Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 22, 2011 21:05:55 GMT 3
Shariel katsoi kylmästi rottaa. ”Mikäs siinä, jos halua joutua hyvin ilkeän velhon ja tämän rosvojoukon kynsiin.” Nainen totesi olkiaan kohauttaen. Oli edelleen vain ajan kysymys kunnes he saisivat hänet kiinni. Olettaen, että he yhä yrittivät saada häntä kiinni. Sharielista olisi mukava tietää, mitä rosvot puuhailivat tällä hetkellä ja kuinka Gilfin ja Empalsuksen oli käynyt. ”Itään.” Hän jatkoi ja viittoi uudestaan. ”Ei tähänkään kannata jäädä” nainen lisäsi ja loi tuiman katseen rottaan. Shariel ei ollut varma, oli tie siinä suunnassa mihin hän halusi lähteä, mutta se oli sen matkan varrella, mitä pitkin hän oli kulkenut rosvojoukon mukana. Ainakin luultavasti. Sillä ei sinänsä kuitenkaan ollut väliä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 22, 2011 22:17:35 GMT 3
Ikka jäi taas vaihteeksi hetkeksi kyräilemään naista. Tämän käsityksen mukaan ilkeä velho seistä nökötti jo edessä vähintäänkin hyvin ilkeänä. Rosvojoukosta tosin ei ollut mitään tietoa, ja nyt kun asiaa mietti, yleensä ihmiset eivät puhuneet itsestään näin muutenkaan. Varmuuden vuoksi rotta vilkuili hetken epäluuloisesti ympärilleen. Mitään velhoa tai rosvoja ei kylläkään näkynyt, vain puita ja pusikoita, mutta ehkä asian kanssa oli paras olla leikkimättä turhan paljoa... "Juu, en halua", Ikka lopulta vastasi ja raapi hetken niskaansa. Kaipa itä nyt sitten oli aivan yhtä hyvä kuin kaikki muutkin. Yleensä ajan kanssa sai jonkinlaisen merkin jostakin suunnasta, mutta tämä taisi olla kyllä niistä tähän asti vähiten mukava. Jos ei laskettu mukaan sitä yhtä haaveria, johon liityi tunkio, vihainen talonpoika ja iso sika. "Naa-a", rotannarttu vinkaisi vielä, ja keräsi sitten tavaransa. Turha kai tässäkään oli nököttää. "Päähän sattuu", tämä lisäsi pyyhkiessään verisiä raapaleitaan, kun otti käskyn mukaan vihdoinkin paikkansa naisen edessä.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 28, 2011 19:50:16 GMT 3
Shariel jätti kaikki rotan kommentit huomiotta. Jos huonosti kävisi, hän voisi käyttää rottaa apukeinona päästä pakoon. Kun toinen viimein teki, kuten hän oli pyytänyt nainen aloitti kulkunsa kohti oikeaksi olettamaansa suuntaa. Sharielista oli ärsyttävä kulkea näin hitaasti, melkein madellen. Rosvot saisivat hänet kiinni alta aikayksikön ja veisivät hänet velhon puheille, eikä hän olettanut tämän puhuvan säästä tai muusta yhtä yksitoikkoisesta aiheesta. Luultavasti kysymyksessä olisi hänen karkaamisensa, vartijan tyrmääminen ja vietteleminen. Nyt kun Shariel alkoi sitä ajattelemaan hänen olisi pitänyt juosta koko yö ja päästä mahdollisimman kauas. Itäkin alkoi tuntua huonolta idealta, koska rosvothan tiesivät hänen olleen matkalla sinne. Shariel pudisti päätään. Mistä lähtien Sinä olet antanut pikkuseikkojen häiritä itseäsi? Hän sätti itseään ja vilkaisi sivusilmällään rottaa. Siinä se edelleen oli.
