|
Post by submarine on Sept 1, 2011 2:24:27 GMT 3
Seurasi yleistä kaaosta. Muutama vartija ryntäsi rotan perään, muutama maahan vajonneen palkkaajansa. Väki huitoi yleisesti ja kaikilla näytti olevan oma käsityksensä siitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Loppujen lopuksi kukaan ei saanut aikaan oikein mitään. Äkkiä jostakin oli vain tupsahtanut rotta, puukottanut korkea-arvoisen kauppiassuvun pään ja paennut. Tuosta noin vain. Vähemmästäkin meni hölmöksi. "Perhana. Se meni.. näin", Ilsio hapuili sanoja.
Ja Vanha Rotta lysähti istumaan. Kipua saattoi kyllä lykätä, mutta ei siitä eroon pääässyt. Ikävä kyllä.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 2:27:25 GMT 3
Acamas meni ensin Despinan luokse mutta tämä ilmaisi käden liikkeellä ettei ollut sosiaalisella tuulella. Sitten Acamas meni rotan luo. "No enää on turha tapella, mahtaakohan kukaan saada tästä rahoja, olet aika hyvä, olen harvoin nähnyt kenenkään saavan tuollaista vahinkoa tuohon kissaan."
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 2:37:38 GMT 3
Vanha Rotta vilkaisi tiikeriin, jonka kanssa oli aikaisemmin huitonut. Niin, turha tässä oli enää vääntään. Vanhalla ei ollut mitään tätä vastaan, rahastahan tässä oli ollut kyse. Pelkästä rahasta. Ohimennen tämä vilkaisi raadeltua käpäläänsä, eikä pitänyt näkemästään. Se taisi olla vierailu puoskarin pakeille. "Kuoli. Ei lantin lanttia", Vanha urahti, vilkaisten harvinaisen tyynesti hengen heittäneeseen rahasampoonsa. Joskus kävi näin. Oikeastaan, yleensä kävi näin.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 2:56:50 GMT 3
Acamas ojensi käpälänsä rotalle. "Näin ihmiset kai tekevät. Ei minulla sinua vastaan ollut mitään."
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 3:04:50 GMT 3
"Juupa. Vain työtä", Vanha vahvisti tiikerin sanat, ja tarrasi sitten ojennettuun kouraan. Tällä ei ollut mitään käyttäytymistä vastaan. Äskeinen oli ollut pelkkää työtä, eikä rotalla ollut ollut yhtikäs mitään henkilökohtaista kissan silpomisessa. Näin se tuppasi menemään muutenkin, harva toisensa työssä kohdannut palkkamiekka piti erityisen paljon vihaa, jos onnistui kohtaamaan saman vielä uudelleen. Hanttihommia, raha saneli tahdin. "Hyvin huidoit", Vanha urahti ohimennen kompuroidessaan pystyyn. Äskeinen repiminen oli saanut paikat kipeiksi, ja tämä joutui etsiskelemään hyvän hetken oikeita askelia. Vanhuus ei tullut yksin...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 0:28:16 GMT 3
Despina käveli kaksikon luokse. "Meinaatko mennä rotta tytön perään?" Acamas vastasi. "En, hidastaisin vain." Despina taputti Acamasta kerran käsivarteen ja käveli pois, korjattuaan miekkansa. Acamas katsahti rottaa ja sanoi. "Mennäänkö haukkaamaan jotain? Voin tarjota."
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 0:38:50 GMT 3
Vanha Rotta näytti pohdiskelevan hetken tilannetta, vilkaisi sitten väkijoukkoon ja päätyi nyökkäämään ilman sen suurempia. Osa paikallaolijoista oli pettyneitä, osa taas tuntui etsivän syyllistä. Ei ollut erityisen hyvä olla rotta lähellä kummankaanlaista väkijoukkoa, olipa sitten selvästi ollut kaikkea muuta kuin syyllinen eli ei. Joku saisi kuitenkin päähänsä käydä lynkkaamaan. Eikä Vanha tällä hetkellä tuntenut vointiaan erityisen hyväksi. Tämä ontui tiikerin perään, vailla juuri mitään edellisestä tarmostaan ja taidostaan. Tällä hetkellä tämä oli lähempänä vanhaa, raihnasta ja aikansa elänyttä rottaa, kuin suurta ja kokenutta soturia. Aseet ja panssari painoivat kumaraan, eivätkä arvet enää saaneet tätä näyttämään kovalta, vaan kuluneelta.
Kissojen ja rotan suunnatessa poispäin Ilsio tuli vilkaisseeksi Acamakseen. "Minusta tuntuu, että jos se on vielä hengissä tämän päätteeksi, sinun kannattanee keskustella sen rotanrääpäleen kanssa osuudestasi", tämä totesi, ja nakkasi sitten Despinalle, selvästi ja vain ja ainoastaan, rahapussin. "Tai kissasi. Sähläsit sopimuksesi varsin hyvin, ja siitä minä olen maksanut sinulle jo aivan tarpeeksi", tämä lisäsi hymähtäen.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 0:46:45 GMT 3
Acamas huiskaisi kätään Ilsiolle ja jatkoi matkaansa. Despina otti rahansa ja lähti eri suuntaan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 0:54:42 GMT 3
Ilsio marssi ilman sen suurempia katsomaan, mitä tarkalleen ottaen aikoisi tehdä. Tällä oli varmastikin melkoisesti tehtävää, nyt kun äkillinen käänne oli muuttanut kaiken ja kilpailija kuollut. Olipa miten oli, se ei enää liikuttanut Vanhaa Rottaa. Tämä, kuten kaikki muukin aina, oli mennyt perseelleen, kauniisti sanottuna. Oli paras vain nilkuttaa nuolemaan haavojaan ja hyväksyä tilanne. Niin kaikki olisi kivuttominta. Olisi kaiketi aika suunnata jonnekin muualle. Kukaties pohjoiseen... Kukaties huomenna.
|
|