|
Post by ashley on Mar 4, 2009 14:31:40 GMT 3
(Nayran, teetkö jonkinlaisen Althiarakuvauksen? Mitä öisin tapahtuu, millaisia otuksia silloin liikkuu jne. Vai saako tällaisia maailmaamme liittyviä "juttuja" keksiä ja tuoda peliin kuka tahansa meistä?)
Lachlann oli hiljaa mielessään tyytyväinen, että toinen osasi lopettaa vastaan hangoittelun aivan itse. Vampyyrin kramppi- ja varjoonkantamispuheille haltia örisi hyväksyvästi. Kysymys määränpäästä sai Lachlannin kuitenkin pysähtymään. Hän ei vastannut heti vaan katsoi hetken suoraan toisen kasvoihin. "Mehän seuraamme sinua", Lachlann sanoi lopulta äänellä, joka ei kysynyt tai epäröinyt. "Sinä tahdoit meidät pois portilta."
|
|
|
Post by Nayran on Mar 18, 2009 20:10:31 GMT 3
(( No niin.. Back n_n hieno ja harvinainen reissu. Ja Spyrrelle onnea tuhannen postin johdosta. ))
No, Syaralla oli tunnetusti äärimmäisen hyvä kuulo, mutta Spyron sanoista kuului periaatteessa pelkkää muminaa. Hän onnistui kyllä erottamaan lopun, eli 'tottunut juoksemaan', mikä paljasti koko lauseen tarkoituksenkin joten mitäpä tuosta. Poika ei siis ilmeisesti edes harkinnut taistelemista, eikä minkäänlaisen aseen ottamista. Haltia kyllä suojelisi tuota tiettyyn pisteeseen saakka, mutta sen pisteen ohi mentäessä Spyro olisi omillaan - jos tuolle silloin sattuisi jotain, Syara päätti, ettei se enään olisi hänen vastuullaan. Selvä on, se olisi pojan oma vika, joten tuosta ei tarvitsisi enään huolehtia, sitä ei tarvitsisi ajatella. Jos Spyro ei ota aseita, hän ei ota, ja se on hänen oma asiansa. Oma vikansa. Olihan haltiakin aikalailla rauhaa rakastava mutta..
Itse Syara sen sijaan tepasteli ympäri liikettä sen verran mitä nyt voi, varoen parhaansa mukaan noita omituisia tummia otuksia. Viimeisin jousipyssy oli mennyt rikki ikävässä tapaturmassa, josta luultavasti vielä myöhemmin tultaisiin kuulemaan (Pelaaja itse ei kyllä muista onko vielä maininnut jotain täysin muuta tuohon liittyen, ja on myös liian laiska tarkistamaan sitä. Joka tapauksessa tällä mennään (: ). Sellainen siis pitäisi napata matkaan, kuten myös kasa vaatetusta ja raskaampaa varustusta näiden matkustusvaatteiden tilalle. Pensaikon aiheuttamat vahingot Syara kykenisi korjaamaan itsekin, hänellä oli kokemusta ompelusaraltakin.
Hetken aikaa vaelleltuaan ympäriinsä, oli haltia saanut kiitettävän kasan vaatetusta kainaloonsa, kuin myös lukuisasti nuolia koteloineen sekä uuden tammesta veistetyn jousipyssyn. Syara haki katseellaan Spyroa. Paikantaessaan toisen hän lähti puikkelehtimaan varjojen ohi lohikäärmeen vierelle. "No?"
