|
Post by zetsumei on Feb 10, 2010 16:16:54 GMT 3
Chimamire ei huomannut rottaa, vaikka oli kuvitellutkin tarkistaneensa ympäristön tarpeeksi hyvin. Hän siis nojaili vailla huolenhäivää kaiteeseen ja katseli taivaalla tuikkivia tähtiä, iloiten salaa siitä, ettei tuntenut enää pahoinvointia. Samalla kun nainen iloitsi paremmasta olostaan, susi asteli hiljaisin askelin laivan kannella, mutta sekään ei rottaa huomannut, johtuen tuulesta, joka oli toiselle suotuisa. Susi jolkutteli pitkin kantta ja hävisi joksikin aikaa näkyvistä, kunnes taas ilmestyi näkyviin, nyt niin lähellä rottaa, että tuulen ei tarvinnut kuin hetkeksi hiljentyä ja se huomasi tämän. Suden niskakarvat nousivat pystyyn ja siitä tuli huomattavasti isomman näköinen kuin hetkeä aiemmin sen kulkiessa rennosti. Vielä ei kuulunut murinaa, mutta varuillaan susi oli, se oli selvää.
|
|
|
Post by submarine on Feb 10, 2010 17:10:12 GMT 3
Nainen ei nähtävästi huomannut mitään, mutta sutta ei niin helposti huiputettukaan. Se jäykistyi päästyään lähelle ja selvästikin varautui. Vanha Rotta kirosi hieman itsekseen tuulen tyyntymistä, muttei jäänyt sitä kuitenkaan suuremmin surkuttelemaan, eipä tässä nyt oltu yritetty piilotella muutenkaan mitenkään erityisemmin. Oli vain tuntunut paremmalta antaa asioiden tapahtua, jos olisivat tapahtuakseen. Ja nyt ne olivat. Vanha tarkisti kaikessa rauhassa ja puoliksi vaistomaisesti, että väkipuukko oli käden ulottuvilla viitaksi kääräistyn peiton alla, ja astui sitten hätiköimättä näkyviin. Hän pyrki olemaan hermostuttamatta sutta, sillä nopeat liikkeet voisivat saada sen käymään päälle. Rotta ei sanonut mitään, vaan jäi eteenpäin astuttuaan vain seisomaan paikoilleen, odottaen että nainen tajuaisi tilanteen.
|
|
|
Post by zetsumei on Feb 12, 2010 20:24:59 GMT 3
Susi katsoi silmä tarkkana rottaa, joka liikehti pimeässä ja lopulta astui askeleen eteenpäin, hyvin rauhallisesti. Chimamire kuuli kahahduksen takanaan ja sen jälkeen kevyen, mutta erittäin varoittavan murinan, mikä sai naisen käännähtämään vauhdilla ympäri. Nopeilla askelilla nainen tuli rotan ja suden väliin heilauttaen kättään, mutta susi jatkoi murinaansa karvat pystyssä, eikä näyttänyt välittävän hänen antamastaan merkistä. "Se ei ole ennen nähnyt kaltaistasi, eikä tiedä kuinka paljon sinua pitäisi pelätä." Naisen ääni oli hiljainen hänen puhuessaan silmät tarkasti suteen vangittuna, jota hän ei uskaltanut päästää katseestaan hetkeksikään. Uudestaan hän heilautti kättään käskevästi ja tällä kertaa susi lakkasi murisemasta, mutta varuillaan se siltikin oli, eikä vieläkään totellut naisen käskyä täysin. Chimamire astui askeleen eteenpäin, pakottaen suden peruuttamaan ja otti tämän jälkeen pari uutta askelta, ennen kuin pysähtyi ja käännähti rottaan päin anteeksipyytävästi olkiaan kohauttaen. "Se on enemmän villi kuin kesy, eikä se läheskään aina tottele minua niin kuin tahtoisin. Siksi pidän sen hytissä silloin kun kannella on paljon ihmisiä..." Nainen hiljeni ja toivoi salaa, ettei rotta alkaisi tivaamaan siitä, kuka tiesi suden olevan laivassa.
