|
Post by ashley on Feb 16, 2009 16:09:24 GMT 3
Lachlann ei ottanut enää mitään kantaa tähän johtajuuskeskusteluun. Hän enemmän tai vähemmän tunsi olevan tämän asian yläpuolella, eikä edes vaivaitunut kuvittelemaan, millaista hänen olisi, jos Nechal olisi retkikunnan johtaja. Samalla tavoin haltia oli myös kuuro jatkuvalle kääpiönimittelylle. Oli muutamia kääpiöitä, osa jo kuolleita, joita hän arvosti suuresti, eikä pilkka oikeastaan osunut nilkkaan. Lachlann eteni nykäyksittäin eteenpäin hiljaisuuden vallitessa.
Sitten Nechal aloitti jälleen puhumisen. Lachlann kuunteli, vilkaisten nopeasti ja päätään kääntämättä toiseen. "Usko tai älä, minä itsekin tiedän tehtäväni täällä" haltia olisi tahtonut kuulostaa enemmän ironiselta, muttei oikein osannut. Nechal tuntui kaiken aikaa pätevän ja pyrkyröivän, mikä toisaalta saattoi olla vain osa sopeutumista nykyiseen asiantilaan. Sitä se sai olla mieluusti ja niin paljon kuin halusi. Pahin skenaario olisi, jos vampyyri yrittäisi paeta ja onnistuisi. "Kuulehan, Nehkhal", haltia äänsi toisen nimen ihastuttavalla hoolla, joka korisi kurkusta. Sama äänne, jolla hänen oma nimensä lausuttiin. Hän paljasti etuhampaansa ja siristi silmiään. Jotain, mikä kai olisi tulkittava vienoksi hymyksi. "Sinun ei tarvitse huolehtia hengestäsi tai suojeluksestasi. Keskitytään kaikki timanttiin." Ihan kuin Lachlann olisi vinkannut silmää.
|
|
|
Post by Nayran on Feb 18, 2009 17:02:20 GMT 3
Haltia nyökkäsi melko rauhallisesti Spyron nyrpeästä vastauksesta huolimatta, sillä ymmärsi toista nyt täysin. Ei hänestäkään olisi mukava olla vieraan miehen kanssa tällaisessa paikassa pakosta. Muuta vaihtoehtoa ei nyt vain ollut. "Lähdemme täältä kohta. Seuraavaksi käymme katsomassa jotain tarpeellista ruokaa muille vietäväksi, toki myös itsellemme. Sen jälkeen tarvitsemme vielä kunnon vaatetusta ja siinä se sitten onkin.. Talvi ei nimittäin valoisammallakaan puolella ole kaukana."
Toinen haltia palasi hiljattain takahuoneesta mukanaan pieni eläimennahasta tehty pussukka, sekä pieni, musta ja kullalla kirjailtu söpö pieni laatikko. "Tässä olisi.", mies sanoi rauhallisesti. Syara hymyili tyytyväisenä, asteli lähemmäs tiskiä ja nyökkäsi pimeän puolen haltialle. "Kiitän.", tämä vastasi hiljaa ja kaivoi taskustaan kasan platinanhohtoisia kolikoita, jotka olivat hyvin harvassa kaikkialla muualla kuin Pimeydessä. Tiskin takana istuva mies laski rahat, otti ne itselleen ja työnsi sekä laatikkoa että pussia lähemmäs Syaraa. "Koska ehdit tulla sitten tuota, rupattelemaan, Syara?" - "En tiedä, ystäväni. En usko, että pitkään aikaan. Minun täytyy pitää huolta Nechalista."
Pakattuaan laatikon sekä pussin mukanaan kantamaansa laukkuun (harmi etten maininnut aiemmin >.>), Syara suuntasi ulos, Spyro mukanaan. Nyt siis tosiaan oli seuraavana määränpäänä ruokakauppa, jonka pystyi hyvin kuvitella sisältävän kaikkea epämääräistä maan ja taivaan väliltä. Asia ei kuitenkaan ollut aivan niin; oli Pimeydessäkin ruokaa, sellaista, johon Althiaran paremman puolen asukit olivat tottuneet. Vaikka siellä olikin sitten myös sitä, mihin he eivät sen kummemmin olleet.
Tällä kertaa rakennus oli hieman normaalimman näköinen heidän silmilleen, eikä suinkaan yhtä ränsistynyt kuin alkupään rakennukset. Sitä olisi itse asiassa voinut jo sanoa taloksi, kaupaksi. Vaiti pysyen Syara käveli rakennukseen sisään, hymyili ja nyökkäsi kaupan naispuoliselle omistajalle, joka näytti kuuluvan samaan rotuun kuin aiemmin tavattu salaperäinen siniharmaa mies. "Ihana nähdä taas, Taní.", Syara sanoi pakonomaisesti ja lähti astelemaan ympäriinsä kaupassa, etsiskellen. Taníksi ristitty nainen hymyili takaisin. "Heipä hei, Syara. Samat sanat, samat sanat.." Nainen hymähti huvittuneesti ja jatkoi tavaroiden asettelua paikalleen, jota oli tehnyt ennen Syaran ja Spyron saapumista. "Sinuna hoitaisin asiasi nopeasti. Frazen, se ärhäkkä lohikäärme, muistatkos.. Ilmoitti tulevansa tänään pikavisiitille. Hän ei sen kummemmin pitänyt sinusta viime kerrallakaan."
