|
Post by submarine on Sept 6, 2011 18:41:49 GMT 3
Hetken huitomisen jälkeen kissa päästi kuin päästikin irti. Ikalta meni hyvä hetki verisen päänahkansa hieromiseen ja yleiseen pieneen vikinään, ennen kuin tämä edes vilkaisi otusta. Tosin kun rotta lopulta sen teki, se tuli harvinaisen raivokkaasti, etenkin otukselta jonka ei olisi pitänyt kyetä kovinkaan ihmeellisiin eläimiin. Tällä ei ollut hajuakaan, miksi kissa oli äkkiä vain käynyt päälle, tai mistä se oli tullut, tai miksi se ei juossut kunnolla pakoon kun vielä pystyi, mutta tällä hetkellä ne kaikki kysymykset olivat melko toissijaisia sen rinnalla, että terpeleen otus oli juuri yrittänyt suikaloida nartun päänahan. Ja ainakin osittain onnistunutkin siinä. "Reekele. Reekeleen reekeleen reekeleen otus", Ikka vinkui, jostain syystä peräti ymmärrettävin sanoin, ja hetken kissaa kyräiltyään paiskasi sitä sitten kepillään. Kukaties se ei osuisi, mutta aina sai toivoa. Tai kissan oli kylläkin paras toivoa, että oli liian nopea. Todellakin paras...
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 6, 2011 19:55:05 GMT 3
Kas, se osaa puhua, Shariel ajatteli yllättyneenä ja katseli rottaa kiinnostuneena. Tämä ei tainnutkaan olla ihan tavallinen rotta. Kävelikin kahdella jalalla. Kissa sähähti ja hypähti ketterästi sivuun rotan heittäessä sitä kepillä. Ilkeä rotta. Hän voisi saman tien pistellä sen poskeensa, jos noin alkoi isottelemaan. Vaikka sattuikin olemaan vähän isokokoisempi kuin kissa.
Shariel mietti, olisiko ihmishahmosta jotain hyötyä, muutakin kuin se, että hän pystyi puhumaan ääneen. kokemusten kautta hän oli huomannut, ettei pystynyt puhumaan kissana ollessaan, mutta osa ymmärsi häntä silti. Satar esimerkiksi jotenkin kummasti kuuli hänen ajatuksensa, mutta muut eivät tiettävästi kyenneet samaan. Häntä heilahteli puolelta toiselle. Toisaalta, eihän sillä ollut mitään väliä, mitä rotta ajatteli. Shariel oli vain sattumalta törmännyt tähän olentoon, ja koska se ei ollut suostunut aamiaiseksi, siitä ei ollut hänelle enää mitään hyötyä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 9, 2011 16:35:49 GMT 3
Kissa väisti. Ikävä kyllä. Lisäksi se ei oikeastaan juoossut yhtikäs mihinkään, vaan jäi yhä vain tuijottelemaan, kuin olisi vakavissaan harkinnut, syödäkö itseään kymmenisen kertaa suurempi otus. Ikka jatkoi mulkoilemista, ja olisi kyllä koettanut onneaan uudelleenkin kissan väistökyvyn kanssa, mutta ei varsinaisesti halunnut paiskoa kaikkia kantamuksiaan pitkin metsää. Nyrpistely kyllä jatkui hyvin murhaavana. "Reekeleen terpele", rotta lausui närkästuksensä ja hieraisi taas pääparkaansa. Verta alkoi olla parahultaisesti joka puolella, kissa oli onnistunut harvinaisen hyvin murhayrityksessään. Yritykseksi se toki oli jäänyt, mutta rotalle, jolle kissat tuppasivat olemaan ruokaa kun sattuivat löntystelemään käpälän ulottuville tämä oli silti uskomattoman nöyryyttävää. Se vielä olisikin puuttunut, että elukka olisi puhkaissut silmän tai jotakin sellaista.
