|
Post by submarine on May 13, 2009 21:38:35 GMT 3
((Peli Spyrren kanssa.))
Nufsin mielestä rakennus oli melko komea. Tai tarkemmin sanoen siihen oli laitettu varmasti melkoisesti rahaa. Se oli yhtä kuin hieno, koska raha oli hienoa ja kaikki, johon sitä meni paljon, oli varmasti myös hienoa. Paitsi tietenkin, kun sitä meni paljon rotalta. Silloin se ei todellakaan ollut hienoa. Se taas oli, kun joltain muulta meni paljon hänelle. Mutta siitä huolimati, pytinki oli oikein hyvännäköinen. Tarkalleen ottaen kaikki pytingit lähistöllä olivat hienoja, niihinkin oli käytetty paljon rahaa. Nufs harvemmin liikkui tällaisissa paikoissa. Se johtui lähinnä siitä, ettei häntä haluttu sinne - ja usein se ilmaistiin teräasein. Muuten rotta olisi kyllä kaikin mokomin viettänyt paljonkin aikaa alueella, missä taloissa ja ihmisillä oli rahaa.
Yleviä pohdiskeleva Nufs istuskeli parhaillaan jossakin, jota kutsuttiin "meenisteeriöksi". Joku oli lupaillut rahan mahdollisuuksia, jos sinne tulisi ja olisi valmis johonkin hommaan. Ilmeisesti jotakin haluttiin hoidetuksi, ja oltiin valmiita maksamaan osaaville. Eikä katsottu liikaa mihinkään, koska rottakin oli päästetty sisään - ja ainakin yksi toinenkin rotta. Nufs kyykisteli jossakin odotushuoneessa penkin päällä - istuminen oli ihmisten touhua - ja tiiraili muita penkeillä nököttäviä. Joukko oli sekalainen, ja väkeä otettiin ovesta seuraavaan huoneeseen muutama kerrallaan. Siellä kyseltiin jotakin, ja passitettiin sitten takaisin istumaan. Nufsilla ei ollut juuri hajuakaan, mistä tässä oli kyse. Paitsi että ilmeisesti tarvittiin jonkinlaisia tappelijan taitoja. Ne rotalta sopivasti löytyivätkin, ja rahaa oli lupailtu, joten hälläpä väliä itse tehtävän suhteen.
Aikansa kuluksi - väkeä oli paljon ja kyselemisessä kesti - Nufs katseli ympärilleen ja tarkasteli varusteitaan. Jalkajousi, miekka ja tikari olivat kaikki kunnossa. Ohimennen hän nyppi nisärengastaan, sitä ylintä. Odotushuoneessa istuva väki ei oikein sopinut ympäristöönsä: seinissä oli oikeat ikkunat, pitkänomaisen lattian peittona oikea matto ja tuolitkaan eivät olleet aikeissa sortua alta. Porukka salintapaisessa taas oli karskia, arpista, kaiketi rumaa ja aseistautunutta. Nämä vilkuilivat suurimmaksi osaksi toisiaan ja puitteita, kuin olisivat pelänneet hetkenä minä hyvänsä joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi. Nufs teki itsekin aivan samoin, elämä oli opettanut. Ja elämää piti kuunnella, koska muuten se hylkäsi. Puitteet olivat kaikin puolin oudot katuja nuohonneelle. Mutta rotta piti siitä, koska siihen oli selvästi mennyt rahaa. Oven vieressä seisova, hyvin puettu palvelija sen sijaan ei näyttänyt pitävän Nufsista, vaan vilkuili alta kulmain, kun narttu nyppi itseään, raapi korvantaustaa, nyppi korvakilluttimiakin ja jätti jälkeensä aivan varmasti paljonpuoleisesti likaa. Rotta tuijotti vähän aikaa takaisin, pohti oliko miehellä rahaa, ja tuli sitten siihen tulokseen, ettei ainakaan mukana. Harmi.
Väki vaihtui kovin hitaasti. Aivan liian hitaasti rotan mieleen. Ja varmasti muidenkin.
|
|
|
Post by spyrre on May 16, 2009 20:41:18 GMT 3
*Vaikka komea ministeriön rakennus oli täyttymässä hiljakseen toinen toistaan epämääräisemmän näköisistä seikkailijoista ja palkkamiekoista, näiden lappaminen sisään ovista ei näyttänyt pysähtyvän sitten millään vaan näitä tunki vaihtelevaan tahtiin sisälle yksin, kaksin kuin välillä suuremmissakin ryhmissä. Istumapaikat vietiin tietysti ensiksi, ne jotka eivät ehtineet valtaamaan tuolia joutuivat lähinnä vetelehtimään seinänvierille tai istumaan alunperin kiiltäväksi kuuratulle lattialle, joka ei enää ollut lähellekään yhtä kiiltävä kuin oli ollut. Vaikka porukkaa poistuikin aina ajoittain sen jälkeen kun nämä olivat käyneet kuulusteltavina, tungosta pääsi silti syntymään ajoittain. Porukkaa oli vähän kaikennäköistä, mutta hiukan häntäpäässä ovista astui kieltämättä tästäkin porukasta silmään pistävä olento. Hän oli pukeutunut tavanomaisiin tummansävyisiin vaellusvaatteisiin ja viittaan, eikä ollut kooltaan mitenkään erityisen kookas ihmisten mittapuulla, mutta nainen keräsi väkisinkin osakseen jonkin verran huomiota saapuessaan eikä osa siitä ollut luonteeltaan positiivista. Vaikka viitan huppu oli vedetty päähän, sen alta erottui kuitenkin punertavanruskeiden hiusten kehystämä, tumman turkin peittämä kissan kuono sekä vihreinä kiiluvat silmät. Eläimelliset piirteensä tai näiden aiheuttamat reaktiot kanssaihmisissä eivät suuremmin näyttäneet olentoa itseään huolettavan vaan vaihdettuaan muutaman sanan epäröivän, ovea vahtivan palvelijan kanssa hän asteli sulavin askelin sisälle mittailemaan läsnäolevaa joukkiota katseellaan. Hän oli tuttunut ajoittain osakseen saamaansa ylenkatsontaan tai epäluuloihin, mutta tällä kertaa häntä ei oltu isommin edes estelty naisen pyrkiessä sisälle ja vilkaistuaan ympärilleen hän arvasikin miksi. Kissa oli kuullut että taistelijoita ja palkkamiekkoja kaivattiin kipeästi käsillä olevaan tehtävään, mutta hän ei ollut arvannut että sentään NÄIN kipeästi, saliin näkyi päässeen sisälle jopa rialeitakin. Rotat, tai ainakin se lähempänä oleva yksilö sai osakseen pidemmänkin punnitsevan katseen hupun alta ennen kuin olento asteli mitään