|
Post by frederico on Oct 30, 2009 13:27:37 GMT 3
mies murahteli ja ärähteli heille käskyjä lyhyeen tapaansa. Kun he lähtivät illan hämyyn jälleen kohden tuntematonta. Nyt Pelnor oli vuorostaan joukon hännillä, joskaan ei kovin kaukana edellä menijästä. Hän liikkui sulavasti ja vähät varusteet eivät pitäneet ääntäkään. Samalla kun he kiersivät soihtujen osoittamia vartijoiden paikkoja. Pelnor ei olisi huolissaan vartijasta soihdun kanssa, mutta jos tuolla pusikossa kykkisi joku ilman valonlähdettä ei sitä huomaisi kauempaa, ennen kuin se iskisi kimppuun.
Kun he törmäsivät neljään vartijaan, oli Pelnorin silmät jo tottuneet pimeyteen. Käsky kävi ja Pelnor taputti varovasti rottaa "Otan viimeisen oikealta" Samalla Pelnor aloitti varovaisen kiertämisen vastustajan selustaan. Soihdun valo ei kantanut kauas ja Pelnor oli varma että soihdun valoon tottuneet silmät eivät näkisi kovinkaan kauas pimeyteen. Samalla hän otti valmistautui ottamalla miekan vasempaan käteensä //Pelnor on vasenkätinen// Hän seurasi muiden soihtujen liikkeitä nopeasti kiertäessään sivustaan. Mikäli ne alkaisivat siirtyä kauemmas toisistaan, Pelnor saattaisi aikaistaa hyökkäystään, muutoin hän kiertäisi suoraan taakse odottamaan.
|
|
|
Post by submarine on Oct 30, 2009 16:31:08 GMT 3
Sen verran vartijanelikolla oli järkeä, että miehet pysyivät lähellä toisiaan. Nämä kyllä levittäytyivät, mutteivät kuitenkaan niin paljoa, että soihtujen valokehät olisivat erkaantuneet toisistaan. Pysyivät siis kaikin puolin lähellä, ettei yksittäin vihollinen voisi alkaa yksi kerrallaan nappaamaan. Vanha Rotta, se kaikista äänekkäin joukosta, ei edes yrittänyt väijyä selustaan, vaan pysyi pimeässä paikoillaan. Miehet olivat ehkä viidentoista askeleen päässä, niin että valo alkoi jo lähestyä. Rotta ei olisi soihtua joutunut käyttämään koskaan tai missään, ei ainakaan tällaiseen. Oikeastaan Vanha tiesi tarkkaan kaikkien kolmen kumppaninsa sijainnin pelkän kuulon varassa sen jälkeenkin, kun nämä hajaantuivat. Ihmiset olivat siihen liian huonokorvaisia, mutta rottavahti olisi paljastanut jo koko joukon - kuulon ja hajun perusteella. Vanha Rotta oli tyytyväinen niiden olemassaolemattomuuteen ja poimi käden ulottuville sattuneen kiven.
Kun käsky hyökätä tuli, ei se todellakaan tullut hiljaa ja vaivihkaisesti. Paksumaha ärähti melkoisen lujaa: "Nyt!" ja joukko ryntäsi tekemään selvää niistä, jotka olivat luulleet olevansa tämän kohtauksen hyökkääjiä. Äkillinen ääni ja liike joka suunnalta sai miehet sen verran hämminkiin, että kaksimiekkainen - tosin vain yksi miekka esillä - kaatoi ensimmäisensä ennen kuin vastarintaa ehti edes tulla. Se oli siisti sivallus kaulaan. Vanha Rotta jätti siistit ja koreat temput muille ja teki vain sitä, mikä todistetusti toimi. Vartija näki moukarilla aseistautuneen rotan hyökkäävän varjoista ja otti heti paremman asennon miekka tiukasti edessään. Rotta hyökkäsi kohti moukari korkealla, ja arvioiden itsensä nopeammaksi vartijakin kohotti aseensa iskuun. Sitten se käsi, jossa ei olisi pitänyt mitään edes olla, heilahti ja sinkosi kivenmurikan kauniisti muutaman harppauksen päästä melko tarkalleen vasten miehen vasenta silmää. Se olisi riittänyt saamaan kovemmankin körilään toimintakyvyttömäksi, ja taaksepäin hoippuva, ähisevä mies sai äkkiä raskaan, teräksisen moukarinpään rintaansa niin, että putosi istumaan siinä paikassa. Tämä ehti hetken haparoida kähisten, mitä selvimmin keuhkot murskana osumakohtaa, ennen kuin toinen moukarinisku heitti avokypärän päästä ja kolmas tuli melkein tasantarkkaan silmien väliin. Ne pullistuivat hieman päästä kallon murskaantuessa, mutta itse mies oli kuollut ennen kuin edes osui maahan. Se ei ollut ollut taistelu vaan tappo, mutta Vanhaa Rottaa ei juuri niiden ero kiinnostanut.
