cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 28, 2008 16:26:47 GMT 3
Marissa vilkuili epävarmana Conradia tämän näyttäessä ärtyyntyvän hetki hetkeltä enemmän tuon vihaisen Marissaa ja Conradia varkaiksi syyttelevään mieheen. Nainen ei pitänyt mahdottomana sitä, että kaikista riskeistä ja käskyn typeryydestä huolimatta, yksijalkainen mies käskisi naisen ampua. Onneksi Conrad kuitenkin näytti joten kuten rauhoittuvan, ja pisti jopa rotta-jahtiin tarkoitetun miekkansa takaisin huotraan, ja kaivoi esiin rahapussukkansa. Mies antoi myös Marissalle merkin laskea jousen, minkä nainen tekikin hyvin vikkelästi.
"Minä en ole varas, mutta olen nopea suuttumaan. Ja minulla on rahaa korvata tuo kirottu aitasi", yksijalkainen mies sanoi, ja kaivoi pienestä pussistaan esiin kivankokoisen läjän kultakolikoita - enemmän kuin tarpeeksi korvaamaan hajotetun aidan, itse asiassa, sillähän saisi jopa uuden perhanan varaston. Kulta ei ollut mitään kovin arvotonta tavaraa, vaikka mies olikin joutunut maksamaan aiemmin kymmenen kultakolikkoa kahdesta puukosta. Kääpiöt vain vaativat isoja hintoja. Joka tapauksessa tämä rahanmäärän näyttö todistaisi vähintäänkin sen etteivät nuo olleet roistoja, ellei suuttunut mies ollut typerin ihminen maailmankaikkeudessa. "Ja nyt, meillä on rotta napattavana", yksijalkainen mies sanoi, ja alkoi lähteä ohittamaan vihaista miestä, miehen rauhoittumisesta piristyneen kääpiön ja Marissan seuratessa. Aidan läpi kauempana oli tullut muutama kääpiö, arvellen tilanteen nyt jo rauhoittuneen - ja tietenkin myös päästäkseen rotan kimppuun. Heidän väittämisensä varkaiksi tuskin olisi viisasta, etenkin kun joillakin näytti olevan kirveitä ja muita väkivallan välineitä joiden arvo oli melko varmasti moninkertainen hajotettuun aitaan verrattuna.
*****
Väkijoukon seasta tapahtumia tarkkaili vanha yksisilmäinen mies, näyttäen hieman ärtyneeltä. Miehen kasvoja koristivat arvet, ja vyöllä riippui tupessa oleva miekka.
|
|
|
Post by submarine on Mar 28, 2008 17:17:53 GMT 3
Körmy näytti miettivät jonkin aikaa, kun näki kultakolikoita esillä, pidellen samalla varsin kookasta rakkiaan niskavilloista, ettei se olisi rynnännyt kutsumattomien vieraiden kimppuun. Ei ollut varmastikaan vaikea arvailla, ettei tämä ollut millään tavalla kolikoiden kilinän yläpuolella. Hyvin harva täälläpäin oli. Ei edes tämä, ilmeisesti huomattavan kelpoa työtä tekevä. "Menköön sitten, mutta maksatte tässä ja nyt. Ja minä pidän teitä silmällä! Jos rikotte tai viette mitään, niin se on siitä poikki ja vartijat paikalle!" mies lopulta ärähti tavalla, joka kertoi, että paljon mieluummin suonut näkevänsä tulijoiden katoavan, mutta oli silti rahan vuoksi valmis sietämään näitä. Hetken.
