trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 22, 2008 17:12:31 GMT 3
Alkusyksy oli jälleen totuttuun tapaan ollut silkkaa vesisadetta ja mutavelliä. Sitä se oli nytkin, vaikka aurinko yritti muodon vuoksi välillä paistaa pilvien takaa. Yrityksestä huolimatta maa oli ja pysyi vetisenä. Koko kylä näytti peittyneen enemmän tai vähemmän mutaan ja likaan. Kadulla juoksevat lapset olivat saastaisia ja siellä täällä maata tonkivat siat vielä saastaisempia. Huolimatta kurjasta säästä kylä oli kuitenkin hyvin eläväinen; ihmiset raahasivat kärryjään läpi mutaisten pikkuteiden ja parveilivat torilla ostamassa ja myymässä milloin mitäkin. Nahkuri oli työn touhussa ja sepänpajalta kuului kalsketta. Innokas apuri raahasi aina välillä sisältä pajan eteen muutaman kattilan tai hiilihangon ja vei osan vanhoista tavaroista vastineeksi takaisin sisälle. Hinta ja tarjonta vaihtui sen mukaan, miltä ostaja vaikutti.
Haisevalla kylänraitilla oli tällä kertaa vähän enemmän resuisen näköisiä aseistettuja sotureita, kuin yleensä. Ne liikkuivat yleensä pareittain tai pienessä porukassa ja pyörivät torin ilmoituskorokkeen ympärillä. Korokkeella tarkoitettiin tässä tapauksessa muutamasta laudasta kyhättyä astinlautaa, jonka päällä puhuja erottuisi väkijoukosta edes hiukan. Kuulopuheiden perusteella näillä main voisi olla palkkamiekan hommia tarjolla. Suurin osa töistä hankittiin kiertelemällä majataloissa kyselemässä ja kuuntelemalla torilla ilmoituksia. Isommissa kaupungeissa oli enemmän ja tuottoisampia töitä, mutta niitä oli paljon harvemmassa kuin kyliä. Matkalla kaupungista toiseen saattoi aivan hyvin tarkistaa, josko matkan varrella olisi tarjolla jotakin pientä hommaa. Senpä takia Malekkin oli sattunut paikalle. Hän tarpoi eteenpäin märkää ja liukasta tietä ja raahasi ohjista mukana ruskeaa, ilmeisesti melkoisen vanhaa muulia. Otuksen selässä oli tavaraa vähemmän, kuin miehen selässä. Mikäli omisti minkäänlaiset silmät, tajusi heti, mikä Malek oli miehiään. Hänellä oli vanha, aivan liian hienon näköinen levykyrassi, siihen ja toisiinsa täysin epäsopivat lommoiset olkasuojat kummassakin olkapäässä, sekä sääriä ja käsivarsia suojaamassa vielä raudalla vahvistetut nahkasuojat. Nekin oli varmaan valmistettu ainakin kolmessa eri paikassa. Selässä roikkui kilpi, jossa oli jonkinlainen haalistunut vaakuna. Sen verran monimutkaisella kuvalla ja kirkkailla väreillä se oli koristettu, että ilmeisesti se ei ainakaan Malekin suvun vaakuna ollut. Vyöllä roikkui nahkahihnoilla kiinnitetty, aikojen saatossa tummunut mutta hyvin pidetty aamutähti. Se kilahteli jokaisella ontuvalla askelella.
Malek oli yksi palkkamiekoista. Yksi niistä pahanilmanlinnuista, joiden ilmestyminen yleensä viimeistään kertoi, ettei mennyt hyvin. Kaikenlainen konfliktintapainen houkutteli häntä kuin hunaja kärpäsiä, sillä konfliktit tarkoittivat rahaa. Rahan perässä oli hyvä matkustaa; ainakaan ei voinut syyttää päämäärättömyydestä. Vaarallinen elämä oli toki vienyt veronsa; Malekin nenä oli vino ja poskessa oli ruma ja röpelöinen arpi. Ohjia pitelevässä oikeassa kädessä oli vain kolme sormea; etusormi ja keskisormi loistivat poissaolollaan. Peukalostakin näytti puuttuvan pää.
Miehen ja hänen muulinsa takana laahusti eteenpäin melko heiveröinen nuori. Ensinäkemältä tätä saattoi luulla pojaksi, mutta tarkempi tarkastelu antoi aiheen olettaa toisin. Mustat hiukset oli kynitty lyhyeksi ja kasvot olivat kalpeat ja laihat. Suuret harmaat silmät tuijottivat muulin perää poissaolevina. Iso reppu kilisi ja kolisi ja luiseville lanteille sidotun vyön lukuisista pidikkeistä roikkui pusseja ja muutama erikokoinen huhmar. Tytönkin kasvoilla oli arpi, ohan hiusrajassa. Vaikutti siltä, että joku oli joskus yrittänyt leikata irti hänen päänahkaansa huonoin tuloksin. Arpi jatkui otsasta päälaelle asti.
Resuinen kaksikko saavutti torin pian. Malek pysäytti muulin ja tyrkkäsi sen ohjat kovakouraisesti tytön käsiin: "Oleppa vaihteeksi hyödyksi, Zinja, ja etsi sille vettä."
Laiha tyttö muljautti silmiään, mutta lähti kuitenkin taluttamaan muulia torin reunalla sijaitsevalle kaivolle päin.
|
|
|
Post by submarine on Dec 22, 2008 19:09:30 GMT 3
Kaivolla näytti olevan jo enemmänkin hulinaa, kun tyttö oli taluttamassa muulia sitä kohti. Mistään mukavasta jutustelusta ei ainakaan ollut kyse, möykkä ja ärinä kiirivät hyvän matkan päähän. Eikä väkikään näyttänyt miltään juoruämmien joukolta. Tarkalleen ottaen kyseessä näytti olevan lähinnä miesväkeä, ehkäpä vajaa kymmenen, kaikki kyläläisiä ja kasvoilla ankaraa vihaa. Muutama pui nyrkkiä - yhdellä oli jopa kirves - ja muut vain huusivat sille, minkä olivat kaivoa vastaan piirittäneet. Kiinni nämä eivät vielä ainakaan olleet käyneet, mutta äänistä päätellen pidettäisiin kohta perinteinen ja juurensa jaloon esiaikaan johtava lynkkaus.
