cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 14, 2008 17:47:13 GMT 3
"Kirottua. Ettekö te kaksi idoottia voisi keskittyä johonkin muuhun", Conrad mutisi ärtyneenä piilostaan erään laatikkokasan takaa, vilkuillen oven luona olevia kahta vartijaa. Hänen täytyisi saada kaksikko joko eroamaan toisistaan, tai pois oviaukon edestä jotta hänellä olisi mitään toivoa. Palkkasoturi tarkasti pikaisesti mitä kaikkea hänellä oli mukanaan, eikä löytänyt paljoa mitään hyödyllistä, ei ainakaan tässä tilanteessa. Sitten hän muisti olevansa varastossa, ja alkoikin pikaisesti availemaan lähimpiä laatikoita miekkansa avulla. Miekka saattaisi kärsiä vähän, mutta sille ei nyt voisi mitään. Ja olisihan hänellä kaikenvaralta tikari saappaassa, ja ne kaksi pitkää puukkoa jotka hän osti kääpiöiltä jos miekka olisi liian huonossa kunnossa tappeluun. Laukku jossa puukot ja erinäistä muuta tavaraa oli pistettiin hetkeksi syrjään, ja niin tuo mies alkoi työstää reikää laatikkoon miekallaan.
*******
Väkijoukon seasta tapahtumia katsellut vanha yksisilmäinen mies alkoi näyttää melkoisen tyytymättömältä siihen, miten tapahtumat olivat edenneet. "Conrad, senkin torvelo", mies mutisi itsekseen, ja erosi monilukuisesta katselijajoukosta. Hänen pitäisi keksiä saada tuo idiootti pois tuolta, tai hengiltä. Ei oikein sopisi, että tuo jalkansa menettänyt soturi lörpöttelisi siitä mitä Karl ja maagikko oikein puuhailivat. Ei ollenkaan.
*****
Marissa kuuli jostain kauempaa omituista ääntä, ja tarkempi kuuntelu osoitti sen tulevan sen kaamean hajun suunnalta. Oliko ääni vain sattumaa, vai rotta? Nainen tiesi ettei oikein voinut jättää asiaa tutkimatta, koska hän kuitenkin epäili sen olevan tuo kiusankappale tekemässä jotain typerää. Hän ei oikein voinut jättää tutkimasta asiaa, joten huokaisten tuo palasi vähän matkaa, ja kääntyi kujalle jota kulkiessa haju tuntui voimistuvan aika nopeasti. Marissa piti tietoisesti mahdollisimman suurta meteliä kulkiessaan, ja toivoi ettei rotta jättäisi selviä jälkiä lumeen paetessaan taas - jos se oli se rotta.
|
|
|
Post by submarine on Apr 14, 2008 18:51:59 GMT 3
Vartijakaksikko odotteli oven edessä, vaikka joutuikin huitomaan jo runsain mitoin savua pois tukehduttamasta. Hermostuneita nämä olivat, sen näki selvästi, eihän nyt joka päivä - tai edes joka vuosi - joku rosvo vältellyt kiinnijäämistä polttamalla itsensä. Aivan varmasti jotain vielä tapahtuisi, ei kumpikaan näistä voinut uskoa roiston aikovan jotakin laajamittaista itsemurhaa. Paitsi tietenkin, jos tämä oli hullu. "Taitaa kohta käristyä", nuorempi vartija totesi tihrustaessaan savun läpi liekkeihin. "Tai käristyä. Ja jos ei, niin sitten se kuolee, kun tuo rötiskö sortuu. Eikä muuten tule kestämään turhan kauaa, kun tuli tarttuu", vanhempi vastasi kohauttaen olkiaan. Tämä näytti suuresti haluavan, että koko tapaus saisi piakkoin jonkin päätöksen. Liikaa järjettömyyttä.
Paskannaaraaja kuuli kyllä naisen mekastuksen, eikä se tehnyt tilanteesta hiukkaakaan parempaa. Pitäisi paeta, mutta toisaalta rotta ei edes nähnyt mitään pakotietä. Se vinkui ahdistuneesti ja koetti yhä vain turhaan kiskoa ritilää, joka kieltäytyi hievahtamastakaan. Jokseenkin järkyttyneenä tästä äkillisestä käänteestä rial, voimatta muutakaan tehdä, vilkaisi vielä kerran karvaasti ritilää ja säntäsi sitten pakoon. Koska mitään muuta keinoa ei näkynyt, pinkoi se erään röttelön ovelle ja alkoi parhaansa mukaan ryskyttää sitä. Heiveröinen, sarinoillaan natiseva uksi tuskin kestäisi kovinkaan kauaa, kun kunnolla jyskyttäisi. Se näytti oikeastaan hyvin huonovointiselta jo muutenkin. Paskannaaraaja vain toivoi, että ehtisi ennen sitä narttua.
|
|
|
Post by CutKiire on Apr 16, 2008 15:19:34 GMT 3
Vaikka Conrad vähän jo yskiskelikin uhkaavasti lähestyvien liekkien takia, niin sentään tuota lohdutti se että tuo sai laatikon auki. Kummempia aikailematta, tuo katsahti sen sisälle, toivoen löytävänsä jotain hyödyllistä. Jos niin ei kävisi, niin palkkasoturi saisi toisenkin laatikon auki parissa minuutissa.