Melkein silmänräpäyksen näytti jopa siltä, että tilanne etenisi kivuttomasti, mutta sitten varaston omistaja huomasikin seuraavan ongelman. Eipä tämäkään tosin mikään asiaton valitus ollut, kuten ei äskeinenkään, mutta esitystavasta voitiinkin olla hyvin eri mieltä. "Tuota koko pirun laumaahan te ette tänne rupea tuomaan! Minä tiedän tuonkin miehen, se jäi kerran kiinni varastamisesta! Ja tuo myös!" mies totesi kiihtyneenä, osoitellen joitakuita katsojajoukosta.. "En minä noita kaikkia pysty hitto soikoon vahtimaan! Te kolme pääsette, mutta muut voivat alkaa kalppimaan! Tai sitten ette tule tekään!"
|
|
CutEiJakkaKirjautua
Guest
|
Post by CutEiJakkaKirjautua on Mar 28, 2008 19:14:59 GMT 3
Conradin ja Marissan mukana kulkeva kääpiö katsoi hieman murheellisena kääpiö-tovereitaan, jotka mutisten kirouksia vetäytyivät takaisin hajotetun aidan taakse, jääden sieltä tarkkailemaan. Eniten tuota harmitti se tosiasia, että hän jäi nyt omituisen kaksikon seuraan. Miehellä oli ilmiselvästi vaikeuksia pitää temperamenttinsa kurissa, ja nainen... No, tämä oli isoin ihmisnainen kenet hän oli nähnyt. Ja tämä tuntui hyvin omituiselta naiselta kaiken lisäksi, hiljainen, mutta fyysisesti selvästi ylivertainen useimpiin ihmisiin verrattuna. Hieman huokaisten mustapartainen kääpiö koitti tunkea nämä ajatukset mielestään, ja keskittyä jahtaamaan sitä kirottua rottaa. Hän ei oikein uskonut, että hänen klaanitoverinsa katsoisivat häntä hyvällä jos hän nyt jonkin pikkuhuolen takia.
Conrad ja Marissa eivät kovin paljoa välittäneet kääpiöjoukosta joka oli pyrkinyt mukaan rottajahtiin, tai ainakaan Conrad ei välittänyt. Pitkä nainenkin vain kohautti olkapäitään kääpiöiden vetäytyessä. Kääpiöt myöskin varmistivat etteivät muut väkijoukon jäsenet saapuisi aukiolle antamaan selvästikin hermoheikolle paikan omistajalle lisä-huolia jotka voisivat aiheuttaa esteen rotan metsästykselle. "Joko me voisimme keskittyä siihen perhanan rottaan nyt?" Conrad kysyi hieman ärtyneenä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 28, 2008 21:56:15 GMT 3
"Etsikää sitten, mutta minä pidän teitä silmällä. Mitään laatikoita ette availe, ne ovat melkein kaikki kunnolla suljettujakin, ettekä kaada mitään pinoja. Se on minun selkänahastani, jos te rikotte jotain", mies vastasi, mutisten suuremmin peittelemättä jotakin keskeytetystä lounaasta ja ruokalevosta. Voimatta tehdä oikeastaan mitään muutakaan körmy lähti etsijöiden perään, komentaen koiraansa reilulla kädellä. Se olikin varmasti hyvä, sillä tämä elukka ei tosiaan ollut mikään pieni tai vaarattoman näköinen. Se oli enemmänkin sotakoira, sellainen joka usutettiin repimään täysikasvuisia miehiä kappaleiksi hyvällä menestyksellä. Juuri nyt sitä näytti kiinnostavan jokin, mutta omistajansa käskystä se pysyi kuitenkin mukana, eikä lähtenyt minnekään omille teilleen.