"Mhm.", haltia vastasi rauhallisesti ja katseli ympärilleen edes jonkin näköisen leipähyllyn kohdalla. "Minä en pakene ketään, pahoitteluni, Taní hyvä. Jos liekinheittimestä koituu jonkin näköisiä ongelmia, voin kyllä lähteä." Syara käänsi katseensa Spyroon ja hiljensi puheääntään. "Mitä tykkäät syödä, poika?"
|
|
|
Post by spyrre on Feb 18, 2009 22:27:06 GMT 3
*Spyro kohautti hartioitaan uudestaan vastaukseksi, kommentoimatta edessä olevaa suunnitelmaa sen enempää. Mitäpä sitä vastaan väittämään kun hänellä ei parempaa suunnitelmaakaan ollut... eikä sillä oikeastaan ollut muutenkaan mitään väliä vaikka olisikin. Nuorukaisen drowksi epäilemä miekkonenkin palasi pian takaisin mukanaan Syaran salaperäiset ostokset vieden uudestaan huomion puoleensa, mutta pieneksi pettymyksekseen purppurapää ei nähnyt pakkausten takia mikä esine oli kyseessä vaikka kurottikin hiukan kaulaansa. Vaikka olivatkin pieniä, pussi ja laatikko taisivat sisältää kuitenkin jotain arvokasta koska haltiamies näkyi pulittavan näistä aika kasan kolikoita... tai näin Spyro ainakin arveli, hän ei tuntenut käytettyä valuuttaa eikä siis tiennyt kolikoiden arvoa. Ja sitten olikin onneksi aika jatkaa matkaa. Poika katseli kun Syara pakkasi pussin ja laatikon mukaansa pitäen aina välillä silmällä että tummaihoinen suippokorva pitäisi etäisyytensä siitä huolimatta että oli jo harvinaisen selvää että kyseessä tosiaan oli Syaran ystävä. Kenties kaksikon sananvaihto olisi saattanut saada kulmakarvan jos toisenkin kohoamaan, mutta Spyro ei näyttänyt älyävän mitään kummempaa vaikka vilkaisikin vielä olkapäänsä ylitse ennen kuin luikahti pikaisesti ulkoilmaan.
Seuraavaan putiikkiin astuessaan purppurapää ei enää yllättynyt niin paljon nähdessään toisen tummaihoisen suippokorvan vaikka silmäsi naistakin siihen tyyliin että pitäisi mielellään etäisyyttä tähänkin. Oliko kyseessä oikeasti drow, sitä hän ei kuitenkaan osannut sanoa, kylmä ilma teki tepposensa hänen hajuaistilleen ja Spyro päätyi vain aivastamaan uudestaan yrittäessään sen avulla päätellä mikä olento oli kyseessä. ...no, niin kauan kuin se pysyi tuolla, eikä tehnyt mitään, niin... Nuorukainen vilkaisi vielä naista, seuraten sitten vähin äänin Syaran perässä tämän etsiskellessä tarvitsemiaan ruokatarpeita. Hyllyt täynnä ruokaa vaativat väkisinkin katseita osakseen saaden nälkäisen vatsan murahtamaan hiukan, joten huomio käännettiin painokkaasti muualle varsinkin paikoista joissa oli tarjolla tuoretta lihaa tai jotakin houkuttelevan makeaa, jonka syömisestä heikompi olisi voinut saada sokerimyrkytyksen. Koskahan hän oli viimeksi syönyt kunnolla? Houkutus tällaisessa paikassa näpistää jotain oli melkoinen, eihän moinen ollut mitään kovin uutta enää purppurapäälle, mutta se ei kuitenkaan edes yrittänyt koskea mihinkään. Jos ketään ei olisi ollut katsomassa, se olisi saattanut hairahtaakin, mutta ei missään tapauksessa näin julkisesti... se nyt vain ei käynyt päinsä. Kerrankin se oli tyytyväinen että hänen hajuaistinsa reistasi, niin ruoan haju oli helpompi jättää huomiotta. Kun nainen puhui uudestaan mainiten lohikäärmeestä, jonka kanssa haltiamies ei ilmeisesti ollut väleissä Spyro vilkaisi vaivihkaa ovelle kuin peläten että joku örveltäisi sisälle hetkellä millä hyvänsä. Purppurapää ei oikeastaan olisi halunnut tässä tilanteessa törmätä lajitovereihinsakaan... varsinkaan nyt. Tämä oli aivan tarpeeksi nöyryyttävää muutenkin... vaikka purppurapää ei kyllä voinut olla tuhahtamatta huppunsa alta Syaran käyttämälle nimitykselle. Se oli jo onnistuneesti vajonnut taka-alalle ajatuksineen kauppiaan ja haltian keskustellessa keskenään, joten poika hätkähti hiukan kun tajusi että hänelle oli sanottu jotain.* "Eh? ...mitä nyt satun saamaan kiinni milloinkin." *Vastattiin välttelevästi, mutta vastattiin kuitenkin, Spyron vilkaistessa haltiaa hiukan huppunsa alta. Näennäisesti se ei kuitenkaan kiinnittänyt paljoakaan huomiota mitä hyllyillä oli, ettei hänen vain kuviteltaisi kerjäävän, tai mitään. Sekään ei kävisi päinsä.* "...paitsi vihanneksia." *Se päätyi kuitenkin lisäämään vielä syystä tai toisesta.*
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Feb 19, 2009 23:23:31 GMT 3
Rosette katsoi hieman ärtyneen näköisenä Nechalin suuntaan. '' En tullut tänne passaamaan teitä....'' tyttö sanoi vielä ennen kuin lopetti puhumisensa. Hän ei todellakaan ollut tullut tänne vain passaamaan toisia. Ei todellakaan. Hän ei muutenkaan ollut hyvä missään kokkauspuuhissa. Hyvä kun osasi itsellensä ruokaa pistää. Hän ei ollut paljon itsellensä tehnyt ruokaa. Hänen ei ole tarvinnut tehdä eikä hänellä ole koskaan oikein ollut aikaakaan valmistaa ruokaa, joten miten siinä sitten edes jotain oppisi. Tyttö silmäili edelleen hieman vihaisen oloisena vampyyrin suuntaan tämän sanomisista. Oli ärsyttävää että aina naiset aliarvioitiin näissä fyysisissä jutuissa. Voisivathan naisetkin ihan hyvin pärjätä siinä. Naisilla oli älyä, jota ei useimmilla miehillä ole. Naiset osaavat ajatella parasta tapaa tehdä jotain asiaa, kun taas miehet tekevät sen heti ensin ajattelemattakaan asiaa. Miehet käyvät suoraan kimppuun. Rosette huokasi ja vilkaisi Chronoon ennen kuin käänsi katseensa taivaalle.
