|
Post by submarine on May 5, 2008 17:21:40 GMT 3
Vieläkin homeisen tönönsä nurkassa pälyilevä köyhäläisperhe näki, että nyt alkoi olla viimeistään aika häipyä. Kohta jotakuta sattuisi, eikä yksikään kolmesta ollut tarpeeksi tyhmä jäädäkseen ottamaan selvää, oliko joku heistä se epäonninen. Isä, äiti ja lapsi kipittivät kaikki ovesta pihalle, ja siirtyivät vieläpä sielläkin hyvän matkan päähän. Mies puristi yhtä omaa hiilihankoaan, kuin suurtakin asetta. Eipä ollut ensimmäinen, eikä viimeinen, joka sellaisella itseään puolusti. Kaiketi nämä vain toivoivat, että kun kahakka olisi ohi, olisi heillä vielä katto pään päällä.
Kun nainen astui eteenpäin, painautui Paskannaaraaja valittaen kasaan, muttei kuitenkaan perääntynyt. Se jähmettyi taas aloilleen ja tärisi tuijottaessaan naista samalla, kun paljasteli keltaisia, pitkiä hampaita. Rotan henki haisi järkyttävältä, jopa naisenkin luokse. Vaan eipä näyttänyt olevan kaukana, ettei se lisäisi hajujen kauheutta reilusti laskemalla paniikista alleen. Ei se olisi ollut mitenkään yllättävää. Paskannaaraajan nykyisessä tilassa siltä oli varmasti melko turhaa odotella minkäänlaisia äkillisiä älynpuuskia. Silloinhan se olisi sovussa heittänyt kattilan maahan ja antautunut itseään suuremman, vahvemman ja heittoaseella varustetun naisen käskyjen mukaan. Eikä se sellaista tehnytkään, mutta sen äkillinen, impulssiivinen teko kävi jo melko lähellä edes jotakin järkeen viittaavaa. Kiljuva rotta viskasikin yhtäkkiä kattilan naista päin, niin että se pyöri ilmassa ja kasteli paikat vieläkin tulikuumalla, muttei sentään enää kiuhavalla vedellä. Itse kattilakin oli vielä kuuma, eikä rautainen keittoväline ollut missään mielessä kevyt. Vaikka itse vettä olikin vaikea heittää kattilasta kovin pitkälle, niin kattila kyllä lensi juuri niin hyvin, kuin olisi voinut olettaakin. Rotan lisäksi se kastelisi villisti kieppuessaan auttamatta myös heittäjänsä, mutta oli kai se tyhjää parempi.
|
|
CutEiJakkaKirjautua
Guest
|
Post by CutEiJakkaKirjautua on May 6, 2008 19:42:20 GMT 3
((Karl köörineen saapuunee ensi vuorolla))
Varautunut Marissa vähän hätkähti rotan sinkauttaessa kattilan häntä kohti, mutta kuitenkin onnistui väistämään itse kattilan hetkellisesti herpaantumisesta huolimatta. Kaikkea vettä oli mahdotonta väistää, ja nainen kiljaisikin kivusta kuuman veden koskiessa hänen ihoaan. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut kovin vakavoja vammoja, vaan lähinnä suututti naisen. "Kirottu rotta..." Marissa mutisi, mutta käytti hyväkseen sen tosiasian, että rotalla ei enää ollut kiehuvan veden uhkaa, ja hyökkäsi. Nainen ryntäsi kohti rottaa, puskien pöydän pois tieltään melko vaivattomasti, melkein jopa hajoittaen sen. "Kiikissä olet", nainen ajatteli itsekseen.
|
|
|
Post by submarine on May 6, 2008 20:37:56 GMT 3
((Odottelemme.))