|
|
|
Post by spyrre on Mar 19, 2009 13:06:54 GMT 3
((Tervetuloa takaisin, Nayran. ^^ ))
*Purppurapää tarkasteli varjo-otuksia varuillaan ohi mennessään, mutta kun hetken kuluttua näytti siltä etteivät nämä tehneet oikein mitään se päätyi jättämään mokomat omiin oloihinsa ja keskittymään muihin asioihin. Mitähän hittoja nuo oliot edes olivat? Hän ei ollut koskaan nähnyt vastaavia... niistähän näki läpikin. Vähän aikaa mietittyään se päätyi arvelemaan että varjot olivat luultavasti jonkinlaisia aaveita tai kummituksia, vaikka Spyron käsitys tällaisistakin otuksista oli melkoisen hataralla pohjalla. No, olkoon mitä olivat, nämä tuskin olivat hänen suurin ongelmansa vaikka ne keksisivätkin alkaa kulkea seinien läpi tai kalistella kahleita tai mitä tuollaiset nyt tekivätkään. Nuorukainen vilkaisi vielä olkapäänsä ylitse Syaran suuntaan nähdäkseen lähinnä mitä tämä teki, päätyen sitten itsekin, edelleen hiukan nyrein tuntemuksin, katselemaan tekstiilejä. Sitä ei sentään tarvinnut pelätä että se alkaisi kiskoa ripustimista niitä kaikkein kalleimpia silkkivaatteita tai kirjailuja, poika oli kaikkea muuta kuin koreileva tapaus, kuten varmasti oli jo huomattu. Kun oli jo pähkäillyt asioita edellisessä putiikissa se ei ollut enää aivan niin vastahankainenkaan vaan poimi käsiinsä joitain niitä tarpeellisimpia vaatekappaleita. Ei mitään kovin hienoa, lähinnä luultavasti villaa tai puuvillaa, olihan vaatteen päätoimi nyt kuitenkin pitää lämpimänä joten sen ulkonäkö oli toissijaista, kunhan se nyt ei ollut väriltään kirkkaan punainen tai jotain vastaavaa. Mukaan otettiin jonkinlainen laukuntapainenkin lähinnä ruokia ajatellen sekä pari nykyisiä vähemmän rikkinäisiä kenkiä. Katse kävi kyllä ohimennen viereisellä hyllyllä olevien teräaseidenkin suunnalla, mutta poika ei vain yksinkertaisesti nähnyt mitään järkeä kajota moisiin. Ei hän kuitenkaan osaisi käyttää tuollaisia joten tuskin niistä mitään hyötyä olisi. Spyron huomio palasi vilkaisemaan kärsineen oloista viittaa miettien mahtaisiko hän tarvita uuden sellaisenkin. Tosin, viitta taisi kai toimia vielä ihan hyvin, vaikka olikin melko epäsiistin näköinen... eikä hän halunnut oikeastaan loisia hämärän suippokorvan rahoilla sellaista, mitä hän ei välttämättä tarvitsisi.
Syaran saapuessa tavaroineen purppuratukka kääntyi ympäri kohauttaen hiukan olkapäitään keksimättä oikeastaan mitään mitä olisi ehdottomasti pitänyt ottaa. Eiköhän se ollut omasta mielestään tarpeeksi valmis seuraamaan pihalle täältä "kummitusten" seasta.* "Nytkö mennään?"
|
|
|
Post by Nayran on Mar 20, 2009 17:14:13 GMT 3
(( Althiarakuvauksen? No, itse asiassa voisinpa melkein tehdäkin, mutta tällä hetkellä laiskottaa. Ei ole kuolemantuomioon päättyvä rikos, jos te sinne itsekin jotain lisäilette. x) Jos tulee mieleen jotain suurempaa kysyttävää, kuten esimerkiksi vaikka yön hiljaisista hetkistä, niin kysykää pois vaan. ))
Nechal pysähtyi myös, kääntäen katseensa omituisen varmaan Lachlanniin. Tosiaan. "Niin tahdoin, mutta en minä nyt.. Sen kummemmin ole mitään miettinyt.", vampyyri sanoi hiljaa kohauttaen olkiaan. Hän kääntyi katsomaan eteenpäin, suurta kaukaisuudessa siintävää vuorta. Matka-aikaa sinne oli vaikea arvioida, välimatkojen pohtiminen kun Althiarassa tuppasi muutenkin olemaan yllättävän vaikeaa. Vain ne, jotka tiesivät, tiesivät. "Emme vieläkään tosiaan voi kulkea sen kauemmas. Syaran pitää saada meidät kiinni.." Nechal silmäili myös muihin suuntiin, mutta siellä näkyi tällä hetkellä pääasiassa vain tiheähköä lehtimetsää. Tällä hetkellä he olivat leveällä kauppamatkustajien suosimalla hiekkatiellä, joka yksinkertaisesti johti pois ja sisään kaupungista ja Tartanén kylään. "No.. Yksinkertaisin vaihtoehto olisi kai kulkea suoraan eteenpäin, kohti tuota vuorta.", vampyyri sanoi närkästyneen oloisena, hän ei nimittäin tiennyt vuoren nimeä. Hänen tietonsa rajoittuivat Tartanén kylän kalvavaan nimeen. "En ole mikään maailmanmatkaaja, en ainakaan tällä puolella Althiaraa. Pimeyden tunnen kuin omat taskuni, mutta täällä liikkumisessa teidän täytyy olla aktiivisesti mukana, koko ajan. Joka tapauksessa.. Ehdotan hidasta lipumista vuorta kohti."
|
|
|
Post by Nayran on Mar 21, 2009 13:08:58 GMT 3
Syara nyökkäsi. "Nyt.", haltia sanoi yhä vain hiljaisella äänellä, katsoen Spyron kantamia tavaroita. Ei aseita. "Et todellakaan aio ottaa mitään, millä voisit puolustaa itseäsi? En voi toimia lihakilpenäsi vuorokauden ympäri. No, omapahan on asiasi. Tule." Haltia lähti jälleen puikkelehtimaan varjojen läpi kohti kassaa, varsin epävarmana siitä, miten tämä juttu nyt itse asiassa toimisi. Näille olennoilleko maksettiin?
