|
Post by submarine on Mar 21, 2008 21:32:10 GMT 3
Paskannaaraaja epäili vahvasti, että päivä ei menisi ainakaan parempaan suuntaan. Jos oikein huonosti menisi, se oli juuri juoksemassa kohti sitä valtavaa naista samalla, kun takaa tuli joukko hyvin, hyvin ikäviä rialeita. Rotta ei tiennyt, kummat pieksisivät hänet pahemmin, mutta ei ollut halukas kokeilemaan kumpaakaan. Vinkuen se ryntäili sinne tänne niin, että kujat sekoittuivat yhdeksi likaisenharmaaksi sekasotkuksi. Kynnet napisivat katua vasten ja rotat vinkuivat.
Äkkiä yksi pelko osoittautuikin kaikin puolin todeksi, kun valtava nainen tuli vastaan. Paskannaaraaja näki kauhukseen, että tällä oli kädessään vieläpä jousi, josta tämä sinkosi nuolen matkaan. Mutta pysähtymisen sijasta rotta vain painoi matalana eteenpäin, samalla kun yksi takaa-ajajista kirkaisi ja kaatui nuolen lävistettyä sen alavatsan. Paskannaaraaja sen sijaan onnistui väistämään vauhdissa naisen heittämän kömpelön potkun. Rotta iski vieläpä kaikin voimin hiilihangollaan maahan jääneen polven suuntaan, kun ohitti tämän, elätellen toiveita sen murtamisesta. Rikkoutuneeseen lumpioon loppuisi ajojahti aivan heti. Mutta se ei jäänyt katsomaan, vaan jatkoi vain juoksua.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 24, 2008 15:02:04 GMT 3
"Aaah!" nainen kirkaisi rotan osuessa hiilihangollaan tuota jonnekin polven tienoille. Nainen oli sen verran kestävää tekoa, että mitään ei hajonnut, mutta hyvin, hyvin kivulias tuo osuma oli joka tapauksessa. Vaikertaen kivusta nainen lähti pakenevan rialin perään, hieman nilkuttaen. Muihin rialeihin tuo ei näyttänyt kiinnittävän ollenkaan huomiota, keskittyen vain jahtiin. Tuo kuitenkin tiesi noiden olevan takanaan, ja oli varautunut siihen riskiin että nämä yrittäisivät jotain - näiden kun ei kovin lujaa tarvitsisi juosta saadakseen naisen kiinni. Tuo oli ottanut paitansa kätköistä esiin pitkän puukon, mutta mahdollisimman huomaamattomasti. Jos joku yrittäisi hyökätä takaapäin, hän saisisi ikävän yllätyksen kohdalleen.
****
Conrad odotteli jo kärsimättömänä kumppaninsa paluuta, ja seisoskeli odottelemassa kujansuulla, katsellen ahtaille ja mutkaisille kujille. Kaadetun kojun omistajat olivat jo nostaneet kojun pystyyn, ja yksijalkainen mies seisoi paikalla jossa koju oli vielä vähän aikaa sitten maannut.
|
|
|
Post by submarine on Mar 24, 2008 15:34:17 GMT 3
Rottakolmikko näytti pitävän jäsenensä ampumisesta vielä vähemmän, kuin hakkaamisesta. Äkkiä äskeinen rial näyttikin olevan niille täysin yhdentekevä, ja sen sijaan ne hyökkäsivätkin naista päin, kaikki kolme kerralla. Niitä oli enemmän, ne luottivat ylivoimaansa. Vaikka nainen olikin suuri ja tällä oli varmaankin ase, oli niitä kolme, eikä yksiköön ollut aivan pieni. Ja niilläkin oli aseet. Sähisten ja vinkuen ne hyökkäsivät naista päin, sohien kaikki kolme kerralla. Tämä oli jo loukkaantunut, ja ne lopettelisivat hiilinhangolla aloitetun työn. Kaikki kolme rottaa tulivat kerralla päin, jokainen tavoitteli julmetun näköisellä, likaisella veitsellä tämän lihaa. Vaikka nainen saisikin osuttua yhteen, olisi kuitenkin kaksi muuta. Niille tilanne oli jo selvä, nainen oli jo käytännössä raato.