Sitä, mitä väki piiritti, saattoi helpoimmin kuvata kaiketi kahdeksi rotaksi. Kumpikin niistä vain oli julmetun suuria, ja toinen seisoi kahdella jalalla. Toinen oli suuren koiran kokoinen, mutta muuten kaikin puolin tavallinen jyrsijä - jos nyt mikään riitti tekemään jostakin niin reilusti liian suuresta "muuten tavallista". Tarkalleen ottaen väki siis piiritti rialia ja jotakin valtavaa rottaa. Rialilla oli keihäs, jota se puristi hermostuneena, ja sen rotta nousi aina välistä uhkaavasti pystyyn, kun joku väkijoukosta tuli liian lähelle. Jyrsijät oli selvästi saarrettu kaivoa vasten täysin vasten tahtoaan.
"Saatanan pedot! Uskalsitte sitten yrittää täälläkin!" joku kyläläisistä ärähti huitoen nyrkillä ilmaa. Tämä astahti eteenpäin, kuin olisi aikonut työntää kummankin rotan kaivoon, mutta pysähyi kuitenkin hermostuneen ärähdyksen saatteleman keihäänkärjen kääntyessä tämän vatsaa kohti ja ylisuuren rotan vetäytyessä loikkaan. Ei ollut suurikaan arvoitus, miksei kukaan ollut vielä todella tehnyt mitään, vaikka rotat olikin saatu sopivasti nalkkiin. Kyläläisistä yksikään ei halunnut olla se, joka kaatuisi keihäänterä vatsassa maahan, kun muut hakkaisivat hengen pois kummastakin. Tai se, jolta koiraa suurempi jyrsijä repisi kurkun auki sormen mittaisilla hampailla. Mutta poiskaan ei aiottu päästää, se oli varma. Ja siksi koko tilanne oli pelkkää huutelua ja ärisemistä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 22, 2008 19:53:16 GMT 3
Zinja näki aluksi piiritetystä vain vilauksia. Koska se oli jotain karvaista, hän ihan ensimmäiseksi oletti sen olevan jonkinlainen eläin. Kun joku sitten astui oikealle ja joku vasemmalle sen verran, että väliin muodostui hetkeksi melkein kunnollinen aukko, näki Zinja, että kyse todellakin oli eläimestä. Tai itse asiassa eläimestä ja jonkinlaisesta puolieläimestä. Zinja oli nähnyt rialeita ennenkin, mutta tämä poikkesi niistä muista. Tällä näytti olevan mukanaan yksi sellainen jättirotta, ilmeisesti lemmikkinä. Tai niin Zinja päätteli, sillä kaksikko näytti pitävän toistensa puolia näitä ihmisiä vastaan.
Hetken aikaa Zinja katseli tilannetta syrjemmältä. Malek olisi käskenyt jättää sekaantumatta. Hänen mielestään jokainen piti huolen itsestään ja tovereistaan. Jos alkoi tunkea nokkaansa liikaa muiden asioihin, oli hyvin pian nokkaa köyhempi. Malek ei kuitenkaan ollut tässä juuri nyt, ja Zinjan kävi tuota kummallista rialia vähän sääliksi. Olivathan ne yleensä varkaita ja huijareita, mutta tuolla oli lemmikkikin. Tyttö ei ollut koskaan nähnyt rialeilla minkäänlaisia lemmikkejä, joten tämä oli varmaan erilainen rial. Zinja oli aina ollut kiinnostunut erilaisista, kummallisista asioista ja hän olisi ihan mielenkiinnosta halunnut tutustua tähän otukseen paremmin. Ellei muuten, niin ihan kysyäkseen, mikä hitto se oli.
Päätettyään, että hankkiutuisi juttusille tämän oudon rialin kanssa Zinjalla oli kuitenkin pieni ongelma; kaikki ne miehet siinä edessä. Hän oli tuskin viittätoista kesää ja vielä tyttökin. KUKAAN noista ei kuuntelisi häntä. Niinpä hänen pitäisi keksiä jotain, millä kiinnittää noiden miesten huomio. Mieluiten nopeasti, tai hänen mielenkiinnonkohteensa löytyisi seuraavassa hetkessä kaivosta. Zinja ei kuitenkaan olettanut voivansa tehdä mitään suurempaa, kuin harhauttaa hiukan. Loppu olisi kiinni rialista itsestään. Mietittyään vähän aikaa Zinja päätti tehdä jotain, mitä jokainen nainen osasi. Hän hivuttautui vähän lähemmäksi tuota miesjoukkoa, niin että oli kosketusetäisyydellä, otti hyvän asennon ja alkoi sitten kiljua kurkku suorana. Vanha muuli kavahti kauhuissaan pystyyn ja karkasi kauemmaksi. Yhdellä kojulla heräteostoksilla ollut Malek kääntyi ympäri ja tiputti kantamansa ruokapussin maahan. Häneltä meni kolmesta viiteen sekuntia rynnätä paikalle aamutähti kourassa: "No mitä helvettiä?" "Joku noista kähmi minua!" Zinja parahti itkuisena ja osoitti sormella kaivolla olevaa miesporukkaa: "Kun yritin mennä muulin kanssa kaivolle!"