Syara päätti kokeilla, ja ehkäpä jopa tiskin takana seisovan varjo-otuksen eleen johdosta laski ostoskasansa pöydälle, viitaten Spyroakin tekemään sen. Haltia piti suunsa visusti kiinni koko sen ajan, kun otus kaivoi laatikosta paperin, kirjoittaen 'tyhjästä' irroittautuneella kädellään, sormellaan, paperille epäselvän ja mönjäisen hinnan. Syara nyökkäsi vaisusti kaivaen rahat pussistaan ja asettaen ne pöydälle - eikä aikaakaan, kun haltia oli jo napannut omat tavaransa ja suunnannut kovaa vauhtia ulos. Kamala paikka, kamalat otukset. Haltia kääntyi katsomaan Spyroa. "Minulla ei ole mitään hajua, mitä nuo olivat. En ole nähnyt ikinä ennen. Omituista..", Syara sanoi yhä melkeinpä kuiskaten, kohautti olkiaan laittaen tällä hetkellä tarpeettomat tavaransa laukkuunsa kaupan ulkopuolella, ja jousipyssyn sekä viinin nuolineen olalleen roikkumaan. "Jos sinulla on jotain vaatteita vaihdettavanasi, sen voi hoitaa kylän ulkopuolella suojassa katseilta. En kyllä suosittele ennen kuin olemme päässeet pois Pimeydestä, joudumme nimittäin vielä ohittamaan sen pensaikon."
Hän lähti astelemaan tietä pitkin kohti ränsistynyttä mutta silti niin kaunista porttia. Haltian olisi kovasti tehnyt mieli vielä jäädä, hänellä oli niin paljon täällä vielä kesken. Harmi vain, nyt ei ollut aikaa siihen. Pitäisi saada muut kiinni, ties missä he jo olivat menossa. Spyrokin oli vielä hidastamassa matkantekoa..
|
|
|
Post by spyrre on Mar 21, 2009 19:20:48 GMT 3
*Nuorukainen rypisti hiukan kulmakarvojaan moitteille, vilkaisten tyytymättömästi aseiden suuntaan.* "En mä osaa käyttää tuollaisia kuitenkaan" *se mutisi nähden ilmeisesti aiheen edelleen olevan yhtä tyhjän kanssa, mutta kun Syara nyt puki asian sanoiksi juuri tuolla tavalla, se sai asian kuulostamaan siltä että hän nimenomaan pyrki piiloutumaan jonkun taakse tieten tahtoen. Tällainen ajatuskaan ei ollut tippaakaan purppurahiuksisen painolastin mieleen. Hetken epäröityään se nappasikin jupinan keralla asetelineestä vaivihkaa jonkinlaisen yksinkertaisen tikarintapaisen, vaikkakaan ei varsinaisesti mieltään muuttaen, ennemminkin lähinnä näön vuoksi. Hän oli edelleen vankasti sitä mieltä että jos jokin vihamielinen tapaus pääsisi terän mitan päähän, hän olisi luultavasti kuollut siitä huolimatta oliko hänellä jotakin terävää vai ei. Haltian repliikki oli kuitenkin onnistunut saamaan Spyron hiukan varuilleen ja miettimään tarkemmin sitä minne he oikeastaan olisivat matkalla. Siis, eikö heidän pitänyt etsiä sellainen kristalli jostakin? Ilmeisesti sitä etsittäisiin sitten jostakin muualta kuin jostain markkinoilta, vai? Poika ei ainakaan ollut koskaan tullut ajatelleeksi että vain ostoksille mentäessä pitäisi olla aseistautunut hampaisiin asti ja varuillaan vuorokauden ympäri kuten mies oli äsken varoittanut. Ellei matkan varrella sattuisi olemaan ryöväreitä tai jotain... vaikka haltia oli kyllä aiemmin tainnut huomauttaa ettei kristallia voinut kai ostaa mistä vain. Hmm.
