|
Post by submarine on Oct 27, 2009 16:34:47 GMT 3
Vanha Rotta ei suuremmin valittanut. Se aika, kun hinkui jokaista kahakkaa ja pettyi, kun tappoja olikin vähemmän kuin viimeksi, oli rotan kohdalta jo ohi. Nykyään koetti välttää kahakoita jos pystyi, ja lopettaa ne mahdollisimman nopeasti ja helposti jos ei pystynyt. Oli siinä tosin sekin, ettei enää yksinkertaisesti jaksanut riuhtoa yhtä pitkään, piti saada nopeasti ohitse tai keuhkot alkoivat tippua tahdista. Paremmin rusauttaa äkkiä kallo halki ja elää vielä seuraavaankin päivään asti. Jääkööt taistelusta ilonpito muille.
Hyvän aikaa kaksi joukkoa juoksivat, eikä kukaan sanonut mitään. Mitä pidemmälle edettiin, sitä useammin huitoivat joukkoa vetävät painumaan mataliksi, ja sitä varovaisemmin piti kulkea. Mitä todennäköisimmin oltiin siis lähestymässä sitä jotain, minne nyt oltiinkaan menossa. Kunnes äkkiä sitten tulikin pysähdys kuin tuosta vain. Mitään ei näkynyt, vieressä oli vain suurehko kumpu, mutta jotakin tässä silti oli, sillä matka oli selvästi tullut päähänsä. Kumpikaan joukkoja vetävistä ei näyttänyt kuuntelevan vartijoiden varalta, vaan tuntui enemmänkin vetävän henkeä. "Nyt sisään ja äkkiä, ennen kuin huomaavat", paksumaha ärähti, ja meni sammaleisen kummun luokse, hapuillen jotakin. Ja sitten saatiinkin hetki vain tuijottaa, kun mies yhtäkkiä kiskaisi auki koko kummun. Tai kun tarkemmin vilkaisi, niin siinä oli naamioitu ovi, mutta joka tapauksessa se oli odottamatonta. Sisällä oli hämärä, melkeinpä suoraan alaspäin kaivettu tila. Nähtävästi siellä oli vähän valoa, muttei kovinkaan paljon.
Kumpikin joukko alkoi pienen ihmettelyn jälkeen tunkea sisälle, suurin osa tosin ainakin pienellä varauksella.
|
|
|
Post by frederico on Oct 27, 2009 17:40:32 GMT 3
Pelnor katseli ja kuunteli tarkkaan etenemistä. Kun pysähdyttiin erään kummun laidalle Pelnor huomasi kuinka jännitys purkautui johtajien harteilta. Maamerkkien havaitseminen alueelta oli vaikeaa mutta Pelnor uskoi osaavansa takaisin joelle, joskaan ei samaan kohtaan mutta varsin lähelle kuitenkin. Aurinko oli kiertänyt jo hyvän tovin ja pysähdys oli jo tervetullut.
Kun kummun ovi aukesi Pelnor vihelsi hiljaa. Tällainen rakennelma tuskin tulee eteen itsestään vaan siihen on nähty joskus aikaa ja vaivaa.
Paikka toi etäisesti mieleen ne häkit joissa Pelnor oli valmistautunut taistelemaan. Kellarikerroksiin mentiin juuri ennen ottelua ja niistä vei toiset portaat areenalle. Sama hämyisyys vallitsi tässäkin tunnelissa. Ei puuttunut kuin suuret häkit petoeläimiä varten. Pelnor mietti itsekseen minkähänlaiseen taisteluun hän oli matkalla. Viikatemies ja Valkyria olivat väijyneet hänen kannoillaan, odottamassa saalistaan...
|
|
|
Post by submarine on Oct 27, 2009 19:07:21 GMT 3
Oikeastaan piilo oli reilusti isompi, kuin ulkopuolelta olisi luullut. Se oli kaivettu kellarimaisesti alaviistoon maahan, niin että suurin osa koko kummusta yläpuolella oli vielä ehjä. Rakennelma oli jopa tuettu raskailla parruilla, ettei se vain sortuisi. Aikaa ja vaivaa tähän oli mennyt, sen näki Vanha Rottakin ilman suurtakaan pohtimista. Yksinkertaisista syistä valaistusta ei ollut kovinkaan paljoa, vain muutama kynttilä sivuilla, mutta auttoivat ne sentään jonkin verran. Tilaa oli tarpeeksi, että kaikki mahtuivat kyllä seisomaan sisällä yhtä aikaa, vaikka se jouduttiinkin tekemään kumarassa. Tila oli melko matala.
