|
Post by frederico on Sept 2, 2009 21:58:53 GMT 3
Starakan katseli kun rotta katosi pimeyteen. "Hei, odotas pikkuisen.." Starakan suhahti rotalle ja kiipesi perään. Varovasti hapuillen käsi edessä ja toinen piti kiinni käytävän reunamilta. Starakan ei tiennyt lainkaan mitä edessä oikein oli.
Rotta kulki edellä ja saapui pian tilaan. Tila kääntyi jyrkästi oikealle ja alue tuntui kohtuullisen kuivalta raikasta ilmaa tuntui virtaavan jostain rotan nenään. Tila saattoi olla hieman avara, ja aavistuksen verran korkeampi kuin varsinainen käytävä. Reunalla oli pieni kasa oksia, jotka joku oli kasannut jostain tänne.
virtaava vesi solisi vieressä, joka peitti mahdolliset äänet alleen. Käytävä joki taisi jatkua myös eteenpäin, mutta siellä taisi vesi muuttua karikkoisemmaksi ja tunneli alkoi muuttua ahtaammaksi. Alueella oli varmasti lähde, tai jokin virta oli aikanaan kovertanut onkalon paikalleen.
|
|
|
Post by submarine on Sept 2, 2009 22:26:57 GMT 3
Skritta pysähtyi tarkastelemaan kammiontapaista. Jostakin tuli raikasta ilmaa, jostakin pääsisi ulos. Kaipa joku oli käynytkin paikassa, rotta tai ihminen. Suoraan edessäpäin jatkui vain vesi, mutta jostakin tuli raikasta ilmaa, eikä rotta uskonut sen virtaavan sisään edestä. Siellä oli vain vettä, ties mistä tuli, lähteestä kai. Lähteistä ei tullut ilmaa. Ja kun ei sivuilla ollut, saati sitten edessä, oli vain yksi varsinainen vaihtoehto. Skrittaa ei kuitenkaan suoranaisesti huvittanut alkaa kiipeilemään veden liukastamia, sileähköjä seiniä aukon löytämiseksi. Ei ainakaan aivan vielä. Äsköinen oli käynyt voimille.
Kun ei vielä halunnut ylös, jäi Skritta odottelemaan ja henkäisemään vaihteeksi tuoretta ilmaa. Ohimennen rotta vilkaisi keppejä, jotka olivat tulleet jostain. Tai joku oli ne tuonut. Kukaties ne olivat siinä syystä. Kukaties eivät. Skritta noukki yhden ja järsi sitä. Se rauhoitti hieman.
|
|
|
Post by frederico on Sept 3, 2009 15:57:54 GMT 3
Puu oli erittäin kuivaa ja siistissä pinossa. Osa siitä oli lahoa, se oli kellunut vedessä kauankin, osa puista oli selkeästi lautoja osa oksia yksikään ei läheskään tuoretta.
Strakan hapuili ympäri luolaa. Sieltä ei jatkunut käytäviä, takaseinällä missä veto tuntui voimaikkaimmalta Starakan potkaisi tuhkakasaan, täällä on ollut joskus varmaan nuotio. Starakania löytö hämmästytti siinä määrin että otti asian puheeksi Skrittan kanssa.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2009 19:38:13 GMT 3
Skritta ei ollut loppujen lopuksi kovinkaan kummissaan nuotiosta. Ihmiset saattoivat olla hyvinkin nirsoja sen suhteen, missä elivät, mutta rotta joutui usein tyytymään aivan siihen mitä sai. Luolantapainen oli aivan siedettävä kolo, jos muutakaan ei ollut. Vettäkin löytyi, puhumattakaan suojasta. Ja tuskinpa tällaiseen loukkoon turhan montaa eksyi, oli se vaatinut äskenkin melkoisesti. Suojaa, vettä ja poissa silmistä. Se oli loppujen lopuksi oikein mukava yhdistelmä. Tietenkin paikassa saattoi asustella ihmisiäkin, kosteus teki selvää melkein kaikista hajuista. "Rottia. Suoja", Skritta vastasi lyhyesti, nakaten puunpalansa veteen. Täytyisi kai kohta koettaa löytää uloskin. Nyt oli ainakin aivan varmaa, että jossain oli rotanmentävä reikä, eikä kyseessä varmastikaan ollut vankilan kaivo.
