|
Post by submarine on Aug 13, 2009 21:13:22 GMT 3
Ja paskat, juuri nyt päättivät vartijat alkaa toimeliaiksi. Skritta ei jäänyt turhia ihmettelemään, vaan lähti heti huudosta kujaryntäykseen, joka oli tuttu jokaiselle vartijoita pakenevalle. Rotta tiesi olevansa nopeampi, kevyestikin, kuten senkin ettei miehistä ollut juuri jahtaajiksi pimeässä, mutta pahaksi onneksi nämä näyttivät tuntevan kujansa aivan liian hyvin. Jos hän vain ryntäisi pakoon, olisi vastassa kohta jo monta miestä lisää - ja heti seuraavaksi vatsassa miekka. Ei, tässä tarvittiin hiukan jo muitakin keinoja. Suureksi onnekseen Skritta tunsikin niitä reilusti, oltiinhan tässä vielä hengissä tässäkin iässä. Ja rotta tiesi tarkalleen, miten kykenemättömiä ihmiset olivat samaan.
Pysähtymättä edes vilkuilemaan ympärilleen Skritta loikkasi kesken juoksun vasten talonseinää, onnistui pääsemään ainakin puoliväliin ja huitoi julmetusti liukuessaan ikkunalaudalle. Siitä rotta loikkasi uudelleen, ja onnistuikin saamaan otteen katon lipasta. Ihmisillä oli kovin huonot jalat loikkimiseen, mutta rotille asia oli aivan toinen. Välittämättä juurikaan siitä, että katto oli varmastikin kauheassa kunnossa ja hengenvaarallinen, väänsi Skritta itsensä ylös, odotti hetken jäykistyneenä saadakseen käsityksen vartijoista ja ryntäsi sitten oikopäätä eteenpäin huojahdellen, huitoen ja kompastellen. Äänetöntä se ei ollut, mutta vartijoilla tuskin oli mitään mahdollisia päästä peräänkään. Katoilla oli melkoisen helppo päästä paikasta toiseen. Tässä saattaisi tosin joutua tekemään hitonmoisen lenkin harhautuksen takia.
|
|
|
Post by frederico on Aug 13, 2009 23:13:56 GMT 3
Vartijat tukkivat kadut ja aikanaan saivat alueen tutkittua. Heidän oli todettava että Rotta oli vetänyt pidemmän korren, tällä kertaa. He tyytyivät vain kiroamaan päivää jolloin rotat olivat syntyneet. Vartioinnin tehostaminen tällä alueella oli vaikeaa, lähes mahdotonta sillä palokujia ei oltu rakennettu niin kuin uudemmilla kaupunki alueilla joissa korttelit eroteltiin toisistaan leveillä käytävillä. Täällä kattoja pitkin voi hyvä hyppääjä paeta pitkiäkin matkoja.
Kun Tretjak huomasi varjostajansa, hän päätti muuttaa taktiikkaa. Ja siirtyi suoraan tullirakennuksen puolelle, siellä hän ilmoitti havainnostaan eräälle turhankin virkaintoisena henkilönä pidetylle nuorukaiselle ilmiannon rakennuksesta jossa hän tiesi olevan pieniä eriä. Varastettua omaisuutta valmiina lastattaviksi aluksiin ympärys valtakuntiin. Tämä sai nuorukaisen silmät palamaan innosta ja hän syöksyikin oitis toimintaan. Tunnin sisällä joukkue tullin sotilaita ja muutamia kirjureita oli hälytetty sekä, pidätysmääräykset varastojn omistajasta ja työntekijöistä oli valmiina...
