|
Post by submarine on Nov 4, 2009 14:35:12 GMT 3
Vartija ehti suunnilleen sanoa: "Täh?" ennen kuin tämän sanat olikin sitten sanottu. Mies yritti vielä jopa kääntyäkin, mutta moisesta ahnehtimiusesta tulikin loppu saman tien. Ei huutoa eikä ulahduksia, miekka selkään ja niskat poikki. Kun Pelnor avasi porttia, päätti joku vartija ilmeisesti vihdoinkin alkaa tehokkaaksi. Portin narahtaessa auki tuli tämä talojen joukosta nuotion luokse, ja tuijotti sitten pienessä hämmingissä näkymää edessään. Ei siinä kauaa olisi mennyt edes erityisen tyhmällä tajuta, mitä oli meneillään. "Perkele! Hyökkäys! Hälyytys! Aseisiin, ne tulevat portista!" vartija karjaisi, ja päätti sitten ilmeisesti leikki sankaria ja ryntäsi kohti porttia avaavaa tunkeilijaa. Miekkansa tämä sentään tajusi kiskaista esiin siinä samalla.
|
|
|
Post by frederico on Nov 5, 2009 17:22:13 GMT 3
Pelnor raotti porttia ja narahdus hiljaisuudessa tuntui kuin olisi takonut kirkon kelloja sisältäpäin. Pelnor vannoi ripustavansa sen miehen joka oli jättänyt portin saranat rasvaamatta huolellisesti roikkumaan suolistaan porttiin. Varmasti koko kylä heräisi tähän hässäkkään... viimeistään kun vartija oli yhyttänyt hänet suoraan portilta. "Voi paska" karkasi Pelnorin huulilta. Pelnor pudottautui alaspäin laskeakseen painopisteensä ja valmistautui ottamaan miehen vastaan. Hiljaa tätä tuskin enää toinsi tehdä. Ellei mies hidastaisi vauhtiaan Pelnor torjuisi miekan syrjään ja heittäytyisi painimaan. Toisen käden nyrkki oli valmiina iskemään miehen leukaperiin.
|
|
|
Post by submarine on Nov 5, 2009 19:06:37 GMT 3
Vartija ei tullut mitenkään erityisen hienostuneesti, vaan miekka tanassa suoraan päälle. Tämä koetti suolistaa miehen siihen paikkaan, ja onnistui survaisemaan aseensa pystyyn porttiin, kun se lyötiin sivuun. Nyrkki leukaan kirvoitti urahduksen ja ärähdyksen, ja antoi toiselle tarpeeksi aikaa päästä parempaan painiotteeseen. Vartija ei kuitenkaan aikonut antaa aivan hevin periksi, vaan kun kädet eivät voineet heilua, koetti tämä parhaansa mukaan runtata teräskypärällä suojatulla päällään vastustajaansa kasvoihin - toivon mukaan vieläpä useita kertoja ja niin, että jäljellä olisi pian enää veristä muussia.
|
|
|
Post by frederico on Nov 5, 2009 20:16:34 GMT 3
Nyrkki heilahti perille ja taisi tehdä myös odotettua jälkeä. Tosin nukkumatti ei saanutkaan kutsuaan suoraan. Pelnor sai vastustajan kädet lukittua mutta mies käyttikin päätään ja se teki todellakin kipeää. Kypärän reuna halkaisi haavan silmäkulmaan ja silmissä säkenöi. Kun vartija veti päätään taakse uudelleen se antoi Pelnorille aikaa luopua toisen käden hallinnasta ja huitaisi kyynärpäällään vasten vartijan kasvoja, pyrkien samaan tavoitteeseen kuin vartija kypärällään, ruhjomaan murtamaan ja murskaamaan. Harmi kun ei tullut kyynärsuojat mukaan... Pari kertaa yritettyään ruhjontaa Pelnor pyöräyttää käden lukitakseen vartijan pään ja potkaisee polvellaan kylkeen katkoen kylkiluita parhaan kykynsä mukaan. Vartijan taituttua miltei kaksinkerroin Pelnor Pudottautuu kyynärpää edellä suoraan vartijan niskaan.
