaan käteensä kädenkorviketaan julmuudessa lähentelevän, jämäkän kirveen.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 22:17:15 GMT 3
Despina pysyi edelleen samassa kohtaa, hän ei vielä ollut erityisen huolissaan, miehiä oli paljon mutta nämä olivat kurittomia ja onnettomia taistelijoita. Hänen dhansa leikkasi lihaa ja hänen potkunsa mursivat luita. "Vieläkö haluatte lisää?" Hän irvaili vihollisilleen. Jos nämä olisivat tienneet millaisesta vastustajasta hän oli joku aika sitten selvinnyt eivät olisi olleet niin polleita.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 3, 2011 22:52:54 GMT 3
Koko lauma ryntäsi käskystä Despinan kimppuun, mutta kaiken kaaoksen keskellä tämä näytti oikeastaan pärjäävän aika hyvin. Cathryn hypisteli joustaan pohtivana kääntäen huomionsa joukkion epäedustavaan mutta sitäkin karmivampaan pomoon. Tappokäskynsä jälkeen mies oli käynyt epäilyttävän tarkkaavaiseksi eikä tätä näyttänyt edes suuremmin kiinnostavan katsella kuinka hänen alaisensa pärjäisivät, sen sijaan tämä tuijotteli keskittyneesti pensaikkoihin kuin etsien jotain. Äkkiä tämä lähtikin saapastelemaan määrätietoisen uhkaavana kohti, kissan aavistaessa tämän havainneensa etsimänsä. Hitaalla huolellisella liikkeellä nainen nosti jousensa polviasennossa mahdollisimman huomaamattomasti kasvillisuuden seassa, tähtäsi, ja päästi nuolen kohti rumiluksen naamaa. Kun nuoli irtosi jänteestä hän tavoitteli jo toista kiroten itsekseen kuinka hänen piti aina sotkea itsensä asioihin jotka eivät hänelle kuuluneet.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 23:09:18 GMT 3
Kissa hakkasi päälle raivolla, ja miehet empivät kovaa vastarintaa. Ainakin muutama näytti äkkiä pohtivan, josko olisi sittenkin parempi haistattaa koko touhulle pitkät. Ja näiden ruma ja runneltu johtaja näytti aistivan sen harvinaisen hyvin. Ikka oli varma, että tämä haistoi pelon. "Tappakaa se! Tappakaa, tai Vertharix tuhoaa muutakin, kuin vain maalliset jäännöksenne!" valtava mies ärisi ja käännähti ympäri, viitaten ainakin Ikan arveluiden mukaan aikaisempaan velhoon. Olipa kuka oli, se tehosi, ja jokainen miehistä kävi äkkiä uudella tarmolla päälle, epäröimättä tai aikaisematta. Äkkiä nämä heittivät itsensä melkeinpä fanaattisesti aseitaan heiluttavaa kissaa päin, pyrkien raahaamaan tämän mukanaan maahan, välittämättä siitä saivatko haavoja vai eivät. Miehiä, jotka olivat valmiita kuolemaan epäröimättä, ei ollut erityisen helppo estää onnistumasta haluamassaan - kuten Despinakin varmasti huomasi.
Äkkiä jostakin piilosta vihelsi nuoli. Ikka ei ehtinyt edes tajuta koko asiaa, mutta nopeasti kuin iskevä käärme valtava mies käännähti ja sivalsi kädentynkäänsä hakatulla terällä. Katkaistu nuoli lensi hyödyttömästi paloina sinne tänne. "Ja sinun olisi ollut paras pysyä hiljaa ja piilossa. Olisit selvinnyt hengissä", mies ärähti, runnelluilla kasvoillaan ruma irvistys, ja suuntasi nyt vuorostaan tätä kohti, nopeammin kuin äsken mutta silti varsin maltilliseen tahtiin.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 23:15:45 GMT 3
Despina taisteli kuin vimmattu, hän oli kohdannut hulluja ennenkin. Ja nämä olivat pieniä, hän sai muutamia haavoja mutta se vain sai hänet vihaiseksi. Silti hän vältti virheitä, hän vain sai adrenaliini ryöpyn. "Antaa tulla senkin saastaiset elukat! Tapan teidät kaikki ja syötän korpeille!" Sitten hän karjui vähemmän ihmismäisesti ja jatkoi riehumista.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 3, 2011 23:36:12 GMT 3
Tämäpä sai varsin ikävän käänteen.. Kuin omaten jonkinlaisen mystisen kuudennen aistin miehenrumilus sivalsi salavihkaiseksi tarkoitetun nuolen vaivatta sivuun ja rotan hätyyttämisen sijaan kääntyi kohti nuolen ampujaa. Tällä kertaa Cathryn kirosi ääneen. Olisihan se olisi pitänyt arvata ettei se olisi näin helppoa... vaikka jokin pieni ääni hänen pääkopassaan jota hän ei yleensä jaksanut kuunnella oli kyllä vihjannut että tämä olisi luultavasti hyvin huono idea. Noh, tehty mikä tehty. Despina taisteli hurjasti taustalla lukuisia vihollisia vastaan, mutta jotenkin Cathryn epäili että pian hän saattaisi olla vielä pahemmassa jamassa... hän ei pitänyt tippaakaan siitä miltä kohti asteleva mies näytti ja nyt ei ollut kyse tämän epäviehättävyydestä. Mutta ei ollut kissan tapaista