|
Post by frederico on Aug 5, 2009 23:18:27 GMT 3
Ei ehkä ollut niitä päiviä jota olisi odottanut innolla. Volagin kätyrit olivat käsitelleet minut aika perusteellisesti, eikä parannusta asioihin ole käsillä. Onneksi nuori elimistö toipuu nopeasti, eikä kasvoissa näkyvät ruhjeet ole kovinkaan kipeät... paremminkin arat. Enemmän on syytä huolehtia siitä mitä tuleman pitää... Vartijat väittävät että olisin kuolemaan tuomittujen osastolla ja tästä sellistä on suunta vain hirttoköydelle, jos on onnekas voi päätyä leijonien ruoaksi.
Mutta eihän nyt yhdestä tappelusta voi päätyä kuin ruoskittavaksi... korkeintaan. Omasta mielestäni se oli reilu tappelu... eikä kännipäissään toilailua pitäisi ottaa niin vakavasti. Mitä jos nyt joku upseeri tahtoo haastaa riitaa, saipahan ansionsa mukaan. Volag tosin oli jo miltei verivihollinen, ei ollut ensimmäinen kerta kun olimme vähän napit vastakkain, mutta hän todellakin yritti lyödä... se oli itsepuolustusta. .. .aivan varmasti oli.
Onneksi ystävät olivat luvanneet auttaa ja järjestää asiat edes jotenkin oikein päin. Oli tuotu hieman alkoholia ja hieman ruokaa, vapautuskin kuulema järjestyisi sillä heillä oli joku tuttu tuomaripiirissä... Teloitukselta siis ainakin vältytään.
Starakanin pohdinnan keskeytti ikävä narskunta ja kitinä. Se ärsyttävä Volag kirksutti hampaitaan... "He tekivät päätötksen Starakan... Sinä kuolet hirttämällä... minähän varoitin astumasta väärill varpaille... kuolet Starakan.... Se on kuninkaan päätös"
Tunsin kylmän aallon pyyhkivän ylitseni... Kuningas ei voi päättää tuollaista... Ei missään tapauksessa. SE Volag on nyt valehdellut huijannut. "pomppaan pystyyn ja säntään sellini ovelle. "Tapan sinut Volag... TApan sinut" karjun sellissä ja oven takaa mutta pelkkä selkä loittonee ja kitkerä nauru hiljenee kun painava ovi kolahtaa kiinni...
Hakkaan voimattomana kaltereita... "Mitä nyt... Ystäviin on mahdoton saada yhteyttä, he eivät voine auttaa.. .Toivottavasti tieto tapahtuneesta saavuttaa heidätkin... Jotain on tehtävä ja pian. Toivottavasti joku saa aikaan jotain" Tuijotan synkkänä seiniä ja mietin vaihtoehtoja, vartijoiden tyrmäämisestä, kostean kallion kaivamisesta, vai pakoa paksujen kaltereiden välistä....
Tretjak oli kuullut Volagin keskustelun kuninkaan kanssa ja vastahakoisesti hänen oli oltava Volagin, kouluttavan amiraalin kanssa samaa mieltä. Starakan oli räyhäävä hurjapää... Mutta Tällä kertaa se meni liian pitkälle. Volag oli itse hävinnyt oppilaalleen taisteluharjoituksessa ja haastanut riitaa Starakanin kanssa illan juomingeissa.... Kuoleman tuomio oli pätevä mutta se oli liian ankara... Ruoskinta riittäisi vallan hyvin...
Starakan täytyisi vapauttaa... ennen hirttotuomiota siihen tarvittaisiin paljon apua ja ammatti miehiä. Tretjak tunsi muutamia vakoojia, mutta tällä kertaa hän tarvitsisi yksityistä apua. Illan pimetessä hän livahti kasarmien suojista yön varjoihin suuntana eräs majatalo keskustan laitamilta. Siellä hän uskoi törmäävänsä eräsiin tuttaviin joihin oli tutustunut selatessaan henkilöitä jotka muodostavat uhan tietojenkeruu virastolle...