"No niin. Nyt kuulette, mistä tässä on kyse", paksumaha tokaisi oven kiinni kiskoessaan. Se oli kätketty tarkoin, sillä edes sisäpuolelle ei päässyt juurikaan valoa. "Ja tarkennetaanpa nyt vielä, että kun olette tämän kuulleet, niin hengissä ette kesken jätä. Jos huvittaa häipyä, niin te häivytte veitsi selkään iskettynä. Te olette tässä loppuun asti, sillä näistä hommista ei laverrella. Mutta niin, lässytys sikseen ja asiaan. Minä edustan kauppahuonetta, jonka nimeä teidän ei oikeastaan tarvitse millään tavoin tietää. Ja jos tämä yksinkertaisesti ilmaistaan, niin tässä metsässä on kaivos, jossa louhitaan arvokasta metallia. Se on iso kaivos, ja onkin suuri harmi, että sitä tekee toinen kauppahuone. Arvannette varmaankin, mitä tässä haetaan. Jos ette, niin älkää vaivautuko. Kyllä teille kerrotaan, mitä pitää tappaa."
Sen suurempia sanomatta paksumaha istuutui oven eteen. "Ja täällä odotellaan iltaan asti. Siellä on reilusti vartijoita, joten pimeän turvin tästä selvitään paremmin. Palkkio tulee olemaan avokätinen, sen takaan. Jos joku haluaa paskoa, teette sen ulkona matalana ja hiljaa. Jos joku jää kiinni, niin siinä kuoleekin sitten hyvin nopeasti. Ne vartijat eivät ole mitään rivipaskoja, sen voitte uskoa."
|
|
|
Post by frederico on Oct 28, 2009 11:57:24 GMT 3
Pelnor nyrpisti nokkaansa. Salamurhaajia tässä olisi kaivattu, eikä sotilaita. Raha oli kenties alhaisin motiivi, minkä Pelnor tiesi, hyökätä. Sitä oli kyllä järkevä puolustaa, mutta että hyökätä sen takia. Niin tekivät ainoastaan rosvot ja varkaat.
Pelnoria ahdisti paikka, Ensinnäkin se oli auttamattomasti liian matala hänelle. 190 senttinen varsi joutui kumartelemaan lähes jokaisen parrun kohdalla. Niinpä hän päätti vetäytyä peremmälle väkijoukosta ja oikaisi itsensä istumaan sinne. Tuo kaksikko voisi hyvinkin päättää vaelluksensa täällä, 6 tuumaa terästä selässään. Pelnoria ei hirveämmin se harmittaisi saattaisipa hän ollakin se kaveri joka tuuppaa sen terän heidän selkäänsä. Se ei Pelnoria juurikaan häiritsisi
Pelnor alkoi pohtia miksihän ihmeessä he eivät yksinkertaisesti lahjoneet vartijoita, jos ne kerta olivat palkkamiekkoja. Rahaa heillä tuntui olevan, harmi vaan että kukaan siitä ei ollut vielä nähnyt yhtään mitään.
|
|
|
Post by submarine on Oct 28, 2009 16:17:49 GMT 3
Vanha Rotta ei miettinyt suuremmin toimeksiantoa. Joku tahtoi tappaa jonkun, eikä kuulunut rotalle, kuka ja miksi tarkalleen. Ei, tätä kiinnostivat paljon enemmän kysymykset siitä, miten ja milloin. Niihinkin oli jo vastattu, vaikkei koko toimitus varmasti olisikaan niin yksinkertainen. Kyseessä oli varmasti melko suuri paikka, jos kerran kaivos oli näin haluttu. Suora hyökkäys ei yölläkään tulisi onnistumaan tuosta vain, ei etenkään näin pienellä joukolla, ja se varmasti tiedettiin. Jotakin siis tulisi tapahtumaan, mikäli tässä haluttiin onnistua. Kukaties palkkaajat tiesivät jonkin reitin sisään takakautta, tai aikoivat järjestää harhautuksen. Kukapa tiesi.