|
|
|
Post by submarine on Nov 5, 2009 20:29:10 GMT 3
Vartija, vaikka selvästi olikin oman osansa taisteluja nähnyt, ei kuitenkaan vetänyt vertoja hurjuudessa vastustajalleen. Tämä sai torjuttua ensimmäiset, mutta otti sitten jalkaa kylkeen ja meni siitä liian veltoksi estääkseen saamasta enemmän tai vähemmän kuolettavaa iskua niskaansa. Kypärän alla oleva rengaspanssarihuppu ei juuri auttanut murskaavaa iskua vastaan, vaan mies urahti ohimennen ja velttoutuikin sitten lopullisesti.
Loppu soturijoukko oli nähtävästi ollut enemmän tai vähemmän passissa, sillä kun kävi selväksi, että portti oli auki, alkoi ulkoa kuulua juoksuaskeleita, kun tusinan miestä koetti tehdä äkkirynnäkön sisälle. Mutta myös aidan sisältä kylästä alkoi kuulua huutoa, kun nujerretun vartijan huudot herättivät huomiota. Mutta kuitenkin paljon vähemmän, kuin olisi pitänyt... Aivan ensiksi portista kuitenkin ilmaantui Vanha Rotta, joka vilkaisi ympärilleen, ennen kuin nyökkäsi nopeasti Pelnorille.
|
|
|
Post by frederico on Nov 5, 2009 23:48:10 GMT 3
Pelnor rojahti miehen päälle istumaan hetkeksi. Se oli ollut hilkulla, kyynärpäässä hiertymä... Suojat tekis todella terää. Rotan livahtaessa sisälle ja nyökätessä Pelnor virnisti poikamaisesti takaisin... Muiden tullessa sisään Pelnor nousi ylös ja painui rotan perään. Nyt vastustajat olisivat ainakin varuillaan. Mitenkähän toisen kaksikon työt olivat sujuneet.
Pelnor seurasi rotan kintereillä odottaen hänen ratkasuaan. Samalla Pelnor toivoi ettei se johtaisi suoraan keskelle koko mylläkkää., joka rotan vauhdista päätellen vaikutti suoraan siltä että kohta ollaan suoraan myrskyn silmästä.
|
|
|
Post by submarine on Nov 6, 2009 9:00:51 GMT 3
Vanha Rotta ei millään muotoa aikonut johdattaa kumpaakaan, itseään tai Pelnoria, keskelle pahinta sumaa. Oikeastaan rotan toiveissa oli enemmänkin vain kierrellä reunoja ja mahdollisesti pistää pinoon eteen sattuvia, jos niitä nyt tulisi. Ja aivan ensiksi etsiä se paksumaha, sehän tässä enemmän tai vähemmän käski. Ja niinpä Vanha johdattikin miehen perässää talojen varjoihin kaartamaan ympäri kylän sinnepäin, minne muisti paksumahan ja sen toisen suunnanneen. Pian öinen kylä täyttyi karjahduksista, tuskanhuudoista ja väpättävistä liekeistä, kun portista tunkevat palkkasoturit ottivat yhteen vartijoiden kanssa. Turhan pitkään ei kahakkaa voisi jatkua, loppuisipa se sitten kumpaan suuntaan tahansa, väkeä kun ei ollut valtavasti. Mutta Vanha Rotta arvaili kyllä, että metsässä vaani vielä melkoinen joukko vartijoita, jotka palaisivat aseet tanassa kun alkaisi ilmetä häikkää. Eikä mieskaksikkokaan varmasti ollut tässä ajassa saanut hengiltä, kuin korkeintaan puolet ensimmäisestä parakista. Saisipa nähdä, olivatko enää edes hengissä...