|
|
|
Post by submarine on Feb 12, 2010 21:58:16 GMT 3
Vanha Rotta silmäili sutta oman aikansa. Loppujen lopuksi ne eivät olleet niin erityisen vaikuttavia otuksia, kuin aina peloteltiin. Eivät ainakaan yksin ja ilmiselvästi puolikesyyntynyt. Sanoipa nainen mitä tahansa. Lauma susia oli toki vaarallinen, ja pienikin määrä lapselle, tai rotanpenikalle, mutta yksi susi harvemmin uskalsi edes yrittää mitään, saati sitten onnistui siinä. Tietenkin kyseessä oli kesyyntynyt yksilö, joka ei pelännyt ihmistä, mutta rotista sillä oli selvästi vähemmän selvä mielipide. Vanha ei aikonut jäädä epäröimään, jos tulisi tarvetta hieman opettaa sitä oikeille tavoille. Jos hukka päättäisi jossakin vaiheessa käydä päälle, oppisi se nopeanpuoleisesti aivan tarkalleen, miten paljon häntä oli syytä pelätä. Jos.
Suuremmin Vanha Rotta ei alkanut sutta ihmetellä, koska loppujen lopuksi kyseessä ei ollut niin kovin ihmeellinen otus. Se oli vain hiukkasen erilainen kuin koira, eikä kuitenkaan olisi erityisen suureksi vaaraksi, ei hänelle eikä kenellekään muullekaan asiansa osaavalle laivalla. Ja, kuten sanottua, oli sitä ihmeellisempääkin nähty. Vanha vain nyökkäsi ohimennen naiselle ihmismäisesti, osoittaakseen sisäistäneensä kaiken aivan tarpeeksi hyvin, mutta tarjosi kuitenkin myös neuvon, jota piti vähintäänkin järkevänä. "Pidä siellä. Sen vuoksi. Muuten joku tappaa", rotta totesi kangerrellen, eikä tarkoittanut sitä mitenkään erityisen uhkaavaksi. Niin tosiaan kävisi, jos siihen tulisi syytä - etenkin, kun naisen käytöksestä päätellen eläin ei ollut mukana edes aivan luvallisesti.
|
|
|
Post by zetsumei on Feb 16, 2010 11:40:56 GMT 3
Susi katseli naisen takaa varsin jännittyneenä, eikä pitänyt ollenkaan siitä, että se oli pakotettu perääntymään. Koko laivamatka oli ollut sille kauhea, koska se ei yleensä liikkunut ihmisten läheisyydessä, ei edes Chimamiren, vaan pysytteli tästäkin sopivan matkan päässä ja suostui vain harvoin liittymään tämän seuraan nuotion lämpöön tai sadesuojaan. Lopulta susi näytti antavan periksi ja se kääntyi ja lähti jolkottelemaan toiseen suuntaan, vilkaisten kuitenkin vielä kerran taakseen rotan suuntaan.
Nainen katsoi hetken aikaa pois kulkevaa sutta ja käänsi sitten katseensa takaisin rottaan, joka kertoi oman mielipiteensä asiasta ja hän ei voinut kuin naurahtaa kuivasti. "En minä sitä pelkää, että joku tappaisi sen. Ehei, minä pelkään, että se tappaa jonkun..." Hän vilkaisi uudestaan sinne päin missä tiesi suden olevan, vaikka ei sitä pimeydessä nähnytkään ja hetken vain seurasi pimeydestä kuuluvia ääniä. Sitten hän käännähti ympäri ja katsoi rottaa hetken ajan, ollen melko varma siitä, että toinen oli aliarvioinut suden pahasti, mutta ei viitsinyt sanoa mitään.