Paskannaaraaja kiersi takaisin kadulle siitä samasta paikasta, josta äsken oli paennut kujille. Käväisy olikin ollut huomattavasti lyhyempi, kuin mitä se oli luullut. Eikä naistakaan näkynyt, ehkäpä ne rotat olivat käyneetkin sen kimppuun. Olipa miten oli, nyt oli oikea hetki kadota väkijoukkoon ja häipyä. Äkkiä Paskannaaraaja huomasikin sen saman miehen, joka sitä oli läiminyt. Se sähähti melkein kuin itsestään ja painui kyyryyn. Oikeastaan tämä ihminen näytti paljon vähemmän pelottavalta, kuin se toinen. Eihän sillä ollut edes, kuin yksi oikea koipi, eikä se ollut samanlainen jätti. Pakenemisen sijasta rial alkoikin tulla miestä kohti, huitoen uhkaavasti hiilihangolla. Sillä oli juuri nyt pieniä velkoja maksettavana, ja ne olisi huomattavasti parempi maksaa tälle miehelle.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 24, 2008 16:42:21 GMT 3
Helvetin helvetti, Marissa ajatteli kuullessaan rottakolmikon lähestyvän takanaan. Heiltä ei kestäisi kuin muutama sekunti ennen kuin he olisivat isku-etäisyydellä, joten nyt olivat hyvät neuvot kalliit. Hän ei uskonut että hän onnistuisi kovin hyvin tappelemaan kolmikkoa vastaan ahtailla kujilla nykyisessä tilassaan, vaikka hän olikin paljon voimakkaampi kuin kolmikko. Toisaalta, ahdas kuja oli myös hänen vastustajillaan ongelmana - kaikille kolmelle olisi myös hankalaa päästä yhtä aikaa hänen kimppuunsa. Jos hän saisi yhdenkin noista pois pelistä, tilanne muuttuisi todennäköisesti hänelle edulliseksi, ainakin jos hän onnistuisi tekemään sen tarpeeksi näyttävästi. Naisella oli myös motiivi selviytyä, hänen jossain kaukana tällä hetkellä oleva lapsensa. Hän ei aikonut jättää tätä vanhemmatta, ei ainakaan tällä tavalla kolmen inhan pienen otuksen takia. Arvellessaan rottien olevan tarpeeksi lähellä jotta hän osuisi, mutta ei niin lähellä että he voisivat osua kunnolla, hän iski. Kivusta huolimatta nainen kääntyi salamannopeasti, ja aloitti hurjan hyökkäysen ikävän näköisellä pitkällä puukollaan, hyödyntäen käsiensä pituutta pitääkseen rialit käsivarren mitan päässä, varmistaen näin että rotilla ei ollut muuta läheistä kohdetta kuin hurjasti ympäriinsä iskevä puukon kanssa heiluva käsi. Neljäkymmentäsenttinen terä oli koristeltu vähintäänkin häiriintyneen mielen toimesta, ja sama henkilö oli todennäköisesti vastuussa terän suunnittelusta muutenkin. Terän laidat olivat sahalaitaiset, ja erittäin terävät. Tuo ase oli suunniteltu tuottamaan kipua. Nainen tähtäsi nopeilla ja voimakkailla iskuillaan pääasiassa rottien pääalueelle, tai alemmas mikäli rotta yritti lähestyä tarpeeksi lähelle voidakseen osua muuallekin kuin naisen käteen. Naisen kasvoilla oli hyvin päättäväinen ilme, ja hyvin raivoisa irvistys, eikä omituiset rottiin porautuvat purppuraiset silmät vähentäneet kokonaisuuden uhkaavuutta kokonaan. Osa tästä oli naisen kannalta tietoista, jos hän onnistuisi säikäyttämään rotat tarpeeksi pahasti, ne joko pakenisivat tai olisivat tarpeeksi helppoja kohteita hänen iskuilleen.
******
Conrad katsoi huvittuneena eteensä ilmaantuneen rotan heilumista hiilihangon kanssa. Ilmeisesti otus arveli hänen olevan helppo vastustaja hänen vajavaisuutensa takia. No, ei kai auta muuta kuin todistaa rotan luulo vääräksi, mies mietti ja veti esiin miekkansa. Pitkämiekka jota mies kantoi oli ilmiselvästi taidokkaasti taottu, ja kultaupotukset terässä vihjasivat aseen olevan sangen arvokas. Ase oli myös isompi kuin rotan hiilihanko, ja miehen itsevarma olemus ja varma ote kielivät miehen olevan taitava käyttämään asettaan. "Voit vielä antautua", Conrad sanoi ystävällisesti tarttuessaan miekkaan molemmilla käsillään pudotettuaan ylimääräiset tavaransa maahan. "Katsohan ympärillesi, vaikka jotenkin ihmeellisesti selviäisit minusta, niin täällä on aika monia jotka haluaisivat hoidella sinut", mies sanoi nyökäten nopeasti väkijoukon halki lähestyvien kääpiöiden suuntaan, ja nyökäten myös aiemmin kaadetun kojun pitäjien suuntaan. "Tietenkin voimme myös otella, sinä tuolla varastetulla hiilihangollasi, ja minä tällä miekallani", mies vielä lisäsi virnistäen, jääden odottamaan rotan vastausta - oli se sitten hyökkäys tai antautuminen.
