|
Post by spyrre on Jun 18, 2009 23:18:52 GMT 3
*Viereinen pöytä joka sisälsi pari rottaa alkoi uhkaavasti peittyä jonkinasteiseen epäilyttävään pilveen, joka sai kissaihmisen silmäämään uudestaan tähän suuntaan ja harkitsemaan siirtymistä hiukan kauemmaksi. Vielä hän ei kuitenkaan liikkunut vaikka vilkuilikin tuohon suuntaan epäluuloisesti syödessään. Tavallaan kävi hiukan nartturottaa sääliksi, joka kuului joutuvan yskimään pöytäseuransa vuoksi melkoisesti.* "Matkaan suuren osan ajasta itsekseni, niin että olen tottunut vaivaamaan ajoittain pientä päätäni, kiitoksia vain." *Cathryn tokaisi suupalojensa välistä naurahtaen kuitenkin sitten perään. Hyvä tietää että matkan varrella oli luvassa majataloja varsinkin kun yöpymiset oli luvattu maksaa, vaikka hänen mielessään oli muutaman kerran käynyt mahdollisuus ostaa jonkinlainen teltta taikka edes tarpeeksi vedenpitävää kangasta yksinkertaista laavua varten. Hän ei vain varsinaisesti pitänyt siitä kun ympärillä olevat seinät olivat pelkkää kangasta eikä teltasta nähnyt ympärilleen vaan se puolestaan pisti silmään maastosta ikävän hyvin, mutta laavusta sentään oli vähintään kolme seinää suht avonaisia vaikka olot olisivatkin viileämmät. No, mutta tämä ei onneksi ollut tämän hetken murhe, nyt tosiaan oli oikeat seinät luvassa yösijan ympärillä. Nainen seurasi huvittuneena kun ajuri äkkäsi viinapullonsa mystisesti tyhjentyneen, mutta huvittuneisuus karisi hiukan kun alkoi näyttää siltä että Halmar aikoi kompensoida ryyppäämisensä vähentymistä aloittamalla hoilottamisensa uudelleen. Näin lähietäisyydeltä ja sisätiloissa kuuluvuuskin olisi varmasti paljon parempi kuin jytisevissä vaunuissa, ikävä kyllä.* "Kukapas se kreivi muuten mahtaa olla, jonka maiden poikki olemme ilmeisesti menossa? Tiedätkö onko hänen alueillaan ilmennyt lähiaikoina jonkinlaisia ongelmia jotka voisivat liittyä Kanervanotkoonkin?" *Kissa kysyi nopeasti ensimmäisen kysymyksen joka vaikutti siltä että saattaisi ohjata Halmarin huomion muualle metelöinnistä, vaikkei selkeää vastausta olisi mahdollista tältä tähän hätään saadakaan.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 19, 2009 12:03:29 GMT 3
Uhkaavasti vaaniskellut hoilaaminen loppui äkkiä heti alkuunsa, kun Halmar saikin muuta ajateltavaa. Oli melkein mahdollista nähdä kuinka miehen viinan kangistamat aivot koettivat parhaansa mukaan vääntää vastausta kysymykseen. Kaiketi aihe ei ollut ajurille kovinkaan tuttu, koska tämä pohti pohtimistaan, katseli pitkin seiniä ja hieroskeli kasvojaan mutistessaan hiljaa. "Joku See..." tämä lopulta urahti. "Siii... Suu... Seh... Saa... Sah... Sahdo... Sad? Sadoos... Sadros!" tämä lopulta huudahti. "Sehän seh, Sadros on miehen nimi. Ee siellä kai mitään, niitä tavallisia vain. Pieni lääni, syrjässä. Metsäläisrosvoja on, ja barbaarejakin vuorilla. Mutta ainakaan ole kuullut mitään", Halmar sai lopulta vastattua. Mies oli ilmeisesti melkoisen tyytyväinen suoritukseensa, koska hymyili kuin mikäkin. "Kreivi ei ainakkaan mitään tekisi, auttoi kylää hyvin alkuunkin mitä kuulin. Antoi talopojilleen, katsos, luvan auttaa rakentamisessa. Myi halvalla välineitä", Halmar jatkoi, pohtien ilmeisesti hieman itsekin. "Kanervanotko hyvä tikki niin syrjässä, tuo lisää rahaa kun on enemmän ihmisiä ja kulkijoita. Iskisi kreivi kirveensä omiin kasseihin, kuten meillä sanotaan, jos alkaisi kylää hätyytellä", mies virnuili ja rävähti nauramaan omille sanoilleen. "Eikä varmana olisi tarpeeksi tyhmä, se uhmaisi suoraan kuningasta. Syynä lienevät rosvot tai barbaarit. Tai mitä pirua muuta siellä peräkylillä liikkuu..."