|
|
|
Post by submarine on Sept 28, 2011 21:43:41 GMT 3
Tässä sitä sitten tassuteltiin kauniisti ja ja kiltisti jonkin tuntemattoman ihmisnartun käskystä jostain syystä itään. Eikä Ikalla ollut hajuakaan siitä, mitä idässä oli. Tai tietenkin tämä tiesi montakin asiaa idästä, mutta kaikki oli idässä jos vain asettui sen... sille toiselle puolelle. Kaipa siellä nyt sitten oli jotain harvinaisen tärkeää, ja jostain syystä nainen oli päättänyt raahata rotankin mukaansa. Ei niin että Ikka olisi valittanut, eipähän tällä ollut ollut suuntaa muutenkaan, mutta olihan tällainen nyt vähän outoa. Eikä vähiten siksi, että kyseinen ihminen saattoi salassa olla kissa. Tähän asti rotta oli korkeintaan tavannut ihmismiehiä jotka väittivät olevansa oikeasti naisia tai jotain sellaista. "Miksi itään? Mitä idässä? Koska syödään?" Ikka lopulta tenttasi naiselta eteenpäin löntystellessään, vilkuillen tätä alta karvaisten kulmien. Alamittaisella rotannartulla oli harvinaisen vähän hajua siitä, mistä tässä oikein oli kysymys, ja tavalliseen tapaan armoton uteliaisuus päällä. Aina tosin varoittelivat, että uteliaisuus tappaa kissan, mutta nyt se saattoi olla vain eduksi...
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 1, 2011 10:07:53 GMT 3
Jaa, miksi itään? Shariel ajatteli rotan esitettyä liuta kysymyksiä. Tahtomattaankin hän ajatteli syitään lähteä itään. Niitä ei uteliaisuuden lisäksi ollut. Hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, millaista idässä oikeasti olisi. Olihan Empalsus kertonut hänelle kaikenlaista, mutta mistä sitä tiesi, voisiko mieheen luottaa. ”Lohikäärmeet”, Shariel sanoi lopulta, ”Idässä on lohikäärmeitä” Hän lisäsi virnistäen. Shariel ei muistanut, oliko Empalsus maininnut lohikäärmeet, vai oliko hän keksinyt ne itse, mutta nainen oli aika varma, että idässä oli lohikäärmeitä. Olihan siellä muutakin mielenkiintoista, mutta mikään muu ei muistunut hänen mieleensä juuri sillä hetkellä. ”Syödään, kun ehditään” Shariel totesi, kuin asia olisi itsestään selvä. Hän ei kantanut ruokaa mukanaan, ja vaikka olisikin kantanut, niin miksi hän olisi sitä jakanut jonkun rotan kanssa. Jos rottakaan ei kantanut ruokaa, niin huonompi juttu. Nainen kyllä löytäisi ruokaa. Hän ei edes tiennyt, mitä rotat söivät.
|
|
|
Post by submarine on Oct 1, 2011 14:46:41 GMT 3
Ikka pohdiskeli hetken lisää. Lohikäärmeet olivat isoja, kuuleman mukaan rumia otuksia, jotka söivät pikkulapsia ja keräsivät aarteita ja jotakin sellaista. Ja sitten niitä aina huitoi hengiltä joku suuri omaleimainen sankari, ja pelasti prinsessoja ja jotakin sellaista. Rotalla ei ollut hajuakaan, miten herkkähipiäiset ihmisnartut kuuluivat asiaan, mutta se tuntui aina olevan tärkeä osa. Ja sitten niissä oli kaiketi sekin vielä, että yleensä ne tuntuivat olevan melko keksittyjä otuksia. Tai ei narttu ainakaan ollut koskaan sellaista nähnyt, korkeintaan vihaisia sisiliskoja. Ja käärmeitä. Mutta ei valtavaa, tulta hönkivää liskoa jonka tappamiseen tarvittiin asianmukainen miekka. "Ei lohikäärmeitä ole", Ikka lopulta vinkaisi ykskantaan ja vilkaisi taas naista leikkivään kissaan. Tai kissaa leikkineeseen naiseen. "En tyhmä", tämä jatkoi, nykien korvaansa kuin sen olisi ollut määrä merkitä jotakin. "Idässä on... puita", rotta lopulta päästi ilmoille ovelana. Jos kerran oltiin menossa itään, ja edessä oli puita, oli idässä puita. Varmuuden varalle, jotta oivallus ei menisi ohi ihmiseltä, osoitteli Ikaa vielä niitä käpälällä.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 5, 2011 19:50:43 GMT 3