Paskannaaraaja alkoi pikkuhiljaa olla oikeastaan sitä mieltä, että kiilautuminen laatikkopinon ja karkean kiviseinän väliin ei ollutkaan paras mahdollinen tapa piiloutua. Happi kulki huonosti. Sitä paitsi rottaa oli alkanut arveluttaa, oliko tämä sittenkään niin uskomaton piilo. Ne ihmiset kuuluivat etsivän. Kukaties ne tarkistaisivat tämänkin pinon. Melko hyvä paikka oli, sillä rakoa peittivät sivuilta muut laatikot, niin että ainoa mahdollisuus mitenkään edes teoriassa nähdä rotta raostaan olisi katsoa ylhäältä. Ja se rako olikin sitten niin kapea, että asiasta tietämätön olisi pitänyt sinne sulloutumista mahdottomana. Ja ihmiselle se olisikin aivan varmasti ollut - ainakaan millään luonnollisella tavalla. Ja pimeäkin se rako oli. Kaiken kaikkiaan, Paskannaaraaja saattoi ainakin toivoa, että oli suunnilleen turvassa. Sitä tuskin löydettäisiin, elleivät etsijät sitten päättäisi purkaa koko viisikerroksisista, ainakin kolmemetristä lootapinoa. Mutta jos nämä tietäisivät rotan olevan siellä, niin sittenhän se kyllä tehtäisiin aivan surutta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 29, 2008 18:04:09 GMT 3
Vaikka Conrad ja kääpiö olivatkin tarkkasilmäisiä, ja etsivät rottaa hyvin ahkerasti, etsintään tympääntyneesti suhtautuva Marissa oli se joka huomasi jotain. Ihmistä tarkempi hajuaisti kertoi naiselle rotan olevan jossain lähellä - hän tosin ei oikein osannut sanoa että missä, vaikka rotan luontainen lemu olikin aika voimakas. "Conrad, se rotta on lähettyvillä", nainen sanoi, ja yritti paikallistaa hajun lähdettä. Kokemattomuus näin tarkkaan hajuaistiin tosin esti naista käyttämästä tätä niin tehokkaasti kuin se olisi mahdollista. Summittainen suunta toki löytyi, mutta ei tuo olisi osannut sanoa tarkkaan että missä laatikoiden takana rotta oikein olikaan. Conrad katsoi tyytyväisenä hajun löytämiseen keskittyvää naista, kääpiön tuijottaessa hämmentyneenä. Käsityöläisenä enimmäkseen työskentelevä tanakka pikku mies oli kyllä jo aavistellut ettei nainen ihan ihminen ollut, mutta se miten nainen nyt käyttäytyi vahvisti sen. Tämä kääpiö tosin edelleen halusi kostoa rotalle tämän varastamasta esineestä, joten tuo pisti nuo ajatukset sivummalle.
"Kuules, voisiko joitain näistä laatikoista hieman siirtää? Jos rotta piileksii jonkun tällaisen kasan takana?", Conrad kysyi paikanomistajalta, katsellen miettiväisenä alaistaan, joka yritti löytää tarkan suunnan. Nyt nainen tutki eri laatikkokasoja lähinnä katselemalla, toivoen löytävänsä rotan epämääräisen pikkuhiljaa voimistuvan hajun kautta.
|
|
|
Post by submarine on Mar 29, 2008 18:58:37 GMT 3
Varastonomistajalla alkoi selvästikin mennä hermo tämänkin häiriötekijän kanssa. Mies näytti hetki hetkeltä tuskaisemmalta, huokaili, pyöritteli silmiään ja muutenkin osoitti, että olisi paljon mieluummin suonut koko joukon katoavan niine hyvineen. Koiraansakin tämä joutui komentamaan tauotta. "Joissain niistä on särkyvää sisällä. Jos mikään menee rikki, ei siitä selvitä halvalla. Siis te ette selviä. Ja nyt te maksatte sen, josta oli puhe jo muutenkin", mies vastasi, ojentaen kättään. Tämä ei tosiaan ollut vielä saanut yhtikäs mitään, vaikka rahaa olikin lupailtu.
Kiilan virkaa toimittava Paskannaaraaja alkoi huomata, ettei oikeastaan ollutkaan aivan niin jumissa, kuin oli luullut. Jumissa kyllä, mutta jos se oikein ponnisti kaikilla raajoilla yhtä aikaa, se kykeni raahaamaan itseään väkipakolla ylöspäin. Ja niin rotta sitten alkoi hivuttautua kaikkea muuta kuin kivuttomasti ylös, toivoen, että kun sinne asti pääsisi, olisi lynkkausporukka vielä muualla. Muuten seuraukset voisivat olla hyvin, hyvin epämukavat.
|
|
|
Post by CutKiire on Mar 30, 2008 15:03:54 GMT 3
"Ah, meinasi ihan unohtua", Conrad sanoi varastonomistajan alkaessa valittamaan taas kerran. Palkkasoturi kaivoi rahansa taas esiin, ja antoi jo luvatut kymmenen kultakolikkoa varastonomistajalle. "Mitä näissä laatikoissa muuten on? Jos siellä on jotain posliinia, niin sitten ei niitä oikein voi siirrellä, myönnän sen, mutta jos siellä on jotain rauta-esineitä tai jotain vastaavaa, niin eiköhän Marissa saisi siirreltyä niitä hajoittamatta", yksijalkainen mies kysyi kolmikkoon edelleen epäilevästi suhtautuvalta mieheltä.