Raastettu päänahka tirisi verta juka puolelle. Tietenkään lähellä ei ollut minkäänlaista virtaa tai vettä, ei ainakaan niin että Ikka olisi sen kuullut tai haistanut, mikä yleensä merkitsi, ettei aivan lähimailla yksinkertaisesti ollut. Ja vaikka tällä olikin harvinaisen pitkä kieli, sikäli kuin se mihinkään liittyi, oman päänsä nuoleskelu oli silti tällekin harvinaisen mahdotonta. Tämä olisi ehkä voinut pestä itsensä juomavedellään, mutta sitä tarvittiin elämiseen. Joten tässähän sitä sitten istuttiin, kuin Silpokadun puukkomurhaajan uhrina, yhden terpeleen kissan takia. "Paha kissa", Ikka vinkaisi, niin uskomattoman typerältä kuin se tästäkin kuulosti. Tämä oli harvinaisen raivostuttavalla tavalla kykenemätön tekemään otukselle oikeastaan yhtään mitään, ja se päätti vain istua nököttää ja tuijotella. Reekeleen terpele.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 11, 2011 19:31:02 GMT 3
Rotta oli Sharielista jotenkin koominen kiroilessaan siinä itsekseen ja hän naurahti ääneen. Ääni oli niin kummallinen, että hän jatkoi nauramista pelkästään äänen outouden takia. Ei niinkään, että rotta olisi ollut huvittava. Kissa virnisti pahaenteisesti kuullessaan rotan toisen kommentin. Paha tosiaan, Shariel ajatteli, nälkäinen vain. Toinen ei edes hyökännyt hänen kimppuunsa, vaikka kissa oli melkein tappanut sen. Vai odottiko rotta vain sopivaa tilaisuutta iskeä? Shariel katseli hetken rottaa silmät aavistuksen kavenneina, ennen kuin palasi tavanomaiseen tuijotukseensa. Hän tiesi, että hänen pitäisi kiirehtiä, mutta ei saanut silmiään irti tästä verta vuotavasta rotta olennosta, joka kaikesta päätellen ei ollut kovin tyytyväinen kyseiseen tilanteeseen. Hetken siinä istuttuaan Shariel päätti antaa asian olla ja nousi seisomaan. Rotasta ei nähtävästi tainnut olla matkaseuraksi, ei niin että hän olisi sitä halunnut, eikä toinen osannut tehdä mitään muuta, kuin istua ja kiroilla. Pidemmän päälle sellainen alkoi tylsistyttämään.
|
|
|
Post by submarine on Sept 11, 2011 20:15:26 GMT 3
Kissa nauroi. Ikalla ei ollut ollut hajuakaan, että kissat osasivat nauraa, ja tietenkin senkin piti selvitä juuri, kun se ottaisi kaikista pahiten aivoon. Rotta mietti harvinaisen vakavissaan, olisiko aika vannoa jonkinlainen pyhä kosto otukselle, jonka olisi pitänyt olla ruokaa. Eipä niin, etteivätkö kissa olisi tupanneet saamaan muutenkin rialeissa aikaan melkoista vaistomaista nyrpistelyä. Kukaties jäänne jostakin kaukaisuudesta. Olipa miten oli, narttu ei loppujen lopuksi ollut erityisen tyytyväinen siihen, että katti pääsisi kuin koira veräjästä... tai kissa veräjästä. Olkoonkin että kissojen nappaus oli aina yhtä reekelettä. Äkkiä kissa näytti olevan aikeissa häipyä. Ikka odotteli kaikessa rauhassa ja mahdollisimman viattomana ja nyrpiintyneenä, kunnes se lopulta kääntyi ympäri. Sitten, niin ääneti kuin kykeni, rotta nappasi lähimmän kiven maasta ja nakkasi sillä elukkaa, toivoen hartaasti ettei se kääntyisi, kuulisi taikka muuten tajuaisi yhtään mitään.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 11, 2011 20:46:57 GMT 3
Shariel tuhahti. Rotta ei edelleenkään tehnyt mitään hyödyllistä. Hän kääntyi lähteäkseen. Rotta liikahti, mutta koska se ei tuntunut tulevan lähemmäs, se ei Sharielia kiinnostanut. Ei ennen kuin tunsi kiven osuvan ikävästi yläselän alueelle. Kissa käännähti vihaisena ympäri ja sähisi. Shariel yritti muodostaa sanat, kuinka kehtaatkin, mutta ei saanut aikaiseksi muuta kuin raivostunutta sähinää. Rotta saisi kuulla kunniansa! Hän ei sietäisi tämän kaltaista käytöstä keneltäkään! Etenkään joltain hävyttömältä jyrsijältä, vaikka tämä olisikin monta kertaa isompi kuin tavallinen rotta ja osasi puhua.
