|
Post by submarine on Oct 22, 2009 20:06:43 GMT 3
((Tällä kertaatten Fredericon kanssa.))
"Noniin rotta, näytä nyt mitä osaat! Anna tulla! Anna tulla! Lyö siihen!" mies ärähteli kilpeään heristäen ja tuputti sitä suorastaan naamalle. Vanha Rotta teki työtä käskettyä ja antoi teräspäisen nuijansa rusahtaa puista harjoituskilpeä vasten niin että puu oli vähällä säpälöityä. Takana kyyristelevä lihavanpuoleinen, joskin silti lihaksikas mies sai jotakin oikeaa syytä ähistä. Rotta iski muutaman kerran lisää ensimmäisen perään, kaikki tarkoituksella kuitenkin kilpeen. Mahdollista työnantajaa ei kannattanut lähteä telomaan heti ensi töikseen. Mutta siltikin, melkoisia irvistyksiä miehen kasvoille kohosi, kun raihnaiseksi luultu rotta hakata rusautteli kilpeen kuin pahinkin soturi.
Ympärillä seisoi pienehkö, mutta sitäkin valppaampi ja kiinnostuneempi sekalainen joukko. Suurin osa näistä oli rotevia, lihaksikkaita ja arpisia miehiä, joiden joukkoon tosin vielä vanhentumisen hiljalleen kuihduttamasta varrestaan huolimatta sopi oikein hyvin Vanha Rottakin. Olihan tämäkin arpinen ja lihaksikas. Miehet olivat tehneet pienen kehän tien viereen, ja sisäpuolella käytiin vuoronperään hakkaamassa tämän koko hommasta vastaavan kilpeä. Oli kuulemma kiinnostunut kunnon aseenheiluttajista johonkin hommaan ja halusi katsoa, löytyikö ranteesta ruista. Ainakin tämä oli sentään varustautunut oikein, sillä varalla oli muutama puukilpi lisää. Koko homma tehtiin hieman läheisen kylän ulkopuolella. Vanha Rotta oli ollut istumassa päiväänsä, suunnittelematta mitään erikoisempaa, kun äkkiä oltiinkin tultu tarjoamaan töitä. Ja niitä vastaan ei rotalla koskaan ollut mitään, etenkin kun tarvitsi vain hakata hieman nuijalla kilpeen saadakseen pestin. Muutama miesjoukosta oli jo kokeiltu, mutta suurin osa odotti vielä vuoroaan.
"Perhana, lopeta jo! Lopeta jo!" tuhti mies lopulta karjaisi, kun kilpi antoi periksi nuijan edessä. Vanha Rotta teki mielellään työtä käskettyä, sen verran alkoi runnominen jo tuntua kyljissä. Pihisten rotta päästi nuijakätensä alas ja meni huohottaen sivummalle. Mies puolestaan nyhti haljenneen kilven irti kädestään, otti seuraavan ja komensi uutta tilalle.
|
|
|
Post by frederico on Oct 22, 2009 23:48:43 GMT 3
Pelnor taisi olla joukosta nuorimmainen, pituudensa takia hän jäi suosiolla tuijottamaan miestä porukan takalaitamille. Mies toisensa jälkeen kokeili palkkaajaa, osa paremmalla osa huonommalla menestyksellä.
Pelnor siirtyi tuijottamaan lähemmäs miestä. Hän oli tottunut tarkkailemaan tulevia vastustajiaan. Vaikka gladiaattoritaistelut harvoin päättyvät kuolemaan, on se jokaisella joskus edessä. Se motivoi kummasti tarkkailemaan kaikkia taisteluja, sillä seuraavana päivänä voit itse olla toinen heistä. Silloin etulyöntiasema on sillä joka tuntee vastustajan paremmin. Tämä seikka oli pitänyt Pelnoria varsin varsin kauan hengissä areenalla. Hän oli oppinut kuinka kenenkin kouluttamat gladiaattorit ottelevat miten sotilaat, ritarit, tai varkaat taistelevat, hän oli jopa otellut muutamia rialeitakin vastaan, eikä lainkaan yllättynyt kun tuo rotta miltei mursi kilven hyökkäyksillään. Ne ovat suhteessa paljon nopeampia ja voimakkaampia kuin ihmiset, mutta ulottuvuus ja luovuus ovat pahimmat puutteet. Pelnor mietti mielessään.
