|
Post by submarine on Jul 8, 2009 20:48:55 GMT 3
Nufs kuittasi toisen sanat pärskäytyksellä ja haukotuksen tapaisella. Narttu ei ollut aivan varma kaikista sanoista muutenkaan, ja viina oli omiaan vielä vaikeuttamaan kaikkea oikein reilusti. Siksi rotta lähinnä vain pohdiskeli omiaan ja katseli hieman kaikkea. Uroksen kanssa pitäisi olla varovainen, se oli reilusti liian vahva. Osasi kyllä kuitenkin pelätä terää kurkulla, mutta nartulla ei ollut mitään kovinkaan suuria haluja kokeilla sitä enää uudelleen. Uroksella kun näytti olevan nopeuttakin, olkoonkin että oli käyrä kuin kuollut puu ja kyttyräselkäinen. Sellaisella vauhdilla oli nuijimaan tullut mies runtattu lattiaan.
Ulosheittäjä, jota moni tuijotti mutta jota kukaan ei tullut turhan suurella kiireellä auttamaan, näytti olevan ainakin vielä nimellisesti hengissä. Rinta kohoili ainakin hieman ja suustakin kantautui rahisevaa, katkonaista hengitystä. Hyvällä tuurilla tämän niskakin oli säilynyt ehjänä. Miehen silmät olivat auki, mutta pyörähtäneet niin ympäri, ettei juuri muuta näkynyt kuin verestävänvalkoinen silmämuna. Majatalon isäntä töykki tätä varovasti jalallaan, kuin olisi tarkistanut vahinkojaan. Niihin lukeutuivat varmaankin myös pirstaleiksi pistetyt pöydät ja tuolit - oli tosin arvoitus, minne päin tämä suunnitteli tarkalleen laskunsa työntävän, syyllinen tuskin ainakaan saisi kuulla kunniaansa.
Nufs haukotteli uudelleen, läikyttäen hyvän määrän viinaa kallistetusta pullosta muiden tahrojen joukkoon. Päivä oli alkanut käydä melkoisen pitkäksi ja tapahtumarikkaaksi.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 10, 2009 19:26:58 GMT 3
*Puolittain yritetty keskustelu rottanartun kanssa ei oikein itänyt, kissan jäädessä Falliaksen keralla silmäilemään enemmän toisen rialin aiheuttamaa vahinkoa. Se pirulainen oli rikkonut useita huonekaluja ja pulloja, mutta onneksi ei tainnut olla tappanut ulosheittäjää ainakin siitä korisevasta hengityksestä päätellen joka tämän suunnalta juuri ja juuri erottui. Käytävän suunnalla oli tainnut lopulta puolestaan hiljentyä. Tilanne oli rauhoittunut nopeasti rottakoiraan lähdettyä, mutta nainen ei ollut aivan varma oliko laskeutunut hiljaisuus sellaista positiivista sorttia, vaiko tyyntä ennen myrskyä läsnäolijoiden keräillessä rohkeuttaan alkaa syytää syytöksiä hullun rialin omituisen näköisten mutta selvästi rauhallisempian seuralaisten niskaan. Hän vilkuili vaivihkaa hetken ympärilleen päästäkseen hiukan perille ilmapiiristä ennen kuin käänsi huomionsa lähinnä majatalonpitäjään, joka olisi todennäköisesti tyytymättömin tästä tapauksesta. Tajutonta ulosheittäjää lukuunottamatta, kunhan lihaskimppu päätyisi heräämään.* "Hm. Luulen, että voisi olla parempi pitää vähän matalampaa profiilia loppuillan. Taidan yrittää paikkalla tätä hiukan ja häivyn sitten yöpuulle." *Olento totesi hiukan matalammalla äänensävyllä lähinnä Virteille, alkaen sitten nousta pöydän äärestä tavaroitaan keräillen.