|
|
|
Post by submarine on Mar 24, 2008 17:37:46 GMT 3
Rottajoukkoa ei miellyttänyt huomata, että vastassa olikin sellainen tapaus, joka ei aivan pienestä lannistunutkaan. Mutta toisaalta, ei tämä pienimuotoinen laumakaan ollut mikään avuttomien penikoiden rypäs. Nämä rotat olivat oppineet takomaan turpaan itseään suurempia kujilla ja syrjäisissä loukoissa, eivätkä ne koulut antaneet armoa erehdyksistä. Kaksi rotista pysytteli loitolla, härnäten naista niin, ettei tämä voisi osua, mutta ei voisi paetakaan. Se rial, joka kolmikosta ei kyennyt pääsemään naiseen kiinni, katosi jonnekin sivukujalle. Ei ollut vaikea arvata, mitä se suunnitteli. Mennessään se ei vilkaissutkaan maassa sätkivää rottaa, joka oli kauhukseen huomannut, että suolien joukkoon uponnut nuoli oli saanut aikaan melkoisen noron ulostetta, joka hiljalleen valui maahan vartta ja sen turkkia pitkin. Vertakin valui, mutta se tuskin kauhistutti yhtä paljon. Kumpikaan puukoilla huitovistakaan rotista ei tuntunut jäävän työttömäksi. Salamannopealla käsiliikkeellä ne kiskaisivat kumpikin esiin pussukan, joiden sisällöt viskasivat surutta naisen naamalle. Tätä varmasti viehätti tietää, että niiden sisältä löytyi kaikkea hiekasta ja tuhkasta pölyksi murskattuun lasiin. Sellainen veto oli omiaan sokeuttamaan tämän, ehkäpä pysyvästikin, ellei tämä sitten päättäisi suojata itseään niin, ettei voisi mitenkään keskittyä enää taisteluun. Kävisipä kuinka tahansa, näkivät rialit tilanteen olevan päätöksessä - etenkin, kun kolmas rotta ilmestyi esiin kulman takaa, naisen toiselta puolelta. Kaikki kolme ylimittaista jyrsijää ryntäsivät naista kohti. Nainen ei mitenkään kykenisi torjumaan kaikkea kolmea, olipa sitten suojautunut tai sokeutunut. Vaikka tämä jotenkin voisi jopa iskeä yhtä, veitsi tyssäisi siihen - toisin kuin niiden omat.
Paskannaaraaja sähisi ja vinkui vuoronperään tuijotellessaan miestä, joka olikin vetänyt äkkiä miekan esiin, ja väkijoukkoa, joka ei kääpiötä lukuunottamattakaan näyttänyt mitenkään turhan ystävälliseltä. Se tuskin pääsisi mitenkään pakoon, sillä sen ympärille oli nyt muodostumassa melko tiukka rinki, josta sitä tuijottivat vihamieliset kasvot. Rotta olisi tahtonut käydä miehen kimppuun ja antaa takaisin aikaisemmasta, mutta edes se ei ollut niin tyhmä. Uroksella oli ikävä miekka, kääpiöt olivat tulossa ja väkijoukko katsoi kieroon. Ympärilleen vilkuillessaan Paskannaaraaja tuli todenneeksi, että ainoa keino oli palata kujalle. Niinpä se vinkaisikin kerran ja kääntyi juoksuun, jättäen kaikenlaiset kostoajatukset toisaalle. Se vain toivoi hartaasti, että ehtisi sinne.
