|
Post by submarine on Jul 18, 2011 19:43:12 GMT 3
"Naa-a", Ikka vastasi jälleen ilman sen suurempia, tökkäisten vielä kertaalleen raatoa, ennen kuin menetti kiinnostuksensa. Rahattomia ja kuolleita. Ei omaisuutta. Ei näistä mitään sen suurempaa saisi irti. Mutta elävästä voisi vielä saada, tai niin kissa ainakin lupaili, joten rotta pisti sen korvan taakse, kaiken varalta. Kukaties mies olisi tarpeeksi tyhmä jäädäkseen vielä pyörimään jonnekin lähimaastoon. Eipä sillä, että narttu olisi kaavaillut millään muotoa yrittävänsä itse mitään, mutta kukaties kissalta tosiaan liikenisi muutama lantti. Kukaties. "Tulen. Kai", Ikka totesi vielä varmuuden varalle naiselle.
Kissa haki ruokaa, ja hetken ihmeteltyään Ikka suuntasi ulos ovesta. Eipä rotalla muutakaan tekemistä ollut Acamaksen nukkuessa, ja pieni jaloittelu tarjosi aina omia tilaisuuksiaan. Sitä paitsi tämä oli oppinut jo useaan otteeseen, että kun raatoja kaavittiin lattialta, rottien oli parempi olla jossain aivan muualla. Olipa sitten osaa ja arpaa tilanteeseen tai ei.
|
|
|
Post by Rusalka on Jul 18, 2011 21:38:09 GMT 3
Acamas heräsi nukuttuaan muutaman tunnin ja nousi sitten ylös vuoteesta, hän tunsi vatsansa kurisevan ja lähti alakertaan hankkiakseen ruokaa. Tullessaan tiskin luokse hän koki yllätyksen, Despina istui eräässä pöydässä ruokailemassa. "Ei helvetti! Despina!" "No kappas, älä vaan sano että sinut on palkattu viemään pääni." "Ei, kuinka niin? Onko sinusta luvattu palkkio?" "Kohta varmaan on. Mutta jos yrität mitään niin kiskon viiksesi irti." "Älä huoli, viimekerta riitti minulle, käyrä miekka reidessä ei tunnu mukavalta. Mutta kenet sinä olet suututtanut?" "En muista sen tyypin nimeä, joku aatelis mäntti, halusi minusta palkka tappajan ja suuttui kun en suostunut." Acamas hymyili tietäväisen näköisenä, hänellä oli kyllä kokemusta aatelisten oikuista ja egosta. Hän huomasi myös että lattialla oli verta ja arvasi heti kuka sen siihen oli valuttanut. Despina selitti mitä oli tapahtunut ja mainitsi rial tytönkin. "Ai se, minä tapasin sen edellisessä kylässä, muutama paskiainen rupesi kiusaamaan sitä ja piti vähän ojentaa niitä." "Toisin sanoen pistit ne kylmäksi" "Jep." "Ajatella että sinullakin on pehmo puoli." "No tidäthän että siskoni on puoliverinen, ottaa päähän kun näkee sellaisia pikkumielisiä saastoja." He vaihtoivat vielä muutaman sanan ennen kuin Despina sai ruokansa loppuun ja tämä sanoi sitten. "Taidan mennä metsästämään sitä karkuun päässyttä. Nähdään." Hän nousi pöydästä ja lähti ovea kohti.
|
|
|
Post by submarine on Jul 18, 2011 22:27:56 GMT 3
((Tjaa, voisin ottaa mukaan täysin eripään hahmon, jos kiinnostaa. Voisi saada aikaan melkoista menoa.))
Aikansa Ikka pyöri kylillä, mutta loppujen lopuksi mitään ei tuntunut olevan meneillään, eikä väki täälläpäin katsonut rottaa turhan suopeasti muutenkaan. Eikä etsittyä ihmistäkään näkynyt missään. Niinpä tämä lähinnä vain haukkasi hieman happea, vaihtoi täysin yhdentekeviä vinkuja muutaman paikallisen rotan kanssa ja suuntasi sitten jonkin ajan kuluttua takaisin majataloa kohti. Tyypillinen pikkukylä tämäkin, yhdentekevä ja turhanaikainen. Todennäköisesti tilanne olisi sitä paitsi pitkälti jo ohi, ja ruumiiden ihmettelijätkin kadonneet, jos sellaisia nyt edes ilmaantuisi. Majatalolle palatessaan Ikka oli näkevinään äskeisen kissaihmisen suuntaavan jonnekin muualle, muttei viitsinyt vaivata tätä. Mitään sanottavaa ei kuitenkaan ollut.