Jos mitään välittömästi aggressiivista reaktiota ei näkynyt niin muiden vieraiden kuin isännänkään suunnalta tai kukaan keksinyt alkaa pidätellä häntä pöydässä, nainen asteli rauhallisin askelin kohti isäntää silmäillen tajutonta miestä lattialla.* "Olen pahoillani aiheutuneesta vahingosta... eihän hänelle käynyt pahasti? Kenelläkään meistä ei ollut aavistustakaan että sillä jyrsijällä olisi tuollaisia taipumuksia." *Hän lausahti myötätuntoiseen, muttei kuitenkaan niin pahoittelevaan sävyyn että olisi voinut tulkita hänen kokevan jonkinlaista syyllisyyttä tapahtumasta, ja pysähtyen vähän matkan päähän silmäilemään ympärilleen. Isännän reaktiosta riippuisi jäisikö hän kenties puhelemaan vielä hetkeksi vai pyytäisi samantien toista avainta eri huoneeseen. Jos miekkonen edes ehdottaisi samaan huoneeseen rialin kanssa tuppautumista tämä saisi kyllä tietää huutia.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 10, 2009 20:16:00 GMT 3
Fallias nyökkäsi naisen sanoille, vaikkei itse ollutkaan vielä liikkumassa mihinkään suuntaan. Mykkä mies kulautteli viinaa, mutta reilusti vähemmällä tarmolla kuin kumpikaan rotista, edes narttu. Majatalossa tuskin oli enää kovinkaan montaa selvää tähän aikaan illasta, ja olikin pieni ihme, ettei kukaan ollut päättänyt yrittää leikkiä sankaria. Väki mulkoili kyllä ympärilleen ja muutama kokeili aseensa kahvaa, mutta suurempaa älämölöä ei nähtävästi ollut syntymässä. Joukkoa, jonka kanssa rettelöinyt uros oli saapunut, tuijotettiin kyllä vähintäänkin epäluuloisesti - etenkin jäljelle jäänyttä rottaa.
"Öö, kyllä tuo hengissä kai on", majatalon isäntä vastasi naisen kysymykseen aavistuksen poissaolevasti. "Se on jo toinen tänä vuonna, jos ei", tämä lisäsi, tietämättä nähtävästi itsekään miksi. Kaiketi mies tajusi, että toinen oli mahdollisesti halukas pieneen jutusteluun. "Pöytähän tässä kai enemmän surettaa, niitä on vaikeampi saada. Se oli kyllä ensimmäinen noista." Isäntä kuulosti siltä, ettei ollut aivan varma miten suhtautua koko tilanteeseen. Tämä ei varmastikaan aikonut alkaa kinuamaan rotalta yhtikäs mitään, vaikka tappiota olikin tullut runsaasti. Kaiketi äskeinen hämmensi tätäkin melkoisesti, kun yhtäkkiä yksi ainoa rotta oli läimäyttänyt hirsipöydän kasaan ja viskonut valtavia miehenköriläitä. "Kai te nyt edes olette lähdössä heti huomenna?" isäntä lisäsi toiveikkaan kuuloisesti loppuun ja lopetti ulosheittäjänsä tökkimisen.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 14, 2009 17:13:50 GMT 3
