|
Post by frederico on Nov 19, 2009 15:37:59 GMT 3
//Panin merkille saman itsekin. tosin ymmärsin että mie otti pukkokäden (oikea) ranteesta kiinni vasemmalla (miekaton) ja Pelnor oli miehestä katsottuna oikealla puolella ulkokehällä. ( SIinä välissä Ihmettelinki hieman miehen ajatus mallia mut vasenkätisyys on etu oikeakätisiä vastaan jonka takia näitä sattuu....)Ranteesta kiinni otettaessa olisi tällöin vielä mahdollista astella vain suoraan, jolloin miehen käsi ja pelnorin käsi olisi jäänyt miehen mahaa vasten ja miehen oikea käsi ja olkapää jää vähän kuin lukkoon pelnorin painaessa miekkaa alaspäin ulkopuolelta jolloin joudutaan vähän kuin halaus asentoon. Pelnor nimittäin on vasenkätinen.... mut ymmärsin kyllä pointin... autohittausta ollu paljon//
Pelnor nojautui taaksepäin ja tunsi kuinka miekka kohtasi jotain... Se ei ollut terästä mutta johonkin Pelnor osui. miekka lakkasi vääntyilemästä ja takaa alkoi kuulua kurlutus. Pelnor katseli autiopaikalta kun rotta nosti moukarinsa ja osuma rintakehään paiskasi velton ruumiin kenttään. jos jalat olisivat kantaneet tai Mies olisi pitänyt häntä pystyssä moukari olisi murskannut kaikentieltään. Nyt Pelnor putosi kuin märkä rätti istualleen ja miekka irvokkaasti kyljestä ulos työntyen. Kipu repi hetken Pelnorin sisimpää ja pian tämä veltostui tajunnan karattua jonnekin kauas.
|
|
|
Post by submarine on Nov 19, 2009 16:43:46 GMT 3
((Mjuu. Enkä tosiaan millään tavoin täällä vihaisena murahtele, ajattelin vain selvitellä asioita, ettei mene siihen, että kumpikin turhautuu.))
Vanha Rotta silmäsi hyvin pienen hetken Pelnoria, joka suostui vihdoinkin lopettamaan raivokkaan taistelunsa ja kaatumaan. Kaiketi mies ei kuollut, kun pääsi kaatumaan, ja hengittikin vielä, mutta ainakaan tämä ei enää valittelisi tai estelisi. Ikävä sinänsä, kun tämä lopulta pääsisi ylös, mutta suuri helpotus rotalle - jos nyt pakenijoita enää saisi edes kiinni. Huitominen oli saanut keuhkot hakkaamaan ja sydämen lyömään kuin pajavasara. Mutta siitä huolimattakin, miehessä oli paljon rahaa kiinni. Ainakin siis, jos maassa koriseva ja tuskaisesti örisevä paksumaha vielä pääsisi joskus ylös. Harmi kyllä Vanha ei aikonut tätä jäädä auttamaan. Vielä ennen perään lähtöään Vanha Rotta noukki pikaisesti Pelnorin aseet, työnsi lopultakin oman miekkansa takaisin oikealle paikalleen, ja heivasi loput sitten pikaisesti pimeyteen. Tuskinpa tämä niitä aivan heti löytäisi, vaikka virkoaisikin. Ja sitten rotta pisti ilman soihtua juoksuksi.
Jonkin ajan kuluttua, ehkäpä vartin, Vanha Rotta lopulta palasi takaisin. Verta oli pitkin rengaspanssarin rinnuksia ja kuonossa syvä ja kipeä haava, mutta siitä huolimattakin arpinen rottasoturi puristi kädessään kahta kääröä. Keuhkot ja sydän hakkasivat niin, että tämä istuutui täysin valittelematta alas. Paksumahan korina kuului vieläkin, ilmeisesti tämä ei oikein päässyt mihinkään, mutta Pelnoria rotta ei jaksanut heti alkaa ihmettelemään. Tuskin tämä oli parhaassa vedossa kuitenkaan saatuaan moukarista rintaansa, jos oli missään vedossa. Vanha oli tavoittanut pakenijat vasta aivan joen luona, se kun oli ilmeisesti reilusti lähempänä kaivosta kuin sitä piilopaikkaa, minne oli juostu illansuussa. Joka tapauksessa, miehestä oli ollut enemmän vastusta kuin olisi voinut odottaa. Niinkin paljon, että tämän penikka ja nainen ehtivät paeta, vaikka mies itse lopulta kaatuikin - aiheutettuaan kuitenkin ensin ikävän haavan. Rengaspanssari oli pelastanut kuitenkin siltä iskulta, jonka tämä oli onnistunut raivossaan saamaan läpi ja rintaan. Sekin kivisti. Mutta ainakin, kaiketi, ne tärkeät paperit olivat löytyneet tämän raadolta. Lapsi ja nainen paetkoot, ei niille enää mitään voinut...
|
|