trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 30, 2009 17:01:51 GMT 3
Palkkasoturi katseli rialia hetken aikaa ihan vaiti ja uusin silmin. Rialin takeltelevat sanat siitä, miksi tämä oli lähtenyt alun perinkin ja jättänyt kotinsa taakseen, olivat herättäneet miehessä ajatuksia. Siksi Malekkin oli lähtenyt. Kokemaan asioita, näkemään asioita. Se sama polte ajoi häntä eteenpäin yhä edelleen; hän halusi nähdä ja kokea aina vain enemmän. Mikään ei ollut tarpeeksi.
Mutta ennen kaikkea rialia, kuten miestäkin, ajoi eteenpäin halu todistaa, että siitä on johonkin. Se tiesi, ettei ollut vain tyhjänpäiväinen elollinen ja sille ei riittänyt, että se tiesi sen. Se halusi muidenkin tietävän.
Jossain syvällä sisimmässään vanha palkkasoturi ihaili nuoren, tai mistä se tiesi miten vanha tuo otus oikeastaan oli, rotan tavoitetta. Hän tiesi, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuosta otuksesta tulisi vain ruma, juoppo, paheellinen ja suurimman osan ajastaan persaukinen otus, jolla ei lopulta olisi elämässään yhtään mitään muuta, kuin unelmansa. Vuosienkin jälkeen se kuumeisesti etsisi uusia kokemuksia, uusia asioita, uusia tienoita. Kaikkialla sitä ajaisi eteenpäin sama alkeellinen halu todistaa olevansa enemmän, kuin mitä on. Sen motivaatio olisi vaan hiukan muuttunut. Ennen se teki sen, jotta muut tietäisivät. Silloin se tekisi sen todistaakseen itselleen, että siitä on oikeasti enempään, kuin tähän.
Palkkasoturi käänsi katseensa tiehen ja totesi hiljaa, melkeinpä lempeällä äänellä: "Päättymättömän tien valitsit." Ehkei se kertoisi rialille mitään nyt, mutta kyllä se joskus avautuisi. Sillä ehdolla, että tuo nyt edes muistaisi sitä enää huomenna.
|
|
|
Post by submarine on Feb 1, 2009 16:29:35 GMT 3
Iksaa ei ollut varma, mutta mies kuulosti aavistuksen suopeammalta. Kukaties tämä oli ymmärtänyt, ettei hänellä ollut mitään tekemistä näiden muiden kanssa. Hyvä sinänsä, sillä hänellä ei ollut. Ei mitään, hän vain sattui olemaan samaa lajia. Tavallaan hän oli pettynyt näihin rottiin, ne tuntuivat olevan pelkkiä irvikuvia kaikesta vähänkin oikeasta. Pelkkiä elukoita, vaikkei hän voinutkaan sanoa, että olisi halunnut olla kuin ihminen. Ei tietenkään, mutta hän halusi olla, kuin rial, ei kuten nämä. Tälläkin, jota hän kantoi, oli varmasti jotakin tauteja. Ja rotasta puheenollen se alkoi muutenkin jo osoittaa hieman enemmän elonmerkkejä, vaikka mihinkään se ei ollut juoksemassa vielä hyvään hetkeen.
Iksaa ei ollut oikeastaan edes varma, miten hyvin saisi kysyttyä toiselta rotalta mitään. Siitä puhumattakaan, että hän oli tullut juuri seivästäneeksi sen, oli hän todennut jo hyvä hetki sitten näiden rottien puhuvan huonosti. Hän ymmärsi kyllä hieman, mutta se oli karkeaa, ja suurimman osan ajasta niiden tuntui olevan vaikea ilmaista itseään hiemankaan monimutkaisemmissa asioissa. Yksinkertaisesti sanoen niillä ei ollut aikaa siihen, eikä siksi välineitäkään. Iksaalla ei ollut aavistustakaan siitä, miten nämä rotat saivat aikaan mitään, eikä se näyttänyt kiinnostavan niitäkään. Ilmeisesti ne eivät edes saaneet, tai ainakaan hän ei ollut nähnyt mitään siihen viittaavaakaan.