"On se sääli." *Lausahdettiin vastaukseksi, tosin saattoi jäädä hiukan hämäräksi sen suhteen oliko lause täysin ilman sarkasmia. Kissa oli aavistuksen paheksuva sen suhteen että isäntä oli huomattavasti enemmän huolestunut kalusteistaan kuin työntekijöistään, olkoonkin että huonekaluista joutui maksamaan enemmän kuin satunnaisesta ulosheittäjäksi palkatusta lihaskimpusta. Kuitenkin hän jätti asian sikseen vaivautumatta sanomaan asiasta sen enempää kun miekkonen kerran oli elossa. Tämä oli näyttänyt muutenkin siltä ettei riitely tai kapakkatappelut olleet tälle yksilölle mitään uutta, joten kun se oli vielä elossa, eiköhän se toipuisi. Tosin, Cathryn ei ollut parantaja eikä välttämättä alan asiantuntija, mutta ei hän ainakaan arvellut että kukaan oli heittämässä henkeään tähän hätään.* "Olemme. Saatamme poiketa uudestaan kun tulemme sieltä minne olemme menossa, en tiedä, mutta emme viivy pitkään. Ehkä voitte pyytää hyvitystä vaivoista niiltä, jotka yöpymisemme muutenkin kustantavat." *Nainen jatkoi hiukan sovittelevampaan sävyyn, näennäisesti reagoimatta levottomaan ilmapiiriin ympärillä. Mutta anteeksipyyntöjä ei tullut eikä ollut tulossa, siitä huolimatta että rial periaatteessa kuului samaan porukkaan. Hän ei tämän enempää alkaisi pahoitella sen epämiellyttävän yksilön päähänpistoja kunhan oli tehnyt selväksi ettei muu joukko katsonut suopeammin moista käytöstä kuin kukaan muukaan.* "Pysähdymme vain lepäämään ja jatkamme matkaa. Siitä puheenollen, menisin itsekin mielelläni keräämään voimia niiksi jäljellä oleviksi tunneiksi. Saisinko toisen huoneen avaimen, ei puhettakaan että nukkuisin samassa paikassa kuin se jyrsijä." *Loppulause tuotiin ilmoille melkoisella painokkuudella, varmaankin äskeisen todistaneille ymmärrettävistä syistä. Tuskin kukaan muukaan ryhmästä tahtoisi kyseenomaisen rotan huonetoveriksi, sai sitten nähdä kuinka monta muuta huonetta isännällä oli varaa luovuttaa yhdelle porukalle.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 14, 2009 18:00:56 GMT 3
"Jaa niin", isäntä totesi, kuin olisi äkkiä havahtunut, ja alkoi kaivella vyöltään roikkuvasta avainrenkaasta haluamaansa. Kovinkaan montaa niitä ei ollut, syystä tai toisesta, mutta silti miehellä meni hyvä hetki tonkia oikea esille. Toinen kului, kun tämä väänsi sen lopulta irti ja ojensi naiselle. "Se on se viimeinen perällä", tämä totesi ja osoitti sitten puolittain vastentahtoisesti vielä paikalla olevaa rottaa. "Viitsisitkö millään viedä tuon mukanasi? Se ei näytä niin pahalta. En oikein välittäisi luututa verta lattialta enää tänää." Oli melko helppo tajuta, mitä mies tarkoitti. Rotannarttu itse aikoi tuskin ketään puukottaa, mutta melkoisen moni tuijotti sitä hyvin paljonpuhuvasti. Ilmeisesti oli reilusti mukavampi osoittaa valituksensa sellaisille rotille, jotka eivät olleet vielä oppineet rikkomaan raskaita huonekaluja edes ajattelematta asiaa.