|
|
|
Post by submarine on Aug 5, 2009 23:54:37 GMT 3
Skritta ei ollut suurin rotta, eikä vahvoin, eikä nopein, eikä edes kovin tappelemaan. Oikeastaan Skritta kulki kaikessa äärimmäisen tarkkaan piirrettyä keskiviivaa, oli syntynyt maailmaan äärimmäisen tavallisena rottana ja varmaankin kuolisikin - ojasta ojaan, toisin sanoen. Mutta se, mikä teki Skrittasta erilaisen, erotti yleisestä rottalaumasta, oli se että tämä tiesi rajansa äärimmäisen hyvin. Tämä rotta tiesi ne ja osasi tarkalleen sanoa, mihin kykeni. Siinä oli paljon eroa niihin uhoaviin nuoriin uroksiin, jotka olivat hampaat irvessä käymässä minkä tahansa itseään suuremman kimppuun. Skritta tiesi ja hyväksyi, eikä yrittänyt kurottaa pitemmälle kuin mihin käsi riitti. Ja jos nyt tarkkoja oltiin, Skritta tiesi paljon muutakin.
Alettiin olla jo yön puolella. Majatalo ei ollut välttämättä suurin taikka komein, eihän se muuten olisi ollut keskustan laidalla, mutta ainakin siellä siedettiin rottia - jopa tarjoiltiinkin niille. Kunhan ei nostanut liikaa meteliä, istui poissa tieltä ja maksoi hieman lisää, katsottiin sormien lävitse. Niinpä Skritta istuskelikin mahdollisimman nurkassa, poissa jaloista ja silmistä, muutaman muun rotan kanssa. Suurin osa kuului varkaiden kiltaan - rottia oli helppo värvätä ja vielä helpompi kadottaa tarpeen tullen - mutta muutama oli vain kipittänyt mukaan joltakin kujalta. Skritta tapasi useimmiten lyöttäytyä itseään pienempien rottien seuraan, niistä harvemmin oli haittaa kun hieman ärisi, mutta oli mukana muutama suurempikin. Etenkin se, jonka kilta laittoi toisinaan rikkomaan silmille hyppiviä naamoja. Se oli ikävä tapaus, mutta välitti nyt enemmän viinasta kuin rähisemisestä.
Skritta särpi olutta. Toisin kuin suurin osa rotista, joilla oli korkeintaan muutama ties mistä haalittu lantti, oli tällä tarpeeksi kukkaron hankintaan - ja sitten vielä sen täyttämiseenkin. Skritta ei ollut mitenkään tärkeimmästä päästä killassa, ei todellakaan, mutta moni oli saanut huomata, että rotta oli äärimmäisen näppärä pitää pyörimässä ympärillä. Tämän päästä löytyi paljon muutakin kuin vikinää, ja pientä maksua vastaan siitä pääsi myös osalliseksi. Moni ei olisi uskonut, mitä ihmiset paljastivat toisilleen ja itselleen, kun luulivat ettei kukaan kuullut. Mutta kun oli hyvä korvat ja osasi valita paikan, sai selville yhtä ja toista. Skritta oli liian hyödyllinen häädettäväksi tai tapettavaksi, mutta tarpeeksi mitätön ollakseen todellinen uhka kenellekään. Loistava ympärilläpyörijä. Ja jos nyt tarkkoja oltiin, niin osasipa rotta myös vihjailla, mitä itse oli mieltä asioista. Hyvänä tarkkailijana tällä oli jopa jonkin verran hyödyllistä sanottavaa.
Skritta vinkaisi kieltävästi oluttuoppiaan havittelevalle rotanrääpäleelle ja siirsi sen sivummalle - siis rotan, ei tuoppinsa. Yötä riittäisi vielä hyvän matkaa...
|
|
|
Post by frederico on Aug 9, 2009 22:31:44 GMT 3
Tretjak saapui huomaamatta kapakkaan soluttautui ryysyläisten ja rääsyläisten sekaan aivan mainiosti. Olihan hän joutunut käymään tällaisissa paikoissa joskus ennenkin, toimittaessa juuri näitä pieniä operaatioita joilla oikeutta jaetaan suoraan kädenkautta tai vaihtoehtoisesti poliitikot ratkovat kiistojaan epäsuorasti. Raha vaihtaa omistajaa ja ihmiset kuolevat tapaturmaisesti.
Nyt Tretjak etsi kuin etsikin tiettyä tyyppiä. Hän oli ennenkin hoitanut asioita Isella kanssa. Hän... tai paremminkin hänen tyttönsä tunsivat miltei kaikki, virkamiehistä vakoojiin tai vaihtoehtoisesti murhaajista ryöväreihin. Ja kyllähän tuo uhkea nainen tarjosi muitakin palveluja jos niitä kaipasi.
