|
Post by spyrre on Dec 14, 2009 16:09:21 GMT 3
*Eipä mikään ihme ettei perille asti menoa kärryillä edes harkittu, polku näytti siltä että siitä olisi ehkä mahtunut yksittäinen hevonen muttei kahta rinnakkain puhumattakaan mistään kulkuneuvosta. Cathryn silmäili kasvillisuuden joukkoon kiemurtelevaa uraa nyökäten ohimennen Vudin pohdiskeluille. No, polku oli luvattu ja polku oli löytynyt, vaikka jos olisi ollut hiukan epäluuloisempi nainen olisi saattanut epäröidä lähteä näin kapeaa ja ennalta arvattavaa reittiä. Mutta näissä olosuhteissa vaikka varovaisella kannalla kaikkien palkkasotureiden, mahdollisten barbaarien ja myös jonkin verran oman seuransa suhteen olikin loogista oli tietenkin seurata sitä suorinta tietä perille vievää reittiä. Mutta vaikka ei pitänyt kovin todennäköisenä että joku jostain syystä keksisi väijyttää mokoman polunvarren jonka päässä tuskin sijaitsi mitään pikkukylää ihmeempää kissaihminen seistahtui kuitenkin hetkeksi asettamaan jänteen jouseensa ennen kuin lähti muiden mualla eteenpäin. Hän kohotti hiukan asetta ja yritti kokeen vuoksi varovaisesti jännittää sitä. Ensiksi olkapään vihlaisu sai olennon irvistämään, mutta toisella yrityksellä hän onnistui vetämään jänteen tarpeeksi pitkälle että sillä olisi voinut jopa kuvitella ampuvansa. Nainen luimisti korviaan tyytymättömänä vaikka oli väkisinkin helpottunut että yritys oli edes mahdollinen heittäen sitten jousen olalleen ja lähti seuraamaan muita elleivät nämä sitten olleet jääneet odottelemaan.
Polun seuraaminen oli varmasti helpompaa kuin reitin löytäminen ilman sitä vaikka tätäkin täytyi välillä etsiä kasvillisuuden seasta, mutta vaikka vähän hidastikin sen suurempaa haittaa tästä ei tainnut olla. Ainakin Cathryn oli kiitettävä jäljittäjä ja pienellä etsimisellä eteenpäin vievä reitti aina löytyikin. Tällä kertaa hän ei itse suuremmin viritellyt keskustelua eikä vastannut heti Vudin esittämään kysymykseen.* "Jaa. Jotakin ikävää luultavasti, kuten kaikki tuntuvat pelkäävän. Ryöstetty kylä, tai sitten jonkinlainen onnettomuus." *Hän sanoi kierrettyään mietteliäästi melkein keskellä polkua tönöttävän kivenjärkäleen.* "Kohtahan se nähdään kun päästään sinne."
|
|
|
Post by submarine on Dec 14, 2009 19:32:41 GMT 3
"Toivottavasti on edes jotain nähtävää. Tässä korvessa en tarpoisi turhaan mistään hinnasta", Vudi hymähti takaisin, keskittyen sitten taas vain tallusteluun. Muutenkaan ei tuntunut viriävän minkäänlaista puheensorinaa, jokainen keskittyi vain kulkemaan eteenpäin. Vaikeaa se ei ollut, enemmänkin vain tylsistyttävää. Nufs huomasi pohtivansa melko nopeasti asioita. Se oli jo sinälläänkin pieni ihme, narttu kun koetti yleensä olla ajattelematta, mutta nyt ajatukset olivat peräti melko perustavaa luokkaa. Tarkalleen ottaen taaempana kulkeva rotta tuijotti kissaa edellään ja pohdiskeli, miten tämä hoituisi parhaiten pois päiviltä. Se oli antanut jo sen verran kipua, että narttu oli alkanut hinkua jo kostoa. Se liikkui ympäriinsä enemmän kuin otti kunnolla vastaan. Kunnon osuma jalkaan kyllä hoitaisi sen pulman. Mutta vielä parempi olisi sokeuttaa tämä edes hetkeksi, se toimi melkeinpä mihin tahansa. Kunnon kourallinen hiekkaa tai kekäleitä silmille varmisti kyllä, ettei hetkeen torjuttu tai väistetty yhtään mitään.