Malek kääntyi tuijottamaan kaivolla olijoita suorastaan murhanhimoisesti. Nikotteleva Zinja toivoi aikaansaaneensa sen verran sekaannusta, että rial voisi luikkia hämmennyksen aikana tiehensä.
|
|
|
Post by submarine on Dec 22, 2008 20:22:15 GMT 3
Miesjoukko vilkaisi hieman hämmentyneenä, kun vieressä olikin äkkiä kirkuva tyttö. Nämä tuijottivat hetken tätä, mutta näyttivät sitten kaikki päättelevän, että tämä oli vain järkyttynyt kauhean ja verenhimoisen petorotan ja sen vähintään yhtä kammottavan lemmikin johdosta, ja kääntyivät takaisin piirittämäänsä kohti. Tai ainakin olisivat kääntyneet, ellei korviin olisi kantautunut ikävän puoleinen syytös. Se sai jokaisen käännähtämään takaisin tyttöä ja tämän vierelle ilmestynyttä miestä kohti melkoisella vauhdilla ja vilkuilemaan toisiaan. Paljon oli ainakin olkien kohauttelua, jos ei mitään muuta. "Tässä mitään olla kähmitty, plikka valehtelee", yksi miehistä ärähti, mutta tajusi sitten reilusti raavaamman ja reilusti vähemmän mukavan näköisen tapauksen tulevan kohti. "Ihan oikeasti..." tämä lisäsi varovaisemmin perään.
Iksaa näki tilaisuutensa selvitä tästä kaikesta hengissä ja jokainen raaja tallella. Rotalla ei ollut aavistustakaan siitä, miksi juuri täällä hänen kimppuunsa oli käyty näinkin murhaavasti, eikä esimerkiksi viskottu vain kauempaa mädillä vihanneksilla tai jotakin, mutta kuten aina, oli se oikeastaan yhdentekevää. Ainakin siis sen rinnalla, miten välttyisi tulemasta hengiltä poljetuksi. Jotakin häikkää oli äkkiä ilmaantunut miesten piirin ulkopuolelle, ja hetkittäisesti nämä olivat kiinnostuneet muustakin. Miehet olivat kuitenkin sen verran tiukasti yhdessä, ettei näiden ohi pääsisi mitenkään pelkällä nopealla pyrähdyksellä. Tässä tarvittiin hieman jotain muutakin. Katsottuaan tilannetta ruhtinaalliset kolme hetkistä sivummalta Iksaa teki nopean suunnitelman, ja pyöräytti keihään ympäri. Ja sillä hetkellä, kun kohti marssiva mies kävisi näihin kiinni, iskisi rotta kaikin voimin suurinta miehistä takaraivoon. Tässä ei ollut oikein aikaa olla hellävarainen.
"Ei olla tuohon koskettu, se valehtelee", yksi miehistä tuhahti suunnilleen yhtä vankasti, kuin hiiri kissan edessä. Mutta kohotettiinpa silti nyrkkejä pystyyn, ilmeisesti pelkän ylivoiman vuoksi jos ei muuten. Nämä eivät selvästikään aikoneet aivan heti häipyä työllä ja tuskalla nurkkaan ajetun rottansa kimpusta vain, koska joku pikkulikka valehteli.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 22, 2008 20:53:01 GMT 3
"Enkä valehtele!" Zinja valitti ja sai vaivalla tihrustettua muutaman kyyneleen. Tämä oli tietenkin Malekille, kuten Zinja oli ajatellutkin, aivan tarpeeksi. Huolimatta edessä olevasta ylivoimasta mies marssi kohti kuin härkä, jonka edessä joku oli heilutellut lakanaa, ja nosti sitten nyrkkinsä pystyyn. Toppuutteluista ei paljoa siinä tilanteessa välitetty; kukaan ei tasan tarkkaan kävisi käsiksi hänen kasvattiinsa silloin, kun hän oli paikalla. Ei kävisi luvan kanssa eikä varsinkaan ilman. Tällaiset perverssit siat tarvitsivat kunnon opetuksen.
Kun Malek kävi iskemään ensimmäistä rystysillä vasten nenärustoa, Zinja perääntyi taaemmaksi ja yritti nähdä rialia tämän kaiken takaa. Hän luotti siihen, että Malek pitäisi kyllä huolen itsestään. Mieshän nyt sentään tappeli työkseen ja vastassa taisi olla vaan muutama hiukan väkivaltaisempi kyläläinen. Ja mikäli kahakassa nyt halkeaisi huuli, niin Zinja voisi sitten hoitaa sen kuntoon ja kehuskella vuolaasti, kuinka hieno ja voimakas ja kaikin puolin mahtava isä hänellä oli. Se saisi Malekin tyytyväiseksi ja mokoma selkaus olisi sillä hyvä.
Kenties tämä tällainen ajattelu oli vähän julmaa, mutta tappelemaan Malek nyt oli tullut muutenkin. Eikä Zinja tietenkään olisi mitään tällaista keksinyt, mikäli olisi ihan oikeasti pelännyt Malekin hengen tai terveyden puolesta. Tai no... hengen puolesta ainakaan.
|
|
|
Post by submarine on Dec 22, 2008 21:10:05 GMT 3
Kun ensimmäinen rusahdus, huudahdus ja karjaisu kuuluivat, iski Iksaa kaikin voimin ylhäältä alas. Kovapuinen keihäänvarsi ja kallo kohtasivat kaikin puolin mukavasti, niinkin että rotta pelkäsi hieman jo aseensa puolesta. Se kuitenkin kesti, ja sai isketyn painumaan älähtäen matalaksi kädet suojanaan. Iksaa ei tuhlannut aikaansa, vaan survaisi keihäänperän toisen miehen alaselkään, onnistuen vieläpä osumaan melko keskelle. Kumpikaan isketyistä ei ollut koskaan minkäänlaista oikeaa kahakkaa edes nähnyt, ja miehet jäivät kepeiden pyörähdysten ja vastaiskujen sijaan voihkimaan paikoilleen. Se oli kuin kutsu survoa näitä pois tieltä mahdollisimman nopeasti, ennen kuin joku saisi sekaannukseen tarpeeksi tolkkua tajutakseen jotakin. Ikävä kyllä äkillinen huitominen oli kutsu myös Gruutille.