Shariel päätti kokeilla jotain, mitä hän ei ollut koskaan aikaisemmin yrittänyt: illuusiota. Hän tiesi, ettei kokonsa puolesta pärjännyt rotalle kissana, eikä luottanut siihen, että pystyisi ihmisenä hoitelemaan mokoman otuksen, mutta ainakin hän voisi yrittää saada rotan uskomaan, että hän oli isompi, kuin tämä itse. Samaan aikaan kun kissa hyppäsi ilmaan kohti rottaa, tämän koko muuttui radikaalisti suuremmaksi. Hän yritti huitaista rottaa tassullaan. Ei väliä vaikka siitä jäisikin vain tavallisen tassun kynsien jäljet. Toinen saisi alkaa kunnioittaa häntä tavalla tai toisella. Sharielia ärsyttivät sellaiset ihmiset, tai olennot, jotka eivät kunnioittaneet häntä, tai yrittivät vahingoittaa häntä. Samaan aikaan hän oli iloisen yllättynyt, että pystyi tekemään illuusioitaan, vaikka olikin kissa.
|
|
|
Post by submarine on Sept 11, 2011 21:34:18 GMT 3
Osui. Ei uponnut, mutta kieltämättä osui. Ikka seurasi harvinaisen hyvillään, kun kivi kolahti kissaan. Ikävä kyllä se ei varsinaisesti saanut aikaan suurtakaan vahinkoa, olisi kaiketi pitänyt valita suurempi kivi. Mutta olipahan ainakin tullut kuitattua hieman takaisinpäin äskeistä. Rotta sähisi takaisin kissalle, haeskellen ootta kiveä kun se nyt niin mukavasti oli jäänyt odottelemaan. Kukaties tänään syötäisiinkin kissaa, otus oli tyhmä ja varomaton. Ja nähtävästi sillä oli ainakin vähän lihaa luiden ympärillä. Ansaitsisi kohtalonsa, reekeleen otuksen oli paras maistua hyvältä tai se olisi silti laiha lohtu revityn päänahan jäljiltä.