"Pelkkä penikka. Narttupenikka, typerää", rotta totesi, vaikuttaen selvästikin näräiseltä sanomastaan. Ja hän olikin, se tuntui vähintäänkin järjettömältä. Kotona keskenkasvuiset pidettiin edes jokseenkin suojassa, etenkin nartut. Siinä ei ollut mitään sen mutkikkaampaa, kuin että mitä nuorempi oli, sitä paremmin sai terveitä penikoita. Iksaasta tuntui yksinkertaisen järjettömältä laittaa keskenkasvuisia rottia, etenkin narttuja, johonkin tällaiseen. Olkoonkin aikomuksena, mikä oli, ei siinä silti ollut järkeä. Varsinkin, kun tämä oli lisäksi laiha ja heiveröinen muutenkin. Älytöntä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 4, 2009 19:59:50 GMT 3
Malek vilkaisi rottaa tuon puhuttua, muttei vastannut mitenkään. Kenties se johtui siitä, ettei hän oikeastaan tiennyt mitä rotta oli sanoillaan tarkoittanut. Narttupenikoista se kuului puhuvan, mutta Malekista tokaisu kuului olevan täysin irti asianyhteydestä.
Malekin siirryttyä hiljaiseen kävelemiseen Zinja jättäytyi muuleineen vähän taaemmaksi. Nyt kun isä näytti jo jollakin tapaa hyväksyvän kanssakäymisen rialin kanssa voisi tyttö käyttää tilaisuutta hyväkseen puhuakseen. Niinpä hän yskäisi käteensä ikään kuin herättääkseen rialin huomion ja sanoi sitten: "Onko sinulla nimi? Tai en tiedä, onko teillä nimiä. Mutta jos on, niin miksi sinua kutsutaan?" Zinja kysyi. Hän ei edes vaivautunut peittelemään sitä, ettei tiennyt oliko tuo kumma rial kyllin 'sivistynyt' kantaakseen nimeä. Hän ei ollut koskaan kuullut täkäläisten rialien kutsuvan toisiaan millään nimillä. Se nyt saattoi johtua ihan siitäkin, ettei hän niiden kanssa suuremmin ollut tekemisissä. Kuten muutkin, hän mieluummin vältteli niitä. Niistä oli vain haittaa. Varkaita ja huijareita ja selkäänpuukottajia.
|
|
|
Post by submarine on Feb 4, 2009 22:37:46 GMT 3
Iksaa ei nähnyt suurempaa haittaa siitä, että kertoisi nimensä. Jos nyt tarkkoja oltiin, se oli annettu hänelle muutenkin, eikä hän itse ollut sitä tehnyt, joten eipä ollut hänen asiansa salatakaan sitä. Sitä paitsi siitä voisi kukaties olla hyötyä. Jostain syystä. Korkeintaankin se olisi vain ja ainoastaan harmitonta. Eihän se kauhean hyvä nimi ollut, hänelle oli kai annettu huonompi ja paremmat säästetty muille, mutta eivät ihmiset sitä kuitenkaan tienneet. "Iksaa", Rotta totesi, osoittamatta oikeastaan kiinnostusta ihmisten nimiin. Oikeastaan hän oli jo kuullut ja unohtanutkin ne, joten tuskinpa kertaaminen mitään muuttaisi. Ihmisille nimet olivat kaiketi helppoja - tai siis näiden nimet, hänen oli vaikea edes sanoa niitä. Oikein tai muutenkaan. Ihmeellisiä mongerruksia nekin.
Kun päästiin lähemmäs majataloa, jonne oli matka, kävi melko selväksi, että rottien hyökkäys oli jättänyt sinnekin jälkeensä. Ainoa ikkuna oli varmasti maksanut rahaa, ja jonkun epäilemättä suureksi harmiksi siitä oli paiskattu nyt läpi pihalla makaava, mitä ilmeisimmin kuollut rotta. Ovikaan ei ollut paikoillaan. Ulkona oli jonkin verran väkeä, ja kaikilla oli aseet kourassa. Iksaa arvaili, että mitään hyvää ei ainakaan hänelle olisi täällä luvassa, mutta takaisin kääntyminen oli vielä huonompi ajatus. Ainakin ihmisiä oli vähemmän, ja hän oli ilmeisesti saanut matkaseuransa edes jokseenkin vakuuttuneeksi siitä, että oli eri maata. Eikä majatalo muutenkaan näyttänyt nyt niin murjotulta, kukaties kostonhimoakaan ei löytyisi valtavasti...