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2009 14:44:09 GMT 3
Aikansa ryntäiltyään ja loikittuaan Skritta pysähtyi läähättämään pimeydessä ja tutkailemaan tilannetta. Vartijat tuntuivat antaneen periksi viimeistään sen jälkeen, kun rotta oli alkanut vaihtaa kattoja. Talot olivat kaupungissa vieri vieressä, eivätkä kujatkaan olleet turhan leveitä. Se oli tosin ollut vähällä käydä kohtalokkaaksi, kun katon reuna oli sortunut hyppyyn ponnistaneen rotan jalan alta, kaiketi lahouttaan, mutta oli siitäkin selvitty. Joka tapauksessa, kattoja pitkin saisi jatkettua kätevästi melko lähelle vankilaakin. Kukaties korkealta pääsisi paremmin sisäänkin. Pitäisi vain suunnitella hyvin etukäteen, miten onnistuisi pääsemään käsiksi etsittyyn. Lahjomalla kai, jos ei mitenkään muuten. Aikansa varmistettuaan, ettei kukaan seurannut, lähti Skritta suunnistamaan kattoja myöten kohti vankityrmiä. Nyt rotalla ei kuitenkaan ollut samanlaista hoppua, joten henkeä oli turha panna alttiiksi loikkimalla ja ryntäilemällä kuin hullu. Olisi vähemmän mukava loppu hommalle, jos murtaisi jalkansa - tai niskansa.
|
|
|
Post by frederico on Aug 14, 2009 17:00:51 GMT 3
Kar Prosnian tyrmä oli entinen linnake. Kaupungin laajentuessa linnakkeen strateginen sijainti oli vanhentunut mutta jyhkeät tornit ja paksu korkea muuri sekä jämäkkä portti tekivät tyrmästä edelleen äärimmäisen epähoukuttelevan näköisen. Muurilla kiersi pari vartijaa ja oven pielissä seisoi vartijat joiden haarniska kiilsi loistossaan. Sisällä vartijoiden ulkonäköön ei panostettu niinkään, ja siellä sotilaat olivat enemmän käytännön sanelemissa asuissa, mutta Kuninkaan vaatimuksesta ulkoilmassa esiintyvien sotilaiden oli näytettävä armeijan priimus sotilailta.
Muurin päällä asteli muutamia jousimiehiä. Heillä oli aseenaan varsijouset sillä armeijan pitkäjousimiehet olivat määrätty muihin tehtäviin. He olivat joko sotimassa kaukomailla tai parantamassa koulutusta.
Sisäpihalla makasi muutamia verikoiria kopeissaan, joskus joku onneton vanki oli päässyt pakoon jopa tyrmän muurin yli, mutta matka oli katkennut lyhyeen kun koira oli päästetty irti. Uhri oli revitty kuoliaaksi ja palaset heitetty tunkioon.
Kaikista vaarallisimmat vangit pidettiin kahleissa muurien sisäpuolella sijaitsevassa Päärakennuksessa. ulkopuolella kärsii muuriin upotetuissa selleissä rangaistustaan pikkurikolliset ja häpeärikolliset joiden pienistä ikkunoista näkee ulos mutta paksut rautatangot estävät pako yritykset tehokkaasti.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2009 18:01:49 GMT 3
Skritta tarkkaili muuria lähimmältä mahdolliselta katonharjalta. Jousimiehiä. Rotta ei pitänyt jousimiehistä hiukkaakaan, ja sekin oli liian lievästi sanottu. Pimeällä asiat olivat tietenkin vähän paremmin, mutta muutama soihtu ratkaisi tietenkin senkin. Eikä Skrittalla ollut mitään syytä epäillä, etteikö niitä olisi reilusti. Mutta siltikin, muurin yli lieni paras yrittää sisälle, etenkin kun oli hyvä kiipeämään. Portista tuskin pääsisi, vaikka olisi koettanut lahjoa kullalla ja jalokivillä. Rotta vartoi hyvän hetken varjoissa muurin juurella, että edes jokseenkin lupaavannäköinen paikka aukeaisi vartijoiden kiertäessä muuria, eikä tuhlannut enää aikaa epäröintiin. Oli oltava nopea, tai muuten uusi vartija oli jo kävelemään lähteneen tilalla. Vanhassa muurissa olisi kyllä varmasti hyviä jalansijoja, mutta menisi siinä silti hetki. Niinpä Skritta hylkäsi kaiken ajattelun hetkeksi ja alkoi vain kiivetä mahdollisimman nopeasti. Pitkät kynnet ja jäntevät raajat olivat suuri apu yrityksessä, siitä ei epäilystäkään.