Ja sitten tapahtui jotain varsinaisen hämmentävää. Kiinni ei käynytkään mikään mukavan pieni, helposti potkittavissa oleva kissantapainen, vaan valtava, murhanhimoinen peto. Ainakin puuman tai jonkin muun vastaavan kokoinen. Jos olisi ehtinyt miettiä, olisi Ikka eittämättä todennut touhun melkoisen epäloogiseksi, mutta tällä hetkellä ajattelulla oli hyvin vähän jakoa mihinkään. Kohti oli hyökkäämässä valtava kissahirviö, jonka kynsillä repisi varmarmasti pään irti. Se oli melkoisen odottamatonta, eikä rotta ehtinyt juurikaan reagoida siihen. Taktisten väistöjen tai ripeiden toimintojen sijaan tämä tyytyi vinkaisemaan hädissään ja heittämään käpälänsä ylös äärimmäisen kyseenalaiseksi suojakseen. Äkkipaniikista huolimattakin Ikan oli myönnettävä, että tämä oli odottanut hieman enemmän valtavan hirviökissan kynsiltä. Huitaisu teki kyllä kipeää, mutta se teki sitä harvinaisen pitkälti samoissa määrin, kuin aivan tuiki tavallisen kissan raapaisu. Ja kun rotta vielä jälkeenpäinkin oli hengissä ja yhtenä kappaleena, vilkaisi tämä aavistuksen hämmentyneenä käpäliään. Pelkkä tavallisen kissan raapale. Oikeastaan narttu joutui vilkaisemaan kissaakin, vain ja ainoastaan varmistaakseen, ettei ollut vain seonnut yhtäkkiä. Ei, se oli yhtä valtava. Ja tämä oli jokin temppu. "Terpeleen reekele", Ikka vinkaisi harvinaisen tulisesti, ja vetäisi esiin veitsensä. Elukka alkoi olla uskomattoman raivostuttava.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 18, 2011 15:21:01 GMT 3
Osui. Hah, mitäs siihen sanot! Shariel ajatteli voitonriemuisena, vaikka jälki ei ollutkaan kummoisempi. Olisi niin kätevää, jos illuusiot saisivat kohteet myös luulemaan, että fyysiset vammat olisivat isompia, kuin oikeasti olisivat. Se voisi olla mahdollista.. Kissa vetäytyi kauemmas rotasta irrottamatta siitä silmiään. Jostain rotan vaatteiden seasta ilmestyi veitsi. Shariel sähähti. Toinen oli uhka, joka pitäisi eliminoida. Silmät kaventuneine Shariel yritti ajatella jotain tapaa lopettaa tämä nyt ja heti, ennen kuin hänelle tulisi mitään vakavampia ruhjeita. Mitäs nyt selässä jotain mustelmia, kipeitä mustelmia ja naarmuja, nekin tosin olivat kipeitä.
”Nyt loppui tämä touhu!” Shariel huudahti purkaen sekä illuusionsa, että muodonmuutoksensa. Hänen oli kuitenkin jollain tavalla pidettävä rotta paikallan, joten hän päätti kokeilla samaa temppua, mikä oli toiminut hänen tuttaviinsa. Sokeus. Hänen mielessään kävi, että hän voisi kokeilla saada rotan uskomaan, että ilma tämän ympärillä oli kiveä, mutta koska ei ollut koskaan ennen kokeillut sitä, ja näön vieminen tuntui paremmalta idealta, Shariel ei kokeillut sitä. Hän painoi idean mieleensä ja vannoi kokeilevansa sitä joskus. Se olisi hyödyllinen asia.
|
|
|
Post by submarine on Sept 18, 2011 16:04:12 GMT 3
Hetken verran maailma oli taas melkoisen sekaisin, ja valtava kissa, joka oli kaiketi pelkkä tavallinen, valtavalta näyttävä kissa, oli ihmisnainen. Ja siinä olisikin ollut sinällään jo aivan tarpeeksi, mutta yhtäkkiä Ikan silmissä pimeni. Vaistomaisesti rotta kohotti käden pyyhkäistäkseen jonkin naamalle heitetyn syrjään, mutta sormet tapasivat vain tyhjää. Oikeastaan tämä tuli siinä sivussa tökänneeksi itseään silmään ja vinkaisi samalla, kuin kiskoi itsensä kömpelösti ja jokseenkin hämmentyneenä pystyyn. Koko touhu oli järjetöntä, eikä Ikalla ollut harmaata hajuakaan siitä mitä oikein tapahtui. Kissa, tai nainen, osasi jotakin temppuja, ja nyt kaikki oli pelkkää tyhjää. Ei mustaa, vaan tyhjää. Sokeutta. Rotalla oli tosin yhä hajunsa ja kuulonsa, tarkemmat kuin näkönsä, eikä tämä ollut vielä täysin ulalla tilanteesta. Ainoastaan melkoisen hämmentynyt ja jokseenkin peloissaan. Tämä hapuili puunrunkoa samalla, kun piti veitsensä tiukasti edessään, vastustaen vaistomaista halua hinkata silmiään. Nartulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä otus tarkalleen osasi, mutta kaikki tähän asti oli ollut hyvin, hyvin ikävää. Ja veitsi ja muutama terävä hammas tuntuivat harvinaisen riittämättömiltä tässä touhussa...