Iksaa ei ollut suuremmin ehtinyt edes ajatella sitä, että kaikella todennäköisyydellä hänen jättiläismäinen rottansa unohtaisi kaikki empimiset sillä silmänräpäyksellä, kun alkaisi oikeasti tapahtua. Ja niin se heittikin. Vinkuen raivokasta kuoleman sointua valtava jyrsijä sinkosi päin lähintä miestä, kaataen tämän maahan painon ja iskun voimasta ja yllätyksen avustamana. Eikä se arkaillut käydä kiinni huitovaan mieheen, ennen kuin tämä tajusi tilanteesta yhtikäs mitään. Iksaa ei ehtinyt tehdä asialle juuri nyt mitään; ainakin kaksi kyläläisistä oli tajunnut, mitä oli meneillään, ja toisella oli kirves. Kun hän nopeasti vikaisi, olis Gruut iskenyt valtavat hampaansa läpi epäonnisen toisesta kädestä ja potki kaikilla neljällä jalalla. Ja riepotteli, riepottelu oli aina se pahin. Sillä ne rikkoivat luita ja repivät raajoja riekaleiksi. Kuten kiljuminen kertoikin.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 22, 2008 21:24:18 GMT 3
Malekille oli täysin hämärän peitossa, mistä se helvetin iso rotta siihen tupsahti. Hän ei ollut nähnyt mitään rottia missään. Hänellä oli ollut liian kiire mäiskiä ensimmäistä vastustajaa naamaan ja sen jälkeen toista vatsaan. Hyvin se oli onnistunutkin, sillä nämä tosiaan olivat ihan tavallisia kyläläismiehiä. Näiden kokemus tappelusta rajoittui muutamaan kännisekoiluun paikallisessa juottolassa. Kokeneemmat olivat kenties tapelleet naapurikylänkin kapakassa. Kaiken kaikkiaan Malekilla oli selkeä yliote. Siitä huolimatta hänkin sai muutaman iskun sinne tänne ja hampaat kolahtivat ikävästi yhteen jonkun iskiessä leukaan. Suuhun tulvahtava veri ja ikävä kipu poskessa kertoivat, että tuli varmaan purtua palanen poskesta irti.
Nyt se iso rotta kuitenkin oli aika lailla ikävästi jonkun kyläläisen kimpussa. Malek halusi vaan mahdollisimman kauas siitä, ja heittipä hän älähtäen yhden kyläläisen itsensä ja rotan väliinkin. Ihan vain varmistaakseen, että ylikasvaneella tuhoeläimellä olisi jotain muuta tekemistä kuin hänen kimppuunsa loikkiminen. Ihan varmuuden vuoksi takaisin vyölle laitettu aamutähti sai osakseen hiukan haparoivaa hipelöintiä; mikäli tuo talttahammas kaikesta huolimatta päättäisi valita juuri hänet seuraavaksi kohteekseen, niin hän iskisi sen pään jauhoksi.
Zinja oli tällä välin saanut haettua muulin. Hän katseli kauempaa nyt jo laajempaa huomiota herättänyttä tappelua ja toivoi, että miehet tajuaisivat lopettaa rettelön jo sen alkumetreillä. Sen rialin lemmikkirotta näytti ainakin saaneen huomiota osakseen. Kaikki halusivat vaan mahdollisimman kauaksi rotasta ja se oli omiaan sammuttamaan kahakan alkuunsa. Osa sivullisista haki keppejä ja pitkävartisia luutia, jotta maassa makaava kyläläinen saataisiin pelastetuksi. Niillä oli kai vain tarkoitus hakata jättiläisrottaa silmittömästi ja toivoa, että se lopettaisi touhunsa alkuunsa.
|
|
|
Post by submarine on Dec 22, 2008 21:48:57 GMT 3
Gruut aiheutti vielä lisää hämminkiä raastaessaan henkeä pois maahan kiskomaltaan mieheltä. Iksaa oli hyvin selvillä siitä, että tämä ei todellakaan unohtuisi, eivätkä seuraukset todellakaan olisi hyviä. Hänenkin kimpussaan olleet kyllä hajaantuivat, mutta lähinnä selvästikin pelastaakseen sen piruparan hengen, jonka toisesta kädestä tuskin olisi enää paljoa lähellä. Rotta olisi laskenut tämän kuitenkin onnekkaaksi, yleensä ne koettivat käydä kiinni niskaan - kuten varmasti nytkin, huitova käsi oli vain ollut helpompi. Mutta siitä tuskin olisi mitään iloa kenellekään koko kylässä. Etenkin nyt, kun tästä tulisi aivan varmasti koko kylän asia.
Iksaa olisi voinut juosta nyt, ja jättää väkijoukon paljon kiinnostuneemmaksi siitä, miten valtava ja verta vinkuva rotta saataisiin irti repaleisesta ja runnotusta, yhä kirkuvasta miehestä, ja melko varmasti paeta hyvän matkaa ennen kuin kukaan oikeasti edes pohtisi perään lähtemistä. Ja jos hän ei juoksisi, niin piakkoin paikalla olisi vartijoita ja sellaisia, jotka suolistaisivat pari kyläläisiä murjonutta rottaa ilman sen suurempia. Juokseminen olisi todellakin ollut järkevää. Mutta kun Iksaan vaakakupissa olivat Gruut ja järkevyys, niin se järkevyys lensi kuin katapultista. Ei hän aikonut jättää kaikin puolin uskollista ja vähintäänkin hyvää eläintä vain siksi, että pääsisi sen varjolla pakenemaan. Ei todellakaan.