sanomatta ohitse ja asettui istumaan tuoliin, josta joku kuulusteltavaksi päässyt oli juuri noussut. Nukkavieru nahkainen reppu laskettiin lattialle olalla riippuneiden pitkän jousen ja nuoliviinin keralla, ja kissan istuessa lanteilla riippuva sapelipari tuli paremmin esiin viitanliepeen alta. Kuten myös pitkä mustaturkkinen häntä, joka heilahteli hitaasti puolelta toiselle kiiluvan katseen tarkastellessa muita paikallaolijoita päällepäin varsin laiskan oloisesti vuoroaan odotellessaan. Halukkaita tälle tehtävälle oli melko paljon... väkisinkin nainen pohti mahtaisiko päästä hyväksyttyjen joukkoon, ei olisi ensimmäinen kerta kuin joku häntä vanhempi ja kookkaampi ihmismies olisi valittu hänen edestään vain noiden kahden viimeisen syyn vuoksi. Hän ei ollut ihminen tai edes raavas mies ja se nyt oli selvää kenelle hyvänsä jos omasi silmät päässään, mutta toisaalta, paikalla olevilla rotilla olisi vielä isompia vaikeuksia tulla valituksi. Tosin, kai sekin riippuisi tarjolla olevan tehtävän luonteesta, josta hän ei ollut vielä aivan täysin selvillä, mutta oletti asian valaistuvan ennemmin tai myöhemmin jolloin voisi päättää olisiko palkkio sen vaivan arvoinen mitä vaadittaisiin.*
|
|
|
Post by submarine on May 16, 2009 21:25:41 GMT 3
Nufs ei ollut tottunut istuskelemaan aloillaan oikein minkäänlaisia aikoja, ja vielä vähemmän odottelemaan istuskellessaan. Rotan päähän oli penikasta asti iskostunut hyvin selvästi ja vahvasti, että paikoillaan ehti olla kuolleenakin, muulloin piti mennä mahdollisimman lujaa. Jos ei mennyt, ei saanut edes rahaa, ja muutenkin tuli joku ja puri koipeen. Siksipä kävikin nopeasti äärimmäisen mahdottomaksi vain kyykistellä penkin päällä odottamassa, että muut olisivat häipyneet tieltä. Oli kaikin puolin todennäköistä, että kumpaakin odottelevaa rottaa pidettiin poissa mahdollisimman kauan siinä toivossa, ettei näiltä tarvitsisi koskaan mitään kyselläkään. Rotannarttu oli jo koettanut omalla aloitteella ovesta ja oli hyvin nopeasti saanut kuulla, että jollei käyttäytyisi, heitettäisiin ulos. Silloin ei ainakaan saisi yhtään rahaa.
Nufs möllötteli paikoillaan aikansa, sen minkä kykeni. Loppupuoli siitä oli pelkkää heilumista puolelta toiselle ja itsensä raapimista oikeastaan jokaisella raajalla. Ohimennen tuli näykittyä jalkapohjasta jokin pahkakin. Se toinen rotta, vanha, erityisen rumahtava uros, tuijotti kohti. Nufs toijotti hetken takaisin ja jäi sitten möllöttämään, kun sisään tuli vielä joku. Tämä olikin eri sorttia, kuin muut, haisi oudolta. Oli pienenpuoleinenkin, mutta aseita löytyi silti. Näytti kyllä aavistuksen kiinnostavammalta - ja kai rahakkaammaltakin - kuin loput paria poikkeusta lukuunottamatta. Kukaties tältä liikenisi muutama lantti. Voisi ainakin yrittää, koska odottelu oli murhaamassa rotan elämänhalua hyvin nopeaan tahtiin. Odotteli ja tuijotteli uutta tulokasta hetken, kunnes tämä löysi jonkin paikan, ja loikkasi sitten alas tuolilta.
Nufsin aseet kalahtelivat ja kolahtelivat rotan noustessa paikoiltaan. Ne oli laitettu paikoilleen kahdella vyönkuvatuksella, yhdessä miekka ja veitsi, toisessa jalkajousi ja vasamakotelo jossakin selän tienoilla. Kaikki aseet näyttivät jokseenkin liian hyviltä ja rotalle kuulumattomilta, ne olivat kaikki vakavasti otettavassa merkityksessä oikeita aseita. Rihmankiertämääkään nartulla ei ollut, ellei reppua nyt sellaiseksi laskettu. Joka tapauksessa, rotta asteli naisen luokse, kaivellen vimmattuun tahtiin jotakin kantamuksistaan. "Hei hei hei hei", Nufs aloitti, koettaen kuulostaa mahdollisimman... joltakin. Ihmiset tekivät samanlaista kun halusivat rahaa sillä tavalla kertomatta sitä. "Pelaat? Pelaat pelaat. Pelaa tätä", rotta jatkoi, kiskoen esille vähintäänkin kulmista kuluneen, kaiketi luusta veistellyn nopan, johon oli avuliaasti raapustettu viivoja sivuille kertomaan, miten paljon mikäkin oli. "Anna rahaa, pelaa. Sinun tämä. Minun tämä, tämä, tämä, tämä, tämä. Minä voitan, minä pidän sinun rahat. Sinä voittaa, sinä pitää sinun rahat", jatkettiin innolle, kun Nufs osoitteli eri nopansivuja ja puhui mahdollisimman nopeasti ja epäselvästi. Naiselle tarjottiin sivua, jossa oli yksi viilto, muut rotta aikoi kaiketi pitää itsellään. Ja jäi odottamaan kiinnostuksella, tulisiko rahaa.
Loppujen lopuksi Nufs ei tiennyt kovinkaan paljoa tarjouksista, kaupanhieronnasta tai uhkapeleistä. Enemmänkin, että niillä saattoi tienata - ei niinkään, miten niiden oli tarkoitus toimia.
|
|
|
Post by spyrre on May 16, 2009 22:29:07 GMT 3
*Kissamainen nainen ehti jonkin aikaa istuskella rauhassa paikoillaan arvioimassa muita ehdollaolijoita, kiinnittämättä muutamaa satunnaista vilkaisua lukuunottamatta huomiota rottiin. Nämä eivät olleet erityisen miellyttävää katseltavaa vaikka nainen tuppasikin pitämään itseään aika suvaitsevaisena tapauksena, mutta suoraan sanottuna hän ei pitänyt kovin todennäköisenä että joutuisi "työskentelemään" kummankaan jyrsijän kanssa vaikka itse pääsisikin valittujen joukkoon. No, yllättäen pienempi nartturotta näkyi olevan ainakin aseistettu melkein hampaisiin asti ja yllättävän hyvillä varusteillakin (seikka, mikä sai kissan pitämään omaa varustustaan hiukan enemmän silmällä kuin tavallisesti) mutta kuitenkin...
