|
Post by Rusalka on Jun 28, 2011 21:30:31 GMT 3
He olivat matkanneet parisen tuntia ja oli jo tullut täysin pimeää, yö eläimiä näkyi ja kuului jonkin verran, huuhkaja lensi kerran heidän ylitseen ja kaiken laiset pikku otukset kulkivat metsässä tien molemmin puolin, Acamas mietti paljonko näistä olennoista Ikka havaitsi. Hänen ajatkuksensa katkesivat hijaisiin ääniin ja hajuun joka sai hänet varuilleen, useita neli jalkaisia olentoja kuliki hiljaa tien lähellä ja hän tunnisti ne hajusta vaikkei vielä ollut nähnyt niitä tiheikköjen läpi, susia mutta ei tavallisia harmaa susia. Nämä olivat paljon vaarallisempia, niitä sanottiin hirmu susiksi, ne olivat isompia ja agressiivisempia mutta metsästivät myös laumoissa. Niiden äänet tulivat yhä lähemmäs ja nyt alkoi jo erottua tiheikön seassa puikahtelevia hahmoja. "Pysähdy! Ja mitä teetkin älä juokse!" Acamas sanoi Ikkalle, hän tiesi ettei olisi ollut mitään järkeä yrittää piiloutua joten hän aikoi tehdä itsestään mahdollisimman pelottavan oloisen, hän otti miekan esiin ja karjui mahdollisimman kovaa susien suuntaan. Ne pysähtyivät hetkeksi ja alkoivat sitten hajaantua eri suuntiin. "Ne aikovat piirittää meidät, osaatko tehdä tulen?"
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2011 21:47:48 GMT 3
Ikka, kokenut matkantekijä itsekin, oli tietoinen vaarasta suunnilleen samaan aikaan Acamaksen kanssa. Rotilla oli kunnon kuono ja korvat. Ja vaikka narttu ei näitä otuksia ainakaan uskonut ennen nähneensä, tunnisti tämä silti aivan tarpeeksi hyvin ison pedon, kun sellainen ilmaantui. Ja isoja nämä olivat. Acamas tuntui tietävän enemmän, ja vaikka ääni korvien välissä vinkuikin jo hyvään tahtiin säntäämään pakoon ja paremman puutteessa vaikka kiipeämään puuhun, tämä pakottautui kuitenkin sysäämään sen syrjään. Pienempi, helpompi saalis vietiin aina ensin, ja tässä kohtaa narttu oli auttamatta se pienempi.
"Joh!" Ikka vinkaisi hyvin hätäisesti vastaukseksi. Se auttoi aavistuksen keskittymään. Tuli. Piti tehdä tuli. Ikka hivuttautui lähemmäs Acamasta, päästäen muutaman vaistomaisen vinkaisun siinä sivussa. Reput putosivat maahan, kun Ikka hapuili omaansa, tonkien parhaansa mukaan tuluksia. Piti tehdä tuli, ja vaikka tämä oli tuttua, ja vaikka rotta olikin tottunut ajattelemaan ja toimimaan lennosta, tuli silti hosuttua. Ympärillä ulisevat, ärisevät ja ryntäilevät sudet eivät ainakaan millään tavoin auttaneet asiaa. Tulukset löytyivät loputa, kuten myös jokin yhdentekevä rätti. Kipinät ja kopina halkoivat hirmususien ja niiden äänten täyttämää yötä. Eikä tulenteko tietenkään koskaan ollut helppoa, kun tarvetta olisi ollut...