|
|
|
Post by frederico on Nov 10, 2009 22:34:58 GMT 3
Pelnor huokaisi helpotuksesta kun rotta pyörähti sivukujalle. Ainakin vähän aikaa selvittäisiin vielä hengissä. Mekaanisesti Pelnor juoksi rotan perässä, mutta elimistö jyskytti kiivaasti. Pelnorista tuntui kuin hän olisi äärimmilleen viritetty teräsjousi joka odotti vain paikkaa purkautua ja aiheuttaa tuhoa ympärilleen. Hurmosta oli vaikea hillitä ja siksipä Pelnor keskittyikin enemmän itsensä hillitsemiseen ja antoi rotan kuunnella ja haistella. Hän varmaan johdattaa heidät kahden muun vapaaehtoisen luo parakeille.
Muiden yhteenoton äänet kantautuvat selkeästi ympärille. Pieni tulipalo varmasti lisäisi hämminkiä, mutta saattaisi olla että suurinta osaa rakennuksista tarvittaisiin vielä. Pelnor katseli jo soihtuja siihen malliin, mutta hylkäsi ajatuksen epäsopivana
|
|
|
Post by submarine on Nov 10, 2009 23:30:16 GMT 3
Vanha Rotta juoksi, pysyen parhaansa mukaan talojen varjoissa. Ei hajuakaan siitä, mihin tarkalleen oltiin menossa, tai kannattiko moukari kourassa oikeastaan ryntäillä, mutta tulipa nyt vain pingottua. Jos paksumaha ja kaksimiekka olisivat jo kuolleet, niin sitten ei kai auttanut muu kuin liittyä taisteluun - tai jos pahalta näytti, niin suunnata samoin tein metsään. Ei siinä ollut mitään hävettävää, ei edes ihmiselle joka tällaisesta olisi ehkä välittänyt, jos pakeni varman kuoleman edestä.
Kujalta kiersi äkkiä joku, eikä Vanha ennättänyt reagoida mitenkään. Rotalla oli kuitenkin enemmän vauhtia ja mahdollisesti massaakin, joten mies jäi alle eikä toisinpäin. Kumpikin älähti kaatuessaan ja sotkeutuessaan toiseen. Vanha Rotta tiesi jo ennen kuin osui maahan, ettei kyseessä ollut niin paksumaha kuin se toinenkaan. Ja että moukari oli pudonnut. Ajattelematta edes asiaa rotta alkoi välittömästi runnoa kallollaan vartijaa naamaan, ennen kuin tämä ehtisi tajuta saman. Huuto kajahti saman kulman takaa. "Hei, tuolla on niitä paskajalkoja!" joku karjaisi, ja ainakin kahdet juoksuaskeleet suuntasivat kohti. Vanha Rotta olisi kironnut, ellei olisi juuri hakannut rengaspanssariin verhotulla päällään allaan korisevan naamaa halki.
|
|
|
Post by frederico on Nov 11, 2009 12:38:05 GMT 3
Pelnor pysyi vaivatta rotan tahdissa. He joutuisivat kulkemaa lähes koko kylän halki ja reunoja pitkin kiertäen siihen kului oma aikansa. Pelnor kuunteli kuitenkin koko ajan taistelun ääniä ja rauhoitti itseään virtaavasta adrenaliinista. Tunne oli tuttu hänelle mutta vielä sen hillitseminen oli työn takana. Etenkin kun taistelun velloessa ympärillä.
Yhtääkkiä alkoi tapahtua. Vanha rotta ja ilmeisesti vartija törmäsivät keskenään ja mylläkkä alkoi sinä hetkenä. Pelnor jarrutti voimakkaasti kahakan alkaessa ja kun kulman takaa kuului vielä lisää ääniä. Pelnor Valmistatui miekan kanssa pistämään ensimmäistä miestä, joka kulman takaa syöksyisi rotan kimppuun.