|
|
|
Post by spyrre on Jun 22, 2009 21:32:35 GMT 3
*Cathryn oli oikeastaan muistanut kreivin nimen itsekin, mutta nyökkäsi kuitenkin kun Halmar lopulta sai nimen sekavaan päähänsä. Hän oli kuitenkin tyytyväinen että kysymys oli toiminut niinkuin hän oli toivonutkin eli estänyt enemmät hoilotukset toistaiseksi, vaikka varsinaisesti mitään sen eeppisempää infoa ei oltu irti saatukaan. Eihän sellaista oltu varsinaisesti edes haettu, jos halusi jotakin kattavampaa tietoa aiheesta pitäisi varmaankin kysyä joltain aivan muulta kuin humalaiselta ajurilta. Tosin Halmar saattoi tietenkin tietää tapahtumista hiukan eri näkökulmasta kuin heidät palkanneet virkamiehet aikaisemman perusteella ilmeisesti ikänsä pitkin näitä alueita liikuskelleena.* "Kuulostaapa mukavalta miekkoselta." *Kissa totesi, syödessään ruokansa viimeisiä paloja.* "Ajattelin lähinnä että on hiukan outoa, että jos Kanervanotko olisi joutunut barbaarien tai ryöväreiden hyökkäyksen kohteeksi kuten se kynänpyörittäjä arveli, eikä lähimain ole nähty mitään erikoisempaa vaikka toinen kylä on kävelymatkan päässä. Olisin olettanut että barbaarit olisivat saattaneet hyökätä samantien sinnekin, tai ainakin liikuskella siellä päin." *Pohdiskeltiin aavistuksen matalampaan ääneen, olennon sitten kohauttaessa olkapäitään.* "No, hyvähän vain se olisi jos mitään niin väkivaltaista ei ole tapahtunut, tietenkin. Eihän se varmaa ole ennen kuin se nähdään. Turhapa tuollaisia taitaa olla murehtia etukäteen." *Hän naurahti, tutkiskeli tyhjentynyttä lautastaan ja ojensi sitten kätensä kuppinsa suuntaan ottaakseen hörpyn ilmeisesti jonkinlaista olutta. Ei mitään suurta herkkua, mutta juotavaa. Olo oli heti jonkin verran tyytyväisempi kun oli saatu ruokaa, vielä joitain tunteja lepoa ja hän olisi valmis matkaamaan taas toisen päivän tärisevissä vaunuissa.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 22, 2009 21:54:02 GMT 3
"Miksipä ne suurempaan ja paremmin varh... varustettuun, kun vieressä on hyvä ja heikko?" Halmar hymähti. "Ja on se kuulemma ainakin puolen päivän kävely. Ei sellaista siellä korvessa huomaissih. Rosvot pääsevät vaikka mistä, ei niitten olisi tarvinnut sitä ainoaa tietä käyttää. Ja barbaarit vielläh paremmin. Ovat voineet vaikka tappaa pelkkää tappamishtaan", tämä totesi vielä perään, örpsähdellen loppua kohti. Ajuri oli siirtynyt edes suunnilleen keskinkertaisesta ryhdistä reilusti pöydän päällä makoiluun. Viina oli näköjään omiaan auttamaan miehen unen tulossa. Jotakin tämä mutisi eläimennahkoihin käärityistä ihmishirviöistä ja sellaisesta, mutta se oli melkoisen epäselvää. Fallias ei juurikaan kyennyt kommentoimaan mitään kuulemaansa, mutta näytti seuraavan ainakin jonkinlaisella kiinnostuksella. Tämäkin oli jo saanut syötyä ja maisteli viinaa. Samanlaista pullosta kittaamista aatelisenpuoleinen ei kuitenkaan harrastanut, vaan oli kaatanut jonkin verran kuppiinsa ja maisteli siitä. Ainakaan tämä ei juonut samalla tavalla humalahakuisesti.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 26, 2009 14:50:24 GMT 3
"Niin, onhan se voinut olla vain jokin yksittäistapaus jos jotain on käynyt." *Vastattiin pohtivaan sävyyn, kissan heilauttaessa sitten repaleisia korviaan ja ryypätessä lisää juomaansa. Ohimennen hän silmäsi Faliastakin joka seurasi tyypillisen vaiteliaana keskustelua vierestä mutta ei sitten kysynyt toistaiseksi enempää vaikka oli hetken harkinnut asiaa. Hyvä tietää että ainakin naapurikylän alueet olisivat likimain turvallisia, ei olisi ollut ensimmäinen kerta kun riehaantunut barbaarijoukko olisi päättänyt rynnätä alas vuoriltaan ja pistää matalaksi kaiken tieltään. Tällainen ei sentään onneksi tainnut olla kovin yleistä, mutta olihan sellaista tapahtunut, vaikka Cathryn ei sellaista henkilökohtaisesti vielä ollut joutunut todistamaan. Ja ilmeisesti viereinen kylä oli siis huomattavasti suurempi paikka kuin Kanervanotko eikä mikään hökkelikylä... mutta, näidenkin asioiden selvittäminen näin paljon etukäteen ei loppujenlopuksi tainnut olla juuri tällä hetkellä pakollista. Tokihan valmistautuminen olisi viisasta, mutta nainen ei loppujen lopuksi ollut sitä tyyppiä joka luki seuraavan määränpään matkaoppaat huolella läpi kolmeen kertaan paria viikkoa ennen matkaan lähtöä tai varasi seuraavan päivän vaatteet illalla sänkynsä viereen valmiiksi. Hän harvoin edes tiesi sen tarkemmin minne oli seuraavaksi menossa ennen kuin äkkäsi ohimennen jotain mikä sattui kiinnostamaan, ja aamulla herätessä vedettiin luultavasti niskaan sama vaatekerta kuin edellisenä päivänäkin jos niitä oli koskaan riisuttukaan. Tällä kertaa hän oli oikeastaan jopa kiinnostunut mikä määränpäässä odotti, mutta sitä ehtisi murehtia enemmän sitten kuin nekin asiat olisivat ajankohtaisempia.* "Joskus pari vuotta takaperin kävin yhdessä kylässä pohjoisemmassa, jossa riehui nälkäinen jeti ja vei kylän reunamilta niin karjaa kuin välillä talonpoikiakin. Se oli sinnikäs elikko kun osasi väistää niin ansat kuin metsästysjoukotkin, mutta se oli sentään kuitenkin vain yksi otus. Pieni kylä kärsi sen tuhoista kuitenkin melkoisesti vaikka saatiinhan se sitten lopulta." *Olento vaihtoikin aihetta ohimennen hetken juomisia maisteltuaan, ilmeisesti Halmarin "ihmispeto"-kommentin tuoman aasinsillan hyödyntäen.* "Toivottavasti Kanervanotko on yhtä onnekas että tilanne ratkeaa vain pienellä vaivannäöllä."