Itse kukin havahtui ajatuksistaan, kun edessä ei jonkin ajan kuluttua ollutkaan pelkkää tyhjää korpea, vaan jotakin reilusti huomiota vaativampaa. Se jokin oli kuutisen kappaletta kuparikotkia seisomassa tiellä ja sen vieressä. Aseita ei oltu vielä vedetty, mutta jokaisen ilme ja asento tekivät kyllä selviksi, etteivät nämä todellakaan olleet paikalla muuten vain. "Tämä paikka on kielletty! Painukaa pois tai häivytte paloina!" eräs palkkasotilaista ärähti, kohottaen kättään hätistellen.
|
|
|
Post by spyrre on Dec 16, 2009 18:18:33 GMT 3
*Kissa vastasi kommenttiin lähinnä epämääräisellä myhähdyksellä ja olkapäiden kohautuksella. Hän ei oikeastaan olisi itkenyt erityisemmin vaikka perillä ei olisikaan ollut mitään erityisen dramaattista niin kauan kuin vaadittu informatio oli mahdollista kaapia kasaan, vaikka hän ymmärsikin ettei Vudi heidän muiden tapaan ollut mukana rahasta ainakaan omien sanojensa mukaan. Helppo raha oli helppoa rahaa ja naisen mielestä nykyinen joukon kokoonpano oli jo jonkinasteinen koettelemus sinänsä... ei ylitsepääsemätön, mutta sellainen kuitenkin ettei sitä ilmaiseksi olisi tullut siedettyä kuin pakon edessä. Hiljainen mies oli ainoa jota hän ei varsinaisesti inhonnut tai pitänyt epäluuloiseen sävyyn vaihvihkaa silmällä, mutta muut olivatkin sitten sitä luokkaa ettei hän olisi erityisen yllättynyt jos joku näistä keksisi hankkia lisää tienestiä yrittämällä tappaa ja ryöstää hänet. Rotat olivat kuitenkin rottia ja uusi tuttavuus tuntui tulevan huolestuttavan hyvin juttuun hullun jyrsijäuroksen kanssa mikä oli kaikkea muuta kuin luottamusta herättävää. Pientä rottaa kohtaankaan tunnettu vastenmielisyys ei kuitenkaan oikeastaan suuremmin saanut aikaan kostonhimoa, ennemminkin jos erehtyi ajatuksen tämän suuntaan uhraamaan Cathryn alkoi arvella että otuksen kanssa oli leikitty jo aivan tarpeeksi. Se oli käynyt päälle vakavissaan jo kaksi kertaa mikä oli jo liikaa, siinä missä kerran olisi voinut vielä painaa villaisella... jos toinen kerta oli jo tullut tulisi luultavasti kolmaskin ja sitä seuraava, ja jossakin välissä jyrsijä saattaisi oikeasti päätyä aiheuttamaan vaarallisen tilanteen. Se siitä "toimeen tulemisesta", kerta vielä ja kissa harkitsi aivan vakavasti että rotta olisi parasta vain yksinkertaisesti päästää päiviltä koska sillä ei selvästikään ollut mitään haluja edes yrittää tulla toimeen hänen kanssaan. Ei sinänsä yllättävää, typerä ja lyhytnäköinen pieni elikko se kuitenkin vain oli. Oli miten oli, naisen huomio pyöri nyt pääasiassa lähitulevaisuudessa ja rottaa tärkeämmissä asioissa.