|
|
|
Post by frederico on Aug 15, 2009 12:02:03 GMT 3
Vartijat marssivat tylsistyneinä muurilla, kaikista kurjimpia olivat yövuorot. Koko ajan tuulen ja sään armoilla vanhalla muurilla näkemättä oikeastaan mitään minnekään. Kaupungin talojen valot siintivät yössä ja yksinäiset soihdut valaisivat kulkutien muuria pitkin. Harvat olivat ne ilon pilkahdukset jotka vuoro muurilla toi tullessaan, ellei lasketa sitä että seuraava vuoro olisi lepoa ja pääsisi nukkumaan ja syömään. Muutama pieni rasahdus herätti huomiota, "Hemmetin rotat... söisivät varmaan koko vankilan ellei sitä olisi tehty kivestä" kuului tympeä murahdus kun Vartijat totesivat rapinan olevan rottien aikaan saannosta. Vaivautumatta oikeastaan edes tarkistamaan sitä. Joo... Tulisi edes rankkasade ja huuhtelis pahimmat paskat pois tyrmistä."
Samaan aikaan Starakan katseli yksinäisen soihdun valossa kun kaltereiden takana käytävän vartioiden loukossa Sotilaat olivat nauttineet jo hyvän matkaa viinanassakkaa ja olivat jo selkeästi päihtymään päin. "Ei taida olla aivan normaalia tavaraa tuossa tarjolla" Starakan tuumi kun ensimmäinen ryhmästä alkoi jo pilkkiä uhkaavasti, onneksi muut eivät kiinnittäneet asiaan huomiota vaan jatkoivat turinoimista ja eräs alkoi jo viritellä äänijänteitä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 15, 2009 12:18:39 GMT 3
Skritta jähmettyi aloilleen, kun vartija osoitti kuulleensa kiipeämisen. Mutta kun ketään ei kuitenkaan tullut, ei rotta jäänyt roikkumaan tyhjän päälle, vaan kiipesi ylös mahdollisimman pimeästä kohdasta. Sitten olisi vielä raahauduttava alaskin. Mutta toisaalta, alas pääsi aina - kyse olikin siitä, miten paljon piti kaikista ehjistä luistaan. Skritta piti niistä sen verran, että tuli alas mieluummin hiukkasen hitaammin. Kerran rotta oli vähällä livetä, kun jalan alle sattui irtonainen kivenpalanen, mutta hetken paikoillaan riiputtuaan sai kuitenkin jatkettua.
Päästyään lopulta itse vankilan pihalle Skritta alkoi kiertää muurinreunaa myöten sitä ympäri saadakseen paremman kuvan. Koirista rotta tiesi jo muutenkin, mutta oli parempi ottaa huomioon kaikki muukin. Sitä paitsi piti löytää hyvä sisäänpääsyreitti. Paikka oli vanha ja rapistunut, joten aivan varmasti yhdelle rotalle löytyisi jostakin sopiva kolo, mutta piti vain löytää se. Ja samalla pohtia, millä miehen nyt sitten tarkalleen saisi ulos. Se olisikin varmasti se kaikista vaikein vaihe tässä...
|
|
|
Post by frederico on Aug 15, 2009 18:18:16 GMT 3
Vartijat alkoivat nyt hieman kiinnostua jo ruminasta. Ei siinä mitään että yksi rotta pitäisi ääntä mutta nyt niitä alkaa olla jo riesaksi asti. "Tänne tarvitaan todellakin kissa." kuului tuhahdus. Kun maan päällä kulkeva vartija sörkki erään laatikon takana kuhisevaa rottalaumaa.