Hän oli juuri seuraamassa katseellaan kun äsken haastateltu arpinen kirvestä kanniskeleva miekkonen asteli ovesta takaisin saliin tarkastellen tämän olemusta yrittäen päätellä edes vähän jotain siitä mitä olisi edessä, kunnes vikisevä ääni keskeytti hänen pohdintansa. Kääntäessään päänsä hiukan yllättynein ilmein äänen suuntaan kissa löysikin vierestään sen pienehkön, useista paikoista itseään lävistyksillä koristelleen rottanartun, joka vaikutti varsin tohkeissaan etsivän jotain repustaan. Etsitty kapine paljastui nopeasti pieneksi epämääräisen näköiseksi arpakuutioksi, eikä jäänyt kovin epäselväksi mitä rial oikein halusi. Rotta puhui epäselvästi mutta juuri ja juuri ymmärrettävästi vaikka sen kimeä ääni vihloikin hiukan naisen korvia. Hän vastasi aluksi lähinnä silmäilemällä suurta jyrsijää vastahankaisesti toivoen että tämä vain menisi tiehensä, tämän selitykset saivat kuitenkin väkisinkin kulmien ohella suupieletkin nykimään hiukan.* "Niinkö? Minusta mahdollisuudet vaikuttavat vähän huonoilta minun kannaltani." *Kissa huomautti lopulta vetäisten ohimennen viitanlievettään paremmin sapeleidensa ja muun omaisuutensa suojaksi.* "Ja eikö minunkin kuuluisi saada jotain jos voitan? Tuntuu huonolta kaupalta laittaa rahani likoon vain sen puolesta, etten ehkä menetäkään niitä. Valitan, taidan jättää väliin. Menepäs kysymään joltakulta muulta." *Nainen naurahti kuivasti ja teki hätistävän eleen rialin suuntaan mustan turkin peittämällä kädellään. Oliko tuo jyrsijä aivan vakavissaan, yritti hieroa uhkapeliä tuollaisilla ehdoilla? Se tuskin onnistuisi huijaamaan tuolla edes toista rottaa, mutta yritys hyvä kymmenen.*
|
|
|
Post by submarine on May 16, 2009 23:01:18 GMT 3
Nufs jäi hetkeksi tuijottamaan ja pyörittelemään päässään vastausta. Ei mennyt aivan niin kuin piti. Rahaa ei ollut ojennettu, eikä ilmeisesti oltu ojentamassakaan, mikä oli heti ensimmäinen pulma. Eikä nainen ollut edes aikeissa pelata, mikä sekin haittasi. "Jos annat rahan, niin minun. Sitten ei sinun, voi voittaa minun rahat", rotannarttu keksi, omasta mielestään jälleen hyvin kynnelle kykenevänä. Kaikki tuntui rotasta kovin toimivalta, hän olisi hyvinkin voinut saada rahaa tästä. Miksi tässä mätti nyt jokin? Toinen ei halunnut pelata, vaikka hänestä koko juttu näyttikin hyvin kannattavalta ja järkevältä. "Osta noppa?" Nufs yritti vielä, melkeinpä työntäen varmastikin useamman maailmansivun nähnyttä kuutiotaan kissan käteen. Rahaa piti saada jollakin keinolla, eikä narttu ollut valmis luovuttamaan helpolla.
Äkkiä joku näytti kiinnostuneen rotan tuppautumisesta kissamaisen naisen tykö. Eräältä penkiltä seinän vierestä nousi pystyyn suurehko mies. Tämä näytti jokseenkin erilaiselta kuin suurin osa sekalaisista palkkamiekoista ja sellaisiksi havittelevista, joita odotushuone oli väärällään. Toisin kuin muut, oli mies ainakin suunnilleen arveton ja muutenkin vailla suurinta osaa rokonarvista ja likatahroista. Tämä käveli huomattavasti paremmassa rytmissä, näytti hyvin syöneeltä ja kunnolla kasvaneelta ja tämän vaatteet olivat hyvää tekoa ja reiättömät. Yksinkertaisesti ilmaisten mies oli varmastikin rikasta sorttia. Tällä oli paljon kantamuksia ja pitkä suurmiekka. Taisipa matkatavaroiden joukosta paistaa peräti kallis panssarikin. Mies pysähtyi rotan taakse, jääden katselemaan hetkeksi kuinka hän koetti mitä ilmeisimmin ryöstää naista nopalla. Tällä oli vahvapiirteiset kasvot, melko korkeat poskipäät ja erikoisenmallinen, melkeinpä ulospäin kaartuva nenä. Hetken tämä raapi mustahiuksista päätään, vilkaisi sitten naista ja osoitti rottaa, kuin kysyäkseen mistä oli kyse, ennen kuin risti kätensä jykevälle rinnalleen. Mitään tämä ei kuitenkaan sanonut, vaan jäi vain katsomaan kysyvänä.
Nufsilla ei ollut suuremmin ymmärrystä, että jotakin tapahtui ympärillä. Sen sijaan rotta koetti parhaansa mukaan tunkea noppaa mihin tahansa ulokkeeseen, johon se sopi.
|
|
|
Post by spyrre on May 16, 2009 23:59:05 GMT 3
*Kissanainen ei vieläkään lämmennyt ehdotukselle, vaikka rial keksikin mielestään ongelmaan oikein näppärän ratkaisun.* "Oletko vakavissasi? Siinä tapauksessa olen vain taas samassa tilanteessa kuin aloittaessani, vaikka voittaisinkin. Jos haluan eroon rahoistani, pääsen helpommalla jos vain heitän ne kaivoon." *Olento napautti jo terävämmin, hiukan närkästyneenä siitä että tulkitsi rotan niin antaumuksella yrittävän jujuttaa häntä, omasta mielestään ilmeisesti hyvinkin ovelasti. Tavallaan noin kömpelö yritys oli jo melkein huvittavaa, mutta jos antaisi rialin kuvitella että se voisi saada tahtonsa läpi noin, sen "juonittelusta" ei pian tulisi loppua ollenkaan. Eikä tuon rotan kanssa pelleily näin monen muun palkkamiekan nähden varmasti tekisi kovin hyvää hänen maineelleenkaan, vaikkei nainen sinänsä kovin tarkka muiden mielipiteistä ollutkaan. Rial ei vain tuntunut haluavan antaa noin vain periksi, vaan päätti alkaa yrittää kaupitella arpakuutiotaan kun ei saanutkaan peliä aikaiseksi. Kissa tuijotti tätä tuskastuneesti huppunsa alta ja heilautti kättään uudestaan torjuvasti.* "Enkä osta. Menepäs nyt siitä." *Hän usutti, ilman suurempaa tulosta, rial näytti kaikesta huolimatta päättäneen myydä nopan juuri hänelle, juuri nyt. Saisikohan sitä edes tajuamaan ilman kovia otteita ettei hän aikoisi antaa sille rahaa? Välikohtaus näkyi herättävän mielenkiintoa muissakin. Nainen ei isommin kiinnittänyt huomiota seinän vieressä seisoskelevaan soturiin ennen kuin tämä alkoi astella kohti ja seisahtui rialin taakse katsomaan tämän edesottamuksia mielenkiinnolla. Katse siirtyi tyrkyttävästä rotasta miekkoseen, silmäili tätä hetken kulmaansa kohottaen jättäen rialin melkeinpä omaan arvoonsa (piti sitä nyt sen verran seurata ettei se alkaisi sormeilla hänen tavaroitaan) ja vastasi sitten tämän kysyvään eleeseen lähinnä olkapäiden kohautuksella. Pahuksen itsepäinen rotta. Huokaisten kissaihminen äkkiä otti nopan, näytti sitä jyrsijälle, ja nakkasi sitten äkkiä ilman halki jonnekin oven suuntaan.* "En kyllä taida ostaa vieläkään. Oho, nyt se putosi. Nouda!" *Eh, olisi kyllä surullista jos tämä temppu toimisi, mutta ainakin sillä pääsi eroon nopasta, tuurilla rotastakin.*
|
|
|
Post by submarine on May 17, 2009 0:25:33 GMT 3
Nufs koetti napata lennosta, kun nainen äkkiä viskasikin nopan, ja epäonnistui surkeasti. Rotta sai vain hypähdetty komeasti pyörivää kuutiota kohti, huitoen parhaansa mukaan sitä. Mutta siitä huolimattakin noppa livahti sitä tavoittavien käsien välistä, sinkoutuen jonnekin kauas ja todennäköisesti vierien vielä kauemmas. Hyvin mahdollista oli sekin, että joku nappasi sen hetimiten omiin korjuihinsa, kun moinen ilmaislahja eteen sattui. Hetkisen rotannarttu tuijotti vuorotellen heittosuuntaan ja vuorotellen naiseen. Viikset värähtelivät ja kuono tuhisi edestakaisin. Ja sitten melkeinpä ilman mitään varoitusta - paitsi hermostunut vinkaisu - hänellä olikin jo käsi veitsen kahvalla. Nainen oli kadottanut hänen arpakuutionsa, eikä se todellakaan sopinut. Nyt tulisi rahaa hyvällä, taikka sitten pahalla. Rotta ei ainakaan aikonut suvaita tällaista vääryyttä.
