Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 13, 2011 14:24:24 GMT 3
Shariel hymyili nähdessään vankkurit lähtövalmiina ja odottamassa häntä. Naisesta oli mukava kun hänen ei tarvinnut tehdä lähtövalmisteluja itse vaan joku toinen hoiti ne hänen puolestaan. Empalsuskin näytti aavistuksen heränneemmältä kuin aikaisemmin, mutta siitä Shariel ei voinut varmasti sanoa, oliko mies sitä. Shariel kiipesi vankkureiden kyytiin samalle paikalle, missä oli istunut eilenkin ja leikitteli ajatuksella häivyttää katto.
Vankkurit lähtivät kulkemaan karavaanin mukana ja matka jatkui yhtä epämukavasti pompahdellen, kuin edellisenäkin päivänä. Tämä ei nostanut Sharielin mielialaa. ”Haluaisitko kävellä tänään osan matkasta?” Nainen kysyi äkisti hetken mielijohteesta, mutta ei katunut kysymystään. Sitäkin tapahtui aika ajoin jopa hänelle.
|
|
|
Post by submarine on Aug 13, 2011 16:39:06 GMT 3
Aikansa Empalsus tasapainoili unisuuden rajamaastossa, punniten antaisiko vain itsensä vaipua takaisin uneen. Loppujen lopuksi hän kuitenkin ravisteli itsensä paremmin valveille ja yritti hieman virkistyä. Unta sai juuri silloin kun halusi, ainakin tällä matkalla, ja oli parempi ainakin yrittää hieman napata itseään niskasta kiinni. Ties vaikka jotakin tapahtuisi, olkoonkin, ettei mies varsinaisesti pitänyt toivoaan korkealla. Idän suureksi ihmeeksi tämä tie oli ainakin vielä melkoisen mitäänsanomaton. Kaipa sekin muuttuisi myöhemmin.
Hetken perästä karavaani lähti taas hiljakseen liikkeelle. Osa väestä näytti virkistyneeltä yön jäljiltä, osa entistä nuutuneemmalta. Suurin osa jotakin siltä väliltä. Empalsus sadatteli hieman hiljaa itsekseen, kun tajusi unohtaneensa koko kaavailemansa piipun haeskelun. Joltakulta olisi varmasti liiennyt. Mutta turha sitä enää oli itkeä, seuraisi jälleen savuton päivä. Kukaties se oli hyväkin asia, sillä polttelu sai aina miehen raukeaksi. Hetken perästä Shariel kysäisi äkkiä jotakin, ja Empalsus jäi hetkeksi tuijottamaan tätä aavistuksen yllättyneenä, toinen kulma kohollaan. "Enpä ole oikein kävelijätyyppiä. Mutta mikäli haluat, niin voinpahan minä jossakin vaiheessa hetken verran", hän lopulta vastasi, odottelematta turhan suurella innolla. Mutta nainen oli kuitenkin matkaseuraa, ja pieni uhraus menkööt yhteishengen vuoksi.
"Hmh. Sanoit tulleesi.. etelästä, eikö? Kerrohan, mitä uutta siltä suunnalta?" Empalsus vaihtoi äkkiä puheenaihetta. Hänen aivonystyränsä alkoivat pikkuhiljaa heräillä, ja mies tarvitsi ajateltavaa.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 13, 2011 16:58:18 GMT 3
Empalsus ei vaikuttanut yhtä innostuneelta kävelystä, kuin Shariel, mutta hänen ilokseen mies kuitenkin suostui ehdotukseen. ”Hienoa!” Shariel huudahti iloisena. Ainakaan koko päivä ei menisi vankkureiden sisällä istumiseen, vaikka sekin oli mukavaa vaihtelua omalla tavallaan. ”Haluatko kävellä ennen keskipäivää, vai sen jälkeen?” Nainen kysyi. Hän voisi kävellä koska vain. Auringossa oli vain se huono puoli, ettei hänellä ollut vettä. Miehellä sitä kyllä oli. Ehkä hän saisi taas lainata sitä.
