|
Post by submarine on Aug 28, 2009 15:53:55 GMT 3
Nyt pitäisi ajatella. Skritta oli erityinen rotta juuri siksi, että osasi ajatella monimutkaisempaakin, kuin ketä runnottaisiin seuraavaksi. Pitäisi päättää tässä ja nyt, mistä oli turha edes yrittää ulos, se helpottaisi suuresti keskittymistä pakenemiseen. Kun tiesi minne ei pitänyt mennä, oli helpompi tutkia vaihtoehtoja jotka jäivät jäljelle. Jätekuilusta oli turha yrittää, etuovista olisi rynnännyt ulos vain kuolemaa kärkkyvä umpihullu idiootti, eikä kiipeäminen seinää alas ollut mahdollista ainakaan miehen kanssa. Vaihtoehtoja jäi melko vähän. Joko pitäisi etsiä takaovea, joka tuskin olisi yhtään sen vähemmän vartioitu, tai edes olemassa, tai sitten tutkia kellari. Ei se sinällään typerää ollut, ihmiset tekivät usein salatunneleita ulos linnoista, jotta niiden kautta olisi mahdollista paeta tai hyökätä. Ehkä. Mahdollisesti kaivostakin pääsisi johonkin.
"Alas alas", Skritta käski hiljaa ja lähti sitten matalana luikkimaan pimeän salin poikki, pysytellen mahdollisimman hyvin pöytien ja kaiken muun suojissa. Suunnitelma nyt ei ollut mitenkään erityisen älykäs, lähinnä optimistinen, mutta eipä tässä parempaakaan nopeasti keksinyt.
|
|
|
Post by frederico on Aug 28, 2009 22:15:00 GMT 3
Starakan koetti tehdä työtä käskettyä, hiipiä äänettömästi ja nopeasti pimeässä. Aivan täysin se ei onnistunut ja miekka kolhaisi seinää. Kolahdus jäykisti Starakanin ja hän painautui matalaksi, niin nopeasti kun kykeni. Se ehkä pelasti siltä ettei kääntyvä vartija hoksannut häntä suoraan. Valitettavasti kolahudus herätti vartioiden mielenkiinnon ja Starakan jäykistyi paikalleen varjoihin. Hitaasti kuin etana mies ryömi lattialla kohden oviaukkoa.
Vartija nappasi mukaan noin puolitoista metrisen astalon. "Samperin rotat" ne syövät kohta meiltä kengätkin jalasta.
|
|
|
Post by submarine on Aug 28, 2009 22:38:24 GMT 3
Skritta kiroili jälleen mielessään. Siinähän se ihminen sitten pilasi kaiken, juuri kuten pelko oli ollutkin. Niillä oli pitkät keppijalat ja surkea tasapaino eikä edes häntää. Ei sellaisilla jaloilla hiivitty yhtään missään, se oli varma. Mutta sillä väliä juuri nyt, oli tehtävä jotain tai kumpikaan ei häipyisi hengissä. Tarkalleen ottaen rotat eivät nähneet pimeässä yhtään paremmin kuin ihmisetkään, varmaankin huonommin, mutta vitsi olikin siinä, etteivät rotat luottaneet näköön muutenkaan. Se oli kaikkein huonoin aisti. Skrittan ei tarvittunut nähdä miestä tietääkseen tarkalleen pelkkien korvien ansiosta, missä tämä oli. Edes pohtimatta suuremmin - pohtiminen oli vaarallista kun olisi pitänyt toimia - nappasi Skritta omien tavaroidensa joukosta tulukset. Ne olivat melkeinpä korvaamattoman arvokas asia, jos sattui olemaan rotta ja olemaan vielä hengissä kun tuli talvi, mutta tällä hetkellä ne olivat myös ainoa painava asia, joka käteen sattui. Niinpä tämä paiskasi ne mahdollisimman lujaa vartijan lähelle, arviolta pöydänmitan päähän, ja pisti vauhtia käpäliin. Toivon mukaan mieskin tekisi samoin, ja vielä toivottavammin vartija päättäisi tutkia sen äänen ensin...
|
|
|
Post by frederico on Aug 29, 2009 13:19:51 GMT 3
Voimakas rapina pyöräytti vartijan suunnan, eikä Starakan empinyt lainkaan vaan livahti turvaan rappukäytävän hämärään.... Pitkä hengähdys tuntui kestävän ikuisuuden kun huokasin helpotuksesta.