Iksaa totesi olevansa iloisesti väärässä, kun ilmeisesti varsijousesta ammuttu vasama napsahti tiehen ikävän lähelle. Melko tarkasti, matkaa oli vielä hyvin. Hän jätti hienoudet sikseen ja loikkasi muitta mutkitta tien sivuun heinikkoon. Paha kyllä siellä oli vettä nilkkaan asti.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 5, 2009 22:41:24 GMT 3
Zinja vaikutti tyytyväiseltä saadessaan tietää rotan nimen. Ilmeisesti ainakin tällä rotalla siis oli sellainen. Tyttö painoi asian mieleensä tulevaisuuden varalta. Hän hillitsi halunsa kysellä muita kysymyksiä, sillä he alkoivat lähestyä majataloa. Jo pitkältä saattoi havaita, että sen pihalla oli porukkaa. Majatalon ulkonäöstä päätellen tuholaisongelmalta ei oltu vältytty täälläkään. Malek vilkaisi mukana tulevaa kahta rottaa sivusilmällä. Voisi tosiaan muodostua pieneksi ongelmaksi raahata noita mukana. Mies ei kuitenkaan ollut valmis luovuttamaan vielä. Tuo toinen osaisi ehkä kertoa, tai ainakin näyttää, mistä käsin rottapoppoo toimi ja mikä niiden perimmäinen idea oli. Mitä Malek nyt oli ympärilleen kylässä katsellut, niin rotat keskittyivät tappamaan ihmisiä. Hän ei nähnyt yhdenkään ryöstävän mitään. Ne vaan silmittömäm raivon vallassa silpoivat kaikkea edelle osuvaa iästä, sukupuolesta tai vastustuksesta huolimatta.
Mitä lähemmäs mentiin, sitä epävarmemmaksi Malek tästä kaikesta kävi. Hän siirtyi kävelemään lähemmäksi Zinjaa siltä varalta, että homma äityisi kaikesta huolimatta rumaksi. Ja ilmeisesti se olisi sitä hyvin pian tekemässä, sillä vastaanottokomitea päätti juhlistaa heidän tuloaan köyhän miehen nuolisateessa. Vasaman iskiessä tantereeseen lähellä rottia ja muulia Malek nosti kummatkin kätensä ylös: "Jumalauta! Älkää nyt helvetti viatonta rei'ittäkö! Tulemme kylästä, pormestarin asialla. Mukana on yksi paskarotta vankina ja toinen varmistamassa, että se molopää ymmärtää, mitä siltä kysellään." palkkaspoturi selvensi. Hän oli pysähtynyt, ihan vain siltä varalta ettei selitys kelpaisi. Väkisin oli turha edes yrittää taivutella noita yhteistyöhön. Mahdollisesti Malek olisikin saanut iskettyä muutaman alas, muttei kaikkia missään tapauksessa. Osa varmasti osaisi noita aseitaan käytelläkin.
|
|
|
Post by submarine on Feb 5, 2009 23:35:08 GMT 3
Tulipa sekin sitten todettua, ettei ollut hyvä loikata ojaan, kun toisella kädellä raahattiin rottaa, ja toisessa oli keihäs. Iksaa ei ollut varma, kumpi oli oikeastaan tullut kumman päälle loppujen lopuksi, mutta solmussa oltiin joka tapauksessa - etenkin kun keihäs oli sotkeutunut vielä mukaan. Toinen rotta rääkyi järkytyksestä ja ilmeisesti kivustakin, ja Gruut näytti olevan tien reunalla jälleen villiintymisen partaalla, mutta oli se siltikin parempi, kuin saada vasama silmien väliin. Mahdollisesti tosin täytyisi alkaa ryömimään pois paikalta - ja sitten kadottaisiinkin oikeasti. Mikään ei ollut tämän arvoista.
Ilmeisesti ymmärrys siitä, että mukana oli ihmisiäkin, joita ei ilmeisesti pidetty esimerkiksi vankeina, sai aikaan jotakin, sillä ainakaan kukaan ei ampunut enää uudelleen. Ensimmäisen sinkauttanut tosin tyrkytti varsijoustaan jollekulle, ja otti vastaan toisen, mitä varmimmin ladatun. Kaiketi tämä oli myös joukon johtaja, sillä mies käski jotakin kaukaa, ja sen seurauksena joukosta erkani keskenkasvuinen poika, joka luikki kohti saapujia. Tämä oli likainen, ja tämän kalpeilla kasvoilla oli hämmentynyt, pelokas ilme. Silmät ammottivat aukinaisina ja suu oli unohtunut auki. Kädessään tämä puristi kuitenkin puukkoa, kuin mitäkin suurta asetta.
Likainen pikkupoika hivuttautui askel askeleelta kohti miestä ja tyttöä - ja ilmeisen tietoisesti myös ojaan loikanneita rottia. Tämä empi, vilkaisi majatalon suuntaan, päätti sitten ilmeisesti tämän olevan pienempi paha ja sopersi ilmoille värisevällä äänellä: "Mitä rottia? Miksi? Miksi se... se pormestari haluaa... jotain?"