|
|
|
Post by frederico on Nov 1, 2009 21:28:50 GMT 3
Pelnor ehti kiertää miltei puoliväliin kun komento hyökätä kuului. Sekasortoa silmänräpäyksen seuraten hän näki kun aluksi muukalainen iski mieheltä kurkun auki. Rotta syöksyi miehensä kimppuun ja yllättäen mies heilahtikin oudosti... Pelnorin valitsema mies pyörähti äänien suuntaan ja samalla Pelnor polkaisi itsensä vauhtiin ja kolmen askeleen päästä oli jo vartijan kimpussa. Mies ehti kääntää kylkensä parahiksi kun Pelnor upotti miekkansa miehen sisuksiin. Kun miekka oli uponnut Pelnor painoi kätensä miehen suun eteen ja laski ruumiin äänettömästi maahan. Keuhkoihin uponnut miekka nosti jonkin verran verta kurkkuun joka sai Pelnorin kädet liukkaiksi. Pelnor pyyhki kättään lahkeeseen ja talloi pudonneen soihdun sammuksiin....
|
|
|
Post by submarine on Nov 2, 2009 15:50:27 GMT 3
Se ei kestänyt kauaa eikä ollut millään muotoa tasaväkistä. Vartijat olivat mitä ilmeisimminkin uskoneet ajavansa pimeässä hiipivät pakosalle pelkästään näyttämällä miekkaa ja soihtua. Näillä ei ollut ollut juuri mitään mahdollisuuksia. Paksumahakin lopetti oman vastustajansa nopeasti sivalluksella polviin ja survaisulla kurkkuun. Ääntä oli kyllä tullut, mutta se oli kuitenkin loppunut nopeasti. Vanha Rotta pyyhkäisi pahimmat veret moukaristaan, ennen kuin alkoi silkasta tottumuksesta etsiä raadon rahapussia.
"Anna olla, tampatkaa ne soihdut sammuksiin ja jatketaan, ennen kuin täällä ovat kaikki lähistön vartijat möllöttämässä", paksumaha komensi miekkaansa pyyhkiessään, potkien itsekin uhriltaan pudonnutta soihtua. Vanha ei viitsinyt ruveta väittelemään. Tuskinpa tällaisella suurtakaan omaisuutta oli, ja siitäkin suurin osa oli varmasti siellä, missä tämä ikinä olikaan vielä eläessään majaillut. Kauempana näkyi sitä paitsi soihdun kajo, joka vaikutti hiljalleen lähestyvän. Paras vain pistää jalkaa toisen eteen ja keskittyä sotasaaliiseen sitten myöhemmin...
Ja sitten sitä taas pian juostiinkin.
|
|
|
Post by frederico on Nov 2, 2009 18:11:38 GMT 3
Pelnor pyyhkäsi nopeasti miekkansa vartijan ruumiiseen ja pisti sen takaisin huotraansa. Hän otti poimi maasta itselleen vartijan käyttämän leveän miekan. Se sopi paljon paremmin aseeksi vallitseviin olosuhteisiin. Pitkään taisteluun lähteminen pelkällä lyhyellä miekalla oli lähes hulluutta, joskaan ei se vieläkään täysin tervettä ollut. Edes jokin panssari jolla ottaa iskuja vastaan olisi hyvä.