|
|
|
Post by submarine on Jun 26, 2009 15:51:29 GMT 3
Halmar alkoi näyttää siltä, että oli nopeaan tahtiin lipsahtelemassa ymmärryksen tuolle puolen. Viina oli pienellä viiveellä lopulta päässyt aivojen kimppuun, ja näytti nyt moukaroivan niitä hyvään tahtiin tainnoksiin. Oli mahdotonta sanoa, kuuliko tai käsittikö tämä naisen toteamuksen, örähteli vain jotakin epäselvää ja vaimeaa pöytää myöten. Ohimennen tämä koetti vielä kurotella viinapulloa, mutta onnistui vain töykkäämään sen kumoon. Ajuri oli varmaankin sitä sorttia, jolla viina ei paljoa painanut ennen tiettyä rajaa. Ja sen jälkeen tulikin seinä vastaan heti. Majatalon isäntä näytti itsekin huomaavan ainakin näennäisen tuttavansa tilanteen, ja astelikin paikalle. Tämä koetti parhaansa mukaan olla tuijottamatta kohti ketään, jolla oli näkyvissä enemmän karvaa kuin ihoa, ja siksi päätyikin vilkuilemaan jonnekin katon suuntaan. Fallias näytti kuitenkin kelpaavan, sillä pulleahko mies vilkaisikin tätä ja sanoi: "Viitsisitkö auttaa vähän, niin viedään nukkumaan?"
Kun Fallias tuki isännän apuna Halmaria kohti huonetta, tunki Nufs pois kitkeränmakeasta savupilvestä. Rotan kuonolle, silmille ja jopa korvillekin oli alkanut käydä liian rankaksi istuskella keskellä kirveltävää savua, jota uros hönki ilmoille melkoiseen tahtiin. Rotannartun silmät ja kuono valuivat jotakin punaista, joka olisi hyvinkin voinut olla vertakin. Nufs itse ei siitä juuri välittänyt, vaan etsiskeli vain parempaa paikkaa, jossa toivon mukaan saattoi hengittääkin ilman, että joutui pureskelemaan samalla. Se löytyikin, kun muut matkatoverit olivat yhtä lukuunottamatta kaikonneet pöydästä. Niinpä rotta suorikin sinne melkoisella vauhdilla, ja täysin lupia kysymättä alkoi etsiskellä kuppien pohjilta tähteitä.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 27, 2009 20:16:26 GMT 3
*Viina näkyi lopulta saavan yliotteen ajuristakin. Cathryn oli pistänyt merkille jo aikaisemmin kuinka miekkonen oli hitaasti mutta varmasti vajonnut lähemmäs ja lähemmäs pöydänpintaa, ja oli viimein päätynyt retkottamaan pitkin huonekalua eikä saanut enää ymmärrettävää puhettakaan suustaan. Tuskinpa mitään ymmärsikään, joten siinä oli sekin juttuseura mennyt. Ei sillä, että kissa olisi varsinaisesti Falliaksenkaan seuraa hiljaisuudesta huolimatta ylenkatsonut, olisi tämä varmasti mielensä voinut ilmaista jos olisi halunnut, mies tuntui vain mieluummin seuraavan vierestä kuin kommunikoivan itse silloin kun mitään varsinaista asiaa ei ollut. Tämä oli naisen kannalta varsin pitkästyttävä vaihtoehto pidemmän päälle, vaikkei hän itsekään mikään pahin mahdollinen juoruilija ollutkaan.