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 6, 2009 0:22:28 GMT 3
Zinja oli siirtynyt vasaman maahan iskiessä jonnekin isänsä ja muulin taakse ja kyyhötti nyt siellä kumarana, vaikuttamatta kuitenkaan ihan tavattoman säikähtäneeltä. Tämä taisi olla hänelle jollakin tapaa jopa arkipäivää. Olihan hän nyt sentään palkkasoturi hänkin, vaikkakin ilmeisen turha kaikessa muussa, paitsi haavojen paikkaamisessa.
Malek mulkoili poikaa tekemättä elettäkään mihinkään suuntaan. Hän ei halunnut säikytellä kakaraa liikaa, juoksisi vielä karkuun ja saisi nuo hullut syytämään lisää nuolia niskaan. Mies kuunteli pojan kysymykset vaiti ja viittasi sitten ojanperukoille rottien suuntaan: "Kylän pormestari haluaa kuulustella toista noista rotista. Toinen on muualta tullut, kesy rotta." Malek selosti. Hän toivoi todella, ettei se mukavampi talttahammas vetäisi kaalia nenäänsä moisesta tokaisusta. Olisi kuitenkin huomattavasti helpompaa hyväksyä kesy rial, kuin oikeamielinen rial. Ensimmäinen kun tuntui täkäläisistä vielä jollain tapaa uskottavalta.
"Emme voi ylpyä kylässä, koska sikäläiset kuitenkin hankkiutuisivat eroon kummastakin, kuten varmasti ymmärrätte itsekin. Pitäisi saada tuo paskiainen säilöön jonnekin, missä sitä ei yön aikana silvota tuhannen vituiksi. Käy kertomassa se noille ja sano, että voidaan maksaa yöpymisestä ihan normi hinta." Malek totesi.
|
|
|
Post by submarine on Feb 6, 2009 15:55:45 GMT 3
Pikkupoika katseli silmät yhä ymmyrkäisinä ja vähä-älyisen näköisenä, mutta ilmeisesti tajusi kuitenkin, mistä oli kyse - tai sitten nyökytteli muuten vain. Tämä vilkuili myös hermostuneesti kumpaakin ojassa retkottavaa rottaa, ja vielä reilusti hermostuneemmin sitä, joka oli vielä tien reunalla. Kun ne alkoivat rämpiä ylös toisen kiskomana, tuli tälle melkoinen kiire palata kertomaan, miten asiat olivat. Keskenkasvuinen kipitti melkoista vauhtia menemään takaisin majatalolle ja nähtävästi toisti kuulemansa tämän lähettäneelle, varsijousella hosuneelle miehelle.
Kun ilmeisesti ei oltu tulossa elävältä nyljetyiksi tai rei'itetyiksi, alkoi Iksaa nousta ojasta. Mitään helppoa se ei ollut, kun mukana piti vetää vielä toinenkin, mutta kun keihään ja säkin heitti jo valmiiksi tielle, onnistui se kuitenkin. Ja rehellisesti sanoen hän ei varonut kiskomaansa läheskään niin paljoa, kuin olisi voinut. Se nyt kuitenkin oli yrittänyt tappaa hänet, tai ainakin olisi yrittänyt tilaisuuden tullen, ja säälistä huolimattakin hän tunsi pientä halveksuntaa tätäkin kohtaan. Hetken ähinän, puhinan ja kivuliaiden vinkunoiden jälkeen hän sai kuin saikin hinattua itsensä ja nartun ylös ojasta, ja seisoi taas tiellä. Nyt hän tosin oli mustelmiensa lisäksi kurainen ja valui vettä. Mutta ainakaan vasamaa rinnassa ei vielä voinut lisätä luetteloon.
Poika palasi hetkeä myöhemmin, ja nyt tällä oli naamallaan jo jokseenkin järkyttynyt ilme - ja tukka sekaisin ja poskella helakka jälki. Kaiketi tämä oli osoittanut mieltään jostakin, ja saanut nopeasti kuriinpalautusta. "Sanoo... sanoo että... hinnat ovat nousseet. Paikat ovat rikki, että pitää maksaa tuplahinta, ja rotista vielä tuplahinta siitä, ja... sitten vielä hyökkäyksen takia lisää. Ja - se sanoo! - rikkoutuneesta vasamasta pitää maksaa korvaus, tai muuten voi pitää rahansa ja häipyä nyt heti", nulikka sopersi, selvästikin järkyttyneenä siitä, että todella joutui sanomaan sen kaiken. Tämä näytti siltä, että valmistautui saamaan elämänsä pieksäjäiset nyt heti - tai siis välttämään ne, eli jännittymään valmiiksi juoksuun.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 10, 2009 23:29:23 GMT 3
Malek kuunteli pojan selostukset ja muuttui sana sanalta tyrmistyneemmäksi, Pojan päästyä loppuun asti mies nosti katseensa kauempana seisoviin ja näytti näille hyvin tunnettua, likaista käsimerkkiä. Sen tehtyään mies potkaisi tomua poikaa kohti ja ärähti tälle: "Käske niiden imeä kyrpäänsä. Sano, että maksan normihinnan meistä kahdesta ja hiukan plussaa, mutta rotista en maksa latiakaan. Ne on ulkona kuitenkin koko ajan, tai tallissa. Jos pääsevät talliin, niin maksan saman hinnan kuin muulista. Ei ne sen enempää tilaa vie. Ja tähdennät niille vieläm että ellei ne halua joutua selittelemään huomenna vartijoille, miksei ne tehneet yhteistyötä pormestarin käskyä toteuttavan kanssa, niin paree antaa se yöpymispaikka." mies uhosi.
