|
Post by Rusalka on Aug 24, 2011 23:02:06 GMT 3
Myöhemmin kun oli jo niin pimeää että Acamas ja Despinakaan eivät nähneet kovin hyvin he perustivat leirin ja sytyttivät nuotion. He istuivat tulen äärellä, paitsi Despina joka oli kiivennyt läheisen pyökin oksalle nukkumaan, käytyään ensin metsässä pyydysrämässä rusakon, jonk rippeet oli antanut Acamasille ja Ikkalle. Acamas pureskeli juuri luita päästäkseen niiden ytimeen ja kyseli Ilsiolta lisä tietoja hänen tulevasta vastustajastaan. Hän oli riisunut muut vaatteensa paitsi löysät housunsa ja sääri suojuksensa. Miekka lepäsi hänen lähellään.
|
|
|
Post by submarine on Aug 24, 2011 23:24:18 GMT 3
Ilsio ei ollut erityisen hyvillään pysähtymisestä. Mitä ilmeisimminkin mies oli elätellyt toiveita mahdollisimman ripeästä pääsystä jollekin jokialukselle ja siitä helposti ja nopeasti kaupunkiin, ja matka oli tästä nähtävästi edistynyt haluttua hitaammin. Mutta siitä huolimattakin tämä näytti tajuavan oikein hyvin, ettei pilkkopimeässä voinut jatkaa, eikä varsinaisesti vastustellut leirin pystyttämistä. "En minä rotista tiedä, mutta ilmeisesti se on jo vanhanpuoleinen otus. Ja kaikesta päätellen elänyt taistellen. Ei mikään valtava, mutta kuitenkin suuri. Vahva. Hallitsee aseet. Ei hajuakaan, mitä sen olisi määrä tarkoittaa, mutta eräs rotat tunteva kertoi, ettei se kuuntele enää... miten se meni... vinkuja. Tai jotakin sellaista. Joka tapauksessa, se on vaarallinen otus", Ilsio selitti tulen ääressä, järsiessään omia matkamuoniaan. Tämän kaksi tuimaa henkivartijaa istuivat hieman taaempana, yhtä mykkinä kuin ennenkin.
Ikka ei kuunnellut miehen jauhantaa turhan paljoa. Jokin iso rotta, joka osasi asiansa. Niin hölmöltä kuin se kuulostikin, rotat eivät tupanneet rottaa kiinnostamaan. Ikka ei ollut kunnon rotta kuitenkaan, pelkkä hylkiö, epärotta. Rotat olkoot muiden ongelma - vaikkapa niiden, joiden niitä piti pätkiä. Näkemänsä perusteella narttu ei juurikaan epäröinyt tulevan kahakan lopputulosta. Acamas oli tähän asti pistänyt kaikenlaista kevyesti pinoon, ja tämä oli valtava. Valtava ja vähintäänkin jykevä. Ei Ikka nyt varsinaisesti aikansa kuluksi lihaksikkaita uroita tuijotellut, mutta oli tiikeri siitä huolimatta vaikuttava näky. Iso ja lihaksikas. Ja jotain sellaista. Sivusilmällä Ikka napitti Acamasta ja tämän lihaksia samalla kun pyöritteli rusakonluuta suussaan. Surkeampiakin tapoja tappaa aikaa oli olemassa...
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 24, 2011 23:38:54 GMT 3
Aaamulla heidän herätessään Despinaa ei näkynyt missään mutta Acamas tunsi tämän hajun puussa jossa tämä oli nukkunut. "Kyllä hän meidät löytää vaikka lähtisimmekin jo." Sanoi Acamas ja niin he kokosivat tavaransa ja lähtivät liikkeelle. He saapuivat joelle jota pitkin kulki usein veneitä, he jatkaisivat sitä myöden kunnes tulisivat pieneen kylään josta voisi vuokrata luksen tai maksaa kyydistä. Despinakin tavoitti heidät puolen päivän aikaan, hän toi mukanaan linnun munia jotka jakoi ei ihmis tovereidens kanssa, todennäköisesti hän oli jo popsinut niistä matkalla useimmat. Mitään ihmeempää ei tapahtunut ennen heidän pääsyään kylään parin tunnin päästä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 24, 2011 23:51:54 GMT 3
Matka eteni ilman sen suurempia. Ilsio piti yllä pientä, yhdentekevää jutustelua kun viitsi, mutta muuten jokaisella lieni aikaa pohdiskella sitä sun tätä. Ikka pohdiskeli hetken verran, että oli kulkenut kyllä paljon Acamasta huonommassakin seurassa, jos nyt asiaa pohti. Suurin osa seurasta ei ollut isoa ja lihaksikasta - tai jos oli, niin yleensä se yritti myös ottaa hengen pois. Olipa miten oli.
