|
Post by submarine on Aug 25, 2011 23:59:05 GMT 3
"Naa-a", Ikka vinkaisi jälleen kerran ja tuijotti aavistuksen pää kallellaan korkealle loikannutta kissaa. Näppärä temppu, se myönnettäköön. Mutta silti. "Isot miekat. Tarkoitettu taisteluun, ei tappoon. Sinä taistelet. Kaikki taistelu reilua. Siinä se", rotta ilmoitti, raapien korvantaustaan. Tässä maailmassa oli ollut vain yksi, joka oli opettanut nartulle koskaan, miten asiat toimivat. Monet asiat. Ja Ikka oli ottanut opikseen hyvin. Se yksi ja ainoa oli ollut jo hyvän aikaa vainaa, mutta rotta muisti tämän kuitenkin hyvin. Tämän ja ne asiat, jotka tämä oli opettanut.
Acamas palasi nokosiltaan hetken perästä. Ikka vilkaisi vielä kerran kopin katolla tasapainoilevaa kissaa, ennen kuin tassutteli tiikerin luokse ja napautti tätä leikkisänpuoleisesti rystysellä vatsaan. Se tuskin edes tuntui kunnolla valtavassa otuksessa, eikä sen ollut tarkoituskaan. Narttua vain huvitti tökkiä. Ja sitä paitsi Acamas oli sen verran jykevä tapaus, että rottaa melkein huvitti kokeilla, kuuluiko tästä kunnon napsahdus kun napautti. Niinkuin puupinnasta.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 26, 2011 0:16:45 GMT 3
Acamas katsoi pikkuista otusta ja kallisti päätään. Sitten hän katsoi Despinaa ja sanoi. "Ethän ole puhunut minusta pahaa selkäni takana?" Despina naurahti. "Ihan hirveästi!" Acamas naurahti takaisin ja sanoi. "Islio sanoi että tulemme kohta määränpäähän. Alkakaa valmistautua." Despina hyppäsi alas, tuskin joutuen taivuttamaan polviaan alas tullessaan. Hän keräsi aseensa kannelta ja asetti ne vöilleen.
|
|
|
Post by submarine on Aug 26, 2011 0:29:09 GMT 3
Ei napsahdusta. Ikka oli melkeinpä pettynyt. Mutta olipa miten oli, kohtapuoleen oltaisiin ilmeisesti perillä. Rotalla ei ollut hajuakaan, missä perillä tarkalleen olisi, tämä seutu oli jokseenkin outoa. Mutta kaiketi jossain kaupungissa, kun sellaisesta kerran oli puhetta. Loppujen lopuksi kaikki kaupungit olivat samanlaisia, ainakin rotille. Kukaties ihmiset saivat niistä enemmän irti, kun olivat kerran rakentaneetkin, mutta Ikka ei olisi ollut valmis pistämään häntäänsä pantiksi siitä.
"Aivan tarpeeksi pian", Ilsio hymähti astuessaan itsekin taas esiin. Lautta eteni jo pitkin rannikkoa. Ja vaikka Ikan rotansilmät olivatkin juuri niin huonot, kuin rotansilmiltä saattoi odottaa, oli tämä silti erottavinaan jo korkeimpien rakennuksien kattoja kaukana edessä. Tai jotakin sellaista. "Kerrohan, Acamas. Minulla on sinulle vain yksi yksinkertainen kysymys. Miten aiot voittaa?" Ilsio kysyi äkkiä, aavistuksen vakavampana.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 26, 2011 0:39:12 GMT 3
Acamas kohautti olkapäitään. "Onko sillä väliä? Katson ensin miten se tappelee ja yritän sitten löytää tilaisuuden iskeä, tapan jos täytyy ja haavoitan jos voin." Despina katseli ilsiota sivusilmällä. Hänellä ei vielä ollut tästä mielipidettä mutta aikoi sellaisen hankkia. He saapuivat satamaan joka oli paljon edellistä parempi ja astuivat pois. Despina näytti heti virkeämmältä. "Taidan mennä haukkaamaan jotain." Hän sanoi. "Minullekkin maistuisi ruoka." Acamas totesi. "Milloin tappelun pitäisi alkaa?"