Zinja katseli tapahtumaa muulin takaa. Neuvottelu ei oikeastaan eronnut niistä lukuisista, joita he vuoden aikana kävivät ties mistä asiasta. Yleensä homma alkoi molemminpuolisella kiristyksellä ja kiskonnalla, eteni lopulta sovitteluun ja sitten päädyttiin johonkin tulokseen, johon kumpikaan ei ollut tyytyväinen, mutta jonka kanssa saattoi elää. Tai sitten alettiin tapella ja vedettiin toisia turpaan. Tai sitten juotiin yhdessä ja aamulla ei maksettukaan mitään, kun eihän kaverilta voi pyytää hintaa. Ei ainakaan ihan normihintaa.
Zinjaa ei suuremmin olisi huvittanut nukkua seuraavaa yötä erämaassa ihan vain niiden rottienkin takia. Samasta syystä myös Malek halusi majatalon suojiin.
|
|
|
Post by submarine on Feb 11, 2009 0:26:34 GMT 3
Poika näytti hetken siltä, kuin ei olisi tiennyt, pitäisikö vastata vai ei, mutta näytti sitten muistavan vielä jotakin tärkeää, joka oli ilmeisesti unohtunut puhtaasta itsesuojelusta, jos ei muuten. "Niin juu... ne olivat ne toiset rotat, noista joutuu... joutuu maksamaan... kolmekymmentö. Kummastakin." Nulikka ei jäänyt odottelemaan vastauksia, vaan kääntyi kuin iskettynä ja juoksi kuin olisi äkkiä huomannut kusiaisten kiipeilevän koipea pitkin ylös. Tämä ei selvästikään aikonut jäädä katsomaan, miten pahasti oli mennyt yli kärsivällisyyden. Joka tapauksessa aivan varmasti pahasti, sen päättelyyn ei olisi tarvittu edes puolikkaita aivoja.
Poika ilmeisestikin selvitti seikkaperäisesti saamansa vastauksen passittajalleen, sillä kaukaakin saattoi nähdä, kuinka mies läpsäytti tätä avokädellä päälaen ylitse. Lapsi oli laitettu asialle, ja nyt mentiin pienen neuvonpidon jälkeen itse perässä - tosin kolmen muun kanssa. Joukon johtaja ei ollut pisimmästä päästä, tai siitä harteikkaammastakaan, ja ontuikin hyvin selvästi, mutta silti tällä oli silti tämän olemus vaati sitä tiettyä kunnioitusta, jota annettiin joukon kovimmalle. Lähempää katsottuna joukkoa vetävä oli autenttisen Kuiva Paskiainen. Joko tämä ei syönyt kunnolla, tai sitten miehen suolistossa oli enemmän matoja, kuin tyhjää. Joka tapauksessa tällä oli ilkeä, pistävä katse ja kasvojen ympärille pingottuneen nahan läpi kauniisti paistavat poskipäät. Huolestuttavaa sinänsä, ettei mies ollut kaiketi neljääkymmentäkään. Tämän takana ja vierellä tulevat näyttivät lähinnä perusluokan pukareilta. "Poika sanoo, että täällä ei suostuta ehtoihin. Ja oli kuulemma käsketty tehdä jotakin. Ja uskottu, että me olemme kaikki kusipäisiä idiootteja", Kuiva Paskiainen totesi rahisevasti. Tämän sanoja painotti huomattavasti yhä ladattu, ilmeisen raskas varsijousi. Sellainen, joka olisi varmaankin voinut rikkoa ohuehkon oven. Rintalastasta puhumattakaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 15, 2009 11:25:09 GMT 3
Malekin suu jäi auki pojan juostessa karkuun. No jo oli niin maan helvetion naurettavaa touhua! Hän polttaisi koko paskan, ja tekisi vuotia noista mulkuista ja myisi vuodan sen jälkeen nahkurille laukkuja ja reppuja varten. Hampaitaan kiristellen palkkasoturi jäi odottamaan jatkoa. Sitä näyttikin pian tulevan. Kauempana käytiin taas jonkinsortin "keskustelu", jonka jälkeen, arka poikaparka jätettiin taakse ja sen sijaan tultiin paikalle ihan itse. Noh, nyt sentään päästiin ihan kasvoista kasvoihin puhumaan.