”Olet tyhmä” Shariel totesi toisen lohikäärme kommentin jälkeen ja oli aikeissa jatkaa, mutta ratkesi nauramaan kuullessaan rotan seuraavan kommentin. Idässä on puita. Ajatteliko toinen yhtään edessään aukeavaa maisemaa pidemmälle? ”Oikeasti? Luuletko että idässä on puita? Lasket varmaan leikkiä!” Shariel sanoi nauraen, tarkoittaen kommenttinsa sarkastiseksi. Hänestä oli huvittavaa, miten toinen oli lausunut vakavissaan ääneen niinkin ilmeisen asian, jonka pystyi kuka tahansa toteamaan vain katsomalla eteenpäin, ja vielä osoitteli niitä käpälällään, kuin nainen olisi typerä. ”Miksi idässä olisi puita yhtään sen enempää, kuin lohikäärmeitäkään?” Shariel kysyi, vaikka ei yhtään epäillytkään, että idässä olisi puita. Vaikka olihan sekin mahdollista. Hän oli joskus nähnyt aavikon, eikä siellä ollut yhtä ainutta puuta näköpiirissä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 5, 2011 20:16:26 GMT 3
Ikka kohotti käpälänsä suunnilleen menosuuntaan, koska se oli kaiken järjen mukaan itä. "Tuossa on puu", rotta kuittasi, aavistuksen näreissään kun tällä tavoin aliarvioitiin. "Ja tuossa on puu. Ja tuossa on puu. Ja tuossa on puu. Ja tuossa on puu. Ja tuossa on puu. Ja tuossa on kivi. Ja tuossa on puu", tämä jatkoi vikinäänsä, yrittäen parhaansa mukaan kuulostaa mahdollisimman ärsyttävältä. Idässä selvästikin oli puita. Ja naisen sarkasmi upposi rotankalloon suunnilleen yhtä hyvin, kuin puulusikka kiveen. Seuraavaa pitikin miettiä hetki. Puita ja lohikäärmeitä... mutta loppujen lopuksi senkin fiksu ja filosofinen rotannarttu keksi helpolla. "Tuossa on puita. Ei näy lohikäärmeitä. Koska niitä ei ole. Koska ovat satua", Ikka ilmoitti loogisesti, osoittaen jälleen puita. Siinä ne olivat, todisteena sanoille.
Äkkiä mielipiteensä kaikkeen tällaiseen hapatukseen ilmoitti jokseenkin happamaan sävyyn aivan uusi osapuoli. Ja jos tarkkoja oltiin, kyseessä oli nuoli, joka ilmaisi kantansa iskeytymällä puunrunkoon muutaman kämmenenleveyden Ikan päänyläpuolella. Ja tällä hetkellä suureksi onnekseen lyhyenpuoleinen rotta vastasi siihen vinkaisemalla ja vetämällä mahdollisimman nopeasti maihin. "Tuolla se on! Otetaan kiinni niin saadaan palkkio!" kuului huuto, ja kun tarpeeksi tihrusti surkeilla silmillään, erotti Ikkakin muutaman miehen kaukana puiden lomassa jouset kourissaan. Omasta mielestään rotta ei ainakaan itse ollut aivan hetkeen tehnyt mitään, minkä olisi pitänyt johtaa tällaiseen, joten tämä vilkaisi naiseen. "Nuo ovat sinun", narttu vinkaisi syyttävästi. Ja sitten lensi lisää nuolia.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 9, 2011 22:01:25 GMT 3
Shariel vain tuhahti rotan vastaukselle. Sarkasmi ei näyttänyt olevan toisen vahvin ominaisuus. ”Ei lohikäärmeitä täällä ole. Eihän tämä ole itä. Niitä on kaaukana idässä, paljon kauempana kuin pystyt näkemään” Shariel lausui vastaukseksi. Tietenkään lohikäärmeet eivät olleet täällä. Senhän nyt kaikki tajusivat, paitsi tietenkin tämä ylikasvanut rotta. Hän ei edes tiennyt, oliko rotilla mielikuvitusta tai edes kykyä sellaisen kehittämiseen.