Vanha Rotta vilkuili pimeässä hetken ympärilleen, ennen kuin seurasi Pelnoria nurkkaan. Vaikka piilo olikin melkoisen näppärä, viitisentoista miestä oli siltikin reilusti enemmän kuin sinne olisi mukavasti mahtunut. Rotta ei sanonut mitään miehelle, istui vain siihen ja alkoi tarkastaa varusteitaan hämärässä. Parempi tehdä se nyt kuin huomata vasta tosipaikan tullen, että moukari olikin viimein päättänyt antaa periksi.
|
|
|
Post by frederico on Oct 28, 2009 17:51:59 GMT 3
Pelnor kuunteli silmät suljettuina kun rotta asettui viereen ja alkoi katsella vähiä varusteitaan. "Taitaa tulla pitkä yö" Pelnor virkkoi hiljakseen, silmäänsä vähän raottaen. "Oletko koskaan muuten aikaisemmin nähnyt kumpaakaan noista miehistä? Tarkoitan vaan että onkohan minkaanlaisia takeita siitä että näillä kahdella olisi jotain muutakin ajatuksena kuin pistää meidät likaisiin töihin ja kerätä itse voitto. "
Pelnor katseli käsiään ja huomasi niiden loistavan vaaleana. Yöksi olisi ehkä hyvä vähän tahrata käsiään ja kasvojaan. Hän otti käsiinsä hieman multaa ja alkoi pontevasti hieroa sitä ihoonsa ja vaaleisiin varusteisiinsa.
|
|
|
Post by submarine on Oct 28, 2009 18:40:20 GMT 3
"E oo", Vanha Rotta vastasi ohimennen, vilkaisten itsekin ohimennen kahta hommaa johtavaa. Nämä keskustelivat oven luona hiljaa keskenään jostakin, niin ettei soturijoukko, joka alkoi jo tehdä oloaan mahdollisimman mukavaksi, voinut sitä kuulla. Tuntemattomia miehiä kumpikin, ja aivan varmasti yrittäisivät parhaansa mukaan selvitä halvalla. Toisaalta, tuskinpa näiden suuremmin tarvitsi edes kikkailla sen kanssa, tällainen homma oli sen verran vaarallinen että suurin osa varmastikin kuolisi. Kuolleet kun eivät rahan perään suuremmin tiedustelleet.
Siinä istuskellessaan Vanha Rotta alkoi kiskoa repustaan esiin aarrettaan ja henkensä pelastajaa. Raskas rengaspaita kilahteli, kun rotta nosti sen repusta ja alkoi tutkia sitä mahdollisten viimeksi tulleiden vaurioiden varalta. Sinällään panssaripaidassa ei ollut mitään erikoista, se oli täysin tavallista laatua. Mutta se oli mitoitettu Vanhan mukaan. Rotat eivät takoneet mitään, eivät edes veitsiä. Eivätkä rotat myöskään olleet erityisen kannattavaa asiakaskuntaa, joten panssareita ei tehty koskaan. Mutta tämä kyseinen, tästä Vanha Rotta oli maksanut pitkälti kaikki rahansa muutaman vuotta sitten. Se oli mitoitettu tarkasti rotalle sopivaksi. Se oli pelastanut hengen monta kertaa, se ja samalla kertaa tehty huppu.
|
|
|
Post by frederico on Oct 29, 2009 0:17:16 GMT 3
"Parempi pitää henkikullasta siis huolta, sitä kun ei saa ostettua varastosta saati varastettua, ja sen huijaaminenkin pirulta on sangen kovan työn takana"
Rotta alkoi keskittyä muihin toimiin. Pelnor katseli kun se kaivoi itselleen rengashaarniskan repusta. Olisipa hänelläkin tuollainen, tai oikeastaan Pelnor suosi paksua nahkahaarniskaa jota vahvistetaan metallilevyillä. Se ei kilise liikkuessa eikä ole aina niin kylmän kostea. "Taitaa olla arvokas kapine. Ei ole sattumalta hankittu. näyttää siltä että se on pelastanut montakin kertaa sinut" Pelnor yritti pitää ajatuksensa poissa taistelusta, vaikka se vääjämättä olisi tulossa vastaan.