Kauan hengähdys aikaa ei suotu vaan ylhäältä alkoi kuulua huutoa, "Hälytys hälystys! Vanki on paennut Hälytys!" Hallin sali alkoi kaikua huudoista ja mekkalasta. Osa vangeista herääntyi ja alkoi huutamaan mukana. Kymmenet vangit toisensa perään alkoivat karjua ja huutamaan.
Nyt oli Starakanin aika liikkua ripeästi. Alas liikkuvat kierreportaat estävät näkyvyyden ja mekastus peittää alleen pienet äänet, on aivan mahdoton tietää josko alhaalta kiipeää ylös lepovuorossa ollut vartija joukko.. Näistä alapuolisista kerroksista kerrottiin hurjia tarinoita. Tosin Starakan ei koskaan ollut vieraillut katutasoa alemapana.
Käytävä laajeni laajaan kellari kerrokseen jossa kivestä louhittu lattia jatku kallioden keskelle. Osa seinistäoli muurattu raskaista kivistä. Osassa pienenmpiä kiviä oli muurattu pilareiksi. Soihdut siellä täällä savuttivat vähän. Eräällä seinällä roikkui mies kahleissa, ilmeisesti tajuttomana ruoskinnan jäljiltä ja soihdut lepattivat kirkkaasti miehen ympärillä... Mekastus kuului vaimeana... Jokin oli nyt pielessä...
|
|
|
Post by submarine on Aug 29, 2009 13:39:38 GMT 3
Skritta kuuli huudon hyvin. Sitä oli totta puhuen jo odotettukin, ei yksi tukittu ovi kauaa raavaita miehiä pidellyt. Mutta kaikeksi onneksi sekä rotta että mies olivat jo käytännössä eri päässä linnaa, joten aivan heti vartijat eivät varmaankaan tunkisi kellariin etsimään. Rotta ei tosin ollut varma, oliko kellariin ryntääminen todellisuudessa edes etäisesti hyvä idea, mutta sen näkisi kohta. Jos näkisi. Skritta pysähtyi hetkeksi portaiden äläpäähän saadakseen paremman kuvan paikasta, ja lähti sitten etenemään hitaasti, kuunnellen mahdollisten kellarissa liikkuvien vartijoiden varalta. Tuskinpa näitä paljoa olisi, tai niin oli ainakin hyvä toivoa. Mutta huudot eivät ainakaan kantautuisi kovinkaan kauas.
"Etsi tunneli", rotta sihahti miehelle, hiipien eteenpäin hämärässä.
|
|
|
Post by frederico on Aug 29, 2009 14:43:24 GMT 3
Starakan tuijotti pimeyteen ja herkisti aistejaan. Oli liian hiljaista... Starakan etsi selkäänsä vasten jykevän pilarin ja kuuli kuinka metalli kolahti kiveä vasten. "Rotta..."mies sihahti" täällä on joku muukin..." Samalla Starakan kohtasi miehen joka pyörähti esiin tolpan takaa ja rajusti viskasi keihään kohden Starakania. Keihäs kolahti suoraan siihen kohden missä mies äsken seisoi, kipinät sinkosivat seinästä ja keihäs rojahti maahan.