Pelnor kerkisi vain kaapata miekan mukaansa kun he olivat jälleen juoksemassa. Toivottavasti lähistöllä ei olisi vartijaa joka oli huomannut heidät, muutoin he saattaisivat joutua hommiin liiankin tosissaan.
|
|
|
Post by submarine on Nov 2, 2009 19:41:02 GMT 3
Lisää esteitä ei matkalla tullut, vaikka muutama vartija ohitettiinkin melko läheltä. Nämä eivät suuremmin mitään huomanneet, öisessä metsässä kun oli vaikea pysyä erityisen terävänä, vahtipa mitä hyvänsä. Tässä tosiaan kaarrettiin jotakin kohti, ei menty suoraan. Vanha Rotta arvaili, että syynä olivat joko vartijat, joita varmastikin olisi enemmän lähempänä, tai sitten mahdollisesti se, että paksumaha halusi lähestyä paikkaa jostakin tietystä suunnasta. Ja niinhän sen lopulta saattoi nähdä olevankin, kun valoa alkoi kajastaa.
Kaivos ei ollut tasamaalla, vaan melko pienessä laaksontapaisessa, jonka pohjalle oli rakennettu itse kaivoksen lisäksi useita pieniä ja jo kaukaakin selvästi karkeatekoisia taloja. Vanha Rotta ei kaukaa kyennyt kunnolla niitä laskemaan, mutta ainakin kahdeksan tai kymmenen niitä oli. Lisäksi oli pystytetty paaluvarustusta, etenkin vastakkaiseen suuntaan kuin siihen josta nelikko lopulta ilmaantui laakson ylle. Syykin oli selvä, sillä siinä suunnassa oli raivattu ja tasoitettu maata, todennäköisesti että kalustoa saataisiin kuljetettua. Yölläkin paikka oli hyvin valaistu ja siellä kulki vartijoita. "Homma menee näin. Kaksi menee tuonne ja hoitaa portit auki. Ja yksi tulee minun kanssani pitämään huolen, että mahdollisimman moni nukkuvista tapetaan ennen kuin edes tajuavat mitä tapahtuu. Nuo kaksi viimeistä ovat parakkeja", paksumaha selitti, osoittaen pimeässä sormella kahta rakennusta muiden joukossa.
|
|
|
Post by frederico on Nov 2, 2009 20:45:24 GMT 3
"Minä ja rotta otetaan portti."Pelnor toteaa suoraan "Lukitaan vaan ovet ja tuikataan parakit tuleen. Se pitäs vartijat kiireisenä. Jos kierrämme tuota kautta Pelnor osoittaa kylän laitaa pääsisimme kylään ehkä nujertamalla yhden tai kaks vartijaa. "Pelnor jatkoi rotalle." Sen kiven kanssa olit varsin näppärä, kannattaa varata sellainen käden ulottuville."
Pelnor katseli kylää arvioiden mahdollisuuksiaan. Soihtuja on varsin tiheään, joka tuottaa ongelmia. Toivottavasti rotan aistit ovat sen verran tarkkoja että se toisi sen edun jota he kaipaisivat. "Pitäiskö sen toisen ryhmän olla jo asemissa portin luona?" Pelnor kääntyi katsomaan paksumahaa...
|
|
|
Post by submarine on Nov 2, 2009 21:44:17 GMT 3
"Pikapuoliin viimeistään. Ne teurastetaan nuolilla, jos eivät ole portit auki", paksumaha vastasi, kommentoimatta kuitenkaan enää mitenkään mitään. Tämä vain viittasi hiljaiselle kaksimiekalle, joka seurasi perässä. Nämä katosivat pimeyteen, alas jyrkänpuoleista rinnettä. Vaikka kumpikin koetti olla aivan varmasti hiljaa, niin ainakin Vanha Rotta kuuli selvästi, kun soraa ja maata valui näiden alla alas. Mutta tuskinpa se ihmiskorvaan erottuisi - tai siinä toivossa oli ainakin hyvä elää. Muuten tulisikin kuolema ja nopeasti.