Ei aikaakaan kun Tretjak livahti keski-ikää lähentelevän naisen juttusille. Ikä näkyi naisen silmistä ja kasvoista, juhlimisen ja ylenpalttisen elämän muokkaama pyöreä vartalo oli kuitenkin vielä varsin hyvässä kunnossa.
"No mitä kaunis poika haluaa tällä kertaa" Isella kysyi pehmeällä äänellä ja Tretjak tunsi punan kohoavan poskilleen.
"Tuota tuota, pientä palvelusta olisin kaivannut..." Tretjak änkytti. Ennen kuin Tretjak sai toimitettua asiaansa Isella nauroi jo rehevästi "Voin minä kutsua tyttären päästäämään sinut paineista, jos helpotusta kaipaat..."
Tretjak punastui entisestään. "Eikun tarvitsen jonkun joka pääsee vankilaan ja sieltä ulos nopeasti sekä tuntee kaupungin piilopaikat ja poispääsy tiet."
Icella kohotti kulmiaan.. "Epätavallinen pyyntö minulta, noin nuorelta mieheltä" Tretjak sai viimein koottua itsensä ja kumartui lähemmäs naista jonka mielenkiinto selvästikin oli herännyt. "Ystäväni on vaikeuksissa, hän tarvitsee apua sellaiselta taholta joka pakenee muutenkin vankilasta..."
Lyhyen keskustelun jälkeen kukkaro vaihtoi omistajaa ja Tretjak sai kutsun erääseen majatalon huoneeseen. Eikä aikaakaan kun hän istui ja tuijotti parrakasta miestä jonka viime pesusta tuntui olevan aikaa jo vähän liikaakin. Miehen silmät seisoivat päässä ja naama pöhötti ylenpalttisesta juopottelusta, pienet sian silmät tihrustivat turpeiden poskien ja hikoilevan otsan takaa. Ilman sen kummempaa esittelyä mies meni asiaan, puhe sammalsi hieman ja kasvot alkoivat punottaa jo pienistäkin ponnisteluista.
"Tarvitset kuulema henkilön joka voi auttaa toverisi pakoon Vankilan sellistä..." Tretjak pidätti hengitystään ja tyytyi vain nyökkäämään. "Tarvitset siis jonkun joka menee sisälle vankilaan, avaa ovet. Kätkee tämän toverisi etsinnän ajaksi ja saattaa sen ulos huomaamatta vartioiden ohi. " Tretjak jatkaa pään nyökyttelyä huoneessa., pidättäen edelleen hengitystään. " Sellaiset miehet on harvassa. SE maksaa teille... " mies jäi pohtimaan sopivaa summaa,
Tretjak avaa suunsa ensi kertaa saavuttuaan saliin. "Tarjoan teille yhden petturin nimen, sekä 30 hopearahaa. Siitä että autatte toverini pakoon." Tretjak heittää puolillaan olevan kukkaron pöytään" Siinä on ennakoksi. Etsikää minulle sellainen henkilö joka voi auttaa minua." puhetulvan jälkeen Tretjak vetää henkeä ja kitkerä ilma saa hänet miltei yökkäämään. Niinpä Tretjak marssii vauhdikkaast hengitystä pidätellen istumaan edes suunnilleen siistiin pöytään istumaan ja odottamaan päättäväisesti varmana siitä että sellainen tarjous joka maksetaan suoraan ja ennakkoon ei jätä näitä ihmisiä kylmäksi. Siksipä hän etsikin paikan seinän vierestä ettei teräs tavoita häntä selästä päin.
|
|
|
Post by submarine on Aug 10, 2009 10:55:48 GMT 3
Skritta pisti merkille uuden kapakkaan ilmaantuneen. Rotta oli hyvä näkemään kaikkea sellaista, jonka ihmiset yrittivät pitää salassa. Sanoja hän ei kuullut yleisen hälyn ylitse, mutta jotakin asiaa tällä kuitenkin oli sellaisille, jotka kykenivät järjestämään asioita. Se oli vähintäänkin mielenkiintoista. Tästä saattoi hyvinkin olla kannattavaa ottaa paremmin selvää. Muu väki - rotista puhumattakaan - ei tuntunut kiinnittävän suuremmin huomiota, mutta Skritta seurasi miestä silmillään sittenkin, kun tämä oli ilmeisesti saanut hoidettua asiansa ja meni pöytään istumaan. Se oli melko lähellä, oikeastaan käytännössä vieressä. Selvästikin tämä koetti olla aivan muina miehinä ja huomaamaton. Se oli rotasta suorastaan vastustamatonta.