Kylä, johon saavuttiin, ei ollut mitenkään erityisen suuri. Ei varsinaisen pienikään, mutta silti selvästi useammalle läpikulkupaikka, kuin koti. "Täältä pääsemme rannikolle asti, ja sitä seuraillen kaupunkiin", Ilsio selitti, laskeskellen ohimennen rahojaan. Ilmeisestikin tämä arvioi, minkä kokoisen lautan ja miten hyvän lautturin palveluksiin oli varaa.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 25, 2011 0:07:07 GMT 3
He odottivat hetken aikaa kylässä sopivaa venettä, ihmisten hankkiessa lisää varusteita. Despina varasti muutaman kalan eräältä kojulta. lopulta sopiva vene saapui ja he nousivat siihen. Despina näytti masentuneelta veneessä, hän oli kyllä ollut sellaisessa usein aiemminkin mutta ei ollut ikinä tottunut niihin. Acamas suhtautui veneisiin rennommin vaikkei itsekkään niistä niin ihmeemmin pitänyt.
|
|
|
Post by submarine on Aug 25, 2011 0:45:41 GMT 3
"Meidän pitäisi olla perillä aivan tarpeeksi piakkoin", Ilsio virkkoi, kun lautturi lauttoineen oli palkattu, ja joukko istui kyydissä. Tämä näytti olevan hyvillä mielin ja jokseenkin innostunut tulevasta. Virta kuljetti lauttaa nopeaan tahtiin, ja tyhjäkatseinen, velton oloinen lautturi lähinnä töni sitä loitolle kivistä ja karikoista. Loppujen lopuksi tämä olisi yhtä hyvin voinut olla olematta olemassa, ainakin mitä miehen kiinnostavuuteen tuli. "Kun saavumme perille, yrittäköön itse kukin pitää matalaa profiilia. En halua paljastaa koko kättäni saman tien", mies jatkoi, hymähtäen itsekseen jollekin.
Ikka istuskeli Acamaksen vieressä, keksimättä erityisempää tekemistä. Naaraspuoleinen kissa tosin näytti melkoisen ahdistuneelta veden varassa, ja rotta tuijotteli tätä hetken. Oikeastaan tämä ei tiennyt otuksesta mitään, pelkkä outo tapaus. Ilmeisesti jokun Acamaksen vanha tuttu, tai jotakin sellaista. Huomattavasti pienempi ja kevyttekoisempi, mutta niin se tuppasi olemaan kaikella muullakin; urokset olivat isoja. Kun ei keksinyt parempaakaan tekemistä, koputti Ikka kissanarttua kevyesti polvelle matkasauvallaan saadakseen tämän huomion. Kukaties tästä irtoaisi herken verran mielenkiintoista. Ehkä.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 25, 2011 1:21:42 GMT 3
Despina oli istunut apaattisena jonkin aikaa, kun rotta otus koputti tätä polveen kepillä. Despina katsoi tätä kysyvästi ja sanoi sitten. "Mikä on?" oikeastaan hän olisi tyytyväinen jos saisi jutella jonkun kanssa, matka kuluisi siten nopeammin. Acamas katseli joessa silloin tällöin pilkahtavia kaloja, ne olivat valtavia. Hänkään ei oli mennyt uimaan tuohon jokeen. Katseltuaan niitä jonkin aikaa, hän päätti mennä ottamaan nokoset.
|
|
|
Post by submarine on Aug 25, 2011 18:27:44 GMT 3
Acamas suuntasi sivummalle, ja Ikka vilkaisi ohimennen tämän perään, ennen kuin keskittyi taas toiseen kissaan. Despina tai jotakin sellaista. Tämä oli aikaisemmin onnistunut ainakin hoitamaan ne majatalossa huitomaan alkaneet melkoisen hyvin. Kaiketi tällä siis oli kokemusta kaikenlaisesta, kun osasi asiansa. Mutta loppujen lopuksi rotan oli mietittävä, ettei tällä ollut oikeastaan hajuakaan, mitä oli kaavaillut vinkuvansa tälle. Kunhan oli ajatellut, että saisi hetkeksi jotain mielenkiintoista matkaansa. Tai jotakin sellaista. "Iso otus", Ikka lopulta vinkaisi, osoittaen ohimennen häipyneen Acamaksen suuntaan. Kaipa saattaisi olla sentään kiinnostavaa kuulla, mistä tämä tunsi toisen. Tai jotakin sellaista.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 25, 2011 21:28:21 GMT 3
Despina hymyili. "Iso ptus? No vähintään." Hän otti mukavamman asennon, nojatessaan seinään. Hän yritti ottaa nokoset mutta siitä ei tullut mitään. Hän ei edes kylpenyt, vaan putsasi itsensä yleensä kuin normaali kissa. Ikka katseli häntä edelleen. Despina päätti jatkaa rupattelua. Hän oli huomannut kuinka Ikka oli katsellut Acamasia ja tehnyt omat johtopäätöksensä. "No minulle sinun ei tarvitse olla mustasukkainen, hän ei ole tyyppiäni. Itse asiassa olemme joskus yrittäneet tappaa toisemme mutta koska pelastin hänen siskonsa joukolta idiootteja hän ei ole yrittänyt sitä uudestaan." Despina oli hetken hiljaa hymyillen vinosti ja sanoi sitten. "Mutta ehdinpä antaa hänelle pari arpea."