Huomio kiinnittyi kaikista pohdiskeluista huolimatta jälleen varjo-olioihin ja etenkin siihen yhteen siellä tiskin takana, jonka luokse kulku suunnattiin. Spyro tarkasteli pää hiukan uteliaasti kallellaan suippokorvan ja varjon vuorovaikutusta seuraten sitten perässä takaisin ulos pistäen merkille haltian hiukan nopeutuneet askelet. Ei sillä, että nuorukainenkaan olisi varsinaisesti ollut innoissaan noin monen epämääräisen olennon parveilusta ympärillään.* "Ei ne näyttäneet kauhean vaarallisilta. Läpinäkyviä ja kaikkea." *Spyro kommentoi ohimennen Syaran oudoksuvia sanoja, harhautuen hetkeksi ohimennen miettimään mitä hittoa moiset oliot edes tekivät rahalla. Eiväthän ne tarvinneet varusteita tai ruokaa, vai tarvitsivatko? Jotain ilmeisesti kuitenkin, kun niiden kannatti pitää kauppaa pystyssä, vai mitä ne nyt tuolla tekivät. Ehh. Haltian muille puheille lähinnä nyökättiin puolihuolimattomasti vaikka purppurapää irvistikin hiukan ajatukselle että heidän pitäisi takaisin piikkipöpelikköön talsimisesta. Sen kummempia vastalauseita se ei kuitenkaan saanut aikaan, koska olihan se nyt ilmiselvää että jos tahtoi mennä takaisin, piti mennä sieltä mistä oli tullut, eikö vain? No, ainakin pääsisi pois tästä kamalan kylmästä paikasta, olento pohti maleksiessaan viimaista katua ja tukahdutti aivastuksen hihaansa.*
"Mihin me muuten ollaan oikeastaan edes menossa? Jos sä kerran aiot raahata mut mukana, niin mä näen sen kyllä ennemmin tai myöhemmin kuitenkin jos se on taas olevinaan jotain kauhean salaista." *Purppurapää kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen palaillen kaupassa käymiinsä pohdintoihin, joita ei ollut voinut varjojen takia silloin tuoda julki.*
|
|
|
Post by Nayran on Mar 28, 2009 16:49:55 GMT 3
Syara pysyi hetken aikaa hiljaa, ihan tarkoituksen kanssa. Ohitettuaan Spyron kanssa kylän ruostuneet portit ja käveltyään vielä jonkin matkaa niistä kauemmas, haltia kohautti olkiaan. "Vastaisin mielelläni kysymykseesi, mutta en voi." Syara vilkaisi Spyroa ohimennen, heidän astellessaan jälleen kerraan tuohon iki-ihanaan sumuun, joka kylää ympäröi. Tällä kertaa se joka tapauksessa vaikutti harvemmalta, ohuemmalta. Happea tuntui olevan paljon enemmän kuin tulomatkalla. "En nimittäin tiedä itsekään. Tuttavani, joka kristallin kadotti, ei ole perehtynyt asiaan sen kummemmin, joten ei tiedä hänkään. Jos totta puhutaan, hän ei varsinaisesti kadottanut kristallia, vaan-..", haltia ehti aloittaa, mutta vaikeni sitten kuitaten lauseen pienellä huokauksella. Syara ei ollut varma, oliko Nechal kertonut asioiden todellisen kulun vielä itsekään. Hän ei ollut ollut mukana Tartanén neuvoston kokouksessam josas asiasta oli päätetty (kuokkavieras, hmm?). Eihän se tosiaan mitään maailmaa kaatavaa ollut, vampyyri oli jo pulassa, mutta pahentaminen ei auttanut asiaa.
Astellessaan jälleen omituisesti tihenevän sumun läpi, Syara vilkuili Spyroa vähän väliä. Osaksi varmistaakseen, ettei toinen karannut minnekään, ja osittain tarkistaakseen että toinen vielä hengitti.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 29, 2009 21:08:47 GMT 3
((Oho, historiallista, lyhyt vuoro! Omg. ))