Samalla itse vankilan ovesta asteli ulos Vartio pari joka lukitsi oven jykevä tekoisen lukon paikalleen. Varmisti että ovi oli lukittu kunnolla. "Näyttää siltä että tänä iltana on tehtävä parikin tarkistusta tuolla." Jotkut meidän miehistämme näyttää vähän riehakkaalta, alkoholi juomien takavarikointi kantaa hedelmää" mies virnisti ja röhähti nauruun. "Jätekuilu kaipaa myös siistimistä. Ottakaa pari vankia ja laittakaa ne puhdistamaan se tänä iltana" Ensimmäiset vesipisarat alkoivat tipahdella taivaalta...
"Taitaa tulla melkoinen sade yöllä, koettakaa pysytellä kuivina" Mies haisteli ilmaa
|
|
|
Post by submarine on Aug 15, 2009 19:24:39 GMT 3
Skritta tiesi, ettei voisi loputtomiin pyöriä ympäri pihaa. Ihmiset olivat sokeita pimeässä, eikä niillä ollut kuuloa tai hajuakaan nimeksikään, mutta ennen pitkää jollakulla kävisi tuuri. Pitäisi löytää sisäänpääsy nyt heti. Sisällä tuskin olisi yhtä paljon vartijoita, käytävillä ei tarvittu yhtä paljon kuin pihoilla, eikä sillä olisi edes väliä koska pakeneva vanki pääsisi parhaimmillaankin vain pihalle. Tai niin rotta ainakin asian näki, siinä tuntui olevan järkeä. Pitäisi vain päästä sisälle. Äkkiä pihalle ilmaantui lisää vartijoita. Skritta painautui mahdollisimman matalaksi muuri juurelle ja jäi kuulostelemaan. Rotan perässä miehet eivät ainakaan olleet. Mutta jotakin tärkeää tämä sai siitä irti: jätekuilun. Se voisi olla sisäänpääsy - ja kenties uloskin. Rotta odotti taas sopivaa paikkaa ja luikki sitten muurin viereltä pihan yli vankilan seinän viereen, etsimään kuilua. Jos siitä pääsisi sisälle, olisi loppu reilusti helpompaa.
|
|
|
Post by frederico on Aug 16, 2009 13:57:19 GMT 3
Vartijat olivat autuuan tietämättömiä rotasta joka pyrki sisälle rakennukseen. Rakennuksen reunat olivat valaistu, sisäänkäyntien kohdilta varsin hyvin. Useat soihdut loistivat uloskäyntien kohdalla.
Yksinäinen vartija kiertää hiljakseen tarkastamassa lukkoja rakennuksessa ja samalla hän tarkastaa sellit jotka jälkikäteen on rakennettu muuriin. Siellä täällä nuokkuu yksinäisiä vankeja selleissään. Nälkiintyneenä ja väsyneenä. Vesisateen kosteus aiheuttaa seiniin hohkavaa kylmyyttä joten he ovat kasanneet olkensa keoiksi sellin keskelle ja yrittävät parhaan mukaan pysyä lämpimänä.
Viemärikuilu nousee kapeana korkeuksiin, näppärä kiipeäjä voisi päästä siitä ylös, mutta ihmiselle tämä on äärimmäisen vaikea, asiaa ei suinkaan helpota limaiset seinät joihin paikoitellen on alkanut kasvaa hometta.