****
Marissa seurasi ääntä, ja kuuli juoksuaskelia pahan hajun lähteen tienoilta. Kohta juoksija tulikin näkyviin, ja Marissa huokaisi kohtaloonsa tympääntyneenä. Eikö se idiootti rotta olisi voinut paeta jonnekin muualle? Turhia aikailematta tuo alkoi harppoa rotan perään, jättäen tällä kertaa käyttämättä joustaan. Eihän hän halunnut kovin nopeasti palata Conradin 'ystävälliseen' seuraan, joten olisi parempi jos hän ei vain ampuisi tuota onnetonta otusta. Ehkäpä hyvällä tuurilla rotta onnistuisi pääsemään pakoonkin, nainen mietti nähdessään rotan pyrkivän sisään jonnekin hökkeliin. Nyt ei ollut tosin muuta vaihtoehtoa, kuin pysytellä rotan perässä, ja yrittää napata tuo.
|
|
|
Post by submarine on Apr 16, 2008 16:03:57 GMT 3
Paskannaaraaja ei tuntenut oloaan millään tavoin paremmaksi, kun näki, että takaa-ajaja oli taas näkyvissä. Se vinkui hieman lisää ja kiskoi kahta kauheammin ovea. Ja äkkiä laho puu ikään kuin vain lopetti vastaan panemisen ja antoi periksi. Ryminällä uksi kaatui ja kuoli, melkeinpä murhaten rotankin vielä mennessään. Se ei oikeastaan ollut hajonnut edes kahvan puolelta, vaan rautaiset saranat olivat yksinkertaisesti repeytyneet irti karmista. Rial ei jäänyt sitä kauaksi aikaa ihmettelemään, vaan ryntäsi sisään, ja tuli äkkiä kohdanneeksi hiilihangon, joka tosin oli reilusti huonolaatuisempi, kuin sen sivumennen itselleen näpistämä. Hiilihankoa piteli laiha, saastainen mies, jonka kasvoilla kareilivat pelko ja hermostuneisuus. Tämän takana Paskannaaraaja näki toisenkin ihmisnartun, tosin paljon siedettävämmän kokoisen, ja tämän penikan. Ihmisuros seisoi näiden edessä, katse kiinteästi rotassa. Sivussa porisi kattila nuhjuisella puuliedellä. Ruokaa varten tai jotakin sellaista. Paskannaaraaja olisi ehkä voinut olla hieman kiinnostuneempikin siitä, että oli juuri tullut tunkeutuneeksi johonkin pesään, ellei sitä olisi juuri nyt ajanut takaa lynkkaamista aikova jahtaaja. Niinpä se, miehen järkytykseksi, syöksyi sisälle, välittämättä mahdollisista lyönneistä, loikkasi surkeassa kunnolla olevan puupöydän päälle ja ampaisi siitä nurkkaan. Lyömisen sijasta perhettään puolustava huudahtikin ja perääntyi omalle taholleen. Paskannaaraaja ei ollut ollenkaan varma, että olisi kannattanut jäädä nurkkaan kyyristelemään, mutta se ei nähnyt oikeastaan mitään muutakaan pakotietä. Ei ikkunoita tai mitään. Se oli loukussa nyt, eikä uloskaan voinut enää yrittää.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 18, 2008 16:18:33 GMT 3
"Piru vie, pelkkää rojua", Conrad manaili tutkiskellessaan laatikoista löytyneitä tavaroita. Eipä paljoa mitään mitä voisi käyttää hyödyksi, ainakaan tässä tilanteessa. Ainoat löydöt joista voisi olla jotain hyötyä, olivat pienet puukot ja tikarit - niillä voisi yrittää heittää hyvin näkyvällä paikalla vartioivia miehiä, mutta koska nämä satunnaiset teräaseet eivät olleet suunniteltuja heitettäviksi, niillä tuskin kovin hyvin osuisi. Toisaalta, ei hän tarvitsisi kuin yksi tai kaksi onnekasta osumaa, ja ongelmat pienenisivät aika lailla. Conrad tiesi vaihtoehtojen olevan vähissä, joten hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toivoa olevansa onnekas, kun hän alkoi nakella pieniä teräaseita kohti vartijoita.