Äkkiä tuntui hieman siltä, kuin yli olisi pyyhkäissyt raskaan luokan aalto, lihaksikas sellainen, ja jalat ottivat varoittamatta etäisyyttä lattiasta. Nufs lensi pitkin pituuttaan monen askelen päähän pitkin pituuttaan. Lautalattia otti avosylin vastaan, vaikka matto ehkä hieman pehmensikin. Jokseenkin hämmentyneenä ja reilusti enemmän pyörryksissä rotta kääntyi lattianrajasta tuijottamaan taakseen, ja keksi nyt vasta miehen, joka oli katsellut touhua jo pidemmän aikaa. Tämä tuijotti takaisin vähintäänkin paheksuvana, siinä asennossa että oli varmaankin tullut juuri heittäneeksi rotannartun ilman halki. Vaikkei hän ollutkaan aivan kevyimmästä päästä.
Mies risti jälleen kätensä rinnalleen, tuijotti pitkin pituuttaan killittelevää rottaa uhkaavasti ja vilkaisi sitten taas naista. Sitten tämä, varmastikin melkoisen odottamattomasti, kiskaisi jostakin esiin pienen palan paperia, sulkakynän ja mustepullon, ja suorastaan sujuvasti kirjoitti vapaata seinänpintaa pitkin viestin. "Pahoittelut, mykkä. Sir Fallias Virtei. Mokomakin peto", luki miehen ojentamassa lappusessa. Tämä näytti aavistuksen kysyvältä, kuin tarkistaen, osattiinko varmasti lukea. Kumarruksia tai muita kohteliaisuuksia ei kuitenkaan tullut, tämä tuntui melkeinpä odottavan niitä itse.
|
|
|
Post by spyrre on May 17, 2009 15:46:15 GMT 3
*Rotta pomppasi noppansa perään komeasti mutta turhaan ja sillä rasittava kuutio oli tällä erää historiaa. Kissa ei ollut varma oliko oikeasti odottanut rialin ryntäävän noutamaan kapinetta kuin koira ja tiedostihan hän itsekin että temppu oli oikeastaan ollut varsin röyhkeä tätä kohtaan, mutta vaikka pitkäpinnainen olikin eikä mielellään haastanut riitaa turhaan ei hänkään jaksanut jatkuvaa silmillehyppimistä... Eihän rottakaan ollut kuitenkaan ollut se kaikkein kohteliain tapaus ja ainakin hän sai kantansa hyvin selväksi tällä tähän koko systeemiin jolla rial tuntui yrittävän käydä käsiksi hänen rahoihinsa. Nainen odottikin jonkin asteista tulistumista jyrsijän suunnalta jos tämä oli tarpeeksi välkky hoksatakseen tilanteen, mutta arveli ettei tämä toivottavasti uskaltaisi alkaa nostaa meteliä tällaisessa ihmisjoukossa. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin varautui sieppaamaan tikarinsa esille seuratessaan rotan pähkäilyä siitä mitä tehdä seuraavaksi. Hiukan yllättäen tämä ei näyttänyt kuitenkaan välittävän sen suuremmin ympäristöstään vaan alkoi vingahtaen havitella veistä käteensä. Kissaolento luimisti turhautuneena korviaan ja jännittyi valmistautuen siihen että joutuisi väistämään tai kenties jopa iskemään takaisin, mutta vaiteliaasti seurannut soturi päätti hänen yllätyksekseen puuttua peliin. Rial lensi äkkiä varsin hölmistyneen oloisena ilman halki lattialle jonne jäi tuijottamaan ihmeissään osaamatta ainakaan ihan heti hyökätä uudestaan. Nainen silmäsi varuillaan rottaa ennen kuin siirsi kätensä hihassaan piileskelevältä tikariltaan ja käänsi puolestaan huomionsa soturiin. Hän ei ollut olettanut tämän puuttuvan välikohtaukseen eikä ollut aivan varma oliko tämä ollut aavistuksen loukkaavaa, mutta toisaalta kissa ei olisi luultavasti aivan noin nopeasti ja siististi tilannetta saanutkaan hoidettua kuin miekkonen yllätys puolellaan. Muutenkin erikoisen näköinen kissanainen olisi varmasti saanut osakseen vielä enemmän negatiivista huomiota jos olisi joutunut alkaa ottamaan yhteen rialin kanssa täällä. Nyt hänen ei ollut tarvinnut edes nousta tuoliltaan saati sitten vetää esiin aseitaan.