|
|
|
Post by submarine on Feb 16, 2010 15:06:08 GMT 3
Vanha rotta ei vastannut mitään, ei viitsinyt. Kukaties susi oli toimi hyvin pelotteena, kun asioitiin talonpoikien ja sellaisen kanssa, mutta se, että se pelottelisi jotakuta laivalla, saati sitten tappaisi, tuntui enemmän tai vähemmän typerältä. Mutta kaikeksi onneksi sitäkään porua ei tarvitsisi kuunnella, koska nainen ilmeisestikin aikoi pitää eläimensä poissa silmistä. Kaikin puolin hyvä. Vanha ei aikonut tehdä itse asialle mitään, eikä niin puolin siitä mitään kenellekään sanoakaan, ellei se kävisi tarpeelliseksi.'
Suolainen ja kylmä viima sai rotan aivastamaan muutaman kerran sarjana. Sään olisi paras selkiintyä huomiseksi, tai muuten hän ei todellakaan hyppisi riemusta.
|
|
|
Post by zetsumei on Feb 17, 2010 16:34:40 GMT 3
Nainen seisoi hetken aikaa hiljaisuudessa ja katseli pimeyteen, mutta käännähti viimein rotan puoleen. "Minä taidan tästä palata hytin alle." Hänen äänessään oli hivenen tiukka sävy ja heti sanansa sanottuaan Chimamire lähti kävelemään kannella sutta kohti ja tämän löydettyään kumartui hetkeksi tämän eteen ja silitteli suden päätä. Hän rapsutti hetken sitä, mutta kohottautui ja asteli sitten alas johtavalle ovelle, vilkaisten vielä ympärilleen, ennen kuin katosi kannen alle. Susi seisoi hetken ajan kannella, ennen kuin seurasi naista ja kaksikko liukui nopeasti pientä käytävää naisen huoneelle ja sisälle huoneeseen. Ruosteisen avaimen kitinä räsähti pimeässä yössä naisen lukittua huoneen oven.
|
|
|
Post by submarine on Feb 17, 2010 22:49:18 GMT 3
Vanha Rotta urahti jotakin myöntävänsuuntaista, kun nainen ilmoitti menevänsä takaisin, ja tekikin niin hyvin pian. Hän ei ollut siitä erityisen pahoillaan, ei sen enempää kuin oli hyvilläänkään. Aikaa olisi vielä reilusti mahdollisille tuttavuuksille, jos sellaista haluaisi nyt harrastaa. Kaiken kaikkiaan Vanhalle nämä asiat olivat yleensä pelkkää työtä, etenkin koska rotta näki harvemmin. Ihmisten kanssa saattoi tehdä hommia ja keskustella, mutta aiheutti lähinnä päänvaivaa yrittää tutustua näihin tarkemmin - kumminkin puolin. Sanottiinpa mitä tahansa, ei rotta ollut vielä kuitenkaan tarpeeksi ihmistynyt kiehnätäkseen näiden seurassa ongelmitta.
Hetken Vanha luuli kuulleensa mereltä jotakin, ja vilkaisi pimeyteen. Se oli luonnollisesti turhaa, ei rotansilmillä nähnyt pilviseen yöhön edes yhtä hyvin kuin ihmisensilmillä. Hän ei jäänyt turhaan tihrustamaan, vaan suuntasi itsekin sisälle. Eipä merellä nyt mitään voinut muutenkaan olla, paitsi vettä. Kukaties jokin aalto oli murtunut laivaa vasten aavistuksen erikoisemmin. Viima oli yltynyt pikkuhiljaa, eikä vanha huopa tuntunut oikein riittävän. Sisällä oli sentään siltä turvassa.