Laittaen keihäänsä syrjään, ettei kukaan luulisi hänen aikovan mennä viimeistelemään tappoa, astui Iksaa suuremmin mistään välittämättä jo heikommin vastustelevaa miestä repivän rotan luokse. Jos kyseessä olisi ollut vain jokin tuntematon rotta, ei hän olisi ollut edes näin lähellä. Mutta hän luotti Gruutiin - tai ainakin toivoi voivansa luottaa. Olihan hän kasvattanut sen karvattomasta penikasta asti. Näyttämättä mitään pelkojaan Iksaa tarrasi ärähtäen rottaa niskasta kiinni toisella kädellä ja painoi kynnet lujaa nahkaan, samalla kun tarrasi eläintä toisella kädellä riepottelevista leuoista. Ja koska se ei suostunut tottelemaan, puri hän sitä korvasta. Se sai sen kirvoittamaan tarpeeksi, että Iksaa onnistui vääntämään rotan irti ja kauemmas. Voimalla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, ei hän olisi todellakaan sillä pärjännyt. Gruut vain yksinkertaisesti tiesi, kumpi tässä johti. Viimeistään siinä vaiheessa, kun hän painoi sen kummallakin kädellä niskasta pidellen katuun, ja asetti jalan rinnalle. Se olisi saanut hänet irti, jos olisi halunnut. Mutta se tiesi, kuka tässä johti.
Yksikään miehistä ei näyttänyt turhan vaikuttuneelta Iksaan teosta. Kuin yksissä tuumin nämä lähtivät kaikki haalimansa aseet tanassa kohti, aikoen selvästikään olla nyt perääntymättä. Sillä ei varmastikaan ollut niinkään tekemistä minkään äkillisen rohkeuden kanssa, vaan sen, että rotan keihäs oli tämän ulottumattomissa, ja toinen rotta oli maassa.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 23, 2008 1:39:24 GMT 3
Zinjasta tämä ei näyttänyt nyt ollenkaan hyvältä. Hänen suunnitelmansa tarkoitus oli pelastaa rial pulasta, ei saattaa tätä kahta kauheampaan kuseen. Käytännössä hän ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, sillä kylän miehien kiinnittäessä huomionsa rottaan tuli Malek hänen luokseen ja alkoi repiä sivummalle: "Helvettiin siitä. Kylän vartijat ovat aina kyläläisten puolella." "Mutta rial saa turpiinsa." Zinja yritti. Malek kohautti harteitaan: "Niin ne aina saa. Eikä se ole mitään meille. Täysin mitäänsanomaton tuttavuus. Tuskin edes sitä." mies murahti. Zinjalla ei ollut asiaan mitään vastaansanomista; jos hän nyt puuttuisi, olisivat hekin pulassa. Toivottavasti rial itse keksisi jotakin pelastuksekseen. Zinja oli vakuuttunut siitä, että otus oli rialiksi erilainen. Se olisi voinut pinkoa pakoon, mutta se ei jättänyt lemmikkiään. Moinen oli merkki jonkinsortin kiintymyksestä, ja Zinja harvemmin oli nähnyt rialin kiintyvän mihinkään muuhun, kuin omaan henkeensä. Omaan henkeensä ja muiden tavaroihin.
Malek ei suostunut jättämään Zinjaa yksin enää tämän jälkeen ja hän raahasi tytön ja muulin mukanaan kauemmaksi tapahtumapaikasta. Zinja seurasi laiskanpuoleisesti ja vilkuili vähän väliä taakseen. Hänen onnekseen sinne oli muodostunut melko ihmisvapaa alue ja hän näki täältä asti selvästi, mitä rialille oli käymässä.
|
|
|
Post by submarine on Dec 23, 2008 1:57:03 GMT 3
Iksaa pohti hetken. Se hetki oli hyvin lyhyt ja hyvin hätäinen. Tästä ei turhan helpolla sitten päästäisikään. Tai oikeastaanhan hän ei nähnyt yhtä ainoatakaan keinoa päästä tästä. Vaikka hän juoksisikin, ei ollut mitään takeita pakoon pääsystä. Sitä paitsi ei ollut mitenkään sanottua, että Gruut juoksisi myös. Se oli lähinnä pelästynyt ja hermostunut, ja se teki siitä arvaamattoman. Hän kuitenkin päästi rotan takaisin jaloilleen, vaikka pitelikin toisella kädellä yhä kiinni siitä. Tämä oli huono paikka, todella huono. Rottia ei juurikaan tavattu edes heittää putkiin, ne laitettiin kylmiksi ja heitettiin jokeen. Iksaa oli nähnyt, kun niin tehtiin.
Vartijoitakin alkoi saapua paikalle. Tavalliseen tapaansa nämä olivat tahdikkaan myöhässä, varmistaakseen että kaikki juoksemiseen kykenevät olivat jo hyvässä vauhdissa. Loppuja olisi helpompi pistää - joko putkaan tai keihäällä. Kun helvetillinen häly näyttikin tulleen vain kahdesta rotasta ja maassa heikosti vääntelehtivästä, jo jonkun urheamman kauemmaksi kiskomasta miehestä, unohtivat nämä varovaisuuden ja tuhahdellen piirittivät aseet tanassa kummankin rotan. Iksaa ei edes yrittänyt selitellä mitään, eipä siitä olisi ollut apua. Hän vain tuijotti, kun ei muutakaan voinut keksiä. Tämä oli paha, paha tilanne.