|
|
|
Post by Rusalka on Jun 28, 2011 22:04:34 GMT 3
Sudet kiertelivät heidän ympärillään tehden välillä vale hyökkäyksiä heitä kohti, yrittäen saada heidät paniikkiin ja siten tekemään jotain typerää, Acamas tiesi että jos he alkaisivat säntäilemään yämpäriinsä heillä olisi pian hampaat niskassa, nämä olivat todellisia vastustajia, vahvempia, nopeampia ja jopa älykkäämpiä kuin humalaiset kiihkoilijat. Ja niitä näytti olevan tusina, yhdelle tai kahdellekkin hirmu sudelle Acamas olis ainakin aseistettuna pärjännyt mutta nyt oli vastassa oikea lauma. Ne tulivat joka syöksähdyllä yhä lähemmäs ja vaikka Acamasin karjaisut ja miekan heilautukset pitivätkin ne edelleen matkan päässä ne eivät enää kauaa pysyisi etäällä, kohta vuotaisi verta mutta kenen. Acamas yritti selvittää lauman alfa parin, jos hän saisi surmattua tai vahingoitettua jompaa kumpaa näistä muut ehkä lopettaisivat hyökkäyksen, hän ei ollut varsinainen ekspertti mitä tuli villi eläimiin mutta hän muisteli että susilla alfa valitsisi kohteen ja aika varmasti ne yritäisivät kohditaa hyökkäyksensä Ikkaan. Niinpä hän yritti katsoa lähestyikö joku susi tätä enemmän kuin häntä. Pian yksi susi syöksyikin Ikkaa kohati, Acamas huitaisi sitä miekallaan ja se älähti mutta jolkotti nopeasti pois, ilmeisesti miekka oli vain hieman villtänyt sen kylkeä. Tämä ei saanut muita perääntymään, ehkä Acamasin susi tiedot olivat puutteellisemmat kuin oli arvannutkaan tai sitten nämä eivät vain piitanneet johtajan haavasta, oli miten oli vaikutti siltä että ne hyökkäisivät juuri kaikki yhtäaikaa kun Acamasin vieressä syttyi valo, ensin pienenä mutta kasvaen nopeasti niin että Acamas ja sudet joutuivat siristämään pimeyteen tottuneita silmiään. Acamas karjaisi taas pitkän syvän sota huudon nostaen miekkansa ilmaan niin että liekit heijastuivat sen terästä. Sudet epäröivät hetken ja katosivat sitten metsän pimentoon, etsimään helpompaa saalista.
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2011 22:20:10 GMT 3
Ikka joutui tosissaan pitämään itsensä ruodussa, kun valtavat sudet alkoivat hyökkäillä. Jokainen vaisto ja ääni pään sisällä vinkui pakenemaan, mutta ei tämä tähän asti ollut selvinnyt niiden varassa. Ei pelkästään eikä sokeasti. Acamas onnistui miekkansa kanssa pitämään pedot loitolla, eikä Ikka voinut tehdä muuta, kuin hakata tuluksiaan parhaansa mukaan. Sen olisi pitänyt olla helppoa, yleensä se onnistui muutamassa hetkessä. Mutta nyt kipinä toisensa perään tuntui vain kieltätyvän sytyttämästä rättiä. Hetken verran näytti jo pahalta, mutta Ikka pakotti itsensä vain jatkamaan tulustensa kiusaamista. Ja, ihme kyllä, lopulta se toimikin. Ei siitä mikään suuri tuli tullut, kaikkea muuta, mutta susiin se kuitenkin tehosi. Kukaties ne vain yllättyivät. Mutta oli miten oli, se ja iso, miekkaa heiluttava kissapeto osoittatuivat liian kovaksi palaksi. Ja äkkiä olikin taas ihmeen hiljaista.
Ikka salli itselleen hieman kovemman helpoituksen vinkaisun. Tuli tuskin palaisi turhan kauaa, mutta sudet olivat jo häipyneet. Hetken verran narttu vielä kuuli ne, mutta sitten ne katosivat. Tämä istahti vetämään henkeä ja tasaamaan pulssia. "Lähellä, lähellä", Ikka totesi hetken perästä. "Ikäviä. Kunnossa?" tämä yllätti itsensä osoittamalla ihmeen paljon huolta Acamaksestakin. Kukaties koska oli pitkälti vielä hengissä tämän ansiosta.
|
|
|
Post by Rusalka on Jun 28, 2011 22:47:05 GMT 3
Acamas seisoi hetken aikaa paikoillaan, kuunellen palaisivatko sudet. Mitään ei kuulunut, ennen kuin Ikkan ääni kysyi oliko hän kunnossa. Hän hymyili huvittuneena, vastaamatta mitään mutta laski kätensä Ikkan pään päälle ja taputti tätä hellästi. "Pidä tuli palamassa." Hän sanoi ja otti askeleen, eteenpäin. "Meidän pitäisi saavuttaa se kylä ennen aamua."