Oleellisempia ajatuksenaiheita saatiinkin varsin pian pelkän polun seuraamisen lisäksi, kun polun varrelle ilmaantuikin patsastelemaan parvi Kuparikotkia. Cathryn hidasti vauhtiaan käden liikahtaessa vaivihkaa kohti sapelin kahvaa vetämättä tätä kuitenkaan esille. Pysähtymiskäskyn kajahtaessa hän pysähtyikin, muttei erityisen vaikuttuneen oloisena. Pikainen vilkaisu kertoi palkkasotureita olevan kuutisen kappaletta, eikä kissa ollut alkuunkaan innoissaan siitä että kaiken tämän vaivan jälkeen käskettiin kääntyä takaisin.* "Kiellettykö? Miksi? Tietääkseni siellä ei pitäisi olla kuin ryteikköä ja kylänpahanen kauempana." *Hän huomautti, oikeastaan odottamattakaan saavansa järkevää vastausta.* "Millä oikeudella asetutte tiellemme, olemme virallisella asialla mukanamme kuninkaallisten viranomaisten sinetillä suljettu asiakirja! Pois tieltämme, olemme kokeneet jo tarpeeksi viivytyksiä!" *Kissa jatkoi terävällä äänensävyllä odottamatta mitä edelliseen toteamukseen kommentoitaisiin ja veti kasvoilleen hyvin kärsimättömän ilmeen. Nahistelu saattaisi olla edessä koska hän oli päättäväinen sen suhteen että ohitse mentäisiin, mutta kenties Falliaksen kantaman kirjeen vilauttaminen säikäyttäisi palkkasotureita sen verran etteivät ne nostaisi meteliä. Sormet lepäsivät kuitenkin varmuuden vuoksi sapelin kahvalla vaikka muita avoimen uhkaavia eleitä ei ainakaan Cathrynin suunnalta vielä tullut. Päähän kyllä nousi ajatus siitä että alueelle oli kadonnut jo kuninkaallinen tarkastaja vartijoineen, mikä sai hänet mietteliääksi.*
|
|
|
Post by submarine on Dec 16, 2009 18:56:23 GMT 3
"Jo se on reekele kun ei hyvällä uskota!" puhemiehenä toiminut kuparikotka ärähti, aikomatta selvästikään keskustella asiasta turhan paljoa. Tätä olivat muutkin sotilaat mitä ilmeisimminkin aivan odottaneet, sillä nämä olivat kaikki liikkeellä jo huudon kajahtaessa. Vaikka metsäpolku olikin ahdas, oli näillä silti lyhyen miekan lisäksi jokaisella kilpi. Keihäitään nämä eivät olleet ottaneet, todennäköisesti koska niillä ei hyvällä tahdollakaan olisi saanut puiden lomassa taisteltua kunnolla - ei ainakaan rivimiehen taidoin. Oikeastaan kukaan sekalaisesta vastajoukostaan ei näyttänyt yllättyneen tilanteesta. Miekkojen kalahtaessa huotristaan Falliaksella oli jo oma suurmiekkansa puolivälissä ulkona, Vudi oli jo ottanut reilusti lyhentävän otteen keihäästään ja rottauros tarrannut odottavasti öristen tapparaansa. Nufs toimi aavistuksen reagoiden, mutta kuitenkaan yhtään epäilemättä. Toinen käsi oli yhä käyttökelvoton, mutta oikea kiskaisi kapeahkon, pitkän miekan huotrastaan ongelmitta. Narttu ei ehtinyt edes pohtia, oliko viisasta vaiko eikö ollut.