Ja talo melko lähellä räjähti. Ei sitä muutenkaan voinut kuvata, yhdessä hetkessä se oli siinä, ja toisessa jokaisesta aukosta iski tuli kirkunan säestämänä. Tai tarkalleen ottaen kirkunaa oli ollut jo hetki aikaisemminkin. Ja sitten teki toinenkin talo samalla tavalla, ennen kuin ihmisillä oli aikaa käsittää ensimmäistäkään. Päät kääntyilivät ja hölmistyneet katseet risteilivät liekkien välissä. Ja sitten joka paikassa oli äkkiä kirkuvia, sekalaisilla aseilla huitovia, ihmisiä hakkaavia rottia. Niitä tuli talojen takaa, niiden välistä ja jopa päältä. Rialeita, ainakin reilusti yli tusinan. Ne iskivät kiinni kaikkiin, jotka vain saivat kiinni, eivätkä todellakaan edes yrittäneet säästää ketään. Ja suurimmalle osalle väestä valkeni vasta reilusti liian myöhään, mitä tarkalleen tapahtui.
Ohimennen räjähti liekkeihin kolmaskin talo.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 30, 2008 20:09:59 GMT 3
Kaikenlaisia asioita Zinja oli elämässään nähnyt ja Malek vielä häntäkin enemmän, mutta kumpikaan ei ollut vielä koskaan ennen nähnyt talon räjähtävän ilman ennakkovaroitusta tuhoavaksi tulimereksi. Ja koska yksi ei koskaan ole tarpeeksi, räjähti lieskoihin toinenkin. Ensimmäistä vielä tuijotettiin järkyttyneenä, mutta toisen kohdalla itsesuojeluvaisto vaati jo tekemään jotain oman henkensä pelastumisen eteen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun torille tulvi jostakin ennalta tuntemattomasta paikasta valtava määrä rialeita ja kolmaskin talo oli liekeissä, oli parasta joko juosta, tapella tai tulla tapetuksi.
"Mitä helvettiä tämä on?" Zinja älähti ja yritti taltuttaa vikuroivaa muulia. Elikko kavahti sekä tulta että veren hajua ja yritti riistäytyä vapaaksi. Zinja sai tehdä kaikkensa pitääkseen sen paikoillaan ihmisten sännätessä sinne tänne ja töniessä häntä paetessaan. Pakeneminen oli tytönkin mielessä ensimmäisenä, mutta Rusinaa ei sopinut jättää tänne kuolemaan. Se oli ehkä vain muuli, mutta hyvin tärkeä muuli sekä Zinjalle että Malekille. Jotenkin sitä kiintyi otukseen, jonka kanssa vaelsi lukemattomia viestoja vuodessa.
"Raahaa perseesi helvettiin täältä!" Malek karjui ja iski juuri kypärää päähänsä. Aamutähti irtosi lenkeistään ja huojui soturin kädessä samaan aikaan kun toinen, sormikadosta kärsivä käsi yritti muljata kilpeä edes jollakin tapaa suotavaan asentoon: "Vauhtia nyt, perkele!"
Zinja päätti paeta virran mukana ja hänen onnekseen Rusina yritti sinnikkäästi samaan suuntaan. Ihmiset olivat juosta laihan ja heiveröisen tytön ylitse ja jossakin vaiheessa muulin ohjat karkasivat käsistä. Haparoivat yritykset saada karkaava lieka takaisin käteen päättyivät rähmälleen kaatumiseen. Yrittäen suojautua tallotuksi tulemiselta Zinja vetäytyi kiireesti kippuraan ja yritti suojata päätään käsillään. Joka puolella oli vain juoksevia jalkoja, sekä karvaisia että kenkien peittämiä.
Malekilla ei ollut tuon taivaallista tietoa kasvattinsa ikävästä tilanteesta. Hän oli mätkinyt rialeita kuoliaiksi ennenkin ja taatusti mätkisi nytkin. Niitä helvetin isoja ja ikäviä lukuunottamatta ne kaatuivat yleensä suhteellisen kevyesti. Näillä näkyi olevan ihan oikeita aseitakin, ja oletettavasti ainakin osa osasi moisia jopa käyttää. Malekilla oli kuitenkin hyvin terve, kenties liiankin terve, itsetunto, joka kertoi hänelle ettei yksikään luultavasti osaisi käyttää sitä asetta puolisikaan niin hyvin, kuin Malek käytti aamutähteään. Mies heilautti repivään aseeseensa vauhtia parilla kierroksella ja sinkosi piikkien peitossa olevan raskaan teräspallon kohti lähimmän rialin keskiruumista. Oli ihan turha tähtäillä päähän; torsoon osui helpoiten ja suojasta riippumatta iso teräspallo kunnolla osuessaan iskisi pihalle ainakin ilmat. Hyvällä tuurilla tuli ulos jotain muutakin.
|
|
|
Post by submarine on Dec 30, 2008 21:15:39 GMT 3
Suurimmalla osalla niistä, jotka olivat saaneet pitää henkensä, ei ollut mielessä nyt mitään muuta kuin pako. Ihmisiä ryntäili sinne tänne, tietämättä tarkalleen miltä edes pakeni tai minne aikoi juosta. Rottia sinkoili sinne tänne, silpoen kaikkea, minkä sai kiinni ja mihin kykeni. Joku piruparka pakeni kujalle, ja tuli sieltä takaisin raahattuna. Nämä rotat tappoivat, eikä niillä todellakaan näyttänyt olevan mitään muuta tarkoitusta tai halua. Ne eivät ryöstelleet tai teurastaneet järjestelmällisesti, ne vain kävivät kaiken näkemänsä kimppuun. Niitä oli paljon, ja se riitti saamaan väen paniikin valtaan.
Iksaalla ei ollut harmainta hajuakaan siitä, mitä oikein oli tpaahtumassa, mutta yllättävää kyllä, se paransi silti hänen tilannettaan merkittävästi. Piirittänyt vartijajoukko vilkuili ympärilleen, ja tuli hyvin nopeasti siihen tulokseen, että tässä oli tärkeämpääkin tekemistä, kuin ahdistella silmiin sattuvista rotista sitä ainoaa, joka ei nähtävästi aikonut repiä kurkkua auki jokaiselta eteen sattuneelta kyläläiseltä. Käskyjä ärähdellen ylempiarvoisin komensi nämä tilanteeseen äsiksi, ja rottakaksikosta välittämättä kaikki puolen tusinaa miestä ryntäsivät halki torin tekemään tilanteeseen jotakin järkeä.