|
|
|
Post by frederico on Sept 7, 2009 17:47:38 GMT 3
Starakan auttoi tutkimaan luolaa, mutta muuta pimeässä hänkään ei onnistunut löytämään. "Rotta, kalterien kiinnitys pohjaan, ja vedessä niiden liittäminen toisiinsa. Jos saamme taivutettua yhtä tankoa sen verran että sovimme livahtamaan sieltä välistä..." Tarvitsemme vain riittävän paksun nahkavyön..." Strakan mittaili itselleen sopivinta puukeppiä. Kaivossa oli varmasti syvyyttä joten eikun toimeen. Rottahan ei ollut sukeltanut pohjaan... Se tutki vain oven...
|
|
|
Post by submarine on Sept 7, 2009 18:25:39 GMT 3
Skritta ei ollut aivan varma, saiko miehen suunnitelmasta kiinni. Ihmisillä oli outo ajatuksenjuoksu, mutta kaipa tässä pitäisi kokeilla kaikkea. Ties mistä ilmavirta tuli, sen lähdettä tuskin löytyisi enää. Liian hyvin piilossa. Parempi siis kokeilla miehen ajatusta, ainakaan vartijoita ei olisi tulossa mistään yllättäen. Rotta ei aikonut laskea edes vaihtoehdoksi, että miehiä alkaisi laskeutua hengenvaarallisesti kaivosta. Mitä todennäköisimmin näillä ei ollut edes mikään kiire, eihän paikasta poiskaan päässyt. Skrittakin etsi, hetken pohdittuaan, kepin ja pyrki lähinnä seuraamaan miehen esimerkkiä. Kai tästäkin jotakin tulisi - tai olisi ainakin parempi tulla.
|
|
|
Post by frederico on Sept 7, 2009 21:42:33 GMT 3
Starkan hapuili pimeässä kohden kaivoa. Joku oli viskannut soihdun joka kitui vartijan päällä käryttäen, mutta ylhäällä ei nähnyt tapahtuvan mitään. Pieni varovainen siirto sai soihdun palamaan puhtaammin ja Starakan näki kuinka muutama veteeen viskattu soihtu oli sammunut ja kellui nyt kaltereita vasten.
"Nyt meillä on myös valoa..." Starakan veti vartijan miekkavyön ja mittaili tätä. "Tämä riittänee" ja sukelsi sen kummemmin miettimättä kohden kaivon pohjaa. Kaivolla oli syvyyttä hyvän matkaa kolmatta metriä ja se leveni pohjaa kohden, alhaalla virta tuntui voimakkaampana ja vieläkin viileämpää vettä virtasi siellä. Kalterit olikin laskettu pohjaa kohden mutta hakattu vain vaivaisesti siihen kiinni. Laitimmainen kaltereista oli liki irti. Happi tuntui loppuvan ja pian Starakan nousikin pinnalle haukkomaan henkeä.
