|
Post by submarine on Jan 4, 2009 14:37:20 GMT 3
Kun ihmisille oli käynyt selväksi, mitä oikeastaan oli tapahtumassa, alkoi vastarintaakin ilmetä. Moni kyläläinenkin tarrasi kaikkeen, mikä vain sattui käteen, ja koetti parhaansa mukaan olla kokematta toveriensa kohtaloa. Siinä tuskin oli mitään kovinkaan jaloa mukana, monilla oli perheensä ja henkensä, ja kumpaakin oli parempi edes yrittää puolustaa. Suurin osa paikalla olleista palkkasotureistakin kävi kahakkaan mukaan, olihan näillä taitoa ja mahdollisuus ansaita rahaa. Rottia oli paljon, mutta ne olivat selvästikin luottaneet sekasortoon enemmän, kuin taistelutaitoihinsa, eivätkä halunneet käydä turhan hanakasti minkään kimppuun, mikä saattaisi osoittautua jollakin tapaa vaaralliseksi. Eräästä talosta ilmestyi kadulle vanhemmanpuoleinen pariskunta, mies miekan kanssa ja nainen jousta käyttäen. Kumpikin näytti esimerkillisesti mallia siitä, miten rottia tapettiin.
Iksaa tuli tajunneeksi vasta sillä hetkellä, kun rotat silmäilivät toisiaan jo aseet tanassa, mitä oli tarkalleen tekemässä. Eihän hän mikään täysin toivoton tässä ollut, oli hänellä harjoitusta, mutta tämä oli kuitenkin täysin eri asia. Rotta nuijan kanssa halusi tappaa hänet, sen saattoi nähdä. Mikään, minkä kanssa hän oli kahnannut tähän asti, ei ollut koettanut tappaa häntä. Edes jokin satunnainen hermostunut jättiläisrotta ei todella aikonut tappaa, se oli vain eläin eikä miettinyt niin pitkälle. Mutta tämä rotta aikoi. Eikä kukaan tulisi väliin. Jos se kykenisi, se nuijisi häneltä kallon halki - ja ainoa, mikä sitä pitelisi, olisi hänen taitonsa tässä.
Pohdinnat jäivät nopeasti jonnekin taka-alalle, kun nuijarotta yritti päästä kiinni. Kuumeisesti Iksaa askelsi taaksepäin keihäs tanassa, pitelemässä sitä aloillaan, ja survaisi ähkäisyn kera. Toinenkin rotta ähkäisi - tai ehkä älähti - kun keihäs liukui sitä pois huitaisseen nuijan ohitse ja viilsi sen olkaa. Iksaa veti melkeinpä samalla liikkeellä taakse ja survaisi uudeleen, tällä kertaa aavistuksen ylöspäin. Uusi ähkäisy ja haava poskeen. Se olisi voinut olla jopa melko näppärää, ellei Iksaa olisi huitonut melkoisessa paniikissa ja puoliksi vaistonvaraisesti. Hän mieluummin huitoi, kuin jäi palauttamaan mieleensä, miten se tarkalleen meni.
Nuijarotta, joka oli hyvin pienen tuttavuutensa aikana selvästi saanut jo tarpeekseen keihäästä, koetti ärähtäen pakottautua sen ohitse. Pitkävartinen ase esti sitä huitomasta vastustajaansa, joten se iski sen syrjään ja työntyi huitaisten eteenpäin. Hätäisen iskun huitaistessa vain vajaan kämmenenmitan Iksaan kallosta tajusi hän ottaa lyhyemmän otteen keihäästään, ennen kuin teki entistäkin kuumeisemman huitaisun. Se nirhaisi ikävän kylkeen. Jos Iksaa olisi juuri nyt ehtinyt miettiä mitään, olisi hän varmaankin pohtinut, että oli yllättävän vaikeaa osua kunnolla johonkin kiemurtelevaan ja huitovaan.
