|
Post by zetsumei on Jan 19, 2010 20:17:12 GMT 3
Chimamire seurasi sivusilmällä mitä laivalla tapahtui, mutta ei pahemmin tuntenut huolta sen tapahtumista ja varsinkaan laivassa olijoista. Hän oli aluksi pelännyt, että joutuisi koko laivamatkan seisoskelemaan työnantajansa vieressä ja yrittää esittää kauhean uhkaavaa, tarkkaavaista ja asialle omistautunutta henkivartiaa. Nainen kyllä osasi käyttäytyä tuolla tavalla, mutta ei se siltikään tarkoittanut sitä, että hän nautti sellaisesta työskentelystä. Mieluummin hän oli hieman kauempana, tarkkaili tilannetta, eli sen mukaan. Kuten nytkin, vaikkakin täällä kuulemma ei olisi mitään uhkia, paitsi jos laiva uppoaisi, mutta siinä vaiheessa ainakin hän olisi ottanut lopputilit ja pitäisi huolen vain omasta hengestään. Naisen katse palasi rottaan, kun tämä alkoi puhua alkeellisella tavallaan ja häntä kieltämättä mietitytti, kuinka paljon toinen pystyi ymmärtämään muiden joskus todella nopeasta ja vaikeasta puheesta. Hän nyökäytti toiselle päätään. "Hengissä oleminen kannattaa. Itse olen tappanut vähemmän ja jäljittänyt enemmän. Aina tehtävän toteuttamiseksi ei ole tarvinnut tappaa." Tällainen esimerkki oli erään susilauman karkoittaminen kylän läheltä. Siinä tehtävässä itse tehtävä oli helpoin, mutta itse palkkion saaminen oli todella tukalaa ja lopulta naisen oli täytynyt itse, ihmissutena murtautua hakemaan palkkiotaan. Kukaan ei kuitenkaan ollut siinäkään vaiheessa kuollut.
|
|
|
Post by submarine on Jan 19, 2010 21:02:09 GMT 3
Nainen puhui totta, aina ei tarvinnut tappaa. Vanha Rotta oli tullut usein tehneeksi sellaistakin, jossa piti lähinnä uhitella, tai kukaties vain murjoa. Toimivat toki nekin. Joskus tosin ei ollut muutakaan vaihtoehtoa, kuin katsoa ettei sätkitty enää. Eipä siinä oikeastaan mitään erikoisempaa. Vanha nyökkäsi jälleen ohimennen, vaikkei keksinytkään mitään erikoisempaa sanottavaa. Olipahan tässä nytkin jo puhuttu melkoisesti ventovieraalle. Mutta ainakin rotta ja nainen ilmeisesti ymmärsivät toisiaan, mikä oli hyvä. Tämän taistelutaidoista ei tosin ollut vieläkään mitään kovinkaan hyvää käsitystä. Osasi kai ainakin jotain.
Laiva narahteli, kun Vanha Rotta tuijotti vieläkin merelle. Jossakin hyvin, hyvin kaukana veden takana oli maata. Todennäköisesti sielläkin olisi rottia. Rottia oli kaikkialla.
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 21, 2010 19:54:32 GMT 3
Chimamire käänsi katseensa merelle rotan katsetta seuraten ja vajosi syvemmälle ajatuksiinsa. Monet työtehtävät vyöryivät hänen ylitseen, samoin kun tappelut työtehtäviä etsiessä ja jotkut pakomatkatkin, kun ihmiset eivät olleet tykänneet ihmissuden naamasta joukossaan. Oikeastaan lähes aina hän oli saanut ottaa koivet alleen muuttuessaan ihmissudeksi, eikä hän oikein voinut ihmisiä siitä syyttääkään. Enimmäkseenhän ihmissudet tekivät pahuuksiaan, mutta hän itse ei laskenut kuuluvansa normaaleihin räyhääjiin, vaan piti itseään hyvänä ihmissutena. Jos nyt kukaan voisi olla hyvä, jos teki tällaista työtä kuin hän, jäljitti ja mahdollisesti myös tappoi.