”Viimeksi kun vietin aikaani Meio-Dian kaupungissa, siellä yritettiin päästä eroon kaduilla asuvista ihmisistä ja hyvän olon aineista, joita osa myi.” Shariel vastasi pitkän ajattelun jälkeen. ”Tosin siitä on vuosia kun viimeksi olen käynyt siellä, joten en tiedä miten asiat nykyään ovat”, nainen lisäsi. Hänellä ei ollut aavistustakaan miten puhdistustoimenpiteet olivat onnistuneet ja olisivatko ne vieläkin toiminnassa. Shariel ajatteli, että voisi seuraavalla kerralla käydä siellä uudestaan. Katsomassa miten asiat siellä sujuivat ja olivatko hänen tuttavansa vielä elossa. Viimeksi he olivat yrittäneet päästä kaupungista elävänä pois, jos hän oikein muisti, ehkä he eivät sitten olisikaan enää Meio-Diassa..
|
|
|
Post by submarine on Aug 13, 2011 17:55:56 GMT 3
"Samapa tuo, aivan kuten haluat", Empalsus vastasi, pohdiskelematta asiaa sen enempää. Asia tosiaan oli pitkälti aivan se ja sama, eihän tässä mitään muutakaan oltu aikeissa tänään tehdä. Hän ei tosiaan ollut turhan innostunut lampsimisesta, kun kerran kaikin puolin kelvollinen kyytikin oli, mutta menkööt tämän kerran. Ei jalkojen suoristaminen kaiketi ainakaan pahaa tekisi. Oli sitä ikävämpiäkin asioita tehty.'
Mies kuunteli naista tämän kertoessa Meio-Dianista, ja hymähti. Niin, sekin surkea kaupungin irvikuva. Hän kyllä tiesi aivan tarpeeksi siitä. "Väittäisin, ettei siinä tulla koskaan todella onnistumaan. Köyhiä ja kurjia tulee olemaan aina ja he, kuten parempiosaisetkin, turvaavat aineisiin, kun eivät muuten pysty elämäänsä pakenemaan", Empalsus lausui. Sitten tämä lisäsi melkeinpä ylemmyydentuntoisesti: "Meidän kaupunkejamme, Hernin suuria kaupunkeja, saatetaan aina sutkautella synninpesiksi, mutta kysynpähän vain: kuinka moni muu synnin pesä tunnetaan sivistyksestään ja oppineistaan? Mies pohti, olisiko ollut vielä aiheellista lisätä, että Hernin suurissa tornikaupungeissa köyhätkään eivät olleet ongelma, koska nämä pidettiin visusti niin paljon kaiken kunnollisen kansan alapuolella, poissa silmistä ja mielistä. Mutta loppujen lopuksi se tuskin olisi tehnyt Sharieliin varsinaista vaikutusta.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 13, 2011 18:19:34 GMT 3
Sharielista tuntui, ettei mies ollut täysin ymmärtänyt hänen kysymystään, tai sitten tätä ei vain kiinnostanut asia. Eikö hän ollut selvästi kysynyt, kumpi miehen mielestä olisi parempi. Samapa tuo tosiaan, Shariel toisti mielessään ja kysyi itseltään, haluaisiko kävellä nyt vai myöhemmin. Vaustaus oli: myöhemmin. Vaikka hän tiesi, että jos ei tekisi mitään häntä alkaisi nukuttamaan ja sitten oli entistä vaikeampi päästä liikkeelle.