Ennen kuin nainen ehti sanoa mitään muuta hän näki nuolen iskeytyvän puuhun rotan pään yläpuolelle ja oli hetken harmissaan, ettei se osunut vähän alemmas, mutta sai sitten muuta ajateltavaa. He olivat hänen perässään! Rotta oli kadonnut jonnekin aluskasvillisuuden sekaan. Shariel kirosi mielessään tämän aiheuttamaa hidastusta. Ehkä rosvot olivat lähettäneet rotan vain tätä tarkoitusta varten hänen matkansa varrelle. Shariel ei pitänyt ajatuksesta juostessaan eteenpäin metsässä joukko miehiä nuolineen perässään. Tilanne ei ollut yhtään mukava. Hän ei ehtinyt eds ajatella illuusioiden tekemistä tai kissaksi muuttumista, kun hän jo törmäsi mieheen, joka tarttui häntä lujasti käsistä näyttäen voitonriemuiselta.
|
|
|
Post by submarine on Oct 10, 2011 0:46:48 GMT 3
Ikka ei ollut aivan varma siitä, mistä tässä nyt oli tarkalleen ottaen kyse, mutta maihin vetäminen tuntui ainakin palvelevan oikein hyvin ammutuksi tulemattomuuden jaloa tarkoitusta. Miehillä oli jouset ja ainakin hieman taitoa niiden käytössä, tai sitten ikävän paljon tuuria puolellaan, joten oli parempi olla se vähemmän kiinnostava maali. Nainen ryntäsi kuitenkin äkkiä johonkin suuntaan ilman sen suurempia varoittamisia, ja jätti näin ollen rotannartun yhdeksi ainoaksi maaliksi - tai ainakin ikävästi yksin siinä kohtaa kun joku rynnistäisi lähemmäs ihmettelemään. Niinpä tämä pinkoi matalana, vikisten ja nuolten viuhuessa toisen perään, tietämättä mihin oltiin menossa ja oikeastaan edes välittämättä. Kaikki suunnat, joissa ei ollut nuolia, olivat tässä kohtaa parempia suuntia.
Vaan äkkiä edessä olikin sitten vielä yksi mies, joka roikkui jo kiinni kissanaisessa (tai naiskissassa), selvästikin voitonriemuisena ja muikeana. Ikka ei ehtinyt siinä rytäkässä suuremmin ajatella, teki vain kuten parhaaksi näki. Ja tässä kohtaa parhaalta noin nopeasti pohtien tuntui vetäistä veitsi ja loikata päin miehenkörilästä villisti huitoen. Ei hajuakaan miksi, mutta ei sellaista tässä ehtinyt alkaa pohtimaan. Jotenka alamittainen rotannarttu teki juuri niin, huitoen ja raivoisasti vikisten, toivoen onnistuvansa huitaisemaan jotakin muuta kuin vaikkapa tämän pitelemää naista. Tämä tällainen oli aina niin epätarkkaa.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 12, 2011 20:48:53 GMT 3
Shariel oli juuri sanomassa muutaman ei-niin-valitun sanan häntä pitelevälle miehelle, mutta rottaolento ehti sanoa ensimmäiset sanansa huitomalla villisti veitsellään. Mies pudotti hänet maahan ikävästi suojautuakseen tältä ylikasvuisen jyrsijän teräaseelta. Sitä ennen Shariel oli kuitenkin jo ehtinyt saada muutaman viiltohaavan kyynärpäidensä alapuolelle. Hän ei tienyt, oliko rotta yrittänyt osua miehen käteen, joka häntä oli pidellyt, vai oliko toinen vain halunnut satuttaa häntä. Kaiken kaikkiaan nainen oli kiitollinen tuolle olennolle.