|
|
|
Post by submarine on Aug 16, 2009 16:32:51 GMT 3
Skritta löysi kuin löysikin etsimänsä. Paluureitiksi se oli kyseenalainen, etenkin kun matkassa olisi ties mikä ihminen, mutta sisään kyllä pääsisi. Helppoa kiipeäminen ei olisi, kuilun seinät olivat ties missä paskassa, mutta oli se silti mahdollista. Ihminen vain saattaisi helposti livetä ja tappaa itsensä siihen paikkaan, joten pakenija täytyisi auttaa ulos jotakin muuta tietä. Mutta nyt kun ensiksi pääsisi sisälle. Skritta tarrasi kokeilevasti kuilun seiniin, tutki niiden pitävyyttä ja arvioi kiipeilytapaa. Lopulta rotta tuli siihen tulokseen, että oli paras edetä mahdollisimman hitaasti ja varmasti. Niinpä tämä nousikin kuiluun ja puristi kaikki neljä raajaansa mahdollisimman lujasti seiniin, lähtien hitaasti hivuttautumaan ylöspäin. Siinä sivussa aivan kaikki seiniin kittautunut saasta ja home tosin pyyhkiytyivät mukaan, mutta se olisi murhe sitten myöhemmin.
Muutaman kerran Skritta liukui hiukan matkaa alaspäin ja oli vähällä livetä, mutta kynnet pitivät. Siitä huolimattakin, että kaikkiin raajoihin sattui jännityksestä, onnistui rotta kiskomaan itsensä pitkähkön ajan kuluttua ylös asti. Mitään meteliä tai vartijoiden ääniä ei kuulunut turhan kanssa, joten mitä todennäköisimmin miehiä oli passissa vain muutama. Skritta hivuttautui varmistuttuaan ylös kuilusta, jäi hetkeksi reunalle ja puisteli pahinta saastaa päältään. Putsaamisesta huolimattakin rotan turkki oli takossa ja lialla silattu, mutta oikea pesu saisi odottaa. Skritta muisteli hetken miehen nimeä, vilkuili sitten ympärilleen ja lähti etsimään kuolemantuomittujen selliä, silmäten kuitenkin samalla varjoja ja piilopaikkoja ja kuulostellen mahdollista vartijaa. Yhden tai ehkä jopa kaksi miestä rotta olisi varmaankin saanut pistettyä matalaksi, mutta melua siitä tulisi. Niinkin paljon, että se ehkä toisi paikalle lisää.
|
|
|
Post by frederico on Aug 17, 2009 21:02:09 GMT 3
Muutama vanki nukkui selleissään kerroksessa johon jätekuilu johti. Yksi vartija nuokkui penkillä soihdun juurella jalat pienemmän jakkaran päällä nojaten. Pöydällä lojui puoliksi syöty lampaanviulu ja tuoppi jotain juotavaa. Toisessa päässä käytävää muutama lamppu loi valoaan portaikkoon. Yläpuolella on vielä ainakin yksikerros ja torni. Alaspäin maantasoon on ainakin kaksi kerrosta sekä kellarikerrokset joita aikaisemmin käytettiin varastoina.
Jostain kaikui parahduksia ja ilmassa leijui ummehtunut tuoksu.
Starakan tuijotti ja katseli tympeänä sellinsä edessä sammunutta paria. Aivan hieman liian kaukana että voisi yrittää tehdä mitään kuorsaa kolme vartijaa. Aivan varmaan kerroksessa ei ole ketään muita vankeja tai sotilaita paikalla. Ulkona kuulostaa satavan, ja Starakan odottaa milloin kosteus tunkeutuu hänen sviittiinsä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 17, 2009 22:00:42 GMT 3
Skritta joutui aikansa pyörimään, luikkimaan ja ihmettelemään, kun ei haettua miestä tuntunut löytyvän. Mitä todennäköisimmin tämä siis ei ollut koko kerroksessa. Vartijoita ei tuntunut kuitenkaan olevan kovinkaan paljoa, joten hiljainen ja kevytjalkainen rotta sai kuin saikin kierreltyä tarpeen mukaan melkoisesti. Muutama vartija partioi käytävillä, mutta vanhassa ja hämärässä linnakkeessa oli reilusti loukkoja, joihin painautua. Sade peitti lisäksi hieman ääniä. Aikansa siinä kesti, ja Skritta alkoi jo harkita häipyvänsä, mutta lopulta alkoi näyttää lupaavammalta. Muutama sammunut vartija ja yksi ainoa mies. Näytti ainakin päällisin puolin kuolemaantuomitulta...
