|
Post by submarine on Aug 23, 2011 16:15:30 GMT 3
Gilf hymähti. Jälleen. "Ei mistään erityisemmästä syystä. Ajattelin vain. Tietävät yleensä kaikenlaista", tämä totesi, vihellellen yhä. "Epä niin, että se olisi tätä loppupeleissä auttanut", mies lisäsi sitten ja kohautti olkiaan. Loppujen lopuksi koko asia ei vaikuttanut kiinnostavan tätä niin erityisen paljoa. "Mutta jollen ole aivan väärässä, olin näkevinäni sinun jutustelevan muutamalle näistä äsken, kahakan aikana. Vanhoja tuttuja?" Gilf äkkiä vaihtoi taas puheenaihetta, tähystäen samalla ympärilleen, kuin olisi etsinyt jotakin tai jotakuta. Ei löytynyt, ainakaan heti, ja mies käänsi taas huomionsa Sharieliin.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 23, 2011 16:59:32 GMT 3
Shariel hymyili. ”Totta. Kyllähän hän kaikenlaista tietää, kertoi minulla millaista idässä on ja muuta.” Hän sanoi siirtäen katseensa puiden latvoihin."Ikävä vain tämä viimeisin"Hän jatkoi viitaten kamppailuun, minkä mies oli hävinnyt. Ylhäällä oli monenlaisia lintuja, myös sellaisia, joka oli herättänyt naisen aamulla. Tällaisen näkeminen sai Sharielin sähisemään mielessään, mutta toisaalta hän oli kiitollinen aikaisesta herätyksestä . Sharielin silmät kaventuivat aavistuksen muutamaksi sekunniksi ja hän siirsi katseensa takaisin Gilfiin. ”Sinähän huomaat kaikenlaista” Hän sanoi, ”Tuttuja, kyllä” Shariel ei nähnyt Dania missään lähettyvillä, mutta jossain täällä tämä olisi. Mies yrittäisi varmasti laittaa vielä kapuloita hänen rattaisiinsa jos ei ollut jo sitä tekemässä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 23, 2011 17:28:48 GMT 3
Gilf soi Sharielille veitsenterävän, vinon virnistyksen. "Sitä oppii huomaamaan kaikenlaista, jos mielii menestyä huono-osaisena", tämä hymähti ja naksautti kieltään kahdesti. "Hoksottimiensa varassa elävä ei voi jättää mitään huomaamatta", mies lisäsi perään ja tähysti sitten taas ympärilleen. "Ironista, etten siis näe missään matkaseuraani. Niin helppo kuin sen pitäisikin olla huomata..." Hetken verran kääpiömies etsiskeli, ilmeisen turhaan, ja näytti sitten, jälleen kerran, keskittyvän aivan muuhun. "Matkalla kaakkoon. Niin, taidanpa alkaa ymmärtää, mistä tässä on kyse. Ja suosittelisin tarkistamaan pakosuunnitelman; siellä minne olemme menossa ei ole hyvä nyhjätä turhan pitkään", Gilf lopulta mutisi ja raapi päätään aavistuksen vaivautuneena. Mies ei selvästikään pitänyt päätelmistään millään tasolla.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 23, 2011 18:12:24 GMT 3
”Niin, aivan” Shariel myötäili, vaikka tiesi, että hänenkin pitäisi huomata asioita aivan samalla tavalla. Mutta ei, hän syytti siitä kissaansa, joka vei hänen ajastaan niin suuren osan. ”Minä olen miettinyt sitä samaa.” Shariel sanoi. Empalsusta ei näkynyt enää missään. Alussa hän oli nähnyt miehen olevan kannettavana muutaman miehen avulla, mutta nyt. Ei missään. ”Hän ei varmaan halua päästää tätä kauas silmistään” Nainen jatkoi harmistuneena. Tämä vaikeuttaisi pelastamisoperaatiota, tai tekisi sen mahdottomaksi. ”Mitä tarkoitat? Tiedätkö minne olemme menossa?” Shariel kysyi. Hän ei pitänyt tavasta, jolla mies oli asiansa sanonut.