Chrono kuunteli sivusta muiden puheita ottamatta niihin sen enempää kantaa. Hän aisti hieman raskaan ilmapiirin heidän ympärillään. Tai oliko se edes niin hieman raskas vai vähän enemmän. Näin alussa ei ainakaan tuntunut välien olevan hyvät. Poika tunki kädet taskuihinsa tylsistyneen oloisena.
//sori etten ole vastannut. Kone on reistaillut, eikä ole ollut aikaa vastailla kun on ollut paljon puuhaa//
|
|
|
Post by Nayran on Feb 20, 2009 21:04:38 GMT 3
(( Onnea Ashley, Lachlann taisi juuri ymmärtää, miten Nechalin nimi oikeasti lausutaan. Luultavasti vain tuosta vähän heleämmin, sirommin. x) ))
Nechal kuunteli hiljaa Lachlannin puhetta ja tuon lopetettua tyytyi vain kohauttamaan olkiaan ja hymähtämään. Omituinen mies, totta tosiaan. Iskikö se vielä perään silmäänsä? Mitä sen päässä oikein pyöri? Ei se näköjään johtajaksikaan yrittänyt sen kummemmin pyrkiä, joten koko juttu oli vampyyrille periaatteessa aivan sama. Pitäisiköhän hänen käyttäytyä sen mukaisesti?
Vampyyri asteli eteenpäin täysin rauhallisesti, kunne nainen taas avasi suunsa. Perkele soikoon, oliko se nyt niin hankalaa ymmärtää? Vampyyri vilkaisi toista takanaan, melko väliinpitämättömästi. "Et varmaan niin, mutta sinä tulit tänne nimenomaan auttamaan. Niin että parasta olisi.", Nechal sanoi äänensävyllä joka selvästi kertoi keskustelun loppuneen tähän. Chronon kiinnostuneisuuden alhainen taso tähän juttuun nähden (vaikka olikin kaiketi Rosetten ystävä..) nosti hänen henkistä arvoansa vampyyrin silmissä.
"Oh.. Hei muuten.. Minulla on pieni.. Ilmoitusluonteinen asia.", vampyyri sanoi hiljaa mutisten, kohdistaen puheensa ensisijaisesti Lachannille, muistaen tuon sanat 'ei tarvitse huolehtia hengestä tai suojelusta'. "Tehän kaikki tiedätte että minä olen vampyyri, eikö totta? No, eikö ole aika kummallista, että tässä minä kävelen, kirkkaassa päivänvalossa?" Nechal piti pienen tauon. "Sain Pimeydestä sellaista litkua. Ihan meitä vampyyreja varten. Yksinkertaisesti sanottuna, juo tätä, niin et pala päivänvalossa." Toinen tauko. "Kannan pulloa täällä taskuissani, mutta sitä on jäljellä ihan enään muutama annos. Sen jälkeen meidän täytyy kulkea öisin ja nukkua päivisin. Sille minä en voi mitään, teidän on vain pakko tottua uuteen unirytmiin." Vampyyri lopetti ajatellen, että sieltä tuli jo kaikki tarpeellinen info. Hän todellakin odotta Syaran saapumista porukkaan, rakas ystävä kun voisi olla hänen puolellaan asioissa ja toimia ikään kuin juuri puolestapuhujana.
|
|
|
Post by Nayran on Feb 21, 2009 13:05:23 GMT 3
Tosiaan, Syara ajatteli. Mitä tuo mystinen poikanen oikein söi? Eihän se ainakaan ihminen ollut. Eikä sillä näyttänyt olevan sen kummemmin mitään suurta tarvetta kertoakaan, mikä se oikein oli.. Hankala tapaus. Se tieto pitäisi puristaa Spyrosta ulos ennemmin tai myöhemmin, muuten koko jutusta ei tulisi mitään. "Mitä nyt satut saamaan kiinni?" Haltian heitettyä retorisen kysymyksensä ilmaan, hän kääntyi katsomaan lihahyllyjä. "Lihaako meinaat?" Syara ei voinut olla jatkamatta r-linjalla ja asteli nyt Spyrosta yhä kiinni pitäen lähemmäs lihahyllyjä, hymähtäen. "Minä syön enimmäkseen vain kasviksia ja viljatuotteita. Vihannekset taitavat olla sinulle liian nopeaa saalista, vai mitä?", Syara kysyi samalla tavalla kolmannen kerran, virnuillen.
Haltian päätettyä lauseensa, kaupan ulko-ovi kävi. Sisään astui mustassa kaavussa tepasteleva isokokoinen miespuolinen henkilö. Hänellä oli huppu visusti päässään, alta kykeni kyllä erottamaan punaiset juovat poskissa sekä pirullisen, kulmpahampaallisen hymyn. Se nosti hieman päätään, asetti katseensa suoraan Syaraan. Miehen silmät olivat kokonaan punaiset, mustat pitkät hiukset asettuivat nätisti miehen rinnalle hupun alta. Se nosti käden eteensä, naksautellen pitkäkyntisiä sormiaan.
Syara oli vaiennut heti paikalla ja tuijotti nyt sisään astunutta olentoa. Taníkaan ei näyttänyt kovin iloiselta, vaikka yrittikin, asiakkaansa tähden. "Frazen.", haltia sanoi kylmästi ja venyttäen, ikään kuin tervehtien ja nyökäten päätäänkiin hyvin pienesti samalla. "No. Lanttuhan se siinä.", Frazeniksi osoittautunut mies vastasi, virne yhä kasvoillaan. Se asteli rohkeasti ihan Syaran eteen, tarttuen tuota lujasti leuasta kiinni. "Kuinka uskallat näyttää naamaas täällä? Enkö mä tehnyt ihan selväksi, miten sun tulisi vastaisuudessa toimia, typerys.." Frazen hönkäisi pienen savukiehkuran päin haltian naamaa. Se sai tämän yskimään. Frazen oli kyllä, kuten aikaisemminkin mainittiin, lohikäärme - mutta kiitos Pimeyden monipuolisten litkujen, kykeni hän olla myös tässä paljon käytännöllisemmässä ihmismuodossa, voimineen kaikkineen. Lohikäärmeenä Frazen oli hyvinkin kookas.
