|
Post by zetsumei on May 15, 2010 19:15:05 GMT 3
Chimamire katseli ympärilleen laskeutuessaan susi perässään laivasta. Hän ei pitänyt näin suuresta väkimäärästä, joka laivan lähettyvillä oli ja ennen kaikkea katseli heitä. Nainen joutui komentamaan hermostunutta sutta jatkuvasti ja pelkäsi sen aiheuttavan jonkinlaisen kohtauksen ennemmin tai myöhemmin. Eläin ei aina hyväksynyt edes hänen seuraansa, joten näin monen ihmisen lähettyvillä olo söi todellakin sen hermoja, mikä näkyi pystyssä olevista niskakarvoista ja jäykänvarautuneesta liikkumisesta.
Viimeinen pisara suden sen hetkisessä elämässä oli omituiset piikkiniskaiset ja -selkäiset olennot, joita se ei ollut ikinä nähnyt. Sen karvat nousivat entistäkin enemmän pystyyn ja kumea murina nousi sen kurkusta. Naisella ei ollut paljon vaihtoehtoja miten toimia, joten hän viskasi huivintapaisen päänsä ympärille ja muuttui ihmissudeksi, koittaen kuitenkin peittää tämän olomuotonsa. Nopein askelin, sutta ihmissutena huomattavasti paremmin halliten, hän pyrki mahdollisimman kauaksi väkijoukosta.
|
|
|
Post by submarine on May 15, 2010 20:38:44 GMT 3
Nainen, jonka Vanha Rotta tunsi ainakin jollakin etäisellä tavalla, suuntasi melkoisen nopeasti jonnekin. Oikeastaan suorastaan ihmeen nopeasti. Vanha ei kuitenkaan ehtinyt tätä juuri pohdiskella, sillä kuten monen muunkin kohdalla, veivät suuret piikkinahat huomion melkoisen hyvin. Niillä oli ihmeen eläimellinen olemus, se ei johtunut mistään syystä yksin vaan kaikista yhdessä. Vanha uskoi tietävänsä, mitä oudot ilmestykset olivat, vaikkei ollutkaan ennen nähnyt. Piikkimiehiksi niitä sanottiin. Etelän väkeä. Eivät mitenkään erityisen hirveitä, tai niin ainakin sanottiin, vaikka näyttivätkin ikäviltä. Siitä huolimattakin rotta päätti olla kokeilematta, miltä tuntuisi hieman nujakoida tuollaisen kanssa. Piikit ja koko (ja kynnet kun tarkemmin katsoi. Ne olivat paksut ja pitkät) eivät olleet mukava yhdistelmä.
Yksi piikkimiehistä totesi jotakin röheällä, kumealla äänellään, kun nainen häipyi nopeanpuoleisesti ja rotta meni ohi. Muutama katsomaan kerääntyneistä ihmisistä naurahti ja loput kolme piikkimiestä röhähtelivät päälle. Vanha Rotta tuijotti hetken koko joukkoa, mutta kun mitään sen erikoisempaa ei tapahtunut, suuntasi tämä kiveen louhittuja portaita kohti. Jyrkkä nousu ei todellakaan viehättänyt rikkinäisellä selällä, eikä olisi kyllä viehättänyt mitenkään muutenkaan. Mutta pakko oli ylös päästä, olipa se mukavaa tai ei. Ja siinä sitä sitten ähistiin ja puhistiin...
|
|
|
Post by zetsumei on May 18, 2010 16:38:36 GMT 3
Chimamire kiisi mahdollisimman nopeasti eteenpäin suden kanssa ja pääsikin eroon ihmissjoukosta ennen pitkää, vaikka se ei saanutkaan sutta rauhoittumaan. Eläin oli aivan liian tuohduksissa voidakseen olla rennosti ja se näytti odottavan koko ajan, että joku hyökkäisi sen kimppuun. Nainen katseli ympärilleen, paikoilleen pysähtyneenä ja muuntautui jälleen ihmismuotoonsa, koska ei uskonut täkäläisten pitävän ihmissusista, sillä niin vain yleensä oli. Tietenkin, olisihan se mukavaa nähdä poikkeuksiakin sen asian suhteen, mutta tällä hetkellä nainen pelasi varman päälle, ainakin vielä toistaiseksi.
Susi asteli hermostuneesti naisen ympärillä, ilmaa haistellen. Nainen taas katseli ympärilleen, etsien lähintä tietä metsään, tai edes sitä missä suunnassa metsä mahtoi olla, jos sellaista ylipäänsä täällä esiintyi. Jos hän ei löytäisi metsää, ehkäpä jossain olisi autiotalo, jonne hän voisi viedä suden rauhoittumaan ja viettää itsekin muutaman rennomman hetken ihmissutena.
|
|
|
Post by submarine on May 18, 2010 20:37:24 GMT 3
((Hmmh, tuotatuota... Koen, että pelissä on pienehkö... ongelman tapainen. En mitenkään väitä, että kaikki johtuisi sinusta tai ala osoittelemaan syyttävällä sormella, mutta hahmot tuntuvat jotenkin veistelevän omia pelejään, eivätkä niinkään pelaa samaa. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Kummallakin on hiukka epäsosiaalihko hahmo, tai ainakin vähemmän sosiaalisesti innokas, joten ongelmaan on kyllä syynsäkin. En kuitenkaan haluaisi alkaa pakolla vetelemään naruista, joilla hahmoja saisi sosialisoimaan, mutta toisaalta pitemmän päälle maistuu myös puulta, jos kanssakäymistä ei oikein tule. Mitä mieltä olet itse?))
|
|
|
Post by zetsumei on May 23, 2010 22:04:16 GMT 3
//Olen mitä suurimmissa määrin samaa mieltä. Hahmot ovat liian epäsosiaalisia, eikä ainakaan tähän mennessä ole tullut mitään mikä saisi niitä sosiaallisemmaksi, edes toisiaan kohtaan. Minusta ainoat vaihtoehdot olisivat joko peliin sisältyvä jokin asia, joka yhdistäisi nuo kaksi ja nämä ystävystyisivät, tai hahmon vaihto. Eipä nyt oikein muuta mieleen tule.. Minä kun olen kyllästynyt muuttamaan hahmon luonnetta tyhjästä, ilman mitään näkyvää syytä hahmon muuttumiselle, jotta pelistä saattaisi tulla jouhevampi.//
|
|
|
Post by submarine on May 23, 2010 22:47:40 GMT 3
((En millään muotoa tosiaankaan edes ajatellut, että jomman kumman täytyisi alkaa hahmoaan tuosta vain muuttamaan. Toisaalta en myöskään oikein saa millään keksittyä mitään kauhean järjellistä syytä, jolla kaksi vahvasti oman tiensä kulkijaa saataisiin yksiin. Hmmh, mahtaisikohan olla parempi, jos annettaisiin pelin olla, kuin että yritettäisiin väkipakolla saada hahmoja tekemään sellaista, mikä niille ei oikein sovi?))
|
|
|
Post by zetsumei on May 26, 2010 14:12:41 GMT 3
//Ehkäpä sitten teemme niin kuin ehdotat, eli annetaan pelin olla. Kiitos pelistä ^^//
|
|
|
Post by submarine on May 26, 2010 15:22:29 GMT 3
((Juu, kiitoksia tosiaan itsellesikin. Eipä tämänkään voi sanoa mitenkään hukkaan menneen. Kaikesta ainakin oppii jotain, jos ei mitään muuta.))
|
|