Sanottiinpa kuparikotkista ja näiden työtaipumuksista mitä tahansa, olivat nämä siltikin selvästi asiansa osaavia sotilaita. Yksikään kuudesta miehestä ei rynnännyt raivopäänä päin, vaan nämä hyökkäsivät rinta rinnan kilvet ylhäällä kohti, suojaten itseään ja iskien niiden takaa. Samalla nämä saattoivat helposti auttaa toisiaankin. Ja äkkiä metsän täyttivät teräksen ja puun kalahdukset ja ärähdykset ja ulvaisut.
|
|
|
Post by spyrre on Dec 19, 2009 2:02:22 GMT 3
*Kirjeiden ja virallisten asioiden mainitseminen ei näköjään edes hidastanut palkkasotureita, vaikka kissa olisi olettanut että tämä olisi voinut edes hidastaa väistämätöntä. Tiedä häntä oliko vika puhujassa vaiko siinä ettei näitä kiinnostanut tippaakaan kenen tielle asettuivat, mutta vihamieliset aikeet eivät jättäneet paljoakaan epäilyn varaa. Cathrynin sapeli sekä tikari ilmestyivät myös nopeasti esille kissan ottaessa liikkumatilaa sen verran kuin pienessä tilassa pystyi. Kissa ei ollut mikään muurinmurtaja eikä hän sellaiseksi pyrkinytkään vaan kilpiä päin ryntäämisen sijasta olento odotti tilaisuutta päästä läpi terineen. Teräaseet pyrkivät sivaltamaan heti pystyessään kurkkuun, kasvoihin taikka jalkoihin suojien ohitse toisen aseen pysyessä valmiina torjumaan. Naisen kirosi mielessään hankalia kilpiä ja yritti pitää silmällä parhaansa mukaan niin sen kuin miekkojenkin liikkeitä haluamatta tulla isketyksi kummallakaan. Toivottavasti lähistöllä ei olisi juuri nyt enempää Kotkia, tai he voisivat olla suurissa ongelmissa jos loppujoukko ilmestyisi jostakin vaikka näistä kuudesta selvittäisiinkin. Meteliä tästä ainakin syntyisi, ja yhteenotossa saattaisi kulua tovi. Minkä hiton takia Kotkat edes olivat sulkeneet alueen? Eikö niiden pitänyt puolustaa kylää eikä estää matkalaisia kulkemasta Kanervanotkon suuntaan?*
|
|
|
Post by submarine on Dec 19, 2009 10:55:51 GMT 3
Nufs, toisin kuin muut, ei jäänyt tielle ihmettelemään, vaan suuntasi samantien puiden joukkoon. Sotilaat olivat tulossa kohti yhtenä joukkona kilpien kanssa, eivätkä nämä voisi puiden ja sammaleen ja sellaisen joukossa turhan paljoa tarpoa. Narttu aikoi kiertää sivustaan ja iskeä sieltä, missä kilvistä ei tarvitsisi edes murehtia - nyt rotta ei tahtonut yhtään lisämurheita mistään. Miehillä oli varmasti rengaspanssariakin tai jotain, ja siinä olikin jo aivan tarpeeksi iso pala purtavaksi.
Joillekin koko tilanne oli reilusti mutkattomampi. Rottauros ei pidätellyt, väistellyt tai odotellut, vaan ryntäsi päin raivoisasti. Kyttyräselkäinen ja ruma rotta iskeytyi melkein keskelle sotilaita, kirves jo iskuun heilahtaneena. Lähimmät miehet kohottivat kilpiään, valmiina ottamaan iskun ja survaisemaan sitten takaisin, mutta mikään soturikokemus ei kyennyt valmistamaan näitä siihen voimaan, joka näivettyneessä rotassa oli. Tappara rysähti keskelle toisen kilpeä, melkein halkaisi sen ja iski koko kapistuksen kantajaansa niin lujaa, että tämä kaatui suoraan jaloiltaan. Se aiheutti sen verran hämminkiä, että rotta sai tarrattua kiinni vielä viereisenkin kilvestä ja kiskaistua sen vaivatta pois tieltä. Seuraavaksi tulikin tappara, ja sitten vieri pää. "Pistäkää vastaan, pikkupaskat!" uros ärjyi, sysätessään päättömän ruumiin päin kahta sotilasta, jotka koettivat ankarasti huitoa sitä pois. Ärinä ja uho tosin vaikenivat hieman, kun avoimeksi jääneeltä puolelta survaisi sotilas tätä suoraan kylkeen. Se meni melkoisen syvälle. Kuten myös seuraava, joka upposi selkään.