|
|
|
Post by zetsumei on Feb 20, 2010 0:03:51 GMT 3
Chimamire asettui sängylleen istumaan lukittuaan oven ja katsoi hetken aikaa sutta, joka pyöri pienessä hytissä korvat luimussa. Oli selvää, ettei se pitänyt huoneesta tipan tippaa, mutta itse laivassa oleminen ei näyttänyt sitä haittaavan, tai ainakaan se ei ollut sitä kannella näyttänyt, että olisi kärsinyt merenkäynnistä. Hetken huoneessa pyörittyään susi rojahti lattialle, huokaisi pitkään ja sulki sitten silmänsä käyden nukkumaan. Nainen katseli vielä hetken pimeään tottuneilla silmillään toisen nukkumista, mutta otti sitten sapelinsa selästään ja laski nyssäkkänsä lattialle sängyn viereen. Hän kierähti selälleen sängylle ja hetken huonetta katseltuaan nukahti enempiä murehtimatta.
|
|
|
Post by submarine on Feb 20, 2010 1:48:34 GMT 3
((Hmmh, voisin tehdä peräti niin, että otan taas hieman eteenpäin, ettei mene pelkäksi rutinoituneeksi laivalla nököttämiseksi ilman mitään mielenkiintoisempaa. Sano toki, jos tämä ei passaa, niin korjaan asian.))
Seuraava päivä eteni pitkälti niin mielenkiintoisissa merkeissä, kuin laivamatkan saattoi olettaakin. Sää ei missään vaiheessa äitynyt myrskyksi, mutta pysyi kuitenkin levottomana ja epävarmana, kuin olisi vaaninut ja leikitellyt. Se uhkaili muuttua pahemmaksi, mutta pysyi kuitenkin yhä vain siedettävä, joskaan ei mukavana. Väki liikkui kannella sen minkä viitsi ja pystyi, ja vietti aikaansa sen alla lopun aikaa. Pitkästyminen ja huono sää saivat monet miehistä äreiksi, ja useampaankin kertaan oli vähällä puhjeta pientä käsirysyäkin. Nopat ja kortit otettiin käyttöön tylsyyttä vastaan, ja mielenkiinnon nostamiseksi rahastakin pelattiin. Vanha Rotta pysyi pitkälti loitolla siitä, sillä vaikka ajantappo ja lisätienesti houkuttelivatkin, ei hän koskaan ollut ollut kuin korkeintaan välttävä uhkapeleissä, eikä ollut turhan halukas heittämään vähiä rahojaan hukkaan.
Hugo tuntui yhä pysyvän Vanhan seurassa, osoittipa hän sitä haluavansa tai ei. Kaiketi miehenkin aika alkoi käydä pitkänpuoleiseksi, sillä tämä kertoi vaihteen vuoksi itsestään. Ilmeisesti tämä oli itsekin jonkinlainen maailmanmatkaaja, vaikka elikin reilusti vähemmän aseillaan ja reilusti enemmän muilla konsteilla. Viihdyttäjä, eli siis bardi. Sellainen ainakin osittain. Vaikkei tämä sitä sanonutkaan, osasi rotta päätellä, ettei tämä välttämättä ollut aina lain sillä puolen, jota oikeaksi tavattiin sanoa. Sen hän jätti kuitenkin omaan arvoonsa, harvempi tässä oli aivan lainkuuliaisinta sorttia muutenkaan. Laitkin olivat pitkälti sitä, miksi ne teki. Jotakin sellaista. Joka tapauksessa. Hugo puhui ja Vanha Rotta tiedosti sen pitkälti nyökkäyksin ja satunnaisin urahduksin. Kului aika niinkin, vaikkakin hitaasti.