Cathryn jäi vielä hörppimään kiireettä juomaansa kun majatalon isäntä ja Fallias päätyivät raahaamaan sammunutta ajuria tiehensä, kunnes vanha seura korvaantui varsin nopeasti uudella rialnartun luikahtaessa viereisestä pöydästä tutkimaan pöytään jääneitä astioita. Kissaihminen kohotti hiukan kulmiaan häpeilemättömälle käytökselle, mutta kohautti sitten olkapäitään moittimatta rottaa, olihan ruoka aina ruokaa jos ei piitannut siitä millä tavalla sitä sai.* "Eipähän mene mitään hukkaan." *Hän totesi suureksi osaksi itsekseen, vilkaisten ohimennen tupruttelevaan toiseen rialiin, tyrkäten sitten omankin lautasensa pöytää pitkin vähän rottaa kohti vaikkei se paljoa enempää sisältänytkään kuin muidenkaan pöydässäolijoiden astiat. Syökööt kuitenkin, jos kerran kelpasi. Tässä vaiheessa kun hän erehtyi vilkaisemaan jyrsijää tarkemminkin, pisti silmään väkisin tuo punertava aine, jota valui hyvin epä-esteettisesti pitkin otuksen naamaa. Nainen räpäytti silmiään, rypisti aavistuksen kuonoaan ja liikahti hitusen kauemmas.* "Mitä hittoa... eihän tuo verta ole?" *Hän kysyi, ehtien jo ensimmäisenä epäilyksenään arvella että rial omaisi jonkin mukavan taudin, ennen kuin tiedosti että reaktio saattaisi johtua myös toisen rotan polttelemasta tavarasta. Saipa nähdä millaisessa kunnossa toinen jyrsijä sitten ilmestyisi pilven sisältä, kun tämä toinen joka ei edes imenyt savua lähellekään yhtä suurella antaumuksella keuhkoihinsa näytti tältä.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2009 18:35:16 GMT 3
Nufs söi valittamatta kaiken mikä ulottuville tuli, ja kilttinä rottana nuoli vielä lautasetkin ja pureskeli autuaasti luita. Ihmisen heittivät aina ne pois, vaikka niissä oli sisällä paljon hyvää. Narttu murskasikin luunpalasia parhaansa mukaan ja imeskeli sisuksia tyhjiksi. Hän oli ehkä pienenpuoleinen rotaksikin, mutta vatsa veti kuitenkin melkoisesti. Yleensä kun ei vain ollut, mitä vetää. Jokainen rotta - ja oikeastaan mikä tahansa muukin - olisi ollut aivan varmasti lihava, jos olisi vain siihen pystynyt. Ja sittenpä kiinnostuttiin siitä viinapullon puolikkaastakin, joka oli jäänyt vielä esille. Usein Nufs ei päässyt viinan makuun, mutta kun kerran kaikki muutkin. Kun vastapäätä pöydässä istuva nainen äkkiä kyseli jotakin jostakin verestä, hämmentyi Nufs hetkeksi ja jäi tuijottamaan tätä. Sitten narttu kohottikin äkkiä toisen jalkansa melkein suoraan ylös ja kiersi näppärästi pitkät vartaat pullon ympärille. Ilman että toimituksesta olisi koitunut mitään ongelmaa rotta jätti pullon jalan varaan ja hieroi hieman ihmeissään naamaansa. Omasta mielestään rottiainen ei suuremmin verta valunut, koska missään ei ollut reikiä tai niihin liittyvää kipuakaan. Eikä sitä tuntunut suuremmin olevankaan, ei vaikka olisi kuinka hinkannut. Ei edes haissut vereltä, vaan silmämöhnältä. Niistä mystisistä väreistä, joista ihmiset paljon puhuivat, ei Nufsilla ollut aavistustakaan; rotta ei ollut oikein päässyt perille tästä keksinnöstä. "Ee. Silmää", narttu vastasi ja alkoi kumota viinaa - tosin reilusti köhien, tuhisten ja melkoisen hitaasti.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 2, 2009 17:21:57 GMT 3
*Katsellessaan varsin epä-esteettisesti mönjää valuvan rotan ruokailua nainen oli oikeastaan varsin tyytyväinen siitä ettei syönyt enää. Ruoka tuskin olisi maistunut kovinkaan maittavalta vastaavanlaisen näyn edessä ja vaikka kissa luultavasti olisi ateriansa siitäkin huolimatta lopetellut, tämä ei varmasti olisi ollut erityisen herkullinen kokemus...