Nufsilla oli liian kiire katsella kummemmin ympärilleen. Narttu oli saanut huomata, kuten moni muukin, että viinalla oli kummia vaikutuksia. Tarkalleen ottaen rotalle tuli kauhea tarve kertoa asioita eteenpäin, ja ainoa lähettyvillä istuva oli Fallias. Niinpä mykkä mies saikin kuunnellä, kuinka viinastaan yskivä rotta selitti maanisesti siitä, miten miekkaa tarkalleen tuli pyöräyttää sillä tavalla juuri oikeassa kohtaa. Miekkaansa hän ei vielä kiskonut esille, mutta näytti kuitenkin vapaalla kädellä innokkaasti. Mies vastapäätä ei vastannut mitenkään tai tehnyt yhtikäs mitään.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 22, 2009 19:14:35 GMT 3
*Cathryn odotti kärsivällisesti kun mies kiskoi avainta renkaasta silmäillen samalla vaivihkaa ympärilleen, kunnes esine lopulta otettiin vastaan kiitosten keralla. Kun isäntä kuitenkin osoitti pöydässä istuvaa rottaa, naisen ilme kävi nuivemmanpuoleiseksi tämän vilkaistessa hiukan korviaan luimistaen tämän suuntaan, ei selvästikään kovinkaan innostuneena ajatuksesta. Suoraan sanottuna hän ei oikeastaan olisi halunnut kumpaakaan rottaa samaan huoneeseen ja hän olisikin mielellään jättänyt asian tämän omaksi huoleksi saisiko jyrsijä huonetta sitä pyytäessään vaiko ei, mutta entisestään kiristynyt ilmapiiri sekä aina vain enemmän päihtynyt, ilmeisen pahaa-aavistamaton jyrsijä olivat huonohko yhdistelmä. Olisi varsin huono alku heidän tehtävälleen jos ensimmäisen yön aikana yksi joukkion jäsen jo piestäisiin henkihieveriin kapakkatappelussa taikka vain ohimennen puukotettaisiin hengiltä. Hän epäröi hetken, mutta huokaisi sitten alistuneena kohauttaen olkapäitään.* "Ehkä se on viisainta. Se alkaa olla sen verran päissään että tuolla menolle se ei kauaa pystyssä pysy. Varsinkaan jos joku tuikkaa veitsen siihen." *Kissa totesi kääntyen astelemaan takaisin pöydän suuntaan itsekseen luimistellen. Rotalla näkyi olevan kova selitys menossa Virtein reagoidessa otukseen yhtä seurallisesti kuin kivenmurikka. Voisi säästää paljon miehenkin hermoja jos rotan veisi pois, vaikka tämä tietysti saattaisi saada aikaan sen että rialin huomio kiinnittyisi naiseen itseensä. Ei kai siinä sitten auttaisi muu kuin toivoa että se sammuisi nopeasti eikä omaisi niin suurta toleranssia kuin lajitoverinsa. Tähän mennessä se ei onneksi kyllä vaikutanut siltä.*
"No niin, se siitä. Mies on sentään elossa, vaikka huonekalut ovatkin avun ulottumattomissa. Asiat voisivat siis olla pahemminkin." *Cathryn ilmoitti, lähinnä Virteille puhuen, kääntäen sitten huomionsa rottaan oikeastaan välittämättä siitä selittikö tämä vielä jotain omiaan vaiko ei.* "Mutta, nyt sinne yöpuulle. Mitäpäs jos sinäkin tulisit mukaan, mennään katsomaan millaisessa paikassa meidän täytyy nukkua." *Kissa pyrki pitämään tämän osan repliikistään mahdollisimman selkeänä että rotan kalloon uppoaisi että sille puhuttiin, ja saattoi jopa tökätäkin otusta hiukan jos moinen voimankäyttö tarpeen oli. Hän vilkaisi uudestaan Virteitä tehden samalla selitykseksi pienen vaivihkaisen mutta paljonpuhuvan nyökkäyksen läheisen pöydän suuntaan jossa muutama miekkonen loi rialiin epäystävällisiä katseita. Negatiivista huomiota oli saatu jo enemmän kuin oli tarpeen, toivottavasti rottakin ymmärtäisi sen, vaikka nainen asiaa hiukan epäilikin.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 22, 2009 20:33:50 GMT 3
Nufsilla meni hetki tajuta, että joku puhui kuin puhuikin - ja reilusti pitempi hetki sen sisäistämiseen, että puhuja puhui hänelle. Seuraavaksi nartulla olikin vuorossa sen pohtiminen, mitä tarkalleen ottaen sanottiin. Hämmennys ja hyvin alkanut humala olivat molemmat omiaan sekoittamaan hieman, ja lopulta rotta etenkin pitkälti arvailujen varassa. Jonnekin oltiin nyt lähdössä kai. Mutta eikö tässä nyt pitänyt viettää yö täällä? Mihin oli kiire? Suurimmaksi osaksi pelkästä matkimisen ilosta Nufskin nyökytteli takaisin naiselle. Nyökyti nyökyti. Vieläkään ei ollut hajuakaan, minne oli tarkoitus lähteä näin yllättäen.