Rotta huitaisi uudelleen, vaikkei vieläkään ollut ihanteellisen lähellä, ja pakonomaisesti Iksaa survaisi alhaalta taas. Vaikka tällä kertaa se oli enemmänkin jo villi, hätäilevä huitaisu. Nuija iski rintaan suunnilleen samalla hetkellä, kun keihäänkärki viilsi - todellakin viilsi - kapean ja verisen vanan yli toisen rotan vatsan. Nuija ei tullut kovinkaan lujaa, välissä oli etäisyyttä ja se enemmänkin vain ruhjaisi mennessään, mutta sattuipa se kuitenkin. Mutta niin sattui varmasti myös viilto. Etenkin kun sillä oli jo kolme toveria. Hieman joka puolelta verta norottava rotta jäykistyi silmänräpäykseksi viimeisimmästä haavastaan, ja näytti sitten selvästi harkitsevan uudelleen tilannettaan. Iksaa perääntyi, ja niin perääntyi sekin. Oikeastaan se juoksi. Melko varmasti se oli päättänyt, että muualta löytyisi helpompakin saalista. Iksaa ei lähtenyt perään. Hän jäi paikelleen huohottamaan ja hieromaan kipeäksi käynyttä rintaansa. Kipu oli kivuliasta, ikävä kyllä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 4, 2009 16:39:49 GMT 3
Keihäsrial sai nuijarialin perääntymään pienen kahakan jälkeen ihan omin avuin. Malek ei voinut sanoa olevansa millään tavalla ekspertti rialeiden kanssa, ellei niiden potkimista laskettu mukaan, mutta keihään kanssa huitonut näytti vähän järkyttyneeltä. Tai ehkä se oli vain väsynyt huitomisesta. Oli miten oli, hetken sitä katseltuaan Malek tarkisti, ettei lähimain ollut havaittavissa muita rialeita, ja etsi sitten katseellaan Zinjaa. Siitä tytöstäkään ollut kuin haittaa. Mokoma saatanan keskenkasvuinen oli joka suhteessa pelkkä riesa. Osasi se haavoja hoitaa, mutta paremmin sen tekivät vanhemmat ja kokeneemmat. Lisäksi se tuhlasi aina puolet omista rahoistaan ihmeellisiin tökötteihin, joista ei ollut kenellekään mitään hyötyä. Olivat vielä laittomiakin. Ja vaarallisia. Joku kaunis päivä se vielä räjäyttäisi heidät kummatkin ilmaan sohlatessaan sellaisien kanssa.
Tappelun riehuessa sivummalla Malek tyytyi pyyhkimään hikeä otsaltaan ja kohentamaan taas kilpensä asentoa. Kylänraitilla tapeltiin ja sinne Malek oli Zinjan käskenyt paeta. Tai oikeastaan hän oli käskenyt tytön paeta minne tahansa, mutta kylänraitille päin se idiootti oli juossut. Tietenkin. Siihen suuntaan, mihin kaikki muutkin. Sillä ei ollut ollenkaan omia aivoja. Kunhan liikkui massan mukana, mokoma saatanan rääpäle. Olisi ollut edes poika, niin sen olisi voinut ajatella kykenevän itsepuolustukseen. Mutta kun se oli ruipelo tytönheitukka. Keräsi ongelmia puoleensa kuin raato kärpäsiä. Olihan se siellä kaivollakin taas nähty. Palkkasoturi niiskaisi nenänsä tyhjäksi, veti pari kertaa henkeä ja syöksyi sitten eteenpäin ihmisjoukkoon. Lähes heti hänen kimppuunsa kävi rial ja mokoma paskiainen sai pistettyä ruosteisella miekantapaisellaan häntä polvitaipeen tienoille. Torjuminen oli häiriintynyt ikävästi kun raskas aamutähti heilahti rialin ohi ja rysäytti rikki yhden torikojun kantavan tolpan. Seuraava isku ei kuitenkaan mennyt ohi ja jysähti rialia huonosti polven tienoille. Otus kavahti taaksepäin ja päätti inhottavan, haarniskoidun palkkasoturin sijaan repiä pään läheiseltä talikon kanssa aseistautuneelta kyläläiseltä. Malek olisi kenties lähtenyt perään viimeistelläkseen tapponsa, kun hänen runtelemansa torikojun takaa ryömi esille kalpea ja hiukan tärisevä Zinja.
"No voi helvetti! Et parempaa piiloa keksinyt? Luoja varjele, eikö sinulla ole ollenkaan aivoja?" Malek ärisi ja kiskaisi tytön seisomaan ja tyrkkäsi selkänsä taakse. Hän perääntyi takaisin kohti toria ja kaivoa, jonka lähelle näytti muodostuneen mukava pieni rauhallisempi alue. Siellä seisoskeli muitakin, joten yksin aukeaa ei tarvitsisi edes puolustaa.
|
|
|
Post by submarine on Jan 4, 2009 19:12:11 GMT 3
Iksaa totesi Gruutin tehneen hyvin varmasti selvää rialista, jonka kimppuun oli käynyt. Jälki ei ollut mitenkään kaunista, se oli päässyt kurkkuun kiinni. Senpä takia sitä ei siis enää edes ollut. Gruut itse tuhisi raadon vieressä, näkemättä enää kaiketi enempiä tapettavia. Totta puhuen toriaukio oli kuin olikin melkoisen tyhjä. Siellä ei kaiketi ollut ihmisiä, koska nämä olivat paenneet rottia jonnekin, missä ei olisi niin avointa. Ja rottia ei näkynyt, koska ihmisiäkään ei näkynyt. Iksaan oli vaikea sanoa tilanteesta mitään juuri nyt, kaikki oli yhtä hässäkkää ja huitomista joka puolella, mutta eipä ihmisiä mitenkään teurastettukaan. Nämä pistivät vastaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, olisiko pitänyt auttaa, mutta siitä huolimattakin hän lähti poispäin aukealta torilta. Jos ei muuta, niin ainakaan hän ei seisoskelisi yksin avoimella. Tai melkein yksin, oli siellä muutama muukin.