"Jos sukeltaa pohjaan ja kiertää vyön kaltereiden ympäri, kiristää sitä niin voimme kenties sopia livahtamaan siitä syntyvästä aukosta, sinä ainakin." Kylmä vesi hyyti suonissa kun Strakan sukelsi toisen kerran kohden pohjaa ja sai kuin saikin vyön kiinnitettyä pohjaan, mutta ilman loppuminen keuhkoista pakotti hänet palaamaan pinnalle. "huh huh huilata vähän"
|
|
|
Post by submarine on Sept 7, 2009 22:03:30 GMT 3
Skritta alkoi saada ajatuksen päästä kiinni. Kai kalterit olivat vedessä ruostuneet huonoiksi, silloin niitä kyllä saisi hajalle. Se, miten homma oli tarkoitus tarkalleen hoitaa, ei vakuuttanut rottaa ollenkaan. Uiminen ei ollut mukavaa, mutta juuri nyt ei tainnut olla kovinkaan paljon mahdollisuuksia valittaa. Vastaamatta mitenkään miehelle tämän ilmaantuessa jo toisen kerran pintaan Skritta keräsi hetken sisua, ja sukelsi sitten. Se oli helpompaa, kun yksinkertaisesti veti itsensä alas kaltereita pitkin. Antoipa muutenkin edes vähän tunnetta, ettei kellunut tyhjässä. Vyö löytyi pienellä yrittämisellä, ja rotta alkoi parhaansa mukaan kiristää sitä. Kynsillä ote nahasta piti, ja ruosteen haperoiksi syömät kalterit antoivat kuin antoivatkin periksi. Ainakin yksi tangoista murtui lopulta ja kaatui pohjalle. Skrittan oli pakko palata ottamaan ilmaa. "Aukki" rotta tavasi ylös päästyään.
|
|
|
Post by frederico on Sept 7, 2009 23:47:45 GMT 3
Starakan oikaisi itsensä. "Hienoa työtä, ojenna minulle tuo soihtu kunhan olen toisella puolella." Strakan sukelsi kuin kala uudestaan veteen. Eipä aikaakaan kun mies oli ahtautunut välistä ja odotti rottaa. "soihtu, Taidetaan tarvita hieman valoa. Sinä ehkä pärjäät siellä mutta minä en"
"Toivottavasti nenäsi löytää tien täältä ulos. Kaupungin viemäri verkosta olen kuullut kauheita tarinoita" Starakan tuumi itsekseen jättäessä kalterit ja hyökkäysportin taakseen. Vähän matkan päässä olisi varmaan pihakaivo, mutta sen jälkeen heitä odotti suuri tuntematon.
|
|
|
Post by submarine on Sept 8, 2009 8:15:01 GMT 3
Skritta ojensi soihdun kaltereiden läpi miehelle, ja hankkiutui sitten itsekin kaltereiden toiselle puolen. Ehkäpä tästä pääsisikin nyt sitten helposti eteenpäin, vaikea sanoa vielä. Viemäreiden haju oli ainakin hyvin lähellä peittää kaikki muut alleen, mutta ainakin lähempänä raikas ilma iskisi kyllä kuonoon. Saattaisipa viemäreistä löytyä rottiakin, jotka osaisivat auttaa pois. Tai sitten koettaisivat purra niskaan, sekin oli täysin mahdollista. Sen näkisi sitten. Skritta lähti eteenpäin, enemmänkin sattumanvaraisesti kuin mitään havaittuaan. Kuono pysyi kuitenkin tarkkana pienintäkin vihjettä varten. Juuri nyt rotta ei välittänyt siitä, mikä se vihje olisi tai minne se johtaisi, mutta mikä tahansa vihje paremmasta kelpasi.
|
|
|
Post by frederico on Sept 8, 2009 12:55:13 GMT 3
Strakan seurasi rotan perään. Pitkästä aikaa hänkin näki eteensä, tunne oli outo. Sadat ihmiskädet ovat hakanneet ja muuranneet tunnelin linnan alle jonka kautta Kar prosniaa on puolustettu. Sadat kädet ovat surmanneet sotilaat jotka ovat paenneet tunneliin ja nyt se on osa pienen ihmisen pakoa Kar Prosnian vankilasta. Starakan oli kompastua jalkoihinsa kun ohittivat pihakaivon. Se oli jo huomattavasti korkeampi. Sieltä ei ollut enää mitään tehtävissä mutta samanlainen lampi muodostui suoraan kaivon kohdalle, kivistä koottu rengas muodosti pienen lähteen tapaisen jossa vesi näytti seisovan kuin paikallaan. Kukaan ylhäällä olevista tuskin osasi epäillä mitään, vaikka piha näyttikin kylpevän valossa, pihan kaikki soihdut olivat varmasti jo sytytetyt.