Syara irvisti yskittyään, ja kykeni vain sen nojalla että Frazen sen salli, lättäisemään sen käden pois leualtaan. "Minulla ei todellakaan ollut minkäänlaista halua törmätä täällä sinuun, parahin liekinheitin. Tulin vain hakemaan ruokaa matkaani varten ja olen pian lähdössä. Mene pois tieltäni."
Frazen irvisti takaisin, tuhahtaen. "Hah! Käsketkö sä haavanlehti mua? Vuosisadan juttu!" Lohikäärme nauroi kähisten. Se läpsäytti haltiaa muitta mutkitta poskelle, kääntäen sitten katseensa huomattavasti pienempään lajitoveriinsa Syaran vierellä. Hän katseli Spyroa, ikään kuin arvioiden. "Mikä tää on? Miks sulla tällanen on?" Frazen virnisti kumartuen vähän, rapsuttaen Spyroa kaulan alta terävällä kynnellään. "Kuti kuti."
|
|
|
Post by spyrre on Feb 22, 2009 12:59:44 GMT 3
*Purppurapää ei vastannut tällä kertaa sen kummemmin kuin olkapäiden kohautuksella kysymyksiin, haltia näkyi saavan varsin hyvin pääteltyä aivan itsekin mitä hän oli sanonut ilman sen kummempia selityksiä ja astelevan kohti hyllyjä ja orsia joilla roikkui kaikenlaisia lihatuotteita. Tosin Syaran heitto ylivoimaisen ovelista vihanneksista sai sen pärskähtämään närkästyksestä. Ennen kuin poika ehti kuitenkaan tuoda ilmoille sen yhtäläisyyden jonka uskoi havainneensa miehen pitkien korvien ja tämän mussuttaman pupunruuan välillä kolahti ulko-ovi, ja jo hetkeä aikaisemmin vainutut vaikeudet astuivat sisälle. Siinä vaiheessa niin haltian kuin nuorukaisenkin huomio kiinnittyi aivan muualle ja orastava kinastelu kuoli siihen paikkaan. Spyro ei tarvinnut kuin yhden vilkaisun tajutakseen mikä sisään astellut olento oli miehiään ja vielä tuoreessa muistissa ollut varoitus Taní-nimisen naisen suunnalta kertoi sille, että tämä mitä ilmeisimmin oli se tulossa ollut kiistakumppani. Ja oli täysin turha toivo että voisi vain yrittää pysytellä sivummalla jottei pistäisi sen kummemmin häijymmänoloisen vieraan lohikäärmeen silmään, vaan kunhan sai paikallaolijat näkyviinsä tämä asteli muitta mutkitta Syaran luokse, joka ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta kohtaamisesta. Ikävä purppurapäälle, että se itse sattui tällä hetkellä sijaitsemaan haltian käsivarren päässä.
No, olihan se kyllä jo tajunnut ettei kaksikko oikein pitänyt toisistaan, mutta ällistyi kuitenkin tilanteen avointa vihamielisyyttä, kun kyseessä oli kuitenkin vain sattumanvarainen ja pikainen kohtaaminen ostosreissulla. Ja lisää se ällistyi Frazenin hönkiessä ilmoille savua siitä huolimatta että ei ollut edes oikeassa hahmossaan. Tämän ulkonäkö oli muutenkin erilainen kuin mitä purppurapää oli tottunut näkemään... mutta toisaalta, jos se olisi tiennyt jotakin lohikäärmeiden mahdollisuuksisa säädellä olemustaan se tuskin olisi ollutkaan aivan niin hukassa oman tilanteensa kanssa. Joka tapaksessa, ainakin eräs asia selvisi hyvin nopeasti: Spyro ei pitänyt tästä muukalaisesta. Hän oli pitänyt oikeastaan varsin harvoista asioista aikoihin, mutta tämä tapaus tavoitteli toistaiseksi melkein kärkisijoja. Purppurapää alkoi huolestua tilanteesta entistä enemmän kun vanhempi lohikäärme ei näyttänyt antavan periksi vaikka Syara yrittikin rauhoitella tilannetta vaan innostui entisestään kiusanteostaan... eikä Spyrokaan tällä kertaa jäänyt aivan huomiotta niinkuin muiden heidän kohtaamiensa henkilöiden kohdalla. Laskelmoiva tuijotus sai sen perääntymään pienen askelen, mutta lohikäärmeen asennoituminen sai temperamentin kuohahtamaan tällä kertaa melko vaarallisesti. Vaikka purppurapää vielä jotenkin sulattikin sen ranteesta taluttelun, se, että tuo epämiellyttävä muukalainen alkoi vielä ojennella kynsiään oli jo liikaa.* "Hei! Pidä ne käpäläsi itselläs!" *Se ärähti ja yritti tuupata kättä äkäisesti kauemmas. Miten tuo pirulainen kehtasi, oli läpsinyt vielä suippokorvaakin ihan kuin vain huvikseen eikä tajunnut muutenkaan pysytellä kauempana!* "Mikä hitto sua edes nyppii?! Eikö sulla ole mitään muuta tekemistä kuin hyppiä muiden silmille?" *Öh. Taas sitä mentiin. Fiksumpaahan se olisi ollut olla vain hiljaa, mutta ei kai muukalaisen voinut antaa tehdä mitä tahansa mitään sanomatta. *
((Editoin hiukan Spyron repliikkiä, ettei se kuulosta aivan niin röyhkeältä. On sillä nyt onneksi tippa itsesuojeluvaistoa sentään. Tai ainakin sen verran ettei se kyllä ala ensitöikseen uhkaamaan Frazenin käsien katkomisella. <_< ))
|
|
|
Post by ashley on Feb 23, 2009 1:41:40 GMT 3
Haltia näytti olevan yhtä kuuro ruoanlaittokeskustelulle kuin Chronokin. Hän tarkkaili tien reunustamia puita ja kuka tietää, mitä kaikkea hän siellä aisti olevan. Näin lähellä kylää ei ollut yhtäkään kantoa tai ketunkoloa, jonka sijaintia Lachlann ei tuntisi. Nechalin kertoessa asiaansa Lachlann oli miltei häpeissään ja vihoissaan itselleen. Hänen olisi pitänyt huomata tämä seikka aikaisemmin, siis se, että vampyyri oli täällä kirkkaassa päivänpaisteessa. Mikä hänen hoksottimiaan ja tarkkailukykyään vaivasi? Olisi ryhdistäydyttävä. "Se ei haittaa mitään", Lachlann käänsi katseensa rauhallisesti toiseen tämän päästyä loppuun. "Mietinkin, miten olisimme voineet välttää tulen teon muulloin kuin ehkä ruoan valmistuksessa. Mutta tämä ratkaisee asian itsestään. Ja toisekseen," Lechlann virnisti hävyttömän hyväntuulisena, "meidän ei tarvitse vahtia untasi karkaamisen varalta ja jakaa vuoroja, jos kerta se aineesi on lopussa. Toden totta, tämä oli hyvä uutinen. Jatkamme tänä yönä niin kauan kuin tällä nukkumisella jaksamme. " Haltia raapi kurkkuaan mietteliäänä. "Toivottavasti metsästysretkesi voivat olla lyhyitä, toisin sanoen, juot niistä, mitä metsästä ja matkalla yleensä tulee vastaan. Ja ymmärrät varmasti, ettet metsästä yksin. Jotkut meistä tarkkailevat puuhiasi."