Äkkiä räjähti lieskoihin neljäs talo. Iksaa käännähti katsomaan sitä kohti. Tämänkertainen oli aivan torin reunassa, hän näki sen hyvin. Nälkäisiä, katkuisia lieskoja iski jokaisesta aukosta. Iksaa ei juuri tiennyt tulesta, mutta jopa hänelle oli selvää, ettei mikään tavallinen tuli syttynyt näin ärhäkästi. Matkaa oli reilusti, ja hän tunsi silti kuumuuden kasvoillaan. Siinä oli jotain outoa. Mutta hän ei ehtinyt kovinkaan kauaa tuijottaa silmät sirrillään liekehtivää taloa, sillä sen ovi potkaistiin auki, ja sisältä astui joku ulos. Astui, ei juossut. Eikä se ollut ihminen, vaan rotta. Iso rotta, iso ja selvästi jokseenkin tärkeä. Sillä oli sekalainen sotisopa, kerätty ties mistä, ja kukaties arpia. Oli vaikea sanoa niin kaukaa. Mutta yhdestä seikasta Iksaa ei olisi voinut erehtyä edes sadan askeleen päästä; rotan käsi oli tulessa. Koko sen oikea käsi käsivartta myöten liekehti, eikä se näyttänyt edes välittävän. Eikä se syttynyt tuleen muuten, vaan selvästikin kyseessä oli liekehtivä käsi.
Iksaa vain tuijotti jokseenkin groteskin lumoutuneena, kuinka suuri rotta päästi ilmoille kimeän vinkaisun ja lähti kohti seuraavaa taloa. Se ei edes yrittänyt sammuttaa kättään. Äkkiä sen tielle juoksi kuitenkin vartija, joka oli mitä ilmeisimmin tajunnut, mitä se suunnitteli. Ja melkein kuin ei olisi edes välittänyt keihäs tanassa eteen asettuneesta, huitaisi rotta äkkiä. Sillä oli kädessään äkkiä jotakin, joka oli kuin palava ketju. Pitkä ja ilmeisesti metallia. Ennen kuin vartija ehti tehdä mitään, osui kiemurteleva, tulinen ruoska tähän ja kiertyi miehen ympärille. Tämä unohti hyvin nopeasti kaikki sankarileikit ja heittäytyi kiljen pyörimään maahan. Ja toisin kuin rotan kohdalla, vartijaan liekit kyllä levisivät. Kaikki muut, jotka näkivät tapahtuneen, perääntyivät. Muutama juoksikin, tässä oli nähty jo aivan tarpeeksi kauheuksia ilman jotakin helvetintaikojakin.
Iksaa päätti pelata varman päälle ja olla tekemättä mitään. Se tuntui parhaalta vaihtoehdolta.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 5, 2009 14:59:10 GMT 3
"Noituutta!" henkäisi Malek, jonka etenemisen uusi räjähtävä talo oli tejokkaasti pysäyttänyt. Äkkiä tori ei vaikuttanutkaan niin turvalliselta ja mukavalta paikalta olla, kuin se oli ollut. Mies kiskoi taas Zinjaa taakseen ja oli jo aikeissa perääntyä, kun tyttö muljautti itsensä isänsä takaa niin, että saattoi katsoa isoa rottaa; "Ei se ole taikuutta, isä, se on alkemiaa! Tai ainakin uskon niin... minäkin osaan tehdä tuollaista lientä!" "Paskat se mitään alkemiaa on! Tuo on noituutta, mustaa saatanan magiaa! Enkä minä ole sinun isäsi." "Näyttääkö tuo rotta sinusta velholta?" Zinja ärähti ja tuijotti vartijan maahan iskenyttä otusta lumoutuneena. Hän olisi niin kovasti halunnut päästä näkemään, oliko hän oikeassa. Pelkokin tuntui hetkeksi unohtuneen. Malek sen sijaan oli toista mieltä. Hän tarttui Zinjaa hiuksista ja riuhtaisi tyttöä taaksepäin niin, että tuo lensi selälleen kivetykselle ja ähkäisi kivusta: "JÄTÄ NYT JO SE TUIJOTTAMINEN JA PERÄÄNNY! Jollet mene nyt, minä syötän sinut tuolle otukselle itse!" palkkasoturi ärisi. Ilmiselvästi pian olisi kosahtamassa viideskin talo ja Zinjan oli parempi olla aika helvetin kaukana silloin. "Sinun pitää estää sitä! Se on jonkun talo!" "Nätikö, mitä se teki sille vartijalle? Löi sivuun kuin kakaran!" "No katsotko sinä olevasi samaa tasoa, kuin se vartija vai?" "Eivät nekään nyt mitään taidottomia ole! Koulutus niillä on ja kaikki!" Malek sihahti olkansa yli. Nähtyään Zinjan itkuiset kasvot ja sen, miten tuo piteli päänahkaansa hänen äskeisen tempauksensa jälkeen mies puri hampaansa yhteen ja kirosi muutaman kerran mielessään: "No selvä! Mutta sinä juokset nyt helvettiin siitä, onko selvä?"