Kolmas päivä lähdön jälkeen toi mukanaan vähintäänkin mielenkiintoisen, vaikkakaan ei välttämättä hiukkaakaan tervetulleen käänteen. Sää oli muuttunut täysin, tavalla jolla sen ei olisi pitänyt voida edes muuttua. Valveilla olleet merimiehet saivat ihmetellä sitä jo aamuyöstä, ja muu väki herätessään: oli noussut sumu. Se ei ollut vain aamuista usvaa, jota joskus näki, vaan paksua ja kuin suorastaan kiinteää. Kuin joku olisi vetänyt raskaan viitan laivan ympärille. Aurinko paistoi kelmeästi sen lävitse, mutta sekin näytti enemmänkin himmeältä ja karmivalta, kuin tervetulleelta. Ja samalla ilma kävi äkkiä seisovaksi ja alkoi suorastaan hautoa. Ei tuullut yhtään, ellei ilmeisesti jostakin mitättömän pienestä tuulahduksesta kertovaa liplatusta laskettu. Äkkiä vaikutti siltä, kuin kaikki olisi seisahtunut. Painostavaa. Merimiehet mutisivat keskenään kannella, pysyen sivummalla matkustajista. Suurin osa oli ilmaantunut kannelle ihmettelemään äkillistä muutosta, Vanha Rotta ja Hugo näiden muassa. Kuulemma tällaista säätä ei olisi pitänyt olla, tai ainakin se oli hyvin paha enne. Näin tyyntä, sanottiin, ei voinut merellä olla juuri koskaan. Muutama kiipesi mastonnokkaan nähdäkseen, ylsikö sumu sinne asti, ja sai tuijottaa aivan yhtä läpäisemätöntä seinämää. Muutamat paiskasivat hermostuksissaan käden ulottuville sattuvia esineitä - rojua kuten köydenpätkän tai puunpalan - sumuun aivan vain todistaakseen, ettei kaikki vain ollut lakannut olemasta. Ne loiskahtivat veteen jossakin näkymättömissä, mutta äänet kuulostivat tukahdutetuilta, kuin sumu olisi koettanut sulkea nekin sisäänsä. Ja silti ne kaikuivat kalseasti hiljaisuudessa.
"Paha merkki. Paha silmä on yllä", mutisi muuan merimies muutamalle muulle. Vanha Rotta ei tiennyt, mitä tarkalleen ottaen odottaa, vaan istuskeli tarkkailemassa tilannetta laidan vierellä.
|
|
|
Post by zetsumei on Feb 21, 2010 13:26:52 GMT 3
//Ei haittaa yhtään, hyvä vaan, että tulee vähän pomppua eteenpäin ^^ //
Chimamire oli viettänyt päivänsä varsin vaatimattomasti. Kovinkaan moni ei edes nähnyt häntä, sillä nainen ei vaivautunut toisena matkapäivänä edes nousemaan valoisaan aikaan kannelle muuta kuin hakeakseen ruokaa. Pienessä hytissään hän oli harjoitellut sapeliensa kanssa monta tuntia, teroittanut niitä hieman ja nukkunut. Seuraavan yön hän olikin melkein kokonaan valvonut kannella istuksien suden liikuskellessa varjoissa ja he olivat palanneet hyttiinsä vähän ennen valkenemista. Niinpä nainen nukkuikin pitkään, tyystin tietämättömänä tilanteesta joka vallitsi merellä ja kannella olevien matkustajien keskuudessa. Tänään hän kuitenkin herättyään päätti lähteä käymään kannella myös päiväsaikaan, sillä öisin oli erittäin vaikea etsiä maata meren takaa. Selkäänsä venytellen hän asteli väsyneenä kannelle ja katsoi sitten ihmeissään matkustajia ja merimiehiä, jotka eivät näyttäneet kovinkaan iloisilta. Hän huomasi myös painostavan ilman ja sumun, joka sai naisen kulmat kurtistumaan huolestuneesti, sillä hän ei vieläkään luottanut laivan kuntoon ja tällaisessa sumussa kaikki näytti aina huonommalta kuin mitä oli. Varovaisesti nainen asteli lähemmäs laitaa ja yritti nähdä sumun läpi, mutta ei onnistunut siinä. Hän ei myöskään kuullut oikeastaan mitään ihmeellistä, vaikka toivoikin sillä hetkellä voivansa muuttua ihmissusimuotoonsa jolloin pystyisi haistamaan ja kuuleman kaiken niin paljon terävämmin! Nainen puri hieman huultaan odottaessaan mitä tapahtuman piti.