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2011 23:02:36 GMT 3
Ikka jäi hetkeksi katsomaan Acamaksen perään ja hieraisi sitten aavistuksen mietteliäänä päätään. Outo otus, kissapeto, mutta ainakin mukavampi kuin ne tavanomaiset, jotka potkivat parhaansa mukaan rottaa kuin rottaa. Huomattavasti mukavampi. Ei nartulla ollut hajuakaan, miksi, mutta ehkei kannattanut liikaa pohdiskellakaan. Liika pohdiskelu yleensä pilasi asioita. Niin teki tosin myös liian vähäinen, mutta oli miten oli. Ikka etsiskeli itselleen kepin, josta värkkäsi palavan rätin kanssa soihdun. Ei sekään paljoa valoa tuonut, mutta ainakin enemmän kuin ei mitään. Sitten tämä suuntasi kantamuksineen Acamaksen perään yöhön. Toivon mukaan soihtu pitäisi pahimmat vaarat loitolla.
|
|
|
Post by Rusalka on Jun 30, 2011 20:20:41 GMT 3
He saapuivat kylään aamun koitteessa, huomatakseen asukkaiden pikku hiljaa alkavan aamu toimiaan, joku juoksi ämpärien kanssa pitkään rakennukseen josta kuului lehmien ääntä, toinen alkoi pystyttää jotain kojua, yksi vain nojaili seinään. Heihin kiinnitettiin varsin vähän huomiota kun ottaa huomioon että suurin osa kylän asukkaista oli ihmisiä. "Sinä oletkin jo toinen kaksi jalkainen katti joka täällä on." Sanoi eräs, kojun kanssa ahertava rouva. "Kuka se toinen on?" Acamas kysyi. "Joku sinua pienempi ja musta turkkinen, taisi olla tyttö, lähti ennen aamua metsään, sanoi menevänsä hakemaan ruokaa, lupasi välittää minullekkin pari lintua maksua vastaan." Acamas mietti tuntisiko mahdollisesti kyseisen tapauksen, kuvaus ainakin oli tuttu. "Menen varaamaan jostain huoneen, tee itse mitä mieli tekee sillä välin tai tule mukaan." Hän kysyi vielä tietä majataloon ja lähti sitten.
|
|
|
Post by submarine on Jun 30, 2011 20:45:52 GMT 3
Ikalla ei ollut oikeastaan hajuakaan siitä, mitä tässä tarkalleen ottaen olisi kannattanut tehdä, ellei sitten yksinkertaisesti vain roikkua Acamaksen perässä. Ainakin tällä hetkellä tärkeinpänä asiana listalla tuntui olevan se, että koko yön mittainen tarpominen painoi jo melkoisesti. Niin jalkoja kuin päätäkin. Uni voisi pikkuhiljaa olla mukavaa, mahdollisesti jopa vaihteen vuoksi muuallakin kuin jossakin nurkassa tai tallissa. "Njoo", Ikka vastasi toiselle, lähinnä antaakseen tämän ymmärtää, että oli kuullut ja tajunnut. Sitten tämä suunnisti kissan perään.