Zinjan rynnätessä jälleen jonnekin, missä ei mahdollisesti olisi tiellä Malek etsi katseellaan jotain, millä voisi huitaista mokomaa liekehtivää paskiaista joutumatta itse sen palavan ketjun ulottuville. Valitettavasti ainoa pitkä ase lähitienoilla, jolla saisi edes jonkinlaista vahinkoa aikaan, oli sen rottaa mukanaan raahaavan rialin keihäs. Se saisi siis olla tarpeeksi. Toivottavasti rial osasi heittää sitä keihästä kanssa.
"Sinä, sinä... hiiri, tai mikä sinä olet!" Malek huusi ja osoitti Iksaata lähellä kaivoa: "Viskaa sitä keihäällä ja ota sen huomio! Minä nuijin sen raajat mohjoksi ja muut saavat sitten auttaa sen taltuttamisessa!" palkkasoturi ohjeisti. Se oli kaiken kaikkiaan aika onneton ohje ihan joka suhteessa. Ei vähiten siksi, että kuka helvetti sitä nyt halusi saada tuollaisen hirvityksen huomion osakseen, jos siltä ensin oli tuurilla välttynyt? Malek oli yleensä kiltisti se, joka teki, ja jätti suunnittelun muille, ja moinen oli kaiken kaikkiaan loistava järjestely jokaisen tahon mielestä. Mutta kaipa tässä nyt jotain oli oikeasti keksittävä, ettei tuo kuvotus polttaisi koko kylää. Ja koska tässä ei nyt oltu mitään strategeja, niin yksinkertainen lähellä olevien mahdollisuuksien ja yhteistyön hyödyntäminen oli ensimmäinen asia, mikä tuli mieleen.
Jos tuo ylikasvanut rotta olisikin velho ja sytyttäisi hänet palamaan ajatuksella, hän pitäisi huolen siitä, että ehtisi tappaa Zinjan ennen tuskallista kuolemaansa.
|
|
|
Post by submarine on Jan 5, 2009 15:51:02 GMT 3
Iksaa hieroi rintaansa. Siihen nousisi aivan varmasti kivistävä ruhje vielä tänään, mutta nyt hänellä ei yksinkertaisesti ollut aikaa sille. Se särki jo nyt, mutta hän kykeni työntämään kivun syrjään - ainakin hetkeksi siis. Sen voisi unohtaa pieneksi aikaa, mutta lopulta se palaisi. Tällä hetkellä tosin vain se oli tärkeää, että se oli sysätty syrjään täksi aikaa. Pieni hierominen auttoi. Ei sillä, että hän olisi ollut aikeissa käydä liekehtivän rotan kimppuun, ei todellakaan, mutta rottia saattaisi tulla muualtakin. Ja hän vain halusi selvitä tästä hengissä. Ja pitää Gruutinkin hengissä.
Äkkiä joku - tällä kertaa ihminen - huusi jotakin, ja sai Iksaan säpsähtämään. Hänellä meni hetki tajuta, mitä tämä oikein huusi, eikä sanoma ollut todellakaan mikään hyvä. Käskikö tämä todella häntä viskaamaan tuota keihäällä? Häntä häiritsemään tuota rottaa? Iksaa keksi nopeasti muutamankin hyvän syyn olla tekemättä mitään sen suuntaistakaan. Ensinnäkään hän ei osannut heittää keihästä. Sinänsähän se olisi varmasti ollut hyödyllistä, mutta hän ei yksinkertaisesti osannut. Tosin sillä ei ollut mitään väliä, kun oli kyse siitä, mitä tässä oikein piti heittää. Jos hän viskaisi rottaa keihäällä, se tulisi hänen peräänsä. Ei, se ei ollut hiukkaakaan hyvä idea. Toisaalta sitten taas, nyt kun kerran asiaa jo mietittiin, saattoi Iksaa arvailla lähitulevaisuuttaan, jos ei heittäisi. Tässä nyt voisi osoittaa, ettei ollut samoja rottia, kuin nämä. Mutta jos ei heittäisi, niin sittenpähän vasta syyteltäisiinkin. Ja jos nyt oltiin järkeviä, niin eihän hänen tarvinnut mennä sen lähelle. Ei se niin vaarallista voinut olla, etenkin kun mies aikoi tulla väliin. Tulirotta oli sitä paitsi keskittynyt polkemaan maassa pyörivää, ilmiliekeihin roihahtanutta vartijaa, ei se edes näkisi häntä...