”Niin”, Shariel sanoi, koska ei keksinyt mitään muutakaan sanottavaa. Hänestä oli kummallista, miten jotkut ajattelivat elämänsä olevan kurjaa tai halusivat paeta sitä. Mutta toisaalta, nainen oli aina tiennyt olevansa parempi kuin muut, vaikka se olikin välillä ristiriidassa hänen tekemisiensä kanssa. ”Kurjia”, Shariel toisti pian edellisen sanansa jälkeen. Kuka mies oikein kuviteli olevansa? Empalsuksen mittapuun mukaan Shariel varmasti oli köyhä ja kurja, mutta ei hänestä tuntunut kurjalta, vaikka olikin köyhä. ”Pakenetteko tekin elämäänne?” Shariel kysyi tarkoittamatta kysymyksellään varsinaisesti mitään ja samalla siirtäen katseensa pois tiestä ja takaisin mieheen.
|
|
|
Post by submarine on Aug 13, 2011 18:43:47 GMT 3
Empalsus kohotti kulmaansa Sharielin kysymykselle. Se tuli pienoisena yllätyksenä. Pakeniko hän elämäänsä? Mies hymähti, aavistuksen hämillään. Hän oli hieman liian vanha elämänsä välttenemiseen tai muuhun sellaiseen. Kukaties ei vielä varsinaisesti vanha, mutta ainakin liian vanha siihen. "Enpä voi sanoa, että pakenisin. En elämääni enkä, heh, kenenkään muunkaan. Ei, minä suuntaan itään aivan eri syistä. Pitkälti omistani", Empalsus lopulta vastasi, sukien muutaman kerran partaansa. "Väittäisin, että tässä maailmassa minä olen yksi niistä onnekkaista, joiden elämä on oikein hyvällä tolalla. Kaikesta huolimatta."
Hetkeksi mies jäykistyi ja nuuhkaisi ilmaa. Tuuli tuntui kantavan idästä päin aavistuksen jostakin. Mahdista ja ikävyyksistä. Ainakin siis, jos oli silmää, korvaa ja nenää taikuudelle. Tavallinen väki harvemmin sellaista pani edes merkille. Pelkkä pieni aavistus, mutta silti ikävä. Lieni paras pitää silmät auki... Empalsus säpsähti äkkiä taas tähän aikaan ja paikkaan. "Anteeksi, mistä me puhuimmekaan?" hän kysäisi.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 14, 2011 19:01:51 GMT 3
Shariel naurahti hyväksyvänä miehen vastaukselle ja sanoi: ”Niin minullakin. Ei tarvitse tehdä mitään, mitä ei haluaisi, eikä vastuutakaan ole oikeastaan.” Hänestä oli mukava matkustaa täysin ilman vastuuta kenestäkään ja mistään. Shariel saattoi kissana makoilla koko päivän jossain aurinkoisessa kohdassa vaivautumatta edes saalistamaan, ennen kuin oli aivan pakko. Mutta toisaalta hänellä saattoi myös olla erittäin toimelias ja aikaansaava olo. Energiaa oli jakaa vaikka kaikille, ja niin hän yleensä tekikin tanssin muodossa.
”Täällä tuoksuu jännälle”, Shariel sanoi samaan aikaan, kun Empalsus kysyi, mistä he olivat juuri puhuneet. Nainen ei ollut koulutettu tunnistamaan taikuutta, mutta jopa hän huomasi ilmassa jotain outoa, vaikka ei osannutkaan sitä nimetä. Mieskin oli selvästi huomannut asian, koska käyttäytyi erilailla kuin hetki sitten. ”Puhuimme elämistämme, ja kuinka olemme onnekkaita” Shariel vastasi pienen tauon jälkeen.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2011 19:12:57 GMT 3
"Niinkö? Niin, niin taisimme puhua", Empalsus totesi vaisusti, nykäisten partaansa kertaalleen. Uusi häivähdys, tai kukaties aavistus, kiusasi tätä tällä hetkellä melkoisesti. Tällainen harvemmin, jos koskaan, lupaili yhtikäs mitään hyvää. Kohta tapahtuisi jotakin, aivan varmasti. Mies kuitenkin yritti työntää asian syrjään edes hetkeksi. Turha vajota paniikkiin, vaikkei vielä edes tiennyt syytä. Mieli valppaana ja silmät ja korvat auki, se riittäisi. "Mutta niin. Harva voi laskea itsensä onnekkaaksi. Monet elävät päivästä toiseen pelkästään perustarpeilleen, voimatta mitään muutakaan. Ikävää elämää, enkä haluaisi kokea itse sitä. Itse kukin voi saavuttaa niin paljon enemmänkin", Empalsus totesi.