Nainen palasi ajatuksistaan ja kysäisi rotalta uteliaasti. "Oletko sinä ollut monellakin laivamatkalla?" Hän kääntyi nojaamaan laitaan, vaikka naista hieman huimasikin niin lähellä meren hurjuutta. Kauaa hän ei voinutkaan laidan vieressä olla, vaan nainen siirtyi pari askelta sisämmälle laivaan jatkaen sitten puhettaan. "Ajattelin vain, osaisitko sinä sanoa kuinka kauan tämä kirottu laivamatka vielä kestää?"
|
|
|
Post by submarine on Jan 21, 2010 22:50:52 GMT 3
"Ei montaa. Muutama. Vielä... paljon päiviä", Vanha Rotta totesi. Tarkkaan hän ei tietenkään tiennyt, milloin laiva olisi lopulta määränpäässä, tai nyt ainakin merimatkan lopussa, mutta joka tapauksessa kauas oltiin menossa. Satama oli jäänyt taakse vasta tänä aamuna, joten tässä vaiheessa ei todellakaan kannattanut vielä alkaa kyllästymään. Vanha itse oli oppinut pitämään pientä kärsivällisyyttä yllä tekemällä kaikenlaista huomiota vaativaa ja turhanpuoleista, kuten laskemista. Eipä tosin sillä, että rotta olisi osannut laskea kovinkaan pitkälle, joten turhan kauaa se ei viihdyttänyt. Mutta saisipa ainakin vaihteen vuoksi levätäkin, sitä ei ollut tullut tehtyä turhan paljoa. Välillä oli hyvin kutsuvaa vain istua aloillaan ja olla - etenkin, kun oli tottunut rykimään menemään kuin hullu. "Meri on suuri. Kestää."
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 22, 2010 12:06:37 GMT 3
Chimamiren ilme oli näkemisen arvoinen, kun toinen sanoi matkan kestävän monta päivää. Hän käännähti katsomaan siihen suuntaan missä satamana kuvitteli olevan ja varmaan jos olisi maata nähnyt, olisi nainen hakenut tavaransa ja uinut takaisin maihin. "Monta päivää..." Sanojen perään purkautui huokaus naisen huulilta, hänen tajutessaan, että joutuisi kärsimään pahoinvoinnista todella kauan. Kuinkahan huonossa kunnossa sitä mahtaisi sitten olla maihin päästyään, jos monta päivää on vain oksennellut kaiken ulos. "Oletko sinä koskaan voinut laivassa... Pahoin?" Aluksi hän oli ajatellut kysyvänsä jotenkin salamyhkäisemmin, ettei olisi paljastanut voivansa itse pahoin, mutta toinen oli nähnyt hänen oksentavan komeasti laidan ylitse, joten varsin luultavasti tämä jo tiesi. Naisen katse liukui läpi laivan kannen nopeasti ja kun hän totesi kaiken näyttävän siltä, kuin pitikin, ottaen huomioon laivan keinumisen, hän käänsi katseensa takaisin rottaan. Hetken päästä hänen täytyi kuitenkin varmistaa, oliko oikeasti nähnyt omenan kierivän laivan kantta pitkin laivan keinunnan tahtiin. Varmistettuaan tämän nainen, varsin kalvenneena sulki hetkeksi silmänsä.