|
|
|
Post by submarine on Nov 11, 2009 14:33:12 GMT 3
((Oletan Pelnorin lyövän, kun paikka tulee, ja kohtaan johon on rengaspanssaroidulla järkevintä))
Hetken perästä nurkan takaa tupsahti kuin tupsahtikin vartija, joka ei kuitenkaan heti ensi töikseen huitaissut toveriaan murjovaa rottaa kädessään puristamallaan sotavasaralla, vaan jäi empimään hetkeksi. Mies kaiketi koetti nähdä soihtujen huonossa valossa paremmin, mihin olisi turvallista lyödä rusauttamatta rottaan sotkeutuneen virkaveljen kalloa hajalle. Enemmän tai vähemmän ikävästi tältä jäi kuitenkin huomaamatta vieressä vaaniva, aivan varmasti juuri nyt vaarallisempi Pelnor. Rottaa ja toista vartijaa sihtailevan miehen kaula oli vähintäänkin otollisesti auki, ja hetken perästä tämä jo korisi maassa käsi verta tursuavaa kurkkuaan pidellen. Takaa, vain muutaman askeleen jäljessä, ryntäsi toinenkin vartija, jolle maahan kurkku auki viillettynä kaatuva toveri oli aivan tarpeeksi suuri varoitus. Lisäksi mies kantoi soihtua, ja survaisi miekallaan edes katsomatta nurkan taakse, josta isketty terä oli äsken toisen tappanut. Samalla tämä koetti soihdullaan parhaansa mukaan sokaista Pelnoria sen varalta, ettei ensimmäinen isku tappaisikaan tätä.
|
|
|
Post by frederico on Nov 11, 2009 17:16:37 GMT 3
Pelnor heilautti lyhyen miekan vartijan kaulasta sisään ja samalla vauhdilla hän tempaisi ulos. Aivan kuin selkäranka olisi kiskaistu vartijalta tämä lysähti niille sijoilleen vaimean korinan saattelemana.
Seuraavan vartijan reaktio oli kuitenkin nopeampi kuin Pelnor oli aavistanut. Kulman takaa kuin tyhjästä ilmestynyt leveä miekka oli aiheuttaa ennenaikaisen ja varsin väkivaltaisen kuoleman, mutta rakennuksen hirsinen kulma oli tällä kertaa turvana ja se ohjasi miekan terää sen verran ettei Pelnorin suolisto valunut pitkin maita ja mantuja. Soihdun kanssa ei kaynyt niin hyvä tuuri. Pelnorin onneksi vartija ei ollut selvillä hänen pituudestaan vaan soihtu osui suoraan hänen oikeaan olkapäähänsä.
Pelnor ei jäänyt odottamaan uusia iskuja vaan astui kulman takaa Lyöden miekan syrjään ja seuraavaksi tavoitellen samalla liikkeellä vartijan kasvoja ja leukaa, jatkaen liikkumista vartijan selän taa pitäen varaa uudestaan heilahtavan soihdun varalta.
|
|
|
Post by submarine on Nov 11, 2009 18:38:43 GMT 3
Vanha Rotta lopetti maassa pyöriskelynsä kahdella lujalla nyrkillä keskelle naamaa, joka oli jo ruhjoutunut enemmän tai vähemmän veriseksi sotkuksi. Kumpikin oli jo itsessäänkin ikävä, mutta iskut myös iskivät miehen pään maata vasten. Kukaties tämä ei ollut vielä kuollut, tai edes kuolisi, tapahtuihan niitä ihmeitä, mutta ainakaan tämä ei olisi kenenkään huoli enää tänää tai huomenna. Ylihuomenna pikkulapsi olisi saattanut jo ehkä hieman pelätä. Vanha ei kuitenkaan jäänyt ihastelemaan saavutustaan, vaan nappasi samoin tein ensimmäisen käden ulottuville sattuvan aseen, tässä tilanteessa Pelnorin tappamalta pudonneen sotavasaran, ja kääntyi kohtaamaan seuraavan vastustajansa.