Mutta jyrsijälle sentään maistui. Siitä huolimatta että tämä tuijotti ihmettelevästi vikisten jotain silmistä Cathrynin kysyessä tuosta epäilyttävästä naamasta vuotavasta verta muistuttavasta nesteestä kissa ei ollut erityisen vakuuttunut vaan päätti varmuuden vuoksi pitää ainakin toistaiseksi hiukan normaaliakin pidemmän etäisyyden. Ehkä reaktio olikin sinänsä harmiton kuvottavasta ulkonäöstään huolimatta eikä merkki sisuksia jäytävästä sairaudesta joka nesteytti elimistön ja tunki sen ulos kyynelkanavista ja nenästä, mutta vaikka rottaa oli päättänytkin sietää ei tämän läheisyys ollut mitenkään erityisen miellyttävä kokemus. No, jos ei muuta, niin ainakin se näkyi omaavan varsin notkeat varpaat. Cathryn ei ollut kommentoinut rialin vastausta sen enempää ellei epämääräistä korvien luimistusta ja kuonon nyrpistystä laskettu, eikä hän sanonut mitään siihenkään kun narttu päätti omia loput viinat pöydästä vaikkakin seurasi huvittuneisuuden ja oudoksunnan sekaisin tuntein kuinkä tämä hyödynsi alaraajojaan pullon käsittelyssä alkaessaan kitata litkua sisuksiinsa. Vielä hän ei kuitenkaan ollut nousemassa ja seuraamassa muuta joukkiota yöpuulle, vaan nainen istui paikallaan siemaillen verkkaisesti juomaa mitä hänellä oli vielä hiukan jäljellä.* "Kannattaisi varoa hiukan niiden viinaksien kanssa kun tuo istuu viereisessä pöydässä." *Hän huomautti ohimennen nyökäyttäen päätään vanhan rialuroksen suuntaan. Merkille oli kyllä laitettu ne aikaisemmat pienet yhteenotot, ja kissalla oli jonkinlainen käsitys siitä mistä voisi olla kyse. Rotista kun nyt ei koskaan oikein tiennyt mitä ne saisivat päähänsä jos saisivat tilaisuuden tehdä jotain ikävää. Monet luultavasti tekisivätkin ajattelematta kahta kertaa, oli kyseessä sitten pienemmän lajitoverin popsiminen tai joku muu. Sama seikka koskisi kyllä varmaan kaikkia muitakin kuin vain lajitovereita, hänen tietääkseen rialit eivät olleet kovin tarkkoja siitä mistä elukasta niiden liha tuli, vaikka tässä olisikin tarkoitus näennäisesti olla samalla puolella.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 2, 2009 18:23:25 GMT 3
"On veitsi", Nufs tokaisi vastaukseksi naiselle ja esitteli tikariaan, kuin se olisi ollut turva aivan mitä hyvänsä vastaan. Tai tässä kohtaa ainakin jo muutaman pullon viinaa kiskonutta, tönkönpuoleista rottaa. Toisaalta, tarpeeksi kova kittaaminen saisi sen ehkäpä unohtamaan, että teräaseet olivat vaarallisia, mutta uskoi narttu kuitenkin kykenevänsä taltuttamaan sen jos päälle kävisi. Jos ei muuten, niin kurkkuun survaisemalla. Eihän se kivaa ollut, eikä siitä ainakaan nousisi enää, mutta joskus nyt vain oli lyötävä puukolla kaulaan. Rotta oli moneen kertaan huomannut, että näin oli. Tuskinpa siitä ainakaan kukaan valittaisi.
Melkeinpä kuin osoituksena siitä, ettei vielä oltu juotu aivoja puhki, paiskautui kyttyräselkäisen rotanuroksen pöydästä jokin, joka saattoi olla mahdollisesti viinapulloa. Lujaa se meni, ja iskeytyi tuhannen säpäleiksi seinään, kirvoittaen järkyttyneen kiljaisun vain muutaman kämmenenleveyden päässä istuskelleelta mieheltä. "Paskaa viinaa!" kuului raivonkarjaus sirpaleiden ja roiskeiden sinkoillessa. Sitten seurasi rymähdys ja kilinää, kun rotta kaatoi pöytänsäkin. Sitten se tarrasi äristen tuoliinsa ja alkoi raivokkaasti hakata sitä palasiksi lattiaan. Se onnistui suorastaan huolestuttavan kevyesti. Kukaan ei näyttänyt tekevän mitään erikoisempaa, ainakaan vielä, vaan istui ja tuijotti silmät pyöreinä, kuinka rotta kiskoi esiin jo tapparaa murhatakseen kaikki sitä syvästi loukanneet huonekalut ja pullot. Piippukin roikkui vielä somasti sieraimesta. "Parempaa viinaa, tämä on paskaista kusta!" uros artikuloi mieltään painavia asioita hämmästyttävän selvästi.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 5, 2009 21:48:53 GMT 3
"Veitsestä ei ole paljoa hyötyä jos menet ja sammut itse." *Kissa totesi katsellen ei-kovin-vaikuttuneena rialin esittelemää tikaria. Mutta, jos rotta tiesi rajansa niin tehköön tietysti mitä halusi... tai mitä se hänelle olisi kuulunut vaikkei olisi tienytkään. Olisi tosin sääli jos vielä toistaiseksi suht harmittomalle jyrsijälle kävisi huonosti jo matkan alkumetreillä, vaikka ei kovin ihailevasti rottanarttuun suhtautunutkaan ei Cathrynilla kuitenkaan ollut mitään suurempaa tätä vastaankaan... ainakaan vielä. Jos valita pitäisi, hän pitäisi huomattavasti enemmän tästä pienemmästä hiljaisemmasta rotasta kuin vanhasta ja arpisesta, siitäkin huolimatta että koiras omasi selkeästi paremman kielitaidon, oli se myös luonteeltaan sellainen ettei se herättänyt alkuunkaan luottavaisia tuntemuksia. Vielä vähemmän silloin, kun aivojaan viinassa ja piipunsavussa marinoinut jyrsijä keksi ponkaista jaloilleen tavaroita viskoen ja huonosta viinasta räyhäten, piippu vieläkin sieraimessaan. Harhaistahan se toki olisi ollut ajatella että pienempi ja hiljaisempi rotta ei voisi olla yhtä vaarallinen, mutta koiras oli avoimesti niin epämiellyttävä kuin vain oli mahdollista olla siinä missä toinen piti edes hiukan matalampaa profiilia. Vanha rotta ei tainnut edes tietää mitä kyseinen termi tarkoitti, tai sitten se ei vain välittänyt tippaakaan.