Varmistettuaan, ettei kukaan suuremmin tuijotellut rottiakaan, erkani Skritta pöydästään, heittäen samalla hyvästit oluenlopulleen, ja luikki miehen luokse. Ei hän yleensä näin suoraan kysellyt, mutta tuskinpa siitä harmiakaan olisi. Rotta osasi jopa puhua ihmisten kieltä, muttei koskaan ollut ollut mitenkään erityisen hyvä siinä. Siksipä hän tunki muutaman sormen suuhunsa saadakseen aikaan edes jokseenkin ymmärrettäviä ääniä. "Mitä sinä... puhuit? Tarvitsee... apua?" Skritta tavasi kömpelösti miehelle, kuulostaen reilusti suoremmalta kuin olisi missään nimessä tahtonut. Mutta ei auttanut itku markkinoilla ja tietoja saisi jos saisi.
|
|
|
Post by frederico on Aug 10, 2009 21:02:25 GMT 3
Tretjak tuijotti varautuneena Rialia joka työntyi suoraan pöytään utelemaan asioita joka ei sille suoranaisesti kuulunut. "Itse en sitä kyllä kaipaa, mutta jos tunnet Prosnian tyrmän... pääset sinne sisään ja ulos eräs vanki mukanasi niin miksi ei." Rialit olivat helppoja juttu kumppaneita, ne eivät olleet ainakaan valtion virastojen palveluksessa, sen verran Tretjak oli asiaan perehtynyt. Seula jolla vakoojat ja virkakoneisto valitaan, on sen verran tarkka että täytyy olla todella lahjakas päästäkseen siihen hommaan, niin tai sitten täytyy tuntea oikeat tyypit. Prosnian vakoojat olivat kenties maailman pisimmälle koulutettuja. Täälläkin hän tunnisti erään nuoren miehen joka syrjemmällä seurasi mitä tapahtui ja keitä merkittäviä henkilöitä täällä kävi.
Samalla eräs mies joka oli Ologin käskyläisiä livahti pöytään ja tervehti Skrittaa lyhyellä nyökkäyksellä. "Olog ajatteli että hän olisi sopiva henkilö auttamaan sinua.Mutta kerro kuka on se petturi..." Silmät olivat ilmeettömät mutta pienen pieni nykäys silmäkulmassa paljasti että miehellä oli ollut muuta mielessä. Tretjak tunnisti pilkkeen ja aisti kireyden tietäen että ellei vastaus ole oikeanlainen päättyy hänen elämänsä nuoleen tai vasamaan kun hän poistuu ulos majatalosta.
"Hyvä on uskon teitä siinä että tämä rial pärjää riittävän hyvin, eikä lavertele turhia... aamu yöstä on suunniteltu tullitarkastus Ologin varastoon ja samalla tänne. Joku vihjaisi että varasto on tulvillaan kaupungista varastettuja tavaroita jotka pyritään toimittamaan pois kaupungista muutamien laivojen mukana. Saatte sen petturin selville heti kun tyhjät varastot tarkastetaan ja sen jälkeen joku puuttuu"
Miehen ilme suli ja hän nousi ylös pöydästä, "Skritta on palveluksessanne... Suonette anteeksi" Ologin kätyri nyökkäsi muutamalle miehelle ovella jotka rentoutuivat huomattavasti nyökkäyksestä...
"Tretjak kääntyi rotan puoleen... "Seuraa minua." ja poistui nopeasti majatalosta.