|
|
CutEiUskallaRiskeerataNetti
Guest
|
Post by CutEiUskallaRiskeerataNetti on Mar 24, 2008 18:38:45 GMT 3
Marissa alkoi olla raivostunut. Hän ei voinut kunnolla perääntyä edessään olevien rottien takia, ja kolmas näköjään suunnitteli jotain kieroja. Hän tiesi että hänen täytyisi kestää ainakin yksi isku, ja alkoi jo henkisesti valmistautumaan siihen. Kunnes rotat tekivät tajuamattaan virheen alkaessaan heittää pussukoidensa sisältöä tuon naamalle. Rottien heittäessä tavaransa, nainen loikkasi ryntäsi näiden päälle iskien laajan ja voimakkaan kaaren pitkällä puukollaan, jota molempien rottien oli mahdotonta väistää, vaikka ehkä yksi pystyisikin - sillon kyllä pitäisi unohtaa nakkelu ja puukolla törkkiminen, hyökkäys oli sen verran nopea. Nainen toki sai osan pussukoiden sisällöstä silmilleen, mutta vähintään toinen rotta oli tuhoontuomittu, nainen mietti, nopean heilautuksen kulkiessa molempien rottien kurkkujen kohdalla. Todennäköisesti toinenkin, tuolla oli tarpeeksi voimaa jatkaakseen heilautusta vaikka toinen rotta joutuisikin tielle, ja kärsisi karmean kohtalon sahalaitaisen terän edessä. Hän tunsi yhden iskun osuvan jonnekin kylkensä seuduille, ehkä toisenkin, mutta kesti sen irvistäen. Hän ei tiennyt oliko siinä takana joku kahdesta kierouksia pussukalla yrittäneestä, vai se kolmas. Riippumatta siitä, hän olisi nyt vahvoilla, vaikka rottien yrittämä kieroilu oli saanut hänen toisen silmänsä menettämään näön vähintään hetkeksi. Yksi rotta olisi pakostakin kuollut joko viiltoon kurkkuun tai sitten siihen että terä repisi epäinhimmillisellä voimalla hänen päänsä tai rintansa kappaleiksi, ja toinenkin olisi maassa, ellei tuo jotenkin ihmeellisesti pystyisi kestämään sitä pystyssä kun kaksimetrinen häntä huomattavasti vahvempi nainen ryntää päälle murhanhimoisena. Nainen ei tuntenut juuri nyt kipua, toimiessaan puhtaan adrenaliinin ja selviytymisvaiston varassa, ja oli vaarallisimmillaan. Sokeutumaton silmä, kuulo, ja hajuaisti olivat nyt tarkempina kuin hän itsekään tajusi, ja koko maailma tuntui hidastuvan Marissan näkökulmasta. Haavoittunut ja raivoissaan oleva Marissa kiinnitti nyt täyden huomionsa sivukujilta hyökänneeseen rottaan. Naisen kasvoilla oli mielipuolinen irvistys, ja jotenkin nainen vaikutti juuri nyt hyvin, hyvin petomaiselta. Riippumatta siitä näkikö hän rottaa vai ei, hän kuuli tämän hengityksen, haistoi tämän lemun, suorastaan vaistosi onnettoman olennon. Koko naisen raivo keskittyi olentoon joka oli hiipparoinut sivukujilla, ja tuo kävi raivoisaan hyökkäykseen, vakaana aikomuksenaan repiä onneton rotta kappaleiksi. Yksikin isku tuolla pitkällä puukolla olisi todennäköisesti tappava, sillä nainen ei säästellyt voimiaan juuri nyt, ja terä kyllä repisi läpi niin lihan kuin luun jos ja kun se osuisi.
*****
Conrad virnisti tyytyväisenä huomatessaan rotan päättävän paeta, ja lähti marssimaan tuon perään, miekka esillä. Osa väkijoukosta seurasi, kaikki halusivat nähdä tappelun. Ja tietenkin osa halusi ottaa osaa tappeluun. Conrad kuuli etäämpää taistelun ääniä, ja huolestui hieman. Marissaa ei oltu tarkoitettu isompiin lähitaisteluihin, nainen oli kyllä painonsa arvoinen kullassa mitä tuli jousen käyttöön, mutta lähitaistelu... Hänen täytyi luottaa siihen, että naisen yliluonnolliset kyvyt takaisisivat voiton. Muuten kävisi kyllä huonosti.