Tietäen, että tulisi katumaan tekoaan Iksaa käänsi keihään ympäri ja otti muutaman askeleen. Tässä ei ollut suuremmin aikaa alkaa arvioimaan etäisyyksiä. Rotta koetti tähdätä parhaansa mukaan maaliaan, ja teki muutaman kokeilevan vedon heittokädellä. Mutta sitten hän ikään kuin antoi vain mennä, veti taakse ja sitten kaikin voimin eteen. Keihäs melkein humahti lähtiessään lujatekoisen rotan kädestä, ja liikkui ilman halki oikeastaan jopa melko puhtaasti. Tai ainakin se meni kärki edellä ja suhteellisen tasassa. Se olisi osunut hyvin, Iksaa näki sen. Paha vain että liekkirotan sekalaisella sotisovalla oli asiaan oma sanottavansa. Keihäs ei uponnut siihen, vaan osui, jäi hetkeksi kiinni ja pyöri perä edellä pois. Paha kyllä se ei jäänyt huomaamatta.
Iksaa jähmettyi hetkeksi siinä silmänräpäyksessä, kun rotta käänsi katseensa häntä kohti. Ja sitten se lähti myös tulemaan. Se ei viitsinyt edes irrottaa ruoskaansa - tai ketjuaan, oli mikä oli - vartijasta, vaan raahasi yhä heikosti kiljuvan miehen mukanaan. Iksaa olisi juossut, aivan varmasti, mutta rotta, kumpikaan, ei ehtinyt ottaa kolmeakaan askelta, kun yhtäkkiä tämän palavaan käteen iskeytyi nuoli. Liekit nielaisivat sen hetkessä, mutta ainakin se sai irvityksen ulvahtamaan ja mulkoilemaan ympärilleen. Torin reunalla seisoi vanhahko nainen lyhyt jousi kädessään. Ja tämä veti uutta nuolta jänteelle.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 5, 2009 16:57:00 GMT 3
Malek ei ollut koskaan suuremmin arvistanut naissukupuolta. Tai siis... yleisesti kun katsottiin, niin miehistä oli enemmän hyötyä. Suurin osa naisista vaan oli ja hoiti kotia. Eivät sellaiset hyödyttäneet Malekia ollenkaan. Ne, jotka hoitivat haavoja tai taistelivat tai olivat muulla tapaa erinomaisen tärkeitä hyvän elämän kannalta, olivat tietenkin hienoja ihmisiä.
Tämä vanha nainen nuolineen ja jousineen kuului hienoihin ihmisiin. Ehdottomasti. Tämä osasi ampua ja kaiken lisäksi vielä näemmä hyvin. Mikäli saisi tarpeeksi aikaa, Malek oli varma, että akka saisi ammuttua nuolen tuon liekkejä levittävän ison rotan päähän tai muuhun kohtaan, missä se aiheuttaisi kuoleman. Se ei kuitenkaan onnistuisi, jos mokoma paskanaama pääsisi hätyyttämään akkaa. Niinpä Malek katsoi oman osansa olevan ei enempää eikä vähempää kuin huomionkerääjä. Mies kolautti aamutähtensä kahvalla kilpeään ja huusi sarjan rumimpia loukkauksia, mitä oli elämänsä aikana kuullut. Hän huljutti ketjun päässä olevaa asettaan ilmassa ja lähestyi lieskarottaa kovaa vauhtia ja ehdottoman ikävästi tappoaikeissa. Aamutähden hyvä puoli oli se, että moisella ei tarvinnut osua hirveän tarkasti aiheuttaakseen vahinkoa. Mikä tahansa osa ihmisestä, tai rotasta tai olennosta, johon osui nyrkin kokoinen piikkinen teräspallo yleensä vahingoittui. Panssaritkaan eivät suojanneet murskaavilta aseilta niin hyvin, kuin vaikkapa miekalta.
Malek olisikin aina pitänyt miekkoja vähän sellaisina rikkaan väen kotkotuksina. Oikeissa käsissä se oli hieno kapistus, mutta kauhean usein sillä vaan huideltiin neitimäisesti ilmaa ja esitettiin kovempaa, kuin mitä oltiin. Naurettavaa meininkiä.
Päästyään tarpeeksi lähelle lieskarottaa Malek heilautti aamutähtensä kohti tämän jalkoja. Kaikkien epäonnen lakien mukaan iskusta ei tullut kovinkaan hyvä, mutta kyllä se osuisi jollei rotta osoittautuisi kaiken muun lisäksi vielä ketteräksikin.