Kun tilaisuus tuli, ei loppu joukko empinyt sitä käyttää. Niin Vudi kuin Falliaskin hyökkäsivät, kumpikin koettaen harventaa joukkoa ennen kuin nämä saisivat järjestystä riviinsä. "Lapsentappaja! Raiskaaja!" Vudi ärjyi survoessaan keihäällään kilpiin.
|
|
|
Post by spyrre on Dec 25, 2009 23:52:26 GMT 3
*Myös Cathryn lähti melko pian hakeutumaan sivustaan vaikkakin vastakkaiselle puolella kuin Nufs urosrotan hyökätessä suoraan eteen. Ruma rial sai kaikin mokomin olla heidän etujoukkonsa niin kissan kuin selvästi muidenkin mielestä ja pian edessä olikin melkoinen kaaos päättömän ruumiin kaatuessa päin muutamaa muuta ja viereisten kääntyessä sohimaan huitovaa rottaa. Vudi ja Fallias säntäsivät jo päin kilpiä, toinen huomattavasti enemmän mekkalaa pitäen kuin toinen, nainen puolestaan liikkui nopeasti polulta kasvillisuuteen ja pyrki sitten pahimman kaaoksen turvin lähemmäs reunimmaista Kotkaa jolla toivottavasti oli kiire pitää silmällä myös niitä aggressiivisemmin ja äänekkäämmin päin säntääviä hyökkääjiä, pyrkien nopealla sivalluksella iskemään ketterän sapelinsa kilven ohitse tämän kurkkuun. Tämän kilpeä ja miekkaa oli tietysti parasta varoa jos mies ehtisi hoksaamaan hyökkääjän, mutta seuraavan Kotkan taisi olla hankalampi tulla tässä tapauksessa avuksi. Sivallusta seuraisi pian nopea potku joka kaataisi ruumiin rotan esimerkkiä noudattaen tovereidensa niskaan, ja antaisi toivottavasti kissalle tilaisuuden livahtaa vaikka selustaan ja iskeä seuraavaa kilpimuurin takaa. Kissa ei suuremmin pitänyt meteliä itsestään jotta suurin osa huomiosta kiinnittyisi mieluummin äänekkäimpiin yksilöihin, joka tässä tapauksessa taisi olla selvästi Vudi.*
|
|
|
Post by submarine on Dec 26, 2009 1:10:10 GMT 3
Cathrynin kanssa vastakkain joutunut kuparikotka ei selvästikään aikonut kaatua suosiolla tai ilman taistelua. Sotilas piti laakealla kilvellään tehokkaasti naisen sapelin poissa kaulastaan, koettaen samalla sivaltaa tätä miekallaan sen sivuitse. Kilpi ei missään vaiheessa niinkään liikkunut pois tieltä, vaan mies käytti sitä enemmänkin esteenä, joka haittasi myös lyhyen miekan näkemistä ja ennakointia. Sapeli kalahti puseen kilpeen, ja palkkasotilas survaisi äkkiä alakautta vatsaa kohti, koettaen suolistaa kissan ennen kuin tämä saisi väistettyä - tai edes huomaisi, jos oikein tuuri olisi.