Analysoinnin keskeytti palkkaajan vaativa sormen osoitus ja käsky. "Sinä seuraavaksi." "mutta kun ei ole miekkaa, tai nuijaa"Yritin puolustella, ja takana kuului joku ivallinen kommentti viitaten märkäkorviin. "Ei niistä ole kuitenkaan miesten hommiin vaippoihin tuollaiset kuuluis" Kommentti aiheutti muutamia hyväksyviä röhähdyksiä. "No jos pojalla ei ole miekkaa niin joku muu sitten" Mies murahti. Eräs mies marssi paikalle ilkeän näköisen tapparan kanssa ja kolahdukset ja murahdukset alkoivat. Tämä ei kuitenkaan Pelnoria kiinnostanut vaan hän marssi metsän laitaan ja leikkasi veitsellään itselleen sopivan sauvan. Nopeasti syntynyt ase sai nyt kelvata kun muutakaan ei olisi tarjolla.
Pelnor asteli takaisin kun mies kätteli edellisen kirveen heiluttajan ja kumartui nauttimaan hieman juotavaa. Jälleen sama mies hörähti kuuluvasti "Nyt se poika sekosi päästään, kepilläkö miekkamieheksi." Kokenut karju alkoi nauraa ja sai muutaman muunkin kovailmeisen miekkamiehen mukaan leikin laskuun.
Pelnor tunsi itsensä hölmöksi seisoessaan keppi kädessä muiden pilkattavana, mutta se taisi kelvata kun Mies otti kilpensä kouraan ja huvittuneena asteli pojan eteen. "noh junnu jos et muuten usko ettei sinusta näihin hommiin ole, niin tule ja pistä parastasi"
Pelnoria hieman närkästytti tämä iva ja kesti hetken ennen kuin hän tasaantui. Miehet nauroivat taas "Se yrittää varmaan pitkästyttää vastustajansa" Lopulta hän alkoi liikkua. Aluksi kevyesti tuntumaa hakien. Lyönti oikealta vasemmalta ylhäältä. Ehkä aivan ensimmäinen asia minkä hän oli oppinut ja takaisin valmiusasentoon. "Mummonikin lyö kovempaa, uudelleen" Mies ärähti kilven takaa. Sama sarja toistui. Pelnor lisää painoa iskuihin ja mies murahtaa hyväksymisen merkiksi, "Ei riitä" ja tuuppaa kilven reunalla Pelnoria vartaloon. "Ei pärjää edes aseettomalle miehelle" Sama tyyppi jatkaa porukasta. muut ovat jo vähän hiljentyneet seuraamaan nuorukaista takomassa kuvittellisella miekalla kilpeä.
Pelnor lisää hieman vauhtia ja lisää lyönteihin painoa. Nyt vastustaja joutuu jo iskemään kilpeä vastaan ja siirtämään painoa ottakseen lyönnit vastaan. Tuore seetri seiväs kolahtelee kilpeä vasten ja Miehillä alkaa olla hiki " Jalat tanssivat kun lyöntipuolet vaihtuvat ja Pelnor lisää vielä hieman painoa, koska vastustaja ei hyökkää hän voi seurata miehen toimintaa. Aivan kuten hän seurasikin mies joutuu Pelnorin pituuden takia pitämään kilpeä hieman korkeammalla ettei yläreunaan tulleet osumat liu siitä hänen päähänsä joten jalat jäävät suojaamattomiksi. Askel lyönti askel lyönti ja lyönti edelleen sama kaava toistuu mutta miehet alkavat ähistä. Pian Pelnor huomaa että vastustajan etummainen jalka on kilven ulkopuolella. Tätä hän on odottanutkin ja sama kaava toistuu mutta nyt Pelnor ottaakin pari askelta lyöntiin painoa ja ujuttaa toisen jalkansa vastustajan nilkan taakse. Vastustajalle jää vaihtoehdoiksi joko ottaa lyönti vastaan kilvellä jolloin Pelnor jää Vastustajan selän taa, tai peruuttaa jolloin jalat sotkeentuvat ja kaatuminen on enemmän kuin todennäköistä....
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2009 0:56:54 GMT 3
Vanha Rotta katseli vieläkin hieman huohottaen sivulta. Pojassa oli kyllä puhtia reilusti, vaikka muille jakaa. Eikä tämä käynyt edes miehen päälle pelkin hartiavoimin, vaan tiesikin selvästi jotakin. Tällä oli soturin asento ja soturin otteet. Loppujen lopuksi aseet eivät tehneet taistelijaa - tämä taistelijahan oli peräti tehnyt aseensa. Tässä pojassa... ei, tässä miehessä. Tässä miehessä oli sentään hieman lupausta. Toki suurin osa paikalle vauvautuneista oli tappanut oman osansa ja osasi heiluttaa asetta, osaamattomat oli jo poimittu joukosta ja hakattu kilvellä päähän, mutta tässä tapauksessa oli kuitenkin jotain outoa. Jotenkin tämä käyttäytyi... paremmin, kuin suurin osa kovaksi keitetyistä lihaskimpuista. Tiedäpä häntä.