Lähestyvässä miehessä ei ollut mitään hurmaavaa. Tuo näytti olevan niin laiha ja kuiva ja kulunut, että oli ihme, miksi mokoma enää oli edes pystyssä. Tai siltä se Malekista vaikutti. Ihan pahasta tahdosta se varmaankin hengissä pysyi, muita selityksiä ei ollut. Mulkaistuaan varoittavasti rottia mies astui yhden askelen eteenpäin rinta rottingilla. Ilmeisesti Kuivan Paskiaisen paha karma ei purrut häneen. Kuivan Paskiaisen aseen paha karma sen sijaan puri, mutta harvemmin kukaan oli matkalaista ensinäkemältä ampumassa. Siihen Malek luotti nytkin. Murha oli aina murha.
"Näppärä poika kaikin puolin. Viesti kulkee muuttumattomana ja sellasta." Malek vastasi miehen sanoihin. Hän jatkoi heti perään: "Ehtoihin ei suostuta, koska ovat perseestä. Ja helvetit minä alan maksaa kiskurihintoja siitä, jos joku paskarotta on tullut ja laittanut tönön remonttiin. Ja sitä paitsi, ollaan edelleen kylän isojen kihojen asialla. Voittehan te toki meidän tästä häätää tai laittaa vaikka vasamaa rinnuksille, mutta eipä se sitä rottaongelmaa mihinkään vie. Ja vaikeutatte samalla niidenkin harvojen elämää, jotka oikeasti sille asialle aikoisivat jotain tehdä. Eikä ne tykkää siitä kuiteskaan, mitä niitä tunnen." Malek sanaili. Aivan kuin pormestari nyt olisi ollut minkään sortin tuttu ja aivan kuin hän olisi edes tiennyt, mitä tuo ajattelisi, jos heidän joku tappaisi. Toteaisi varmaan jotta perkele ja jäisi kiroamaan kurjaa kohtaloaan paskaläävän ylimpänä ihmisenä ja koko kylän ainoana selkärankaisena, joka edes yritti saada asioita paremmalle tolalle.
"Kyllähän me maksetaan, ei se siitä kiinni ole. Mutta ei tässä nyt puolen vuoden säästöjä mukana kanneta. Joku roti siihen hinnoitteluun."
|
|
|
Post by submarine on Feb 15, 2009 14:00:27 GMT 3
Kuiva Paskiainen näytti hetken vähintäänkin raivostuneelta vastaväitteistä. Tämä oli mahdollisesti sitä tyyppiä, joka tapasi saada tahtonsa läpi - tai sitten sitä, joka ei koskaan saanut. Hassua kyllä, kumpikin ääripää kelpasi tässä kohden hyvin ilmeiden puolesta. Kuiva Paskiainen kiristeli nyt myöskin hampaitaan ja tämän katse kapeni uhkaavaan tapaan. Joko tämä äkkiä kuivui silmissä lisää, tai sitten nahka ei oikein riittänyt ilmeisiin, ja joutui venymään luiden ylitse äärimmilleen pelkästä irvistyksestäkin. Hetken mulkoilun jälkeen Kuiva Paskiainen kohotti vihaisesti sormen ylös, kuin olisi torunut niskoittelevaa pikkupoikaa - sitä ainoaa, joka tätä mahdollisesti totteli. "Minä tunnen pormestarin, runkkari. Oltiin samassa helvetin armeijassa, samassa saatanan komppaniassa. Minä pelastin sen hengen kerran, että älä ala puhumaan mitään paskaa, persreikä. Minulla meni juuri elanto ja koti remonttiin, tässä ei paljoa vittuiluja kaivata. Jos ei miellytä, voitte vaikka nukkua ulkona. Minua ei kiinnosta tuon rotan aivojen vertaa, paljonko minä sinulta aion sinun paskaisia killinkejäsi ryövätä, eikä muuten kiinnosta Klingeäkään. Viimeksi kun tuli vilkaistua, niin teitä kusimunia oli reilusti jäljellä."