|
|
|
Post by Nayran on Feb 24, 2009 22:43:03 GMT 3
Syara oli toki läpsäisystä ärtynyt, ja kerta Frazen oli lohikäärmeenä vahva, myös tuskissaan. Mutta ei mies sitä ulos päin näyttänyt. Se olisi ollut suuren luokan erävoitto tuolle tummanpuhuvalle liskolle. Haltia nykäisi Spyroa kädestä ikään kuin hillitäkseen tätä hieman.
Frazen sen sijaan virnuili pojan temperamentille, sen sijaan että olisi ärsyyntynyt siitä, kuten Syara selvästikin oletti käyneen. "Oletpa sinä äkäinen.", lohikäärme tokaisi väliinpitämättömästi nousten pystyyn. Hän oli myös antanut toisen törkätä kätensä vapaasti pois, tarkoituksenahan oli joka tapauksessa ollut vain ärsyttää. "Sun pikku pupuystäväs tuskin on kertonut sulle, mitä miehiä se oikein on."
"Voi haahaa, mitä miehiä sinä oikein olet? Jätä poika rauhaan, köriläs. Hän ei liity tähän mitenkään, on jo sekaantunut asioihin tarpeeksi." Syara oli närkästynyt ja hieroi poskeaan naama irveessä. "Sitäpaitsi.. Olen varma, että olet kuullut sopimuksestani hänen kanssaan. Minulla on kirja. Sen piti olla tänään, mutta tämä ipana tuli häiriköimään. Joka tapauksessa..", haltia jatkoi teennäisesti, eikä hänen aikeenaan selvästikään ollut jatkaa lausetta pienestä kierosta virneestä päätellen.
Frazen irvisti. Lohikäärme oli ymmärtänyt uhkailun, ja magian ollessa vielä hänen ainoa heikouttensa, päätti hän vetäytyä. "Helvetin noita. Leivon sulta vielä jonain synkkänä päivänä niskat nurin, sen vannon." Frazen vilkaisi vielä vaivihkaa Spyroa virnistäen, vilautti kulmahampaitaan Syaralle ja paineli juttelemaan Tanín kanssa ateriastaan.
Haltia kohautti olkiaan ja laski katseensa väliinpitämättömästi Spyroon. "Tällä kertaa kävi hyvin. Mutta koeta tästä edespäin pitää suusi kiinni ja jättää riitelyt minulle." Syara hiljentyi ja jatkoi lihahyllyjen tutkimista, lopulta päättäen kuitenkin jättävänsä Spyron yksin valitsemaan omat ruokansa, suunnaten sen sijaan itse hakemaan maan ylväitä antimiaan.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 25, 2009 14:51:53 GMT 3
*Se oli varmaan ollut selvää jo jonkin aikaa, että jos nuorukaista lähti ärsyttämään, se kyllä ärsyyntyi eikä sen härnääminen tuntunut olevan edes vaikeaa varsinkin nyt kun sen niskakarvat olivat jo valmiiksi pystyssä muutenkin. Isompi lohikäärme otti sentään onneksi taas etäisyytensä joten purppurapää ei riehaantunut tällä kertaa sen enempää vaikka kirskauttikin hampaitaan ja mulkoili epäluuloisena. Ei poika nyt oikeasti sellaisia harhaluuloja elätellyt että olisi muka pärjännyt jos tappelemaan olisi päädytty, varsinkin kun tiesi mikä Frazen oli, joten se osoitti yllättäen jopa merkkejä jonkinlaisesta itsesuojeluvaistosta... joka kyllä tarkoitti sitä, että se ei ollut aivan niin äkkipikainen reaktioissaan kuin olisi saattanut eikä jatkanut sanaharkkaa. Frazenin tölväisy sai kyllä tummat kulmakarvat kohoamaan hiukan, mutta Syara puuttui asiaan ennen kuin nuorukainen ehti sanoa mitään. Mikä oli..? Mitähän pirua se oli tuollakin kommentilla meinannut, ei hän nyt niin typerä ollut ettei olisi tajunnut itsekin että Syara oli selvästi jonkin asteen maagikko ilman että kukaan alleviivaisi asiaa tarkemmin. Eiköhän tuo ollut sitä tarkoittanut? Levottomuutta herättävä ajatus kyllä, mutta onneksi se noituja ei ollut vielä yrittänyt tehdä mitään epäilyttäviä manauksia kuten siellä aukiolla...