*******
Marissa lähti juoksuun huomatessaan rotan onnistuvan hajottamaan oven, mutta pysähtyi päästessään tuon talon sisälle, ja nähdessään sen onnettomat asukit, sekä surkeasti nurkkaan 'piiloutuneen' rotan. "Tuota, anteeksi. Minäpä tästä otan tämän rotan ja häivyn", nainen sanoi hieman epäröiden talon asukkaille, ja otti askeleen kohti rottaa. Hän myös oli tällä kertaa valmis nappaamaan rotan jos tuo yrittäisi juosta hänen ohitseen, joten aiemmin kujalla tehty tempaus, jonka seurauksena rotta melkein mursi naisen jalan, ei onnistuisi.
|
|
|
Post by submarine on Apr 18, 2008 17:28:54 GMT 3
Olisi ollut suoranaista valhetta sanoa, että vartijat yllättyivät täysin, kun palavaan varastoon linnoittautunut lopulta päätti kuin päättikin tehdä jotain. Se oli enemmänkin hyvin epämiellyttävä, ennalta-arvattava päätöspiste. Vanhempi vartijoista ärähti, kun ohi lentänyt ase vetäisi ikävän haavan olkaan. Se ei ollut mitenkään kuolettava, ei edes turhan haittaava, mutta kipeää se kyllä teki. Kumpikin mies ampaisi pois ovensuusta kiroillen lujaa ja nopeaan tahtiin. Heitot saattoivat olla, mitä olivat, mutta se tieto ei juurikaan lohduttaisi, jos kaulasta äkkiä törröttäisikin pistomiekka. "Pirun typerys, nyt sinä kyllä kaivoit oman hautasi!" vanhempi vartija karjaisi sisään ja tarrasi sitten sepposelllaan olevaan oveen. Täysin surutta mies paiskasi sen kiinni ja jäi pitämään. Avainta lukossa ei ollut, mutta tämä viittoi toisenkin pitämään uksea kiinni. Kaksi vahvaa miestä painoi ovea vasten nyt kaikin voimin. "Joko sinä perkele antaudut juuri tällä silmänräpäyksellä, tai sitten sinusta ei jää jäljelle edes tuhkia!" vanhempi huusi oven läpi. "Nyt heti! Myöhemmin ei kuunnella!"
Jos vinkumisella ja kitinällä olisi voinut tappaa, olisivat sisään astuneet sanat jääneet naisen viimeisiksi. Siinä vaiheessa, kun Paskannaaraaja sai tämän silmiinsä, alkoi sellainen vinkunan ja kimeän kiljumisen myrsky, että korvat joutuivat vähintäänkin koville. Rotta meni täysin villiksi, huitoi hiilihangollaan ja koetti seinän läpi pakoon. Talon asukeilla ei ollut mitään vastaansanomista, kun nainen esitti asiansa. Nämä vain astuivat reilusti syrjään ja pysyivät kunnioittavan hiljaa. Hetkisen näytti siltä, että Paskannaaraajan viimeinen puolustuslinja olisi ollut pelkkä kiljuminen ja nurkassa kyyristely. Se ei aikonut ainakaan hyökätä, sen näki heti. Mutta kun nainen otti askeleensa, toimi rotta yhtäkkiä suorastaan ihailtavalla nopeudella. Se ponkaisikin äkkiä ylös ja sieppasi koko kiehuvan vesikattilan liedeltä. Vesi siinä sihisi, kuin kasa raivohulluja käärmeitä, kun vapiseva, vikisevä ja sekoamisen partaalla oleva rial puristi astian kahvaa silmät pyöreinä ja niin, että sormiin sattui. Se ei viskannut vielä, mutta teki hyvin selvän ja ymmärrettävän uhkausliikkeen. Hengenvaaralliseksi kiehuvaa vettä tuskin saattoi sanoa, mutta kyllä se nahan kalttaisi ja saisi hieman kovemmankin rääkymään. Lujaa. Eikä rotalla varmastikaan ollut mitään syytä olla tyhjentämättä koko kattilallista Paskannaaraaja tiukensi vielä otettaan. Se halusi nähdä, kun narttu vääntelehtisi ja raapisi itseään lattialla. Mutta vielä paljon enemmän se halusi nähdä, kun tämä perääntyisi ja päästäisi pois.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 30, 2008 14:18:38 GMT 3
((Sub, aiemmin mainittu vanha mies on palkannut erinäisiä riehujia kiinnittämään vartioston huomio lähistöllä, koska tällä on Suunnitelma (TM) Conradin rankaisun/takaisinhaun varalle.))