Nainen hätkähti pullon lentäessä äkkiä viereisestä pöydästä ja jäi tuijottamaan lähes yhtä yllättyneenä kuin muutkin läsnäolijat rialin raivonpurkausta. Kyytiä saivat ensin pullot, sitten pöytä ja muut huonekalut, mutta ainakaan vielä mikään ei näyttänyt lentävän hänen pöytänsä suuntaan vaikka kissa oli varsin varuillaan tämän suhteen. Vaikka oli periaatteessa samaa seuruetta, hän ei tuntenut sen suurempaa halua kuin muutkaan tunkea rottaa estelemään ja kertomaan tälle ettei ollut kauhean kohteliasta rikkoa huonekaluja. Tuskin se järkipuhetta kuuntelisi, koiras pitäisi luultavasti vain saada matalaksi tai odottaa että se sammuisi ominpäin jotta sen saisi lopettamaan.* "Emme me mitään barbaareja tarvitse kun meillä on tuo hullu" *Olento mutisi melkein enemmän itselleen kuin toiselle rotalle, tuntien olonsa varsin vaivautuneeksi. Ehkä olisi aika harkita vakavasti nukkumaan vetäytymistä ja jättää riehuva rotta järjestyksenvalvojien tai majatalonpitäjän huoleksi. Luultavasti se viskattaisiin muitta mutkitta pihalle, ja se olisi pirulaiselle aivan oikein. Ikävä vain, että se oli tulossa taas seuraavana aamuna mukaan oletettavasti varsin huonovointisena ja huonotuulisena, jos oli vielä elossa. Jotenkin kissa vain epäili, että noin sinnikkään otuksen nitistämiseen tarvittaisiin hiukan enemmän kuin vähän viinaa tai kapakkatappelu.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 5, 2009 22:20:18 GMT 3
Rotanuros saattoi olla jo vanhemmanpuoleinen ja kaikin puolin vääntynyt otus, mutta sen epäsuhtaisissa jäsenissä asui pelottava määrä voimaa. Viimeistään siinä kohtaa, kun se tarrasi kiinni suurenpuoleiseen, hirsistä kyhättyyn naapuripöytään ja paiskasi sen pyörien seinään asia selvisi aivan jokaiselle. Omansa se oli halkaissut muutamalla kunnon kirveeniskulla. "Kusta, kusta!" rotta melskasi. "Ei viinaa, kusta! Vääntää suolia ja sekoittaa vatsaa, muttei sumenna päätä. Surkeaa kusta!" uros raivosi teloessaan kaiken eteensä sattuvan. Oli varmastikin suurehko onni, ettei tänään sattunut olemaan turhan paljoa väkeä.
Mellakka ja yleinen tavaroiden särkeminen sai takahuoneesta, jostakin keittiön puolelta, ryntäämään paikalle melkoisen suuren miehen. Ei ollut vaikea arvata mikä tämän toimenkuva majatalossa oli; lihasta ja arpia löytyi kumpiakin reilusti. Lisäksi tällä oli kourassa raskas, ryhmyinen nuija. Ilahtuneenpuoleisesta ilmeestä päätellen ilta oli ollut miehelle aivan liian rauhallinen, kun ei ollut saanut vielä ruhjoa ketään. Asiaan oli kuitenkin tulossa hyvin nopea muutos. Ulosheittäjä kävi toimeen ilman sen suurempia varoituksia, ja rynnisti riehuvaa ja huitovaa rottaa päin nuija tanassa. Mutta vaikka miehenköriläällä olikin painoa kuin pienellä pitäjällä, pysähtyi tämä kuitenkin korahtaen kuin seinään, kun uros yhtäkkiä tarrasi kesken juoksun kurkusta. Käsi hädintuskin värähti, kun hyökkääjä pysähtyi kuin seinään. "PASKAAAA!" rotta karjaisi kaikin voimin päin kovin järkyttynyttä ulosheittäjää, ja paiskasi tämän sitten kurkusta lattiaan niin että tärähti.
Saatuaan käyttää vähän väkivaltaa uros näytti rauhoittuvan aavistuksen ja seisoi vain kihisten maihin iskemänsä yllä. Majatalossa ei ollut varmaankaan ketään, joka ei olisi tuijottanut tätä kohti, vaikka kukaan ei mitään tehnytkään. Se oli vain ja ainoastaan älykästä. Falliaskin ilmestyi ovensuuhun, saatuaan kaiketi talutettua Halmarin petiin. Tämä ei kuitenkaan jäänyt yhtä toimettomaksi, vaan harppoi välittömästi tilanteen nähdessään kohti kantamuksiaan ja miekkaansa. "Pidä pentu miekkasi tupessa. Muuten ei käy hyvin", uros ärähti, kiskoi pöydänsirpaleiden alta kantamuksensa ja suori ovenraossa tutisevan isännän luokse. "Avain. Nyt", rotta ärähteli, ravistellen samalla miestä rintamuksista. Tutisevin käsin tämä kaivoi kuin kaivoikin - pienen rohkaisun jälkeen - esille avaimen, ja uros häipyi heti etsimään ovea, johon avain sopisi.