"Niitä on varmasti kaksi" Starakan huikkasi pimeyteen. " Pyörähti ympäri ja katosi seuraavan tolpan taakse.
|
|
|
Post by submarine on Aug 29, 2009 14:58:08 GMT 3
Skritta ei tiennyt, oliko se joku niistä ihmisten puhumista jumalista, vaiko kohtalo josta nämä aina kertoivat, mutta joka tapauksessa jokin teki nyt parhaansa tappaakseen sekä miehen että rotan. Tämä jäykistyi varoituksen kuullessaan aloilleen, vilkuili ympärilleen ja veti samoin tein veitsen. Oli hämärää, mutta ihminenkin näkisi kuitenkin. Rotta koetti siitä huolimattakin kuulla toisen miehistä ennen kuin tämä kävisi päälle. Se tuskin olisi kovin vaikeaa, ellei tämä olisi yllättävän taitava tapaus. Joka tapauksessa, miehet oli saatava hengiltä, koska muuten nämä hälyttäisivät apua kellariin. Korvaan särähti varoittavasti askel. Rotta viskasi välittömästi veitsen kohti ja veti esiin seuraavan, jännittyen.
|
|
|
Post by frederico on Aug 30, 2009 21:47:11 GMT 3
Starakan oli aika varma että he eivät olleet huomanneet Rottaa joka tummana oliona sulautui varjoihin vaalea ihoista miestä huomattavasti paremmin. Sotilaat tavoittelivat varmastikin vain Starakan joten jos hän malttaisi odottaa ja kiinnittää sotilaiden huomion itseensä. Heillä olisi varmasti paremmat mahdollisuudet selvitä tästä kahakasta voittajana. Starakan herkistikin korvansa äärimmilleen kuunnellen missä kaksi vartijaa liikkui.
Vartijat tiesivät kyllä hyvin miten toimia, pysyä hiljaa varjoissa ja lähellä toisiaan. He etenivät kyyryssä kohden Vankikarkurin oletettua piilopaikkaa. Tajuamatta kuitenkaan sitä että Starakan oli aavistuksen verran turhan lähellä. Liian lähellä ajatellen vartioiden elämän kannalta.. Yksi askel ja Starakan survaisi miekan ylhäältä kaulan tyvestä keuhkojen läpi toisen vartijan sisuksiin ja ennen kuin toinen ehti reagoida säntäsi ohi tyhjyyteen tuijottavan vartijan. TOivottavasti se rotta oli lähellä. Ilman miekkaa starakan olisi suurissa vaikeuksissa aseistetun vartijan kanssa. Toinen vartijoista pyörähtikin Starakanin perään karjaisten. "Senkin kurja koira" Mies pudotti keihäänsä ja tarttui miekkaan.
Kauempana Starkan huomasi vanhan kaivon... Sen ympärillä olisi tilaa ja mahdollisuus pelata ainakin aikaa, valoakin siellä olisi riittävästi molemmille. Missä ihmeessä se rotta kuhnii.
|
|
|
Post by submarine on Aug 30, 2009 22:16:48 GMT 3
Skritta odotti, että miehet keskittyivät vain ja ainoastaan toisiinsa. Tai vartija keskittyi pelastettavaan, joka pakeni parhaansa mukaan. Se oli aina mukavampi puukkojunkata sellaista, joka ei ehtinyt tai edes pystynyt vastustamaan. Pitkälti siksi, että silloin vähemmän todennäköisesti tuli itse lyödyksi. Rotta kierteli sivummalla kunnes oli varma ettei vartija saisi puolustauduttua ja ryntäsi sitten kohti, aikoen iskeä tätä veitsellä niskaan. Siinä piti ottaa muutama juoksuaskele, ja jopa hieman loikata, mutta mitä toivottavimmin miehen omat äänet peittäisivät ne alleen ainakin tämän korvilta.
|
|
|
Post by frederico on Aug 31, 2009 11:51:22 GMT 3
Vartija ei liiemmin ajatellut muuta kuin Starakanin teurastamista mahdollisimman kivuliaasti ja Rotta sai hyvän näkymän kohteensa selkään. Kun Starakan ja Vartija tuijottivat toisiaan. Näki Starakan kun rotta kiisi ilman halki ja puukko rusahti suoraan niskaan. Veri roiskaht vartijan suusta kun tämä ensin jäykistyi ja sen jälkeen putosi velttona maahan.