Acamas näytti kuin näyttikin heränneen jaloittelun aikana. Ikka tervehti tätä nopealla kädenheilautuksella ja tavanomaisella vinkaisullaan.
|
|
|
Post by Rusalka on Jul 27, 2011 15:40:41 GMT 3
Acamas näki Ikkan tulevan ovesta sisään ja tervehtivän häntä, Acamas tervehti takaisin. "No mitä olet puuhaillut? Tapasit kuulemma vanhan tuttavani, aikamoinen pakkaus. En kyllä sanoisi sitä hänelle päin naamaa. Ja vielä vähemmän haluaisin olla se torvi joka suututti hänet, lähettämällä ne idiootit tänne. Sinä se satut olemaan aina paikalla kun ihmisiä tapetaan, joku voisi sanoa sinua pahan ilman linnuksi."
Despina käyskenteli kaduilla tutkaillen mitä sattuisi löytymään, hän ei nähnyt jäljelle jäänyttä tumpeloa ja päätti käydä kyselemässä kylän parhaasta majatalosta olisiko hienohelma majoittunut sinne. Hän astui sisään ovesta ja katsoi ympärilleen, hän oli kyllä nähnyt parempiakin majataloja mutta oli tämä parempi (ja tietenkin kalliimpi) kuin se missä hän oli. Hän käveli pitäjän luokse ja alkoi kuullustella tätä. Hän esitti tälle hienohelman tunto merkit ja tämä tiesikin heti kenestä oli kyse. "Juu, kyllä semmoinen tyyppi on täällä, ylimielinen röyhkimys, on majoittunut yläkerran huoneeseen joka on ensimmäisenä vasemmalla kun menet oikean puoleiseen käytävään."
|
|
|
Post by submarine on Jul 28, 2011 19:59:40 GMT 3
"Naa-a. Ihmisiä kuolee. Rottia kuolee. Siellä, täällä ja tuolla", Ikkaa kuittasi ilman sen suurempia. Ei tämä jaksanut sitä enempää pohtia, niin se vain tuppasi olemaan. Rottiainen itse harvemmin otti osaa sellaiseen. Kahakoissa tuppasi joltakulta aina lähtemään henki, eikä narttu suuremmin halunnut olla se joku, ja sitä paitsi asiat menivät yleensä paljon paremmin muilla tavoilla. Yleensä oli helpompiakin tapoja hoitaa vaikeudet. Ja sitä paitsi, vaikka Ikalla mahdollisesti olisikin ollut enemmän kiinnostusta asian suhteen, tämä alkoi olla melkoisen naatti. Acamas oli häipynyt ennen kuin rotta oli ehtinyt edes pohtia omaa nukkumistaan, eikä kylältä ollut, etsimisestä huolimatta, löytynyt rauhaisaa paikkaa, jossa olisi voinut kiskaista pari viiksenpuolikasta unta. Ei yhtäkään. "Naa-a", rotta toisti ilman sen suurempia ja hivuttautui lähemmäksi valtavaa kissaa. Tämän seura oli alkanut tuntua jopa oikein siedettävältä.
Ovi aukeni jälleen, ja tällä kertaa sisään astui huomattavan huonosti halvanpuoleisen, nuhjuisen majatalon sisustukseen sulautuva tapaus. Ikka näki saman tien, että tämä tulija oli varakas, sen oppi huomaamaan helposti. Kyseessä oli mies, ei enää aivan penikka muttei vielä varsinaisesti keski-ikäinenkään, solakanpuoleinen ja hyvissä matkavaatteissa. Tämän varusteet olivat vaatimattomat ja koristelemattomat, mutta hiemankaan enemmän matkannut, hiemankaan huonompaan tottunut kyllä näki, että ne olivat hyvää laatua ja kalliit. Mies silmäili hetkisen ympärillään arvioivasti, sipaisi sitten kertaalleen leukaansa koristavaa terävää partaa ja availi matkaviittaansa. Tulijan silmät keskittyivät hyvin nopeasti Acamakseen. Sitten tämä puhui, ja sanoissa oli tietty sivistyneemmän väen verkkaisa laskelmoivuus. "Noniin. Taidanpa olla oikeassa paikassa. Vaikea erehtyä tämän suhteen, mutta parempi olla kaiketi varma", tämä aloitti, ja viittasi sitten Acamakseen, kuin selventääkseen, että tosiaankin puhui tälle. "Sinä olet Acamas, eikö? Palkkamiekka? Mahtaako miekkasi olla palkattavissa tällä hetkellä? Hyvää rahaa vastaan?"