Lihaksen ja läskin täyttämä mies ei selvästikään ollut tässä toden teolla, ei etenkään nyt. Tämä piteli kilpeään lähinnä vain punnitakseen iskuja, otti muutaman askeleen kun vaadittiin ja selvästi laskeskeli, mahtoiko itse kukin olla palkkaamisen arvoinen vaiko ei. Ja tältä nuorelta hölmöltä, joka huitoi pelkällä puukepillä, ei mies odottanut selvästi yhtään mitään. Soturi tämäkin oli, arvet, lihas ja vyöllä roikkuva leveä ja lyhyt miekka todistivat sen, mutta Vanha Rotta näki, ettei mies ollut tässä soturina. Tositilanteessa mies olisi todennäköisesti runtannut kilpensä pojan lyöntiin ja pakottanut lävitse, mutta nyt, pelkkänä puolustajana, tilanne oli toinen. Jouduttuaan jo hieman keskittymäänkin koko hommaan kilpimies jätti täysin huomiotta pojan jalat - kilpi oikeastaan vei tältä näkyvyyden. Raskaansorttinen mies oli aikeissa perääntyä samaan malliin kilpi koholla, kun äkkiä toinen jalka ei tullutkaan. Älähtäen tämä tuiskahti takamukselleen niin että jymähti, ja otti vielä siinä sivussa nopean kepinnapautuksen päälaelleenkin. "Riittää riittää, perhana se riittää", mies ähisi vähintäänkin karvaasti kohottaessaan kilpeä lisälyöntien varalta suojakseen, ennen kuin lähti kömpimään ylös. "Mene nyt sinne odottelemaan, pääset mukaan", tämä ähkäisi ja mulkoili sitten raivokkaasti ivanaurua rääkyvää joukkoa. Seuraava epäonninen kokelas saisi aivan varmasti kaivella hampaitaan niin kurkustaan kuin maastakin.
"Tänne", Vanha Rotta urahti pojalle, kun seuraava veti aseensa esiin ja tuli hakkaamaan kilpeä, ja viittasi kädellä. Arpinen, vanha rial halusi hieman tutkailla poikaa lähemmin, tämä oli mielenkiintoinen tapaus. Eikä rotalla ollut hajuakaan siitä, miten tämä pyöri aseettomana hakemassa soturinpestiä, vaikka mitä selvimmin lyömävälinettä kaipaili. Samalla piti availla vesinassakkaa, kuuma päivä vei vanhasta ikävästi puhtia.
|
|
|
Post by frederico on Oct 23, 2009 11:46:52 GMT 3
Ajatus oli toiminut... tosin miehellähän ei ollut miekkaa. Se olisi tupsahtanut kylkiluien väliin hyvin ikävästi tuossa. Pelnor ojensi kättään kouluttajalle ja auttoi tämän pystyyn. Mainiten tosiseikan hänele.
Hikeä kasvoilta pyyhkiessä Pelnor kuuli rotan kutsuvan häntä. Hän noukki leipälaukkunsa ja kaiveli sieltä vesileilin. Pelnor katseli rottaa kävellessään. Ehkä koskaan vanhin näkemäni rotta. Pelnor oli nähnyt paljon rottia, mutta nyt ensimmäistä kertaa joku kutsui häntä, ja piteli vesileiliä, eikä keihästä tai miekkaa. Arpia rotalla oli. Se siis oli varmasti taistellut. Samaa ei voi sanoa Pelnorista. Jos areenalla sai haavan. Se oli puolen tunnin sisällä hoidettu ja murtumat lastoitettu ja salvoja käytettiin runsaasti. Haava luonnossa saattoi tulehtua ja märkiä, mutta siellä ne paranivat puhtaana nopeastikin.
Rotan luo päästyään Pelnor pudotti seetriseipään jalkojensa juureen. "Melkoista kyytiä annoit tuolle miehelle."
