|
Post by submarine on Jun 27, 2011 21:14:56 GMT 3
((Djessaa odotellen.))
Jos kapakan irvikuvasta saattoi sanoa mitään hyvää, niin ainakin se oli kaukana kaikesta kunnolliseksi sivistykseksi luettavasta. Toisaalta se lieni lohtu vain niille, jotka olivat itsekin aivan yhtä kaukana, eivätkä esimerkiksi istuneet sen sisäpuolella. Juotavaa sieltä sai, se oli totta, ja ainoana paikallisena juottolana siellä toki juotiinkin, mutta se ei ainakaan kohentanut paikan tasoa. Ei millään muotoa. Kyseinen juottola, ränsistynyt ja vanha, osittain varmasti lahokin, sijaitsi paikassa, jota olisi ehkä voinut nimittää kyläpahaksi parempina päivinä. Se sijaitsi kaukana kaikesta, raukoilla rajoilla, jonkinlaisena sen paljon puhutun sivistyksen viimeisenä rajapyykkinä joen varrella. Ja jokea pitkin ties minne ja sieltä pois matkaavat olivatkin ainoa syy, että kapakka, tai edes koko surkea kasa röttelöitä, olivat olemassa. Väki pysähtyi siellä levähtämässä ja juomassa, ja jatkoi yleensä matkaansa mahdollisimman nopeasti.
Kapakka itsessään oli, kuten olettaa saattoi, hämyinen, savuinen ja haiseva. Se onnistui jollakin äärimmäisen ällistyttävällä tavalla, kukaties varjoilla tai vain pelkällä pyhällä tahdolla, tekemään oikeastaan melko avarasta tilastaan ahtaan ja ahdistavan oloisen. Ehkäpä, koska ikkunoiden virkaa toimittivat ahtaat ja pienet savuräppänät, ja valoa tarjosivat surkeat, kituliaasti palavat ja käryttävät lampuntapaiset. Vanhat, nitisevät pöydät ja tuolit tarjosivat kyseenalaista suojaa niille kurjille, jotka räkälässä asioivat. Lattialle ripoteltuja olkia tuskin oli hajusta päätellen vaihdettu uusiin hyvään hetkeen. Tänäkin alkuiltana kapakan väki heijasteli kaikin puolin tasoaan. Yrmeitä, arpisia ja sotkuisia kulkijoita, jotka viestivät jo pelkällä olemuksellaankin olevansa valmiita ohjeistamaan hyvin nopeasti ja kivuliaasti niitä, jotka ehdoin tahdoin haluaisivat tunkea nenäänsä näiden asioihin. Suurin osa piti kiinnostuksensa tiukasti vetisessä oluessaan, rohkeimmat vaihtoivat vähiä ja tynkäisiä sanoja keskenään hämyssä. Räkäistä väkeä räkälässä, kaiken kaikkiaan.
Ikkaa väki ei olisi erityisemmin kiinnostanut, ellei se - tai osa siitä - olisi päättänyt kiinnostua tästä. Eikä millään hyvällä ja mukavalla tavalla. Tai ainakaan rotta ei vielä tähän asti ollut käynyt missään, missä tervehdykseksi olisi luettu uhkaus potkia jokainen luu hajalle. Miehiä oli kolme tavallisen arpista ja yrmeännäköistä tapausta. Näiden välissä, nurkassa, kyhjötti Ikka, pienehkö, lyhyt ja laihanpuoleinen rialnarttu, jolla tuskin olisi ollut mitään jakoa pistää erityisemmin vastaan. Tai eipä Ikka ainakaan itse ollut aikeissa lähteä kokeilemaan. Ei rotta pelkuri ollut, mutta porukalla oli sekä määrällinen, että painollinen ylivoima - ja todennäköisesti vielä taidollinenkin. Tällä hetkellä nartulle - joka ylsi miesjoukkoa kukaties parhaillaan jonnekin rinnan tienoille - oli aivan tarpeeksi rohkea veto olla laskematta alleen tai vinkua. Tämä oli näitä tavanomaisia. Miehet olivat aavistuksen maistissa, ja halusivat ilman muuta osoittaa olevansa suuria ja kovia. Mikäpä siihen sopikaan paremmin, kuin rotanrääpäle. Ainakaan kellään koko juottolassa ei ollut siihen mitään sanottavaa, se oli varma. Tai jos oli, niin ne mölyt pidettiin mahassa. Ikka tyytyi toivomaan, että aikansa tönittyään ja mölyttyään mieskolmikko kyllästyisi ja etsisi äänekkäämmän tönittävän. Ei rotta näitä varsinaisesti pelännyt, kuolemaa kylläkin, mutta korstokolmikko polkisi tästä verisen, rotanhajuisen läntin melkoisen nopeasti, jos saisi pienintäkään syytä...