Ohimennen Vanha Rotta vilkaisi Pelnoria, vaikkei tätä juuri pimeässä nähnytkään. "Ulkopuolelta, aidan yli siellä", rotta totesi nopeasti. Soihduin valaistun kyläntapaisen sisäpuolella tuskin olisi mahdollista kyetä mitenkään pääsemään edes reunoja myöten portille asti - etenkään kilisevä rengashaarniska päällä. Mutta jos menisi pimeässä ulkopuolelta melko lähelle ja kiipeäisi paaluaidan ylitse...
|
|
|
Post by frederico on Nov 2, 2009 22:08:56 GMT 3
"Olet nyt sitten meidän korvamme, joten saat mennä edeltä." Pelnor tyytyi rotan suunnitelmaan hän alkoi liikkua muutaman metrin rotan perässä ja keskittyi lähinnä olemaan huomaamaton. Kevyt liukuminen rinteessä ei paljoa ääntä synnyttänyt ja tuskin koko kylä aivan hiljainen olisi. Koirista Pelnor oli vähän huolissaan, niihin ei niin olisi väliä törmätä. Saattaisipa jäädä hiiviskely väliin.
Pelnor katseli vaiteliaana paaluvarustusta. Tuon ylikiipeäminen ilman varusteita saattaisi olla haasteellinen, mutta toinen menisi ainakin yli vaikka nostamalla.
|
|
|
Post by submarine on Nov 2, 2009 22:56:10 GMT 3
Vanha Rotta eteni hitaasti ja kuunteli samalla tarkkaan. Miehiä ei ollut valtavasti liikkeellä, kaiketi kuitenkin suurin osa nukkui. Muutama koira kuului pitävän mekkalaa hieman kauempana. Kaiken kaikkiaan vaikutti sen verran rauhalliselta, että portin avaaminen tuskin osoittautuisi mahdottomaksi - ainakin siis, jos pääsisi sisälle jäämättä ensin kiinni. Oli melko turvallista olettaa, että ainakaan mitään hyökkäystä ei odotettu. Vartijatkin kuulostivat lähinnä siltä, että maleksivat ilman suurtakaan puhtia juuri niin vähän, kuin palkka vaati. Saisivatpa ainakin kohta oikeasti ansaita roposensa.
Lopulta Vanha löysi melko läheltä porttia paikan, jossa ei kuulunut kulkevan kukaan. Se oli kai jonkin talon takana. Vaiti rotta viittoi toista lähemmäksi ja näytti, että tämä saisi mieluummin olla se, joka menisi ylitse. Paalutus ei ollut kovinkaan korkea, nostamalla mies kyllä selviäisi sen ylitse.
|
|
|
Post by frederico on Nov 3, 2009 14:15:55 GMT 3
Pelnor näki kun rotta asettui ponnistusasentoon ja viittoi Pelnoria nousemaan muurin yli paaluvarustukselle. Harmi, Pelnor oli mielessään jo kuvitellut rotan nousevan muurin yli. Pelnor jätti mukaansa ottamaan miekan maahan sillä ylitse pääseminen vain yhdellä kädellä olisi täysin tuhoon tuomittu yritys. Niinpä reippaasti ponnistaen hän tarttui muurin reunaan mutta jokin lipesi muurin reunasta ja Pelnor tunsi vetoa toisessa ranteessaan, Rotta joutui tosiaan punnertamaan miehen muurille, ranne oli jäänyt kahden paalun rakoon, joka esti häntä putoamasta, mutta kipeää se hieman teki. Muurille kiivettyään Pelnor pudottautui toiselle puolella ja siirtyi syrjään. Rannetta kivisti, mutta se tuntui toimivan.... Huonoa tuuriaan manaten Pelnor painautui talon seinää vasten katselemaan lähimpien vartijoiden toimia.
