|
Post by frederico on Nov 11, 2009 22:40:05 GMT 3
Pelnor lipaisi huuliaan "Vai sanoit että ritari..." Ja katseli vakavasti harkiten kylän suuntaan kokeillen miekkansa terää. Pelnor ei liiemmin malttanut kuunnella mistä kaksikko keskusteli mutta huokaisi hieman pettyneenä kun suuntana ei ollutkaan keskus vaan he ryntäsivät kohden kaivosta. Pelnor muljautti silmiään ja painui perään, ettei vain menettäisi näköyhteyttä rottaan.
|
|
|
Post by submarine on Nov 11, 2009 23:39:13 GMT 3
Vanha Rotta ei ollut läheskään yhtä tyytyväinen toteamukseen ritarista, kuin Pelnor. Syy siihen oli hyvin yksinkertainen: paksumaha tuskin oli tunnistanut miestä mistään muusta kuin siitä, että tämä oli raskaasti panssaroitu. Ne kun tapasivat olla ritareita, joilla oli täyshaarniskat päällä. Jo se itsessään oli ikävä seikka, sellaisista oli pirullista päästä lävitse, mutta teräsnahan alla se todellinen vaara vasta olikin. Hoitakoot muut sellaisen pois alta, Vanha ei nähnyt mitään syytä alkaa todistelemaan pystyvänsä siihen, olkoonkin että se tuskin olisi ollut mikään mahdoton tehtävä.
Kaivos, melkein toisella puolella koko kyläntapaista, ei ollut juuri muuta kuin melko suuri reikä kalliossa. Kyseessä ei ollut mikään suuri ja julkinen toiminta, joten vaunuja tai muitakaan hienouksia ei ollut. Pelkästään soihtuja seinillä niin, että näki, muutamia hakkuja siellä täällä ja lähellä jumalaton kasa irtokiveä. Sitä oli varmasti vielä lisää sisällä. Vanha ei halunnut suuremmin ajatella, mitkä piruparat tällaista työtä tekivät, kun apuna oli korkeintaan mahdollinen muuli. Mieluummin moukari kuin hakku. "Ei ole muuten yksin, ja tuonne se on varmasti mennyt. Nyt kiirettä tai pääsee pakoon", paksumaha ärähti ja suuntasi sitten sisään nopeasti, mutta kuitenkin pyrkien edes hieman välttelemään suurimpia kolahduksia.
|
|
|
Post by frederico on Nov 12, 2009 13:58:45 GMT 3
Pelnor ei ollut innoissaan ajatuksesta sännätä pimeään käytävään soihdut siellä täällä. Päätä pitäisi varoa koko ajan. Pääkäytävä ehkä oli riittävän korkeaksi louhittu mutta mahdolliset sivukäytävät tuskin olivat muuta kuin kontallaan kuljettavia putkia. Onneksi hänellä ei ollut aseenaan mitään kahdenkäden miekkaa tai aamutähteä... Pelnor nappasi itselleen soihdun, joka ei palanut mutta vaikutti täysin käytettävältä, luolan suulta ja joukon viimeisenä livahti aukosta sisään. Irtonaisen maa aineksen silloin tällöin rasahdellen saappaiden alla.
Olkapäätä alkoi kirveltää, mutta pimeässä sitä ei tointanut alkaa tutkia, kangas oli kärventynyt tummasta tunikasta, mutta se tuskin oli vakavemman luonteinen palovamma. Edes liha ei haissut.
|
|
|
Post by submarine on Nov 12, 2009 22:16:12 GMT 3
Tunneli oli melkoisen matala ja ahtaanpuoleinen. Kerralla ei mahtunut kulkemaan rinnakkain kuin kaksi, eikä tilaa jäänyt enää sen lisäksi kuin muutama kämmenenleveys. Vanha Rotta jättäytyi kernaasti pitämään hieman perää, ettei vahingossakaan raappiutuisi karkeasti louhittuihin kiviseiniin, vaikka haistelikin samalla. Jos pakokäytävä tosiaan oli, kävisi kuonoon ainakin hieman raikasta ilmaa. Muita hajuja olivatkin vain vanha hiki, harvojen palavien soihtujen piki ja mahdollisesti kuivunut vanha veri.