Ennen kuin hän ehti sanoa mitään, monia muita huomattavasti siistimmän näköinen soturi vetäisi äkkiä esille mustetta ja paperia, alkaen kissan kummastukseksi riipustaa jotain. Hän seurasi uteliaana tämän puuhia ja otti sitten hiukan kulmiaan kohottaen ojennetun lapun nyökäyttäen pienesti päätään kysyvälle katseelle miehen ilmeisesti ollessa hiukan epävarma hänen lukutaidostaan. Viestiin kirjoitettu teksti valaisikin tilannetta, niin miehen henkilöllisyyden suhteen kuin senkin miksi tämä kommunikoi kirjoittamalla. Sir? Kas, aatelinen, vaikka kissa olikin vähän jotakin vastaavaa arvellutkin tämän olemuksen sekä varustuksen perusteella... mutta mitä ihmettä mykkä aatelinen teki täällä likaisten palkkamiekkojen seassa? Kissa silmäsi miekkosta punnitsevasti ojentaen sitten paperin takaisin.* "No, kiitoksia avustanne sir Virtei, rotta ei tahtonut tajuta omaa parastaan" *Hän lausahti vastaukseksi arveltuaan että vaikka tämä ei pystynyt puhumaan tämä luultavasti kuuli ja ymmärsi kyllä puhetta, nainen ei ollut törmännyt tälläisista ongelmista kärsiviin henkilöihin aikaisemmin eikä sinänsä ollut täysin varma. Vaikka puhutteli soturia kohteliaasti sukunimeltä ja suoristautui nyökäten tervehdykseksi kissa ei ainakaan vielä noussut tuoliltaan tai tehnyt elettäkään kumarruksiin saati niiauksiin, joihin rikkaammat olivat ehkä tottuneet. Kissa osasi kyllä etiketin tarpeeksi hyvin jotta oli ymmärtänyt että tätä saatettiin odottaa, mutta hän ei ollut kuitenkaan tämän miehen palveluksessa eikä nähnyt sen suurempaa syytä mielistellä avusta huolimatta. Kohteliaisuus oli asia erikseen, mutta muusta imartelusta hän oli saanut tarpeekseen kotona. Hän pohtikin hetken kertoako sukunimensä vaiko ei, mutta päätti sitten esittäytyä epäillen ettei hänen sukuaan mitä luultavimmin tunnettu näillä main vaikka huhuja siitä kuinka Beauclairen hallitsijalla oli jonkinlaisia "ihmispetoja" vartioimassa lähtistä rajaansa kyllä liikkui aina silloin tällöin. Harvat ihmiset kuitenkaan tiesivät tuon tarkemmin jos sitäkään.* "Cathryn Blackedge. Olette kenties myös tulossa mukaan tarjolla olevalle tehtävälle?" *Kysyttiin vielä, naisen vilkaistessa ohimennen rotan suuntaan silmäkulmastaan pitääkseen tämän liikkeitä silmällä siltä varalta että otus saisi vielä jotain päähänsä.*
|
|
|
Post by submarine on May 17, 2009 16:54:28 GMT 3
Mykkä Fallias vuoroin nyökkäili naiselle ja pudisteli päätään rotalle. Jos tämä kumarruksen puutteesta jotenkin pahastui, ei se ainakaan näkynyt, vaan miehen kasvot pysyivät peruslukemilla. Jos tämä oli viettänyt hiukankaan enempää aikaa huoneessa istuvien kaltaisessa seurassa, oli mies kaiketi jo oppinut olemaan odottamatta turhan paljoa kunnioitusta. Ilmeisesti tällä ei ollut paperia aivan tuhlattavaksi asti, koska enempää lappujakaan ei tullut, mutta tämä nyökkäili kyllä hyvinkin osallistuvasti, ja osoitti rottaa varteenotettavan merkitsevästi, kun se lopulta kömpi ylös lattialta. Se kai tehosikin, sillä narttu hipsi kiltisti takaisin paikalleen - vaikka heittikin muutaman puolittaisen uhittelevan vilkaisun mennessään. Virtei nyökkäsi vielä viimeisen kerran, ilmeisestikin kysymykselle. Ohimennen tämäkin kohautti olkiaan, kuin ilmaistakseen olevansa itsekin hieman hämmentynyt asioista. Sitten mies nyökkäsi, heilautti kättään ja asteli takaisin omalle paikalleen. Joku näytti kiinnostuneen tämän kantamuksista, mutta käänsi kyllä katseensa, kun omistaja palasi.
Nufsilla ei ollut hajuakaan, mistä mies oli tullut, tai miksi oli äkkiä päättänyt ruveta viskomaan. Tai tietenkin rottia potkittiin aina, mutta siltikin. Noppakin oli mennyt, ja nyt ei saanut edes rahoja takaisin. Se oli vähintäänkin julmaa. Mutta koska mies tuijotti vielä paikalleen istuttuaankin, tyytyi rotannarttu vikisemään kohtalonsa vääryyttä paikoillaan alentuvasti. Oli se vain niin väärin. Ja sitten piti vain katsoa, kun väki väheni vähenemistään, tuli takaisin ja jäi istumaan ja odottelemaan valintoja. Kun joku kulki ohitse, kuuli Nufs tämän valittavan toverilleen, etteivät olleet suostuneet kertomaan mitään, vaan kyselivät vain.
Aikaa kului kulumistaan, ja koska miehen katse - ja pelko siitä kun oli tämän vuoro menna muutaman muun kanssa kuulusteltavaksi - pitivät rottaa aloillaan, se tuntui vielä tavallistakin tuskaisesti hitaammalta. Piti vain istua aloillaan, koska mies osoitteli ja tuijotti uhkaavasti. Tällä oli isompi miekka ja isommat lihakset, se oli tarpeeksi selvä merkki. Aina välistä narttu joutui kuulemaan kummaltakin puolelta vierestään tölväisyn ja toisenkin rotista. Lopulta, kun alettiin olla jo hyvän matkaa iltapäivässä, ei ollutkaan jäljellä enää ihmisiä. Kuten odottaa saattoi, muut kolme - kaksi rottaa ja kissa - haluttiin ottaa viimeisinä. Eikä se todellakaan tapahtunut turhan kunnioittavasti. Ovimies vain osoitti kaikkia kolmea, viittasi ovea ja siirtyi nyrpeästi vilkuillen syrjemmälle. Nufskin uskalsi nyt lopulta nousta ylös paikoiltaan ja astella ovesta. Ovimiehellekin suotiin jopa mulkaisu.
|
|
|
Post by spyrre on May 18, 2009 22:29:46 GMT 3
*Välikohtaus oli ohi kiitettävän nopeasti, ilman sen suurempaa häslinkiä. Rial näytti olevan sen verran nujertunut ilmalennostaan ettei uskaltanut enää lähestyä mykkää soturia vaan livahti luimistellen takaisin seinän viereen. Cathryn hymähti ja käänsi huomionsa rotasta mieheen jättäen jyrsijän nyt melko kokonaan huomiotta niin kauan kun se ei alkaisi pyrkiä uudestaan lähemmäs. Häntä kummastutti hiukan vieläkin tämän käytös ja se miksi mies edes oli täällä, mutta toisaalta ei kai se hänen asiansa ollut ja oli tällä taka-ajatuksia mielessään tai ei, olihan se tietysti mukavaa jos edes yksi läsnäolija suhtautui vähemmän ennakkoluuloisesti. Ilmeisesti Virtei oli tosiaan ottamassa osaa käsilläolevaan toimenantoon, tai ainakin näin kissa ymmärsi.* "Toivottavasti joku kertoisi pian mistä on kysymys, tahtoisin mielelläni tietää mihin olen ryhtymässä." *Hän totesi tulkiten että mieskin oli aavistuksen ulkona tämän koko asian perimmäisestä tarkoituksesta. Ilmeisesti kukaan heistä ei tiennyt paljoakaan tämän enempää. Kissa heilautti kättään pienesti hyvästiksi Virtein palatessa takaisin tavaroidensa luokse pitäen äkäisen rotan vieläkin ruodussa pelkällä tuimalla katseella joka sai naisen suupielet nykimään hiukan huvittuneena.* "Onnea vain jatkoon" *Toivotettiin vielä tämän poistuessa vaikkei hän ollut varma kuuliko tämä enää, kunnes huomio kääntyi rottaan luodun varmistavan vilkaisun kautta tarkastelemaan taas ovea josta seikkailijat lappoivat hitaaseen tahtiin sisään kuulusteltaviksi.