*Purppurapää näytti tyytymättömältä suippokorvan hiljaisuuteen tunkiessaan tavaroitaan kävellessään upouuden laukun uumeniin. Kuitenkin kun oltiin päästy ulos portista toinen vastasikin Spyron pieneksi yllätykseksi, vaikkakin vastaus jäikin melkoisen epämääräiseksi. Siis Syara ei muka tiennyt? Mitä hittoa, pitihän sitä nyt tietää minne oltiin menossa.... miten oli tarkoitus löytää jotain jos itse hässäkän aloittanut mystinen "tuttavakaan" ei tiennyt? Eh... no kai joku muu joukkiosta sitten tiesi? Tosin haltian puolittainen lausahdus siitä, ettei kristallia oikeastaan hukattu vaan sille oli tapahtunut jotain muuta sai väkisinkin nuorukaisen höristämään korviaan. Kai se nyt sitten oli itsestään selvää ettei moisesta lipsahduksesta selviäisi ilman lisäkysymyksiä.* "Miten niin ei kadottanut? Varastettiinko se sitten?" *Purppurapää ei voinut olla kysymättä vielä, vaikka pistikin pian merkille että sumu alkoi jälleen tihentyä. Siellähän oli vaarallista ja poika muisti ettei jostain syystä saanut puhua joten se osasi kyllä sulkea suunsa käskemättäkin kun usva tiheni. Ja olisihan jutustelu ollut hankalaa hänelle tuolla muutenkin, koska olosuhteiden käydessä vaikeammiksi se pakeni jälleen hihansa taakse hengittääkseen tuhruisen kankaan läpi vain pärskähtäen hiukan. Vaikka sitä ei taidettu sen kummemmin nyt talutellakaan Spyro pysytteli lähietäisyydellä aivan itsekin eikä osoittanut merkkejä siitäkään että olisi tahtonut suuremmin juosta sokkona pakoon tukahduttavien sumupilvien sekaan. Eiköhän se tulisi aika kiltisti mukana niin kauan kuin asia siitä itsestään oli kiinni tai sitä ei hätyytettäisi.*
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Apr 2, 2009 21:18:38 GMT 3
Rosette katsoi muita hiljaa. Hän huokaisi hiljaa ja hieroi takaraivoaan vähän haukotellen samalla. Häntä väsytti. Hän ei ollut tottunut näihin aikaisiin herätyksiin. Ne olivat kamalia, ainakin tytön mielestä. Hän ei ollut ikinä osannut herätä aikaisin, ja sen takia Chrono joutui joskus herättämään hänet ''raaemmin'' keinoin. No ei nyt kauhean raaoin, mutta kuitenkin. No tällä retkellä tytön täytyisi oppia heräämään aikaisin tai hän voisi olla pulassa. Muut olisivat hänellä ainakin kiukkuisia, jos hän nukkuisi myöhään, eikä heräisi millään vaikka muut yrittäisivät. Tyttö vilkaisi nopeasti Chronon suuntaan . Hän tuli jonon hännillä, kun oli jäänyt ajatellessaan kauemmas. Nopeasti tyttö nopeensi askeliaan ja tuli pojan vierelle.
Chrono kuunteli luonnon ääniä rauhallisena. Hän ei paljon hetkauttanut korviaan muiden puheille, tai oikeastaan vaan Nechal ja Lachlann puhuivat. Hän vilkaisi taakseen nopeasti varmistuakseen, että Rosette oli vielä tulossa perässä, eikä ollut jäänyt jonnekkin. Kohta tyttö tulikin hänen vierelleen. Poika vilkaisi sivusilmällä tytön kaulalla roikkuvaan kellon tyyppiseen ''koruun'', vaikka ei se oikeasti kovin sellaista muistuttanut. Esine oli visusti suljettu, eikä muutakuin Rosette ja Chrono pystynyt aukaisemaan sitä. Chronolle se oli kumminkin vaikeaa, koska juttu aukesi vain jos hän tulisi todella vihaiseksi.
|
|
|
Post by Nayran on Apr 3, 2009 22:42:48 GMT 3
(( Hahaa, spyrre. x) Näyttää muuten siltä, että Amutofan olisikin jatkamassa tätä peliä. Pitäisikö silti vähän tapahtumia elävöittämään ottaa joku toinenkin silti mukaan, ettei juuri porukoiden yhdistyessä tämä peli kuolisi kokonaan? ))
Astellessaan eteenpäin, onneksi tietäen ainakin melkein, minne oli menossa, Syara huomasi mielikseen, että poika seurasi mukana ihan vapaaehtoisesti. Tiedä sitten, johtuiko se vain yksinkertaisesti haltian pelottelusta sumua koskien.. Joka tapauksessa, pientä edistystä oli havaittavissa. Haltia huomasi kuitenkin pian, ettei olisi kannattanut mainita mitään kristallin oikeasta kohtalosta - vaikka Nechal olisikin jo itse saattanut kertoa siitä. Syara ei kuitenkaan voinut sanoa mitään ainakaan kymmeneen minuuttiin, kun he kävelivät lyhyintä tietä sumun läpi - lähemmäs surmanpensaikkoa.