|
|
|
Post by submarine on Aug 23, 2011 18:28:36 GMT 3
Gilf hymähti, pääsemättä ilmeisesti aivan perille jutun juonesta. "Epäilenpä, ettei minun matkaseurani kiinnosta ketään. Ovat kaiketi saaneet sen tönittyä oikeaan suuntaan, jos ei muuta. No, se on todennäköisesti jossakin", tämä sanoi, ja vakavoitui sitten. Hetken verran mies näytti siltä, kuin olisi pohtinut, kertoako Sharielille mitään vaiko ei. Ohimennen tämä vilkaisi myös ympärilleen. "Ymmärrät sitten kun näet. Sanon vain, ettet halua viettää siellä liian kauaa aikaa. Ja nämä eivät ole mitään yhdentekeviä metsärosvoja. Tämä vaikeuttaa kaikkea..." Gilf lopulta vastasi, hinkaten vaivautuneesti leukaansa. Tämä ei selvästikään olisi millään muotoa halunnut olla omissa kengissään tällä hetkellä.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 23, 2011 18:57:46 GMT 3
Shariel hymähti vastaukseksi. Häntä ei oikeastaan kiinnostanut, keiden seurassa mies oli matkannut. Naista kiinnosti lähinnä Empalsuksen kohtalo. Gilf ei vaikuttanut halukkaalta puhumaan heidän määränpäästään, mikä huoletti Sharielia. Mies oli tuntunut sellaiselta, joka uskalsi kertoa mitä vain, kunhan tarpeeksi maksettiin. Kunhan maksettiin. Ehkä siitä tässä olikin kyse. Gilf oli huomannut hänet köyhäksi ja näin ollen epäkelvoksi maksamaan minkäänlaista summaa. Shariel tuhahti. ”Et vain tiedä minne olemme menossa, etkä halua myöntää sitä”
|
|
|
Post by submarine on Aug 23, 2011 20:11:11 GMT 3
Oli Gilfin vuoro tuhahtaa. "Eäh", tämä totesi ja heilautti kättään ärtyneesti. "Turha selittää sellaista, jonka tulet itse näkemään aivan tarpeeksi pian. Et halua kuitenkaan tietää. Jos mahdollista, suosittelisin häipymään niin pian kuin vain kykenet. Luota minuun, niin typerää kuin se onkin, tulet vain kiroamaan itseäsi jos et hankkiudu muualle." Mies näytti siltä, kuin olisi ollut mahdollisesti aikeissa sanoa vielä jotakin, mutta jälleen kerran eräs vankeja vahtivista rosvoista ilmaantui keppi kourassa paikalle. Miehellä oli melkoisesti kokoa, ja tämä tempaisi Gilfin rinnuksista ilmaan ilman sen suurempia vaikeuksia. "Te paskiaiset suunnittelette jotain! Varokin jos jäät kiinni! Pieksen sinusta harvinaisen mitättömän kasan luujauhoa, rääpäle!" rosvo ärisi päin Gilfin naamaa. "Emmehän me, herra. Emme toki, herra. Emme mitään suunnittele!" Gilf mateli taas, ilme jälleen yhtä hölmönä. Tämä paiskattiin takaisin maahan tuhahduksen kera.
Gilf odotteli selällään, kunnes korsto tömisteli muualle, ja kampesi sitten itsensä pystyyn vaatteitaan puistellen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 24, 2011 13:46:46 GMT 3
Shariel oli juuri vastaamassa Gilfin kommenttiin, kun yksi rosvoista ilmaantui äkkiä heidän luokseen. Shariel tekeytyi mahdollisimman huomaamattomaksi ja laski katseensa alaviistoon. Mies ei kiinnittänyt häneen sen suurempaa huomiota, mutta Gilfille kävi huonommin. Nainen ei tiennyt, toimiko miehen matelu rosvoihin, mutta ainakin alastulo näytti ikävän epämiellyttävältä. Shariel ei uskaltanut pysähtyä odottamaan miestä. Hän pelkäsi jonkun toisen rosvoista kiinnittävän huomiota häneen ja sitähän hän ei halunnut. Huomaamattomuus oli yksi hänen avainsanoistaan. Shariel ei halunnut kokea samaa kohtaloa, kuin monet ryöstetyt naiset kokivat. Samalla kun hän antoi katseensa kiertää etsien Empalsusta, nainen piti samalla myös silmällä jos Gilf saisi hänet kiinni.