|
|
|
Post by submarine on Aug 26, 2011 0:53:38 GMT 3
Ilsio oli aikeissa vastata Acamaksen kysymykseen, ja jäi sitten hetkeksi tuijottamaan väenpaljouteen ja vilinään. "Luulenpa, että voit kysyä sitä aivan itse. Nähtävästi kaikki huomaamattomuuteni on ollut turhaa", tämä sitten vastasi hymähtäen, ja osoitti väkijoukkoon. Miehen osoittamasta suunnasta oli tulossa hyvää vauhtia joukko väkeä. Kärjessä kulki vanha, selvästikin rikas, pyylevänpuoleinen mies mustassa sametissa. Tämän muassa liikkui muutama sekalainen, suurimmaksi osaksi henkivartijan tapaisia, sekä nuori, vanhemman näköinen miehenalku. Todennäköisesti poika. Ja vasemmalla puolella, lähellä mutta kuitenkin selvästi yksin eikä osana joukkoa, rotta. Rotta oli, kuten Ilsio oli kuvaillut, kookas, raskastekoinen ja lihaksikas. Ja selvästikin monet taistelut nähnyt. Tällä oli selvästikin ikää, ja monet arvet kirjoivat ruumista. Kuitenkin tämä kulki hyvää vauhtia ja soturin arvokkuudella. Tosi osansa siihen saattoi lisätä se, että rotta oli panssaroitu ja aseistettu. Kypärä ja rengaspanssari, miekka, kilpi, kirves ja sotanuija olivat kaikki selvästi nähneet käyttöä. Ne olivat mutkattomia, koruttomia varusteita, eivät mitään hienoston leluja.
"Ja tuossa on vastustajasi", Ilsio totesi odotellessaan joukon lähestymistä. Tämä näytti vähintäänkin jännityneeltä.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 26, 2011 1:14:33 GMT 3
Acamas katseli otusta, hienoinen hymy suupielissä. Tässä olisi haastetta. Despinakin katseli otusta ja mietti kuinka nopea se oli. Acamas käveli ronskisti ison rotan luo ja sanoi. "Sinä siis olet vastustajani, olet pienempi kuin odotin." Hän ei välittänyt pätkääkään hienosta ihmis väestä jota siinä myös oli. Despina mietti myös olisiko lihavalla ihmisellä kotonaan jotain varastamisen arvoista.
|
|
|
Post by submarine on Aug 26, 2011 9:02:50 GMT 3
((Tjaa, otetaanpa tämä hahmo nyt virallisesti peliin, kun se kerran on siellä jo.))
Vanhalle Rotalle oli alunperin luvattu helppo homma. Pistä jokin kauppias matalaksi, tienaa hyvin. Sen oli pitänyt olla vain yksinkertainen pieni kaksintaistelu, helppo homma. Ja nyt vastustaja oli vaihtunut huomattavasti vähemmän kepoiseksi ja pieneksi. Vanha oli nähnyt tämän jo hyvän matkan päästä, ja otus näytti suunnilleen siltä, että repi aikansa kuluksi väkeä kappaleiksi. Olisi ollut toki mukava uskotella ainakin hetki itselleen, että kyseessä oli vain hätäpäissään palkattu sijaiskärsijä, jonka ainoa hyve oli olla iso ja pelottava. Mutta rotta oli elänyt tarpeeksi kauan, ja nähnyt tarpeeksi monta soturia, että tunnisti kyllä sellaisen kun näki. Ja tämä kulki kuin soturi. Hetken Vanha ehti pyöritellä häipymistä mielessään. Mutta hänen palkkaajansa olivat rikasta väkeä, rikasta ja vaikutusvaltaista. Nämä tuskin olisivat erityisen innostuneita ajatuksesta. Työ oli työtä, kuten sanottiin. Eikä tämä ollut mikään Diviretto. Rotta pysyi vaiti ja mittaili äkkiä luokse kävellyttä tiikeriä. Itsevarma otus, se oli ainakin selvä. Toivottavasti tyhmyyteen asti.