|
|
|
Post by submarine on Feb 21, 2010 15:23:46 GMT 3
"En ehkä ole viettänyt koko elämääni laivalla, mutta minäkin näen, ettei tässä sumussa ole mitään luonnollista. Ei sen pitäisi olla näin paksua... tai painostavaa. Eikä sitä edes nouse tällaisina päivinä. Tässä on nyt jotain mätää", Hugo totesi Vanhalle Rotalle. Mies kuulosti astetta vähemmän huolettomalta, vaikkei ollut selvästikään aikeissa hätiköidä. Vanhakaan ei ollut erityisen hyvillään asioiden saamasta käänteestä. Mitään juuri tällaista ei hänkään ollut nähnyt, mutta osasi silti kokemuksen pohjalta sanoa, että kun jotain tällaista tapahtui, ei luvassa ollut mitään hyvää. Kumpikaan laivan arvovaltaisista, kapteeni taikka porvarikaan, ei ollut vielä lausunut mielipidettään tilanteesta julki, mutta kumpikin tutkaili tilannetta kannella. Vanhan silmään kapteenin olemus antoi ilmi, että tämä saattoi tietää enemmänkin tilanteesta, ainakin jos huolestunut ilme mitään kertoi, mutta ainakaan vielä tämä ei aikonut puhua.
Vanha Rotta pani merkille, kun nainen ilmaantui kannen alta. Tätä ei ollut juuri näkynyt, mutta tämäkin näytti silti aivan tarpeeksi huolestuneelta tilanteesta. Hugo oli käynyt vaihteen vuoksi hiljaiseksi, joten rotta heilautti tälle kättään ohimennen merkiksi aikovansa tehdä pienen kierroksen, ja suuntasi sitten naisen luokse. Kukaties tästä saisi hetkikseksi juttuseuraa. Kukaties ei. Ei ollut hävittävääkään.
|
|
|
Post by zetsumei on Feb 22, 2010 19:17:48 GMT 3
Nainen puristi rystyset valkeina laitaa ja katsoi kulmat kurtussa sumuun. Tilanne ei miellyttänyt häntä ollenkaan, vaikka hän ei kyllä pahemmin sumuista ymmärtänytkään, ainakaan merellä. Siltikin naisesta tuntui, ettei kaikki ollut niin kuin piti. Hän vilkuili ympärilleen ja huomasi rotan tulevan häntä kohti ja mahdollisimman rennolla äänellä nainen huikkaisi tälle. "Tiedätkö sinä mitään tästä sumusta?" Hän ei vieläkään päästänyt irti laidasta, mutta huomasi nyt puristaneensa sitä rystyset valkeina ja hellitti otettaan hieman. Odottaessaan rotan vastausta Chimamire katsoi ympärilleen, katseen pysähtyessä hetkeksi kapteeniin ja työnantajaan ja poukkoillen hetken päästä takaisin mereen. Tai siis sumuun, jonka takana meri oli, tai ainakin nainen toivoi sen yhä olevan siellä missä yölläkin, tukevasti laivan ympärillä.
|
|
|
Post by submarine on Feb 22, 2010 22:35:06 GMT 3
Vanha Rotta kohautti olkiaan miten taisi, rotilla kun niitä ei ollut läheskään yhtä paljoa. Eikä niitä ollut läheskään yhtä helppo kohauttaa. Mutta joka tapauksessa se kaiketi viestitti epätietoudesta. Merestä hän ei tietänyt juuri muutenkaan, eikä tämä selvästikään ollut mitenkään tavanomaista tai tuttua edes koko elämänsä veden päällä eläneille. Joka tapauksessa, mitään hyvää se ei voinut luvata, se oli varma. Sumu ei ollut luonnollista, se oli varmaa. Sanottiin, että merellä saattoi tapahtua kaikenlaista, mitä ei olisi pitänyt voida tapahtua, ja mitä ilmeisimminkin sitä jotakin oli nyt tosiaan tapahtumassa. "Jotain pahaa. Valppaana", Vanha urahti.