|
|
|
Post by Rusalka on Jun 27, 2011 21:47:46 GMT 3
Acamas istui kapakan synkässä nurkassa, missä hän saikin olla varsin rauhassa, olihan hän täysi kasvuinen uros tiikeri anthro, jolla oli vielä suuri miekka mukanaan, niin suuri että ihminen sitä tuskin olii voinut käyttääkkään. Rähjäisessä kapakassa oli jos jonkinlaista porukkaa, Acamas oli tehnyt nopean silmäyksen ympärilleen nähdäkseen oliko paikalla ketään tuttuja. Hän tapasia silloin tällöin kollegojaan tällaisissa paikoissa kun he olivat etsimässä uusia työ antajia, täällä ei tuttuja näkynyt ja tuskinpa kellään täällä olisi ollut varaakaan maksaa korkea tasoiselle palkka soturille. Kukaan täällä ei juuri kiinnostanut Acamasia, hän oli isoin ja ilkein olento täällä joten hän tunsi olonsa täysin turvallisekis siemaillessaan vettä tuopistaan, olut olisi ollut hänelle liian vahvaa, herkän nenän takia. Baarimikko oli ensin katsonut häntä oudoksuen, vesi tilauksen vuoksi mutta ei ollut uskaltanut ihmetellä pitkään. Hän oli siemaillut siinä jo jonkin aikaa, kuunellen paikallisten ja kävijöiden rupattelua kun toisenlainen äänen sävy herätti hänen huomionsa. Kolme humalaista ihmis miestä oli alkanut uhota pienehkölle rotan tapaiselle. Acamas oli jo nähnyt pari tämän kaltaista olentoa, rialeita. Niin, niitä ne olivat. Tämä yksilö oli paljon pienempi kuin Acamasin aiemmin näkemät, juuri siksi miehet kai olivat niin polleaa. Yleensä Acamas ei puuttunut muiden riitelyihin ellei hänelle maksettu, mutta nämä tyypit alkoivat nyppiä häntä. Hän ajatteli siskoaan, pientä puoliveristä oli usein kiusattu samaan tapaan. Miehet yrittivät kuullostaa hauskoilta, laukoessaan rasistisia herjoja. Heidän käytöksensä alkoi olla yhä hyökkäävämpää ja lopulta Acamas sai tarpeekseen. Hän iski tuoppinsa pöytään ja marssi rialin pöydän luokse. "Mikäs täällä on ongelma?" Hän oli ottanut miekkansa esiin ja antoi sen terän levätä olkapäällään, hän oli myös paljon miehiä isompi ja arveli että tämä saisi aikaan toivotun vaikutuksen ilman veren vuodatusta, ei niin että hän oli pasifisti mutta taisteleminen ilman maksua oli turjauttavaa.
|
|
|
Post by submarine on Jun 27, 2011 22:07:50 GMT 3
Ikka ei ollut suuremmin elätellyt toiveita minkäänlaisesta avusta, joten jonkun sotkeutuminen asioihin oli pienoinen yllätys. Äänestä päätellen kyseessä oli suuri tapaus, ja tämä haisikin jollain tavalla oudolta sikäli mikäli kuonolla mitään käyttöä tällaisessa räkälässä edes oli, mutta rotta ei heti nähnyt tätä edessä seisovien vuoksi. Miehet kuitenkin kääntyivät pikapuoliin nopeaan tahtiin ympäri ihmettelemään itsekin, kenellä oli näin kova hinku saada nenänsä uuteen uskoon. Sitten narttu näki, ja melkoisesti näkemistä tapauksessa olikin. Mieskolmikko jäi hetkeksi itsekin tuijottamaan - ja joutui tekemään sen pahasti yläkenoon. Melkoisen valtava, kissapetomainen ilmestys edessä olisi pistänyt jauhot suuhun hieman selvemmälle ja sanavalmiimmallekin. Ikka tuijotti taaempana aivan yhtä paljon, ja vielä enemmän yläkenoon, muttei kuitenkaan varsinaisesti vielä tehnyt mitään oletuksia mihinkään suuntaan. Valtavan ilmestyksen tunkeminen väliin oli joko hyvä tai huono - todella hyvä tai huono...