Pienen hetken Iksaa vain vilkuili ympärilleen. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä tässä nyt tarkalleen olisi pitänyt tehdä, olkoonkin että ennuste eliniästä oli juuri parantunut merkittävästi. Ympärillä tapettiin ihmisiä - vaikka rotatkin alkoivat kokea vastarintaa - ja se oli jollakin tavalla suorastaan hämmentävän huumaavaa. Veri lensi ja tuskaisat kuolinhuudot kaikuivat ilmassa. Rotta näki, kuinka luiseva rial hakkasi veitsellä joltakin naiselta kurkkua auki tämän sätkiässä maassa vain tusinan askelta kaivolta. Se auttoi selventämään melko hyvin, mihin tässä kannatti ruveta. Hän ei halunnut olla yksi raadoista, olipa kyseessä mikä hyvänsä - olkoonkin, että kyseessä olivat hänen lajitoverinsa. Nämä rotat eivät näyttäneet miltään sellaisilta, että aikoisivat säästää hänet vain, koska kaikilla oli häntä ja muutama pitkä hammas.
Iksaa nosti vähin äänin keihäänsä maasta, hätäilemättä vielä suuntaan tai toiseen. Aavistuksen rauhallisemmaksi teki se tieto, että häneen ei selvästikään kiinnitetty turhan paljoa huomiota. Ei ainakaan vielä. Teurastustaan toteuttavat rotat olivat niin paljon kiinnostuneempia kaljuista, hännättömistä uhreista, etteivät alkaneet tarkastella muita karvaisia liian tarkasti. Mutta se oli varmastikin vain hyvin hetkittäinen helpotus. Iksaa vilkaisi Gruutia, tuijotti hetken nyt jo kuolleelta naiselta päätä irti repivää rottaa ja sitten, haluamatta ajatella tätä kovinkaan pitkälle, ryntäsi päin keihäs tanassa. Iskeytyessään päin hän tuli todenneeksi ainakin sen, että oli mukavasti raskastekoisempi, kuin yllätetty vastustajansa.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 3, 2009 0:01:52 GMT 3
Piikkipallo teki tehtävänsä ja sen kohde paiskautui vasten katua pitelemään vatsaansa. Malek ei jäänyt katsomaan, kuoliko se. Se oli toissijaista. Riitti, ettei se kyennyt enää taistelemaan. Täten siitä ei olisi hänelle konkreettista uhkaa enää. Mies etsi katseellaan lisää rialeita, mutta ne olivat melko tehokkaasti hajaantuneet sinne tänne. Suhteellisen lähellä näkyi nyt ainakin kaksi jonkun naisen kimpussa, joten sinne Malek suunnisti. Päästyään vähän lähemmäksi mies tajusi, että se toinen rial näytti olevan sen toisen kimpussa sen sijaan, että kumpikin olisi repinyt irti kuolleen naisen pään sisältöä. Mies ei ihan heti keksinyt, millä tavalla moiseen reagoida, mutta päätti lopulta, että rialia hakkaava rial on huomattavasti mukavampi kuin rial, joka repii ihmisen aivoja. Joten hän päätti jalosti jättää mätkäisemättä ainakaan tällä erää ja kääntyi sen sijaan katsomaan, josko toisaalla olisi mätkittävää.
Oli niitä ihmisiä, jotka eivät tappaneet koskaan, ja niitä jotka tappoivat, kun oli pakko. Ja sitten oli sellaisia kuin Malek, joiden koko maailmankuva oli vähän vääristynyt. Tehdessään tätä, minkä osasi parhaiten, aina vain muutaman sydämenlyönnin päässä kuolemasta, hän vasta tunsi todella elävänsä. Ehkä se sitten oli elämyshakuisuutta. Tai sitten se oli hulluutta.
Zinja oli tähän mennessä onnistunut raahautumaan suojaan juoksevien ihmisten ja rialien jaloilta. Hän oli painautunut kiinni yhden torikojun takana oleviin tynnyreihin ja yritti pysyä siinä huomaamatta ja hiljaa. Rusina oli laukannut jonnekin, eikä tytöllä ollut harmainta hajuakaan siitä, mihin se olisi menossa. Oletettavasti se kuitenkin oli jo paennut turvaan muiden eläinten kanssa. Se juoksi nopeasti, eivätkä karjaeläimet nyt näyttäneet olevan hyökänneiden rialeiden pääasiallinen mielenkiinnonkohde. Zinja etsisi siis muulin myöhemmin, kun hän ei enää olisi vaarassa kuolla heti noustessaan ylös piilostaan.
Toisin kuin Malek, Zinja ei nauttinut taisteluista. Yleensä hän pysytteli kaukana niistä ja auttoi muiden haavureiden kanssa vammautuneita myöhemmin. Hän pelkäsi kuollakseen ja toivoi vain selviävänsä hengissä ja huomaamattomana.
|
|
|
Post by submarine on Jan 3, 2009 0:44:33 GMT 3
Iksaa tuli toisen rotan maahan paiskatessaan todenneeksi, että oli kuin olikin onnistunut yllättämään sen. Iskiessään sitä vasten olka edellä ja koko painollaan työnsi hän samalla toisella kädellä, saaden kuin saadenkin sen liikkeelle ja katuun. Silmänräpäyksen hän oli aikeissa epäröidä, mutta kun toinen lähtikin nousemaan, aikoipa sitten mitä tahansa, olivat hänen kätensä päätä nopeampia. Iksaa iski keihäällä, avaten pitkän naarmun vinkaisun säestyksellä rotan olkaan. Se ei pysäyttänyt sitä, ja hän survaisi uudelleen, osumatta sohimiseltaan vieläkään kunnolla kiemurtelevaan ja ylös huitovaan. Mutta kolmannella kerralla keihäänkärki upposi lujaa ja kunnolla toisen rialin vastaan. Se rääkäisi, todellakin rääkäisi, puhtaan tuskaisesti ja taipui hapuilevasti, keihäs vatsasta törröttäen, kaksin kerroin. Osaamatta suuremmin ajatella Iksaa väänsi kaikin voimin, repäisten aseensa irti ja haavan pahemmaksi.