|
|
|
Post by submarine on Aug 25, 2011 21:50:54 GMT 3
"Naa-a", Ikka päästi jälleen ilmoille, järsien keppinsä päätä paremman puutteessa. Narttu ei ollut erityisen hyvillään siitä, että oli ilmeisesti ollut hitonmoisen kömpelö Acamasta vilkuillessaan, muttei alkanut tehdä siitä numeroa. Ei se olisi mitään auttanut. Se rottaa tosin kiinnosti, miten tämä tarkalleen ottaen oli pärjännyt millään tavoin valtavalle tiikerille. Suurimman osan ajasta isompi tuppasi viemään armotta voiton. Mutta toisaalta, oli tämä asiansa osannut, sitä ei voinut kieltää. Ei Ikka ollut mikään taistelija, tällä ei ollut sanottavaa siitä, kuka pärjäsi kenelle ja kuka ei - paitsi kujarottien vinkusavotoissa, joissa asiat tuppasivat ratkeamaan kaikkea muuta kuin tyylikkäästi. "Ei sukkia. Mustia taikka valkoisia", Ikka lopulta vinkaisi takaisin, yrittäen jotakin onnetonta vitsin tapaista. Samalla tämä esitteli pitkiä, melkeinpä sormimaisia rotanvarpaita, joiden ympärille tuskin olisi sopinut minkäänlainen sukka. Eipä tämä ollut varsinaisesti kissaa minkäänlaisena kilpailijana ajatellutkaan - hädin tuskin edes itseään ainoana osanottajana. Nämä asiat olivat aina vähän outoja. Rotilla ne olivat reilusti yksinkertaisempia, olkoonkin että Ikka oli rotta vain ja ainoastaan, koska oli sattunut syntymään sellaiseksi. Mutta olipa miten oli. "Miksi?" Rotta lopulta vinkaisi jonkinlaisen kysymyksenkin, viitsimättä tarkentaa. Se saattoi oikeastaan liittyä melkein mihin tahansa kissan sanoista, mutta tämä antoi toisen aivan itse ratkaista, mihin tarkalleen. Olivathan ne kaikki kiinnostavia kohtia.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 25, 2011 22:25:21 GMT 3
"Miksikö tappelimme vai? Hänelle oli maksettu siitä. Eräs vanha viholliseni oli sen takana." Tämän sanottuaan Despinan kasvoille laskeutui varjo, kuin hän olisi muistanut jotain surullista. Hän huokaisi ja vaihtoi puheenaihetta. "Ei sukkia? Heh, ei minullakaan." Hän näytti omia varpaitaan. Niitä oli neljä joitka isovarvasta lukuun ottamatta olivat saman kokoisia, niissä saattoi nähdä sisään vedettävät kynnet. Hänen jalkansa oli aika ihmismäinen, mitä nyt karvainen ja jalkapohjan nahka kuin anturassa. Hän oli käärinyt sääriensä ympärille kangas hihnat säärystimiksi, ne, aivan kuin hänen muukin vaatetuksensa oli yhtä mustaa kuin hänen turkkinsa.
|
|
|
Post by submarine on Aug 25, 2011 22:39:40 GMT 3
"Naa-a. Aa-a", Ikka myötäili. Eipä ollut kissallakaan sukkia. Muita vaatteita kylläkin, eikä rotalla ollut hajuakaan miksi. Tällä oli turkki, ja sen olisi luullut riittävän - etenkin nyt, kun ei ollut edes lunta. Rotille se tuppasi ainakin riittämään oikein hyvin. Tai kukaties kyse oli jostain ihmisten vikinöistä. Pitivät vaatteita kun väittivät, että ilman kulkeminen oli hirveää. Narttu ei oikein koskaan ollut päässyt kiinni siihen ajatukseen. Vaatteissa ei ollut muuta erityisen mielenkiintoista, kuin se, että niissä oli taskut. Ja niihin sai piiloon kaikenlaista kätevää. Mutta muuten vaatteet olivat melkoisen turhia. Ota nyt sitten ihmisistäkin selvää.