Kauempana Zinja kurkki kärryjen takaa, miten Malekilla meni. Hänen päänahkaansa kivisti ja kyyneleet kirvelsivät vieläkin silmissä. Huolimatta siitä, että juuri sillä hetkellä hän tavallaan toivoi lieskarotan lyövän Malekilta pään niskaan, olisi pidemmän päälle kurjaa jos isähahmolle tapahtuisi jotain. Valitettavasti ei oikein ollut mitään, mitä Zinja voisi tehdä tässä vaiheessa. Ei mitään muuta, paitsi katsella ja toivoa parasta.
|
|
|
Post by submarine on Jan 5, 2009 18:12:27 GMT 3
Olipa liekehtivä rotta millainen irviö tahansa, niin ainakaan se ei pelännyt kipua. Se nyt olisi ollut jo vähintäänkin hullua, olihan sillä sentään käsi tulessa. Mutta oli miten oli, ei nyt jo hyvää vauhtia palava nuoli näyttänyt sitä suuremmin häiritsevän. Kaksi yhtäaikaista ahdistelijaa tosin muodostivat sille selvän ongelman. Sen liekehtivä ketjukin oli selvästi astetta tiukemmin kiinni kytevässä vartijanraadossa, sillä hätäinen kiskominen ei tuottanut sen suurempaa tulosta. Niinpä se ärähti raivosta, irrotti otteensa koko ruoskantapaisesta ja paljasteli hampaitaan miehelle.
Suurikokoinen rotta otti piikkipallon vastaan kovaa ja huonolla torjunnalla. Jalkojenkin ympärillä oli sekalaista nahkaa ja metallia, mutta se korkeintaan esti luunmurtuman, ei torjunut kokonaan. Rotta horjahti, muttei jäänyt vaikeroimaan tuskiaan, vaan ärähtäen survaisi palavan käden kohti miehen kasvoja. Selvästikään se ei yrittänyt lyödä, vaan tarttua. Raaja haisi vähintäänkin kuvottavalta, aavistuksen käristyvältä lihalta ja paljon enemmän joltakin todella vatsaa vääntävältä. Mutta hyvällä liekillä se kuitenkin paloi, sellaisella että kovin montaa hetkeä ei tarvitsisi pitää kiinni. Samalla rotta näytti hapuilevan jotakin toisella kädellään jostakin vatsansa tienoilta.
Vanhemmanpuoleinen jousinainen oli juuri ampumassa uudelleen muuhun keskittynyttä rottaa, kun saikin äkkiä reilusti harmia toisesta, tosin liekittömästä ja pienemmästä, sellaisesta. Huitova ja sähisevä otus sai tämän yllätettyä ja tarrasi muitta mutkitta kiinni jousesta, mitä ilmeisimmin kaavaillen ryöstävänsä sen tuosta noin. Mitenkään erityisen vahva nainen ei selvästikään ollut, ja tällä olikin vaikeuksia pitää kiinni. Ainakin siis siihen asti, kunnes rotta sai miekan jonnekin lapaluidensa väliin. Sen oli siihen tyrkännyt yhtä vanhahko, ja melko lihaksikasmies, joka kiskaisi aseensa rivakasti irti ja jäi vartioon naisen alkaessa muitta mutkitta vetää uutta nuolta jänteelle.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 5, 2009 19:02:17 GMT 3
Malek ei päässyt vetäytymään kauaksi vastustajastaan, sillä toisin kuin vaikkapa nyt sen miekan kanssa, aamutähti oli raskas pallo ketjun päässä ja sen liikuttelu vaati erilaista riuhtomista ja kurottelua. Mies ei edes yrittänyt väistää hirmuisen rotan otetta vaan iski kilpensä tämän käden ja kasvojensa väliin estääkseen naamaansa kärventymästä. Se ei varsinaisesti ollut maailman kauneinta katsottavaa nytkään. Valtavan rialin voima sai Malekin horjahtamaan taaksepäin, mutta suurella vaivalla mies sai pysyttyä pystyssä. Hitto vie, tämä paskanaama oli voimakas. Siis ihan oikeasti voimakas. Se oli juuri niin musertava kuin miltä se kokonsa puolesta näyttikin ja yksikin isku sen kädestä, oli se sitten liekehtivä tai ei, olisi varmasti vähintäänkin äärettömän tuskallinen.
Saadakseen paskiaisen kauemmaksi Malek huitaisi kilpensä takaa aamutähdellä ja yritti osua jonnekin. Oikeastaan olisi se ja sama minne, kunhan se nyt osuisi. Ei isku tälläkään kertaa ollut mikään mainio, mutta ainakin se meni kohti eikä ohi. Malek oli tavannut niitäkin taistelijoita, jotka olivat erinomaisen hyviä iskemään ohi. Viime talvenakin yksi itseään kovinkin taitavaksi kirvesmieheksi kutsunut veikko oli onnistunut pääsemään lähes hengestään taistellessaan puolet nuorempaa vastaan. Kun ei osunut, niin ei vain osunut. Ja siinä oli sentään ollut vastassa suhteellisen hintelä kaveri, ja aika kokematon.