|
|
|
Post by submarine on Mar 24, 2008 19:09:42 GMT 3
Kumpikin rotta kavahti reilusti taaksepäin, kun nainen yhtäkkiä kävikin päälle. Niillä oli vikkelät jalat ja nopeat päät, eikä kumpikaan voinut sanoa olevansa yllättynyt. Kurkkuihin veitsenterä ei päässyt kiinni, mutta lihaan se kyllä puri - tai ainakin rustoon. Toinen rotista vinkui kauhusta ja tuskasta, kun pitkä puukko pyyhkäisi siististi sen koko nenän irti. Se riitti sille, ja rial kääntyi pakoon edes pysähtymättä välissä, puristaen hullun lailla vammaa. Eikä toinenkaan rotta hullun naisen tiellä näyttänyt viihtyvän, se kaikkosi aivan yhtä nopeasti, kuin toinenkin. Ei ollut minkään vaivan arvoista menettää henkeään. Samaa ajatteli myös kolmas, jotakin kautta kiertänyt rotta, jolla oli paremmat mahdollisuudet arvioida tilannetta hieman kauempaa. Sekin juoksi, kadoten jonnekin hyvin tuntemiensa kujien soppeen, ennen kuin nainen oli edes kokonaan kääntynyt sitä kohti. Vain jo kaiken avun ja ymmärryksenkin ulottumattomissa oleva, ammuttu rotta sätki heikosti maassa, puristaen yhä ulostetta ja verta valuvaa kylkeään. Ja se tuskin olisi enää tajunnut, vaikka olisi tullut poltetuksi elävältä.
Paskannaaraaja huomasi helpotuksekseen, että oli päässyt kujalle. Se juoksi vähän matkaa kulmaan asti ja vilkaisi sitten taakseen. Kauhukseen rotta näki, kuinka mies tuli perässä - ja tämän perässä tuli lisää väkeä. Se ampaisi toiseen suuntaan, kuin missä uskoi naisen ja muiden rottien tällä hetkellä olevan, ja koetti taas parhaansa mukaan toivoa, ettei vastaan tulisi mitään umpikujia. Nyt se olisi vielä pahempi.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 25, 2008 19:36:30 GMT 3
"Kirotut rotat", Marissa mutisi viimeisenkin rotan juostessa lopulta pakoon. Jäljellä oli enää neljäs, kuolettavasti haavoittunut onneton. Isokokoinen nainen ei ollut yleensä kovin julma, ja olihan hän vahingossa aiheuttanut rotan ahdingon, niin tuo myös päätti vapauttaa olennon siitä. Nainen kumartui rotan puoleen, ja väänsi tuon niskan poikki, lopettaen otuksen kärsimykset. Tämän jälkeen nainen palasi toteuttamaan alkuperäistä tehtäväänsä, välittämättä niistä vammoista mitä oli saanut kohtauksessa, osittain sen takia että ne eivät olleet niin merkittäviä hänenkaltaiselleen.
Hän kuuli heikkoja juoksuaskelia jostain kauempaa, ja lähti kulkemaan kohti äänen lähdettä. Kipu oli pikkuhiljaa kaikonnut hänen polvestaan, vaikka siihen sattui vielä jonkin verran.
****
Conrad kulki sinnikkäästi rotan perässä, vaikkei ollutkaan täysin varma siitä minne olento oli mennyt. Osa rialin jahtaajista oli lähtenyt tienristeyksissä eri suuntiin, tavoitteena varmistaa ettei rotta livahtaisi kieroilulla. Conrad tosin uskoi menevänsä oikeaan suuntaan, kulkiessaan erään hyvin ärtyneen kääpiön vanavedessä. Rial oli varastanut tältä kääpiöltä improvisoidun aseensa, joten yksijalkainen mies uskoi tällä olevan motivaatiota saamaan rotta satimeen.
|
|
|
Post by submarine on Mar 25, 2008 21:35:59 GMT 3
Paskannaaraaja pinkoi, pinkoi ja pinkoi. Sitä ei juuri enää kiinnostanut, minne se meni, kunhan pääsisi eroon pahaenteisesti lynkkausporukkaa muistuttavilta jahtaajiltaan. Kunpa nyt vain pääsisi takaisin viemäriaukolle, siellä voisi luikahtaa näkymättömiin, eikä kukaan näistä ihmisistä tai kääpiöistä voisi löytää. Siellä ne menisivät sekaisin suunnista, eivätkä uskaltaisi muutenkaan jatkaa pidemmälle. Sitten tapahtui se, mitä Paskannaaraaja oli kammonnut alusta asti. Rotta kääntyi kulmauksesta, josta ei muita teitä ollutkaan, ja näki, kuinka edessä kohosi ainakin kaksi ja puoli metriä korkea, vankka lauta-aita. Rotta vinkaisi kauhusta ja syöksyi takaisin kujalle, mutta näki, kuinka puujalkainen mies oli jo tulossa kohti. Enää ei ehtisi ottaa toista reittiä. Tällä menisi vielä hetki päästä luokse, mutta haaraumia ei ollut yhtäkään koko matkalla. Pakokauhuissaan rial vetäytyi takaisin umpikujaan ja lähti ryntäilemään ympyrää, etsien mitä tahansa pakoreittiä. Kuja vain sattui olemaan harvinaisen riisuttua tyyppiä.