Ohimennen mies vilkaisi ulos vankkureista. Edessäpäin näytti olevan jonkinlainen pienehkö metsikkö. Jostain syystä tie oli täytynyt tehdä suvereenisti sen lävitse, niin paljon enemmän työtä ja aikaa kuin se varmasti oli vaatinutkin kuin yksinkertaisesti kiertäminen. Mutta mikäpä siinä, eipä se miestä suuremmin surettanut. "Mutta niin se vain tulee aina, ikävä kyllä, olemaan. Joidenkin on palveltava muita, jotta jotkut voisivat saavuttaa enemmän. Eihän se mukavaa ole, mutta näin maailma vain toimii", Empalsus jatkoi, enemmänkin yksinpuheluna kuin minään varsinaisena keskusteluna.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 14, 2011 19:36:53 GMT 3
”Mitä vikaa on vain perustarpeiden täyttämisellä?” Shariel kysyi kulmiaan kurtistaen. Miehessä alkoi jälleen näkymään niitä piirteitä, joista hän ei pitänyt. Ylimielisyyttä tavallista kansaa kohtaan. Tavallinen kansa oli koko maailma. Ja sitä paitsi, Empalsusta ei näyttänyt edes huvittavan yrittää parantaa kenenkään oloja, kunhan hänen itsensä oli mukava olla. Mies itse eli ikävää elämää jos ajatteli näin. Kukaan ei pitänyt ylimielisistä ihmisistä, tai näin ainakin Shariel ajatteli.
”Mitä jos käveltäisiin hetki?” Shariel tokaisi huomatessaan heidän saapuvan metsän laidalle. Tie kulki suoraan metsän läpi. Kai siinäkin oli jotain järkeä, kuka nyt metsää haluaisi kiertää, mutta miksi tuhota pala luontoa? Shariel ajatteli. Metsässä olisi varmasti mukava asua. Ruokaa kaikkialla, mukavia koloja nukkua, eikä tarvitsisi välittää ihmisistä, joista useimmiten oli vain haittaa ja harmia.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2011 19:49:49 GMT 3
"Ei toki mitään. Mutta ei sillä kaupunkeja ole rakennettu", Empalsus vastasi ykskantaan. Sillä niinhän se oli. Ei hän millään tavoin halveksinut tavallista kansaa tai vähäosaisia, mutta olihan se nyt myönnettävä, että nämä elivät mitäänsanomattomia, vähäpätöisiä elämiä. Ei näitä muisteltaisi enää kohta kuolemansa jälkeen, eikä näistä jäisi jälkeen yhtikäs mitään. Naisella näytti tosin olevan omat mielipiteensä asiasta, mutta ei voinut mitään.
Mies huokaisi kevyesti toisen ehdotuksen kuullessaan, mutta nyökkäsi kuitenkin. "Toki. Kävellään vain", tämä vastasi mitäänsanomattomasti, venytellen aavistuksen nousemiseen valmistautuessaan. Istuskellen vietetty elämä ei millään muotoa ollut tehnyt hyvää... no, oikeastaan millekään osalle miehestä, eikä hän todellakaan ollut virkeä taikka vetreä. "Piru vie", Empalsus mutisi itsekseen selkäänsä venytellessään. Häntä ei oltu tehty tällaiseen matkaamiseen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 14, 2011 20:56:42 GMT 3
”Totta”, Shariel virkkoi. ”Kaupungit ovat hyödyllisiä” Hän jatkoi ja katsoi Empalsusta hymyillen. Hän piti kaupungeista niiden sokkeloisten kujien ja katujen, talojen kattojen ja hylättyjen ullakkohuoneistojen takia, mutta samaan aikaan vihasi niiden melua ja saasteista hajua.