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 20, 2011 18:13:10 GMT 3
Rotta näytti lähinnä naurettavalta tökätessään sormensa, tai käpälänsä, miksi sitä ikinä halusikaan kutsua, silmäänsä. Sentään toinen ei huutanut tai yrittänyt juosta mihinkään. Jotain tajua olennolla sentään oli. ”Noniin, asia on nyt näin, että minä jatkan tästä matkaani. Sinä teet mitä ikinä tulitkaan tänne tekemään. Minua ei kiinnosta, kunhan siihen ei sisälly se, että yrittäisit vahingoittaa minua. Tuliko selväksi?” Shariel sanoi tarkkaillen rotan liikkeitä varuillaan. Toinen ei vaikuttanut läheskään niin avuttomalta, kuin hän olis halunnut.
”Voit tulla mukaanikin jos haluat” Shariel lisäsi kokeeksi. Ei hän oikeastaan halunnut matkata tämän ylikasvaneen rotan kanssa, mutta kaipa siitä jotain hyötyä tulisi olemaan. Ainakin, jos hän ei Empalsusta enää tapaisi. Mikä olisi todella suotavaa, sillä nainen ei tiennyt mitään idästä, mitä mies ei ollut hänelle kertonut.
|
|
|
Post by submarine on Sept 20, 2011 18:44:21 GMT 3
Ikka odotti, että saisi seuraavaksi taas kynsistä, tai kukaties näön lisäksi menisi kuulo, mutta ei. Nainen - kissa, oli mikä oli - alkoikin puhua, ja rotta jäi kuono väpättäen napittamaan etäisesti suunnilleen tämän suuntaan. Paremmassa tilanteessa tämä olisi kukaties napauttanut nokkavasti, ettei varmaankaan seisoisi tässä nyt puukko käpälässä, jollei olisi saanut päähänsä raivohullua kissaa, joka sitten oli muuttunut valtavaksi ja vienyt näön. Mutta juuri tällä hetkellä nartulla oli parempaakin ajateltavaa. Kuten että tämä oli jäämässä sokeana yksin metsään - mikä nyt ei ehkä itsessään ollut rottien mittapuulla vielä kuolemantuomio, mutta näkö oli silti eittämättä mukava olla olemassa. "Ei... näy mitään", Ikka vinkaisi aivan ensimmäiseksi vastauksen. Tämä mietti mieluummin jatkoa vasta sitten, kun osasi taas sulkea silmänsä ajoissa ennen kuin survaisi peukalolla niihin. Nainen nyt ei loppujen lopuksi näyttänyt erityisen halukkaalta huitomaan tai nahistelemaan enempääkään, joten kukaties tämä saman tien hoitaisi tämänkin kuntoon - jos nyt kykeni siihen. Tällä hetkellä rotta itse oli vielä hieman liian jännittynyt ja kireä pohtiakseen mahdollista sokeuttaan.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 20, 2011 18:54:29 GMT 3
Shariel katseli rottaa alentuvasti. Miten joku osasikin olla noin.. Pelokas. Parempaakaan sanaa hän ei keksinyt kuvaamaan toisen käytöstä. Nainen ei osannut ajatella, miten itse käyttäytyisi samassa tilanteessa, eikä näin ollen kyennyt toteamaan tämän olevan normaalia käytöstä sellaiselta, joka oli juuri sokeutunut aivan yllättäen. Shariel huokasi rotan vinkaistessa jotain näkökentän puuteesta. ”Poistan sen, jos lupaat käyttäytyä hyvin, etkä yritä tappaa minua tai kissaani” Hän sanoi. Samalla nainen oli varma, että pystyi tuntemaan jonkun lähtevän jostain, yrittävän ajaa häntä takaa, mutta se oli harhaluulo. Ainakin Shariel yritti vakuutella näin itselleen.