|
|
|
Post by CutNettiOnKiero on Mar 26, 2008 19:49:56 GMT 3
Conradin naamalle ilmaantui tyytyväinen virne tämän saadessa jahtaamansa rotan taas näkyviin - ja onneton otus oli vielä onnistunut saamaan itsensä umpikujaan. Nyt ei ollut enää kiirettä, joten tuo käveli ihan rauhallisesti kohti rialia. Kääpiö joka oli myös mukana ei ollut ihan niin kärsivällinen, mutta ei mennyt kovin paljoa Conradia nopeampaa pienten jalkojensa takia. "Luovuta jo", Conrad sanoi virnuillen jonkun matkan päässä olevalle rotalle. "Pahennat vain tilannettasi", tuo vielä lisäsi.
***
Marissa oli toisaalla jo törmännyt toiseen rottaa jahtaavaan joukkoon, jotka kertoivat summittaisen suunnan minne Conrad oli mennyt. Nämä myös tarjosivat apua naisen haavojen hoidossa, josta nainen kieltäytyi kohteliaasti, sanomalla etteivät haavat olleet niin vakavia. Tuolta ei kauaa kestäisi päästä sinne missä rotta oli umpikujassa kääpiön ja Conradin lähestyessä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 26, 2008 20:40:11 GMT 3
Paskannaaraaja vikisi ja perääntyi, kun näki, että mies oli tulossa. Nyt näytti hyvin, hyvin pahalta. Ei ollut pakopaikkoja, ja miehellä oli miekka - puhumattakaan niistä kaikista muista, joita myös oli tulossa. Rotta kävi jo melkoisen epätoivoiseksi, ainakin lyhyeksi hetkeksi, ennen kuin tajusi, että oli unohtanut jotain elintärkeää. Viemäreissä tuli harvemmin tarvetta tehdä sellaista, joten se ei yksinkertaisesti ollut muistanut. Mutta nyt henki pelastuisi sillä. Niin epäuskottavalta kuin se näyttikin, Paskannaaraaja kyyristyi lankkuaidan eteen, kuin olisi aikonut hypätä. Ja seuraavalla sekunnilla se loikkasikin, eikä, varmastikin kaikkien odotusten vastaisesti, jäänytkään millään tavoin lyhyeksi, vaan meni jopa yli tavoitellun, niin että rotta kopautti jalkansa ohimennen aidan yläkulmaan, ennen kuin katosi sen taakse. Se olisi ollut ihmiselle mahdollinen suoritus, mutta kyseessä olikin rial, ja sellaiselle muutaman metrin loikka oli vielä täysin mahdollinen.
Ja sitten Paskannaaraaja pinkoi, minkä koivista lähti. Se oli ilmeisesti loikannut jonnekin suljetulle varastopihalle tai vastaavalle. Mutta rotta ei siitä juuri välittänyt, sitä kiinnosti paljon enemmän päästä nyt mahdollisimman kauas jahtaajistaan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 27, 2008 18:37:24 GMT 3
Conrad katseli tyytyväisenä rotan ahdinkoa, eikä tosiaankaan odottanut rotan tempausta. "Hei, seis!" hän vian huudahti, vaikka tiesikin ettei siitä olisi mitään hyötyä. Rotta oli jo tavoittamattomissa. "Kirottu otus! Minä aion napata sinut, helvetti soikoon!" yksijalkainen mies huusi lankkuaidan taakse kadonneelle rotalle, ja potkaisi lankkuaitaa puujalallaan turhautuneena päästessään tarpeeksi lähelle. Kääpiöllä oli samankaltaisia mietteitä mielessään, ja tuo yritti potkaista aitaa hieman lujempaa, kokeillakseen kuinka vahva se oli. Kääpiö tiesi ettei hän saisi sitä hajalle, ja kiroilikin oikein kuuluvasti. Tuo myös huuteli jotain kääpiökielellä, ilmiselvästi kutsuen tovereitaan. Rotta ei ollut vielä päässyt pälkähästä, etenkin kun huutelu oli johdattanut lopulta Marissan paikalle.