näyttää moisia ajatuksia päällepäin. Tultuaan selkeästi huomatuksi olento nousi ketterästi jaloilleen heilauttaen käden liikkeellä jousen sekä nuolet pois tieltä nojaamaan viereiseen runkoon. "Pahus. Olet vikkelämpi kuin miltä näytät." Hän totesi huokaisten teatraalisen pettyneenä, vetäen samalla sapelinsa huotristaan. "Varmaankin. Ikävä kyllä en aina ajattele niin käytännöllisesti." Oikeastaan kissa oli rehellinen tämän suhteen vaikka piilottikin asian sen tyypillisen pienen ilkikurisen vireen alle. Olemus ei tuonut ilmi epävarmuutta paitsi jos osasi lukea tarpeeksi hyvin kissaeläinten hännän liikkeitä. Sapelit pyörähtivät näön vuoksi näppärissä sormissa ryhdin painuessa hiukan kumaraan kun olento lähti joustavin askelin liikkumaan kaartaen kauemmas lähestyvästä miekkosesta yrittäen hakea asemaa hiukan enemmän tämän sivustasta samalla kuin pysyisi poissa suoranaiselta iskuetäisyydeltä. Katse piti tarkasti silmällä tämän liikkeitä ja pyrki hakemaan heikkoja kohtia tämän puolustuksesta.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 23:49:13 GMT 3
"Ja siksi surkea sielusi kuuluu nyt Vertharixille, Airaman tornin valtiaalle", valtava, paikkailtu mies totesi, lähestyen ilman turhia temppuja taikka taidonnäytteitä. Tämän kirves oli aavistuksen koholla ja asento vakaa, mutta mies itse oli kuin kivi aallokossa. Vakaa ja varma. Tosin harvinaisen nopea kivi, jos aikaisempi mitään merkitsi. Tämän eloton, luometon silmä oli nauliintunut naiseen, ja seurasi tämän jokaista liikettä täysin riippumatta toisesta, tavallisemmasta silmästä. Rujo johtaja ei erityisen kauaa odotellut tai antanut kissan hakea paikkaa, vaan kävi päälle yllättävän nopeasti kokoisekseen. Kirves tuli ylhäältä alas, tavoitellen naisen päätä. Siinä ei ollut mitään kokeilevaa tai hakevaa, vaan tämä yritti saman tien tappoa. Ja silmä, joka oli pelkkä melkein piirteetön kuula, keskellä vain pieni kaiverrettu pupilli, kiilui pahaenteisesti kun se seurasi vastustajan jokaista liikettä värähtämättä.
Ikka tarkkaili koko tilannetta puskastaan. Ei hyvältä näyttänyt, ei millään tavoin. Despinalla oli käsissään enemmän vastustajia kuin rotalla oli sormiea ja varpaita, ja Cathryn oli juuri alkanut miekkahipan valtavan, ruman ja eittämättä pelottavan miehen kanssa. Eikä rotta varsinaisesti ollut turhan halukas tekemään yhtikäs mitään, pitkälti koska osasi jo uumoilla telovansa vain itsensä tavalla tai toisella. Oli parempi vain tarkkailla tilannetta, katsoa mitä tästä tulisi...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 23:57:04 GMT 3
Despina huomasi toisenkin kissan joutuneen taisteluun ja yritti erota rosvo joukkiosta. Mutta se ei enää ollut niin helppoa, näitä oli joka puolella hänen ympärillään. Hän päätti kokeilla pelottelua, hän tarrasi erästä vastustajaa ja käänsi tämän eteensä kilveksi mutta sen sijaan että olisi vain pitänyt tämän suojanaan hän repikin miehen kurkun auki hampaillaan, veren roiskuessa naamalle hän karjui verta hyytävästi muille ihmisille, hampaat irvessä. Tämä tuntui tehoavan, oli yksi asia kuolla nopeasti ammattimaiseen miekan iskuun ja toinen joutua pedon raatelemaksi. Haavoitetun vielä koristessa maassa yrittäen turhaan tukkia veren vuotoa, Despina puski tiensä läpi joukon aikoen juosta auttamaan toista kissaa.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 4, 2011 0:50:09 GMT 3
Joukkion johtaja oli vielä karmivampi lähietäisyydeltä kuin sihdaattuna nuolenvartta pitkin pensastosta. Tämän luomettoman silmän tuijotus sai kissan hännän väkisinkin pörhistymään, mutta muuten hän pyrki hillitsemään itsensä silläkin uhalla että vaikuttaisi liiankin itsevarmalta. "Kuulostaa turhan dramaattiselta minun makuuni" Cathryn huomautti, joutuen kuitenkin melkein samantien väistämään varsin suorasukaista iskua päähänsä. Kissa sihahti ja syöksähti sivuun kirveen alta pyrkien livahtamaan itseään huomattavasti suuremman miehen kirvestä pitelevän käden alitse ja ohitse iskuetäisyydeltä tämän sivustalta tavoitellakseen sapelillaan mitä hyvänsä sopivaa panssarin suojaamatonta osaa. Oli selvää että torjua ei edes kannattanut yrittää tällaisella voimaerolla, ainoa toivo olisi pysytellä liikkeessä. Hänellä ei ollut aikaa katsoa mitä muut mahtoivat tehdä, hengissä pysytteleminen oli tähän hätään suurin prioriteetti.