Skritta hiipi matalana, sammuneisiin vilkuillen, lähemmäs kaltereita. Hämärässä rotta ei ollut varma, oliko mies edes valveilla, eikä halunnut tämän ensi töikseen karjaisevan järkytyksestä. Mikä se nimi oli... se oli jokin... "Staakarn?" rotta sihahti hiljaa päästyään niin lähelle, että uskoi etteivät sammahtaneet siitä havahtuisi. Saattaisi olla, että näiltä olisi hyvä vetää pian kurkut auki, jos sellin ovi ei suostuisi aukeamaan hiljaa. Mutta katsottaisiin nyt...
|
|
|
Post by frederico on Aug 17, 2009 22:33:41 GMT 3
Starakan torkkui ja odotti. Hän tiesi että jotain olisi tarkoitus tapahtua, mutta että Rotta... Laittaa nyt rosvo luikertelemaan vankilaan. "Olen" Starakan mumisi ummistettujen silmäluomien kupeesta. "Sotilaat sammuivat tunti sitten taitaa olla parempi ettei häiritä heitä."
Starakan kiepsahti pehmeästi jaloilleen. "Meidän taitaa olla aika vaihtaa maisemaa" hän kuiskasi hilpeästi. "saatko lukon tiirikoitua auki.? Sillä avain on tuolla paksuimmalla vartijalla taskussa, luulen että se ei ole kovinkaan halukas luopumaan siitä."
Aloin samalla riisumaan omia vaatteitani ja survon housuihini olkea. Nopeasti, turhia kyselemättä tai utelematta alan muovata vaatteistani nukkea pimeimpään loukkoon selliä. "Tarvitsen muutamia rääsyjä täytteeksi vielä" kuiskaan varovasti rotalle.
|
|
|
Post by submarine on Aug 17, 2009 22:45:41 GMT 3
Rääsyjä Skrittalla kyllä oli. Tarkalleen ottaen rotta kääriytyi sellaisiin, lähinnä koska ne peittivät mukavasti veitset ja muun sellaisen. Suurempia ihmettelemättä rotta kiskoikin yltään haisevia vaateriekaleita ja ojensi kalterien läpi, ennen kuin käänsi huomionsa lukkoon. Tiirikointia se tuskin oli tehty vastustamaan sen enempää kuin mikään muukaan lukko, sellaiset kun olivat kalliita. Mutta vankiloissa oli nyt yleisestikin ottaen melkoisen raskaat lukot, joten tiirikointi olisi melko työlästä - etenkin, kun Skritta ei rehellisesti sanoen ollut mikään mestari sillä alalla. Mutta pakko oli kai yrittää.
Skritta tarkasteli hetken lukkoa, töykki sitä ja kokeili tutkivasti kynnellä. Melko yksinkertainen se oli, mutta kuitenkin raskas. Rotalla oli tasan kaksi tiirikkaa mukana, eikä kumpikaan niistä ollut erityisen hyvätekoinen. Mutta joka tapauksessa, lukkoon tämä työnsi ensimmäisen ja pyöritteli kokeilevasti. Peittääkseen hieman ääniä rotta painoi likaisen lumpun tielle toisella kädellä. Niks, naks, niks, naks. Räks. Ensimmäinen tiirikka meni siinä. Lukko oli vahvempaa tekoa. Rotta vilkaisi miestä ja lukkoa ja pudisti päätään merkiksi siitä, ettei tulisi onnistumaan. Seuraavaksi vedettiinkin esiin veitsi ja vilkaistiin vielä vankia. "Kuka... vaarallinen?" Skritta sihahti.
|
|