|
|
|
Post by submarine on Aug 24, 2011 14:07:18 GMT 3
Gilfillä ei vienyt erityisen pitkään töpötellä lyhyillä jaloillaan takaisin Sharielin vierelle. Tämä ei näyttänyt olevan moksiskaan äskeisestä, pyyhki vain tomuja vaatteistaan ja yskäisi. "Kuten sanottua. Suosittelisin häipymään heti kun mahdollista. Ja unohtamaan sen viiden puupennin loitsijan. Sitä miestä tuskin voit enää auttaa, mutta itseäsi kyllä", tämä totesi harvinaisen totiseen sävyyn. Ohimennen tämä vilkaisi jälleen ympärilleen, kuin olisi itsekin etsinyt omaa matkaseuraansa. Ja ohimennen, niin nopeasti että sitä oli melkein mahdoton huomata, melkein kuin yhdentekevästi ohimennen, miehen käsi kävi paidan alla. Kuin tämä olisi hyvin nopeasti kokeillut, oliko jokin paikoillaan. Tämän ilme ei kuitenkaan paljastanut mitään.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 24, 2011 14:21:43 GMT 3
”Katsotaan”, Shariel sanoi tasaisella äänellä. Ehkä minun todella pitäisi vain häipyä ilman Empalsusta, mutta ehkä Gilf vain yrittää saada minut lähtemään. En ymmärrä miksi hän niin tekisi. Samapa tuo, Shariel ajatteli. Gilf alkoi muutenkin vaikuttaa epäilyttävältä henkilöltä.
Aikaa kului. Aurinko oli jo ohittanut lakipisteensä jo kauan aikaa sitten, mutta vauhti ei tuntunut hidastuvan yhtään. Shariel mietti, kuinka kauas he oikein aikoivat pakottaa heidät kävelemään. Ei niin, että häntä olisi kävely haitannut, mutta ruoka ja juoma voisivat jossain vaiheessa olla ihan hyvä idea.
|
|
|
Post by submarine on Aug 24, 2011 16:14:14 GMT 3
Aurinko sai laskea kaikessa rauhassa taivaanrantaan, ennen kuin mitään pysähtymistä näytettiin edes harkitsevan. Etenkin raskaita kuormia kantavat vanhit alkoivat olla jo lopussa, kun rosvojoukko alkoi hämärässä ärähdellä näitä pysähtymään. Suurin osa tekikin sen suosiolla ja ilman vastaanväitteitä. Pysähtymiskäskyjä seurasivat ankarat uhkaukset pakoyritysten varalta. Kuulemma pakenijat eivät saisi nopeaa kuolemaa, vaan nämä jätettäisiin eläinten löydettäviksi. Tai jotakin sellaista. Nopea ympäristön tarkastelu paljasti joukon pysähtyneen jonkinlaiseen pieneen notkelmaan. Se oli liian mitätön, että sitä olisi voinut väittää laaksoksi, mutta tarjosi silti pientä suojaa. Ja pakenijat saisivat rämpiä mäkeä ylös. Rosvojoukosta paiskottiin puolihuolimattomasti vankien joukkoon vesileilejä. Niitä ei ollut jokaiselle, ei läheskään, eikä ruuasta ollut kaiketi syytä edes haaveilla. Mutta kaiken kaikkiaan tämäkin oli jo pieni ihme. "Mikäli ette halua nähdä, mitä pakenijoille tapahtuu, suosittelen teitä paskiaisia pitämään huolen, ettei ole aihetta!" eräs rosvoista ärisi mennessään. Osa näistä oli tekemässä tulia, pysytelläkseen lämpiminä ja nähdäkseen vankinsa paremmin. Ja osa kierteli jo näiden keskuudessa, jousi kourassa.