"Ah! Siinähän sinä olet! ...Tosin näköjään olet kohdannut jotain muuta kuin sen rotan täällä", mies totesi huomatessaan apurinsa tulevan mutkan takaa, ja nähdessään tämän vaatteissa olevat veritahrat. Iso osa oli tullut siitä rotasta joka oli lähtenyt kotiin kuonoa lyhempänä, mutta oli sitä tullut muualtakin. Nainen vain nyökkäsi vastaukseksi, ja katsoi miestä kysyvästi. "Ah niin, rotta livahti tuon aidan ylitse. Viitsisitkö hoitaa tämän pikku esteen pois tieltä?" mies kysyi hymyillen, johon nainen myös nyökkäsi, tosin tällä kertaa huokaisten tympääntyneesti. Conradia seuraillut kääpiö katso uteliaana vierestä kun nainen tuli lähemmäs, ja pysähtyi aidan eteen. Nainen tunnusteli seinää hetken, ja potkaisi siihen sitten täysillä. Aita kesti, mutta siitä kuului selvä rusahdus. Nainen perääntyi hieman - ja ryntäsi aitaan olkapää edellä. Aita ei ihan vielä hajonnut, mutta useat laudat katkesivat jo, ja suurin osa oli alkanut antaa periksi. Toinen samanlainen ryntäys, ja nainen oli läpi. Conrad katsoi tyytyväisenä vierestä, kääpiön ollessa ihmeissään. "Melkoinen henkivartija sinulla..." kääpiö totesi kunnioittavasti. Conrad vain nyökkäsi - parempi antaa kääpiön ajatella naisesta henkivartijana. Totuus olisi tuskin miellyttänyt kääpiötä.
Paljoa viivyttelemättä Conrad ja kääpiö astuivat Marissan tekemästä aukosta läpi aukiolle naisen seuraan, ja alkoivat etsiämään rottaa.
|
|
|
Post by submarine on Mar 27, 2008 19:45:38 GMT 3
Paskannaaraaja oli jo melko kaukana, kun kuuli rysähdyksen, mutta ei jäänyt kuitenkaan pohtimaan hetkeksikään, miten lynkkausporukka oli päässyt läpi aidasta. Sitä kiinnosti paljon enemmän välttää niitä tulemasta läpi myös siitä. Rotta kaavaili, että voisi varmaankin keplotella itsensä ulos jotakin kautta ja kaikota sitten sieltä. Etumatkaa oli tullut ainakin mukavasti. Sitä paitsi ihmiset olivat muutenkin hitaampia. Paitsi se nainen. Tai jos tuli umpikuja. Hyvin Paskannaaraajan pako onnistuikin siihen asti, kun sen eteen ilmestyi seuraava este. Tämä kyseinen murisi, ärisi, haukkui ja luimisteli - ainakin puolittain. Kyseessä oli kaikin tavoin valtava, takkuturkkinen peto, jota olisi voinut koiraksikin haukkua. Mahdollisesti kyseessä oli paikan vahtikoira. Paskannaaraaja vinkaisi näystä, osittain pelkkää järkeään, osittain esi-isiensä vuoksi, ja koetti parhaansa mukaan sutia karkuun toiseen suuntaan.
Juostessaan Paskannaaraaja kuuli, kuinka jostakin kauempaa kajahteli melkoinen karjahdus. Sieltä olikin sitten tulossa kai koiran omistaja. Paniikissa rotta puolittain loikki ja puolittain kiipesi melko korkean, lähellä aidatun pihan suuren rakennuksen seinää olevan lootapinon päälle, ja lipsahti siitä jokseenkin ällistyneenä seinän ja lootien väliin. Se vinkaisi kerran, mutta tajusi kivusta huolimatta löytäneensä äkkiä huomattavan hyvän piilon, ja vaikeni. Pois pääseminen olikin sitten oma ongelmansa, rial kun oli käytännössä kiilautunut paikoilleen, mutta juuri nyt ei ollut sen aika. Suunnilleen samoihin aikoihin karjahtanut mieskin ilmaantui paikalle, juuri parahiksi nähdäkseen, kuinka pihalla tallusteli jokin sekalainen naisen, kääpiön ja puujalkaisen miehen sakki. Ja koirakin ryntäili ympyrää ja huusi maan perusteellisesti. Kyseessä ei ollut mikään pieni mies, vaikkei tätä jättiläiseksikään juuri voinut haukkua. Lihasta ja läskiä löytyi. "Mitä maan perkelettä te oikein rymistätte tänne!? Tämä on minun aluettani!? Rikoitteko te perkele sen aidan!?" mies karjui suoraa huutoa, koettaen samalla vaientaa koiraansa, joka oli nyt alkanut haukkua oikeastaan kaikelle. Hiukankaan huomiokykyisempi äkkäsi, että körmy tavoitteli vyöllä roikkuvaa miekkaa. Tämä ei ilmeisesti pitänyt rauhanrikkojista.