Pelnoria ahdistellut vartija oli harjoituksensa tehnyt, siitä ei epäilystäkään. Tämä sai torjuttua miehen yllätysiskut, vaikka oma soihtukin häiritsi, ja pysyi pitkälti mukana vastustajansa liikkeissä muutenkin. Miekka liikkui kurinalaisesti iskuihin ja torjuntoihin, samalla kun tämä käytti soihtuaan ahdistaakseen ja häiritäkseen parhaansa mukaan. Kun toinen paljastui nopealiikkeiseksi, otti vartija etäisyyttä. Sinänsä sääli, ettei tämän huomiokyky ollut lähelläkään miekkailutaitoa. Vanha Rotta iski ääneti taisteluun keskittynyttä vartijaa polvitaipeeseen sotavasaran kiilapuolella. Siitä seurasi kammottava kiljaisu ja vielä ikävämpi rusahdus, kun teräksinen, terävä ja aavistuksen käyrä kiila iskeytyi läpi polvesta ja työntyi esiin etupuolelta. Jalka tuskin olisi tullut koskaan kuntoon enää muutenkaan, mutta maahan kaatuvan miehen tuskin tarvitsi sitä enää miettiäkään. Vanha antoi rauhassa Pelnorin hoidella loput ja vilkuili jo ympärilleen siltä varalta, että lisää vastustajia tunkisi iholle.
|
|
|
Post by frederico on Nov 11, 2009 19:25:21 GMT 3
Pelnor keskittyi taisteluun. Kaksinkamppailu sujui vauhdikkaasti miekkojen kalahdellessa toisiinsa. Pisto, viilto, torjunta. Pelnor käytti ulottuvuuttaan ja nopeuttaan edukseen, mutta vartija oli taitava.
Yhtä-äkkiä Pelnor huomasi rotan kimpoavan vastustajan selän takaa ja samassa Vartijan polveen ilmestyi sotavasaran piikki. Vartija kaatui selälleen ja rotta ilmestyi tyytyväisenä turvaamaan Pelnorin selustaa.
Pelnor astui miehen miekkakäden päälle ja upotti miekan terän yhdellä liikkeellä kurkkuun. Korina paljasti miekan tehneen tehtävänsä ja vetäisi terän pois ja pyyhki sen vartijan lahkeeseen.
|
|
|
Post by submarine on Nov 11, 2009 21:06:15 GMT 3
Hetken aikaa Vanha Rotta harkitsi, ottaisiko sotavasaran itselleen, mutta antoi sen lopulta olla. Vaikka siinä olikin selvää voimaa, ei siinä tuntunut olevan juurikaan tasapainoa. Siltikin, kukaties parempi sotavasara voisikin olla hyvä idea. Mutta jääkööt nyt, moukari saisi tehdä tehtävänsä. Sen ohella rotta poimi maasta myös yhden pudonneista miekoista. Ei mitenkään parasta laatua, mutta sopi sentään käteen.
Joku ryntäsi samalta kujalta - joskin toisesta suunnasta - äkkiä kulman takaa, ja Vanha oli vähällä kokeilla uuden miekan terää ensimmäiseen. Kuitenkin juuri viime hetkellä tämä tajusi vilkaista, ja tajusi tuijottavansa paksumahaan. Tämäkin näytti aikoneen survaista katsomatta, mutta nyt kohtasivatkin vain miekat. Soturit silmäsivät hetken toisiaan vaiti, ja sitten paksumaha suoristautui ja puhui. "Hyvä, olette hengissä. Se perhanan luiseva idiootti onnistui tapattamaan itsensä johonkin helvetin ritariin. En tiedä paskan vertaa, mistä sellainen tänne on ilmaantunut, mutta hyvin se ainakin pisti miehen palasiksi. Mutta nyt alkakaa juosta. Sitä perkeleen virkamiestä ei löydy mistään, sitä joka on valvonut täällä hommia. Juoksi varmasti kaivokseen pakoon, siellä voi olla pakoreitti. Sitä ei saa päästää karkuun!" tämä ärähteli, ja ryntäsi sitten jo ohitse, mitä varmimmin olettaen kaksikon seuraavan. Vanha Rotta tuhahti ja pisti jalkaa toisen eteen.
|
|