Hetken verran mieskolmikon johtajan tapainen takelteli, niin humalan kuin ällistyksenkin puolesta, sanoissaan. Silmänräpäyksen verran tämä näytti olevan aikeissa vain kiltisti häipyä paikalta. Mutta sitten mustapartaiselle, arpiselle naamalle ilmestyi humalan siivittämä uhmakas irve, ja sitä seurasi ärähdys. "Eipä se taida sulle kuulua, kissa. Eti itteles oma hiiri!" mies ärähti, kirvoittaen kahdesta toveristaan samansuuntaista polleutta. Joukon älykkäin - tai todennäköisesti tyhmin, kuten Ikka asian näki - kohotti jo kättään suurieleisesti vyössään roikkuvalle veitselle, kuin olisi uskonut sen saavan valtavaan tiikeriin samanlaista pelkoa ja eloa kuin ties mihin pikkulapseen. "Ala painua nyt tai me laitetaan sun turkkis seinälle!"
Ikka, joka ei välttämäti ollut vahvin taikka taitavin taistelija, mutta selvästikin ainakin tätä kolmikkoa fiksumpaa sorttia, oli jo kovaa vauhtia vetäytymässä pöydän alle kiusaajiensa tuijottaessa toiseen suuntaan. Kohta jotakuta sattuisi, eikä Ikka aikonut olla yksi niistä, ei edes vahingossa. Ei aseettomana, joukon pienimpänä ja sinä, jota olisi yleisen kapakkatappelun alkaessa kaikkein mukavin huitoa.
|
|
|
Post by Rusalka on Jun 27, 2011 22:29:14 GMT 3
Acamasin ällistykseksi miehet eivät vetäytyneetkään, tämä olis ollut vaikuttavaa jos se ei selvästikkin olisi johtunut kasvis aineiden käymis tilan antamasta rohkeudesta. Acamas ei ollut ikinä ymmärtänyt miksi ihmiset halusivat turruttaa jo muutenkin heiveröiset aistinsa. Miehet eivät olleet edes kunnolla aseistettuja, vain lyhyet veitset ja yhdellä halpa puunuija. Ja kuitenkin nämä alkoivat aukoa päätään hänelle. Luulivat ilmeisesti että Acamas halusi rialin itselleen. Näiden toopejen uho oli niin huvittavaa että Acamas purskahti nauruun, viimeistään tässä kohataa olisivat viisaammat ihmiset lähteneet lätkimään, Acamasin nauraessaan paljastuneet kulma hampaat olivat isommat kuin miesten veitset. Yksi mies örähti typerästi ja yritti iskeä veitsensä häneen, Acamas reagoi nopeasti (hän ei koskaan aliarvioinut vastustajaansa, edes typeriä sellaisia), miehen veitsi ei ikinä osunut perille sillä Acamasin koura oli tarttunut tämän käteen (hän oli pudottanut miekkansa, koska se olisi ollut ahtaassa tilassa liaan kömpelö kapine) ja heitti miehen päin seinää niin että luut rutisivat, toinen typerys yritti nyt iskeä takaa päin mutta Acamas kääntyi nopeasti kannoillaan ja iski niin rajusti miestä kasvoihin että tätä olisi ollut vaikea tunnistaa, sen lisäksi iskun voima sai tämän niskan murtumaan, viimeinen veitsellä aseistettu mies olikin hieman toisia vikkelämpi ja onnistui saamaan Acamasin reiteen naarmun, joka tosin ei ollut uponnut paksua ihoa pidemmälle, koska Acamas ei ollut seissyt paikallaan, lopulta tällä iskulla ei ollut muuta vaikutusta kuin se että se sai Acamasin raivoihin, hän tarttui miehen käteen ja olkapäähän ja kiskaisi niin rajusti että koko raaja lähti irti. Hän jäi muristen naama irveessä katsomaan miten mies nopeasti vuoti kuiviin. Kapakan väki tuijotti hiljaa, vaikka tappelut olivatkin täällä yleisiä niin harvemmin mitään näin brutaalia kuitenkaan nähtiin.