Hetken päästä kävi kuitenkin ilmi, ettei mitään tarkkoja kuonoja edes tarvittu. Kiireessä pakenijalta oli pudonnut erään sivukäytävän luokse hansikas. Tai ainakaan mitään muuta selitystä Vanha Rotta ei keksinyt sille, että kaivoksessa lojui tuoreeltaan pudonnut nahkahansikas. Se tuskin oli ainakaan miltään työläiseltä - vaiko pakkotyöläiseltä - siihen pudonnut. Eikä käsineen äkännyt paksumahakaan näyttänyt sitä epäilevän, vaan suuntasi suoraan ahtaaseen tunneliin. Äkkiä edestä alkoi kantautumaan mekastusta, tietynlaista terävää kolinaa. Vanha tunnisti sen välittömästi siksi ääneksi, joka lähti nopeasti liikkuvasta täyspanssaroidusta miehestä. Ilmeisesti tämä oli vahtinut tilannetta ja lähti nyt juoksemaan poispäin. Muutaman kerran kolahti kunnolla, kun tämä osui kai seinään. Rotta oli vain iloinen siitä, ettei mennyt ensimmäisenä.
|
|
|
Post by frederico on Nov 14, 2009 15:55:33 GMT 3
Pelnor katsahti kumpaakin toveriaan, jos kerta halukkaita etenemään ei ollut, oli hänen vuoronsa uhrautua... taas. Pelnor ojensi valmiin soihdun rotalle ja painui kyyryssä kolinan perään. Jos joku kerta irtosi ja alkoi pakenemaan, olisi sille syytä antaa reilusti vauhtia. Pelnor kuljetti miekka kättään päänsä edessä yllätysten varalta ja samalla viiletti toista kättään seinän vieressä, mikäli käytävä pimenisi entisestään.
Toivottavasti rotta ja paksukainen pysyisivät perässä. Oli Pelnorin ajatus kun hänen jalkansa siivittivät hänet puolittaiseen kiitoon. Varusteettomuus takasi hänen hiljaisen mutta nopean matkavauhtinsa.
|
|
|
Post by submarine on Nov 14, 2009 16:21:22 GMT 3
Ainakin pakenija osasi juosta, se kävi hyvin selväksi. Vanha Rotta ei tiennyt, millä ilveellä tämä pinkoi kerros terästä yllään sellaista vauhtia, mutta näyttipä se kuitenkin onnistuvan. Mies kyllä kolisi ja törmäili seiniin melkoisesti, mutta se tuskin oli suurikaan haitta. Lisäksi tämä ilmeisesti kantoi soihtua, koska edempää kajasti koko ajan häilyvä valo, mutta soihtuja ei matkalla tullut vastaan. Olipa miten oli, kevyemmin varustautuneet alkoivat kuitenkin saavuttaa tätä hetken perästä, vaikkakin yhä hitaanpuoleisesti.
Äkkiä pakenija näytti tulevan siihen tulokseen, että juokseminen oli turhaa, ja lopettikin juoksemisen. Vanha Rotta näki Pelnorin takaa, että tämä seisoi tosiaan soihtu toisessa kädessä ja lyhyt miekka toisessa tunnelin päässä. Tämän jälkeen se loppuikin, ja takaa tuntui rahtunen raikasta ilmaakin, vaikka synkässä yössä ei vajoa kajastanutkaan. Panssaroitu mies huohotti hetken umpikypäränsä läpi, ärähti sitten kuuluvasti ja kohotti miekkansa valmiiksi kohtaamaan Pelnorin, ensimmäisen. Ahtaassa tunnelissa lyhyt ase olikin parempi kuin pitkä, jota ei mahtunut kunnolla käyttämään tai heiluttamaan. Vanha Rotta ainakin oletti, että miehellä oli pitkäkin ase, jota tämä ei vain ollut valinnut nyt.
|
|
|
Post by frederico on Nov 16, 2009 15:37:41 GMT 3
Pelnor katsoi miestä suoraan kun tämä pysähtyi tunnelin suuaukolle. Mies täytti tunnelin uloskäynnin hyvinkinb helposti. Ahtaassa tilassa Pelnorin edut, ulottuvuus ja nopeus, eivät olleet suotuisia raskaasti panssaroitua taistelijaa vastaan. Hän kaipasi suuresti ympärilleen tilaa, tai sitten vaihtoehtoisesti paksua teräspeitettä. Kumpaakaan niistä ei ollut saatavissa. Tila tosin olisi tuon miehen selän takana, mutta sinne pääsemistä vaikeutti päättäväinen mies luolan suuaukolla.