Nuorukainen ei puuttunut kaksikon välillään käyttämään sanaharkkaan vaikka sitä inhottikin tunne että se oli tavallaan piiloutumassa jonkun selän taakse, mennen myös taas hiukan luimistelevammaksi haltian "syytöksistä" aiemman kohtaamisen suhteen. Spyro ei epäonnekseen ollut ollut sokea, mutta ikävä kyllä hän ei ollut myöskään kuuro keskustelulle joka käytiin nyt aivan hänen vieressään. Poika oli aikaisemmin jo epäillyt että haltialla ollut kirja jota tämä oli lukenut olisi saattanut olla ainakin osasyynä miehen reaktioon epäonnekkaan ohikulkijan suhteen ja tuo repliikki taisi tehdä asian harvinaisen selväksi. Sopimus? Kenen kanssa? Mitäköhän siinä pahuksen opuksessa oli niin eeppistä että sen kanssa täytyi suhtautua noin vainoharhaisesti? Oli kyse mistä hyvänsä, se sai purppurapään yllätykseksi Frazenin perääntymään. Katse siirtyi epätietoisena haltiasta riidanhaluiseen lohikäärmeeseen ja sitten takaisin toisen olennon vetäytyessä muualle uhkauksineen, nuorukaisen murahtaessa hiukan moittiville sanoille.* "Hei, se tuli päälle jo ennen kuin mä sanoin yhtään mitään" *jupistiin vastalauseeksi. Mitä hittoa olisi sitten pitänyt tehdä? Antaa olla? No, päästiinpä tuostakin oudosta välikohtauksesta takaisin siihen itse asiaan eli ostoksille. Spyro tosin yllättyi melkoisesti kun Syara äkkiä päätyikin jättämään hänet itsekseen ja maleksivan kauemmas. Kai mies oli huomannut ettei purppurapää ollut kauhean motivoituneeti yrittämässä pakoon varsinkaan täällä ja Frazenin läsnäollessa samassa kaupassa, oikeastaan melkein päin vastoin. Ruskeiden silmien katse kävi varuillaan kookkaassa miekkosessa, pojan sitten alkaessa pienen epäröinnin jälkeen nopeasti etsiä jotain hyllystä kuten oli kehotettu että se voisi saapastella pikapuoliin haltian perään. Se ei kauheasti halunnut jäädä itsekseen vaikka toinen lohikäärme olikin tainnut jo antaa periksi räyhäämisensä kanssa.*
|
|
|
Post by Nayran on Feb 26, 2009 13:02:27 GMT 3
Syara saapui jälleen kasvis/vihannes/hedelmä - osastolle ja huokaisi syvään. Frazen. Pirun Frazen. Tätä hän ei todellakaan tarvinnut, ei todellakaan, ei juuri nyt. Hänellä oli tarpeeksi murehdittavaa. No, toivottavasti köriläs tajuaisi jättää räyhäämisensä lyhyeen, edes kerran. Haltia alkoi pakata tarvitsemiaan antimia omituisen näköiseen lehdistä punottuun säkkiin.
Frazen sen sijaan, jälleen, oli saanut juttusensa Tanín (joka oli hyvin vaivautunut tällä hetkellä) kanssa päätökseen. Ruoka toimitettaisiin muitta mutkitta sinne, minne hän se odottikin tulevan. Lohikäärme oli jo poistumassa liikkeestä, kunnes huomasi nyt yksin olevan Spyron. Mihin suippokorva oli mennyt? Ah.. Ahaa.. Se oli hakemassa itselleen märeksittävää. Hahaa. Ja tuo poikanen oli ihan yksin lihahyllyjen luona. Voi parkaa.
Lohikäärme virnisti ja asteli täten rauhallisesti Spyron taakse, ollen siinä hetken hiljaa. "Tuo tuolla ylähyllyllä, vasemmalla. Se on parasta.", Frazen sanoi hiljaa, vilkaisten vaivihkaa Syaraa. Nyt olisi hieno tilaisuus tehdä haltian elämästä edes hitusen vaikeampaa. "Vaikka kaikista alimmalla hyllyllä oleva onkin mukavaa pureskeltavaa, eikä lainkaan niin veristä." Syaran poistuttua lähistöltä, oli lohikäärmekin selvästi rauhallisempi, mikä sinäänsä oli harvinaista Frazenin kaltaiselta mieheltä.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 26, 2009 16:58:04 GMT 3
*Purppurapää silmäili hyllyä rannettaan hieroskellen kahden vaiheilla sen kanssa miten toimisi. Toisaalta ajatus, että joku jota hän ei tuntenut millään tavalla ja joka oli vain napannut hänet mukaansa tuosta vain ostaisi hänelle jotain oli niin pirun outo, että se epäluuloinen ja itsepäinen osio nuorukaisen aivoissa sai hänet vastahakoiseksi haluamaan mitään. Mutta toisaalta, jokin toinen pieni pääkopassa naputtava ääni huomautti, ettei hän kyllä saavuttaisi yhtään mitään tälläkään. Piti ottaa mitä sai, varsinkin kun haltia itse oli tähän kehottanut, joten kyse ei ollut tässä murusten kerjäämisestäkään... ja oikeasti, koska hän edes oli viimeksi syönyt kunnolla? Olihan siitä jo aikaa... ja vaikka Spyro ei sentään nälkäkuoleman partaalla ollut vaikkakin laihassa kunnossa, ei pitkään ruoatta oleminen nyt koskaan ollut millään tavalla miellyttävää. Olento ei koskaan ollut ollut mikään kovin hyvä vastustaman ruoan kiusausta varsinkaan jos ei keksinyt mitään erityisen hyvää syytä kieltäytyä siitä, joten varsin pian se päätyi noudattamaan jälkimmäistä toimintakaavaa ja kurottautui poimimaan lihapakkausta hyllyltä. Hajusta päätellen kyseessä saattoi olla kimpale lammasta, mutta kaikki tässä paikassa tuntui haisevan hiukan erilaiselta kuin mihin purppuratukka oli tottunut, joten se ei voinut olla täysin varma. Ehkä kyseessä oli sittenkin vuohta, tai... no, oliko sillä oikeastaan niin väliä. Ja pitäisi varmaan ottaa kuivalihaakin, joka säilyisi pidempään vaikkei ollutkaan niin hyvää kuin tuore....