Melkoiseksi hämmennyksekseen nartulle alkoi kuin alkoikin hetken tuijottelun jälkeen valjeta, että oltiin menossa peräti nukkumaan huoneeseen. Pasmathan siinä menivät sekaisin, rotalle kun ei ollut tullut pieneen mieleenkään, että olisi aivan oikeasti mahdollista päästä ihan oikeaan huoneeseen. Sellaiseen, jossa ihmisetkin nukkuivat. Se olikin sitten niin kiinnostavaa, että hän nakkasi hetimiten viinapullon pois ja kompuroi pystyyn. Tämä pitäisi nähdä ennen kuin tilaisuus jäisi käyttämättä. Oli nähtävästi melkoinen onni, että nainen tajusi lähteä hakemaan rottaa, sillä jo muutenkin vihamielisen väen lisäksi muutama myöhäisyön kulkijakin lappasi vielä heti tämän ja rotan noustua pöydästä sisään ovesta, äänekkäänä ja aseet selvästi esillä. Kovaäänisesti joukko vaati ruokaa ja juomaa ja karjui hävyttömyyksiä pöytiin kiilautuessaan. Falliaskin näki ilmeisesti parhaaksi poistua paikalta, sillä tämäkin tarttui kantamuksiinsa ja meni aavistuksen hatarasti elehtimään itselleenkin avainta.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 22, 2009 21:27:53 GMT 3
*Rial vastasi hiukan liiankin tarmokkaalla nyökyttelyllä, mikä sai Cathrynin epäilemään entistä enemmän tajusiko se sanaakaan mitä sille oli sanottu. No, onnekseen jyrsijä kuitenkin päätti tästä huolimatta tulla perässä aivan omin päin, koska kissalla ei ollut kovinkaan suuria haluja alkaa raahata suorastaan otusta minnekään. Korkeintaan hän voisi suostutella tai opastaa, mutta taluttelukin oli sitten hiukan kyseenalaista koska se olisi vaatinut sitä, että hänen olisi pitänyt koskea luultavasti kirppuja kuhisevaan talttahampaaseen. Hetken jälkeen, kun hän oli hitaasti toistanut sanat "mennään", "tule" ja "huone" taisi rotankin päässä lopulta välähtää hiukan mistä oli kyse, päätellen siitä, kuinka järjetön tuijotus ja nyökyttely vaihtui innostuneeseen pystyynrymyämiseen. Kissa irvisti itsekseen rotan viskatessa pullonsa lattialle, osittain myös hiukan siitä syystä ettei ollut aivan selvillä mitä rialnartun sekavassa päässä oikein liikkui, mutta nyökkäsi sitten alistuneena ja lähti ilmeisesti hoiperteleva rotta vanavedessään kohti mainittua huonetta. Remuava miesjoukkio rymisteli juuri parahiksi sisälle majataloon kun karvaisempi kaksikko oli ehtinyt käytävälle, tuurilla juuri ajoissa pois turhan potentiaalisen rähinän tieltä. Nainen silmäsi varuillaan olkansa yli näiden suuntaan jatkaen sitten joutuisasti matkaansa käytävän perälle tarkastaen puolihuolimattomasti että rial oli vielä mukana. Hitto, ilmeisesti hänen oli pakko ottaa tuo huoneeseensa ellei jättäisi jonnekin salin pöydän alle tapettavaksi.* "Käyttäydyt sitten. Jos edes epäilen että yrität jotain tyhmää, niin saat kuonoosi ja lennät ulos." *Cathryn ilmoitti painokkaasti olkansa taakse pysähtyessään perimmäisen oven eteen ja alkaessaan sovitella avainta lukkoon. Repliikkiä höystettiin vielä tuimalla mulkaisulla olkapään ylitse. No, onneksi tämä yksilö sentään vaikutti hiukan säyseämmältä kuin monet suorastaan villipedoilta vaikuttavat lajitoverinsa, ja ehkä sekin seikka ettei narttu vaikuttanut hirveän välkyltä tapaukselta oli myös osaltaan yksi tekijä minkä vuoksi kissa edes harkitsi lepäävänsä samassa huoneessa.