"Poika, näytät löytäneen itsellesi oman pienen kummajaisen", vanhanpuoleinen mies narahti hetken happamasti tilannetta tarkasteltuaan. "Seuraan vain esimerkkiä. Vai haluatko jättää tämän esitaistelijafarssin tähän? Minulla on ainakin miekka valmiina", Ilsio hymähti takaisin. "Muistan isäsi olleen yhtä koppava. Hän on nyt raato", mies tuhahti. Se selvästikin sattui kunnolla, ainakin jos Ilsion ilmeestä saattoi mitään päätellä. "Tässä ja nyt. Lopetetaan tämä jauhanta ja pelataan sinun pelisi", tämä ärähti. Vanhemman miehen mukana kulkenut sekalainen joukko henkivartijoita alkoi melkein välittömästi raivata tilaa ja käskeä väkeä sivummalle. Suurin osa totteli mielellään, olihan tulossa selvästi jotakin mielenkiintoista.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 26, 2011 22:47:02 GMT 3
"Kuulitkos tuota? Me olemme kummajaisia!" Acamas nauroi rotalle. "Minkälainen tuo sinun ihmisesi on? Minun vaikuttaa ihan siedettävältä tapaukselta. Jopa valmis itse taistelemaan." Despina mittaili paikalla olevia ja yritti päätellä miä kenenkin mielessä liikkui, hän tiesi Acamasin ajatukset, ei tämä ollut niin ylimielinen etteikö olisi ollut varomasta aliarvioda ketä tahansa vastustajaa, olihan hän itse tuon opin anatanut. Ja tuo huoleton tapa suhtautua mahdolliseen kuolemaan oli Acamasin tapa suhtautua elämään. Koska vain saattoi kuolla, yhtä hyvin siitä voi tehdä pilaa. Hänen oli pakko myöntää että Ilsion valmius taistella itse herätti hänessä kunnioitusta vaikka hän itse olikin yleensä kylmän käytännöllinen. Hän vilkaisi Ikkaa, nähdäkseen tämän ilmeen.
|
|
|
Post by submarine on Aug 26, 2011 23:14:12 GMT 3
Vanha Rotta ei yhtynyt tiikerin nauruun tai vastannut, tuijotti vain hyvin kiinteästi, hyvin tasaisesti takaisin. Tällä hetkellä Vanha oli naurun, huumorin ja yleisen kevyen ajattelun ulottumattomissa. Kissa oli hyvä, tarpeeksi hyvä, että Vanha oli kuullut tästä joskus ohimennen. Ei mitään turhan tärkeää, ei mitään turhan yksityiskohtaista, mutta tämä tiesi silti otuksen olevan olemassa. Ja tämä oli kookas ja vahva. Mutta tämä ei ollut valmis, väärässä mielentilassa. Välittipä tämä kuolemastaan tai ei, tämä oli silti valmistautumaton. Keskittymätön. Ja silloin rotta tiesi voivansa voittaa. Tämä kissa ei ollut Diviretto. Kaukana siitä. Vanha Rotta yskäisi.
"Minusta tuntuu, että saattaisit haluta harkita uudelleen sitä, kuka ihmisesi onkaan", vanha, pyylevä mies kirahti tiikerille, pyyhkien suutaan silkkiliinalla. "Minun rottani tässä, sillä on melkoisesti kokemusta. Väittäisin, että voisit oppia siltä asian jos toisenkin. Mutta silti, myönnän, minulla on epäilykseni. Nämä asiat ovat niin kovin sotkuisia. Mikään ei ole niin erityisen varmaa. Ymmärtääkseni olet aivan yhtä ostettavissa, kuin kaikki muutkin. Minä kolminkertaistan tuon pojannulikan tarjouksen, jos käännyt ympäri ja unohdat koko touhun", tämä narisi, osoittaen Ilsiota. "Viisinkertaistan, jos viitsit hakea ohi kulkiessasi kilpailijani pään. Loppujen lopuksi en usko, että välität siitä, mistä tässä on kyse." Ilsio kiristeli hampaitaan melkoisen näkyvästi. Ohimennen tämä vilkaisi aavistuksen epävarmana Acamakseen, jolle oli juuri esitetty melkoinen tarjous.