Nufs uskalsi heken jälkeen tuoda aavistuksen ääntä syvään hiljaisuuteen yskäisyllä. Kurkkua kuivasi.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 6, 2009 17:56:27 GMT 3
*Välikohtaus näytti siltä että olisi voinut hyvin lupaavasti muuttua oikein kunnon mellakaksi, jos jollakulla vain olisi ollut intoa liittyä mukaan ja käydä riehuvan rialin päälle. Kukaan ei vain osoittanut sen suurempia haluja tehdä näin sen jälkeen kun takahuoneesta ilmaantunut kookas ulosheittäjä iskettiin tantereeseen vaikka ajatus olisi sitä ennen jonkun mielessä käynytkin, sen sijaan rotta sai niskaansa roppakaupalla melkeinpä pelonsekaista tuijotusta. Cathrynkin oli melko tyrmistynyt jyrsijän osoittamista voimista, vaikka oli kyllä jo arvannut ettei tämä mikään aivan avuton otus olisi mutta tämä alkoi osoittaa äksyyden lisäksi jopa sellaisia fyysisiä voimia että ajatus alkoi herättää jo levottomuutta. Hän piti tuosta siimahännästä entistä vähemmän ja alkoi päätyä melkoisen samalle kannalle kuin rottanarttu sen suhteen että jos rialkoiras, jonka nimeä kukaan ei muuten ollut edes tainnut vaivautua kysymään sen enempää kuin toisenkaan rotan, päätyisi käyttäytymään vähänkään epäilyttävästi rotta saisi tikarin kurkkuunsa ilman sen enempiä pohdiskeluja. Cathryn oli vikkelä veitsineen ja jousineen, mutta hänestä ei oikein ollut pienen massansa kanssa nujertamaan ketään pelkän nahistelun voimin, joka oli yksi syy miksi hän ei riitoihin mielellään sekaantunutkaan. Jos joutui käsikähmään, hän nimittäin luultavasti päätyisi tappamaan vastapuolen mahdollisimman nopeasti jos mahdollista ellei tämä perääntyisi. Vaikka hän joitain hyödyllisiä temppuja saattoi osata ilma aseistustakin, nekin olivat lähinnä omiaan vain haittaamaan vastustajaa eeppisten turpaanpieksutekniikoiden sijaan.
Kissaihminen olisi siis varsin mielellään jättänyt rotan hillitsemisen jonkun toisen harteille, mutta kun ulosheittäjä tyrmättiin eikä mielestään liian selväpäinen rotta osoittanut suurempia merkkejä rauhoittumisesta nainen alkoi harkita pitkin hampain kenties joutuvansa puuttumaan asiaan jos kukaan muu ei niin tekisi. Hän oli jo varuillaan puolittain noussut jaloilleen pöytänsä äärestä rotan alettua heilua aseensa kanssa ja ottanut edesmenneestä naapuruspöydästä hiukan etäisyyttä. Kädet olivat etsiytyneet sapelin kahvalle korvien luimistuksen keralla Falliaksenkin saapasteltua takaisin paikalle, mutta onneksi tässä vaiheessa rialkin alkoi kyllästyä ja uhkauksia ympärilleen syydettyään tömisteli tivaamaan huoneensa avaimia majatalonpitäjältä. Hän hellitti otteensa aseistaan katsellessaan korvat edelleen luimussa poistuvaa rialia ennen kuin pudisti päätään ja istui uudestaan.* "Vastenmielinen yksilö. Mutta hyvällä tuurilla voimme vain heittää perillä Kanervanotkossa tuon niiden barbaarien tai ryöväreiden silmille jos niitä siellä epäonnekseen on. En olisi tippaakaan yllättynyt jos sillä on jonkinasteinen raivotauti." *Todettiin vastenmielisyydestä kielivällä äänensävyllä siitä huolimatta että repliikki itsessään oli jälleen tyypillisesti puoliksi vitsi. Mutta se taisi kuitenkin kuvata melko hyvin olennon suhtautumista tällä hetkellä. Hän silmäili rotan jälkeen hetken aikaa, kuitenkaan liikkumatta minnekään vaikka olikin harkinnut nukkumaan menemistä. Cathryn halusi kuitenkin varmistaa ettei törmäisi hulluun rialiin käytävällä ennen kuin nousisi mennäkseen kyselemään avainta itselleen.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 6, 2009 18:45:48 GMT 3
Nufs tuijotteli pitkän hetken koti oviaukkoa, josta uros oli häipynyt etsimään huonetta. Kolina ja ryminä oli melkoista, kun epäkelvoiksi osoittautuneet ovet saivat ilmeisesti ruumiillisia rangaistuksia niskoitteluistaan. Mutta ei narttu sitä varten tuijotellut, vaan sen äsken näkemänsä vuoksi. Rotat eivät yksinkertaisesti tehneet tuollaista. "Vahva. Ei rottavahva. Vahva", oli ainoa, mitä Nufs totesi. Rotat eivät yksinkertaisesti paiskoneet hirsipöytiä, joiden raahaamiseen olisi tarvittu monta raavasta miestä. Tai kumonneet kolmea pulloa viinaa ilman, että päässä olisi sumentunut edes hieman. Tarkemmin ajatellen ihmisetkään eivät tehneet sellaista. Mutta uroksella oli vinkuna ollut siltikin pään sisässä vielä täysin selvää. Ainakin se oli näyttänyt siltä. Toisaalta, jos sen päässä oli edes suunnilleen se määrä eri vikinöitä, kuin narttu uumoili, niin tuskinpa niitä olisi vaiennettu kaikkia yhtään millään. "Rotan nahka. Rotan haju. Mutta ei rotta", Nufs pohti puoliksi pulloon, kun tuijotteli melkein haljennutta hirsipöytää, jossa olisi mahtunut istumaan sormien verran. Mahdollisesti varpaidenkin. Narttu joutui nyppimään nisärengasta, niin hämmentynyt oli olo.