|
|
|
Post by submarine on Jan 22, 2010 15:19:24 GMT 3
Vanha Rotta joutui miettimään hetken, mitä tarkalleen ottaen vastaisi. Toisaalta laivan loputon heilunta ja välistä pahaksikin ärtyvä heittelehtiminen oli vähintäänkin epämukava kokemus, siitä ei päässyt mihinkään. Mutta toisaalta sitten taas rotat eivät oikein tulleet pahoinvoiviksi samalla tavalla, kuin ihmiset. Ja vaikka olisivat tulleetkin, ryynääminen kaiteen yli ei oikein onnistunut aivan siitä syystä, että rotat eivät myöskään kyenneet oksentamaan. Vanha ei tosin olisi millään muotoa pahastunut siitä taidosta, muutamaankin otteeseen vatsan pikatyhjennys olisi tehnyt oikein hyvää. Välistä rottia kuolikin syötyään myrkkyä, samalla kun ihmisellä oli ainakin vielä hieman toivoa oksentamisen muodossa. Vaikka toisaalta, rotat kykenivät myöskin haistamaan myrkyn melkein aina. Maistamisesta puhumattakaan. "Juu. Tottuu kohta. Ehkä", Vanha lopulta vastasi, viitsimättä alkaa sekoittamaan toista turhan kanssa ihmisten ja rottien oksennustaidon eroista selittämällä. Eihän se mukavalta tuntunut, joten kaipa sitä pahoinvoinniksikin saattoi sanoa. Mutta ei enää, keinuva laiva oli pelkkää juhlaa verrattuna muutamaan muuhun kokemukseen.
"Syö, vaikka tuntuu pahasti. Muuten ei jaksa. Ei kestä", Vanha Rotta tarjosi ohimennen avuliaaksi katsomansa neuvon. Sama se oli muunkin pahoinvoinnin kanssa, jos ei syönyt niin heikkeni vielä entisestään. Olkoonkin, että se saattoi tuntua kauhealta.
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 24, 2010 16:04:15 GMT 3
Nainen avasi silmänsä hetken niitä kiinni pidettyään ja saatuaan elimistönsä tuntumaan siltä, että voisi avata silmänsä ilman seuraavaa vatsaa kouristavaa pahoinvoinninaaltoa. Hän pystyikin varsin hyvin jälleen katselemaan ympärilleen, kunhan vain ei katsonut, eikä edes ajatellut kauempana pyörivää omenaa. Chimamire saattoi vain toivoa, että joku ottaisi ja nostaisi omenan mahdollisimman pian, ennen kuin se tekisi jonkun hulluksi, esimerkiksi hänet itsensä, sillä nainen pystyi nyt kuulemaan kuinka se kieri edestakaisin. Nainen yritti työntää omenasta lähtevän äänen ulos kuulonsa rajojen sisäpuolelta ja rotan alkaessa puhumaan tehtävä helpottui hieman. Hän nyökäytti päätään, vaikka ei voinutkaan estää itseään kuiskaamasta. "Ehkä..." Toisin sanoen, hän saattaisi kärsiä koko matkan tästä pahoinvoinnista... Hän saattoi vain toivoa, että tottuisi laivan keinuntaan, vieläpä mahdollisimman pian. Rotan lisätessä syömisen tärkeydestä, nainen kalpeni entisestään ja hän joutui vetämään henkeä ennen kuin pystyi vastaamaan yhtikäs mitään. "Syöminen ei kyllä kuulosta kauhean hyvältä, mutta olet kyllä oikeassa. Täytyy viimeistään auringon laskiessa syödä jotain..." Onneksi auringonlaskuun oli vielä tovi jos toinenkin, joten hän saattaisi voitta pahoinvoinnin ennen sitä. Ehkä...
|
|
|
Post by submarine on Jan 24, 2010 18:42:39 GMT 3
Vanha Rotta ei todennut mitään ihmellisempää vastaukseksi, urahti vain hyväksyvästi. Tämä ei ollut millään tavoin hyvä sanojen kanssa, ja jätti mieluummin puhumisen muille ellei suoranaisesti vaadittu osallistumaan. Rotille sanat olivat jo itsessäänkin vaikeita, eikä Vanha kaikesta huolimatta ollut kovinkaan korkealentoinen ajattelija. Piti aina jäsennellä pään sisällä, että sai aikaan mitään järkevää. Siksi rotta ei puhunut turhaan, sen eteen piti nähdä liikaa vaivaa.