Iksaa ei tiennyt, mistä se tarkalleen johtui, mutta kun hän väänsi keihäänsä irti, älähti toinen rotta lujaa ja putosi puoliksi nousseesta asennostaan. Se läähätti tuskaisesti ja vinkui hiljaa ja voimattomasti, muttei liikkunut. Se vain hapuili heikosti revittyä vatsaansa, josta jo nyt levisi katuun verinen läikkä. Iksaa tuijotti näkyä, ja huomasi vasta nyt rotan veitsen. Se oli livennyt sen otteesta maahan. Tällä hetkellä se oli melko varmasti yksinäänkin vaarallisempi, kuin rial itse, mutta siitä huolimattakin hän potkaisi sen reilusti kauemmas. Rotalle hän sen sijaan ei tehnyt mitään. Ei sillä ollut väliä, ettei se ollut kuollut, se oli kuitenkin jo maissa.
Iksaa tuijotti kaatamaansa, pelolla takaisin tuijottavaa rottaa, mutta havahtui sitten hyvin nopeasti. Gruut päästi äkkiä hänen takanaan raivokkaan vingahduksen. Kääntyessään nopeasti hän näki, kuinka valtava rotta syöksyi päin toista rottaa, joka oli nähtävästi ollut tulossa kohti. Hän unohti kaiken tuijottamisen siinä silmänräpäyksessä, ja juoksi itsekin perään. Olkoonkin, että Gruutilla oli tässä kaiketi paremmat mahdollisuudet kuin hänellä, hän ei silti aikonut jättää sitä yksin. Ei todellakaan.
Toinenkin rotta näytti tajunneen, että kaikki samannäköiset eivät pelanneet samaan pussiin. Sillä oli nuija, ja se aikoi selvästikin käydä kiinni Gruutiin, kun se repi jo tuskissaan rääkyvää uhriaan. Iksaalla oli muita suunnitelmia, ja niin oli hänen keihäälläänkin.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 4, 2009 2:33:27 GMT 3
Malekin alkuperäinen tarkoitus ei ollut jäädä pyörimään rialeita piinaavan keihäsrialin läheisyyteen, mutta juuri sillä hetkellä kaikki muut rialit näyttivät olevan jossakin muualla. Niinpä tappamisen makuun päässyt mies piikkipalloineen päätti kääntyä sen paikalle ilmaantuneen, uuden nuijarotan kimppuun. Sen, joka oli kovasti menossa tappamaan tämän keihäsrialin lemmikkitalttahammasta. Tämä keihäsrial, olkoonkin että sen ylikasvanut rotta oli hetkeä aikaisemmin riistänyt joltakulta käden irti, oli ilmeisesti heidän puolellaan. Tai no, ainakin se oli muita rialeita vastaan. Moinen riitti ihan hyvin tässä tilanteessa. Malek keräsi taas parilla kierroksella vauhtia aseeseensa ja harppoi kohti nuijarottaa kilpi eteensä kohotettuna. Ilmiselvästi hän oli enemmän tätä päälle käyvää sorttia, kuten nyt saattoi aiemmasta tempauksesta kaivon luona päätellä. Tapettiin ensin ja kyseltiin vasta sitten.
Osasihan Malek tietenkin perääntyä, odottaa ja paetakin silloin, kun tilanne moisia vaati. Ei hän muuten olisi ollut hengissä. Mutta tässä tilanteessa hän katsoi hyökkäyksen olevan paras puolustus. Olihan tuo kuitenkin vain normaali rial nuijan kanssa. Äärimmäisen paskamainen, mikäli pääsisi lihaan kiinni, mutta suhteellisen vaaraton niin kauan, kuin sen sai pidettyä kaukana kasvoista, kaulasta ja nivusista. Malekia karmaisivat enemmän ne niiden kynnet ja hampaat kuin aseet. Kerran yksi paskamainen otus oli päässyt yllättämään väijytyksessä. Sen takia Malekilla oli nyt yksi sormi vähemmän ja suorastaan vastenmielisen syviä arpia kaulansa seutuvilla. Oli ollut hengenlähtö lähellä siinäkin, ja toipuminen oli vienyt lähestulkoon koko sen kesän.
Suurempia miettimättä mies sinkosi ketjun päässä viilettävän, edellisen rialin verestä tahmean pallon kohti vastustajaansa. Hänelle oli oikeastaan se ja sama, mitä se rial sillä keihäällään tekisi. Tökkäiskööt sekin ihan vapaasti tätä samaa kohdetta, kyllä siinä tilaa oli kummankin aseelle osua. Ja menisipä ainakin sitten kunnolla vaarattomaksi.
Voisihan se tietenkin olla, että se olisi survomassa keihäänsä mieluummin Malekin kainaloon. Malek toivoi, ettei näin ollut asian laita. Moinen virhearvio olisi ollut kovin ikävä syy kuolla. Varsinkin nyt, kun täältä päin olisi voinut saada ihan oikeasti tuottoisan homman. Moisilla rahoilla ja entisillä säästöillä nukkuisi varmasti yhden talven verran kaverin punkassa ja ostaisi aina silloin tälläin läheisestä tavernasta hiukan kostuketta suulle ja seuraa yöajaksi.
|
|