|
|
|
Post by CutNettiOnKiero on Mar 27, 2008 20:27:43 GMT 3
Marissa pyyhki likaantuneista vaatteistaan erinäiset puunsäleet pois, nyppien myös ihosta ikävästi pistäviä puunsäleitä pois. Yksikään ei ollut pahasti haavoittanut naista, ne olivat aiheuttaneet vain pieniä haavoja. Ne kismittävät naista silti, mutta hän ei maininnut tästä mitään Conradille. Ei tuo olisi välittänyt. Paskiainen, iso nainen ajatteli katkerana. Kääpiö ja kumppanukset lähtivät ylittämään aukiota, kuullessaan haukuntaa etäämpää - mutta pysähtyivät paikan ilmeisen omistajan ilmaantuessa räyhäämään. Conrad nyökkäsi Marissalle, joka huokaisten otti jousensa, ja alkoi tähtäämään miestä. "Kuules herra, me voimme korvata tuon aitasi myöhemmin, mutta juuri nyt meillä on sellainen pikku ongelma, että eräs kiero rotta loikkasi tänne, ja on tässä lähistöllä. Meillä ei oikein ollut aikaa etsiä muita teitä, joten tulimme aidasta läpi. Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että meidän pitäisi häipyä, niin, no, Marissa tässä on valmis ampumaan sinut", yksijalkainen mies selitti tilanteen miehelle, antaen samalla melko selväsanaisen uhkauksen. Kääpiö ei niin suuresti näyttänyt hyväksyvän uhkailua, muttei valittanut. Pääsisivätpähän rotan perään, ja eihän tuo nainen nyt tappaisi paikan omistajaa, korkeintaan haavoittaisi. Kai. Hajonneen aidan suunnilta muitakin kääpiöitä alkoi saapumaan pikkuhiljaa paikalle, ja tietenkin uteliaita katsojia jotka halusivat seurata jahtia.
|
|
|
Post by submarine on Mar 27, 2008 20:53:46 GMT 3
Mies ei näyttänyt hiukkaakaan pitävän siitä, kuinka joku hänen yksityisalueelleen väkipakolla ja voimalla tunkeutunut joukko alkoi vielä uhkailemaankiin. Jo siinä tunkeutumisessa oli aivan tarpeeksi, eikä tämä joukko näyttänyt miltään luotettavalta. "Jotain perkeleen varkaita olette! Täällä on arvokasta tavaraa! Minä haen helvetti vartijan paikalle, jos ette nyt poistu! Ja se jousi alas, tai pääsette hirteen! Ammu vaan, niin on koko perkeleen vartiosto niskassa! On täällä ennenkin tuollaisia varkaita nähty!" mies karjui, huitoen villisti käsillään. Ja lisäväen saapuminen vasta näytti tätä yllyttävänkin. "Katsokaas, perkule, silminnäkijöitäkin! Luikkikaa siihen rakoon, mistä tulitte, tai päästän hitto vieköön koiran kimppuun! Minä olen hitto vie arvostettu mies täällä! Pidän isoa varastoa!"
Ei ollut kovinkaan yllättävää, että melko moni väestäkin näytti olevan enemmän tai vähemmän samaa mieltä. Tietenkin rottia piti aina potkia, mutta nyt oltiin kyllä menossa jo hieman liian pitkälle. Pakolla rysäytettiin läpi jonkun aidasta jonkun pihalle ja sitten uhkailtiin jousella. Sitä paitsi niitä jyrsijöitä riitti muutenkin, että yhden tappamisen piti mennä tällaiseksi. "Alkakaa kalppia, mitä hiton porukkaa sitten ikinä olettekin! Vai päästänkö koiran irti!? On kuulkaa ihan lähistöllä vartiomies, ollaan tuttujakin! Käynkö perkele hakemassa!?" mies jatkoi pauhaamista. "Minuahan ei ryöstetä!"
|
|