"Hyvä sää, etten sanoisi. Vaikka uskaltaisinkin väittää, että se pistää sadetta huomenissa", joku tokaisi äkkiä takana. Vanha vilkaisi puhujaa ja näki, että kyseessä oli sama mies, joka oli jokin aika sitten kirjoittanut jotakin. Ilmeisesti tämä oli päättänyt antaa periksi hyvällä, eikä turhaan tuhertaa jotakin keinuvalla kannella. Mies näytti jokseenkin nuorenpuoleiselta, vaikkei enää aivan nuorelta kuitenkaan. Tällä oli myös suhteellisen hyvät vaatteet yllään. Ja hymynpoikanen kasvoillaan. "Oikein mukava alku matkalle, väittäisin."
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 25, 2010 19:07:54 GMT 3
Chimamire katseli merta ja aivan kuin hän olisi selättänyt suurimman osan pahoinvoinnistaan, tai sitten asian kuvitteleminen vain helpotti naisen oloa. Laivalla olosta hän ei kuitenkaan tulisi ikinä nauttimaan, ei vaikka pahoinvointi häviäisikin, tämä oli hänelle aivan liian luonnoton tapa matkustaa paikasta toiseen. Mahdollisesti nopeampi kuin maata myöten liikkuessa, mutta sentään maalla pystyi itse hallitsemaan tilanteita paljon paremmin kuin täällä, sillä jos nyt laiva uppoaisi, paljoako siinä voisi? Onneksi hän osasi uida, mutta jos maata ei näkynyt ympärillä, niin minne sitä uisi? Sama kuin vain antaisi meren ottaa mitä tämä vaati ja vajoaisi pohjaan. Naisen ajatukset keskeytyivät sääpohdinnoista ja tämä käänsi katseensa tulijaan, antaen varsin tuiman ja synkähkönkin katseensa tutkia tätä hetken. Hän oli eri mieltä tämän sääennusteesta, mutta ei sanonut mitään, sillä mitäpä väliä sillä oli olisiko toinen väärässä, kyllä tämä sen aikanaan huomaisi. Nainen oli täysin varma siitä, että hänen ennusteensa piti paikkaansa. Kun toinen vielä lisäsi kuinka hieno alun matka oli saanut, Chimamire ei voinut olla hiljaa, vaan tokaisi varsin ärtyneesti. ”En näe siinä mitään hienoa.”
//Mää en välttämättä nyt pariin päivään vastaa, kun olen tulossa kipeäksi ja tää olo ei ole mitenkään mahtava. Yritän kyllä vastailla jaksamisen mukaan.//
|
|
|
Post by submarine on Jan 25, 2010 20:44:51 GMT 3
"Sepä johtuukin siitä, että se on ehkä aavistuksen huonompi, kuin muutamat muut säät. Mutta uskopa pois, kyllä se sinustakin olisi hieno, jos olisit viettänyt reilusti aikaasi vaikkapa rajumyrskyissä. Nyt ei tule edes vettä ja tuulikin on kaikin puolin siedettävä, joten sanoisinpa säätä aivan hyväksi", keskustelemaan tuppautunut mies tokaisi sanavalmiisti, vieläkin vinosti hymyillen. Tämä ei selvästikään ollut aikeissa lannistua yhdestä vastaväitteestä. Oikeastaan tämä ei vaikuttanut edes piruilevalta, vaan tuntui olevan hyvin rehellisesti tosissaan. Jokin outo hyypiö tämäkin.
Vanha Rotta pani kaikkein päällimmäisenä merkille, että mies kantoi ainakin näön vuoksi kapeahkoa miekkaa, jos ei muuten. Pistämiseen tarkoitettu ase teki kyllä ikävää jälkeä, vaikkei ollutkaan mikään paras mahdollinen valinta laivaoloihin. Kukaties tämä osasi käyttääkin sitä, kukaties ei, matkaa varten todennäköisesti jokainen oli hankkinut aseen. Eipä tällä näkynyt ainakaan olevan suuremmin arpia, eikä kauheita määriä lihastakaa. Saioa nähdä. "Teillä näytti olevan meneillään jokin keskustelu", ilmestys ikään kuin vain viattomasti heitti ilmaan.