Lisää miehiä alkoi ilmestyä lähistölle. Shariel heilautti kättään ja liekit ilmestyivät hänen ja heidän väliinsä. Ihmiset olivat helposti huijattavissa, joten hän oletti myös rosvojen menevän tähän halpaan. ”Tule, juostaan” Shariel huudahti rotalle vaistonvaraisesti. Hänen oli pakko päästä mahdollisimman kauas täältä, mutta mitä kauemmas hän pääsi, sitä nopeammin ja pienemmiksi liekit haipuivat. Shariel lähti juoksemaan poispäin liekeistä ja miehistä. Jos rotta ei tulisi, hän ei voisi jäädä tätä odottamaan.
|
|
|
Post by submarine on Oct 13, 2011 1:29:17 GMT 3
Terä viilsi, mies huusi ja ote naisesta irtosi. Se oli tietenkin vähemmän, kuin Ikka oli varsinaisesti toivonut, eli miehenkörilään kaatamista maahan omaa vertaan köhien, mutta loppujen lopuksi kuitenkin parempi kuin ei mitään. Se toki jätti silti miehen ikäväksi jatkokysymykseksi, ja hetken verran rotta ehti tuijotella tätä vähemmän urheasti, sormeillen tällä hetkellä kovin pieneltä tuntuvaa asettaan. Eikä rosvokaan näyttänyt erityisen tyytyväiseltä tilanteeseen, ainakin jos tämän ilme ja äänekkyys mitään kertoivat. Äkkiä kuitenkin ongelman ratkaisi aavistuksen oudompi yllätys, sillä äkkiä vapaaksi päässyt nainen teki... jotakin. Ikka näki silmäkulmasta liikettä, ja äkkiä edessä roihusikin ilmivalkea. Rotta jäi tuijottamaan sitä jokseenkin hölmistyneenä, vilkaisi sitten pakenevaan naiseen ja paiskasi tikarinsa miehen suuntaan, ennen kuin ampaisi perään.
"Naa-a!" kuului jokseenkin tukala vinkaisu. Ikalla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tässä nyt tapahtui, mutta juokseminen oli aina vahva vaihtoehto, etenkin kun muutkin juoksivat. Nuolia napsahteli sinne tänne, kun miesjoukon terävimmät ampuivat pakenijoita, mutta suurin osa ei osunut sekasorrossa lähellekkään. Rottakin keskittyi vain pistämään koipea toisen eteen ja olemaan kompuroimatta jokaisessa mättäässä ja kannossa. Se oli vaikeampaa kuin olisi luullut, kun piti pitää tarpeeksi kovaa hoppua.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 17, 2011 22:05:46 GMT 3
Shariel juoksi niin lujaa, kuin vain pystyi. Pois. Pois. Pois. Minne vain. Tai itään tietenkin, mutta minne vain siellä. Nainen yrittä parhaansa mukaan väistellä nuolia, mutta onneksi rosvot olivat huonoja tähtäämään tulen takaa. Hetken kuluttua hän oli jo niin kaukana (mikä ei ollut kaukana lainkaan), että tulimuuri alkoi himmentyä. Shariel kiihdytti vauhtiaan, jos se enää oli mahdollista, ja kaatui. Jokin maasta esiin paistava, mukavan kohollaan oleva juuri oli kampannut hänet. Hän huudahti maassa olevian risujen ja muun mukavan paiskautuessa hänen jalkoihinsa ja avoimena vuotaviin käsivarsiin, ennen kuin hän kierähti juuri hänen edessään olevaan puskaan ikävästi. Sharielin mielessä pyöri vain yksi ajatus: Piti päästä pakoon. Eikä hänen tarvinnut edes ajatella muutosta, ennen kuin se olikin jo ohi. Kissan ruumiissa ei ollut haavoja, mutta hän kykeni tuntemaan ne, mutta paljon kaukaisempana ja pienempänä, mitä se olisi ollut ihmismuodossa. Shariel tiesi, että haavat olisivat tallella, kun hän muuttuisi takaisin ihmiseksi, ja vielä entistä kipeämpinä. Mutta sille ei voinut nyt mitään.