Näytti siltä, että Fallias oli tosiaankin ehtinyt tervehtyä melkoisesti parissa päivässä; ontumisestaan huolimatta mies iski suurmiekallaan kilpiä vasten niin lujaa, että miehet takana irvistelivät. Pitkällä aseellaan ja nopeilla heilautuksilla tämä sai pidettyä lyhytmiekoin aseistautuneita sotilaita kauempana, vaikkei onnistunutkaan osumia saamaan. Siltikin mies käytti asettaan tottuneesti ja osaavasti, ei heiluttanut hullun lailla. Miekka itse liikkui puolelta toiselle, iski vuoroin joka suunnasta, mutta kädet heiluivat silti mahdollisimman vähän. Iskut saivat voimaa koko ruumiista, eivät vain raivoisasta huitomisesta. Vudi ei jäänyt juuri Falliasta huonommaksi, vaan osoitti itsekin osaavansa asiansa. Nyt maahan survotun Rotanuroksen jaettua sotilasjoukon enemmän tai vähemmän keskeltä tämä pyrki härnäämään kumpaakin pareista. Lyhennetyssäkin otteessa keihäs tarjosi suurmiekkaakin pidemmän ulottuvaisuuden, ja hurnamaalaisen pistot olivat vähintäänkin nopeita. Eräs sotilaista koetti survaisun torjuttuaan hyökätä osumaetäisyydelle miekka paljastettuna, uskoen kaiketi ettei Vudi kykenisi iskemään uudelleen tai puolustautumaankaan. Äkkiä tämä kuitenkin otti vikkelän taka-askeleen, vetäisten keihäänsä mahdollisimman lähelle itseään ennen kuin survaisi uudelleen. Näppärän liikkeen vaivanpalkkana olivat ulvaisu ja maahan kalahtanut miekka, kun keihäs lävisti tarjolla olleen käden.
Nufs ei tehnyt vielä mitään, vaan tarkkaili tilannetta ja odotti hyviä tilaisuuksia. Sotilailta tuskin oli jäänyt huomaamatta, kun narttu vetäytyi puiden joukkoon, ja vielä nämä olisivat valppaina. Muu joukko näytti kuitenkin antavan näille sen verran päänvaivaa, että hetken perästä keskittyminen olisi jo aivan muualla. Silloin olisi hyvä iskeä, pääsisi vaivatta kilpien ohi suoraan taakse. Sitä paitsi tässä voisi vielä sattua, ja rotta oli mielestään saanut kokea sitä jo aivan tarpeeksi hetkeksi.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 8, 2010 19:46:57 GMT 3
*Kotkien määrä hupeni nopeasti Falliaksen ja Vudin käsissä joukon jakauduttua kahtia, mutta reunimmainen yksilö oli silti tarpeeksi varuillaan huomatakseen sivustasta hivuttautuvan äänettömämmän hyökkääjän. Cathryn kirosi sapelin kalahtaessa kilpeen, mutta oli onnekseen tottunut jo ajat sitten siihen ettei saanut olla liian varma osumisestaan ja astui samantien nopealla takaviistolla askelella kilven puolelle välttyäkseen mahdolliselta vastahyökkäykseltä. Ja vastaiskuhan sieltä tulikin, ikävä kyllä niin nopeasti ettei sitä kokonaan ehtinyt välttää. Miekka nirhaisi vatsansivustaa muttei uponnut hengenvaarallisesti kohteeseensa. Tätä olisi nyt pitänyt ajatella hiukan tarkemmin, kissa tiesi että kilpi oli vaarallinen eikä ollut ennen joutunut kovin montaa kertaa suoraan nokakkain tällaisen vastustajan kanssa... mutta ennen kaikkea huonosti toimiva toinen käsi haittasi enemmän kuin hän oli arvellut. Olisi pitänyt vain yrittää mennä suoraan selustaan niin kuin hän oli alunperin aikonut, tuskin hänestä muurinmurtajaksi olisi normaaleissakaan olosuhteissa. Olento otti pikaisesti etäisyyttä ja suuntasi katse vastustajassa kohti pensaikkoa aikoen pyrkiä pienen välimatkan turvin selustaan, vastustaja joutuisi varmaankin joko seuraamaan joutuen kauemmas tovereistaan tai kääntymään ympäri selin muihin hyökkääjiin jos ei onnistuisi pysäyttämään häntä. Kumpikaan ei tuntunut ketterämmän vaikkakin jälleen ärtymyksekseen verta vuotavan kissan mielestä kovinkaan hyvältä tämän kannalta.*