Conradin hienot suunnitelmat näyttivät alkavan kadota savuna ilmaan pikkuhiljaa, kun vartijat päättivät sulkea ovet. Palkkasoturi tajusi olevansa pulassa. Koska hän oli sytyttänyt palon reiän lähellä - ja kaatanut laatikoita reiän eteen -, sieltä ei voisi paeta. Eikä tuo uskaltanut riskeerata palavassa varastossa pysymistä siihen asti, kunnes johonkin aukeaisi uusi reikä. Savu tappaisi hänet ennen sitä, tai liekit. "Avatkaa! Antaudun!" Conrad huusi käveltyään ovelle, yskien sangen kuuluvasti savun alkaessa täyttää hänen keuhkonsa.
******
Marissa oli jonkin verran odottanut rotan olevan valmis tekemään jotain kieroa, joten ei tuota suuremmin ihmetyttänyt, että rotta teki mitä teki. Rotan iloksi nainen astuikin muutaman askeleen ovea kohti - ja otti hyvin nopeasti jousellaan rotan tähtäimeen päästyään ovelle. "Luovuta", nainen vain sanoi, tietäen olevansa kauempana kuin rotta pystyisi vettään heittämään. Ja naisella oli tarpeeksi hyvät refleksit, jotta hän saisi ammuttua ennen kuin rotta pääsisi livistämään tarpeeksi lähelle.
|
|
|
Post by submarine on Apr 30, 2008 14:39:06 GMT 3
"Katsohan, ei se aivan tyhmä ollut. Ei ainakaan tarpeeksi", vanhempi vartiomies vastasi, ja vilkaisi sitten oveen nojaten sinne, missä oli äkkiä alkanut jokin mellakointi. Tämä kurtisti kulmiaan ja viittasi sitten päällään sinne päin. "Mene katsomaan, mitä tuolla tapahtuu." Nuoremman vartijan häipyessä selvittelemään toista tilannetta vanhempi veti jälleen oven auki. Tämä teki sen hitaasti ja varuillaan, miekka koko ajan toista kohti osoittaen, niin ettei tämä pääsisi tekemään yllätyshyökkäyksiä. "Noniin, paskiainen, levitä kätesi ja kävele takaperin tänne", mies käski varaston ovella seisovaa, tuijottaen tätä kiinteästi, vaikka savu menikin silmiin.
Paskannaaraajalla oli ongelma. Se jopa käsitti, miten huonossa tilanteessa oli, muttei yksinkertaisesti kyennyt antautumaankaan. Se ei vain pystynyt laskemaan vihaisesti porisevaa kattilaa käsistään tai muutenkaan antamaan periksi. Ei saanut antautua, muttei voinut hyökätäkään. Jos luovuttaisi, niin narttu ottaisi kiinni, mutta sitä ei voinut paetakaan. Kykenemättä tekemään mitään päätöstä rotta pysyi aloillaan vinkuen ja kitisten. Sen silmät muljahtelivat vielä tavallistakin enemmän ja se tärisi, kuin olisi voinut hetkenä minä hyvänsä yksinkertaisesti revetä ja tehdä jotakin järjetöntä. Kaikki ei ollut kotona.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 30, 2008 18:45:06 GMT 3
Kunhan nuorempi vartijakaksikosta pääsisi aidassa olevan aukon luokse, tuo huomaisi tuijottavansa ehkä tusinaa paikallista kovanaamaa. "Hoidelkaa se", joukon takaa komenteleva mies käski, ja palkatut miehet kävivät työhön virnistellen. Epäilemättä heillä oli jonkin verran inhoa vartijoita kohtaan, joten käskyn toteuttaminen ei olisi heille moraalinen tai vaikeakaan ongelma. Karl, vihreään hupulliseen kaapuun pukeutunut nainen ja kolmas muukalainen, yksi Karlin varsinaisista sotureista ohittivat onnettoman vartijan ja tämän mukiloitsijat. "Kuules, minulla olisi hieman asiaa", yksisilmäinen vanha soturi huusi vanhalle vartijalle, lähtien kävelemään tätä kohti, jättäen paikalliset kovanaamat vahtimaan aidalle ja antamaan onnettomalle vartijalle elämänsä selkäsaunan.
*****'
Conradilta olivat vaihtoehdot loppuneet, joten tuo totteli kaikkea mitä vartija käski - tosin hieman ihmetteli takaperin kävelyä. Eihän ollut ikinä kuullut kenenkään käskevän jonkun tekevän niin, tosin tässä saattoi olla vähän kostoa kyseessä. Olihan se hänelle erityisen vaikeaa puujalan kanssa. Tämän takaperin kävelyn takia hän ei huomannutkaan komentajansa saapumista paikalle - jos hän olisi huomannut, hän olisi mieluummin juossut sisälle liekkeihin kuin selitellyt tuolle mitään. Hän tiesi ettei Karl ollut armollinen mies, ja vielä vähemmän se hullu maagi jonka oikea käsi Karl on.