Ikka seurasi koko touhua hyvin vaitonaisesti. Tätä ei oikeastaan kiinnostanut erityisen paljoa, miten touhu loppuisi, niin kauan kuin ainakin Acamas selviäisi hengissä. Mutta vanha, vankkatekoinen rotta arvelutti narttua silti. Tässä oli jotain outoa. Yleensä rotista näki aina melko pian, mitä ne aikoivat. Rotat, pitkälti kaikki rotat, kuuntelivat vinkunaa korvien välistä, ja kun tarpeeksi yritti, saattoi toinenkin rotta aavistella, mitä se käskisi. Mutta tästä rotasta Ikka ei nähnyt mitään. Kuin tämä ei olisi kuunnellut mitään vinkua. Kuin tämä olisi vain ollut... kuten ihminen. Pelkkä ajatteleva otus ilman tärkeintä osaa. Vilkaisi takaisin Acamaksen puoleen oli aavistuksen epävarma.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 26, 2011 23:31:09 GMT 3
Acamas nauroi tarjouksen tehneelle ihmiselle. "Muuten kyllä mutta luulenpa etten pidä sinusta niin paljon että suostuisin. Sitä paitsi kuka minut vastaisuudessa palkkaisi jos vaihatisin puolta viime hetkellä." Despina katseli molempia osapuolia ja huusi. "Ehdotan että vetäydytte molemmat hetkeksi harkitsemaan ja keräämään voimia. Myöhemmin voitte sitten tapella kunnolla."
|
|
|
Post by submarine on Aug 26, 2011 23:47:35 GMT 3
"Harmi. Olisit saattanut päästä pitkälle. Mutta nyt sait itsellesi vain mahtavan vihollisen. Jos siis olet hengissä tämän jälkeen", mies kirahti välinpitämättömän oloisesti ja pyyhkäisi jälleen suutaan. Tämä vilkaisi liinaa, ja työnsi sen sitten aivan yhtä välinpitämättömänä pois. Tämä ei näyttänyt erityisen hyvinvoivalta, olivatpa kyseessä sitten huonot elintavat, pelkkä ikä taikka mahdollinen tauti. Kuoleman portteja mies ei vielä kolkutellut, mutta tämä oli nähnyt parhaat päivänsä jo monessa mielessä.
Despinan väliinhuuto näytti havahduttavan Ilsion jossakin määrin. Tämä hymähti, aavistuksen rauhallisempana, ja vilkaisi sitten jälleen kilpailijaansa. "Vaan eikö meillä ollut määrä olla sovittu päivä tälle kaikelle? Huominen, eikö niin? Eikö se ollut oikein virallista? Mitä sille tapahtui?" tämä kysyi varsin kuuluvasti. Vanhan sukunsa päämiehen silmät pyörähtivät piittaamattoman oloisesti jossakin taivaissa. "Minulle sillä ei ole mitään merkitystä, milloin tahdot menettää omaisuutesi, kunniasi ja todennäköisesti henkesikin. Jos tahdot odottaa yön yli, niin mikäpä siinä. Ainakin yleisöä tulee enemmän", tämä narisi, ja viittoi sitten miehiään lopettamaan väkijoukon hätyyttelyn. Melko nopeaan tahtiin koko joukko alkoi lipua takaisin sinne, mistä oli tullutkin, rotta tällä kertaa perää pitäen. Tämä soi tiikerille kaksi vilkaisua ja toisen yskäisyn, paljastamatta vieläkään mitään itsestään.
"Se siitä. Täksi hetkeksi", Ilsio tuhahti, ja rentoutui silminnähden.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 27, 2011 0:20:09 GMT 3
Despina kuiskasi Ilsiolle. "Jos haluat voin yrittää maksua vastaan hoitaa homman pois päivä järjestyksestä." Acamas päätti mennä torille etsimään jotain syötävää ja kysyi haluaisiko Ikka tulla mukaan.
|
|
|
Post by submarine on Aug 27, 2011 0:30:46 GMT 3
Ilsio vilkaisi kissaan, jonka oli tähän asti pitkälti jättänyt huomiotta. Hetken ajan tämä tuijotti toista, ja vilkaisi sitten jonnekin jalkoihinsa. Tämä selvästikin punnitsi naisen ehdotusta, ja raapaisi niskaansa siinä sivussa. Lopulta mies kuitenkin pääsi jonkinsorttiseen ratkaisuun. "Tuo vanha saasta saa pakeilleen salamurhaajan todennäköisesti vähintään kerran viikossa. Tuskin onnistuisit missään muussa, kuin henkesi heittämisessä. Mutta en minä sinua aio estää. Jos onnistut, kukaties maksan sinulle siitä", Ilsio lopulta vastasi, miettimättä asiaa enää sen enempää.