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 30, 2010 20:13:33 GMT 3
Naisen ilme kertoi paljon hänen kuunnellessaan miehen puheita, päällimmäiseksi kasvoista kuvastui se, ettei häntä oikeastaan kiinnostanut. Mutta, hänen mielestään matka olisi saanut alkaa kuinka hienossa säässä tahansa, mikään ei olisi muuttanut hänen mielipidettään tästä matkasta. Tai tulevista laivamatkoista, joita Chimamire toivoi kokevansa mahdollisimman vähän tai mikä parempi, ei enää ollenkaan. "Minä viettäisin paljon mieluummin aikaa rajumyrskyssä kuin tässä laivassa." Myrtynyt ilme kasvoillaan hän kääntyi merta päin ja toivoi todella olevansa rajumyrskyssä missä tahansa muualla kuin täällä, laivassa. Nainen seurasi sivusilmällä mitä mies ja rotta tekivät, jottei kukaan pääsisi yllättämään häntä, sillä ties vaikka mies ja rotta toimivat yhteistuumin ja olivat keksineet jotain juuri hänen päänsä menoksi. Nainen kääntyi hitaasti miehen suuntaan kuullessaan tämän toteamuksen meneillään olevasta keskustelusta ja vastasi varsin viileästi. "Niin meillä oli... Kunnes joku keskeytti sen."
|
|
|
Post by submarine on Jan 31, 2010 1:06:32 GMT 3
Paikalle ilmestynyttä ei näyttänyt juuri naisen happamuus häiritsevän. Tämä naurahti melkeinpä vähättelevästi tämän sanoille, jättäen melkoisen ilmiselvästi tarkoituksella omaan arvoonsa sen yksinkertaisen tosiasian, ettei kukaan ollut kutsunut liittymään seuraan eikä millään muotoa rohkaissut pysymäänkään. "Rajumyrskyssä voisit ehkä ollakin, mutta et laivalla ja rajumyrskyssä yhtä aikaa. Jotenka kuten sanoin, säässä ei ole juurikaan valittamista. Se lienee, kuten sanotaan, asenteesta kiinni. Tai minä ainakin sanon niin, ilmeisesti", mies tokaisi huolettomaan sävyyn. Vanha Rotta ei ollut varma, halusiko mieluummin keskustella miehen kanssa vaiko survaista tälle nopean nyrkin vatsaan. Kumpikin tuntui omalta kantiltaan kannattavalta vaihtoehdolta.
Naisen toinen happamanpuoleinen huomautus sai miehen jälleen naurahtamaan. Vaikkei Vanha mikään ihmistuntija ollutkaan, oli se melkoisen varmasti teennäinen naurahdus. "Lienee siis paras, että liityn siihen, eikö? Luonnollisestikin halunnette, että myös esittelen itseni", tämä tokaisi ja ojensi kätensä. Ihme kyllä ensin rotalle, ja vieläpä täysin ilman näkyvää varautuneisuutta. "Hugo Rast, palveluksessanne. Minut on palkattu tänne enemmän tai vähemmän kartturi ja muistiinpanijana", mies sanoi. Vanha Rotta tuijotti hetken ojennettua kättä jokseenkin oudoksuen, mutta puristi sitä sitten lopulta. Hugolla oli melko tiukka ote - ainakin kun otti huomioon, että tämä kätteli juuri rottaa, jolla oli kolme teräväkyntistä sormea.