Koruttoman oven narahtaessa auki nainen tömisteli sisään sen takaa paljastuvaan kolkohkoon huoneeseen vaiteliaasti itsekseen jupisten, jättäen kuitenkin oven auki jäljessään että rial voisi seurata. Huone oli pieni, tunkkainen, käytännössä kalustamaton eikä edes kovin siisti, mutta Cathryn ei ollut oikeastaan muuta tämäntyyppiseltä paikalta odottanutkaan. Muitta mutkitta hän vilkaisi ympärilleen hämärässä, jysäytti reppunsa asiaa kahta kertaa ajattelematta huoneen ainokaiselle olkipatjalle ja kumartui sytyttämään pientä öljylamppua joka jökötti pöydän virkaa toimittavalla jakkaralla kyseisen härpäkkeen vieressä.* "Valitse mieleisesi nurkka, ja saat puolestani ottaa huovan jos haluat." *Todettiin suopeasti sytyttelypuuhien lomasta, naisen ilmeisesti viitatessa sanalla "huopa" siihen epämääräiseen, nuhruiseen tekstiiliin joka oli aseteltu vähintään yhtä kyseenalaiselle patjalle. Onnekseen Cathryn kanniskeli mukanaan pariakin omaa villahuopaa, joten huoneen huono varustelu oli ainakin osittain sillä korjattu. Osittain, muttei lähellekään kokonaan.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 22, 2009 21:52:03 GMT 3
Nufs tuijotteli huonetta rotansilmät innosta pyöreinä. Kaikenlasta hienoa oli. Etenkin ihmisenpesä nurkassa, sille pitäisi ehdottomasti päästä. Ja öljylamppu, jonka kanssa nainen touhusi, pitäisi ehdottomasti ottaa mukaan. Mutta vasta kun herättäisiin, nyt narttu oli oikeastaan hyvinkin valmis nukkumaan. Pitkä päivä ja tuju annos viinaa tekivät hyvin tehtävänsä, mutta yksi mutka kuitenkin oli matkassa. Toinenkin tahtoi pesään, eikä varmasti aikoisi jakaa. Eikä rotta aikonut millään muotoa nukkua nurkassa. Alkoholin turruttamissa aivoissaan hän kuitenkin keksi jälleen nerokkaan suunnitelman. "Too nurkka", Nufs ilmoitti ja lähti oikopäätä kohti osoittamaansa sängynkuvatusta. Tarkalleen ottaen se ei ollut edes nurkassa, mutta se nyt oli vain pikkuseikka. Narttu oli taas fiksumpi kuin muut, kun osasi näin hyvin.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 23, 2009 14:30:15 GMT 3
*Rialin aikeet kävivät nopeasti selviksi Cathrynillekin, kun hän havaitsi jyrsijän pontevan ilmoituksen jälkeen talsivan kohti patjaa, jolle hän oli jo omat tavaransa leväyttänyt. No johan oli, eikö se noin selvää vinkkiä tajunnut, vai oliko pirulainen tarkoituksella itsepäinen? Kissa veti korvansa luimuun ja heilautti tyytymättömänä häntäänsä jättäen lampun toistaiseksi rauhaan ja astahti puolihuolimattomasti rotan ja patjan välille. Hänhän ei ainoaa punkkaa rotalle antaisi, olisi se kuinka luteiden syömä rähjä hyvänsä. Pirulainen sai luvan olla nätisti nurkassa ja hiljaa, jos halusi hänen huoneeseensa jäädä.* "Ei, nurkka on sellainen juttu, missä kaksi seinää osuu yhteen näin" *hän selitti liioitellun yksinkertaisesti näyttäen vielä käsillään kuinka näiden elementtien kuului oikeaoppisesti sijoittua, jatkaen kuitenkin jo tiukemmalla äänensävyllä.