Iksaa seurasi kauempaa ja pientä reilusti suuremmalla varauksella, kun Kuiva Paskiainen sortui jonkinlaiseen kirosanojen tulvaan, kun ei enää saanut jatkettua ajatustaan. Hän kuuli monta uutta, joita ei vielä tiennyt. Paskiainen papatti kirouksia, kuin olisi myllystä pyöritetty. Niitä vain tuli, ja joko tämä oli alkanut toden teolla nimitellä Maa.. Mee.. Mah... No-Sitä-Jotain, tai sitten tämä oli saanut jonkin kohtauksen. Hän yritti kuitenkin joka tapauksessa näyttää mahdollisimman huomaamattomalta ja mahdollisimman vähän rotalta, joka seisoi epävakaan ja raskaasti aseistetun miehen edessä ja joka kanniskeli toista rottaa ja jonka jalkojen juuressa pyöri kolmas. Se oli melko vaikeaa. Se oli oikeastaan mahdotonta. Sen verran älykäs hän kuitenkin oli, ettei todellakaan mennyt sanomaan mitään.
"Että niin. Rahat vai painutteko helvettiin?" Kuiva Paskiainen lopulta sai katkaistua kiroilunsa. Tämän selväjärkisyydestä ja tasapainoisuudesta ei antanut kovin hyvää kuvaa sekään, että kaikkea järkeä ja alkeellisintakaan itsesuojeluvaistoa vasten miehellä oli käsi koko ajan liipasimella - ja varsijousi osoitti ties minne. Raskas varsijousi ei koskaan ollut mikään kovin jäykkä, sen verran oli jännitystä, mutta hengenvaarallisesta viritelmästä ei näköjään oikeasti piitattu. Jos Kuivassa Paskiaisessa koskaan oli tasapainoa ollu edes leveäpohjaisen kupin pitämiseen pystyssä, oli äskeinen varmaankin sitten potkinut koko systeemin hajalle. Läähättäminenkään ei varmasti ollut selväjärkisyyden merkkejä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 15, 2009 14:34:29 GMT 3
Malek ei ilmeisesti myöskään ollut ihmisiä, joille usein väitettiin vastaan. Mies punehtui uhkaavan paljon, toisen avautuessa ja nimitellessä. Vai olivat oikeen tuttavia pormestarin kanssa. Ha, tuo kuiva paska tuskin oli armeijaa nähnytkään. Ja jos olikin, niin ainakin se oli silloin ollut hitosti paremmassa kunnossa. Nyt se oli omassa kuivuudessaan helvetin säälittävä. Paha vain, että sen ase ei ollut, vaikka osoittikin jonnekin ihan muualle kuin kohteeseensa. Malek mietti, maksaisiko vaivaa lyödä mieheltä pää perseeseen. Moinen tuskin kuitenkaan pidemmän päälle kannatti. Kuten sanottua, murha oli aina murha ja helvetti, hän halusi ne rahat tästä keikasta.
"Näytänkö minä siltä, että minua kiinnostaa sinun surkea elämäntarinasi?" Malek hymähti ja sylkäisi maahan, kuin olisi katsellut jotain tosi kuvottavaa: "Vitut minä haluan edes yöpyä sinun läävässäsi. Sen sijaan menen nukkumaan muualle ja kun saan palkkani tästä keikasta, tulen kuselle etupihallesi ja ajan sen jälkeen pois kultaisilla vaunuilla. Mutta sen minä sanon, saatanan korvallinen perse, että milläs aiot majatalosi korjata, jos ajat kaikki matkalaiset pihaltasi ylikorkeilla hinnoilla? Vai liikkuuko niitä täällä niin ruuhkaksi asti, ettei meinaa sisälle mahtua?" Malek nosti leukaansa ylpeästi ja huitaisi kädellään Zinjan suuntaan: "Jatketaan matkaa ja yövytään muualla. En maksa kiskurihimtaa siitä, että joudun jakamaan vuoteeni lutikoiden kanssa."
Zinja patisti muuliin vauhtia ja ohjasi sen ainakin viiden miehen mitan päästä ohi Kuivan Paskiaisen ja sen mukana tulleiden rakkarien. Malek ei kenties noita suuremmin pelännyt, mutta Zinjalla ei ollut mitään syytä olla pelkäämättä. Kuiva Paskiainen oli aika vakuuttava noin kuivaksi mieheksi, ja sillä oli ikävän raskas asekin ja kaikkea.
|
|
|
Post by submarine on Feb 15, 2009 15:09:13 GMT 3
"Hyvä! Painu helvettiin, saatanan runkkari rotannuolija!" Kuiva Paskiainen kiljui, kun oltiin ilmeisesti tultu neuvotteluiden - jos niitä nyt hyvällä tahdollakaan sattoi sellaisiksi sanoa - päähän. "Jos näen vielä, ammun sinulta pään halki, paskainen palkkasoturi! Raahaa saastaiset elukkasi pois, tai tapan nekin! Minä tapan kaikki!" mies karjui kuin, kuin hullu. Järki oli lopulta melko höllässä kiinni, ja tältä se oli näköjään nyhdetty nyt sitten irti. Varsijousikin alkoi heilua edestakaisin melko hälyttävällä tavalla.