Fallias ei näyttänyt erityisen innostuneelta siitä, että pöytään oli tunkenut rotta tämän ollessa muualla, mutta nähtävästi mies oli nopeasti huomannut, että jyrsijöitäkin saattoi laittaa paremmuusjärjestykseen. Nyt pöydässä nököttävä oli varmasti paremmasta päästä. Niinpä tämä istuikin vain alas, mahdollisimman kauas tosin. Mykkä mies vilkaisi Cathrynia, muttei tehnyt sen suurempia eleitä tai kirjoitellut lappujakaan. Istui vain ja tuijotti hyvin tehokkaasti syntynyttä hävitystä.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 8, 2009 18:27:20 GMT 3
*Cathrynillä ei ollut lähellekään niin suurta sisäpiirintietoa rottien sielunelämään tai kykyihin kuin rialnartulla, mutta jopa hänen silmäänsä rujo koiras oli toiminut äsken varsin epärottamaisesti... jos ei muuten, niin ainakin puhtaasti huomattavasti suurempien voimiensa ja toleranssinsa suhteen. Tosin, hän tuppasi pitämään näitä jyrsijöitä sitkeähenkisinä ja sinnikkäinä kuin torakat, vaikkakin tietysti suurempina ja vaarallisempina joten ällisteltyään yllättävää voimainosoitusta nainen päätyikin lopulta selittämään ilmiön tämän seikan nojalla. Yllättävää eläimellistä voimaa ja adrenaliinipurkauksia, sitä tuon täytyi olla. Hän ei ollut asiantuntija eikä tiennyt rialeiden rajoja loppujen lopuksi kovin tarkkaan, joten tämä havainto antoi hänelle syytä suhtautua tulevaisuudessa suuremmalla varovaisuudella. Rialnarttukin tuntui olevan varsin yllättynyt koiraan käytöksestä kommenttinsa perusteella, kyseessä ei siis tainnut onneksi olla ainakaan kovin yleinen ilmiö. Kissa vastasi tähän puolittain myöntelevällä hymähdyksellä, kiinnittämättä pienempään jyrsijään kuitenkaan sen kummempaa huomiota. Käytävältä kuuluva mellastus sen hankalamman tapauksen edetessä kohti huonettaan potkien kaikkea tielleen sattuvaa oli huomattavasti enemmän kiinnostusta vaativaa. Tosin seuraava toteamus sai kirvoitettua jo jonkinasteisen sanallisenkin vastauksen. Sen asiallisuus olikin sitten eri asia.* "Hmh. Ehkä se on puoliksi peikko. Selittäisi jotain. Pitää katsoa kasvattaako se raajoja takaisin jos joku keksii katkaista jotain pois." *Todettiin pokerinaamalla kissan pudistaessa sitten pöydän ja satunnaisten muiden esineiden säpäleitä katsellen päätään. Falliaksen saapuessa tälle nyökättiin vähän tervehdykseksi, katseen vaellellessa sitten maassa makaavaan ulosheittäjään sekä varmaan varsin järkyttyneeseen majatalonpitäjään.* "En olisi arvannut että lihaskimppu kaatuu noin nopeasti. Toivottavasti se ei runnonut tuota liian pahasti." *Cathryn mutisi vakavampaan sävyyn tarkasteltuaan tilannetta aavistuksen huolissaan. Ei olisi ollenkaan hyvä asia jos joku heidän seurueestaan saisi päähänsä alkaa ruhjoa tai jopa tappaa sivullisia, vaikka heillä muilla ei periaatteessa ollutkaan asiaan osaa eikä arpaa. He saivat varsin nuivaa suhtautumista osakseen jo nyt, saati silloin jos toinen jyrsijä käyttäytyisi kuin raivohullu. Silloin matkaamisesta yhdessä ei kyllä tulisi mitään ellei pirulainen osaisi hillitä itseään ollenkaan.*
|
|