|
|
|
Post by submarine on Jun 27, 2011 22:47:07 GMT 3
Ikka harvemmin oli väärässä, eikä ollut nytkään. Ensin pamahdus, sitten rusahdus, ja sitten joukko sekalaisia ääniä. Narttu tuijotteli lähinnä nopeasti vispaavia jalkoja, mutta melkoista kyytiä sekin oli. Veren haju täytti herkän rotankuonon, ja jollei tämä aivan väärässä ollut, ainakin yksi miehistä oli viimeisenä tekonaan laskenut alleen, joko ennen tai jälkeen hengenlähdön. Meteliä ja möykkää ei kuitenkaan kestänyt montaakaan hetkeä, vaan kaikki oli ohi hyvin pian. Ja kun lisääkään ei näyttänyt kuuluvan, kömpi rotta esiin melko nopeasti. Näkymä oli melkoinen, kun Ikka pääsi katselemaan ympärilleen. Kissaotus ei ollut vain valtava, tässä oli myös voimaa. Paljon voimaa. Hyvin paljon voimaa. Narttu oli vain kerran koko elämässään nähnyt minkään edes etäisesti älyllisen repivän ison miehen palasiksi tuolla tavoin, ja se oli ollut vielä suurempi rotta. Sivullisetkin tuijottivat verilöylyä, mutta ei kukaan, ei yksikään tehnyt elettäkään liittyäkseen mukaan. Yleensä kaikenlaiset kahnaukset olivat suoranainen kutsu yleiseen riehumiseen ja kunnon kapakkatappeluun, mutta äskeinen oli hieman karummallekin kapakoiden kauhulle liikaa. Eivät nämä väkivaltaa, verta tai ruumiita arastelleet, vaan sitä että saisivat kohta kokea ensimmäistä, menettää toista ja olla sitten kolmatta. Niin kuin rotannarttukin.
Ikka, joka oli tihrustanut raatoja, ei heti edes huomannut, että oli oikeastaan kömpinyt pöydän alta suoraan pelastajansa (toivossa oli hyvä elää) eteen. Ja vaikka äskeiset miehet, jotka eivät vaivaisi enää ketään koskaan, eivät olleetkaan varsinaisesti saaneet tässä aikaan minkäänlaista suurempaa tunnetta, herätti tämä tapaus tietyissä määrin tervettä pelkoa pelkällä olemuksellaan - ja vähintäänkin kunnioitusta. Rotilla oli huonot silmät, ja olihan siinä ollut hieman matkaakin hämärässä, mutta ei tämä pöydän ja miesten takaa näin isolta ollut näyttänyt. Ei niin isolta kuin nyt, Ikan seisoessa tämän edessä ja tuijotellessa melkoiseen yläkenoon. Paljain käsin - tai kynsin - tapetut miehet ympärillä olivat nekin omiaan korostamaan tiettyjä asioita. Ja lopulta, koska niskaan alkoi sattua ja koska oli parempi hankkiutua mieluummin isompiensa hyvälle puolelle, Ikka vikisi ilmoille parhaalla mahdollisella ihmiskielellään: "Hiitos." Ei se erityisen paljon korvia hivellyt, tai kuulostanut erityisen edustavalta, mutta ainakin narttu tarkoitti sitä. Vaihteeksi.
|
|
|
Post by Rusalka on Jun 27, 2011 23:03:26 GMT 3
Acamas katseli tuijottajia varuillaan, siltä varalta että äsken tapetuilla olisi yhtä tyhmiä ystäviä, mutta kukaan ei näyttänyt siltä että olisi halunnut äskeiselle jatkoa, varsinkin kun Acamas poimi maasta ison miekkansa. Hän asetti sen takasin huotraansa ja laittoi sen sitten takaisin selkäänsä, miekka oli niin pitkä että sitä ei voinut vetää esiin suoraan selästä vaan hänen oli ensin otettava huotra toiseen käteen. Hän oli juuri aikomassa mennä pyytämään toista tuoppia vettä, arvellen saavansa sen ilman korvausta äskeisen jälkeen, silloin hän jopa olisi hyötynyt tapauksesta, eivätkä nämä vastustajat olleetkaan sen arvokkaampia, vaikka häntä harmittikin se että oli päästänyt yhden hieman sivaltamaan itseään. Kun hän kuuli vinkaisun "Hiitos" Acamas kääntyi katsomaan ja näki pienen rialin jota mihet olivat öykkäröineet (Acamas oli jo melkein unohtanut miksi oli mennyt raivoamaan miehille). Hän tarttui tarttui rialiin ja nosti tämän pöydälle katsoakseen oliko tämä ehjä ja siltä tämä vaikuttikin. Acamas myös nuuhkaisi tätä, sillä kuten anthrojen sanonta kuului, yksi nuuhkaisu kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Eipä tuossa mitään kummempaa ollut, taisi olla naaras. Sitten hän kääntyi ja aikoi mennä vaatimaan vesi tuoppinsa.