"Ei kauaa enää. Huomenna olemme perillä ennen puoltapäivää. Ja sinä et, ikävä kyllä, näytä erityisen vahvata", Gilf totesi selittelemättä sen suuremmin, ja pohti sitten hetken. "Enkä ikävä kyllä minäkään", tämä lisäsi.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 24, 2011 17:09:34 GMT 3
Shariel kuunteli puolella korvalla mitä rosvot sanoivat, mutta ei pahemmin jaksanut keskittyä siihen. Hän mietti pakoa, ja katsoi kuinka yksi vesileileistä lähestyi heitä. ”Puhuitko minusta?” Shariel sanoi ja katsoi tuimasti Gilfiä. ”Olen vahvempi, kuin miltä näytän” Hän lisäsi, vaikka tunsikin olonsa väsyneeksi ja voimattomaksi. Vesileili läheni edelleen, nyt puolityhjänä. Kun se oli riittävän lähellä nainen nappasi sen itselleen ja joi niin paljon, kuin suuhunsa sai, ennen kuin mies jolta hän oli sen ottanut riisti sen takaisin. Shariel oli kuitenkin jo saanut sen mitä halusikin, tilkan vettä, ei läheskään riittävästi, mutta sekin virkisti. ”Olet nähtävästi käynyt siellä ennenkin” Shariel totesi. Hän voisi tanssia kiinnittääkseen rosvojen huomion johonkin muuhun, kuin heidän vartiointiinsa, mutta sitten hän itse ei pääsisi pakenemaan, mutta jos hän tekisi itsensä halutuksi, niin he eivät ehkä tappaisi häntä huomenna.. Ja ainahan oli yön turvallinen pimeys.
|
|
|
Post by submarine on Aug 24, 2011 17:35:21 GMT 3
"Niinhän me kaikki. Mutta se ei ole vielä paljoa sanottu, ei sinusta eikä minusta", Gilf vastasi, piittaamatta sen suuremmin Sharielista. Tämä oli alkanut raapustella kepillä maahan, kuin olisi laatinut suunnitelmia, jotka näki vain ja ainoastaan itse. "Ja jos olisin jo käynyt tuolla, en todennäköisesti olisi tässä, menossa uudelleen. Minulla on tarkat korvat ja laaja verkko, ja minä tiedän asioita. Ja minä tiedän, että sinne ei parane joutua", tämä jatkoi, ja vilkaisi sitten naiseen aavistuksen keskittyneemmin. Gilf näytti pohdiskelevan pitkän hetken ja arvioivan jotakin Sharieelin liittyvää. Sitten tämä lopulta totesi, hiljaa: "Kerrohan minulle, oletko koskaan ottanut henkeä keneltäkään?"
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 24, 2011 17:44:53 GMT 3
Shariel hymähti, vaikka ei ollutkaan samaa mieltä. ”Selvä” Hän sanoi, toisaalta miten toinen olisi sen voinut välttää, että juuri se karavaani, missä tämä matkasi joutuisi uudestaan saman rosvojoukon ryöstämäksi ja raahaamaksi, jos ei seutua kokonaan vaihtanut. ”Eipä ole ollut syytä” Shariel totesi hiljaa itsekin,”Miksi kysyt?” Nainen jatkoi ja toivoi, ettei se kuulunut miehen pakosuunnitelmaan. Hän ei sitä ainakaan tekisi, se olisi varmaa. Mies saisi hoitaa itse itsensä ulos.
|
|
|
Post by submarine on Aug 24, 2011 20:19:08 GMT 3
"Kunhan kartoitan tilannetta", Gilf vastasi, raapustellen yhä kepillään. Välistä tämä vilkaisi ympärillään, ja raapusteli sitten taas jotakin karttaansa, jonka vain itse näki. Tämä suunnitteli jotakin, sen olisi tajunnut tyhmempikin, mutta pysyi vaiti ja hiljaa siitä, mitä. Suurin osa vangeista vilkuili levottomana ympärilleen, ja muutamat kuiskivat hiljaa keskenään. Rosvot tulivat kuitenkin nopeasti selvimpien pakoa kaavailevien väliin, ja antoivat reilusti saapasta. Se riitti hiljentämään suurimman osan. Rosvojoukolla oli melkoisesti kovakouraista kuria ja järjestelmällisyyttä, ainakin rosvojoukkojen mittapuulla, eivätkä nämä selvästikään olleet mitään tyhmää väkeä. Tai ainakaan tavallista typerämpää.
|
|