Majatalo, joka lopulta löytyi - kylän ainoa - ei todellakaan ollut mikään herrojen lepohuone. Ei siinä mitään pahaa ollut, sikäli kuin Ikka mitään asiasta tajusi, mutta eipä suoranaisesti mitään ihmeen erikoistakaan. Pieni aula, jossa nojaili pöytää vasten vielä unisen oloinen, aivan yhtä tavallisennäköinen miehentapainen. Tämä ei valpastunut juurikaan edes omituisen kaksikon astuessa sisään, tiedosti vain näiden olemassaolon yskäisemällä ja jäi apaattisen oloisena odottelemaan, josko mahdollisesti mielisivät asioida.
|
|
|
Post by Rusalka on Jun 30, 2011 21:18:35 GMT 3
Acamas oli niin väsynyt että paineli suoraan varaamaansa huoneeseen kiinnittämättä mitään huomiota kehenkään. Hän ei edes huomannut seurasiko Ikka vai ei, hän heittäytyi sänkyyn ja simmahti melkein heti. Nainen jonka kanssa Acamas oli jutellut valmisteli kojuaan, asetellen kauppa tavaroita esiin, siinä oli enimmäkseen erilaisia liha tarvikkeita. "Tässä on." Hän käänsi katseensa ylös ja näki kissamaisen olennon jolla oli musta turkki, se ojensi hänelle kahta viiriäistä. "Aa, kiitos, siinähän ei kauaa mennyt. Tässä palkkio." Hän ojensi olennolle pari kolikkoa. "Kiitos." Olento vastasi ja lähti sitten, kohti maja taloa. Tuon olennon nimi oli Deaspina ja Acamas olisi tosiaan tuntenut hänet, he eivät olleet varsinaisesti ystäviä mutta eivät varsinaisesti vihollisiakaan (mitä nyt se että Acamas oli kerran yrittänyt surmata hänet, maksusta). Hän asteli majatalon ovesta sisään ja meni pyytämään lasin vettä.
|
|
|
Post by submarine on Jul 1, 2011 9:35:51 GMT 3
Acamas katosi melkoisella vauhdilla, ja vaikka Ikka olisikin tahtonut seurata tätä, meni koko touhu pitkälti ohi uneliaalta rotalta. Niinpä tämä jäi aavistuksen tyhmän oloisesti nököttämään aulaan, tuijotellen miestä, joka vastasi tympääntyneellä vilkaisulla ja menetti sitten jälleen kiinnostuksensa. Rotannarttu raaviskeli itseään aikansa kuluksi, eikä ollut aivan varma, yrittääkö johonkin nurkkaan nukkumaan vaiko etsiä jokin muu paikka. Ihme kyllä jotain mielenkiintoistakin tapahtui, kun ovesta astui äkkiä sisään toinen kissaotus. Tämä kyseinen oli musta, ja melkoisesti Acamasta vähemmän massiivinen. Kaiketi narttu. Ikka tuijotteli tätäkin tiiviisti, vaikkei vielä varsinaisesti tehnytkään mitään lähestyäkseen. Mutta joskus tuijotuskin riitti kaikenlaiseen...
|
|
|
Post by Rusalka on Jul 14, 2011 16:20:02 GMT 3
Despina meni veden saatuaan erääseen nurkkaan istumaan, selkä seinää vasten. Hän katseli ympärilleen ja huomasi erään rial tytön katselevan häntä, heidän katseensa kohtasivat hetkeksi mutta Despina ei kiinnittänyt tähän juuri nyt enempää huomiota, sillä muut asiat saivat hänet herpaantumaan. Kolme ihmis miestä käveli juuri ovesta sisään, kaksi heistä oli pukeutunut soturin tavoin, heillä oli rengas panssarit ja toisella miekka ja toisella nuija. Pienin miehistä oli pukeutunut koreammin, eikä selvästikään ollut soturi. He olivat ilmeisesti etsineet juuri Despinaa sillä kun he huomasivat hänet he marssivat suoraan hänen luokseen ja hieno