* "Tuo ei siis ole nurkka vaan patja, ja se on minun. Saat toki vapaasti mennä neuvottelemaan sen jyrsijäkaverisi kanssa jos haluat samaan huoneeseen sen kanssa mieluummin." *Repliikkiä höystettiin lanteille asetelluilla käsillä, melkoisella tuijottelulla ja hännän viuhtomisella. Tästä seikasta naisella ei ilmeisesti ollut suurtakaan halua edes harkita tinkivänsä. Hän oli mielestään antanut periksi jo aivan tarpeeksi sillä, että rial oli ylipäätään päässyt sisälle, vaikka hän ei sinänsä kaunainen tai pahantahtoinen otusta kohtaan ollutkaan. Moni muuhan ei olisi suostunut edes tähän järjestelyyn ja kissa tiesi sen itsekin.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 23, 2009 15:00:27 GMT 3
Nufs seisahtui, kun äkkiä tiellä olikin joku, yritti kiertää ympäri ja totesi sen melkoisen vaikeaksi. Nainenkin halusi nukkua pesässä, mutta nartulla ei ollut mitään aikeita antaa periksi. Pesään oli päästävä, hyvällä tai sitten pahalla. Viina oli omiaan vielä yllyttämään rottaa entisestään pieneen äkkipikaisuuteen. "Ei, tuo", Nufs ilmoitti osoittaen patjaa naisen takana. Ja varmemmaksi vakuudeksi, olkoonkin että joutui katsomaan lyhyenpuoleista vielä aavistuksen yläkenoon, narttu osoitti myös naista itseään - veitsellä. Se oli tullut oikein näppärästi esille ja tutisi vain aavistuksen humalaisen rotan otteessa. Pesään mentäisiin, vaikka jouduttaisiin puukkojunkkaamaan.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 23, 2009 15:56:43 GMT 3
*Kina koinsyömän patjanrämän herruudesta kärjistyi melko nopeasti, niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin. Teräaseen esiin vetäminen sai kissaihmisen välittömästi paljastamaan hampaansa ja ottamaan takapakkia kauemmas, mutta tieltä tämä ei kuitenkaan siirtynyt vaan peruutti vain lähemmäs itselleen nimeämäänsä makuusijaa. Hän ei selvästikään ollut tippaakaan tyytyväinen käänteestä saati sitten jyrsijän taipumuksesta heilutella jatkuvasti veitsenteriä hänen suuntaansa, mutta ei voinut olla tuntematta oloaan tilanteen vuoksi melkoisen typeräksi. Patja ei todellakaan ollut niin hieno ja mahtava että sen omistuksesta olisi kannattanut kinastella saati sitten tapella, mutta Cathrynin korvien välissä tässä oli ennemminkin kyse puhtaasta periaatteesta kuin pelkästä nukkumapaikasta. Siitä ei tulisi yhtään mitään että hän nukkuisi lattialla samaan aikaan kuin rotta lojuisi patjalla, saatikaan sen jälkeen kun pirulainen alkoi heristellä veistä hänelle! Sapelit ilmestyvät nopeasti huotrista metallisen sihahduksen keralla, niin ylilyödyltä kuin se naisesta itsestään tuntuikin, mutta parasta tehdä muutama seikka päihtyneelle rialille heti selväksi.* "Muistatko vielä mitä sanoin niistä tyhmistä ideoista?" *Sihahdettiin varoittavasti hampaiden välistä hännän piiskatessa nyt puolelta toiselle normaalin rennon heilahtelun sijasta. Ryhtikin painui uhkaavasti matalammaksi, ihan vain vakaumusta entisestään alleviivaten, vaikka luultavasti ainakin osa tästä isottelusta oli toistaiseksi lähinnä vain teatraalista. Nainen ei oikein uskonut että vähempi uppoaisi rotan päähän, joten jos lyötiin yli niin lyödään sitten varmuuden vuoksi kunnolla.* "Se veitsi pois nyt heti tai saat luvan nukkua kokonaan toisessa paikassa!"