Cathryn oli huomattavasti kärsivällisempi luonne kuin tylsyydessä kärvistelevä jyrsijä, mutta aika eteni hitaasti hänenkin mielestään. Jonkin ajan kuluttua oli vielä varsin selvää että ne kummallisimmat ilmestykset, hän mukaanlukien, aiottaisiin kutsua sisään viimeisenä jos ollenkaan, joten kissa tyytyi suosiolla odottamaan vaikka harkitsikin muutamaan kertaan vain lähtevänsä. Kuinkahan todennäköistä olisi että hänet palkattaisiin, kun ihmisehdokkaita oli tarjolla pilvin pimein? Tietysti oli aavistuksen yllättävää siinä mielessä kuinka hänet ja rialitkin oli kuitenkin laskettu sisälle edes ottamaan osaa karsintoihin. Tämä sai naisen pohtimaan entistä suuremmalla mielenkiinnolla minkäluonteinen tehtävä mahtoi olla kyseessä. Hän höristi korviaan aina jonkun astuessa ovesta takaisin saliin siltä varalta josko joku lipsauttaisi suustaan jotakin mikä kertoisi hiukan mistä olisi kyse, mutta kaikki mitä kissankaan tarkat korvat saivat irti oli se, että retken kohdetta ja syytä salailtiin vieläkin ehdokkailta. Loppujen lopuksi Cathryn jäi istumaan paikalleen, lähinnä uteliaisuuttaan koska halusi tietää mikä oli tällaisen salamyhkäisyyden arvoista. Eihän se että hän kävisi kuulemassa mitä haettiin ja miksi tarkoittaisi että hänen tarvitsisi ottaa tehtävää vastaan jos se alkaisi vaikuttaa liian epäilyttävältä.
Ihmisjoukko kiersi ovesta edestakaisin, mutta kissanainen sekä rotat odottivat enemmän taikka vähemmän kärsivällisinä, kunnes ovimies lopulta viittasi heidät sisälle melko epäkunnioittavin elkein. Cathryn silmäsi rialeita hiukan tyytymättömänä siitä että hänet niputettiin samaan porukkaan näiden kanssa, mutta ei sitten alkanut turhaan valittaa asiasta vaan nousi tuoliltaan, suoristi vaatteensa ja asteli sitten joustavin askelin jonkin verran jyrsijöiden perässä sisälle, epämääräisistä katseista huolimatta hiukan ovimiehelle nyökäten. Hän astui sisälle, tervehti lyhyesti sisältä luultavasti löytyviä ihmisiä ja seisahtui sitten odottamaan pitäen vieläkin pienen etäisyyden rottiin.*
|
|
|
Post by submarine on May 18, 2009 23:42:46 GMT 3
Nufs totesi nopeasti, että huone jossa nyt oltiin oli vielä entistäkin hienompi. Siellä oli seinällä taulu ja paksumpia mattoja, ja suuri pöytä ja monta tuolia. Se oli kyllä pienempi, mutta näytti varakkaalta. Pöydälläkin oli kaikkea arvokkaan näköistä omaisuutta, joista ainakin muutama vielä kiiltelikin. Se oli siis aivan varmasti ja välttämättä hienoa. Rotannartulla kesti vähän aikaa repiä silmänsä irti kaikesta hienosta niin, että huomasi huoneessa olevan ihmisiäkin. Ensimmäiseksi tuli huomattua itse pöydän takana istuva, joka oli ollut rotalle tähän asti ollut epämääräinen möykky kaiken arvokkaan takana. Mutta kun tarkemmin katsoi, niin oli siinä kyllä ihminen kuitenkin. Sellainen hieman keski-ikäistä vanhempi, aavistuksen pulska. Mustaa turkkia päässä. Eniten ehkä hämäsi se, että tällä oli sellaiset kehykset silmien edessä. Sellaiset kiiltelevät, vaikkeivät kuitenkaan arvokkaat. Sivumennen Nufs pani merkille myös vartijan, joka seisoskeli huoneen nurkassa. Tämä mies näytti puolestaan melko lihaksikkaalta ja nuorehkolta ja tällä oli vyöllä miekka. Äsken tämä oli vielä nojaillut melko laiskanpuoleisesti seinään, mutta valpastui kun rotat ja kissa ohjattiin huoneeseen.
Ohimennen Nufs vilkaisi toista rottaakin. Ihmiselle se olisi varmasti ollut äärimmäisen ruma, mutta nartulle se nyt lähinnä vain oli, kuten rotat tapasivat toisilleen olla. Se oli arpinen, vanhanpuoleinen, lihavahkon pullea ja ontui melkoisesti. Mutta se oli vasta se kauniimpi puoli asiasta. Lisäksi se oli yksisilmäinen ja sillä oli valtava, ruma kyttyrä, joka painoi sitä melkoisesti kasaan. Se korisi hieman ja mulkoili ympärilleen. Etenkin kohti rotannarttua. Tavallaan se näytti melko surkealtakin, mutta sillä oli silti ikävännäköinen tappara, joka roikkui jostain kyttyrän päältä. Ja Nufs tiesi, että jos rotta oli vanha ja ontui noin, puhumattakaan muusta kankeudesta tai yksisilmäisyydestä, se ei ollut mikään heikko. Ja se vilkuili edelleen ikävästi narttua. Tai pikemminkin tuijotti.
"No niin..." silmälasipäinen mies aloitti pöytänsä takaa, kun kaikki kolme olivat huoneessa, ja selvitteli hieman kurkkuaan. Tällä näytti olevan pino papereita, joita tämä selvitteli puhuessaan, haluamatta katsoa ketään. Muutenkin koko rottien ja kissan olemassaolo tuntui tästä selvästikin kiusallisesta, ja miehellä meni melkoisesti aikaa silmälasien korjailuun ja muualle vilkuilemiseen. "Voimmekin kai sitten... aloittaa. Jospa... sinä kertoisit nimesi", mies koetti parhaansa mukaan osoittaa ja olla osoittamatta kissaa yhtä aikaa. Sormi päätyi lopulta tähtäilemään johonkin pään ylle. "Ja... eeh... mitä osaat?"
|
|
|
Post by spyrre on May 19, 2009 18:56:58 GMT 3
*Cathryn odotti kärsivällisesti että molemmat rialit olisivat astuneet sisälle ja ottaneet jopa muutaman askelen etumatkaa jotta hän voisi pitää näihin koko ajan muutaman askelen etäisyyden... ei siksi, että olisi pelännyt että ne olisivat käyneet kimppuun juuri nyt, vaan lähinnä siksi että ihmiset jotka tuppasivat niputtamaan kaikki vähänkin yhteneväisiä piirteitä omaavat oudot asiat yhteen tajuaisivat ettei hän ollut eikä halunnutkaan suuremmin olla tekemisissä rottien kanssa. Rotat saivat muuten hänen puolestaan olla niin kauan kun eivät yrittäneet mitään, mutta niiden mielenlaatu tuppasi olemaan ailahteleva ja johan rialnarttu olikin aikonut iskeä häntä veitsellä kun ei ollut saanut tahtoaan läpi... ja no, ei kai sitä voinut väittää ettei kyse olisi ollut myös ylpeydestä. Olisi melko loukkaavaa jos palkkaajat kohtelisivat häntä kuin rialia, vain siksi että hänelläkin sattui olemaan turkki, päätyivät he sitten lopulta palkkaamaan hänet tai eivät. Onneksi rotatkin näyttivät keskittyvän lähinnä toisiinsa tai ympäristöön, nainen toivoi että niillä olisi tarpeeksi järkeä olla alkamatta nahistella täällä.