Pelnor otti lisää vauhtia, nyt kun vihollinen oli edessä. Se tarvitsisi tilaa käyttää miekkaansa oikealla puolellaan, sieltä siis olisi jonkinlaiset mahdollisuudet survoutua läpi pelkäämättä toista gauntlettia runnovan hänen kasvojaan. Pelnor toivoi että sotilas valmistautuisi törmäykseen. Hän ohjaisi miekan sivuun ja pyörähtäisi itse miehen selän taakse... pois tunnelista.
Pelnor kohotti miekkansa iskuun juosten kohden miesten syliä. Miltei viime hetkessä hän löi voimakkaasti kohden miekka kättä ja yritti pyörähtää seinästä itselleen tukea ottaen miehen selän taakse.
|
|
|
Post by submarine on Nov 16, 2009 16:07:23 GMT 3
Raskaasti panssaroitu mies ei näyttänyt juurikaan välittävän kevyemmän vastustajansa hyökkäyksestä, vaan luotti enemmänkin siihen, että voisi ottaa ahtaassa tilassa tämän iskut vastaan pelkäämättä panssarinsa pettävän. Osuma käteen tosin haittasi tätä lyömästä kunnolla takaisin, mutta ahtaassa tilassa Pelnorilla tuskin olisi ollut tilaa päästä sulavasti ohitse, vaikka tämä olisi vain seisonut aloillaan kädet sivuilla. Tätä tunnelia ei tosiaan oltu tehty kulkemiseen, vaan häipymiseen. Kun ei saanut lyötyä kunnolla koko miekallaan, iski panssaroitu taistelija ärähdyksen saattelemana parhaansa mukaan kahvalla ja raskaalla ponnella kohti kasvoja. Se oli nopea temppu, johon oli kaatunut naama halki yksi jos toinenkin.
|
|
|
Post by frederico on Nov 16, 2009 17:45:54 GMT 3
Pelnorista tuntui kuin hän olisi juossut tiiliseinään. Mies ei vain suostunut väistämään. Kun hän huomasi vauhdin pysähtyvän ei ollut juuri muuta mahdollisuutta kuin odottaa iskua ja ottaa se vastaan valitsemallaan tavalla.
Pelnor kumartui ja siirsi päänsä parahiksi väistämään miekan ponnen, mutta kyynärvarsi kolahti silti suoraan Pelnorin otsaan. Iskun voimasta Pelnor joutui ottamaan askeleen taaksepäin huitaisten miekkakättää uudelleen välttyen täpärästi uudelta tälliltä.
Perääntyessään Pelnor nykäisi puukkonsa esiin ja valmistautui kohtaamaan miehen uudelleen... nyt kuitenkin puolustusvalmiudessa.
|
|
|
Post by submarine on Nov 16, 2009 18:27:25 GMT 3
Mies ei millään tavoin tullut perään, vaan tasasi vain hengitystään ja odotti uutta hyökkäystä. Tämä vain korjasi asentoaan päästäkseen parempaan valmiuteen, muttei edes sanonut mitään. Vanhalle Rotalle kävi ainakin hyvin nopeasti selväksi, että mies pelasi vain aikaa pakenijoille, eikä ollut hiukkaakaan pahoillaan pitkittyvästä taistelusta. Tällä kun oli loistava asemakin, ahdas tunneli jossa hyökkäykset tulisivat vain ja ainoastaan edestä, eikä huonompi näkyvyys tai liikkuvuus haitannut. Paskamaisemman vastustajan olisi saanut vain, jos tällä olisi ollut vielä kilpikin.
"Äkkiä, ne paskat pakenevat!" paksumaha ärähti, muttei ollut halukas itsekään kokeilemaan onneaan. "Kaada se paskiainen tai muuten se ei kuole millään!"
|
|
|
Post by frederico on Nov 16, 2009 18:56:48 GMT 3
silmien säkennöinnistä huolimatta Pelnor hymyili kun pudottautui valmiusasentoon. Miekka kääntyi käsivarren suuntaiseksi ja otti tukea nyt kyynärvarresta. Pelnor asteli lähemmäs soturia lyhyt miekka sai ottaa jälleen vastustajan miekan haltuun mutta nyt kädessä oleva puukko iski kohden miehen silmikkoa, jos tämä yrittäisi potkaista häntä Pelnor valmistautui työntämään hänet nurin välittömästi.