|
|
|
Post by submarine on Oct 29, 2009 9:25:31 GMT 3
"Juu-u. On pelastanut", Vanha Rotta vastasi ja osoitti ohimennen kylkeä, jossa oli melkoisen syvä lovi. Siihen oli tullut tapparanisku, mutta se olisi aivan varmasti iskenyt koko rotan kahtia ilman pelastavaa panssaria. Oli se silloinkin tosin repäissyt siihen jumalattoman reiän ja ollut vähällä tappaa. Liha ei välttämättä ollut heikkoa, kuten jotkut väittivät, mutta ei se silti teräkselle mitään voinut. Siksi oli oltava teräsnahka terästä vastassa. Oli toki nuoria idiootteja, jotka uskoivat voivansa väistää kaiken, tai ainakin niin paljon että selviäisivät hengissä, mutta mitään niin nopeaa rotta ei vielä ollut nähnyt, ettei ammuttu nuoli tai kunnon isku sitä tavoittaisi. Suuremmassa taistelussa väistämiseen ei ollut aina edes tilaa - puhumattakaan tiukoista kujista. Loikkikoot nämä siis aivan sydämensä kyllyydestä, Vanha veti mieluummin päälleen panssarin, vaikka se olikin ikävän painava.
Varmistuttuaan, ettei missään ollut rikkinäisiä lenkkejä tai muitakaan ikäviä yllätyksiä, rotta laittoi panssaripaidan takaisin reppuunsa. Alle tulevaa huopanuttua ei tarvinnut tarkistaa, sen ei ollut tarkoitus suojata. Se oli siellä lähinnä vain pehmentämässä ja estämässä turkkia sotkeutumasta renkaisiin. Rotta oli kerran laittanut ketjupaidan hätiköidessä päälle vetämättä ensin nuttua alle, ja olikin sitten saanut selvitellä sitä irti itsestään loppupäivän. Vanha vilkaisi taas johtajiin. Nämä puhuivat yhä hiljaa keskenään ja vilkuilivat välillä miesjoukkoa. Keskustelivat kai suunnitelmasta.
|
|
|
Post by frederico on Oct 29, 2009 13:26:07 GMT 3
Pelnor nyökytteli "Hyvä panssari pidentää elämää.... Taitaa lähtö lähestyä" Pelnorkin oli huomannut miehet "Parempi varmaan alkaa valmistautua lähtöön. Nämä tyypit ei hirveemmin anna aikaa siihen. "
Pelnor varmisti vielä että kaikki oli kiinnitetty kunnolla, miekka ja puukko saatavilla.
Kun kaikki oli valmiina Pelnor asettui mukavasti puoliksi istuvaan asentoon ja ummisti silmänsä. Vielä tässä kai ehtii torkkua, jos yöstä on tuloillaan pitkä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 29, 2009 14:33:37 GMT 3
Kun toinen päätti ottaa torkut, tarkasteli Vanha Rotta hieman miehiä, jotka ainakin hetken verran tulisivat olemaan asetovereita. Suurin osa näytti melko tavanomaiselta astetta paremmalta miekanruualta: aseet, arvet ja lihakset. Mutta olipa muutama sellainenkin, joka erosi joukosta ainakin ulkonäöltään, jos ei muuten. Yksi niistä oli leveäharteinen miehenköriläs, ainakin päätä muita pidempi ja reilusti leveämpikin. Selvästikin tämä otti kaiken irti koostaan, sillä lihaskimpulla oli aseenaan kokomittainen suurtappara, melkein itsensä mittainen pitkävartinen kirves, jota ei varmasti kukaan olisi heiluttanut yhdellä kädellä. Siinä oli vain yksi terä, mitä varmimmin painon vuoksi, mutta kuitenkin myös ilkeännäköinen kärkipiikki. Hilpara se ei ollut, vaan samanlainen kirves kuin lännen miehillä. Mies itse oli myös arpinen, eikä tällä ollut jäljellä kuin arviolta puoli nenää ja yksi korva. Päässä oli teräksinen avokypärä, päällä nahkainen haarniska johon oli ommeltu rautasuomuja suojaksi: brigandiini. Vanha ei olisi aivan heti halunnut kokeilla, miten näppärästi tämä urho irrotti raajoja ja päitä mahtavalla aseellaan.
Olipa mukaan tarttunut ilmeisesti toinenkin astetta tavallisesta poikkeavampi tapaus. Tällä oli oudosti kaksi melko pitkää miekkaa, yksi kummallakin puolella, muttei panssaria ollenkaan - ei muuta kuin kevyt nahkaliivi ja käsisuojat. Hyvin harva osasi käyttää kahta asetta kunnolla, edes silloin kun toisella oli määrä vain puolustaa, mutta pitkät aseet kertoivat siitä, että mies aikoisi myös hyökätä molemmilla. Se oli Vanhalle Rotalle outo tuttavuus, parhaimmillaankin kahta miekkaa heiluttelevat käyttivät lyhyitä aseita. Mutta kaipa se kerran toimi tälle, jos oli kerran hengissä. Vaaleat, pitkänpuoleiset hiukset rajasivat arpista naamaa.