Marissa oli kuulevinaan jonkinlaista ääntä lähistöltä. Olikohan se se heidän jahtaamansa rotta, vai oliko kyseessä ihan tavallinen pikku-rotta? Nainen ei ollut varma, mutta lähti kulkemaan äänen suuntaan, tällä kertaa huutamatta Conradille, viittoen vain seuraamaan. Jos rotta tosiaan oli lähellä, sille ei paranisi antamaan varoitusta ylenmääräisellä meluamisella.
|
|
|
Post by submarine on Mar 30, 2008 15:38:54 GMT 3
Körmy näytti huomattavasti tyytyväisemmältä rahaa saatuaan, muttei kuitenkaan silti turhan tyytyväiseltä. Mutta olipahan ainakin yksi asia vähemmän, josta valittaa. Tämä mietti hetken kysymystä ja katseli laatikoita. "Punaisella merkityissä laatikoissa on jotain sellaista. Se on tuo pino tuolla. Ja tuossa on kai jotain metalliesineitä", mies pohti, ja luetteli sitten monen muunkin laatikkopinon sisällöt. Vain muutamissa oli rikkimenevää. Mutta sitten tämä vaikeni, kun äkkiä koko joukko lähtikin hiljaa yhtä pinoa - erästä niistä, joissa oli särkyvää.
Kun Paskannaaraaja onnistui saamaan päänsä ihmisten ilmoille, ei se ehtinyt edes hengähtään, vaan vinkaisi järkyttyneenä ja alkoi sohata itseään niin lujaa ylös kolosta, kuin vain kykeni. Takaa-ajajat olivat nimittäin tulossa kohti. Ne näkivät rotan nyt aivan varmasti, mikä ei ollut millään tavoin hyväksi terveydelle. Sen oli päästävä hiton vikkelään pois, ja sekin oli liian hitaasti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 31, 2008 15:00:12 GMT 3
Conrad nyökyskeli miehen selittäessä, ja seurasi samalla mihin Marissa oli menossa. Eipä aikaakaan kun rottakin ilmestyi näkyviin, Conradin ja kääpiön piristykseksi. Nyt se jäi loukkuun kyllä melkoisella varmuudella, mies mietti virnistäen. "Marissa, ammu se", palkkasoturi käski alaistaan, mutta yllätyksekseen sai naiselta vastalauseen. "Mutta silloinhan tuo rotta voisi kaataa nuo kaikki. Herra tai komentaja tuskin arvostaisi jos joudut kuluttamaan kaikki rahasi korvauksiin", nainen kommentoi hieman epävarmasti. Jousi oli kyllä jo pistetty valmiiksi, mutta sitä ei vielä tähdätty. Conrad hämmentyi hieman, ja ehkä pelästyikin. Naisen piti totella kaikkia hänen käskyjään... Vai oliko komentaja antanut tälle jonkinlaisen käskyn joka antoi oikeuden kapinoida tietyissä tilanteissa? Näin sen täytyi olla, Conrad vakuutteli itseään. Muussa tapauksessa voisi käydä huonosti.