|
|
|
Post by submarine on Jun 27, 2011 23:37:02 GMT 3
Ikka pidätteli hädintuskin vinkaisua, kun valtava kissa tarttui kiinni. Hetkellinen kauhukuva ilmestyksestä puraisemassa pää harteilta ehti pyörähtää mielessä, kun tämä nosti ilmaan... ja laski pöydälle. Melkein kuin tarkastellakseen. Jopa nuuhkaisi, mihin narttu pelkästä tottumuksesta ja vaistosta hämmingissään vastasi. Ei tällä ollut hajuakaan siitä, miksi valtava kissa teki niin, mutta toisaalta sekin oli tervetulleempi yllätys, kuin tulla potkituksi tai syödyksi. Tämä haisi oudolta, mutta kuitenkin rialille huomattavasti tutummalta, kuin ihminen - lukuunottamatta roiskunutta verta. Ja sitten tämä vain kääntyi ja suuntasi pois. Ilman sen suurempia. Sanomatta mitään. Ikka jäi tuijottamaan tämän perään pöydältä aavistuksen hämmingissä. Kissa oli outo, mutta se oli kuitenkin juuri pelastanut hengen, tai ainakin terveyden. Ja jollain tasolla tämä vaikutti jopa aavistuksen mielenkiintoiselta. Ja sitten vain häipyi takaisin omiin oloihinsa. Hetken verran Ikka tuijotteli perään pöydänreunalta. Kissa oli ehdottomasti tällä hetkellä mielenkiintoisin asia koko räkälässä. Ja vaikkei rotta varsinaisesti uskonutkaan joutuvansa uudelleen potkituksi, olisi silti ollut huomattavasti mukavampi istua seurassa, jossa siitä ei ollut mitään pelkoa.
Loppujen lopuksi rotalla ei kestänyt ympärilleen vilkuillessaan erityisen pitkään keksiä tekosyytä lähteä kissapedon perään. Ja melko pikapuoliin tämä pudottikin juuri talteen korjaamansa kuolleiden miesten rahapussit, niin laihoja kuin ne olivatkin, toisen pöydälle. "Sinun ovat. Tapoit, ansaitset ne", Ikka selvensi, aavistuksen nöyrän oloisesti mutta suoranaisesti arkailematta. Arkailevaa rottaa purtiin kuonoon.
|
|
|
Post by Rusalka on Jun 27, 2011 23:55:25 GMT 3
Acamas oli mennyt takaisin nurkkaansa nököttämään haettuaan tuopin vettä joka oli tosiaan ollut ilmainen, kapakoitsija oli järkytyksen läpi vaikuttanut jopa hieman tyytyväiseltä, ilmeisesti Acamasin lahtaamat tyypit eivät olleet suosiossa, Acamasille oli tarjottu jopa ateria puoleen hintaan, hän oliki tilannut ison raa´an pihvin, josta olisi riittänyt ainakin kahdelle ihmiselle. Tämä oli hyvä sillä yleensä hänen kokoiselleen olennolle tuli kalliiksi pitää itsensä kylläisenä ellei ollut tilaisuutta metsästää itse. Hän oli asettunut istumaan juomaan vettänsä ja mussuttamaan pihviänsä, voimatta olla hieman myhäilemättä sitä että monien pelokkaat kasvot olivat vaihtuneet ihaileviksi tai ainakin pelon sekaisiksi "Tämäpä hyvä." Hän mutisi itsekseen, jos tämä tapaus saisi kuulijoita niin hänelle voisi hyvinkin tulla työ tarjous, joltakulta joka tarvitsi palkattua miekkaa. Acamas huomasi rialin tulevan hänen luokseen pidellen hyppysissään kuolleiden typerysten raha pusseja, tämä ojensi ne hänelle ja sanoi Acamasin ansainneen ne. "Kiitos." Acamas totesi ja otti rahat parempaan talteen. Hän katseli rialia ja mietti että tämä näytti aivan rääpäleeltä aikaisemmin näkemiinsä, olisikohan ehkä ali ravittu. Hän ajatteli että voisi kerrankin olla antelias kun siihen oli nyt varaa ja repäisi pihvistään irti kourallisen kokoisen palan ja ojensi rialille. "Vai syötkö vain kypsennettyä kuin ihmiset?"