******
"Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin jahdata sinua. Minun yksinkertaisesti täytyy totella määräyksiä. Voisitko siis jo luovuttaa, tai keksiä nerokkaan pakosuunnitelman? Tämä ei nyt johda mihinkään", Marissa sanoi rotalle, yhä tähdäten tätä valmiina ampumaan sillä sekunnilla jos tuo yrittäisi rynnätä häntä kohti. Nainen ei oikein tiennyt mitä tekisi, hän ei halunnut ampua rottaa, vaikka tiesi sen olevan helpoin keino päästä pois tästä. Hän kuitenkin halusi jättää rotan henkiin, ja mieluiten karkuun. Se tarkoittaisi, että hänellä olisi teoreettinen mahdollisuus päästä itsekin suhteellisen vapaaksi käskijöidensä ikeestä, vaikkei täysin.
|
|
|
Post by submarine on Apr 30, 2008 19:20:08 GMT 3
Meteliä katsomaan lähtenyt vartija ei näyttänyt millään tavoin turhan innostuneelta nähdessään, mitä oli luvassa. Tämä koetti kuitenkin näyttää mahdollisimman kovalta ja piti miekan edessään tiukasti, valmiina antamaan siitä ensimmäiselle, joka tulisi liian lähelle. Näillä tosin näytti olevan kova halu ainakin kokeilla. "Jokainen perääntyy! Helvetti, perääntyy! Minä tiedän teistä paskapäistä jokaisen! Kaikki tietävät! Olette listoilla! Lyötte kerrankin, niin pääsette hirteen!" nuorukainen karjui ja huitoi varoittavasti. Sitten tämä kuitenkin näytti päättävän tehdä sen järkevämmän ja viskasi lonkalta vyöstään nappaaman tikarin, ennen kuin kääntyi ympäri juoksuun.
Suunnilleen samoihin aikoihin, kun vartija pisti juoksuksi, päätti sitten lopulta ilmestyä paikalle sekin lain kouran osa, joka aikaisemmin oli viettänyt ilmeistä vapaapäivää vartiotuvassa. Eipä miehiä armeijaksi asti näyttänyt olevan, nelisen kappaletta, mutta miltään alokkailta nämä eivät näyttäneet. Uniformuissaan kulkenut miesjoukko tuli miekat tanassa paikalle, aikomatta selvästikään turhan paljoa kysellä. Palava varasto ja sen edessä seisova, vartijan lahtausta aikova miesjoukko olivat omiaan tekemään moista. Nämä kai luulivat, että kyseessä oli jokin mellakka. "Ja jokainen kusipää heittää aseet maahan ja menee itse perässä!" luisevakasvoinen vartija julisti ja heristi melkoisen kokoista miekkaa, joka tuskin oli osa perusvarustusta. Muilla oli hilparit. Nämä eivät olleet mitään rauhanomaisia vahtimiehiä, nämä olivat niitä, jotka pistivät turpaan ja kysyivät myöhemmin. Ehkäpä nämä eivät tilannetta tasoittaisi, olihan kuitenkin kolme yhtä vastaan, mutta ainakin jotakuta sattuisi. "Lain nimessä, juntit."
*
Vanhempi vartiomies, joka näytti kiinnostuneelta lähinnä mahdollisen murhamiehen ja tuhopolttajan saamisesta putkaan, ei viitsinyt suuremmin edes vilkaista kohti tulevaa, huitoi vain toisella kädellä pikaisesti. "Painuhan pois, tässä on vartioston asia menossa", mies vastasi, uskoen kai korkeintaan, että kyseessä oli jokin liian utelias sivustakatsoja, tai vaikkapa sukulainen tulossa pelastamaan serkkua tai veljeä. "Estelemisestä rapsahtaa sakkoja."
*
Jos Paskannaaraaja mitään naisen puheesta ymmärsi, ei se sitä tuonut ilmi. Eikähän se oikeastaan ymmärtänytkään, ei sanaakaan. Sille tämä olisi voinut puhua vaikka hevosten kasvattimesta, ei se osannut kieltä. Ja vaikka se olisikin jollakin hataralla tavalla ymmärtänyt sanoja, alkoi se olla nyt niin sekaisin pelosta ja ahdistuksesta, ettei siitä kuitenkaan olisi ollut hyötyä. Rotalla alkoi olla ruumiillisesti paha olo, paitsi juoksemisesta, myös tilanteesta. Se tunnisti liiankin hyvin jousen, ja oli jo melkein saanut maistaakin sitä. Valinnan täydellinen mahdottomuus teki kipeää sen muhennetuissa aivoissa. Se halusi vain pois täältä, vain omaan koloonsa ja kauas kaikesta.