|
|
|
Post by submarine on Jul 23, 2009 16:38:47 GMT 3
Nufs oli pienen elämänsä aikana oppinut yhden asian äärimmäisen tarkasti ja kunnolla. Jos joku alkoi kiskoa esiin aseita, siis joku muu, lyötiin ensin ja pohdittiin järkevyyttä vasta jälkeenpäin. Jos ei ollut nopea, oli useasti hyvin kuollut. Niinpä narttu ei jäänyt kuuntelemaan edes varoituksia sen paremmin, vaan heti kun naisen kädet livahtivat terille, harppasi rotta suoraan eteenpäin veitsi tanassa, tavoitellen parhaansa mukaan vatsaa tai kaulaa. Hän koetti päästä mahdollisimman kiinni tuntumaan, niin ettei pitemmistä miekoista olisi hyötyä. Mutta sitäkin enemmän hän koetti survaista veitsen johonkin ja saada samalla vapaalla kädellä otetta. Se oli nopeaa ja täysin vailla varoituksia, juuri kuten se pitikin tehdä. Nufs ei aikonut uhitella, vaan puukottaa ja katsoa vasta jälkeenpäin, millainen olisi lopputulos.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 23, 2009 21:55:22 GMT 3
*Aloitettu lause päätyi siis heti alkuunsa yllättyneeseen rääkäisyyn kun rotta päättikin ettei ollut tippaakaan ylilyövää puukottaa joku patjan vuoksi. Cathryn, joka oli lähinnä tahtonut pelotella rotan ruotuun ei ollut odottanut noin nopeaa reaktiota, mutta kaikeksi onneksi ei puukotusyritys ollut aivan niin suuri yllätys kuin olisi voinut joten refleksinomainen askel takavasemmalle saattoi pelastaa ainakin tärkeimmät sisukset. Terä tosin nirhaisi kylkeä, kivuliaasti ainakin vaikkei tappavasti, mutta ennen kaikkea varsin nöyryyttävästi. Siitä seikasta johtuen muutenkin nihkeästi suhtaunut kissa ei ollut tippaakaan tyytyväinen, ja unohti tähän hätään ne kaikki turhat ajatukset siitä, kuinka typerältä tilanne luultavasti näytti. Äkkiä molemmat olivat varsin tosissaan sen suhteen että toinen piti ruhjoa lattiaan mahdollisimman nopeasti. Nainen reagoi myös nopeasti, ja väistettyään rotan pahimman piston tarjoiltiin kirousten keralla sen isompia pidättelemättä sapelinkahvaa kuonoon tai kaulaan, kumpaan vain osumaa paremmin saisi. Rotta saisi täysin mitä ansaitsisi, jos kissalta kysyttäisiin.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 23, 2009 22:12:38 GMT 3
Joku olisi voinut väittää, ettei Nufs ajatellut asioita tällä hetkellä aivan loppuun. Se oli kuitenkin auttamattomasti väärin, sillä narttu ei muuta tehnytkään kuin pyrki lopettamaan koko tilanteen. Rotta oli vain jo vaihtanut suuntaa melkoisesti; tilanne oli tuttu eikä siinä ollut mitään ihmettelemistä. Oli ruvettu vetelemään teräaseita, joten kaikki sen ihmeellisempi pohdinta jäisi myöhemmälle. Kun sai naisen ahdistettua perääntymään, ei Nufs pysähtynyt hetkeksikään, vaan otti itse ensimmäisen askeleensa, jahdaten perääntyjää. Otetta hamuilleen kätensä narttu heitti ylös sapelinkahvaa vasten. Osuma iski koko käden turraksi, mutta rotta näki vain ja ainoastaan suojattoman vatsan, jota kohti survaisi askeleensa voimalla matalalta, ahdistellen naista ahtaassa huoneessa. Tilaa ei riittäisi kauaa, ja rotta saisi vielä muutaman hyvän askeleen. Ja tikari oli pitkä ja terävä.
|
|