"No olkoon", Conrad sanoi tympääntyneenä. Pitkä nainen tähtäili jousella, valmiina ampumaan rottaa heti kunhan tuo loikkaisisi alas laatikoiden päältä. Ei se siellä loputtomiin voinut kykkiä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 31, 2008 15:50:31 GMT 3
Paskannaaraaja alkoi tajuta, että jotain oli vikana. Naisella oli jousensa, ja tämä tähtäilikin sillä, muttei kuitenkaan ampunut. Niin kiitollinen, kuin rotta siitä olikin, näki se kyllä, että tämä olisi halutessaan voinut singota nuolen vaikka suoraan silmien väliin, muttei kuitenkaan tehnyt niin. Rial ei alkanut edes arvailemaan, mistä se johtui, vaan käytti uskomatonta tuuriaan hyväkseen ja pakottautui julkeita eleitä jahtaajilleen näyttäen takaisin laatikkopinon taakse. Sillä ei ollut hajuakaan siitä, mikseivät ne tulleet perään, mutta toivon mukaan eivät haluaisi jatkossakaan.
Kun rotta tosiaan oli paljastunut todeksi, ei varastonpitäjä ollutkaan enää yhtään niin vastusteleva, kuin aikaisemmin. Mies näytti hyvin, hyvin raivostuneelta tuijotellessaan laatikoita. "Perkele, nuo paskat ryöväävät ja rikkovat kaiken, mihin vain pääsevät käsiksi! Nyt se on perhana loppu, minä laitan niiltä päät seinälle tästä lähtien! Saavat käydät varoittaviksi esimerkeiksi toisilleen!" mies mesosi huitoessaan näkymättömiin kadonneen rialin suuntaan miekallaan. "Se tulee ulos sieltä vielä. Ei noiden lootien takana ole, kuin seinä. Tulee tai kuolee nälkään..."
|
|
CutEiJakkaKirjautua
Guest
|
Post by CutEiJakkaKirjautua on Mar 31, 2008 16:38:03 GMT 3
Marissa ei välittänyt kuunnella taaempaa kuuluvaa meluamista, kun varastonomistaja vannoi tekevänsä rotasta ilmeisesti seinäkoristeen, vaan keskittyi laatikkokasaan. Nainen ei oikein uskonut siihen, että rotta ei pääsisi tuolta jotenkin pois. Ei etenkään sen jälkeen kuin meluava mies oli sen sanonut. Mustatukkainen nainen tiesi, että yleensä kun joku sanoi jotain tuontapaista, päinvastainen tapahtui, riippumatta siitä miten loogista se oli. Maailma on kummallinen, Marissa mietti synkkänä, ja yritti katsella laatikoiden välistä rottaa, jos se näkyisi siellä. Välit olivat tosin sen verta pienet, että hän näkisi korkeintaan vähän vilahduksia sieltä täältä - jos sitäkään. Raot olivat ainakin liian ahtaita jotta tuo voisi jousella ampua, vaikka näkisikin otuksen.
****
"Enpä oikein usko että se tuonne jää kykkimään", Conrad mainitsi varastonomistajalle ja kääpiölle, katsellen epäluuloisena laatikkokasaa. "Se tietää olevansa pulassa, joten se kyllä pyrkii käyttämään kaikki mahdolliset keinot", Conrad sanoi, ja sai kääpiöltä myöntyvän nyökkäyksen. "Tommoinen otus vaikk' jyrsii seinäst läpi, kuha pääsee pakkoo", kääpiö arvioi.
|
|
|
Post by submarine on Mar 31, 2008 16:55:58 GMT 3
Kääpiö oli oikeastaan osunut sanoillaan oikeampaan, kuin oli varmasti osannut edes arvata. Paremman suunnitelman puutteessa Paskannaaraaja tosiaan oli alkanut järsiä seinää. Sen asento oli huono, eikä se muutenkaan ollut uskomaton järsijä, rialeiden mittapuulla siis, ihmisistä tämäkin olisi ollut hyvin uskomatonta, ei seinä ollut muuta, kuin melko keskinkertaista puuta. Rotta kykeni vaivatta jättämään siihen jälkensä. Ei se tietenkään silmänräpäyksessä onnistuisi, mutta ei seinä kuitenkaan valtavan paksukaan ollut. Ja kun aukon saisi aikaan, loppu olisi helpompi. Eikä kukaan edes epäillyt mitään.