Sharielin hymy leveni miehen suostuessa hänen ehdotukseensa. Vihdoinkin he tekisivät jotain hyödyllistä eivätkä vain istuisi tylsänä täällä vankkureissa. Hän naurahti hyväntahtoisesti miehen kömpelyydelle. Koska vankkurit eivät edenneet erityisen kovaa vauhtia Shariel onnistui hypähtämään niistä pois ilman suurempia ongelmia. Hän ei tiennyt, pysähtyisivätkö vankkurit sen ajaksi, että niiden isäntä pääsisi niistä pois jaloittelemaan. Sharielista oli ihana olla ulkona auringonpaisteessa ja ihmisten keskellä. Hän viittoi Empalsusta liittymään joukkoon hänen kanssan.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2011 21:30:14 GMT 3
((Heh, mitäpä mieltä olet, olisiko aika laittaa niin ihanteellisen yksitoikkoisen rauhalliseen matkaan mutkia?))
"Heti kun keritään..." Empalsus mutisi itsekseen naisen viittoilulle, kun lopulta vääntäytyi ulos vankkureista, venytellen yhä selkäänsä. Ajuri ei edes hidastanut vauhtiaan, mutta eipähän tässä nyt erityisen nopeasti oltu menossa muutenkaan. Vielä yksi haukotus ja venytys, ja Empalsus suuntasi Sharielin perään. Samalla mies hieman tuhahteli itselleen. Ei hän näin huonossa kunnossa ollut oikeasti. Vähän uni ja sen sellainen tämän saivat aikaan. Olihan hän neljän jumalan nimeen juossut sen eräänkin perässä pitkin katuja ja kujia vaikka kuinka pitkään. Hän oli toki viettänyt suuren osan ajastaan istumalihaksillaan, mutta eipä hänenkään elämäänsä varsinaisen rauhalliseksi voinut väittää. Ja tällä hetkellä hän vain oli erityisen tönkkö ja itseään reilusti vanhempi.
"Tässä me kävelemme", Empalsus lopulta hymähti aavistuksen huvittuneena, nostaen saapasta toisen eteen. Ohimennen hän vilkaisi ympärilleen. Aavistus ikävyyksistä ei ainakaan ollut häipymässä, ei millään muotoa. Eikä metsä, johon karavaani (ja kaksikko) etenivät, ainakaan antanut varsinaista vaikutelmaa turvallisuudesta...
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 15, 2011 15:34:33 GMT 3
[[Mutkat ovat aina tervetulleita! Tämän takia olisi kiva pystyä viemään itsekin peliä eteenpäin, jos tietäisi mitä on tulossa, mutta toisaalta.]]
Shariel hymyili kärsivällistä hymyä Empalsusta odottaessaan, vaikka olisi vain halunnut juosta ihmisten sekaan ja nauraa. Hän ei ollut paikallaan olevaa tyyppiä. Mies vaikutti olevan, ainakin enemmän kuin hän. Tosin mies vaikutti myös aika paljon väsyneemmältäkin kuin hän. Sillä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Shariel oli ainakin itse huomannut toimivansa hitaammin väsyneenä ja hän uskoi sen pätevän myös muihin.
”Eikö olekin mukavaa?” Shariel vastasi kysymyksellä Empalsuksen toteamukseen. Metsäkin näytti hänestä mukavalta ja rauhalliselta. Karavaanikin eteni omaa hidasta vauhtiaan sen keskellä vailla kiirettä. Aurinko oli noussut jo korkealle ja Shariel nautti sen lämmöstä täysin. Tällä oli aavistuksen viileämpää kuin mihin hän oli tottunut, mutta se oli oikeastaan vain mukavaa vaihtelua. Hän tunsi olonsa pirteämmäksi kuin etelän polttavissa aavikkokaupungeissa tai kosteissa metsissä. Jos Shariel olisi tiennyt, mikä sauna oli, hän olisi kuvaillut etelän metsiä sillä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 15, 2011 18:05:06 GMT 3
((Mut ku... mut ku... mut ku sit minult mennoo kaikki yllätys ja kaikki...))