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2009 13:29:40 GMT 3
Vanha Rotta ei vastannut mitään ilmeiseen kehuun, vaan silmäili vain miestä vesinassakkansa kanssa. Kyllä, tämä näytti jopa lupaavalta. Ihmeen arveton soturiksi, puhumattakaan aseettomuudesta, kukaties jokin taistelukoulun oppilas. Niillä oli paha tapa hyytyä kesken ensimmäisen tosipaikan tullen, mutta tässä oli kuitenkin jonkin verran lupausta. Kukaties kannattaisi olla hyvää pataa. "Mist tulet?" Vanha Rotta kysäisi vesihörppyjen välissä, sikäli kuin pistely kyljessä antoi myöten. Nimi ei rottaa kiinnostanut, se oli vain joukko äännähdyksiä. Se, mitä mies oli tehnyt, kiinnosti monestakin syystä paljon enemmän.
Taaempana hurrattiin, kun tällä kertaa kilvenkantaja alkoikin runnoa seuraavaa epäonnista raskaalla puukilvellään päin naamaa. Kyllä, tällä oli selvästi hieman kalavelkoja äskeisestä, vaikkakin ne maksettiin nyt jollekin muulle.
|
|
|
Post by frederico on Oct 23, 2009 15:57:13 GMT 3
Rottahan oli utelias... Kaksi lausetta eikä vaadettakaan rahoista. Pelnor katseli Vanhaa rottaa kiinnostuneena. "Syrakusasta" Oli yksinkertainen vastaus. Pelnor katseli kun kouluttaja rusikoi yhtä miestä kilvellä kipeästi. "Taisi suuttua tuo mies. "Pelnor nyökkäsi kilvenkantajaan.
"Tai siis alunperin kasvoin Thurnissa. Se on kaukana täältä. Siellä minä kasvoin" Mies katseli hetken kouriaan " ja hmm... Opiskelin, myöhemmin purjehdin sitten pohjoisemmaksi ja nyt olen tulossa Syrakusasta... Entäpä itse?"
Takana raahattiin sijaiskärsijä, joka sai kokea kilven mahdollisuudet aseena, parantelemaan ruhjeitaan syrjemmälle. Pelnorilla oli ikävä kutina selkäpiissä että tuosta saatettaisiin keskustella majatalossa uudelleen.
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2009 16:51:05 GMT 3
"Sielt ja täält", Vanha Rotta vastasi miehelle. Se oli pitkälti tottakin, rotta oli niin pitkälti sieltä ja täältä kuin vain mahdollista. "Tapellut siellä, tapellut täällä", rotta jatkoi hieman ja osoitti lukuisia arpiaan, jotka nahkaa kirjoivat. Ne todistivat kyllä sanat paremmin kuin varmasti. Kuusi suurta taistelua, ryöstöretkiä, välillä henkivartijanakin huitomista kun joku vain otti, palkkamiekkana hakkaamista. Ei ollut kovinkaan montaa maksullisen aseenheiluttelun muotoa, jota Vanha Rotta ei olisi nähnyt.
"Missä oppit tappelun?" Vanha Rotta kysyi hetken perästä, hörpättyään taas vettä. Sitä mies ei ollut kertonut, vaikka sen rotta oikeastaan eniten halusikin tietää.
|
|
|
Post by frederico on Oct 23, 2009 17:27:47 GMT 3
Pelnor katseli rottaa, samaan kastiahan he tavallaan olivat. "Pentuna jouduin orjaksi... Kasvoin gladiaattoriksi, sitä ennen olin jossain koulussa muistan opetelleeni ratsastamaan... en muista paljoa niistä ajoista. " kohautan olkapäitäni. "Thurnin Gladiaattorikoulu oli kotini yli 10 vuotta, siellä oppikaikenlaista...."
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2009 19:57:02 GMT 3
Gladiaattori. Se selitti toki paljon. Orjataistelija, joka joko taisteli tai kuoli. Vanha Rotta ei koskaan ollut ollut sellainen, vaikutti huonolta uralta, mutta ainakin siellä oppi pitämään itsensä hengissä. Ja selittipä se aseiden puuttumisenkin. Olipa mies karannut taikka päässyt vapaaksi, ei tällä ollut kuitenkaan omaisuutta. Vanhaa ei suuremmin haluttanut edes miettiä, millaista oli taistella henkensä edestä ilman palkkaa. Se oli vähintäänkin surkea kauppa. "Mitä aseita tuntee?" Vanha Rotta kysäisi, vieläkin aavistuksen kiinnostuneena koko jutusta. Miehestä saattaisi saada mukiinmenevän selustavahdin. Sellainen kannatti olla, jos aikoi selvitä hengissä palkkamiekkana. Jonkun piti vahtia selustaa.