|
|
|
Post by submarine on Nov 16, 2009 19:12:11 GMT 3
Kun toinen hyökkäsi, heitti mies urahtaen vasemman kätensä silmikosta läpi pyrkivän puukon tielle, koettaen iskeä aseen ja käden sivuun kämmenselällään. Siinä raskaasti panssaroitu soturi onnistuikin, mutta joutui samalla otollisen huonoon tasapainoon, josta Pelnorin oli tämä helppo kaataa. Raskaassa panssarissa kiviseen lattiaan kaatuminen kirvoitti tuskaisen urahduksen ja melkoisen määrän kolinaa. Silti mies ei jäänyt millään tavoin voivottelemaan, se kun olisi varmastikin koitunut kuolemaksi heti, vaan koetti parhaansa mukaan huitoa millä tahansa toista kauemmas ja itseään ylös. Vaikka se olikin mahdollista levypanssarissakin, toisin kuin jotkut luulivat, tarvitsi tämä kuitenkin enemmän tilaa kuin annettiin.
|
|
|
Post by frederico on Nov 16, 2009 23:52:25 GMT 3
Pelnor ponnisti voimakkaasti kaatuessaan miehen kanssa lattialle. Pelnor tiesi että nyt oli aika iskeä ja ottaa vastaan iskuja. Kunhan vain huolehti ettei miekkakäsi päässyt vapaaksi. Pelnor pyörähti kärppänä miekkakäden päälle ja lukitsi sen alleen... Toinen jalka helaihti kypärän päälle estämään miehen ylösnousemisen ja alkoi hakata puukolla haarniskan kainaloa sekä kaula-aukkoa välittämättä miehen toisen käden lyönneistä hänen reisilihakseen. "Tulkaa nyt joku vähän auttamaan" Pelnor ähisi kun varsin päättäväinen soturi hakkasi hänen reisilihastaan. Pelnor pudotti miekkansa saadakeen enemmän voimaa lyönteihin sekä samalla saisi suojattua nivusensa, mikäli ritari alkaisi tavoitella niitä.
|
|
|
Post by submarine on Nov 17, 2009 8:34:35 GMT 3
Paksumahalla ei selvästi ollut pienintäkään aikomusta tulla Pelnorin apuun, joten Vanha Rotta joutui astumaan eteenpäin. Ei tätä varmaankaan olisi pelkuruudeksi voinut sanoa, se oli paljon rauhallisempaa taka-alalla seisoskelua. Sitä, että ei rynnätä kaikki raivona päälle, kun yksikin varmaan riittää. Vaan nyt ei riittänyt, ja kohta sama toistuisi uudelleen, joskin sillä erotuksella että yksi olisi jo kuollut ja aikaa vain kuluisi. Suuremmin tilannetta pohdiskelematta Vanha Rotta teki muitta mutkitta sen, jota moni olisi kutsunut kammottavammaksi rikokseksi, kuin raakaa murhaa. Moukari kohotettiin kaksin käsin niin korkealle, kuin sen vain pystyi ahtaassa tunnelissa nostamaan, ja sitten se tuli alas niin lujaa, kuin rotta vain kykeni. Tämä jopa putosi tarkoituksella polvilleen saadakseen lisävoimaa murskaavaan iskuunsa. Raskas teräsmöykky osui rytinällä miehen nivusiin ja kirvoitti äärimmäisen kammottavan, tukahtuneen kiljaisun panssaroidulta. Nivuset oli kovin vaikea panssaroida kunnolla, ja nyt Vanha oli saanut iskeä sinne niin lujaa kuin vain ikinä kykeni. Siinä oli varmasti mennyt saman tien myös lantio halki. Pitkälti se ainakin lopetti kaikki vastaanhuitomiset ja tilalle tuli pelkkää tuskaista ähinää.
|
|
|
Post by frederico on Nov 17, 2009 12:04:20 GMT 3
Pelnorin työ helpottui kummasti kun rimpuilu lakkasi, puukko upposi ritarin panssarin saumasta kainaloon. Takaisin tullessa terä tuntui kostealta joten Pelnor iski sen tuppeen ja kiipesi jaloilleen. "Muistuta sitten etten vaan erehdy ärsyttämään sinua." Pelnor sanoi rotalle keräillessään miekkaansa lattialta. "Nyt mentiin" Pelnor nappasi soihdun. "Taidetaan joutua jäljestämään, ja uskon sinun olevan siinä huomattavasti minua kyvykkäämpi"
|
|