|
Post by submarine on Sept 19, 2009 15:04:43 GMT 3
Skritta ei vastannut miehelle mitään. Ihmiset puhuivat turhaan, eivät rotat. Kaikki oli hoidettu ja työnkuva lopussa, joten koko tapauksen voisi yhtä hyvin unohtaa. Niinpä rotta vain kääntyi ympäri ja suuntasi takaisin sille ikkunalle, josta oli tullutkin. Satoi, pitäisi löytää jokin loukko jossa kyyristellä jonkin aikaa - ja jonne piilottaa saalis. Mukana sitä ei voisi kanniskella.
Ja niin Skritta katosi takaisin kujille.
((Kiitän pelistä))
|
|
|
Post by frederico on Sept 20, 2009 22:07:10 GMT 3
//Ollos hyvä. Pelaan loppuun Starakanin vuoron alukseen saakka//
Starakan katseli kun rotta livahti pimeään... Olishan tuo sopinu tännekin. Starakan lopetteli syömisen ja raivasi jälkensä piiloon. Sen jälkeen mies etsi itselleen sopivan piilon kattoparsien välissä olevalta lavetilta nosti tikkaat ylös ja nukahti kuunnellessaan sateen ropinaa.
Aikansa nukuttua Starakan havahtui virkeänä ja levänneenä. Sateen ropina jatkui ja tuuli taisi piiskata entistä kovemmin. Starakan makaili hetken ja mietti toimintasuunnitelmaa.
Yksinkertaisinta olisi vain marssia satamaan ja katsoa josko siellä olisi millaisia aluksia ja ottaa pesti johonkin nopean näköiseen alukseen, joka ei olisi prosnian alaisuudessa.
Eikä aikaakaan kun Starkan marssi päättäväisesti suoraan satamaan. Sotilaiden vastaantullessa hieman tuntui jännittävän mutta suurin osa heistä ei tiennyt edes mitä etsiä. Porteilla ja laitureilla olisi varmaan tarkempaa. Satama alueella Starakan katseli laivoja ja valkkasikin pian nopeimman näköisen. Alus oli kansailuuksiltaan sekalaisen oloinen ja sinne lastattiin lähinnä ruokaa ja juomaa. Starakan etsi taas siedettävän oloisen paikan ja oli syventyvinään paikkaamaan katoksessa purjeen palaa kun tarkkaili alusta ja muodosti siitä kuvan. Kotvan tarkkailtuaan Starakan oli tehnyt päätöksensä. Pimeän tullen Starakan pudottautui laiturilta meriveteen ja ui aluksen kupeelle, sulavasti ja äänettömästi Starakan hivuttautui ensin laivan kylkeen ja siitä ponnistamalla kannelle. Vahdit eivät olleet ilmeisesti hirveän kiinnostuneita hommasta kun he istuivat soihdun valossa pelaten jotain. Starakanin oli helppo livahtaa alas ja etsiä sopiva paikka johon asettua mukavasti. Kun hän sai itsensä kuivaksi ja asettui paikalle josta häntä ei ensimmäisenä löydettäisi, mutta kuitenkin mukavasti vaivautumatta turhia piilottelemaan. Nopeasti päivän rasitukset vaativat veronsa ja Starkan vaipui uneen puuvilla pakan taa.
|
|