Vanha Rotta istui ja odotti. Ilma kävi pikkuhiljaa tunkkaiseksi, mutta ei se siltikään varmasti loppuisi. Valo ulkoa väheni hiljalleen, sikäli mikäli sitä nyt edes muutamasta pienenpienestä reiästä alunperin tulikaan, ja soturijoukossa alettiin hiljalleen tarkastaa aseita, pukea päälle panssareita ja kaikin puolin muutenkin valmistautua tulevaan tappamiseen. Vanha Rottakin nyki päälleen rengaspaitansa ja kiskoi -hupunkin päähän, vaikka se peittikin korvat epäluonnollisen tuntuisesti. Panssari tuntui juuri niin raskaalta kuin olikin, rengaspanssarit kun painoivat paljon, mutta siitä huolimattakin sen tuoma suoja tulisi olemaan korvamaatonta. Viime töikseen rotta tyrkki Pelnorin hereille, sillä näytti siltä että paksumaha aikoi puhua.
"No niin, alkaa olla aika", paksumaha aloitti kuin aloittikin hetken perästä, ja laski sitten käden toisen johtajan harteille. "Tämä mies tässä johtaa joukkoa, mutta minä tarvitsen mukaani muutaman erikoistehtävään. Yhtään vapaaehtoista?" Kovinkaan moni ei näyttänyt innostuneelta minkäänlaisesta erikoistoimesta. Se tarkoitti, kuten Vanha Rottakin tiesi, yleensä paljon riskialttiimpaa hommaa. Mutta ehkäpä siitä saisi enemmän rahaa...
|
|
|
Post by frederico on Oct 29, 2009 16:25:43 GMT 3
Pelnor havahtui torkuistaan kun rotta tyrkki häntä kylkeen, jos niitä nyt torkuiksi voi edes laskea, mutta ainakin aika kului odotellessa. Odottamiseen mies olikin tottunut.
Kuukauteen saattoi kuulu aiemmassa elämässä yksi ottelu jota varten valmistauduttiin harjoituksilla. Viimeisellä viikolla harjoitukset vähenivät ja henkinen valmentautuminen alkoi. Lopuksi ottelua edeltävänä aamuna ei ollut luvassa kuin pieni hikoilu ja sitten odotetaan, taistojen kertovan kuinka käy. Usein nuoret olivat varamiesten sijaisia, jos jotain kävisi, he korvaisivat itse taistelijat. Usein valmistautuminen oli turhaa, mutta Pelnor oli nähnyt mitä huolimaton valmistautuminenkin tarjosi. Se yleensä oli joku typerä virhe ja veret lasketaan areenan hiekkaan, tai jos oli oikein onnekas, saattoi selvitä luiden murtumisella.
Pelnor kuunteli kun mies alkoi kysellä vapaaehtoisia. Kokemuksesta Pelnor tiesi että nuorimmainen sai yleensä tällaisen kunnian. "Älä koskaan ole ensimmäinen, älä koskaan viimeinen ja älä koskaan tarjoudu vapaaehtoiseksi mihinkään." Pelnor ajatteli itsekseen ja samalla toivoi että mies olisi jo unohtanut sen pienen nöyryytyksen jonka Pelnor oli järjestänyt miehelle. Luultavasti se oli turhaa. "Miten on Vanhus? Ollaanko vapaaehtoisia vai pakotettuja... Olet ihan riittävän erilainen, siinä missä minäkin." Pelnor tuumasi rotalle ja kohottautui varovasti kyyryyn. Silmä kovana seuraten josko joku näyttäisi esimerkkiä.
Pelnor laski hitaasti mielessään kymmeneen. " Jos kerta muita kiinnosta niin..." Ja oikaisi itsensä katon rajaan väen takana. "kerro vain mitä pitää tehdä."
|
|
|
Post by submarine on Oct 29, 2009 17:13:38 GMT 3
Jaa-a, ketään ei näyttänyt erityisemmin kiinnostavan mahdollinen pieni lisäpalkkio lisäriskin vuoksi. Paskat, tuskinpa se nyt niin vaarallista olisi. Loput joutuisivat varmaankin kunnon verikekkereihin, jos aikoivat tosiaan hyökätä suoraan päin. Kukaties tämä olisi reilusti kannattavampaa. Päitä kääntyili, kun ensin ilmoittautui vapaaehtoiseksi Pelnor, ja sitten perään myös rotta. Tai tarkemmin ottaen Vanha vain kohottautui pystyyn, mutta se oli aivan tarpeeksi selvä merkki tälle väelle.