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 1, 2011 23:22:55 GMT 3
"Kyllä se on, jos hinta on sopiva ja tehtävä ei liian typerä, kait tiedät ettei meikäläisistä saa oikein tavallisia rivi sotilaita, emme pidä käskyistä.
Despina meni ovelle jonka mies oli hänelle neuvonut. Hän jäi ovelle kuuntelemaan, hienohelma saneli ilmeisesti juuri kirjettä. "Valitettavasti en kyennyt rankaisemaan kissa olentoa hänen julkeudestaan, syistä jotka eivät olleet omiani, antamasi miehet eivät olleet tehtäviensä tasalla. Minä toimin urheasti ja onnistuin... Ei unohda tuo äskeinen." Sillä välin kun, mies oli puhunut Despina oli tiirikoinut oven ja nyt hän astui sisään, sisällä olevien ihmisten kauhuksi. Heitä oli kaksi, vain hienohelma ja kirjuri. Despina otti esiin kukrin joka hänellä oli mukanaan talwarin lisäksi. Hän päätti antaa kirjurin elää.
|
|
|
Post by submarine on Aug 2, 2011 0:50:48 GMT 3
Matkalainen kumarsi hyvin, hyvin pienesti, ja istuutui sitten pöytään. Tämä veti päästään kapealierisen hattunsa, ja risti kätensä diplomaatin elkein pöydän päälle. Ikka pani merkille tämän kapeateräisen, kevyen miekan, joka matkaviitan alta pilkotti. Säilä oli kaupunkilaisväen ase. "Uskonpa ettet, jos sallit minun sanovan, pety tarjoukseeni. Yksi ainoa taistelu, ja hyötysi saattaa olla... melkoinen", tämä aloitti, yhä laskelmoiden. "Minä olen Ilsio Val Vairant, sukuni uusi pää. Hieman aikaa sitten minun oli määrä solmia tuottoisa kauppasopimus erään tahon kanssa, mutta kirotut kilpailijani yrittävät parhaansa mukaan päästä niskan päälle, kuten sanotaan. Sen olisi pitänyt olla läpihuutojuttu, tarjoukseni oli yksinkertaisesti parempi, mutta typerys haastoi minut kaksintaisteluun. Typerä vanha laki, mutta minkäs teet, laillisesti pätevä." Mies, joka oli itsensä Ilsioksi esitellyt, raapi leukaansa, selvästikin ärsyyntyneenä tilanteestaan. Ikka raapi puolestaan hajamielisesti Acamaksen polvea, eikä kuunnellut turhan tarkkaan. "En ole täysin kokematon kalpani kanssa, ja haastajani on jo vanha, raihnas mies. Uskoin tämän vain tulleen jo täysin seniiliksi, enkä harkinnut turhan paljoa. Minun olisi tietenkin pitänyt tajuta, ettei se olisi niin yksinkertaista. Tämä on hankkinut itselleen esitaistelijan. Aivan yhtä typerä käytäntö, mutta silti täysin sallittua. Ja tuo taistelija on jotakin aivan muuta, ammattitappaja ja hirmuisa soturi. Ja... no, uskoakseni ymmärrät, mistä tässä on kyse."
Sanojensa painoksi Ilsio vetäisi äkkiä sormestaan suuren, epäilemättä kultaisen sormuksensa, ja nakkasi sen lähestulkoon suurieleisesti pöydälle. Ikka ei välttämättä viettänyt aikaansa arvoesineiden parissa, mutta sormus näytti silti vähintäänkin kalliilta. "Tämä on vain etumaksu, mikäli suostut. Henkeni sekä kunniani riippuvat tästä, enkä minä ole köyhä mies."