|
|
|
Post by frederico on Oct 23, 2009 22:14:45 GMT 3
"Kymmeneen vuoteen ehtii oppimaan kaikenlaista. Ensimmäinen ase oli lyhytmiekka ja kilpi. Pian sen jälkeen koulutukseen tuli keihäs. Perus jalkaväen aseistus ja taistelutavat. Nämä olivat koulutuksen kulmakivi. Sen jälkeen opittiin käyttämään sapelia sotavasaraa,nuijaa kirvestä. Aamutähteä... miltei kaikki yhden käden aseet. Ruoskaa lukuunottamatta. Oikeastaan ainoastaan jouset, ruoska ja linko jätettiin koulutuksen ulkopuolelle. Kahdenkäden aseista miekka tuli tutuksi ja meille tuotiin kouluttaja pohjoisesta tapparalle. Lähes kaikki mitä käsiin saa, kelpaa aseeksi.... Riippuu vastustastaja." Kohautan olkapäitäni. "Parhaat aseet ovat mieli ja sielu, kunhan vain on tahtoa." Pelnor ei oikeastaan osannut selittää.
Koskaan kukaan ei ollut kysynyt mitä aseita hän osasi käyttää. Aina hänelle oli annettu aseet kysymättä ja niillä oli selvittävä. Jos hän sai valita Pelnor ottaisi keihään, miekan, ison kilven ja tikarin. Koskaan häneltä ei vain sitä kysytty. Vanhemmat gladiaattorit valitsivat ensin ja se määräsi sen mitkä aseet nuoremmalle jäi. Ehkä tämän takia Pelnor ei koskaan kiintynyt aseisiinsa, ne olivat työkaluja joilla pysyä hengissä. Reissussa raskas karhukeihäs oli paras, sillä sai saalista ja se kelpasi torjumaan karhunkin hyökkäyksen ihmisestä puhumattakaan. Toisaalta taas jos vastassa oli haarniskoitu sotilas sotavasara tai aamutähti olisi paras, miekka oli hyvä yleisase ja sopi panssaroimattomia sotilaita vastaan.
Pelnor katsoi avuttomana rottaa ja päätti pohdintansa "Suurin osa lähitaistelu aseista on tuttuja. suurin osa voitoista tuli miekalla ja tikarilla, kuten myös tappioistakin, mutta onko sinulla tietoa, miksi hän oikein miehiä kaipaa... ja ilmeisesti hyviä. " Hän lisäsi kun eräs mies sai hylätyn tuomion kentällä, vaikka vaikutti kohtuulliselta miekan heiluttajalta.
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2009 22:44:33 GMT 3
"Jotain tahtoo tappaa", Vanha Rotta vastasi, pohtimatta asiaa sen suuremmin. Jos haluttiin taitavia aseenheiluttajia, jotakin piti saada hengiltä. Yleensä se jokin vaati myös oikeaa yrittämistä, jos miesten piti osata asiansa. Kun haluttiin paskasakkia vain rikkomaan paikkoja, palkattiin isoja ja typeriä, sellaisia jotka eivät osanneet laskeskella henkiinjäämisensä mahdollisuuksia. Kun haluttii jotakin haastavaa hengiltä, palkattiin kokoon katsomatta niitä, jotka osasivat jotakin. Niin yksinkertaista se tuppasi olemaan. Vanha oli nähnyt oman osansa kummastakin huitomisesta, ensimmäisestä ennen kuin oli tarpeeksi hyvä toiseen.
"Ota. Keppi ei pelasta", Vanha Rotta totesi, ja ojensi kuluneen lyhyen miekkansa miehelle huotrineen päivineen. Ase oli nähnyt reilusti toimintaa, eikä siinä ollut mitään kaunista. Terä oli naarmuilla, lovinen, epätasainen ja kulunut, kahva halkeillut, likainen ja räädytön. Huotrakin oli pitkälti enää puuta, nahka sen päältä oli repeillyt ja irtoillut monesta paikasta. Mutta ase se silti oli, täysin toimiva ase. "Takaisin kun saat muuta", Vanha jatkoi. Tietenkään tässä ei oltu jakelemassa mitään armolahjoja, kunhan nyt pidettiin omaksikin eduksi hengissä.