Ikka vinkaisi jotakin myöntävään sävyyn Acamaksen kysymykselle, ja suuntasi sitten tämän perään. Ruoka kelpasi kyllä kaikin puolin hyvin tällekin. Ja sitä paitsi tiikeri miellytti tätä muutenkin, eikä narttu millään muotoa väittänyt vastaan tilaisuudelle touhuta tämän seurassa. Jos nyt oikein salli itsensä olla hölmö, saattoi rotta kukaties jopa, ohimennen ja hiljaa itsekseen, kuvitella jonkinlaista suurempaakin. Kukaties, kukaties.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 27, 2011 1:42:47 GMT 3
"No katsotaan nyt mitä yö tuo tullessaan." Despina sanoi. Acamas tutkaili mitä torilla olisis tarjota, lähinnä tyypillisiä ihmisten ruokia ja tavaroita. Vaatteet eivät olisi olleet sopivia ja aseet tehty pienemmille käsille. Erilaisia mausteita ja ruokia, hän osti raan, ison pihvin jonka jakoi Ikkan kanssa ja meni sitten katsomaan olisiko siellä jotain vielä mielenkiintoisempaa, hän oli jo luovuttaa kun haistoi sen mitä oli etsimässä. Kissanminttua, eräällä kojulla oli maustekauppias joka katseli Acamasta tietäväisen näköisenä. "Paljonko on kilohinta?" Acamas kysyi, eikä yllättynyt siitä että tavara oli kallista. Despina oli onneksi veneessä ollessaan käynyt hieman taskuvarkaissa ja jakanut saaliin juuri siinä toivossa että kyseistä kasvia löytyisi. He vosivat sitten jakaa senkin. Acamas osti sitä kilon ja meni sitten vuokraaman huoneen eräästä majatalosta, ensin hän kuitenkin kävi ilmoittamassa Ilsiolle missä hän pysyisi ja samalla näytti ostoksensa Despinalle. "Hyvää kamaa." Tämä sanoi nuuskaistuaan ainetta. "Eiköhän mennä kokeilemaan. Katsotaan samalla jos jostain löytyisi sinulle joku tyttö kisu." Despina hymyili ja sanoi. Sinulla taitaa olla muut kuin kissat mielessä."
|
|
|
Post by submarine on Aug 27, 2011 2:07:45 GMT 3
Ikka seuraili Acamasta, pyöri torilla ja katseli ympärilleen. Siinä sivussa tämä vaihteen vuoksi myös söi kunnolla. Ei mikään aivan huono hetki, siis - etenkin, kun eräälläkin vastaantulevalla oli pullea rahapussi ja harvinaisen lyhyet hoksottimet. Mutta loppujen lopuksi rotta seuraili vain tiikeriä, vailla sen suurempia suunnitelmia. Oleminen oli mukavaa, kun saattoi hieman rentoutua, olihan turvallisuudelle harvinaisen suuri ja jämäkkä tae. Harvempi kävisi aivan heti tönimään valtavan otuksen seurassa kulkevaa. Ei paha, ei paha. Jonkin ajan päästä Acamas löysi jotakin yrttiä, josta oli ihmeen kiinnostunut. Ja vaikka Ikka kuinka yritti, ei tämä löytänyt mitään erityisen mielenkiintoista rehusta. Ilmeisestikin kyseessä oli jokin kissojen oma juttu, rotta ei saanut siitä mitään irti vaikka nappasikin mukaansa pari lehteä ja haisteli, maisteli ja muuten tutkiskeli niitä. Mutta siitä huolimatta niin Acamas kuin Despinakin olivat varsin hyvillään siitä. Ikka puolestaan lähinnä vain seurasi perässä, aavistuksen kummissaan, mutta kylläkin uteliaana moisista kasveista. "Naa-a."
|
|