Post by submarine on Oct 19, 2011 16:31:10 GMT 3
Miehet rymistelivät ohi aikansa, ja kuten toivoa saattoi, ei yksikään jäänyt turhan paljoa tuijottelemaan satunnaisia puskia. Ikka odotti hyvän hetken, kunnes oli varma, että kaikki takaa-ajajat olivat jo tarpeeksi kaukana eikä perässä ollut tulossa enää ketään. Siitä rotalla ei ollut aavistustakaan, mitä nämä halusivat, mutta jos siihen kuuluivat nuolet ja teräaseet, oli tämä mieluummin onnellisen tietämätön muutenkin.
Puskassa kyyhöttäessä matala naukaisu kiinnitti ohimennen rotan huomion, ja tämä vilkaisi aavistuksen värähtäen äänen suuntaan. Siinä se terpeleen kissa taas oli, tai kaiketi siinä se terpeleen nainen taas esitti kissaa. Ikka tuijotteli otusta vaiti ja melko avoimen vihamielisesti, kunnes lopulta vääntäytyi pois puskasta.
Kaukana kaikuivat vielä takaa-ajajien karjaisut, kun nämä ravasivat kuvitteellisten takaa-ajettaviensa perässä. Ikka tuijotteli hetken perään, tuhahti ja vilkaisi sitten yhtälailla tuhahtelevaa kissaa, joka oli saanut aikaiseksi vääntäytyä myös esille. Siinä se oli, niin itseään täynnä ja ärsyttävänä. Rotan päänahkaa kirvelsi vieläkin aikaisemman jäljiltä, eikä tämä millään muotoa ollut unohtanut yhtikäs mitään. Hetken verran tämä harkitsi otuksen potkaisemista saman tien, kun se nökötti paikoillaan niin otollisesti, mutta antoi loppujen lopuksi asian olla, niin paljon kuin se ärsyttikin. Ehkäpä myöhemmin.
Virkkomatta ikävälle kissalle yhtään mitään, lähti Ikka lampsimaan perusvauhdikkaasti siihen suuntaan, mistä oli tullutkin. Jos takaa-ajajat olivat juosseet ohitse, oli tulosuunta ehdottomasti paras. Ja tällä hetkellä rotta pyrki yhä ensisijaisesti suuntaan nimeltä pois. Muuta voisi pohtia myöhemminkin...
Puskassa kyyhöttäessä matala naukaisu kiinnitti ohimennen rotan huomion, ja tämä vilkaisi aavistuksen värähtäen äänen suuntaan. Siinä se terpeleen kissa taas oli, tai kaiketi siinä se terpeleen nainen taas esitti kissaa. Ikka tuijotteli otusta vaiti ja melko avoimen vihamielisesti, kunnes lopulta vääntäytyi pois puskasta.
Kaukana kaikuivat vielä takaa-ajajien karjaisut, kun nämä ravasivat kuvitteellisten takaa-ajettaviensa perässä. Ikka tuijotteli hetken perään, tuhahti ja vilkaisi sitten yhtälailla tuhahtelevaa kissaa, joka oli saanut aikaiseksi vääntäytyä myös esille. Siinä se oli, niin itseään täynnä ja ärsyttävänä. Rotan päänahkaa kirvelsi vieläkin aikaisemman jäljiltä, eikä tämä millään muotoa ollut unohtanut yhtikäs mitään. Hetken verran tämä harkitsi otuksen potkaisemista saman tien, kun se nökötti paikoillaan niin otollisesti, mutta antoi loppujen lopuksi asian olla, niin paljon kuin se ärsyttikin. Ehkäpä myöhemmin.
Virkkomatta ikävälle kissalle yhtään mitään, lähti Ikka lampsimaan perusvauhdikkaasti siihen suuntaan, mistä oli tullutkin. Jos takaa-ajajat olivat juosseet ohitse, oli tulosuunta ehdottomasti paras. Ja tällä hetkellä rotta pyrki yhä ensisijaisesti suuntaan nimeltä pois. Muuta voisi pohtia myöhemminkin...