Kissa silmäsi ympärilleen huoneessa saapuessaan pistäen merkille ylellisen kalustuksen sekä jännittyneen vartiomiehen, kääntäen sitten huomionsa pöydän takana istuvaan miekkoseen tämän ilmeisesti puhutellessa häntä päätellen siitä miten tämä kyräili hänen suuntaansa.* "Toki. Cathryn Blackedge." *Hän vastasi kuin ei olisi huomannutkaan mitään outoa kuulustelijan käytöksessä.* "Ja mitä osaan... No, ainakin käyttää jousta sekä sapeleitani mainiosti. Lisäksi olen hyvä jäljittäjä ja aistini ovat varmasti paremmat kuin ihmisellä." *Kissa luetteli, litanian ollessa jo melkoisen tuttu tähän mennessä. Ääneen ei edes päässyt kehuskelevaa sävyä, hän vain kertoi mitä kysyttiin kuten hän oli tehnyt monta kertaa aikaisemminkin kuulostaen tosin tarkoituksella sivistyneemmältä kuin olisi voinut odottaa. Kuuluihan hänen taitoihinsa muutakin kuten suppeahko mutta jonkinlainen kielitaito mutta kissa ei olettanut näiden olevan niinkään oleellisia kun katsoi millaista porukkaa sali josta hän oli lähtenyt piti sisällään. Monikaan näistä henkilöistä ei näyttänyt varsinaisesti oppineelta. Ohimennen Cathryn vaihtoi rennonoloisesti painoaan jalalta toiselle, taputti lanteillaan riippuvia sapeleitaan ja silmäili tutkivasti pyöreähköä virkamiestä huppunsa alta kiiluvilla silmillään.*
|
|
|
Post by submarine on May 19, 2009 19:31:10 GMT 3
Virkamies näytti kirjoittavan jotakin muistiin, vältellen yhä katsekontaktia minkään kanssa, millä oli karvaa enemmän kuin tällä itsellään. Ohimennen tämä veteli sormea hiustensa lävitse kiusaantuneen oloisena ja näytti melkein mumisevan itsekseen. Tätä vähintäänkin hermostutti, se olisi ollut selvää kenelle tahansa vierestä katsovalle. "Kokemusta matkaamisesta..." mies mutisi jopa ääneen, vetäessään turhantarkkoja vetoja sulkakynänsä kärjellä paperiin. Sitten seurasi kuitenkin selvästi vielä epämieluisampi osuus, kun mies joutui katsomaan rottiakin kohti.
"Sinä... siinä. Mitä... sinä... osaat?" mies kysyi, kuin olisi tiedustellut ties miltä vähäjärkiseltä, osoittaen Nufsia mahdollisimman kauakaa, vähän ja tehottomasti. Ei puhettakaan siitä, että tämä olisi katsonut kohti. Ohimennen tuli vilkuiltua naistakin, eikä turhan ystävällisesti. Nufs killitteli hetken miestä kohti, raapien takaraivoaan. Siellä oli ehkä punkki tai jokin. Mutta kuitenkin, narttu pohdiskeli hetken, ja vastasi sitten: "Nämä, tämä. Hyvin. Kiivetä. Nopea juoksu, hiljaa." Samalla rotta taputteli aseitaan. Kai tässä nyt haluttiin tällaista vastausta, kun oli sanottu niin jo ennen tänne tuloakin. Että pitäisi osata tapella ja sellaista. "Osaan paljon", narttu varmuuden vuoksi totesi loppuun, koettaen paremman kuvan vuoksi vielä sanoa sen, niin kuin ihmiset sanoivat.
Mies kirjoitti hetken muistiin, ilmeestä päätellen suurten ymmärrysvaikeuksien jäytämänä, ja vilkaisi sitten viimeistäkin rottaa. Pieneksi järkytykseksi ja säikähdykseksi se ei odotellut osoittamista. Ja paljon suuremmaksi järkytykseksi se puhui ymmärrettävästi, joskin kauhealla, käheänkimeällä äänellä. "Enemmän kuin tuo, tuo ja tuo", rotta totesi, osoittaen sekä toista rottaa, että kissaa, ja vielä vartijaakin. "Rikkonut kalloja enemmän kuin nämä yhteensä. Tappanut miehiä, rottia ja muuta. Paljon. Jos jotain tapettavaa tulee, se kuolee. Ja saan minä kasaankin, jos joku menee rikki. Mutta paremmin tapan. Ja paskon", rotta totesi, huojahtaen aavistuksen verran huonompaa jalkaansa vasten ja kyräillen ympärilleen yhdellä ainoalla silmällään.
Kun virkamies oli lopulta toipunut siitä järkytyksestä, että jokin näin ruma osasi todella puhua sujuvasti, selvitteli tämä jälleen pitkän hetken kurkkuuan. Muistipa siinä sivussa jopa sulkea suunsa. Nufsillekin oli melkoinen hämmennys, kun rotta oli yhtäkkiä puhunut, ja hänkin tuijotti sitä hetken ja toisenkin. "Niin no... niin no... Kokemusta tällaisesta? Siis... eeh... osaatko... tehdä työtä?" mies lopulta uskaltautui kysymään kissalta, jopa katsoen nyt kohti. Ilmeisesti oli sittenkin pahempiakin asioita, joita kohti saattoi katsoa. "Siis tällaista työtä? Siis kokemusta?"