Starakan ja rotta jatkoivat matkaa. Rotta näytti kuin seuraavan nenäänsä... Pianpa käytävä päättyikin, eteen aukesi pieni lampi, johon puro lopulta päättyi, vieressä näkyi tunneli joka oli aikoja sitten sortunut. tai oikeammin se näytti siltä niinkuin se olisi sorrettu. Käytävä oli varmaan tukittu silloin kun Linna muutettiin vankilaksi.
"vesi virtaa edelleen pois lammesta.... siellä on siis oltava joku reikä, puro tai jokin muu vastaava josta vesi virtaa.. teoriassa meidän pitäisi tulla kaupungin viemäreihin... jos vain siellä on aukko josta päästä läpi. "
Lammessa vastapäisellä rannalla oli eräs kohta, johon kaikki kelluva romu mitä kaivoista on viskattu tai pudonnut kellui siellä oli muunmuassa eräs ämpäri jossa kellui katkennut köydenpätkä sekä paljon puun lehtiä " Tuossa kohden varmasti on reikä jossain kohden. Onko sinulla narua tai köyttä?"
|
|
|
Post by submarine on Sept 8, 2009 13:21:19 GMT 3
Skrittaa ei tiennyt mitään tunneleiden historiasta, eikä se myöskään millään tavoin kiinnostanut. Kaikki oli vanhaa, kaikki haisi vanhalta eikä mistään päässyt ulos. Se riittikin rotalle kaikin puolin hyvin. Kaivon ohi mentiin, mutta sieltä olisi ollut vielä huonompi kiivetä ylös kuin vankilan kaivosta. Korkeutta oli melkoisesti, joten kaiketi tässä oli menty hieman alaspäin. Siksi kai vesikin virtasi juuri tähän suuntaan. Rotta ei ollut ennen näissä tunneleissa ollut, maan päälläkin oli aivan tarpeeksi sokkeloita kujilla. Ja huomattavasti vähemmän vettä. Ja huomattavasti enemmän ryöstettävää.
Tultiin jälleen jonkin lammikon luokse. Skritta itse ei olisi sitä edes millään tavoin huomannut, se nyt vain oli hieman enemmän vettä muun veden joukossa. Mutta toisaalta, umpikuja tuli kuitenkin eteen. Ja ainakin miehen mielestä jossakin oli oltava reikä. Skritta ei ollut mitenkään vakuuttunut sen koosta tai laadusta, saati sitten siitä mihin köyttä tarvittiin, mutta osoitti kuitenkin avuliaana ämpäriä vedessä, siihen kun oli sidottu köydenpätkä. Jos se ei riittäisi, niin sittenpä se oli miehen oma ongelma. Suoraan sanottuna koko homma alkoi jo melkoisesti rassata rottaa.
|
|
|
Post by frederico on Sept 8, 2009 16:56:34 GMT 3
Starakan vilkaisi köyden pätkää, se tuskin riittäisi. Niinpä hän riisui jo valmiiksi märät vaatteensa ja pulahti jälleen hyiseen veteen. Köyttä tuskin oli kymmentä jalkaakaan. Starakan haukkasi viimeisen kerran happea ja alkoi etsiä, aukko löytyikin nopeasti. Se oli mitoiltaan juuri sellainen että ihminen sopii siitä pujahtamaan. Suoraan empimättä Starakan livahti aukosta sisään. Tunneli tuntui jatkuvan ikuisuuden, se kulki suoraan eteenpäin. edestä sirosi valoa hieman ja Starakan kiskoi itseään voimakkaasti eteenpäin kivistä tukea ottaen. Pian keuhkot alkoivat polttaa ja miehen ilma loppua. Starakan tunsi jo kuinka keuhkot tuntuivat räjähtävän, mutta kaikesta huolimatta pinnisteli eteenpäin. Kolhien itseään kiviin jotka törröttivät käytävän reunoilla, tunneli on selkeästi louhittu ja pian se kääntyikin suoraan ylöspäin. Valo heijasteli pinnalta mutta Starakan malttoi mielensä, viemärissä ei loitaisi valoa tyhjän päiten, niinpä varovasti hän nousi pinnalle.