helma istui lupaa kysymättä Despinan pöytään. "Miksi kieltäydyit arvon herrani komissiosta?" Despinaa ärsytti kun ihminen puhui niin kuin hänen olisi pitänyt automaattisesti tietää kuka oli tämä arvon herra. "Mistä hitosta sinä puhut? Ja miksi minun pitäisi olla kiinnostunutkaan?" "Minä puhun herrastani lordi Epictetuksesta! Hän oli anteliaasti taronnut teille tehtäväksi luopio veljensä surmaamista. Teikäläiset kun ovat kuulemma hyviä tämän tyyppisissä asioissa." Mies näytti niin ylimieliseltä että Despinan olisi tehnyt mieli tunkea tuolin jalka tämän kurkusta alas, olisipa siinä samalla vaiennut tuo alentuva äänen sävy. "Epitetus? Oliko hän se läski öykkäri jolla oli huono musiikki maku? Minä sanon teille mitä sanoin hänelle, voin varastaa, rikkoa, vakoilla ja jopa tappaa. Mutta en sellaisia joiden en tiedä sitä varmasti ansaitsevan, ellen sitten aio syödä tätä, ja olen kuullut ettei ihmis liha ole hyvää." Hieno helma näytti typerältä pöyristyessään. "Sinun tulisi varoa sanojasi senkin luonnon oikku, mokomakin... Sappholainen karva pallo ja sitä paitsi herrani nimi on Epictetus!" "Aivan sama! Ja se kenen kanssa jaan yö sijan ei kuulu sinulle, eikä kellekkään muulle kömpelölle, kaljulle apinalle joka ei näe pimeässä edes omaa tyhmyyttään, painukaa tiehenne niin kuin olisi jo!" Tämä saattoi ihmiset raivon valtaan, hieno helma nousi pystyyn ja kiljaisi käskyn, jolloin toiset kaksi syösyivät Despinan kimppuun. Despina väisti noustessaan salaman nopeasti useamman iskun miekasta ja nuijasta, vetäisi esiin oman talwarinsa ja alkoi toden teolla puolustautua. Iskuja vaihdettiin ja väistöjä tehtiin, nämä kaksi eivät olleet vasta alkajia. Mutta lopulta ketteryys ja nopeus vei voiton, miehet rojahtivat maahan, nuijan käyttäjä pidellen käsiään reidellä, jonka miekan viilto oli silpaissut auki ja toinen kurkku auki leikattuna. Juuri kun Despina oli aikeissa käydä miestensä takana piilotelleen vätyksen kimppuun tämä heitti ilmaan jotain pulveria, Despina tunsi vihlauksen ja hoiperteli taakse päin silmien sumetessa, hän ehti juuri nähdä pelkurin pakenevan ovesta kun vintti pimeni.
|
|
|
Post by submarine on Jul 14, 2011 20:44:47 GMT 3
Äkkiä tapahtui hyvin paljon yhteen menoon. Kissaotusta seurasi sisälle muutama ihminen. Ja sitten nämä olivat eri mieltä jostakin, ja sitten äkkiä heiluivat aseet ja veri lensi. Rial ei varsinaisesti päässyt edes jyvälle koko tilanteesta, asianomaiset näyttivät olevan paljon paremmin perillä koko asiasta, ja kiistelystä huitomisen kautta jälkipuintiin oli päästy, kun Ikka oli vasta ottanut reilusti etäisyyttä. Sen jälkeen tämä saikin sitten tiirailla jokseenkin hämmingissä tilannetta. Olipa miten oli, lopputulos ei ollut erityisen kaunista katsottavaa. Paennutta miestä lukuunottamatta jokainen asianomaisista, niin ihmiset kuin kissakin, olivat matalana, ja oman pöytänsä taakse maastoutunut omistaja viritteli jo kovaan ääneen valitusvirttä. Ruipelo rotannarttu puolestaan seurasi hetken tilannetta arvioiden, ennen kuin teki itse mitään.