"No kerrohan minulle, mistä se muka pääsee ulos? Minun koirani, tämä tässä, juoksee sen viimeistään kiinni. Ja sitten se tappaa sen", varastonpitäjä totesi kääpiölle, viittoen rakkiaan kohti.
|
|
|
Post by CutKiire on Apr 1, 2008 16:06:27 GMT 3
"No, sehä on rotta. Iso rotta, mut rotta kumminki. Semmoset otukset aina järsii reikiä seinii, ja ovat kieroja pirulaisia. Eihä se mahotonta olis että se jyrsis vähä seinää, ja sitte livahtais ulos ja pakkoo", kääpiö vastasi epäluuloiselle miehelle, ja katseli laatikkopinkan suuntaan, ja pitkään naiseen joka näytti keskittyneen etsimään keinoa päästä toiselle puolelle hajoittamatta ihan kaikkea. Nainen myös aina välillä pysähtyi kuuntelemaan, ennen kuin alkoi taas jatkaa tutkiskeluaan.
"Hmm. Se saattaisi livahtaa ulos tuolla tavalla", Conrad totesi mietteliäänä katsellessaan laatikoiden suuntaan. "Ehkäpä jonkun kannattaisi mennä sinne ulos vahtiin", tuo lisäsi.
|
|
|
Post by submarine on Apr 1, 2008 16:43:00 GMT 3
Paskannaaraajan leuat jauhoivat. Sillä menisi kyllä oma aikansa tässä, etenkin huonossa asennussa. Se raastoi seinää sormen mittaisilla etuhampaillaan, sylkin puunsäleitä maahan ja raastoi sitten jälleen. Sivumennen rotta kuuli, kuinka joku liikkui laatikoiden toisella puolella, ja se sai uurastamaan kahta kovemmin. Sillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä seinän takana oli, mutta siellä tuskin olisi valtavia ihmisnarttuja ja, lynkkausjoukkoja ja valtavia koiria yrittämässä repiä päätä irti harteilta. Paskannaaraaja piti toisesta puolesta enemmän jo nyt.
"Saa jyrsiä läpi toisestakin seinästä sitten", varastonpitäjä vastasi ja karjaisi koiralleen, joka oli alkanut haukkua jollekin. "Tuosta seinän läpi se pääsee vain varastoon, ei mihinkään muualle. Siellä on laatikoita ja sellaista. Joku teistä lähtee mukaan, niin mennään katsomaan, milloin se pikkupaska tulee vastaan. Minä hirtän sen sillä sen omalla saatanan hännällä", mies kirosi ja viittoi jotakuta kolmikosta mukaansa. Tämä oli kaiketi päättänyt sittenkin suhtautua vakavasti jyrsijän mahdollisuuksiin paeta seinän läpi.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 2, 2008 17:34:04 GMT 3
"Marissa!" Conrad huusi apurilleen, ja viittasi tätä menemään miehen ja tämän koiran kanssa seinän toiselle puolelle pysäyttämään rottaa. Nainen ei näyttänyt innostuvan käskystä paljon yhtään, mutta ei vastustellut tällä kertaa ollenkaan, Conradin helpotukseksi. Ilmeisesti aiempi tottelemattomuus johtui ristiriitaisista käskyistä korkea-arvoisimpien kanssa tai jotain. Jalaton palkkasoturi ja kääpiö siis jäivät vahtimaan laatikkokasan eteen, varmistamaan että rotta ei yrittäisi uudelleen livahtaa samasta suunnasta pakoon.
*****
Marissa rypi itsesäälissä kävellessään koiraansa taluttavan miehen perässä, kiinnittämättä paljoakaan huomiota siihen mistä he oikein kulkivat. Rehentelevään palkkasoturiin verrattuna tuo pitkä ja ehkä hieman hermostuttavan oloinen nainen oli hyvin hiljainen, niin puheliaisuuden kuin muunkin äänekkyyden merkeissä. Naisen askeleet olivat hiljaisemmat kuin olisi voinut olettaa tuon kokoiselta, mutta tämä johtui lähinnä tämän erikoisista jalkineista, jotka oli suunniteltukin hiljaisiksi.
|
|