Kun kaksikko oli vihdoin päässyt pois vaikeakulkuisesta sumusta, haltia hidasti hieman vauhtiaan kerätäkseen voimiaan tulevaan ja hymähti hiljaa. Hän muisti Spyron kysymyksen. "En voi vastata kysymykseesi, koska asia ei tavallaan kuulu minulle.. Eikä sinullekaan. Ainakaan vielä. Katsotaan sitten, kun pääsemme muiden luokse.. Minullekin kaikki on vähän selkeämpää vasta sitten. Älä kysy enempää.", mies sanoi selkeästi varsin lopullisella äänensävyllä. ".. Tiedät muuten kyllä, mikä pian on taas edessä. Jos tahdot, voimme pysähtyä hengähtämään hetkeksi, vaikkapa siihen pehmeään pensaikkoon. Aikaa ei ole loputtomiin, mutta olemme huomattavasti miettimästäni aikataulusta edellä." .. Kiitos Spyron, Syara ajatteli itsekseen. Se tärkeä tapaaminen.. Voi hitto että tuon poikasen pitikin tulla sotkemaan hänen reissunsa.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 5, 2009 14:11:21 GMT 3
((Nayran, sopiihan tuo minulle jos halukkaita löytyy. ^^ ))
*Se tiheän sumun aiheuttama hiljainen hetki antoi tilaisuuden itse kullekin ajatella asioita hiukan tarkemmin, ja jopa Spyro oli ehtinyt pyöritellä niitä mielessään siitä huolimatta että melkoinen määrä sen huomiosta menikin siihen ettei se eksyisi tai menisi kompastumaan kivikossa rämpiessään mihinkään. Ikävä kyllä tähän tuntui kuluvan nyt hiukan enemmän vaivaa kuin mennessä, kai se kylmyys alkoi tuoda vaikutuksiaan jo hiukan enemmän esille, mutta onneksi nuorukaisen pääkoppa sentään toimi vielä eikä liikkuminenkaan hidastunut sen suuremmin. Matka ei kuitenkaan ollut pitkä eikä hän saanut vielä tälläkään kertaa silmiinsä mitään sen uhkaavampaa kuin viimeksikään vaikka yrittikin pälyillä ympärilleen sen verran ettei mikään kumma öhkömänkiäinen tai muu sumussa majaileva hiippari pelmahtaisi noin vain nenänsä eteen. Siitä harhailusta taidettiin siis selvitä jälleen ilman ongelmia. Ne mokomat olisivat vielä edessä sen kivan piikkipöpelikön muodossa, jota Spyro odotti kaikin muin kuin innokkain tuntemuksin.
Ilman selkiytyessä taas uudestaan purppurapääkin ilmaantui hihansa takaa, päätyen kuitenkin aivastamaan jälleen mikä sai sen luomaan hyvin syyttävän mulkaisun sumuseinämän suuntaan. Huomatessaan haltian hidastavan askeleitaan sekin teki niin jättäytyen kai tarkoituksellakin hiukan taaemmas nyt kun taas näki eteensä, mutta ei sentään niin paljon että sitä olisi oikeastaan voinut pitää minään järkevänä pakoyrityksenä. Se murahti hiukan miehen vastatessa hiukan viiveellä, tai siis lähinnä kieltäytyessä vastaamaan, mutta vaikka se olisi saattanut muuten tuntea tarpeelliseksi ärähtää jotakin mukaan liitetty loppurepliikki selvensi asiaa kuitenkin sen verran ettei se tehnytkään niin.* "Miten vain. Ei se mun ongelmani ole miten te aiotte saada takaisin sen teidän kapineen mistä ette edes tiedä missä se on. Tai ne muutkaan asiat." *Purppurapää näytti jättävän aiheen sikseen yllättävän helposti ja käänsi huomionsa eteenpäin josta se kirottu pöheikkö luultavasti ilmaantuisi pian näkyviin, määrittelemättä kuitenkaan sen tarkemmin mitä tarkoitti viimeisellä lisäyksellä. Syaran seuraavaan virkkeeseen se ei vastannut puolestaan aivan heti. Se olisi halunnut vain päästä pois täältä mahdollisimman nopeasti eikä tämä pieni ostosreissu sinänsä ollut ollut niin pitkä että olisi ehtinyt suuremmin väsyttämäänkään, mutta sen sijaan se aiempi pensaikon läpi saapuminen ja tämän paikan ilmasto olivat sellaisia seikkoja jotka vaativat jossakin määrin veroaan. Varsinkin se jälkimmäinen epäilytti, muuten Spyro ei millään tavalla aikatauluista kiinnostunut ollutkaan.* "Miten vain, mutta nopeammin pääsee pois jos menee samantien. Toisella puolella ei ole näin helvetin kylmä." *Poika kohautti olkapäitään. Tuskin se alkaisi lepotauon suhteen tapellakaan mutta ei tainnut nähdä sitä välttämättömyytenä.*
|
|
|
Post by Nayran on Apr 9, 2009 15:32:32 GMT 3
(( Hienoa, koitan sitten etsiä jotain ~ ))
Syara ei ollut ihmettynyt pojan väliinpitämättömästä asenteesta melkeinpä kaikkea kohtaan. Olihan se joka tapauksessa raahattu pakolla mukaan, eikä haltia oikeastaan tiennyt miksi edes ylipäätänsä oli kysynyt siltä. Pojalla saattoi olla kylmä, poika saattoi olla täysissä voimissaan ja poika saattoi haluta pois sieltä niin pian kuin mahdollista, mutta Syara tahtoi levätä. Niin hän myös tulisi tekemään.