Samassa Strakan vilkaisi portaikkoon kun kolmas vartija tuijotti heitä kauhistuneena ja vilahti portaikkoon paniikissa. Strakan kirosi karkeasti "Olisi pitänyt arvata... Tässä skritta sinulle on se tunneli" Starakan otti soihdun ja pudotti sen mustaan kivillä reunustettuun aukkoon. Soihtu putosi hyvän matkaa alaspäin ennen kuin putosi solisevaan veteen.
"Melkoinen pudotus" Strakania kylmäsi ajatus siitä
|
|
|
Post by submarine on Aug 31, 2009 14:48:36 GMT 3
Skritta ei pitänyt uimisesta. Siinä kastui, ja useimmiten se haittasikin sitten reilusti kaikkea muuta. Lisäksi vesi tapasi olla kylmää, kuten varmasti nytkin, eikä se ollut turhan turvallista muutenkaan. Mutta oli siinä kai puolensakin. Kyllä rotta räpiköidä osasi, käytännössä varmaankin kaikki rotat osasivat, siitä se ei ollut kiinni. Ja nyt ei oikeastaan tuntunut olevan suuremmin vaihtoehtoja. Mitä todennäköisimmin kyseessä oli mereen laskeva puro tai jokin. Ainakin toivon mukaan se laskisi mereen eikä olisi jokin muu. Ja toivon mukaan siitä pääsisi läpi. Mutta nyt ei ollut suuremmin aikaa pohtia sitäkään, vartijoita lappaisi kohta alas niin paljon kuin vain riitti.
Vastaamatta mitään miehelle Skritta kipusi kaivon reunalle ja jäi hetkeksi tuijottelemaan alas. Tarkemmin ajatellen lieni paras toivoa että vettä olisi melko paljon. Rotta koetti parhaansa mukaan kiivetä mahdollisimman pitkälle alas, mutta totesi lopulta kuolevansa kuitenkin jos niikseen tuli, ja antoi vain mennä. Kohta tuntuisi kylmä syleily - ja toivottavasti heti perään ei kovaa rusahdusta.
|
|
|
Post by frederico on Aug 31, 2009 22:35:26 GMT 3
Starakan katsoi kun rotta alkoi kiipeämään alas päin. Kyllähän se kynsillä kelpasi.... Strakan katseli ympärilleen etsien köyttä itselleen... valitettavasti se naru, joka roikkui ämpäristä, aivan liian heppoinen kannattelemaan miestä.
Starakan kuuli kuinka juoksu askelten kopina portaikossa kertoi tylyä kieltään siitä että kohta täältä on karattava... Sinänsä ajankohtaista muutenkin. Strakan raahasi lähempänä olevaa vartijaa mukanaan alas ja kun ensimmäisten soihtujen kajo paistoi käytävästä pudotti hän ruumiin alas kaivoon ja syöksyi itse mukana perään.
Ilmalennosta tulikin mielenkiintoinen kun yritti taiteilla itsensä kuolleen ruumiin päälle. Se päättyi tylyyn pysähdykseen ja rusahdukseen. Starakan tunsi ilman pakenevan keuhkoistaan kun ilmiselvästi putous päättyi johonkin todella kovaan... Rotalla näkyi käyneen parempi tuuri. Se molskahti uimasilleen suunnilleen keskelle kaivoa. Muualla ei liiemmin uimatilaa ollutkaan mutta syvänne keskellä oli pelastanut rotan loukkaantumiselta.
Starakanin ensimmäinen havainto ulkomaailmasta oli vaalealuuranko joka makasi kaltereilla ja raskaan salvan lävistämänä alavirtaan päin. Se olikin oikeastaan ainoa asia mikä vähäisessä valossa oli mahdollista havaita pimeyden keskeltä.