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 2, 2011 22:08:49 GMT 3
Despina poistui majatalosta vähin äänin, vilkasiemattakaan paikan omistajaan, joka tiesi olla utelematta mitään. Hän oli sitonut kirjurin ja laittanut tälle suukapulan. Nyt hän päätti mennä takaisin omaan majataloonsa, häntä ei juuri huolettanut kosto, sillä hän olisi toden näköisesti jo kaukana kylästä ennen kuin hienohelman pomo kuulisi tapahtuneista. Hänen saapuessaan Acamas jutteli pöydässä jonkun ihmisen kanssa, hän päätti mennä läheiseen pöytään muina kissoina kuuntelemaan.
Acamas naurahti. "Vai esitaistelija! Sehän somaa, no hyvä on, suostun. Mutta minulla on muutama kysymys ja pari vaatimusta maksun suhteen. Ensiksikin mitä lajia esitaistelija on, ja onko taistelu kuolemaan asti? Niin, haluan myös nähdä tuon soturin ja mielelläni vielä nähdä hänen tappelevan, jotta tiedän mitä minulla on vastassa. Jos hän ei ole kokoiseni ei välttämättä tarkoita että hän on avuton, tiedänpä erään pikku kissan joka on minua paljon vaarallisempi." Hän hymyili vinosti, tietäen hyvin että tuo pikku kissa oli kuulo etäisyydellä. "Valitettavasti hän tuskin suostuisi kenenkään esitaistelijaksi. Ja sitten maksu, sormus käy etumaksusta mutta haluan muutakin. Tiedätkö kasvin nimeltä aitokissanminttu? Haluan kilon sitä etumaksuksi sormuksen lisäksi, loppu summasta sovitaan myöhemmin."
|
|
|
Post by submarine on Aug 2, 2011 22:35:21 GMT 3
Ilsio hymähti, yhtämatkaa. Tämä suki jälleen partaansa. "Ei, tämä on kaikkea muuta kuin avuton. Olin hölmö ja varomaton, menin sopimaan kaksintaisteluni antautumiseen tai tappioon - tarkoittipa sitten kuolemaa taikka kyvyttömyyttä jatkaa - asti", mies totesi, ja kohautti olkiaan. "Mistäpä minun olisi pitänyt tietää, että tämän varjolla minut halutaan selvästi ja vääjäämättä hengiltä? Totta kai kilpailijoideni etutaistelija onkin kammottavan taidokas tapaus, jokin aivan liian pitkään elänyt ja aivan liian hyvä palkkamiekka. Jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin kaiketi voisin sanoa kyseessä olevan rotan, sellaisen kuin lemmikkisi tuossa", Ilsio totesi kissan vieressä nyhjäävää Ikkaa osoittaen, ja narttu pohti puolestaan, olisiko miestä pitänyt osoittaa kepillä silmään. "Mutta se on suuri, jykevä otus. Vanha ja kova kuin kivi. Kuulemani mukaan kilpailijani löysivät sen, kun se oli iskenyt maihin tusinan miestä jossakin kahakassa. Ilmeisesti pöydänjalalla. Miehillä oli aseet. En ole pelkuri, mutta vähempääkin ovat minua taitavammat miehet kaatuneet. Ja siksi olen etsinyt useiden mukaan parasta. Tulella tulta vastaan, kuten sanotaan."
Kun palkasta tuli puhe, pitkäpuheinen mies hymähti aavistuksen kohteliaasti. "Asia hoituu. Tästä kyläpahasesta en voi sellaista järjestää, mutta voin taata, että sitä löytyy sieltä, minne olemme menossa. Kaupunkiin on matkaa, ja ehdimme sen aikana käydä lävitse asioita, jos niikseen. Pelkäänpä, etten voi tarjota kovinkaan ylevää kyytiä, poissaoloni on varmasti jo huomattu ja kilpailijoideni kätyrit etsivät minua. Olisi paras olla kiinnittämättä turhaa huomiota, eikö?"