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2011 0:16:49 GMT 3
Kissapeto otti rahat vastaan ilman suurempia mukinoita, ja vieläpä jopa kiitti. Sitten tämä äkkiä tarjosikin lihaa, ja Ikka jäi taas hetkeksi tuijottamaan aavistuksen hämillään ja empien. Kukaties narttu olisi empinyt hyvän hetkenkin, mutta vatsalla oli oma, painava ja muriseva sanansa sanottavana. Nälkä oli, sitä rotta ei voinut kieltää, ja vaikka tämä olikin napannut muutaman lantin itselleenkin, ei ilmainen ruoka koskaan ollut pahaksi. Etenkään, kun se näytti olevan jopa ihan oikeaa lihaa, eikä rustoista... rustoa. "E. E syö", Ikka vinkaisi lyhyesti, ennen kuin otti tarjotun lihan vastaan. Narttu hivuttautui kissapedon pöytään, oikeastaan ehtimättä edes varsinaisesti ajatella, sopiko se, ja kävi sitten hyvällä halulla lihaan käsiksi. Pöytätavoista ei varsinaisesti voinut puhuakaan, mutta rotta oli muutenkin nähnyt ne ihmisten ihmeellisenä nyhjäämisenä, eikä uskonut seuransa huomioonottaen, että asialla oli mitään väliä. "Hiitos" kuului jälleen suupalojen välistä. Kaiken kaikkiaan Ikka oli huomattavasti kiitollisempi tästä, kuin edellisestä, olkoonkin ettei äskeinenkään todellakaan huono ollut. Mutta liha oli lihaa, ja nälkä oli nälkä...
|
|
|
Post by Rusalka on Jun 28, 2011 0:35:56 GMT 3
Rial hyväksyi lihan ja jopa asettui Acamasin pöytään syömään sitä, tämä ei oikeastaan häntä haitannut. Rial vaikutti ihan sympaattiselta tapaukselta ja oli Acamasista jotenkin hupaisa. Siinä he sitten söivät, monet päät kääntyivät tuon oudon pari valjakon suuntaan mutta se ei ainakaa Acamasta pahemmin haitannut. Kun Acamas oli saanut ateriansa päätökseen han katsoi rialia. Rial ei tuntunut puhuvan ihmisten kieltä kovin hyvin joten hän tehosti puhettaan eleillä "Minä olen Acamas." Hän sanoi osoittaen itseään. "Kuka sinä olet?" Hän kysyi osoittaen nyt rialia.
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2011 0:59:57 GMT 3
Ikka, vaikkei kookas ollutkaan, teki lihasta selvää nopeasti. Nälkä ja vahvat hampaat olivat hyvä yhdistelmä siihen touhuun, ja narttu oli muutenkin oppinut syömään vauhdilla. Koskaan ei tiennyt, milloin joku päättäisi alkaa tunkemaan ruokakupille, joten oli parempi hoitaa kaikki syömisen arvoinen vatsaansa nopeasti. Kissapedolla tuskin oli samoja ongelmia - tai jos oli, niin ne tuskin olivat ongelmia turhan pitkään. Hetken aikaa Ikka sai vilkuilla mitään tekemättömänä ympärilleen ja raapia niskaansa aavistuksen kiusaantuneena, kun toinen söi vielä. Koko tilanne oli rotalle melkoisen outo, yleensä kukaan ei ainakaan tarjonnut mitään, tai osoittanut minkäänlaista ystävyyden tapaistakaan. Mutta toisaalta, outo oli tämä otuskin. Silti vähemmän outo kuin ihmiset, tai siltä nartusta ainakin tuntui. Hirveän iso, mutta niin olivat jotkut rotatkin.
Oudommaksi vain meni, koska äkkiä toinen alkoi esitellä itseään ja kysellä sitten nimeä. Ikka yritti muutaman kerran toistaa kissan nimeä, heikolla menestyksellä, ennen kuin antoi periksi. Kukaties tämä oli aavistuksen hidas, kun ensin viittoili itseään, vaikka puhuikin samalla kaikin puolin ymmärrettävästi, ja sitten vielä rottaakin. Mutta mikäs siinä, parempi vain tehdä samalla tavoin itsekin. "Ikka", rotta totesi, taputtaen rintaansa, pistäen nimeensä vielä erityisen paljon vinkaisua. Niin se kuului sanoa. Hetken verran rotta tuijotteli vaitonaisesti isoa tapausta edessään, kuin olisi yrittänyt parhaansa mukaan pohtia, mitä tässä tarkalleen ottaen kuuluisi seuraavaksi tehdä. Loppujen lopuksi päällimmäisen pyöri kai vieläkin pieni hämminki koko äskeisestä. Tai oikeastaan melkoinen hämminki. Jostain syystä kissapeto oli vain auttanut.