Starakan vetäytyi ruumiin päältä syrjään ja oli hukkua, vesi oli tässäkin kohden todella syvää. Muutama kivi vain reunoilla teki laskeutumisesta nopeasti todellisen vaaranpaikan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2009 7:58:24 GMT 3
Skritta räpiköi muutaman hetken puolipaniikissa, ennen kuin sai rytmistä kiinni. Siitä oli hetki, kun oli viimeksi todella joutunut veden varaan, eikä kokemus ollut nytkään yhtään sen miellyttävämpi kuin ennen. Vesi oli kylmää, piti varoa ettei vetänyt henkeen, hukkumisen pelko oli kova ja muutenkin täytyi herkeämättä räpiköidä pysyäkseen pinnalla. Mutta joka tapauksessa, hengissä tässä silti oltiin. Mieskin oli, vaikka kuului rusahtavan melkoisesti pudotessaan. Tässä ei kannattanut turhan kauaa räpiköidä, oli parempi etsiä paikka jossa virta aukeaisi ja kiivetä ylös.
Skritta antoi enemmänkin virran viedä kaltereille kuin ui sinne itse. Niissä oli jokin salpa, mutta olipa tähän nähtävästi joku muukin kuollut. Rotta sohi ja kiskoi hetken luita sivummalle, jotta sai paremman kuvan koko kaltereista.
|
|
|
Post by frederico on Sept 1, 2009 10:56:16 GMT 3
Rotan ajauduttua kaltereille Starakan pääsikin omin avuin jo istumaan ja vetämään henkeä, kestää vähän aikaa että silmä tottuu hämärään ja täällä oli jo lähes pimeää.
Rotan pettymykseksi paikalla oli jykevät kalterit, jotka lepäsivät tankojen päällä. Mekanisimi sinänäsä oli varsin yksinkertainen, mutta samalla nerokas. Alhaalla oleva salpa piti vapauttaa ja samaan aikaan jossain ylhäällä oli koneisto jota kiskomalla portti saatiin avautumaan.
Portin reunalla oli penger joka oli puolisen metriä leveä mutta toisella laidalla pengertä ei ollut. Portti lepäsi sieltä rautatankojen varassa ja tangot painuivat syvyyksiin, todennäköisesti pohjaan saakka. Kalterit olivat ja pysyivät eikä rotallakaan olisi mahdollisuutta livahtaa niiden välistä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2009 13:27:39 GMT 3
Skritta koetti parhaansa mukaan etsiä kaltereistä heikkoa kohtaa tai edes leveähköä aukkoa, mutta moista tuuria ei ollut. Rotta olisi kyllä päässyt hyvinkin tiukoista paikoista, mutta sen nähtävästi tiesivät tekijätkin - jos olivat moista vaivautuneet ajattelemaan. Rotta ei tiennyt mitään minkäänlaisista mekanismeista, mutta pienen nykimisen ja tutkimisen perästä kävi kyllä selväksi, ettei portti nousisi mihinkään. Oli parempi olla edes ajattelematta sitä minkäänlaisena pakotienä. Skritta ei alkanut turhaan mongertaa toteamuksistaan miehille, vaan jätti portin luona vinkumisen heti kättelyssä sikseen ja lähti toiseen suuntaan. Jotain kautta oli pakko päästä pois. Aivan pakko. Ja jos ei mitään muuta, tulisi jotakin kautta vartijoita noutamaan vankia. Raatoa ei ollut hyvä jättää juomaveteen edes virtapaikassa. Se, kauanko siihen menisi, olisikin sitten aivan oma, ikävä seikkansa. Paljon suotavampaa olisi, jos vastavirtaan tie olisi auki. Siitä ei tosin ollut mitään tietoa, miten pitkälle maanalaista virtaa jatkuisi...
|
|