Tässä vaiheessa pohdintojaan se tosin harhautui ajatuksistaan tajutessaan että joku seisoi hänen takanaan. Spyro kääntyi nopeasti katsomaan äänen suuntaan ja löysi sen äskeisen varsin isottelevan lohikäärmeen vetelehtimästä vähän matkan päästä. Tosin, nyt mokoma käyttäytyi huomattavasti vähemmän päällekäyvästi. Öh, mitäs tämä nyt oli? Oliko se sanonut..? Nuorukainen astui varmuuden vuoksi askelen kauemmas, räpäytti muutaman kerran silmiään epätietoisena, vilkaisten sitten sinne mainitulle ylähyllylle.* "Eh... Tuota.. no, kiitos?" *Se päätyi sanomaan kun ei keksinyt parempaakaan, ja oikeastaan kurottinkin ottamaan mainitun lihanyytin nuuhkaisten sitä hiukan. Liha vaikutti kai ihan hyvältä. Spyro kohautti hiukan olkapäitään, vaihtoi ottamansa lihan tähän uuteen jos ei huomannut siinä mitään sen epäilyttävämpää alkaen sitten hivuttautua Syaran suuntaan. Kohta sitä kai oltaisiin jo lähdössä, eikä hänellä oikeastaan ollut mitään suurempaa syytä tai intoa alkaa puhella huonon ensivaikutelman antaneen lohikäärmeen kanssa vaikka tuo vaikuttikin nyt erilaiselta kun haltia oli muualla. Ilmeisesti kaksikko ei sitten vain pitänyt toisistaan?*
|
|
|
Post by Nayran on Mar 1, 2009 13:08:00 GMT 3
Frazen kohautti olkiaan; normaalisti hän olisi raivostunut tuollaisesta epähuomioinnista mutta oli nyt jo sen verran rauhoittunut ettei sitä tehnyt. Sen sijaan lohikäärme lähti astelemaan ovea kohti, vilkutti Tanílle ja poistui sitten lopulta kokonaan. Olipahan hänestäkin taas päästy, ainakin toistaiseksi.
Syara sen sijaan asetteli vielä viimeisiä marjoja lehtipussiinsa, kääntäen katseensa lähestyvään Spyroon neutraalilla ilmeellä. "Oletko valmis?", haltia kysyi nousten pystyyn ja sulkien pussinsa. Hän katsoi lihaa pojan kädessä ja normaalisti olisi irvistänyt tuomiten, mutta päätti olla tälläkertaa kohtelias. Olihan poika kokenut hänen seurassaan jo vaikka mitä. Haltia kääntyi vielä hakeakseen toiselta hyllyltä leipää.
Mies asteli pussinsa kanssa Tanín luo, olettaen Spyron jo automaattisesti häntä seuraavan. Haltia rupatteli vielä hetkisen, Frazenistakin, maksaen sitten ottamansa asiat, hyvästellen tummanpuhuvan naisen ja poistuen liikkeestä. Spyrolle Taní oli antanut kassalta oman pussukan lihaa varten, ihan vain että se pysyisi tuoreena.
Seuraavana oli tosiaan kohteena varustekauppa, jonne ei ruokakaupan luota ollut paljoakaan matkaa. Syara oli jo taasen ehtinyt tottua Pimeyden kummallisiin asukkaisiin, se vei aina aikansa, olivathan he niin kovin erilaisia kuin toisella puolella. Kerran haltialle oli käynyt niinkin, että tilanne oli vice versa. Pitkän vierailun jälkeen Pimeydessä, oli hankala omaksua jälleen Althiaran 'normaallimmat' asukkaat.
Koko matkan varustekaupalle haltia ei vaivautunut puhumaan Spyrolle mitään, mietti vain itsekseen. Ovella kun vihdoin oltiin, Syara avasi sen ja jähmettyi niille sijoilleen. Kauppa oli täynnä varjoja. Punasilmäisiä, mykkiä, salaperäisiä tummia varjoja. "Missä-..", haltia aloitti, aikeinaan kysyä, mitä kaupan oikealle omistajalle oli käynyt. Hänkin oli, yllätys yllätys, Syaralle läheinen ja hyvä ystävä. Muuan varjo tiskin takana kuitenkin vaiensi hänet, simppelisti nostamalla kättään sen merkiksi, että nyt pitäisi olla hiljaa. Haltia teki työtä käskettyä ja kuittasi koko tilanteen olkien kohautuksella. Varusteet olisi joka tapauksessa ostettava. Niinpä mies asteli peremmälle, koetti väistellä varjoja (vaikka ne läpikuljettavia olivatkin) ja etsiskeli hieman uudelleenjärjestetystä kaupasta tiettyjä nuolia, joita vain Althiarasta sai. Huomionarvoista oli se, että mies piteli Spyroa tällä kertaa olkapäästä kiinni - oli itse asiassa pitänyt heti kauppaan saapumisen jälkeen. Niin vihuliaisia ja arvaamattomia nämä tummat olennot olivat. "Katsele ympärillesi. Valitse, mitä tahdot. Hae ne. Ja ole hiljaa. Olisi hyvä, jos kykenisit taistelemaan, kuten luultavasti kaikki muutkin saattueesta, mutta ei se ole pakollista. Jos et ole siihen tottunut." Haltia oli kumartunut hieman, jotta kykeni kuiskaamaan äskeisen puheenvuoronsa tuon korvaan.