|
|
|
Post by CutKiireinen on May 2, 2008 20:53:23 GMT 3
Joukko kovanaamoja ei liiemmin innostunut vartijoiden saapumisesta, eikä menetetystä tilaisuudesta hakata yksi vartijoista muussiksi - muttei suinkaan perääntynyt. Jokainen oli kuitenkin katujen kasvatti, ja sangen kyvykäs tappelemaan. Tähän lisättynä se tieto, että hilparit ovat melko kömpeliä aseita verrattuna palkattujen miehien lyhyihin miekkoihin ja tikareihin, tarkoitti etteivät nämä olleet perääntymässä. Kolminkertainen ylivoima ja massiivinen palkka jonka yksisilmäinen soturi oli antanut olivat myös melko tärkeitä tekijöitä tässä päätöksessä. "Te ensi", isoin miehistä sanoi virnistäen leveästi, tehden kädellään kutsuvan liikkeen vartijoille. Muut huutelivat hävyttömyyksiä vartijoista, esittäen erinäisiä mielipiteitä vartijoiden äideistä. Hilparit olisivat hermostuttaneet miesjoukkoa enemmän, jos ne eivät olisi olleet harvinaisen huonoja aseita silloin, kun pitäisi hyökätä joukon kimppuun.
*******'
"Kova tuuli tänään", Karl huusi vartijalle, ja sitten antoi hiljaisemman käskyn vihreäkaapuiselle: "Säikäytä tuota tolloa vähäsen". Kaavutettu nainen nyökkäsi, lausui pari sanaa jollain omituisella kielellä, ja osoitti yhtä laatikoista kohtuullisen välimatkan päässä - ja heilautti sitten kättään kohti vanhaa vartijaa ja tämän ei-ihan-vielä-vankia. Äkillinen, todella voimakas tuulenpuuska lennätti laatikon muutaman metrin päähän, räsäyttäen sen rikki maahan pienen matkan päähän vartijasta ja Conradista. Palkkasoturi heittäytyi maahan kuullessaan rysähdyksen, ja vilkaisi vihdoinkin tulijoita. Ja hermostui totaalisesti nähdessään Karlin ja tämän kaksi apuria. "Kaiken pyhän nimeen, pidätä minut! Ja vie minut pois täältä! Pyydän! Tunnustan kaiken, kunhan et päästä häntä minuun käsiksi!" palkkasoturi aneli kauhuissaan vanhalta vartijalta.
"Olisi sääli jos tuuli heittelisi vähän palavaa rojua ympäriinsä, ja sytyttäisi enemmänkin kaupunkia palamaan, eikö totta?" Karl huusi hymyillen. Tämähän toi mieleen ihan vanhat hyvät ajat - tosin vanhoina hyvinä aikoina tuhopoltolla olisi uhkailtu ilman velhoja.
*****
Nainen ei enää viitsinyt tehdä muuta kuin tähtäillä rottaa, antaen tälle tilaisuuden tehdä jotain. Pattitilanteessa nainen ei oikein voinut mennä rotan lähelle kiehuvan veden pelosta, ja rotta ei voinut tehdä mitään jousen pelosta.
|
|
|
Post by submarine on May 2, 2008 21:29:59 GMT 3
Neljän vartijan joukko ei näyttänyt aikovan rynnätä typerästi ylivoimaa vastaan. Kokeneet vartijat vetivät hilparinsa tanaan, pitkät kärkipiikit uhkaavasti roistoja kohti osoittaen. Nämä olivat kaikki valmiita seivästämään heti ensimmäisen tarpeeksi lähelle tulevan ja upottamaan leveän terän seuraavan päähän. Mitään taistelijoiden aatelia miehet tuskin olivat, mutta näillä oli silti kokemusta ja nämä osasivat käyttää aseitaan hyvin. Riippuipa jokaisen vyöllä vielä miekka ja tikarikin kaiken varalta. Lisäksi näillä oli kaikilla rengaspanssari ja samanlainen huppu, mikä antoi ainakin aavistuksen etäisyyttä tuskaisesta ja nopeasta kuolemasta. "Älä yritä", vartijajoukon johtaja totesi ja korjasi miekkansa asentoa paremmaksi. "Me voimme odotella tässä, että lisää tulee. Ja niitähän kuule tulee. Tai sitten te voitte hyökätä. Tai jos teillä olisi mitään korvien välissä, juoksisitte niin hitosti nyt heti." Rusauteltuaan hetken niskojaan laihakasvoinen, jäntevä mies vilkaisi roskajoukkoa edessään, ja totesi sitten näille kaikille: "Painukaa huoranpenikat koloihinne. Te olette nyt vähintäänkin lainsuojattomia, ja meillä on lupa ottaa nirri pois aseistetuilta ja vaarallisilta. Ensimmäinen, joka tulee, kuolee. Nyhtäkää sitten lohtua lukumäärästä."