"Miksi? Nuo. Miksi autoit?" Ikka lopulta vinkui esille, osoittaen samalla miesten nopeaan tahtiin kylmeneviä raatoja. Tätä tosiaankin kiinnosti tietää. Rotatkaan eivät yleensä auttaneet rottia ilman mitään syytä, niin miksi sitten tämä? Eikä kissa kaiketi tästä kuitenkaan mitään hyötynyt. Mutta jostain syystä se oli silti astunut väliin. Eipä sillä, että rotta olisi valittanut. Ohimennen narttu hieraisi kipeää takaraivoaan. Miehet olivat muutamaan kertaan huitaisseet kurmotusmielessä, ja vaikkei siinä varsinaisesti mitään jälkeä vielä näkynytkään, oli se kipeänpuoleinen. Hyvällä tuurilla nousisi ruhje. Toisaalta, oli se silti parempi kuin ottaa saapasta kylkeensä.
|
|
|
Post by Rusalka on Jun 28, 2011 20:02:26 GMT 3
Ilmeisesti tämä Ikka ymmärsi puhetta ihan hyvin vaikka saikin sen kuullostamaan Acamasin korvissa oudolta. Hän vilkaisi raatoja joista viimeistä juuri korjattiin pois (veri jäljissä olisiki sitten enemmän siivoamista). "Jaa miksikö? Noiden idioottien tappaminen nyt oli niin helppo homma että yhtä hyvin saatoin tehdä sen kuin jättää tekemättä, sitä paitsi he ärsyttivät minua." Hän oli pian tämän sanottuaan saanut viimeisen lihan palan ahmittua ja nousi pöydästä. "Aion lähteä etelään, voit tulla mukaan jos suostut kantamaan osan tavaroista." Hän osoitti nurkassa olevia kahta reppuaan joista toinen ei ollut niin iso etteikö pikku rial sitä olisi voinut kantaa. "Ja kunhan kanttisi kestää olla lähellä veren vuodatusta, ei sinun itse tarvitse osallistua jos vahdit omaisuuttani, kunha ymmärrät että palkkasoturina taistelut kuuluvat asiaan."
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2011 20:31:04 GMT 3
Kissan vastaus ei vielä varsinaisesti mennyt yli Ikan hilseen. Siinä ei ollut ainakaan mukana mitään niitä ihmisten tavallisia outoja selityksiä oikeudenmukaisuudesta tai jostain sellaisesta. Tuskinpa tämän ainakaan tarvitsi itsensä vuoksi pelätä, vaikka kuinka tunkisi jonkin kujapukareiden kiusaksi - kuten oli nähty. Rotta oli nähnyt niitäkin, jotka olisivat tarvinneet vielä vähemmän syytä pistääkseen kylmäksi muutaman typeryksen. Mutta olipa miten oli, tämä oli silti tullut pelastaneeksi rialin aivan tarkoituksella. Eikä tämä ainakaan nopeasti keksinyt, että kukaan olisi tehnyt sellaista aikaisemmin. Syystä tai toisesta.
Acamas (se tämän nimi kai oli) nousi äkkiä ylös, ja tämän seuraava olikin sitten jo melkoisesti edellistä oudompi. Tarjoutui ottamaan Ikan mukaansa, ihan vain sitä vastaan, että narttu kantaisi tavaroita. Tai osaa tavaroista. Tuosta noin vain, ilman mitään suoranaisia syitä. Hetken verran Ikka nökötti penkillä aavistuksen hämmentyneenä. Ei sillä, etteikö tarjous vaikuttanut oikein mukavalta, päin vastoin. Narttu ei ollut oikeastaan matkalla mihinkään sen enempää kuin minne tahansa, ja tällaisen matkaseuran kanssa matkaa saisi todennäköisesti taittaa hyvin rauhallisissa merkeissä. Tai jos välistä jotain tapahtuisikin, niin tuskin tapahtuisi kauaa. Mutta vaikka se mukavalta kuulostikin, tuli se silti melkoisen yllättäen. Eikä rotta taaskaan keksinyt mitään varsinaista syytä, miksi.