(( Edit ~ kirjoitin jatkoa vuorolle, nyt kun ehdin. ))
|
|
|
Post by spyrre on Mar 2, 2009 13:30:54 GMT 3
*Spyro vilkaisi vielä olkapäänsä ylitse oudoksuvasti Frazenin poistuessa kaupasta olematta alkuunkaan varma mistä hitosta äsken oli ollut kysymys. Tuommoinen epämääräinen käytös jossa ensin häijyiltiin ja sitten yhtäkkiä pyrittiin avustamaan parhaiden ruokien ostamisessa sai sen ymmälleen (vaikka se oikeastaan saattoi sortua pieneen ailahtelevuuteen välillä itsekin), mutta vaikka se olikin suhtautunut vieraaseen lohikäärmeeseen varauksella se ei näyttänyt olevan kovin kaunainen siitä ensimmäisestä leimahduksesta huolimatta. Niin metsä vastasi kuin sinne huudettiin ja ilmeisesti näin oli ainakin jossakin määrin purppurapäänkin kohdalla. Se ei loppujen lopuksi ollut erityisen riidanhaluinen jos sitä ei härnätty, sillä oli vain taipumus joutua helposti puolustuskannalle. Moinen äkillinen avuliaisuus olisi voinut tosin olla epäilyttävää jos Spyro olisi pysähtynyt ajattelemaan asiaa tarkemmin, mutta se ei vain nähnyt mitään jäynää mitä Frazen olisi voinut saavuttaa. Tämä oli kuitenkin poistunut suosiolla ilman sen enempää rähinää. Nuorukainen kohautti olkapäitään työntäen asian sitten mielestään ja asteli vähän matkan päähän odottelemaan että Syara saisi kasviksensa pakattua. Haltia sai vastaukseksi nyökkäyksen kysyessään lähtövalmiutta ja vaikka mies taisikin näyttää hiukan hapanta naamaa purppurapään eväille nuorukainen ei tainnut sen kummemmin laittaa tätä merkille. Se seurasi ihan taluttelematta haltian perässä Tanín luokse ja vaikka jäikin hiukan kauemmaksi se ei tainnut olla aivan niin tulisilla hiilillä kuin kenties aikaisemmin päätettyään naisen ulkonäöstään huolimatta melko vaarattomaksi. Hupun alta mutistiin jopa kiitos, vaisu sellainen mutta kuitenkin, kun ostoksille ojennettiin pussikin jonne paisti ja kuivaliha pakattiin. Muuta kassiahan purppurapäällä ei sitten ollutkaan.
Ulkona matka jatkui vaiteliaissa olosuhteissa vielä kolmanteen paikkaan. Nuorukainen kummasteli tätä hiukan mutta ei sitten sanonut itsekään mitään, kääntäen enneminkin huomionsa seuraavaan rakennukseen jota kohti oltiin menossa. Spyro puolittain jo odotti näkevänsä uuden tumman haltian tämänkin putiikin tiskin takana, joten hän yllättyi melkoisesti saatuaan silmiinsä nuo lukuisat läpikuultavat varjo... olennot? Se ei olisi ollut edes aivan varma mahtoivatko ne olla edes eläviä, ellei yksi niistä olisi heilauttanut hiljentävästi kättään Syaralle tämän yrittäessä kysyä jotakin. Edes haltiamies ei ollut täysin perillä tilanteesta tämän yllättyneestä olemuksesta päätellen, eikä tapa jolla tämä oli napannut varuillaan nuorukaista olkapäästä myöskään luvannut hyvää. Epäröinnistään huolimatta tämä kuitenkin astui sisälle, jälleen varsin epätietoisena silmiään räpyttelevä purppurapää mukanaan. Näitä Syara ei tainnut tuntea niinkuin aiempien kauppojen omistajia? Ja ilmeisesti piti myös olla hiljaa jostain syystä. Jotain tuntui olevan muutenkin nyt vialla. Spyro suhtautui näihin otuksiin melkein enemmän kummastuksella ja varovaisuudella kuin samanlaisella epäluulolla niinkuin tummiin haltioihin aiemmin, mutta ei myöskään oikeastaan halunnut koskea näihin kävellessään ohitse peremmälle. Se vilkaisi haltiaa tämän puhuessa, mutta kääntyi sitten silmäilemään varuillaan lähintä varjoeliötä. Kaikesta tästä pahaenteisyydestä he aikoivat kuitenkin asioida täällä? Päätä nyökäytettiin hiukan, olennon rypistäessä kulmiaan repliikin loppupuolella. Olisi hyvä jos kykenisit taistelemaan kuten kaikki muutkin saattueesta? Spyro kirskautti hampaitaan.* "...mä olen tottunu juoksemaan." *Se murahti, ei melkein edes ääneen, onnistuen kuitenkin kuulostamaan niin kyyniseltä ettei moisen olisi edes uskonut kuuluvan purppurapään listoille. Spyro ei oikeastaan välittänyt kuuliko haltia vai ei, alkaen etsiskellä katseellaan tarpeellista tavaraa jotka hakisi, sitä uutta vaatetusta nyt lähinnä. Mitään aseita se ei kuitenkaan edes yrittäisi ottaa, tuosta puolittaisesta kehotuksesta huolimatta.*
|
|
|
Post by Nayran on Mar 2, 2009 19:48:19 GMT 3
(( Neljä päivää ja ylikin taas vierähtänyt -> vastaan Nechalilla~ ))
Totta puhuen, Nechal oli hieman ymmällään haltian reaktiosta. Ei haittaa? Yöllä kaikki tulisi olemaan toisin täällä Althiarassa. Se olisi täysin erilaista kuin päivällä liikkuminen, tosiaan. Vahtimiskommentille vampyyri sen sijaan irvisti. "Joopa joo. Ainahan minä voin lähteä lätkimään yöaikaankin, ei minua mikään estä. Kuka teistä muka minut saisi kiinni? Olen nopea." Sen sijaan metsästysretkien vahtivuoroille, no, vampyyri irvisti kahta kauheammin. "Anteeksi nyt vain, mutta mitä-..", Nechal ehti jo aloittaa, mutta kuittasi asian murahtamalla. Turhaa se kai kuitenkin olisi ollut, kiukuttelu.
Porukka siis aikoi asettaa unirytmiään jo nyt hieman myöhempään? Kai se oli sitten hyödyllistä antaa tarkempaa tietoa. Piru vie, se siitä salaperäisyydestä. Toivottavasti Syaralla kestäisi vielä kauan aikaa saapua. "Litkua riittää vielä kahden päivän ajaksi, ehkä vähän vajaiksi sellaisiksi. Jos alan kiemurrella ja krampata niin kannattaa varmaan kantaa minut varjoon...", vampyyri mutisi hiljaa, potkaisten edessään olevaa kiveä kerran ja uudemmankin. "Mihin me siis olemme nyt menossa? Emme varmaan vielä mihinkään pitkälle ainakaan, Syaran takia?"
|
|