*
Jo hyvää vauhtia kiinni saadun rosvon käsiä sitomaan ryhtynyt kaupunginvartija käänsi ärtyneenä päätään kohti häiritsevää miestä. Aiottu uhkaus jäi kuitenkin törölleen huulille, kun mies tuijotti hämmingissä pirstoutuvaa laatikkoa ja vaistomaisesti suojautuikin siltä. Irvistäen aivan siitä tottumuksesta, että tiukan paikan tullen piti näyttää kovalta, tämä kääntyi kokonaan kohti äkillistä uhkaa, puristaen tajuamattaan miekkaansa kaikin voimin. Saattoi melkeinpä nähdä, kuinka vartija äkkiä arvioikin tilannetta uudelleen kuultuaan sanat ja nähtyään hieman ihmeitä. Tällä oli paljon kokemusta vyönsä alla, ja se kertoi, että nyt ei ollut hyvä hetki väittää vastaan. Mies vilkuili hetken uhkailevaa miestä, vankiaan ja naistakin. Ja katsoi sitten palavaa taloa. Loppujen lopuksi hengissä selviämisen salaisuus oli tietää, milloin ei pidä astua ihmisten varpaille. Selvästikään asiasta pitämättä, mutta sen sanomista järkevämpänä, vartiomies tarrasi kiinni nokiseen rosvoon ja alkoi vetää tätä uhkailijoiden ulottuville. "Ottakaa se piru ja häipykää."
*
Paskannaaraaja alkoi olla romahduksen partaalla, kun mitään ei tapahtunutkaan. Se vain jännittyi enemmän ja enemmän, niin että jokainen jäsen tärisi. Se, että narttu ei ampunut, oli vielä pahempaa, kuin se, että tämä olisikin nopeasti ampunut. Siis tavallaan, ammutuksi tuleminen oli tietenkin pahempaa, kuin olla tulematta, mutta kuitenkin. Hermostunut rotta vapisi niin, että läikytti rumasta kattilastaan vettä lattialle. Jos se olisi onnistunut läikyttämään sitä myös itsensä päälle, olisi tilanne varmasti ratkennut hyvin nopeasti. Lopulta Paskannaaraajan raja tuli vastaan, se ei kestänyt vain odottaa silmät päässä pullistellen ja kuola suusta valuen. Hyvin hitaasti, melkein kuin olisi toivonut olevansa huomaamaton, se lähti hivuttautumaan kurjan tönön keskellä seisovan pöydän toiselle puolelle, niin että se jäi rotan ja naisen väliin. Niin typerää kuin se olikin, rial näytti todella aikovan "hiipiä" seinänviertä naista kohti. Ei se edes rynnännyt, se suorastaan nyki liu'uttaessaan pitkäkyntistä koipea eteenpäin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 3, 2008 17:43:14 GMT 3
"Ehkäpä tuuli ei ollutkaan ihan niin kova kuin luulin", Karl myönsi, ja antoi palkollisensa hakea vaikertavan Conradin pois vanhalta vartijalta. "Turpa kiinni älykääpiö", palkkasoturi sanoi toiselle, saaden miehen valituksen hiljenemään ainakin osittain. "Tulkaas pojat mukaan sieltä, ettehän te kai halua jäädä palkatta?" Karl huusi palkatuille köriläilleen, jotka tottelivat melko lailla empimättä - vaikka ilkkuivatkin vartijoita, sanoen näillä olevan onnea. Vartijoiden puheet olivat olleet tosia, joten noille kovanaamoille oli kuitenkin lopulta helpotus päästä pois tilanteesta. "No niin Conrad", Karl sanoi tarraten onnetonta miestä rinnuksista, "Mihinkäs sinulle määrätty soturi on kadonnut?" vanha mies kysyi kylmästi yksijalkaiselta mieheltä, saaden vastauksekseen armonanelua ja epämääräisen osoituksen suuntaan jonne rotta ja jousiampuja olivat juosseet. Tuhahtaen Conrad turpattiin takaisin toisen palkkasoturin huostaan, ja sitten tuo Karlin johtama joukko lähti kujille. Heiltä kestäisi hetki löytää Marissa, mutta Karlilla oli omat keinonsa varmistaakseen että tämä kuitenkin löytyisi.