Tämä oli hiton iso rotta, jolla oli kaikki aseet suolien ulosrepimiseen ihan synnyinlahjana. Ohitse huitelu olisi mennyt nopeasti kovin kohtalokkaaksi.
|
|
|
Post by submarine on Jan 5, 2009 19:37:25 GMT 3
Ihme kyllä rotta ei painanutkaan eteenpäin, niin kuin sen massan olisi voinut luulla antavan olettaa, vaan otti itsekin etäisyyttä. Aivan kuin se olisi halunnutkin miehen perääntyvän ja tekevän välimatkaa. Perääntyessäänkin se huitoi palavalla ketarallaan niin, että siihen katsominen sai aivan varmasti silmissä juoksemaan valopallon jos toisenkin. Pakoon rotta ei kuitenkaan selvästikään aikonut, vaan otti vain muutaman askeleen. Se oli tosin tarpeeksi sille, että aamutähti ei osunut. Rotta oli oikeastaan melko nopeakin kokoisekseen - ainakin omalla tavallaan.
Äkkiä rial teki jotakin, jota varmasti kukaan ei ollut osannut odottaa. Iksaa ainakin tiesi, ettei todellakaan ollut odottanut mitään tällaista. Suurikokoinen rotta veti yhtäkkiä toisella kädellä esiin sivussa hapuilemansa esineen, ja vei sen suunsa eteen. Seuraavassa silmänräpäyksessä se vei palavan kätensä suulleen, ja puhalsi kaikin voimin. Tämän suusta, käden kautta, purkautui yhtäkkiä helvetillinen lieska, joka iski miestä kohti ja hajosi kärventäväksi, löyhkääväksi, sihiseväksi ryöpyksi pisaroita. Kaiken järjen mukaan hirvitys puhalsi kätensä liekkiin leimauttamaa öljyä tai jotakin sellaista, ja öljyn tapaan liekit ryöppysivät ja suorastaan tarrasivat kiinni kaikkeen, mihin vain koskivatkaan. Nestetulensa syljettyään rotta ei enää epäröinyt käydä päälle. Kaiketi se uskoi miehellä olevan juuri nyt jotakin aivan muuta tekemistä. Kuten vaikkapa itsensä piekseminen ja maassa pyöriminen.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 5, 2009 19:59:38 GMT 3
Malekille koko tulen, tai kaiketikin öljyn, sylkeminen tuli aivan täytenä yllätyksenä. Hän nosti kilven eteensä ja käpertyi sen taakse, mutta siitäkin huolimatta että suurin osa paskasta tarttui kiinni kilpeen, pirskoitui tulikuumia pisaroita vasten hänen haarniskaansa. Kyrassi suojasi kuumuudelta, mutta etenkin käsissä lieskojen kuumuus tuntui suorastaan järkyttävältä. Kilpi oli, kuten arvata saattaa, ilmiliekeissä, joten heti tuliryöpyn loputtua Malek viskasi sen tiehensä. Hänellä ei ollut paljoa aikaa jäädä miettimään, mitä tehdä, sillä se helvetin ikävä rotta oli nyt tulossa kohti. Enemmän tai vähemmän viimeisenä keinonaan puolustaa itseään Malek tarttui kaksin käsin kiinni aamutähtensä kahvaan ja heilautti pallon kohti rialin päätä. Nyt oli aivan turha enää edes yrittää osua muualle kuin ylös, koska muuten tulisi kuolema. Minne tahansa muualle osuisikaan, niin mokoma paska kuitenkin huitelisi päälle kuin härkä. Kenties osuma ylävartaloon saisi sen muuttamaan mieltään ja perääntymään ainakin hetkeksi.
Perääntyminen olisi hyvä, sillä Malekin vasemman käsivarren nahkapanssari oli ottamassa ihan kunnolla lieskaa. Hyvin pian liekit nappaisivat kiinni partaan ja hiuksiin ja siinä vaiheessa sitä vasta olisikin kiljumisessa pidättelemistä. Vielä nyt tilanne käden kanssa oli se, että se oli helVEtin kuuma. Mutta ainakaan tällä hetkellä kipu ei ylittänyt sietämättömän rajaa. Hyvin pian ylittäisi, sen Malek tiesi kokemuksesta.
Milläköhän ilveellä Zinja tuon selittäisi? Kai sekin oli siitä saatanan alkemiaa, niin... Malekista se oli ihan tarpeeksi kummallista ja yllättävää ollakseen magiaa, mutta tässä vaiheessa hänellä ei ollut aikaa ajatella moisia. Piti vaan saada henki tuosta hirviöstä tai ainakin ajaa se pidemmälle.