Ikka raapi vaihteen vuoksi hajamielisesti, kuunnellen lähinnä puolittain, omaa polveaan. Ja selkäänsä. Ja niskaansa. Oikeastaan tämä olisi kaivannut hierontaa, mutta omaa selkäänsä harvempi kykeni leipomaan, joten raapimiseen oli tyytyminen.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 4, 2011 9:44:01 GMT 3
Viereisessä pöydässä Despinan täytyi pidätellä naurua, "lemmikki". Anthropomorphille ei olisi tullut mieleenkään kutsua puhuvaa olentoa jonkun lemmikiksi, eei ainakaan tosissaan. Ihimiset olivat niin tyypillisiä. Hän ajatteli että saisi ehkä itsekkin töitä sieltä minne muut pian menisivät (ja kissan minttukin tekisi terää), sellaisia töitä jotkaeivät välttämättä tarkoittaisi tuntemattomien tappamista. Ei hänellä sinänsä ollut salavihkaisia tappoja vastaan, hän vain halusi ensin tietää että kohde ansaitsi sen.
Acamas nousi ylös ja totesi. "No mitä tässä enään odotellaan? Yhtä hyvin voimme lähteä jo." Hän myös kuiskasi Ilsiolle. "Sinuna en kutsuisi rialia lemmikiksi." Sitten hän katsoi Despinaa ja kysyi ääneen. "Haluatko lähteä mukaan, emme ole nähneet vähään aikaan, olisi mukava vaihtaa kuulumisia." Despina kohautti olkapäitään, välinpitämättömän näköisenä ja sanoi sitten. "Miksipä ei!" Tällainen välinpitämättömän teeskentely oli tyypillistä kissa anthrojen kulttuurissa ja Acamas arvasi että Despina oli jo harkinnut lähtevänsä heidän mukaan.
|
|
|
Post by submarine on Aug 4, 2011 14:22:20 GMT 3
Ilsio kohautti olkiaan, ilmeisesti sekä kysymykselle, että toteamukselle lemmikiksi kutsumisesta. "Ei kaiketi mitään. Tarkoituksena olisi suunnata joelle. Sitä pitkin voimme taittaa matkan nopeasti aluksella", tämä totesi, vetäen hattunsa takaisin päähänsä. "Matkaseurani odottaa ulkopuolella." Matkaseura - jos sitä nyt sellaiseksi saattoi sanoa, tosiaan odotti kuin odottikin ulkopuolella, kun sinne asti päästiin. Kaksi suurta, kunnolla aseistettua ja arpista miestä, kumpikin melkeinpä kuin toisensa kopio, odotteli oven ulkopuolella tuimin ilmein. Ikan ei tarvinnut turhan paljoa pohdiskella syytä siihen, että tämä uusi palkkaaja uskalsi matkustaa kevyesti ja peittelemättä varsinaisesti omaisuuttaan. Harvempi olisi aivan heti yrittänyt mitään kahden raa'alta tappajalta näyttävän henkivartijan valvonnassa.
"Parempi olla varma, nämä miehet ovat matkan aikana yllättäneet jo yhden puukonhypistelijän hiiviskelemästä aivan liian läheltä", Ilsio totesi. Henkivartijat eivät sen sijaan sanoneet yhtikäs mitään, katsastivat vain vaitonaisina uudet tulokkaat lävitse ja vaipuivat sitten taas pelotteeksi taka-alalle.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 20, 2011 5:26:28 GMT 3
Ilsio kulki edellä Acamasin kanssa, Ikka Acamasin kintereillä. Sitten tulivat Ilsion henki vartijat ja viimeisenä Despina. He olivat lähteneet kylästä pari tuntia sitten ja kävelivät nyt pitkin puiden reunustamaa polkua. Tiellä ei näkynyt juuri muita matkalaisia, eikä paljon eläimiäkään. Despina katseli ympärilleen, etsien merkkiä liikkuvista olennoista, hän myös katseli Ikkaa ja Acamasia hymyillen välillä toispuoleisesti. Illan hämärtyessä ihmis silmille liian pimeäksi, heidän saapuessaan oikeaan metsikköön, hän alkoi huomata puiden seassa vilahtelevia hahmoja. "Acamas! Huomasitko?" Tämä vastasi. "Huomasin kyllä." "Mitä? Ilsio kysyi. "Lohikäärme lintuja." Acamas vastasi. "Niitä on ainakin kuusi." Hän otti Ikkaa kiinni käsivarresta, hellästi mutta varmasti ja veti tämän lähemmäksi.