"Minulla on itse asiassa melko lämmin. Mutta minua väsyttää. Saatan olla heikompi kuin sinä, mutta vain fyysisesti.", haltia sanoi talsien kohti pöpelikköä, jossa nämä olivat hetken aikaa makoilleet päästyään pois orjantappurapensaikosta ensimmäisen kerran. Hän laski tavaransa rauhallisesti pöpelikön päälle istuen siihen sen jälkeen itse. Syara piti Spyroa silti koko ajan silmällä, jos tämä nyt vaikka yrittäisi muka käyttää tilaisuuttaan jälleen hyväksi - haltian vieläpä sanottua, että häntä väsytti. Ei lohikäärmekään huippukunnossa tuntunut olevan juuri tällä hetkellä, mutta joka tapauksessa.
"Tule tänne, äläkä haahuile siellä. Pidän sinua yhä silmällä.", haltia sanoi ohimennen ja tuijotti pensaikkoon. Tämäkin saattaisi olla viimeinen kerta, kun Syara koskaan kulkisi tästä läpi..
|
|
|
Post by spyrre on Apr 9, 2009 19:34:15 GMT 3
((Selvä.. en sitten tiedä pitäiskö tätä sivujuonen yhdistymistä pitkittää hiukan että varsinainenkin peli ehtii käyntiin kun tuo ainakin minun silmääni tuntuisi olevan melkein parin vuoron päässä siitä? Ellei tuo pääjuoni nyt tuosta lähde niin ettei tarvitse, tietysti? =/ ))
*Spyro kohautti olkapäitään uudestaan miehen ilmoittaessa haluavansa levätä kuitenkin kaikesta huolimatta. Sen isommin asiasta ei viitsitty vängätä koska nuorukainen ei oikeastaan uskonut että sillä olisi suurempaa merkitystä mentäisiinkö sitä muutamaa minuuttia aikaisemmin vaiko myöhemmin (mitä luultavammin Syara ei aikonut jäädä moneksi tunniksi istuskelemaan) joten se vain maleksi toisen perässä pusikon lähimaastoon. Se ei kuitenkaan itse istunut, ainakaan vielä, vaikka laskikin tavarat maahan lähinnä kääriytyäkseen viitanrähjäänsä paremmin. Pieni levottomuus nosti taas päätään katseen siirtyessä silmäilemään varovasti vähän matkan päässä oksiaan ojentelevaa piikkipensaikkoa. Yhteen suuntaan tuosta oli kyllä jo menty, mutta entä toiseen? Varsinkin jos haltia oli jo nyt väsyksissä... no, olihan Spyrokin tietysti, mutta sitä enemmän sitä hermostutti odotella ensin ja lähteä sitten pakkasessa seisoskelun jälkeen kylmiltään viidakkoon rämpimään. Mutta ei auttanut, pakko kai tuosta oli läpi mennä. Purppurapää ei ainakaan tuntisi tippaakaan haikeutta jos tämä hänen ensimmäinen visiittinsä "Pimeydessä" (nyt se jopa tiesi ainakin periaatteessa missä oli) jäisikin myös siksi viimeiseksi kerraksi kun tästä täytyi rämpiä lävitse.
Syara sai pian repliikillään huomion kääntymään pensaikosta ja epäilyistä itseensä.* "En mä minnekään ole menossa. Mä en oikeastaan halua jäädä tänne, tiedätkö." *Spyro huomautti mutta poimi kuitenkin tavaransa ja siirtyi hiukan lähemmäs, hetken viivyttelyn jälkeen tietysti. Eihän sitä nyt saanut antaa suippokorvan kuvitella että hän tulisi kuin koira vihellettäessä. Antoipa se kuitenkin periksi tuon verran, koska ei olisi jaksanut kinata sen isommin.* "Etkö pelkää että yritän hiipiä kimppuun joku yö veitsen kanssa tai jotain jos raahaat mut mukaan, kun olen paha vakooja ja kaikkea?" *Se ei kuitenkaan voinut olla napauttamatta. Tosin se vaihteeksi kuulosti enemmän lähinnä oudoksuvalta kuin viisastelevalta. Purppurapää ei ollut vielä onnistunut aivan täysin päättämään mitä tekisi tuon kummallisen suippokorvan kanssa mutta se sentään oli varmaa ettei se ainakaan piikkipuskan tällä puolella lähtisi minnekään. Kai se nyt yritti ottaa edes hiukan selkoa mitä miekkosen pääkopassa oikein liikkui.*
|
|
|
Post by Nayran on Apr 11, 2009 18:59:04 GMT 3
(( Ihan hyvä idea. Senkun pitkitetään vain, sain jo muuten mukaan yhden ystäväni (uusi tuttava Myrkissä), mutta hän lähtee maanantaina tiistaina ulkomaille. >-> luulenpa myös, että näköpiirissäni on jo toinenkin uhri jolta kysäisen..mwahah.. ))
Syara katseli rauhallisena ja itse asiassa yllättyneenä, kun poika totteli (vaikkakin vähän jälkeenpäin mutta kuitenkin) ohjeita ja heitti sitten varsin hauskan lauseen perään. Haltia ei voinut olla nauramatta. "Sinäkö?", Syara kysyi naurunsekaisen äänensä kera, lopettaen nauramisen hetken päästä, hymy yhä huulillaan. "En.", hän vastasi rauhallisesti. "En lainkaan. Olet mielestäni ruipelo, etkä missään olosuhteissa pärjäisi minulle. Sitäpaitsi uskonpa, että joudumme viettämään vain pari yötä kahdestaan nukkuen, joten vaara ei ole suuri.", haltia jatkoi naurahtaen perään vielä kerran, omituisen rentona. "Sinussa on paljon potentiaalia, poika. Vaikka oletkin noin pieni, on sinulla sitäkin suurempi ego. Se ei aina ole hyvä juttu."