"Tulkaa tänne sieltä. Ja vielä ainakin yksi, tai valitsen itse", paksumaha käski kipakasti, ja sai kuin saikin vielä kolmannenkin halukkaan. Kyseessä oli se mies, jolla oli kasi pitkää miekkaa. Vanha Rotta silmäsi tätä vielä uudemmankin kerran läpi kiinnostuneena, muttei huomannut mitään sen erityisempää. Kaksi miekkaa, ei suuremmin panssaria. Tämäkään ei sanonut mitään, tuli vain joukon läpi. Vanha Rotta joutui työntämään hieman lujempaa päästäkseen paksumahan luokse, soturijoukko kun ei osoittanut mitenkään erityistä avuliaisuutta asian suhteen.
Toinen, nimettömäksi jäänyt johtaja vilkuili ovenraosta ulos pimentyvään iltaan hetken, ennen kuin näytti toteavan reitin olevan selvä ja avasi sen kunnolla. Mies viittoi vaiti sotureita seuraamaan, samalla kun paksumaha jäi kolmikon kanssa vielä sisään. "Odotetaan, että pääsevät liikkeelle, ja sitten lähdetään", tämä selitti.
|
|
|
Post by frederico on Oct 29, 2009 19:54:28 GMT 3
Pelnorkin vilkaisi miestä nyt tarkemmin, mies oli suunnilleen hänen mittaisensa, vähän rotevampi, mutta se taitaa ikä tuoda tuon massan mukanaan. "Toivottavasti emme joudu suoraan iskujen vaihtoon. useampi vastustaja tökkisi meidät täyteen reikiä, panssaroimaton miesjoukko oli helppo rikkoa ja kukistaa yksi kerrallaan. Kilpi olisi mukava lisävaruste, mutta näillä mennään.
"Eipähän synny turhaa kolinaa ja kilinää.... Entäs nyt?" Pelnor totesi yks kantaan.
|
|
|
Post by submarine on Oct 29, 2009 21:38:26 GMT 3
"Nyt te pidätte turpanne kiinni ja seuraatte perässä. Matalana. Vartijat huomaatte kaukaa, niillä on soihdut. Ne kierretään jos voidaan. Jos ei voida, niin sitten tapatte hiljaa", paksumaha vastasi Pelnorille, ennen kuin astui itsekin ulos ovesta. Metsä oli melko sankka ja yö pilvinen, joten juurikaan valoa ei ollut. Metsä oli pimeä, eikä ainakaan heti piilokummun lähettyvillä näkynyt minkäänlaista valoa. Paksumaha odotti, että kaikki kolme pääsivät ulos, ennen kuin varmisti oven sulkeutuvan kunnolla. Vanha Rotta ei tiennyt mitä väliä sillä edes oli, eihän sinne jäänyt ketään. Mutta oli miten oli, mies lähti johtamaan joukkoa matalana metsän halki, tietäen selvästi ainakin itse minne oltiin menossa.
Ja sitten juostiinkin. Vanhan Rotan rengaspanssari kilisi jonkin verran, mutta ei metsä äänetön ollut. Linnut pitivät ääntä yölläkin, hyönteiset sirisivät ja tuuli havisutti oksia. Kaukaa ei sitä varmastikaan edes huomaisi. Ja muutama vartija kauempana tosiaan näkyikin, mutta niin kaukana että nämä oli helppo kiertää. Rotta tuli siihen tulokseen, että tässä oltiin hiljalleen kiertämässä laajaa ympyrää, koska mies teki aina välillä pienen käännöksen, mutta aina vasemmalle.
Hetken perästä piti kuitenkin pysähtyä, sillä vaikka tähän asti oli vartijat vältetty helposti, seisoi edessä ainakin neljä vartijaa. Kaikilla oli jo miekka vedettynä ja soihtu korkealla, kuin etsimässä jotakuta. "Kuulin aivan varmasti sen. Hajaantukaa etsimään", yksi komensi muita, ja miehet lähtivät levittäytymään. Näiden ohitse ei pääsisi pelkällä kiertämisellä.
"Ottakaa uhri ja hyökätkää kun sanon", paksumaha sihahti.
|
|