Kun Tretjak poistui majatalosta rotta kannoillaan hän livahti nopeasti varjoihin ja kuunteli hetken hiljaa "Kuuntele tarkkaan..." Hän madalsi ääntään. Kuolemaan tuomittujen sellissä on 20 vuotias mies. Hänet surmataan huomenna puolen päivän aikaan torilla hirttämällä. Tuo mies on siisti tummatukkainen viiksetön ja pitkä sekä hoikka. Hänelle tarjoillaan parhaillaan viimeistä ateriaa ja siunaaja vie hänelle viestin, sekä muutamia tarvikkeita. Sekä ohjeet siitä missä hänelle on kätketty vaatteet ja muut varusteet. Tässä on 5 hopea rahaa siitä että kuuntelit ja näitä on luvassa 20 lisää jos löydät jonkun miehen joka on Ologille velkaa tai pettynyt häneen. Kerro hänelle että Olog aikoo tappaa hänet seuraavassa kokoontumisessa, ja Ystäväni antaa sinulle pelastamisestaan pussillisen kultahiekkaa, silloin kun saa varusteensa, mutta älä kerro hänelle mitä siinä pussissa on. Kerro vain että se on palkkiosi loppuosa. Sillä muutoin et sitä säkkiä enää näe. Mutta nyt jos sinulla on jotain kysyttävää kysy pian. Sillä minun pitää paeta pian.. ja niin koettakaa olla tappamatta vartijoita."
Tretjak selitti ohjeet rauhallisesti rotalle Tarkastaen että tämä ymmärtää yksityiskohdat. Ennen kuin livahtaa pimenevään iltaan...
|
|
|
Post by submarine on Aug 10, 2009 21:51:29 GMT 3
Skritta tunsi monia paikkoja, eikä Prosnian tyrmä todellakaan ollut mitenkään vieras rotalle. Vielä tutumpia olivat kaikenlaiset pakoreitit, tunnelit ja piilopaikat. Rahaakin miehellä varmaankin oli, ja tässä vaikutti olevan vähintäänkin kiinnostava tilaisuus tienestille. Etenkin, kun rotta oli lähin ja vieläpä suhteellisen luotettava varkaiden killan jäsen. Hetkisen odottelun ja miehelle nyökkäilyn jälkeen Skritta saikin todeta tyytyväisenä olleensa oikeassa, kun Ologin käskyläinen ilmaantui paikalle ilmoittamaan, että hänelle olisi hommia. Rotta nyökkäsi ja tervehti tätäkin. Hän odotteli, että käsky seurata kuului ja teki sitten työtä käskettyä.
Skritta kuunteli kuuliaisesti miehen käskyt, siivosi ojennetut kolikot hyvin nopeasti omiin korjuisiinsa ja nyökytteli vahvistaakseen ymmärtävänsä. Tarkalleen ottaen rotta ei tajunnut, miksi piti löytää joku velkaantunut tai riitaantunut ja uskotella asioita. Ilmeisesti oli tarkoitus ottaa mukaan hoitamaan homma. Kovinkaan suurta joukkoa Skritta ei todellakaan halunnut mukaansa, ei tässä ainakaan, mutta tuskinpa yhdestä haittaa olisi. "Ei kysyttävää, teen näin", Skritta vastasi sormet jälleen suussa ja odotteli, että mies häipyisi. Näytti siltä, että kaavailtu yritys sen yhden nartun kanssa joutuisi odottamaan. Mutta eipä sillä väliä, kyllä häntänsä kohottavia rottia aina löytyi - rahasta jos ei muuten. Nyt piti löytää vain sopiva mies tähän. Skritta tiesi tarkalleen mistä etsiä.
Niiskauttaen kertaalleen Skritta katosi pimeyteen, kohti köyhempää aluetta ja erästä vähemmän menestynyttä kiltalaista. Ohimennen rotta tarkisti, että pitkä veitsi oli helposti vedettävissä ja terävä; sille voisi tulla tänään käyttöä.
|
|
|
Post by frederico on Aug 10, 2009 22:33:30 GMT 3
Tretjakia kylmäsi kun rotta nyökytteli ja katosi pian pimeään. Hän juoksi nopeasti setänsä asunnolle. Ei lainkaan pannut merkille erästä hahmoa joka kyyryssä nopeasti pomppi varjosta varjoon kun Tretjak hölkytteli kevyttä mutta matkaa syövää hölkkää.
Samaan aikaan Samoa nukkui rähjäisessä loukossaan humalaansa pois. Onni oli kerrankin potkinut tätä ja joku onneton virkamies oli menettänyt kukkaronsa... ja taisi siltä murtua kallokin siinä. Niillä rahoilla hän vois maksaa velkansa Ologille ja sitä jäisi vielä vähän ylikin. Siksipä tuo rähjäinen mies nukkui humalaansa pois halvassa miltei hylätyssä loukossaan eräissä kaupungin köyhimmillä alueilla.