|
|
|
Post by submarine on Sept 20, 2011 19:20:30 GMT 3
Kuten sanottua, parempana päivä Ikalta olisi voinut irrota monenlaista nokkavaa, mutta juuri nyt oli epäilemättä huomattavasti vähemmän hyvä päivä. Se oli alkanut eksymisellä, ja sitten jatkunut... tällä. Ei kai tässä oikein voinut muutakaan tehdä kuin myötäillä ja olla kiva pieni rotta, jos halusi vielä joskus heittää kissoja kivillä tai jotakin sellaista. "Juu. Käyttäydyn. Oikein hyvin. Tosi hyvin. Oikein ihan tosi hyvin", Ikka lopulta vikisi, työntäen jopa veitsensäkin pois näkyvistä. Tällä ei ollut hajuakaan siitä mitä nainen nyt oikeastaan kaavaili, pitkälti kaiken suhteen, mutta oli parempi silti nöyristellä, nähdä ja mahdollisesti kärsiä jostain oudoista suunnitelmista, kuin hapuilla sokeana. Jos nyt tämä ei huijannut ja vain selittänyt aikovansa palauttaa näön, että saisi nartun laskemaan veitsensä ja pääsisi huitaisemaan. Kaikki oli mahdollista, nyt ja aina...
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 22, 2011 20:22:00 GMT 3
Shariel katsoi pitkään rottaa. Hän oli varma, ette pystyisi luottamaan moiseen otukseen. Osa tästä epäluulosta oli peräisin hänen luontaisesta ylemmyydentunnosta ja inhosta ruokaansa kohtaan ja osa pohjasi kokemuksiin. Nainen oli nähnyt monia kidutuksia, joissa syytön tunnusti syyllisyytensä vain saadakseen kivun loppumaan. Vaikka tunnustus johtikin usein kuolemaan. ”Selvä” Shariel vastasi lopulta ja poisti illuusion hetken kuluttua tästä. Hän kuitenkin valmistautui tekemään sen uudellen, jos rotta osoittaisi minkäänlaista vahingoittamisen halua. ”Lähdetään” Shariel komensi ja viittoi rottaa kävelemään näköpiirissään kohti sitä suuntaa, johon oli ollut matkaamassa. Hän halusi pitää toisen koko ajan silmissä, ettei tämä päääsisi tekemään mitään epätoivottua.
|
|
|
Post by submarine on Sept 22, 2011 20:59:35 GMT 3
Silmät alkoivat äkkiä taas toimia, ja hetken Ikka räpytteli nyt kirkkaalta tuntuvassa valossa, ennen kuin jäi kyräilemään aavistuksen luimien edessä nököttävää naista, joka nyt tosiaan oli nainen. Ihmisnainen. Tämäkin oli taas joku terpeleen velho, osasi tehdä kaikenlaista ikävää. Ja velhoihin auttoi yleensä vain ja ainoastaa nekkuun kiskaiseminen, jos sekään. Tätä tapausta pitäisi varmasti myös huitaista, se oli vain oikeus ja kohtuus. Ja järkevää. Tätä nimenomaista ei tosin juuri nyt nähtävästi pääsisi huitaisemaan aivan helpolla, joten pitäisi odottaa oikeaa hetkeä. Ja sitten huitaista. Nartulla oli kova, terävä nyrkki juuri siihen tarkoitukseen. Seurasi hieman lisää epäluuloista vilkuilua, kun seurasi käsky lähteä. Ensin ruipelo rotta vilkaisi naista, ja sitten viitottua suuntaa, ja sitten uudelleen tätä. "Miksi ja minne?" seurasi harvinaisen tanakka kysymyksen tiukkaus.
|
|