|
|
|
Post by submarine on Jan 8, 2010 21:20:33 GMT 3
Cathrynia parhaansa mukaan ahdistellut kuparikotka ei selvästikään halunnut päästää naista pakenemaan - olipa tämä sitten aikeissa kiertää sivustaan tai juosta pakoon. Vaikkei kilpi siihen turhan hyvin sopinutkaan, lähti tämä perään. Jos ei muuta, niin mies aikoi varmasti ainakin pitää tämän erillään muusta kahakasta, kunnes se olisi ohi. Sotilaan meno tosin hidastui ja kömpelöityi melkoisesti aluskasvillisuuden keskellä, etenkin kun suurehko kilpi pakotti kaartamaan puiden ohitse kauempaa, mutta siitä huolimattakaan tämä ei hermostunut tai paiskannut suojaansa pois. Naisella oli kaksi asetta, eikä lyhyellä miekalla yksinään juuri niitä vastaan taisteltu. Kotka koetti päästä kilvellään suojaten tarpeeksi lähelle, ja survaista aina perään miekalla odottamattomasta suunnasta. Nainen tosin määräsi tahdin, sillä taisteluvarustuksessaan palkkasotilas ei todellakaan kulkenut lujaa.
Vudi tuntui omalta osaltaan kohtaavan odottamattomia vaikeuksia, sillä toisin kuin olisi voinut luulla, ja toivoa, ei kädestään lävistetty kuparikotka epäröinyt tai jäänyt vaikeroimaan, vaan irvistellen ja ähisten hyökkäsi äkkiä kunnolla päälle, käyttäen kilpeään kuin mitäkin muurinmurtajaa. Se sai hurnamaalaisen sen verran hämmennyksiin, ettei tämä ehtinytkään vetäistä keihästään pois, vaan puski hätäisesti vasten leveää kilpeä. Palkkasotilaalla oli kuitenkin enemmän voimaa ja vipuvartta, ja tämä sai viskattua hurnan pitkin pituuttaan maahan. Koska vieressä seisova oli juuri lähtenyt rynnimään metsään, ei kuparikotkakaan voinut jäädä odottelemaan, vaan käytti hyvän tilaisuuden parhaansa mukaan ja painoi kaatuneen Vudin päälle kilpi heiluen. Äkkiä ärähtely muuttui kuitenkin korisevaksi valitukseksi, sillä hurna kiskaisi lyhytmiekkansa vyöstä ja survaisi sen tämän vatsaan. Rengaspanssari ei juuri auttanut, kun miekka kohtasi täydellä painollaan pudottautuvan miehen, ja ase upposi kahvaansa myöten lihaan. Surkuttelematta Vudi kiskaisi aseensa irti ja sysäsi kakovan ja kouristelevan miehen syrjään, ennen kuin lähti kömpimään ylös.
Nufs tuli siihen tulokseen, että alkoi olla otollinen aika tehdäkin jotain. Fallias piteli parhaansa mukaan kahta vastustajaa aloillaan, mutta yhä kipeä jalka vaivasi tätä kuitenkin siinä määrin, että miehen oli vaikea perääntyä kunnolla. Tämä oli jäämässä auttamattomasti alle. Miekkojen kalahdellessa ja huutojen kaikuessa narttu kiersi parhaansa mukaan taakse, ja hyökkäsi sitten vinkaisun saattelemana jalkoja kohti. Toinen kuparikotkista parkaisi, kun miekka sivalsi takaa reittä rengaspaidan reunan alta melkein luuhun asti. Palkkasotilas kaatui melkeinpä välittömästi polven varaan, eikä ehtinyt ajoissa torjua Falliaksen suurmiekkaa, joka iski tätä suoraan kasvoihin. Ei kuulunut edes kuolonkirahdusta, vaan mies kuoli ennen kuin edes kaatui. Nufs tunsi suunnatonta tyydytystä, kun pääsi antamaan edes vähän takaisinkin päin.
|
|