Täydellinen hiljaisuus suorastaan kiusasi korvaa. Tavallisesti aallot kohisivat ja rikkoutuivat vasten laivan kylkiä ja kaikkialla natisi ja nitisi, mutta nyt ympärillä oli hiljaista kuin haudassa. Ainoastaan hermostunut, matala puhe todisti, ettei vielä oltu tultu kuuroiksi. Mutta pitkälti sen hiljaisuuden ansiosta Vanha Rotta erotti äkkiä jotakin keskeltä sumua. Aluksi hän oli luullut sitä vain sattumalta sumun läpi päässeeksi aallonraadoksi, mutta se jatkui. Rotankin tarkkoihin korviin se oli melkein erottumaton, jotakin äärimmäisen pientä läiskähtelyä. Se kuulosti siltä, kuin jokin olisi uinut äärimmäisen hiljaa. Keskittyessään ääneen Vanha tajusi äkkiä, ettei niitä ollut vain yhtä, vaan useampia. Kuin laivan ympärillä olisi kauhonut hyvin, hyvin varovaisesti monia uimareita. Hän osasi sanoa jo aivan varmasti, ettei luvassa ollut mitään hyvää. Toinen käsi löysi tiensä väkipuukon kahvalle.
Vanha Rotta säpsähti, kun joku huudahti äkkiä säikähdyksissään. Joku, ilmeisesti merimies, oli äkkiä ottanut etäisyyttä laidasta ja hapuili nyt veistä vyöltään. Hyvin lyhyen tuijottamisen jälkeen moni alkoi tehdä samoin, kyselemättä edes ihmeemmin mistä oli kyse. Painostava epätietoisuus sai väen varpailleen ja kireäksi, eikä kukaan aikonut selvästikään jäädä tuijottamaan, kun vastassa oli ties millainen vaara. Kannella alkanut häslinki ei selvästikään ollut tervetullutta sumussa lymyäville, sillä äkkiä olemattomat loiskahdukset kovenivat raivokkaaksi veden pieksemiseksi. Sen kuulivat nyt kaikki, ja moni perääntyi kauemmaksi reunan luota. Vanha Rotta teki samoin, ja kiskaisi aseensa samalla esiin hiukkaakaan säästelemättä. Tästä tulisi rumaa, tapahtuipa nyt mitä tahansa, se oli varma.
|
|
|
Post by zetsumei on Feb 25, 2010 17:28:44 GMT 3
Nainen käänsi katseensa rottaan tämän alkaessa puhumaan ja nyökäytti päätään tämän toteamuksen jälkeen. "Valppaana on kyllä syytä olla, se on totta..." Hän katseli sumuun ja koitti sitten kuin ohimennen selässään olevaa nahkapussia, jossa naisen aseet odottivat kaikessa rauhassa. Chimamire toivoi todella, että aseet saisivat myöskin pysyä käyttämättöminä, sillä merellä taistelu ei ollut hänen mieleensä, vaikka usein olikin se joka onnistui aikaansaamaan tappeluita. Niin pieniä kuin isompiakin. Nainen suoristui hieman enemmän kuullessaan jotain sumun takaa, tai ainakin hän oli luullut kuulleensa. Hetken päästä hän kuuli sen taas ja nyt nainen heilautti nahkapussukkansa ottaakseen sapelinsa esiin, sillä luonnoton sumu ja ilmeisesti useamman liikehdintä sumun ulkopuolella ei kuulostanut hyvältä. Kuullessaan huudahduksen, nainen sujautti kätensä pussiin ja vetäisi kaksi sapeliaan esiin, valmistautuen puolustautumaan sitä mikä laidan takana odotti. Myös hän otti pari askelta etäisyyttä laitaan, samalla puristaen tiukasti sapelejaan, niiden terien kaareutuessa naisen selän taakse.
|
|