Starakan lojui sellissään suunnitellen pakoaan kun munkki tummassa kaavussa keskeytti hänen mietintänsä. "Herran haltuun Starakan Serionoksenpoika. Toin sinulle syötävää ja herran siunauksen."
"siunauksesta ei lie niin väliä." Starakan tuhahti," mutta olut ja viini sekä liharuoka maistuisi. " Jokin herätti munkissa Starakanin mielenkiinnon. Ryhti oli enemmänkin taistelijan kuin hengenmiehen ryhti ja liikkeet olivat kissamaisen sulavia. Starakan kuitenkin kuunteli miehen messun vartijoiden tuijottaessa pahaenteisesti Starakanin ruokahetkeä. "Hyvää matkaa ja Herran haltuun oli Munkin viimeinen toivotus" kun Starakan saatiin siunattua ja Munkki ojensi hänelle rukous pergamentin jolla hän saisi puhdistaa sielunsa. Starakan söi hyvällä ruokahalulla ja oli tukehtua kun leivästä löytyi ohuen ohut silkkiköysi joka oli kovin jäntevää tekoa, sekä lyhyt piikki jossa toinen pää oli taivutettu karkean avaimen muotoon. Starakan sujautti tavarat nopeasti pahnojensa sekaan ja jatkoi eväidensä nauttimista, paremmalla ruokahalulla. Kun munkki poistui Starakan avasi viinanassakan ja maiskutellen ehti naukkaista kerran kun vartijat tulivat selliin ja raivasivat eväät pois. "Näitä sinä et tarvitse, kuka nyt juopuneen hirttämistä katselisi" oli viimeinen toteamus juuri ennenkuin keihään perä kolautti Starakania kipeästi päähän ja hän vaipui hetkiseen tajuttomuuteen.
Arvatenkin väkevä viina ei oltu tarkoitettu hänelle kun Munkki poistui
|
|
|
Post by submarine on Aug 11, 2009 10:43:20 GMT 3
Skritta pysähtyi hetkeksi talon eteen. Täällä asui Samoa, niin tyypillinen varas kuin varas vain saattoi olla. Ei, oikeastaan niin tyypillinen ettei yksikään varas todella ollut sellainen. Samoa ei ollut oikein mitään, elää kitkutti joten kuten ja varasti minkä pystyi. Suurimman osan ajasta mies tosin ei pystynyt, ja oli jo veloissa killalle siitä. Kukaties tämä kohta käyttäisi loppuun killan ystävällisyyden, mutta ainakaan vielä ei oltu ketään käsketty vetämään mieheltä kurkkua auki. Hyvä, sillä tästä saisi juuri sen, mitä oli pyydetty.
Skritta ei koputtanut oveen, se oli ihmisten hommaa - rehellisten ihmisten. Rotta taas ei ollut kumpaakaan. Ei, tämä aikoi sisään aivan muilla keinoilla. Köyhillä kujilla ei juuri välitetty siitä, mitä ihmisten irvikuville tapahtui, Skritta tiesi sen hyvin - kokemuksesta. Niinpä rotta etsi rötiskön ainoan räppänän. Se ei tietenkään ollut ikkuna, ei tällaisissa paikoissa. Luukku oli, mutta ei se Skritan näppäriä sormia kauaa pidätellyt. Ja sitten rotta ponnistikin sisälle niin hiljaa ja äänettömästi kuin kykeni. Tämä jäi hetkeksi aukkoon tarkastelemaan tilannetta, haistoi ilmassa viinan lemun ja kuuli kuorsauksen. Ilmeisesti oli käynyt tuuri, kun Samoalla oli varaa nukkua ja vielä juodakin. Ääneti Skritta laskeutui lattialle, hiipi lähemmäs sänkyä ja tarkasteli hetken miestä. Sitten - aivan vain saadakseen tämän hieman pelkäämään - rotta äkkiä vinkaisi korvia vihlovan lujaa ja loikkasi koko painollaan miehen päälle, hamuten otetta tämän ranteista.
|
|
|
Post by frederico on Aug 12, 2009 20:21:30 GMT 3
Kesti hetken ennen kuin Samoa älysi mitä tapahtuu. Humalatilaltaan häneltä kesti tajuta Skrittan repiminen ylös. Kun hän hoksasi sen säikähti Samoa pahan päiväisesti. Joku on tullut tappamaan hänet, voimakkaat kädet lukitsivat ranteet ja paniikki iski Samoan mieleen kamppailu humalassa oli kuitenkin turhaa ja pian Samoa tajusi, kuka kutsumaton vieras oikein oli.