|
|
|
Post by submarine on Sept 4, 2011 1:06:05 GMT 3
Vaikka mies itse olikin mahdollisesti keskittynyt aivan muuhun kissan livahtaessa sopivasti iskuetäisyydelle, tämän silmä oli aivan toista maata. Se pysyi kissassa kuin naulittuna, läpitunkevan tuijotuksen seuratessa tämän pienintäkin liikettä. Tämän aito silmä seurasi oikeastaan monta hetkeä perässä, melkeinpä laiskasti. Ja kukaties nainen olisikin onnistunut, jos sitä ei olisi ollut. Mutta huomattavasti suurta ja raskasta kirvestä kevyempi kädenkorvike oli tämän sapeleiden tiellä salamannopeasti. Silmä seurasi jokaista iskua, raaja toimi. "Herrani lahjat sinetöivät kohtalosi", joukon johtaja ärähti. Sitten tämä näytti kuitenkin valpastuvan aivan hetkiseksi, ja raivostunut irvistys rumensi tämän piirteitä. "Surkeat arvottomat paskat!" mies äkkiä karjaisi, ja tyytyi antamaan Cathrynille yhden ainoa raskaan potkun teräskärkisellä saappaalla saadakseen tämän kauemmaksi, ennen kuin kääntyi kohtaamaan toisen, takaa lähestyneen kissan, joka oli kaikesta huolimatta onnistunut saamaan tämän ruoskittavat laskemaan alleen. Raskas kirves heilahti taas, tavoitellen Despinan kaulaa. Mies oli pelottavan nopea kokoisekseen.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 4, 2011 1:13:46 GMT 3
Despina väisti iskun, sitten hän perääntyi hieman, tämä vastus oli nopeampi kuin miltä vaikutti. Heidän pitäisi surmata se enne kuin tämän kätyrit pääsisivät apuun, Despina jakeli iskuja dhaastaan ja toivoi että kahden tulen välissä oleminen saisi aikaan tulosta ennen apua.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 4, 2011 2:10:54 GMT 3
Oli melkein käsittämätöntä miten hyvin järkälemäinen mies pystyi torjumaan näin nopeasti, aivan kuin pirulainen olisi ennakoinut kaiken mitä tapahtui. Sapelit kalahtivat käteen kiinnitettyyn terään, kissan päästäessä ilmoille uuden kirouksen. Hän ei kuitenkaan luovuttanut vaan yritti hakea paikkaa asemista johon kirveellä iskeminen olisi vaikeampaa vaihteeksi kommentoimatta miehen uhoavalle repliikille. Kirotut velhot ja velhojen kätyrit... aina pelaamassa likaisesti. Äkillinen karjaisu miehen kurkusta harhautti herkkäkorvaista kissaa silmänräpäyksen liikaa, eikä tämä aivan ehtinyt väistää perässä seuraavaa saapasta vaan lennähti kivuliaasti taaksepäin kylkeen osuneesta potkusta kun rujo mies pyörähti kohtaamaan takaansa syöksähtäneen Despinan. Cathryn irvisti ja haukkoi henkeään korvat soiden, mutta oli kohta sinnikkäästi ja äkäisenä jaloillaan vaikka liikkuminen tekikin varsin kipeää. Jos tuo kirottu tyyppi oli mahdollista saada nurin, siinä pitäisi onnistua pian... tai sitten toivoa että ehtisi vielä jotenkin pakoon tarpeeksi kovaa ennen kuin joutuisi kätyreiden saartamaksi. Tosin mahdollisuudet olivat tähän taas hitusen paremmat kun hän havaitsi Despinankin ilmestyneen jostakin ja käyneen rumiluksen kimppuun. Kun oli taas tarpeeksi tukevasti jaloillaan Cathryn kaarsi jälleen kohti miestä pyrkien takaviistoon iskien kun oli mahdollista Despinan hätyyttäessä tätä edestä. Luulisi että edes tämä tyyppi ei pystyisi olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa, jomman kumman heistä olisi pakko saada tilaisuus ennemmin tai myöhemmin... toivottavasti.
|
|