Syara asettui makuulleen (ellei sitten jo tehnyt sitä o.o'), sulki silmänsä ja päätti levätä ihan vain vielä muutaman minuutin. Kohta pitäisi syöksyä jälleen tuonne surmanpensaikkoon ja kärsiä oi niin kovasti; Pimeyteen tulon vielä kesti, mutta kun näin nopeasti joutui lähteä, ei toiselle puolelle paluu todellakaan ollut suippokorvan mieleen. Hän oli tuhlannut paljon energiaa edellistenkin haavojen parantamiseen (jotka mitä todennäköisemmin myös aukeaisivat läpimentäessä), ja nähtäväksi jäi, onnistuisiko se enään toista kertaa..
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Syara oli aikeissa palata takaisin toiselle puolelle saman päivän aikana. Ja sinne päästyään hänen pitäisi jatkaa kiirehtimistään - se ei todellakaan tulisi tekemään hänelle hyvää.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 12, 2009 17:30:23 GMT 3
((Ok, kuulostaa hyvältä. Eiköhän tämä tästä lähde, kunhan saadaan pidettyä peli elossa alkujumituksen ohi. ^^ ))
*Päätellen siitä äkäisestä ilmeestä joka jälleen muotoutui kasvoille nuorukainen itse ei ilmeisesti nähnyt mitään erityisen huvittavaa siinä mitä oli sanonut. Se seisahtui mulkoilemaan haltian naurunremakkaa heittämättä väliin omia kommenttejaan mutta uuden murinan moinen alentuvuus siitä kyllä kirvoitti ilmoille. Ai hän ei pärjäisi missään olosuhteissa? Hah, jo oli suippokorvalla pokkaa. Tietäisikin, niin pirulainen voisi harkita repliikkiään uudelleen, jälleen varsin närkästynyt purppurapää jupisi mielessään tuntien olonsa varsin loukatuksi.* "Sillä ei pitäis hirveästi olla väliä jos mulla sattuu olemaan jotain terävää ja sä nukut" *Se tölväisi, kuitenkaan yllättäen väittämättä vastaan miehen analyysille. Sen sijaan Spyro oli hetken pahantuulisesti vaiti, lähetti kivenmurikan kierimään vauhdikkaasti jonnekin tappurapöheikköön napakalla potkaisulla luoden sitten epäluuloisen katseen toiseen olematta ilmeisesti aivan varma siitä mitä Syara viimeisellä repliikillään tarkoitti. Koska omasi sivistyneempää haltiaa suppeamman sanavaraston purppurapää ei tuntenut tämän käyttämiä erikoisempia termejä vaan joutui käyttämään hetken miettiessään mahtoiko kyseessä olla jonkinlainen loukkaus.* "Itse olet omituinen" *se päätyi lopulta vain jupisemaan vastaukseksi.* "...sä varmaan tajusit, että mä en olis sanonut mitään siitä yöllä hiipparoinnista jos mä oikeasti aikoisin tehdä jotain sellaista." *Spyro huomautti varmuuden vuoksi vielä hetken kuluttua haltian alkaessa käydä levolle. Kaikein viimeiseksi hän tahtoi tulla sidotuksi puuhun yön ajaksi jos suippokorva päättäisi käsittää näpäytysen väärältä kannalta. Syara näytti kyllä tekevän olonsa aika kotoisaksi tuolla. Toivottavasti se ei ei aikoinut jäädä kovin pitkäksi aikaa... No, ainakin purppurapää sai itsekin hetkisen aikaa levätä ja kärvistellä asioita mielessään.*
|
|