Ainakin tämän yhden kerran Paskannaaraajalle oli suurta hyötyä saastaisesta turkista, jonka se oli synnyinlahjana päälleen saanut. Siihen osui kyllä vettä, mutta suurin osa jäi karvaan, eikä koskenut nahkaa ollenkaan. Eikä vesi muutenkaan ollut enää sellaista, että siitä olisi edes suuremmin kiljunut. Vaan eipä siitäkään kovin suurta suojaa olisi pian tapahtuvaa vastaan. Jostakin täydellisestä kyvyttömyydestä edes harkita antautumista Paskannaaraaja onnistui kahmaisemaan pöydältä puulusikan, ennen kuin nainen rysäytti sen tieltään. Se oli aseena ehkäpä vielä surkeampi, kuin pelkkä pitkäkyntinen nyrkki, mutta minkä tahansa puristaminen tuntui melkeinpä rohkaisevalta. Karkeasti veisteltyä asettaan puristaen ja vinkuen rotta perääntyi, sohien sillä uhkaavasti naista kohti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 7, 2008 19:04:40 GMT 3
Nainen katsoi rotan pitelemää lusikkaa lievästi sanottuna hämmentyneen oloisena. Luuliko tuo kurja otus tosiaan tavallisen puulusikan pelottavan häntä? Silti, nainen vastasi lusikkaan vetämällä pitkän puukkonsa esiin - huomattavasti vaarallisemman näköinen väline kuin pelkkä tavallinen lusikka, ja ikäänkuin bonuksena siihen oli jäänyt hieman verta ja ruston palasia siitä, kun nainen oli käytellyt sitä niitä aiempia rialeita vastaan. Kiireinen putsaus ei ollut oikein onnistunut tuolloin, mutta Marissan mielestä tästä oli nyt hieman enemmän etua kuin haittaa. Ehkä, ehkä hän onnistuisi peloittelemaan rottaa tarpeeksi, jotta tämä vihdoin luovuttaisi. Ehkäpä kunnollinen virne herran tapaan, Marissa mietti, vaikka tiesikin, että tällainen olisi täysin mahdotonta, jo sen takia ettei hänellä ollut samanlaista arpea kuin hänen herrallaan. Nainen päättikin käyttää tätä lähestymistapaa, ja alkoi hitaasti lähestyä rottaa, antaen suunsa hitaasti levetä julmaan virneeseen (tai ainakin naisen näkökulmaan siitä mikä oli julma virne). Naisen tummanpurppuraiset silmät osittain kiiluivat takan tuomassa valossa, ja hänen oikean silmänsä alla oleva musta kolmisakarainen tatuointi korosti entisestään naisen parhaillaan antamaa vaikutelmaa epäinhimillisyydestä. Marissaa hieman harmitti, ettei hänen hampaitaan oltu korvattu terävillä vastineilla, koska se olisi antanut hänelle melkoisen psykologisen yliotteen nyt. Tai oikeastaan, ehkä oli parempi näin, hetkellinen hyöty oli parempi kuin koko loppuelämän kestävä tunne täydellisestä epäinhimillisyydestä.
*********
Karl kumppaneineen saapuivat rotan ja naisen taisteluareenana toimivan talon lähelle, mutta eivät vielä menneet keskeyttämään mitään, koska joukolla oli pieni sisäinen kiista menossa. Kunhan tämä olisi ratkaistu, Karl kyllä menisi keskeyttämään kahakan Marissan ja rialin välillä - tosin, kiistassa saattaisi mennä vielä hetki.
|
|
|
Post by submarine on May 7, 2008 19:27:22 GMT 3
Naisen esitys meni täysin hukkaan Paskannaaraajan kohdalla. Tämä oli ajanut sen nurkkaan ja uhkasi, eikä se tällä hetkellä olisi välittänyt, vaikka tämä olisi heilutellut sen lajikumppaneiden irti hakattuja, verta ja ruumiinneisteitä roiskuvia päitä. Se oli uhattuna ja vailla pakotietä, ja toimi juuri niin, kuin nurkkaan ajettu rotta vain saattoikin toimia: hetken rial vinkui, ja sitten se tuli päälle. Eikä se rynnännyt, vaan sinkosi. Naisen pituudella ei ollut juurikaan väliä, kun kiljuva rotta ponkaisi tämän kasvoja kohti, huitoen hullun lailla. Se oli, kuin karvainen, kynsillä ja hampailla varustettu ammus uskomattoman tiukalle vedetystä varsijousesta. Ja se aikoi repiä naiselta silmät päästä, ennen kuin tämä tekisi saman sille.