Oli kuin hän olisi uinut kaivon reunalle. Hän tunsi soihdun lämmön kasvoillaan ja useat peilit pirstoivat valoa ympäri viemäriä. Valo heijastui myös kaivoon jossa rikkoutuneet lasinpalaset kimaltivat jalokivien lailla. Viemärin haju tunki hänen nenäänsä.
Vapaa... Hän kuunteli tarkkaan mitä ympärillä tapahtui, mutta mitään ihmeellisiä ääniä ei kuulunut. Hän lepäsi hiukan, rotta olisi varmaan otettava mukaan, se tuntisi varmasti nämä alueet paremmin.
|
|
|
Post by submarine on Sept 8, 2009 17:26:09 GMT 3
Skritta odotteli hetken, josko mies tulisi vielä pintaan. Mitään ei kuitenkaan tuntunut näkyvän, joten joko mies oli hukkunut tai sitten löytänyt reiän. Ruumista ei kuitenkaan tuntunut kelluvan pinnalle, joten kaipa tämä oli vähintäänkin jäänyt jumiin. Oli varmaankin mentävä joka tapauksessa perään. Rotta pohti hetken, josko olisi kuitenkin parempi vain häipyä, yrittää edes siitä kaivosta ylös. Mutta raha viehätti kuitenkin liikaa. Vielä hetken toiveikkaasti odotettuaan Skritta joutui jälleen sukeltamaan kylmään, likaiseen veteen. Se vei hajun ja pitkälti kuulonkin, ne kaksi tärkeintä, ja pakotti enemmänkin vain hapuilemaan. Reikä kuitenkin löytyi, ja rotta pääsikin siitä sisälle. Se ei ollut niinkään uintia, kuin pelkkää räpiköintiä. Mutta ainakin se toimi, etenkin kun pystyi kiskomaan itseään eteenpäin reunoista. Rotta koetti olla ajattelematta liikaa niitä turvonneita ruumiita, joita välillä kalastettiin kellumasta satamasta, ja koetti vain parhaansa mukaan eteenpäin. Se oli vain tunneli, vain toisenlainen tunneli. Se oli vain tunneli jonka päässä oli palkkio...
Lopulta Skrittakin pääsi vettä parhaansa mukaan syljeksien ja ympäriinsä huitoen ylös, ja raahasi itsensä parhaansa mukaan pois pahimmasta vedestä. Se reilusti vähemmän äänetöntä.
|
|
|
Post by frederico on Sept 8, 2009 18:30:34 GMT 3
Starakan kirosi mielessään rotan kärsivällisyyttä. Starakan kiipesi itsekin pois altaasta. Lattialla nukkui muutamia rottia kääriytyneenä toisiinsa. Rotan rumuava sisääntulo havahdutti rotat. Starakan tuijotti jähmettyneenä eteensä. Nämä rotat eivät olleet mitään viemärirottia, nämä olivat selkeästi Rialeita... Todellakin sieltä rumemmasta päästä.
Starakan toivoi mielessään että hänellä olisi mukana rengaspaita miekka keihäs ja kilpi sekä legioona sotilaita, mutta ei. Siinä hän tuijotti rottaa silmiin kun Skirtta räpiköi altaasta pois.
|
|