********
Marissa ei todellakaan jättänyt rotan aikomuksia huomaamatta, olisihan se ollut lähes mahdotonta. "Lopeta tuo heti, tai ammun sinut", nainen sanoi, arvellen kuitenkin sanojen olevan turhia. Rotta oli niin mielipuolisen näköinen tällä hetkellä, että tuskin tuo edes kuulisi.
|
|
|
Post by submarine on May 3, 2008 18:07:22 GMT 3
Vartijajoukko näytti epäluuloiselta, kun äkkiä riehujat päättivätkin häipyä niine hyvineen. Perään nämä eivät kuitenkaan lähteneet, se olisi ollut pelkästään typerää. Oli järjetöntä laittaa henkeään alttiiksi, kun tilanne oli jo ratkennut. Kaikkia lainpykäliä ei tietenkään nyt noudatettu, lainrikkojathan päästettiin rangaistuksetta pakoon, mutta ainakin tilanne oli saatu raihoittumaan. Ja sehän lopulta olikin oikeastaan se tärkein osa. "Selvisitpä sinäkin sitten ehjin nahoin", apujoukkoa johtanut totesi työntäessään miekkaa pois käsistään. Muutkin vartijat nostivat hilparinsa olalle, vaikkakin silmäilivät epäluuloisesti sinnepäin, minne paikalta häipyneet olivat menneet. "Juu. Missä se poika on?" vanhemmanpuoleinen kysäisi astellessaan lopun joukon eteen ja hieroessaan aikaisemmin heitetystä aseesta tullutta veriviirua. "Nähtiin, kun se juoksi jonnekin tuonne, kun nuo remuajat aikoivat antaa sille turpaan. Oli se ainakin älykkäämpi, kuin mitä olisi luullut." "Maalaisjärkeähän tuo." "Niin. Mitäs täällä oikein tapahtui?" laihakasvoinen mies kysyi, vilkuillen roihuavaa varastoa, joka näytti jo siltä, että voisi kohta romahtaakin. Homeinen ja madonsyömä puu ei kestäisi liekkejä kauaa. "Ei mitään. Ei nyt eikä koskaan. Joku heitti vahingossa soihdun tai jotakin. Omistaja loukkasi itsensä paetessaan", totesi vanhempi, osoittautuen heittäytyneensä hyvinkin järkeväksi. Ääni antoi ymmärtää, että uteliaisuudella olisi seurauksensa. "Eikä kenenkään tarvitse taikka pidä tästä enempää kysellä. Nyt te jäätte tänne vahtimaan, ettei tuo leviä, ja katsotte, että hakat... kaatunut on kunnossa. Varokaa, ettei yritä havahduttuaan rynnätä liekkeihin." Niine sanoineen, enää mitään selittelemättä, mies asteli ohi jälleen kerääntyvän väkijoukon ja suuntasi suoraan kotiaan kohti. Ehkäpä tämä aikoi vetää päänsä täyteen oikein kunnolla, niin että varmasti unohtaisi ja osaisi olla käymättä itsekään uteliaaksi. Sehän oli loppujen lopuksi hengissä pysymisen salaisuus, ei saanut käydä liian uteliaaksi.
Paskannaaraajan kohdalla kyse ei selvästikään ollut siitä, ettei se olisi tahtonut lopettaa, vaan siitä, ettei se kyennyt. Se vinkui kauhusta niin koko tilannetta, kuin omia tekojaankin kohtaan, mutta hivuttautui kuitenkin eteenpäin, kykenemättä estelemään itseään. Vieläkin höyryävä pata tutisi sen otteessa. Pelko pakotti sen tekemään jotakin, vaikkei se sitä halunnutkaan. Se vain odotti järkyttyneenä tästä kaikesta sitä, mikä kohta tapahtuisi. Rotan kielikin valahti kuolaa valuvana ulos suusta, tehden siitä vielä aavistuksen sekopäisemmän näköisen.
|
|
CutEiJakkaKirjautua
Guest
|
Post by CutEiJakkaKirjautua on May 5, 2008 16:58:24 GMT 3
((Lyhyt vuoro - vähän inspis-puutetta, ja eipä sitä oikein voi paljoa tässä vaiheessa tehdä (plus loppu häämöttää)))
Marissa ajatteli, että koska rotta ei selvästikään ymmärtänyt puhetta tässä vaiheessa, ehkäpä teot toimisivat vähän paremmin. Hän astui askeleen lähemmäs rottaa (pysytellen kuitenkin tarpeeksi kaukana jottei rotta pääsisi heittelemään kiehuvaa vettä - vaikka se tuskin sitä enää oikeastaan olikaan, vaikka olisikin takuulla kuumaa). Tilanne alkoi olla kestämätön, nainen ajatteli. Hänkin alkoi olla hieman hermona, vaikkei läheskään niin sekopäisyyden partaalla kuin rotta oli. Pikkuhiljaa naista vaan alkoi houkuttaa yksinkertainen rotan ampuminen, ainakin se tarkoittaisi tämän tilanteen olevan ohi.
|
|