"Erittäin", Empalsus vastasi kuivahkosti Sharielille. Ei kävely nyt mitenkään kammottavaa kidutusta hänelle ollut, mutta siitä huolimattakaan hän ei oikein nähnyt, mikä tässä oli niin hienoa. Kukaties nainen vain piti kävelemisestä. Olipa miten oli, Empalsus lähinnä vain käppäili perässä, osaamatta oikein jakaa toisen innostusta. Päivä oli sentään mukava, se myönnettäköön. "Kaunis päivänpaiste. Vaikka pidänkin enemmän auringonlaskuista", mies totesi ohimennen, nykien taas partaansa.
Äkkiä karavaanin yleistä hälyä ja vankkureiden natinaa halkoi tuskainen parkaisu, joka sai Empalsuksen säpsähtämään. Sitä seurasi toinenkin. Hyvin nopeasti paljastui syykin: kaksi miestä karavaanin kärjessä oli kaatunut nuoli rinnassaan. Ne oli ammuttu jostakin metsän suojista, ja siristäessään silmiää Empalsus oli näkevinään useita nopeasti liikkuvia hahmoja. Nopeaälyisin väki tajusi vetää matalaksi ja suojiin, ennen kuin lisää nuolia ehti edes seurata perässä. Empalsuksellakaan ei kestänyt erityisen pitkään. Hän heittäytyi maahan lähimpien vankkurien taakse suojaan ensimmäisten nuolien sataessa vähintäänkin pahaenteisesti sinne tänne. "Rosvoja!" mies sihahti, haluamatta vilkuilla erityisen paljoa suojastaan.
Karavaani joutui nopeasti melkoiseen sekasortoon. Osa väestä yritti parhaansa mukaan suojautua, osa taas käydä nopeaan vastarintaan. Kukaan ei varmastikaan tiennyt mitään tarkkaa, mutta rosvoja vaikutti olevan melkoinen joukko - suuria karavaaneja harvemmin muutaman miehen turvin ryövättiin...
((Heh, vanha kunnon perinteinen linja. Halutessaan rosvoja saa kyllä pelailla suuntaan jos toiseenkin.))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 15, 2011 18:29:10 GMT 3
[[Heh. No niin siinä vähän kävisi kyllä. Mutta jos sinua ei haittaa, niin mikäs siinä. ]] ”Rakastan auringonlaskuja”, Shariel lausui ja hymyili. Auringonnousutkin olivat mukavia. Oikeastaan kaikki, mikä liittyi aurinkoon oli mukavaa. Lämpö, valo, ruoka.. Viimeisimmänkin littymisen aurinkoon hän olisi halutessaan pystynyt selittämään, mutta ei ehtinyt miettiä sitä sen enempää, kun hänkin kuuli kaksi huutoa edestäpäin. Shariel reagoi ääniin sukeltamalla heti Empalsuksen perässä lähimpien vankkurien taakse, jonka jälkeen Empalsus selitti yhdellä sanalla, mitä oli tapahtumassa. Rosvoja. Ensin Shariel jäykistyi ja mietti muuntaisiko itsensä jälleen kissaksi, mutta sitten hän ajatteli, että ehkä he olivat hänen tuttaviaan. Ei olisi yhtään ihme, jos joku heistä olisi päättänyt ryhtyä rosvoksi, tai ollut sitä jo heidän tavatessaan. Shariel kurkisti vankkurien reunalta vain huomatakseen nuolen ilmestyneen vankkureiden puuosaan hänen päänsä viereen. Selvä, tuo ei ainakaan ole kaverini, Shariel ajatteli pistävänä ja veti päänsä takaisin suojaan. Rosvoja oli monia ja osa heistä oli naisia, mikä sai Sharielin elättelemään toivoa, vaikka hänellä ei ollutkaan mitään muuta menetettävää, kuin henkensä, eikä sekään painanut erityisesti hänen mieltään. Nainen pikemminkin mietti, miten saisi rosvoihin yhteyden ilman, että hänen kaunis kehonsa olisi reikiä täynnä. Reiät jättivät ikävät arvet, sen hän oli huomannut. [[ Perinteikkyys (ja kliseet) kunniaan! ]]
|
|