|
|
|
Post by submarine on Oct 18, 2011 0:11:57 GMT 3
Ikalla, jolla oli ollut onnea syntyä rotaksi, ja melkoisesti kokemusta kaikenlaisesta pakoon juoksemisesta, ei ollut varsinaisia vaikeuksia pysyä naisen perässä tämän rynnätessä paniikissa johonkin. Rotalla ei ollut hajuakaan, mihin tällä hetkellä oltiin menossa, mutta todennäköisesti suunta oli sen jokaisen pakenijan paras ystävä, eli pois. Pidemmän päälle todennäköisesti kauas pois, mutta tällä hetkellä vain pois. Naisen äskeinen temppu sai aikaan melkoisesti melua miesjoukossa, ja nämä eittämättä lähtisivät perään heti kun vain pystyisivät. Narttu ei tiennyt mitään siitäkään, kauanko tulimuuri kestäisi, mutta taikuuteen ei kannattanut luottaa - ei ainakaan siihen, että se pysyisi kovin kauaa hyvänä tai toimivana. Oli siis parempi vain häipyä tässä nyt ja heti.
Kun rotta oli aikansa painellut naisen perässä, päätti tämä äkkiä suorittaa jokseenkin oudon liikkeen. Tämä kaatui koko komeudessaan pää edellä pusikkoon, edes varsinaisesti hidastamatta menoaan. Ikka tuijotteli hetken aavistuksen kyseenalaisena perään, vilkaisi sitten taakseen tulosuuntaan, josta kantautui jo melkoinen äläkkä ja monen takaa-ajajan askeleiden rummutus, ja sukelsi suuremmin miettimättä perään - tosin reilusti vähemmän päätä pahkaa. Naista ei oikeastaan näkynyt koko puskassa olevan, ja sen suuremmin tarkastelematta tai pohtimatta Ikka keskittyi olemaan mahdollisimman hiljaa ja liikkumaton. Melko pikapuoliin ohi rynnistikin melkoinen joukko vihaisia miehiä jouset kourissaan, jahdaten yhä enemmän tai vähemmän kuvitteellisiksi muuttunutta naista ja rottaa. Nyt piti kaiketi vain odotella hetki hiljaa, ja kaikki olisi taas huomattavasti paremmin...
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 19, 2011 14:37:08 GMT 3
Rottakin ryntäsi pusikkoon hetkeä myöhemmin. Shariel tuijotti sitä pusikon toiselta laidalta kultaisilla silmillään. He olivat siis päättäneet piiloutua. Ehkä niin oli parempi, kissa ajatteli. Hänen ei tarvitsisi rasittaa itseään, eivätkä haavat yrittäisi kiduttaa häntä kuoliaaksi. Shariel naukaisi hiljaa, yrittäen kiinnittää rotan huomion itseensä. Toivoen samalla, ettei toinenkin päättäisi hyökätä hänen kimppuunsa. Se jos mikä olisi erittäin ikävää.
Rosvot jouksivat heidän ohitseen ja ympäri. Osa tuntui palaavan taaksepäin yhä uudelleen ja uudelleen. Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen oli hiljaista. Ehkä heidän oli nyt turvallista jatkaa matkaansa? Shariel kurkisti pensaasta. Ulkona ei näkynyt ketään, mutta se ei tarkoittanut, että he olivat poissa. Ehkä he vain odottivat paikoillaan naisen ja rotan ilmestyvän jostain, ja sen takia Shariel ei pystynyt paikantamaan heitä. Kissa tuhahti ja katsoi rottaa. Mitä mieltä tämä oli asiasta?
|
|