|
|
CutEiJakkaKirjautua
Guest
|
Post by CutEiJakkaKirjautua on May 12, 2008 16:54:29 GMT 3
Marissa ei oikein ollut odottanut rotan loikkaa, mutta naisen onneksi hänellä oli sen verran hyvät refleksit, että hän onnistui pääsemään pois tieltä loikkaamalla sivulle. Alkaessaan kompuroida ylös jouduttuaan lattialle väistöliikkeen seurauksena, tuon mieleen juolahti, että hän olisi todennäköisesti selvinnyt rotan hyökkäyksestä hengissä, ja olisi voinut suurinpiirtein suolistaa rotan siihen paikkaan. Marissaa tämä ei tosin kovasti harmittanut nyt, koska se olisi tarkoittanut sitä, että nainen olisi todennäköisesti tarvinnut jostakin uudet kasvot. Kuitenkin, Marissa oli nyt poissa rotan tieltä, ja jos rial niin tahtoi, tämä pystyisi livahtamaan karkuun.
********
Kiista palkasta tuli päätökseen hyvin nopeasti sen jälkeen, kun Karl työnsi miekan köriläiden johtajaan, ja lupasi muille tältä jääneen palkan. Kaikki myöntyivät tähän, ja vihdoin viimein joukko kääntyi kohti taloa, valmiina hakemaan Marissan pois sieltä.
|
|
|
Post by submarine on May 12, 2008 17:14:50 GMT 3
Mitään muita merkkejä Paskannaaraaja ei enää tarvinnut. Kun se näki pakotien, ei paniikinomainen, pakokauhuinen huitominen jatkunut millään tavalla. Kääntymättä edes vilkaisemaan, oliko onnistunut telomaan naisen, rotta ryntäsi ulos, tietämättä, monellako raajalla oikein juosta. Ajatus ei kulkenut, mutta nyt oli sentään selvä suunta: pako. Antaen vaiston viedä rial ryntäsi ulos ovesta, kuin tykistä ammuttuna. Riemua se ei tuntenut, pelkkää päälle iskevää tarvetta päästä pakoon. Ehkä sitten myöhemmin, kun se kykenisi taas ajattelemaan. Jos nyt enää edes sekopäiseksi tehneeltä kauhulta kykenisikään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 14, 2008 17:04:17 GMT 3
((Lyhyin lopetusvuoro ikinä))
"Perhana!" Marissa ärähti nähdessään rotan livahtavan ulos talosta, tosin siinä ei ollut kovasti tunnetta mukana. Ehkä se idiootti osaisi piiloutua nyt paremmin ja... Marissa hätkähti, ja keskeytti pohdintansa nähdessään hermostuttavan tutun miehen seisomassa oviaukossa, Karlin. Ei ihan vielä täysin pystyyn päässyt nainen yritti hätiköiden tehdä sotilastervehdyksen, mutta ei oikein onnistunut hermostuneisuuden ja ylös kompuroinnin takia. "K-komentaja", Marissa sopersi päästyään lopulta ylös, jolloin tuo jo huomasi Karlin takana olevat köriläät - ja myös sen, että tajutonta Conradia kannettiin sangen huolettomasti. "Unohda Conradin käskyt, ja seuraa", vanha mies komensi, ei kuitenkaan hirveän jyrkällä äänellä, ja kääntyi lähteäkseen. Marissa totteli epäröimättä, ja huokaisi helpotuksesta. Eipähän tarvitsisi juoksennella mielipuolisesti rotan perässä kuin mikäkin riemuidiootti. Ja ilmiselvästikin Conrad saisi jonkinlaisen rangaistuksen idiotismista, ja tämäkin piristi jousiampujaa.
Enempiä puhelematta, tuo joukko kääntyi lähteäkseen. He eivät välittäneet rotasta paskan vertaa.
|
|