Acamas taisi olla hieman outo tapaus, tai ainakin jostain syystä piti rotista. Mutta toisaalta, Ikka oli moneen kertaan oppinut, että kun hyvää tilaisuutta roikotettiin kuonon edessä, kannatti tarttua kiinni heti eikä kohta. "Njoo-o. Joo. Passaa. Voin kantaa. Osaan kaikenlaista. Minne etelään?" Ikka lopulta vikisi ilmoille, tassutellen jo aavistuksen arvioivasti pöydän äärestä osoitettuja reppuja kohti.
|
|
|
Post by Rusalka on Jun 28, 2011 20:49:13 GMT 3
"Hyvä, noita on aika tylsää kantaa kaikkia itse ja luulen että jos te rialit olette puliakaan niin sitkeitä ja nokkelia kuin oikeat rotat niin sinusta voi vielä olla hyötyä." Hän otti siomman ja painavamman repun selkäänsä (mainittakoon että tässä isomassa repussa olivat myös tärkeimmät matka tavarat) ja asetti ison miekkansa roikkumaan vasemmasta olkapäästä, pidellen samalla huotran hihnasta kiinni. "Muutaman virstan päässä etelässä on kuulemma kylä, jossa käy paljon kaiken laista sorttia ja sieltä kuulemani mukaan saattaisi löytyä töitä miekalle, matka ei ole pitkä mutta olen kuullut että lähi seudun metsissä vaani jos jonkin sorttista petoa ja vaikka puhuvat olennot usein liioittelevat kannattaa silti olla varovainen ja pysyä tiellä." Hän kohensi hieman reppunsa asentoa. "Ihmiset osaan hoidella, elleivät ne satu olemaan erityisen taitavia mutta olen nähnyt paljon sellaisia otuksia joille tuo minun tämän iltainen tappeluni ei olisi mitään, jopa puhuvia sellaisia olentoja." Oli jo myöhäinen ilta eikä aurinko enään juuri valaissut ja se sopi Acamasille hyvin, hänen näköään ei hämärä haitannut ja se tekisi vaikeaksi kenenkään ihmisen seurata heitä, jos sattuisi niin että hänen tappamillaan tyypeillä olisi sittenkin ystäviä. Hän kuulisi jos joku seuraisi heitä tiellä mikäli he kulkisivat hiljaa ja voisivat sitten kadota hetkeksi metsään. Hän meni ovelle ja viittasi rialia seuraamaan.
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2011 21:09:31 GMT 3
Ikka kuunteli Acamasta, ja nyökkäsi sitten. Kylästä olisi kaiketi hyvä aloittaa, ja sinne ehdittäisiinkin vielä tänään. Eivätpä vaaratkaan tälle mitään tuntemattomia olleet, olkoonkin, että kissa todennäköisesti hoiteli ne hyvin eri tavalla. Rotta joko juoksi tai järkeili, mutta toinen tuskin joutui turhan paljoa pohtimaan. Mutta oli miten oli, Ikka ei uskonut valtavan kissapedon joutuvan turhan paljoa pelkäämään mitään aivan tavallista vaaraa. Viimeistään, kun vetäisi esiin miekkansa. Eipä niin, että varovaisuus koskaan pahitteeksi olisi. Ei edes silloin, kun pystyi repimään pukareita palasiksi paljain kourin.
Ikka sumplaili hetken kannettavaksi saadun reppunsa kanssa. Ehkä se oli aavistuksen raskas, muttei kuitenkaan liian. Jos tämä jotakin asioita oli tottunut tekemään, olivat ne kantaminen ja matkanteko. Tämä seurasi Acamaksen perässä ovelle, surkuttelematta hiukkaakaan, kun sai jättää hämyisen räkälän taakseen. Vaihteen vuoksi olisi jopa kiinnostavaa matkaseuraa ja jonkinlainen turvan tapainen. Ja peräti jokin syy suunnata jonnekin, olkoonkin ettei se tarkalleen ottaen ollut Ikan oma syy. Mutta syy mikä syy. Keksimättä mitään sen suurempaa sanottavaa Ikka tyytyi nyökkäämään toiselle vielä uudelleen ovella. Jostain syystä. Kapakan väki seurasi kaksikon poistumista, mutta vailla todellista mielenkiintoa. Suurin osa näytti unohtaneen koko jutun jo ennen kuin ovi oli edes vedetty perässä kiinni.
|
|