Vasta, kun Hugoksi itsensä esitellyt tarjosi kättä naisellekin, tuli Vanha huomanneeksi, että tämä oli tullut nähtävästi epähuomiossa sotkeneeksi kätensä - ja sillä seurauksella hänenkin kätensä - musteeseen.
|
|
|
Post by zetsumei on Feb 2, 2010 20:44:41 GMT 3
Chimamire kuunteli toisen selitystä myrskystä olemisesta laivassa ja tokaisi sitten tämän puheen jälkeen, kuin vastaukseksi toisen 'tai minä ainakin sanon niin' kommentille. "Ilmeisesti, tai ainakin minä kuulin sinun puhuvan jotain." Hän keskittyi jälleen mereen, jättäen ylipuheliaan miehen sivusilmällä tarkkailtavaksi ja toivoi tämän lähtevän. Mitä pikemmiten, sitä parempi molemmille. Tämä siksi, että nainen oli nyt ärtynyt ja ärtyneenä hänestä tuli helposti vihainen ja no, vihaisena hän muuttui yleensä ihmissudeksi ja tuhosi hieman paikkoja. Tai ihmisiä. Mikä nyt sitten olikaan saanut hänet vihaiseksi. Naisen ilme oli näkemisen arvoinen toisen yksinkertaisesti tokaistessa, että miehen olisi kai parasta liittyä keskusteluun ja oli vähällä, ettei hän ottanut ja takonut sapelillaan järkeä toisen päähän. Eikö tämä huomannut äänissä sävyeroja, vai eikö se koskenut häntä? Niin tai näin, oli selvää, ettei Chimamire pitänyt tästä ihmisestä, kuten ei monesta muustakaan. Kuullessaan toisen esittäytyvän, nainen oli yksinkertaisesti kuin ei olisi kuullutkaan ja yhtä positiivisen reagtion mies sai yrittäessään kätellä häntä. Meri vei sillä hetkellä naisen kaiken huomion.
|
|
|
Post by submarine on Feb 2, 2010 21:49:53 GMT 3
Hugo odotteli hetken käsi ojennettuna, josko nainen kuitenkin tarttuisi siihen. Vasta reilusti liian pitkän ajan jälkeen tämä lopulta näytti hyväksyvän, ettei toinen ollut aikeissa heittäytyä ystävälliseksi, kröhäisi ja laski sitten kätensä takaisin alas. "Näyttää siltä, ikävä kyllä, että ystäväsi on ujompaa sorttia", mies tokaisi Vanhalle Rotalle, todennäköisesti härnätäkseen ilmoille edes jonkinlaisen reaktion. Vanha urahti vastaukseksi mitäänsanomattoman puoleisesti, tietämättä mitä muutakaan olisi oikeastaan tehnyt. Nainen ei selvästikään ollut sitä sorttia, että alkaisi sosialisoimaan muuten vain, eikä rotta sitä, että olisi yrittänyt pakolla saada sellaista aikaan.
"Näinpä. Niinpä. On se hirveää, kun tällainen komea mies salpaa hengen niin pahasti, ettei sanotuksi saa", Hugo tokaisi, suoristellen nuttuaan siinä sivussa. Tämän olemuksessa oli reilusti omahyväisyyttä, mutta Vanha ei ollut varma, oliko se todellista vaiko vain teennäistä. Joka tapauksessa, vaatimaton mies ei ollut.
|
|
|
Post by zetsumei on Feb 3, 2010 18:54:16 GMT 3
Nainen tuijotti merta koko sen ajan, mitä toinen kättään oli ojentanut. Hän ei irroittanut katsettaan myöskään silloin kun toinen oli sanonut häntä ujoksi, vaikkakin sormet puristuivat varsin kovasti reunan kaiteen ympärille. Nainen kuitenkin sai itsensä muuten hillittyä ja kaikki olisi ehkä mennyt hyvin, jos toinen ei olisi lisännyt omaa mielipidettään omasta komeudestaan ja sen henkeä salpaavasta vaikutuksesta. Äkäisesti Chimamire käännähti ympäri, otti pitkän askeleen ja oli aivan miehen edessä. "Sinuna minä olisin hiljaa ja poistuisin paikalta vähin äänin. Pilaat meren kauneuden rumuudellasi." Hän seisoi vihainen ilme silmissään aivan miehen edessä ja piti näin huolen siitä, että toinen ei perääntymättä saisi asettaan esiin.
|
|