|
|
|
Post by submarine on Aug 20, 2011 11:25:27 GMT 3
Ilsio ja tämän henkivartijat vilkuilivat sanat kuullessaan muutamaan otteeseen ympärilleen. Ihmisten silmin se oli kuitenkin melkoisen turhaa pimeydessä. Ikkakin yritti ohimennen tihrustaa synkkään iltaan, mutta menestyi vielä huomattavasti huonommin. Acamas veti rotan kuitenkin lähemmäs, eikä tämä ollut siitä erityisen pahoillaan. Ensinnäkin koska tiesi tämän osaavan asiansa, ja olihan se mukavaa, kun joku katsoi hieman perään. Vaihteeksi. Vastaan vikisemättä narttu puristi valtavan kissan kättä, aavistuksen rauhallisempana. "Kirotut pedot. Niitä on yritetty hävittää täältä jo vuosia. Eipä näytä auttaneen", Ilsio sadatteli, vetäisten miekkansa esiin, vaikkei siitä pimeydessä niin erityisesti hyötyä ollutkaan. Tämän henkivartijat seurasivat esimerkkiä. "Acamas, jos voin julkeasti neuvoa sinua ja ystävääsi, suosittelisin tietynlaista rahojen ja niiden maksajan suojelemista. Minusta ei ole sinulle hyötyä kuolleena", mies lähestulkoon naurahti pimeydessä, yrittämättä edes peitellä jännitystään.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 20, 2011 17:05:17 GMT 3
"Et sinä minulle ole vielä mitään maksamassa." Despina sanoi. Tämä kuului kissojen huumoriin, se oli ilkeää ja joskus ulkopuolisista vaikeasti ymmärrettävää. He kokoontuivat yhteen mutta eivät pysähtyneet. Otukset puikkelehtivat yhä mutta ne tuntuivat olevan varuillaan. Saattoi olla että ne vain vahtivat reviiriään. Ilsion henki vartijoilla oli mukanaan soihdut jotka olivat ärsyttäneet Despinaa. Pöljät ihmiset, kun eivät nähneet pimeässä. Hän pysytteli yhä viimeisenä, yrittäen varoa soihdun valoa. Yksi otuksista tuli hitasti polkua pitkin lähemmäs, Despina tunnisti sen lajin, tavallinen sirppi kynsi. Sen keho oli tumman ruskeiden höyhenten peitossa ja siinä oli mustia kuviota sekä musta raita selässä. Sen pää oli paljas, valkoinen ja siinä oli mustia raitoja. Sen raajojen paljaat kohdat olivat mustat, Despina tunnisti sen naaraaksi koska sen pään raidat olivat ohuet ja katkonaiset. Se tutkaili heitä ja Despina katsoi sitä suoraan sen keltaisiin silmiin. Se astui ensin pari askelta lähemmäs ja juoksi sitten takaisin metsän suojaan. Pikku hiljaa ne olivat kadonneet. "Taisivat vain vahtia reviiriään." Despina totesi.
|
|
|
Post by submarine on Aug 20, 2011 17:25:36 GMT 3
"En, mutta neuvoja annan kuitenkin", Ilsio sutkautti takaisin Despinalle, punniten miekkaansa kädessään. Mitä varmimmin tämä pelkäsi, Ikka ei epäillyt sitä, mutta ainakin tämä osasi hallita itsensä. Se tässä olisi enää puuttunut, että mies olisi alkanut panikoida ja säntäillyt sinne tänne. Sitäkin oli nähty, ja sillä harvemmin oli mitään hyviä seurauksia - itselle taikka muille. Yksi otuksista tunki lähemmäs, kuin kokeillen mahdollisuuksiaan. Ikka värähti silkasta vaistosta, muttei antanut sen näkyä liiaksi. Se päti niin rottiin kuin elukoihinkin: pelkoa ei saanut näyttää. Silloin olisi heikoilla. Hetken perästä otus kuitenkin näytti tulevan siihen tulokseen, ettei kannattanut, ja häipyi tovereidensa kanssa. Narttu hengitti taas hieman vapaammin.
"Sehän meni helpolla. Olisivatpa kaikki samanlaisia", Ilsio lähestulkoon naurahti ja työnsi miekkansa takaisin huotraan. "Jatketaan, on jo aivan tarpeeksi pimeä."
|
|