Ensi töikseen Ikka hiljensi reittään pitelevän, vielä hengittävän miehen, ennen kuin tämä keksisi oikeasti tehdä mitään. Rotan matkasauva oli kovaa tekoa, ja siinä oli painava, ryhmyinen pää. Yksi kunnon heilautus naamaan riitti, ja sitten majatalon lattiaa koristikin hieman lisää verta ja katkenneita hampaita. Miehen itsensä lopullisesta kunnosta Ikka ei niinkään välittänyt, tämä ainakin hiljeni mukavasti. Seuraavaksi rial kiinnitti huomionsa tajuttomaan kissaan. Tajuton tämä tosiaan oli, ei kuollut. Hengitti ja sydän löi. Haavoja tällä ei ollut, ja mitä ilmeisimminkin tajun oli vienyt miehen heittämä aine. Sen lemu leijaili vieläkin tämän ympäristössä. Rotta olisi kukaties osannut tehdä jotain hyvinkin rakentavaa, jos olisi tiennyt, mitä ainetta oli käytetty. Mutta paremman puutteessa Ikka turvasi vanhaan, hyväksi todettuun konstiin, ja ilman sen suurempia kumosi lähimmän löytämänsä vesikannun kissan päälle. Yleensä se sai ainakin jotain eloa ja liikettä aikaan.
|
|
|
Post by Rusalka on Jul 14, 2011 21:19:24 GMT 3
Despina heräsi kun hän tunsi veden valuvan päälleen, hän säpsähti ylös ja näki rialin edessään. Se hypähti hieman taakse hänen liikahtaessa niin äkisti. "Ei tämä kyllä mukavaa ole kun noin kastellaan mutta ei se niin kamalaa ollut kuin se toinen aine, helvettiäkö se oli?" Despina nousi ylös ja ravisteli itseään. "Kiitti."
|
|
|
Post by submarine on Jul 16, 2011 4:30:54 GMT 3
Ikka otti muutaman askeleen etäisyyttä, kun kissa alkoi kuin alkoikin osoittaa elonmerkkejä saatuaan vettä naamalleen. Harvempi kuitenkaan suoranaisesti piti vesiherätyksestä, eikä rotta voinut varsinaisesti ihmetelläkään. Siispä tämä oli varuillaan, josko kissa yrittäisi heti ensi töikseen vielä aavistuksen tokkurassa ja hölmistyneenä murjoa ensimmäisen tarpeeksi lähelle erehtyneen. Toinen vaikutti kuitenkin olevan melko hyvin perillä tilanteesta, eikä erityisen raivoissaan muutenkaan. "Naa-a", Ikka vastasi kissalle, ja vilkaisi sitten maassa makaavia miehiä, yhtä raatoa ja toista melkein raatoa. Jostain syystä nämäkin nyt olivat tässä. Ihmiset hoitivat asiansa aina oudosti, rotilla kaikki oli niin paljon selkeämpää.
"Miksi huidoitte?" Ikka lopulta vinkaisi aavistuksen kiinnostuneena, tökkiessään samalla kepillään puolihuolimattomasti vieläkin hitaasti elämänsä loppuja lattialle valuvaa miehenraatoa. Veri lemusi vahvana ja kirvoitti monenlaisia sekaisia vinkaisuja ääneltä korvien välistä. Ääneltä, jota ihmiset eivät kuulleet, ja jonka puutteen takia tämäkin todennäköisesti mätänisi pian ojanpohjalla.
|
|
|
Post by Rusalka on Jul 18, 2011 18:36:41 GMT 3
"En edes muistanut sitä koko tyyppiä joka halusi palkata minut, ennen kuin nämä idiootit tulivat mölisemään. Jotkut aateliset kuvittelevat olevansa niin ihmeellisiä ettei kukaan mitenkään voisi heitä ensi hetken jälkeen unohtaa." Despina meni vainajien luokse ja tutki oliko näillä mitään arvokasta. "Kuolivatpa pihin työantajan puolesta, vain pari kupari kolikkoa." Despina otti miesten aseet ja tutki ne. "Kai näistä jotain irtoaa. Hei, jos haluat ansaita itsekkin jotain niin jos näät jossain sen joka pääsi karkuun niin tule kertomaan minulle." Despina meni majatalon pitäjän luokse ja tilasi ruokaa, tapellessa tulee nälkä.
|
|