Iksaa ei ainakaan tarvinnut enempiä pyyntöjä häipyä. Kuiva Paskiainen oli melko selvästi sekaisin, eikä ollut paljoakaan epäilyksiä siitä, mitä ammuttaisiin ensin. Gruut näytti olevan sitä mieltä, että huutavalta ihmiseltä olisi ollut paras nyhtää kurkku auki ja irti saman tien, mutta hän piti sen hiljaa ja töykki sitä liikkeelle. Toista rottaa raahaten ja omaansa töykkien Iksaa kiersi hyvin lähellä No-Sitä-Jotain, pysytellen tämän kintereillä. Jälkeen ei todellakaan huvittanut jäädä. Siitä huolimattakin hän vilkuili taakseen mennessään, ja oli valmis loikkaamaan johonkin suuntaan, jos varsijousi liikkuisi hiukkaakaan liikaa hänen suuntaansa. Tämä oli vielä äskeistäkin vähemmän viehättävä tapa kuolla.
Taakse jäävä Kuiva Paskiainen kiljui jotakin siihen suuntaan, että tappaisi kaikki palkkasoturit ja rotat maailmasta ja kusisi päälle, perkele jumalauta saatana.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 24, 2009 16:11:43 GMT 3
Malek jupisi jotain erinomaisen rumaa ja melko väkivaltaista matkalla poispäin. Helvetti, jos kukaan ei olisi nähnyt niin hän olisi nuijinut tuon miehen suohon! Vastenmielinen kuiva paska, toivottavasti tukehtuisi kurjuuteensa saatana. Jollei hän olisi saanut tästä paljon paljon kilisevää rahaa, hän olisi jättänyt rottaongelman riehumaan tänne ihan siitä sairaasta ilosta, jonka sai kuvitellessaan Kuivan Paskiaisen kaatuvan niiden talttahampaisiin.
"Nukumme yön taivasalla." Malek murahti. "Poiketaan vähän matkan päähän tiestä, muttei kauas."
Zinjasta ajatus erämaassa nukkumisesta nyt, kun rotat olivat riehuneet kaupungissa, oli vastenmielinen. Mutta järlevästi ajateltuna; tuskinpa ne kimppuun kävisivät ainakaan heti. Ne eivät tuntuneet olevan liikkeellä varastamismielessä vaan ihan yksinkertaisesti tappaakseen ja aiheuttaakseen sekasortoa. Yhden käpäisen retkueen teurastaminen tien viereen ei varmasti palvellut niiden tarkoitusperiä. Jos niillä nyt niitä oli. Ne olivat vain rialeita! Eivät rialit suunnitelleen mitään. Ne olivat tyhmiä vaistonsa varassa eläviä eläimiä.
Paitsi nyt tietenkin tämä uusi. Tämä eteläinen rial. Se näytti aika erilaiselta. Zinja oli jopa melko varma, että se ajatteli jokseensakin rationaalisesti. Mielenkiintoinen otus.
Malek löysi sopivan paikan hetken kävelyn jälkeen. Edelleen rumasti jupisten hän alkoi kiskoa telttaa Rusinan selästä ja lyödä kiiloja maahan. Zinja päätti pysytellä kauempana ihan vain siksi, ettei suututtaisi isää jollain tavalla enempää. Sitten tuo alkaisi huidella ja haukkua ja Zinja ei pitänyt siitä. Malekin sijaan hän päätti sitten tarkastella rialeita. Se haavoitettu roikkui edelleen hengissä mukana.
"Puhuuko se sinulle mitään? Tai siis, mitä luulet? Osaako se edes puhua? Tai oikeastaan, millä tavalla te kommunikoitte keskenänne? Mitä se kaikki erilainen vikinä tarkoittaa?" Zinja kyseli. Hän nojasi muulin kylkeen ja tarkkaili rialeita ylisuurilla silmillään uteliaana. Häntä ei kyllä missään tapauksessa voinut sanoa viehkeäksi vastakkaisen sukupuolen edustajaksi. Hyvä, kun sellaiseksi tunnisti.
|
|