Seuraavaksi Ikka silmäili kissa aseita. Tällä oli isot miekat. Rotalla ei ollut sellaisista kokemusta. Vaikuttivat kömpelöiltä. Veitset olivat kevyempiä ja nopeampia, ja jopa narttukin tiesi niistä asian taikka kaksi. Ne olivat käteviä kaikenlaiseen, ja huomattavasti vaikeampia huomata. Jos täytyi aseita kuljettaa. "Näytä", Ikka äkkiä vinkaisi, osoittaen toista Despinan miekoista. Kovin usein tämä ei päässyt katsomaan aseita erityisen läheltä, paitsi kun ne olivat aivan liian lähellä ja väärästä päästä.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 25, 2011 22:54:13 GMT 3
Despina otti miekkansa esiin ja veti sen huotrastaan. "Siinä, varo, se on hemmetin terävä. Käytän yleensä dha miekkaa mutta menetin sen tappelussa, otin tämän siltä joka sen rikkoi. Hieman liian pröystäileva makuuni." Talwar oli tosiaan koristeellimnen ja selvästi kuulunut jollekulle varakkaalle. "Käytän yleensä toisenlaisia vara aseitakin mutta otin tämän koska ajattelin että saan siitä hyvä hinnan." Hän otti kukrin esiin ja ojensi sen Ikkalle. "Sanotaan että näissä asuu henki joka haluaa verta aina kun terän vetää esiin, varmaan joskus tottakin mutta tässä ei kyllä ole mitään." Häntä huvitti rotan uteliaisuus, se toi mieleen toiset kissat. "Joskus minä vain vetelen asioita turpaan, tai puren ja raavin. Acamaskin on siinä hyvä, niin kuin kuulemma näitkin jo." Hän katseli Ikkaa hetken ja kysyi sitten. "Haluatko että opetan pari temppua noiden kanssa?"
|
|
|
Post by submarine on Aug 25, 2011 23:04:48 GMT 3
Ikka pyöritteli hetken teriä käpälissään. Teräviä ne olivat, siitä ei epäilystäkään. Mutta pitkä terä tuntui oudolta, väärältä. Vaati tilaa ja aikaa. Nartulla harvemmin oli kumpaakaan, kun tällaiselle olisi ollut tarvetta. Varmasti ne oikeissa käsissä saivat aikaan pahaa järkeä, mutta tämä ei sattunut omistamaan sellaisia. Kumpikin oli sitä paitsi oudon muotoinen. "Acamas... osasi", rotta myönsi, ja jätti sitten aseet omaan arvoonsa. Tämä ei olisi millään muotoa halunnut olla niiden väärässä päässä, muttei oikeastaan oikeassakaan. "Nämä... reiluja. Näillä taistellaan. Minä en taistele. Jos on reilu, voi kuolla", narttu vinkaisi vastaukseksi. "Temput ei auta, jos ei pääse käyttämään."
Välillä Ikka joutui pitämään itsensä hengissä aivan eri tavoilla, kuin juoksemalla. Ja silloin oli hyvä osata aivan erilaisia temppuja. Rotta oli nähnyt, kuinka taitavakin miekanheiluttaja kaatui, jos ei vain saanut käyttää taitojaan. Piti vain pitää huoli, ettei tilaisuutta ollut. Piti pitää huoli, ettei olisi reilu.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 25, 2011 23:43:04 GMT 3
"Reiluja!" Despina nauroi. "En minä aina reilusti tappele, eikä kovin moni muukaan. Pitää osata hiiviskellä jos haluaa selvitä hengissä niissä paikoissa joissa usein liikun. Olen kohdannut sellaisiakin aseita joita ei voi väistää, niiden käyttäjät on pakko yllättää jos haluaa jäädä henkiin." Hän nousi pystyyn ja hyppäsi pienen kajuuttana toimivan kopin päälle yhdellä loikalla, vaikka se oli miestä korkeampi. "Ketteryys auttaa kummasti yllättämään vihollisen." Acamassaapui nokosiltaan. "Senkin pikku apina." Hän sanoi, Despinaa katsellen.
|
|