|
|
|
Post by frederico on Oct 23, 2009 23:32:27 GMT 3
Pelnorin leuat olivat pudota hämmästyksestä kun rotta tuuppasi miehelle miekan kouraan. "Mutta kiitos" Pelnor sai sanotuksi, hänen täytyisi ehdottomasti muuttaa käsitystään rotista "Ikä tuo teille kaukonäköisyyttä ystävä hyvä" Pelnor veti miekan huotrasta ja katseli sitä..." Jos käymme vielä kylässä, niin lupaan huoltaa tämän." Kyllä sillä pistäisi aivan hyvin, mutta pelkkä pisto ei lohduta jos ase ei tule haavasta ulos. Pelnor tuijotti miekan terää pitkin ja katseli sitä. "Hyvää työtä tämä on, kestänyt paljon mutta silti suorateräinen. vaikka selvästi sillä on otettu vastaan iskuja" Mies työnsi miekan huotraan ja huotran laukkuun. Kaiveli sieltä vähän leipää. "Tämän sain eilen eräältä leipurilta..." Hän repäisi puolikkaan limpun puoliksi ja ojensi rotalle toista puolikasta "Ole hyvä, se on vielä tuoretta... Koskahan muuten lähtö on?"
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2009 23:52:31 GMT 3
Vanha Rotta otti valittamatta vastaan ojennetun limpunpalan, ja haukkasikin siitä. Lopun tämä laittoi nälän varalle syrjään, syömisestä kun ei ollut vielä kovinkaan kauaa. Mies mitä luultavimmin pysyisi näiden molemminpuolisten toveruuden osoitusten jälkeen sovussa rotan kanssa, tai niin sopi ainakin toivoa. Ja sehän tässä oli tarkoituksenakin, piti saada joku vahtimaan selustaa. Muuten kuoli kovinkin palkkasoturi, vaikea sitä oli joka suuntaan katsoa yhtä aikaa. "Kii-os. Muutama noita", Vanha rotta totesi, osoittaen rinkiä, josta suurin osa oli kuin olikin jo testattu. Arviolta neljä Vanhan ja miehen lisäksi oli hyväksytty mukaan. Ja alkoipa kilpeä pitävä mieskin näyttää jo hieman touhuun väsyneeltä. Tätä oli kuitenkin hakannut nyt reilu tusina raavasta miestä minkä vain pystyi. Mahtoi olla jo käsi kipeänä.
|
|
|
Post by frederico on Oct 24, 2009 14:27:18 GMT 3
Pelnor haukkasi hyvällä ruokahalulla omaa leipäänsä. Ei hullumpi alku, Ikäväkseni vain huomaan sen öykkärinkin päässeen mukaan. Ei sillä että se olisi ongelma. On olemassa pahempiakin asioita, mutta paremminkin olisi voinut käydä. Ennakko asenteet joutaisi nyt romukoppaan. mies vilkaisi rottaa joka natusteli hiljakseen leipäpalaa.
|
|
|
Post by submarine on Oct 24, 2009 15:05:01 GMT 3
Kokeiluhomma alkoi olla ohitse. Kilvistä viimeinen oli jo murtumispisteessä, eikä miehiäkään ollut enää koettavina. Oli siis aika kai ajaa turhaksi todetut pois ja kertoa mukaan selviytyneille siitä, mitä tuleman piti. Eikä kilpeään kannatellut mieskään ollut tästä todellakaan pahoillaan laskiessaan vielä jotenkuten selvinneen suojansa ja hieroessaan jomottavaa kättään. Tämä kuitenkin odotti, kunnes ne, joille asia ei kuulunut, lantustivat jo takaisin kylää kohti. Vanha Rotta ehti hörpätä vielä vettä, ennen kuin työnsi nassakan takaisin reppuunsa.
"No niin, paskiaiset. Teissä oli sentään jotain palkkaamisen arvoista. Homma menee nyt näin: me lähdemme joelle, otamme siellä kyydin proomulta ylävirtaan ja astumme maihin siellä, missä minä sanon. Te ette tule olemaan ainoat, jotka tähän hommaan on otettu. Teille maksetaan tästä hyvin, mutta vasta kun kaikki on ohi. Tehtävästä ette kuule tässä, vaan perillä. Jos ei miellytä, voitte häipyä saman tien", mies ärähteli, hieroen yhä kättään. Tämän maha tärähteli raskaiden askelien tahtiin, kun mies asteli edestakaisin kuuden soturinsa edessä. Vanha Rotta pysyi vaiti. Jotakin valonarkaa tehtävässä oli, mutta olkoot. Jos rahaa tulisi hyvin, niin eipä siinä sitten mitään.
|
|