|
|
|
Post by spyrre on May 20, 2009 16:53:31 GMT 3
*Sillä ei tuntunut olevan erityisesti merkitystä miten hän käyttäytyi, suhtautuminen näkyi olevan varsin nuivaa kuitenkin. Nainen hymähti itsekseen huppunsa alta ja mielessään laski huomattavasti niitä mahdollisuuslukemia joiden mukaan hän olisi voinut saada työn mutta pysyi kuitenkin paikallaan ilmeen värähtämättä, vain häntä heilahti tyytymättömästi puolelta toiselle. Hän silmäili muistiinpanoja alleviivatun keskittyneesti riipustavaa kirjuria, vilkaisten sitten silmäkulmastaan ohimennen pientä rialnarttua, kun tuli tämän vuoro vastata. Rehellisesti sanottuna täytyi myöntää ettei Cathryn pitänyt ensikokemustensa perusteella tätä otusta kovinkaan välkkynä tapauksena. Ehkä se ei aivan hyödytön ollut jos osasi edes jollakin tavalla käyttää aseitaan ja olihan se kuitenkin rotta joka osasi luonnostaan liikkua nopeasti ja ketterästi sekä omasi terävät hampaat, mutta ongelmia mitä ei voinut ratkaista veitsenterällä tai jyrsimällä kissa arveli ettei jyrsijä luultavasti tajuaisi. Olihan se kenties epäreilua vetää johtopäätöksiä noin nopeasti, mutta kissanainen ei olettanut että ainakaan rottaa valittaisiin koska piti omiakin mahdollisuuksiaan pienehköinä. Nartun vastaus ei ainakaan muuttanut Cathrynin käsitystä suuremmin suuntaan tai toiseen, vaan kun oli varmistunut siitä ettei rotta kiinnittänyt häneen huomiota vaikka hän olikin hukannut sen arpakuution, kissakin keskitti huomionsa lähinnä muualle.
Sitten tulikin vanhan rialin vuoro vastata ja tämä nappasi myös kissaihmisen melkoisella yllätyksellä hyvällä kielitaidollaan sekä itsevarmuudellaan. Cathryn räpäytti silmiään ja katsahti rujoa rottaa epämääräisesti tämän ilmoittaessa äärimmäisen suuren pätevyytensä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään vaikka otus oli selvästi juuri ylenkatsonut häntä siinä missä kahta muutakin taistelijaa, hymähti vain uudestaan jäämättä edes tuijottamaan yhtä avoimen tyrmistyneesti kirjurin ja toisen rotan tavoin. Hän ei ollut odottanut tältäkään rialilta paljoa, mutta rotissakin löytyi ajoittain älykkäämpiäkin yksilöitä ja jo se, että tämä yksilö oli vielä hengissä vajavaisuuksistaan huolimatta kertoi kyllä ettei tämä liioitellut ainakaan täysin. Kissa ei muistanut edes nähneensä näin iäkästä rialia missään yksinkertaisesti siitä syystä etteivät ne normaalisti eläneetkään hirveän montaa vuotta yli keski-ikänsä, ainakaan hänen tietääkseen. Mutta oli miten oli, kissa päätyi siihen tulokseen että tämän yksilön kanssa kannattaisi olla vielä aavistuksen normaaliakin varovaisempi, ihan vain varmuuden vuoksi.
Hetken tuijotuksen jälkeen virkamieskin muisti jälleen tehtävänsä ja riipustettuaan ensin lisää tekstiä tämä kääntyikin puhumaan jälleen Cathrynille. Nainen kallisti hiukan päätään, naputellen sormillaan jousensa vartta.* "Olen kyllä toiminut palkkamiekkana jo useamman vuoden, jos sitä tarkoitat, ja tehnyt työni niin kauan kuin palkka on järkevästi ajatellen tehtävän arvoinen. Joten kyllä, on minulla kokemusta." *Hän vastasi, kohottaen aavistuksen kulmaansa sekavanpuoleiselle kysymykselle.* "Auttaisi tietysti jos tietäisi enemmän minkä luonteisesta työstä mahtaa olla kysymys." *Lisättiin vielä loppuun, vaikka nainen arvelikin ettei hänelle kerrottaisi sen enempää kuin muillekaan.*
|
|
|
Post by submarine on May 20, 2009 20:25:27 GMT 3
"Se... kerrotaan jos on tarpeen", virkamies vastasi, turvaten jälleen muistiinpanoihinsa henkisen tuen toivossa. Jotain kirjoitettiin taas ylös, mutta rotilta mies ei aikonut nähtävästi kysyä mitään. Ei ennen eikä jälkeen raapustelun. Oikeastaan tämä koetti nähtävästi katsella vielä entistäkin ankarammin muualle, jonnekin jossa ei olisi ollut rottia. Siksipä tämä tuijottelikin lähinnä pöytänsä pintaa ja kattoa ja raapi päätään. "Niin tuota, siinä olikin kaikki. Ilmoitamme pikapuoliin", mies äkkiä totesi töksähtäen, ja lisäsi sitten melkeinpä vastentahtoisesti: "Älkää poistuko odotushuoneesta." Kysymyksiä tuntui olleen melkoisesti vähemmän, kuin muilla tarkasteluun otetuilla. Koko toimitus olisi ollut ohi vajaassa tunnissa, jos menettely olisi ollut yhtä rivakkaa ja ytimekästä kaikkien kohdalla. Mutta ilmeisestikin pahimmallakin rosvolla oli oikeus tulla kuulluksi paremmin kuin jollakin karvaisella ja hännäkkäällä. Olipa miten oli, ohjattiin joukko ulos vartijan avustuksella.
Nufsilla ei ollut suurtakaan hajua siitä, miten tämä nyt tarkalleen oli mennyt. Rahasta ei ainakaan ollut vielä ollut mitään puhetta, ja pitäisi odotellakin. Eikä ollut kai edes varmaa, pääsisikö tähän hommaan. Vaikka niin oli lupailtu. Mitään hyvää ei nartulle lupaillut ainakaan se, että tässä olivat ihmiset hoitamassa asioita. Kaiketi ihmisille. Ja se tarkoitti, että ihmisistä pidettiin enemmän. Rotannarttu ei tosin aikonut mennä aivan hiljaa, jos kaikki tietäisikin vain tappiota. Oli luvattu kultaa, sitä myös saataisiin. Olisi ollut parempaakin tekemistä, kuin vain istuskella koko päivä turhaan jossakin. Vanhemmanpuoleinen urosrotta tuntui osaavan vinkuakin. Kaikki rotat tietenkin osasivat. Mutta toisaalta, eipä se ollut rottamaista osata ihmissanojakaan hyvin. Mutta joka tapauksessa se vinkui. Piti kuulemma istua sen kanssa lattialla. Nufs aikoi aluksi jättää koko vaatimuksen huomiotta, tietenkin asiaankuuluvalla vinkunalla, mutta äkkiä toinen olikin tarrannut kiinni ranteesta. Ote oli kieltämättä luja, ja vääntö vieläkin ikävämpi. Ilman sen suurempia diplomatioita suurempi ja vahvempi yksinkertaisesti raahasi rotannartun istumapaikalleen, painoi maahan ja lysähti itse viereen. Ikävän lähelle. Nufs oli aluksi aikeissa luikkia saman tien muualle, mutta tajusi olevansa yhä kiinni. Niinpä, vikistyään hetken ja nähtyään muutaman paljastetun hampaan, hän päätti vain olla hiljaa ja istua miluummin väkipakolla uroksen vieressä, kuin kokeilla onneaan. Ja taas odoteltiin. Nufs totesi, että uroksen hengitys haisi mädälle lihalle. Ja se itse haisi ties mille. Narttu koetti parhaansa mukaan vilkuilla muualle.
|
|