//Oletin että paaluvarustus tarkoitti tässä tapauksessa vain pystyyn juntattuja paaluja ja pientä tasannetta jolla voi kulkea. //
|
|
|
Post by submarine on Nov 3, 2009 16:44:29 GMT 3
//Sitäpä se tarkoittikin, ei tuonne tosiaan mitään ihmeellisiä olla ehditty (tai edes voitu puolipiilossa) rakentaa//
Vartijoita oli vain kaksi istuskelemassa Pelnorin ja portin välissä. Nämä istuivat kumpikin kitkuttavan nuotion äärellä nuokkuen jonkin verran. Ainakaan näillä ei selvästikään ollut mitään aavistusta mistään, vaikka toinen vilkaisikin talon suuntaan pimeyteen, kuin olisi ohimennen kuullut jotakin. Mielenkiinto kuitenkin katosi nopeasti, ja kumpikin mies istua nökötti aloillaan ilman ihmeempiä - tai ainakin hetken. Sitten toinen vartijoista, se jonka kasvot olivat Pelnoria kohti, nousi ja venytteli hetken. "Minä menen kuselle", mies ilmoitti lyhyesti ja ytimekkäästi ja lähti sitten marssimaan sivummalle. Kaikeksi onneksi tämä suuntasi kuitenkin toiseen suuntaan. Ja jäljelle jäi selkä Pelnoria kohti istuva vartija.
|
|
|
Post by frederico on Nov 3, 2009 20:56:28 GMT 3
Pelnor totesi aikansa koittaneen. Hän juoksi kevyesti puolikyyryssä kohden vartijaa. Vauhdikkaasti ja tarttui puukkoonsa otti toisella kädellä suusta kiinni ja iski puukolla voimakkaasti kylkiluiden alalaidasta ylöspäin tavoitellen keuhkoja ja sydäntä. Pelnorin sydän sykki nopeammin kun adrenaliini virtasi hänen suonissaan ja hän tunsi hien kohoavan iholleen, vaikka tuskin hän oli tehnyt mitään ihmeempää.
//jos arvelet homman onnistuvan noin vain//
Nopeasti terä upposi pari kertaa suojattoman miehen selkään ja Hän tunsi kuinka elämä pakeni miehen selkään ilmestyneistä reistä. Kouristusten loputtua Pelnor pyöräytti miehen selälleen makuuasentoon. Koukisti toisen polven muka rennosti ja syöksyi kuselle menneen miehen perään, mutta nyt hän veti parempaan käteen myös miekkansa. Pelnor seurasi aidanviertä kohden porttia johon suuntaan hän oletti miehenkin menneen, siellä olisi varmaan ainoat sopivat paikat tarpeiden täyttämiselle.
|
|
|
Post by submarine on Nov 3, 2009 21:27:58 GMT 3
Vartija ehti urahtaa pienessä hämmingissä, ja olisi varmastikin huutanut, ellei terä sisuksiin olisi vaientanut tätä siihen paikkaan. Mies ei vastustellut, vaan elämä valui tästä kouristellen ulos veren mukana. Kukaan ei näyttänyt kuulleen sitä, eikä myöskään nähneen. Lähistöllä ei ihmeemmin - ainakaan yöllä - kierrellyt vartijoita. Ja siihen jäi se vartija, kasvoillaan enemmän tai vähemmän hämmentynyt säikähdys, joka tosin ei näkynyt edes toiselta puolen nuotiota pimeässä.
Hieman kauempana melkein pimeässä nojaili toinen vartija portin vieressä paaluaitaa vasten. Toisella kädellä tämä piteli suihkuaan edes jokseenkin oikeassa suunnassa, jossakin aidan ja maan välissä, ja otti toisella antaumuksellisesti tukea aidasta. Tämä näytti siltä, kuin rakko olisi ollut vähällä räjähtää, mutta kuuli kuitenkin askeleet. "Jaa, tuliko sinullekin hätä?" vartija kysäisi, kääntymättä kuitenkaan katsomaan tätä kohti, keskittyen vain kuseksimaan itsensä tyhjäksi.
|
|
|
Post by frederico on Nov 4, 2009 13:17:05 GMT 3
Pelnor piti samaa vauhti jonka oli saavuttanut miehen kuullessa hänen askeleet. "miltei tappava tarve" Pelnor tuumasi kun iski miekan miehen yläselkään ja runttasi tämän seinään, toivoen ilmojen pakenevan suusta äänettömämmin. Pelnor otti miehen pään käsivarsiensa väliin ja nopealla liikkeellä tempaisi tämän pään taakse. Rusahduksen kuultuaan mies pudotti ruumiin jalkojensa juureen.
Tie portille oli nyt avattu... Pelnor tarttui puomiin, nosti sen pois salvasta ja raotti porttia vähäsen.
|
|