"Skritta! mitä ihmettä sinä täällä teet?" Samoa sammmalsi kun alkoi heräillä tajuihinsa "olin juuri tulossa maksamaan velkojani killalle, kun törmäsin vanhoihin kavereihin... ja päivä vähän venähti" Vähitellen Samoa alkoi vääntäytyä pystyyn... "Mikähän aika päivästä mahtaa olla menossa?" Hän haroi harvaa likaista tukkaansa
Samaan aikaan Tretjak sai pakattua Starakanille pakkauksen ja livahti pimenevään iltaan kohden satamaa. Hän tiesi että setänsä asuntoa vakoillaan tai suojellaan kuinka sen haluaa sanoa. Tretjak asteli reippasti ulos ja marssi kaupungille reppu selässään. Pian hän saikin havainnon eräästä perässä roikkujastaan, mutta jokin muukin herätti hänen huomionsa. Tuntui kuin seuraajia olisikin ollut kaksi. Tavallisen yhden sijaan....
|
|
|
Post by submarine on Aug 12, 2009 20:43:21 GMT 3
Miehen huutojen sisältö teki pientä hallaa sille, mitä juuri aiottiin. Velkansa maksavaa miestä oli kovin vaikea lietsoa mukaan pelkästä himosta selviytyä - paitsi nyt ahneudella. Toisaalta, eipä typerä raukka ollut edes terävimmästä päästä. Kirvoittaakseen hieman pelkoa rotta läiskäytti nopeasti ja lujaa miestä kummallekin päänsivulle ennen kuin loikkasi takaisin lattialle. "Olog ei välitä, paskat lantit. Vihainen, tappaa. Varoitus muille, pikkupaska", Skritta ärähteli sormi jälleen suussa miehelle. Tuskinpa tällä olisi syytä epäillä, varkaiden killassa ei oltu mitenkään turhan armeliaita, eikä velanmaksu todellakaan ollut ajallaan. "Suolistaa seinälle roikkumaan! Lihakoukkuun!" rotta ärisi. Pienestä pelottelusta saattoi jopa nauttiakin, eikä monellakaan ihmisellä ollut mitään mahdollisuuksia arvaillakaan, puhuivatko rotat totta vaiko eivät.
Skritta antoi pikkuvarkaalle hetken aikaa vaipua todelliseen epätoivoon ja kauhuun henkensä puolesta. Se auttaisi reilusti suostuttelemaan tätä mukaan. Oikeastaan hän halusi laittaa koko miehen anelemaan armoa ja pelastusta.
|
|
|
Post by frederico on Aug 12, 2009 22:07:17 GMT 3
Samoa vapisi pelosta. Skirtta tuskin olisi täällä muuta kuin tuomassa viestiä. Ja siinä hän oli kyllä oikeassa. Rahat eivät riittäisi alkuunkaan. Samoa toivoi että ne olisivat kattaneet edes osan veloista.
Hänen pieni päänsä pyöritteli ajatusta paosta, mutta totesi sen tällä hetkellä mahdottomaksi. "Sinun täytyy auttaa minua, auta piiloutumaan ja pakenemaan, varmaan löydän jostain lisää rahaa teen miltei mitä tahansa. Kunhan vain et tapa minua." Samoa vikisi...
|
|
|
Post by submarine on Aug 12, 2009 22:35:06 GMT 3
Skritta odotteli hyvillään, kun mies luikerteli tuskaisesti pelkojensa keskellä. Vielä enemmän hykerrytti se, mitä aivan pian tapahtuisi. Melkeinpä teatraalisesti - niin paljon kuin rotta vain kykeni - Skritta tarrasi pitkään, käyrään ja loviseen veitseensä ja näytti parhaansa mukaan siltä, kuin olisi ollut aikeissa rynnätä silpomaan miehen siihen paikkaan. Ja sitten äkkiä tuli aivan yhtä näyteltyä epäröintiä. "Ei riitä raha. Ei mikään lisä. Anna mitä on, päästän pakoon", Skritta vastasi, käsi vieläkin veitsenkahvalla. Ei siinä ollut mitään pahaa, että hankki hieman lisätuloja, kun tuli näin hyvä paikka. Antamatta aikaa epäröintiin rotta astui eteenpäin toinen pitkäkyntinen käsi tanassa. "Anna! Juokse pois! Tapan muuten nyt! Tapan!"
Veitsi heilui uhkaavasti pimeänpuoleisessa röttelössä. Skritta joutui melkeinpä pidättelemään itseään, ettei olisi pienessä huumassa ja humalassa todella mennyt sanoista tekoihin.
|
|
|
Post by frederico on Aug 13, 2009 16:48:48 GMT 3
Samoa katsoi kauhistuneena kun Skritta uhkasi tappaa hänet nyt, Samoa kaivoi kauhuissaan kukkaronsa ja viskasi sen lattialle puoliksi kontaten puoliksi juosten hän suuntasi kohden oviaukkoa ja ponkasi pihalle kauhuissaan. "Hullu rotta.. Se tappaa Samoa hoiperteli juoksi konttasi ja pakeni pääkatua pitkin" Tämä sai muutaman sotilaan kummastumaan, tällä alueella todettiin yleensä paremmaksi olla puuttumassa, mutta partiointi vuoro oli vasta aluillaan joten miehet päättivät käydä katsomassa millainen hirviö saa ihmisen tuollaiseen pakokauhuun.
Keihäistään puristaen partio alkoi lähestyä korttelin päässä kyhjöttävää majaa. Kuitenkin reippaasti kävellen.
|
|
|
Post by submarine on Aug 13, 2009 17:37:05 GMT 3
Hetkeäkään epäröimättä Skritta kahmaisi maahan viskatun kukkaron omiin korjuisiinsa. Oli siinä sentään hieman painoa, vaikka sieltä tuskin mahtavia rikkauksia löytyisikään. Joka tapauksessa, ensimmäinen homma oli hoidettu ja seuraava - se reilusti vähemmän helppo - odotti. Lisäksi Samoan panikointi kuului saavan aikaan pientä hämminkiä jopa vartioston puolelta, joten oli parempi häipyä ja hoitaa hieman lisää rahaa kukkaroon - puhumattakaan luvatusta kullasta. Jäämättä enää sen suuremmin ihmettelemään Skritta häipyi pimeälle sivukujalle sieltä, mistä oli tullutkin. Vartijat tuskin aikoivat loikkia sisään ikkunoista, kun ovikin oli auki, ja rial huolehtikin siitä, ettei pitänyt turhan paljoa meteliä häipyessään.
Ja sitten vain kohti vankityrmiä ja etsimään haluttua miestä - ellei joku vartijoista päättäisikin äkkiä alkaa nokkelammaksi, kuin oli hyväksi terveydelle.
|
|
|
Post by frederico on Aug 13, 2009 20:32:32 GMT 3
Samoan pako oli saanut aikaan yllättävää virkeyttä vartijostossa. Kun he ryntäsivät sisälle hökkeliin ja löysivät sen tyhjillään joku ohikulkija vinkkasi syrjäkujalle päin juuri sinne mihin Skritta oli kadonnut "Se ryöväri rotta meni tuohon suuntaan.
Eräs vartijoista huusi muutamalle muullekin vartijalle ja ihmiset viittoilivat suuntaa mihin Rial oli paennut. Muutama muukin Rial säntäsi pakoon, ja osa miehistä jakautui heidän peräänsä, suureksi harmiksi kolme nohevinta pyörähtivät samalle sivukujalle jonne Skritta oli juuri häipynyt.
Tämä kuja jatkuu suoraan Sandre Plazille... siinä matkalla ei satu olemaan kuin pari risteävää katua. Juoskaa lähimmän päähän ja hälytä Toinen partio Plazille aukiolla tavallisesti notkuu muutamia meikäläisiä.
Kolmas mies kääntyi takaisin ja kiiruhti tukkimaan ensimmäistä sivukujaa vauhdikkaasti.
Kaksi muuta jatkoivat varovasti etenemistä valppaana tarkastellen varjoja.
|
|