Ja helvetit tuollainen saanut henkeä hänestä! Oli tässä pahempiakin otuksia tapettu kaksin ja viisin ja kuusin kappalein. Ainakin juuri nyt oli tosi lohduttavaa ajatella, ettei tämä lieskarotta nyt oikeastaan ollut kovin paha vastustaja. Vaikkei Malekille nopeasti tullutkaan mieleen yhtään vastustajaa, joka ennen tätä olisi ollut liekeissä ja silti ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissaan.
Zinja, joka tosiaan seurasi taistelua pidempää kiinteästi, valahti aneittsäkin kalpeammaksi rialin puhaltaessa tulta. Välittämättä siitä, oliko moinen ollenkaan järkevää, tyttö pinkaisi esiin piilostaan ja ryntäsi kohti aukeaa juurien kuorintaan käyttämänsä tikari kädessä. Huolimatta siitä, että oli kasvanut sijaisperheessä, hän oli aina pitänyt Malekia isänään ihan yhtä paljon, kuin sijaisperheensä päätäkin. Itse asiassa jollakin tapaa jopa enemmänkin. Hän ei todellakaan antaisi miehen palaa kuoliaaksi torille. Ei varsinkaan nyt, kun koko idea rotan kimppuun käymisestä oli ollut Zinjan.
|
|
|
Post by submarine on Jan 5, 2009 20:23:50 GMT 3
Iksaa näki, kuinka tyttö juoksi kohti rottaa ja miestä veitsellä aseistautuneena. Tuo ei loppuisi hyvin kenellekään, ja kaikkein vähiten tälle itselleen. Mies oli vielä jotenkin jopa hengissä, ja taistelikin vielä, mutta kaikkein vähiten tämä kaipasi häirintää. Tai niin Iksaa ajatteli sen, ei hän tietenkään tiennyt. Oli miten oli, narttupenikasta tulisi vain ja ainoastaan riekaleita. Pohtimatta suuremmin, miksi sen teki, ryntäsi rotta tytön tielle, koettaen saada tästä otteen. Hänellä tuskin olisi ongelmia pysäyttää tätä, jos vain saisi kiinni. Eikä hän oikeastaan ollut mikään hidas, vaikka vahvarakenteinen olikin.
Valtava, käryävä, osittain liekehtivä rotta ei pitänyt hiukkaakaan kalloon isketystä aamutähdestä. Se ei ollut odottanut sitä, se oli olettanut miehen olevan viittä vaille vainaa. Mutta raskas metallipallo kalloon kertoi toista, ja se ottikin askeleita taaksepäin. Oli vaikea sanoa, oliko siltä murtunut jotakin vai ei, mutta jotenkin vinossa sen pää näytti kuitenkin olevan. Ja sitten iski nuoli kylkeen. Se joutui työntymään rojun läpi, eikä päässyt mitenkään syvälle, mutta raivostuneen, kivuliaan ärähdyksen se kuitenkin sai aikaan. Hampaat narskuen suuri rotta repäisi nuolen irti, heitteli päätään silmät muljahdellen puolelta toiselle, ja päästi sitten niin korkean vinkunan, että se oli vähällä halkoa korvia. Sitten se alkoi taas huitoa ja pidellä miestä loitolla palavalla kädellään ja hakea jotakin toisella epämiellyttävän läheltä äskeistä vetoaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 5, 2009 20:43:45 GMT 3
Zinjalle tielle syöksyvä rial tuli täytenä yllätyksenä ja hän käytännössä juoksi suoraan tämän syliin ja mätkähti maahan vatsalleen kykenemättä liikkumaan enää minnekään. Tikarikin pääsi hämmästyksestä johtuen kirpoamaan kädestä jo ennen kuin tyttö edes osui rialiin. Oli aivan ilmeistä, että likka olisi päässyt hengestään alta aikayksikön, mikäli olisi saanut juosta vapaasti ison rotan kimppuun. Katukivetykselle kaatuessaan Zinja tunsi kaiken vähäisenkin ilman katoavan keuhkoistaan ja hän kakoi saadakseen hengitettyä takaisin edes osan siitä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut; häneltä oli mennyt ilmat pihalle ja ihan kunnolla. Tukehtumisen tunne oli sanoinkuvaamattoman kauhea, mutta ei varmasti mitään sen rinnalla, mikä häntä olisi odottanut muutaman sylen edempänä.
Malek käytti hyväkseen saamaansa hyvää osumaa ja nuolta, joka oli jysähtänyt rialin kylkeen. Olisi kenties ollut järkevää käyttää tilanne hyväkseen vaikkapa iskemällä, mutta sen sijaan Malek perääntyi kauhuissaan kauemmaksi ja hieroi palavaa nahkapanssaria irti vasemmasta kädestään. Siinä vaiheessa, kun panssari liukui pois, oli se ehtinyt kuitenkin palaa sen verran pitkälle, että Malekin vasemmassa käsivarressa oli helvetin ikävä palovamma. Ihoa poltti ja miehen kurkusta karkasi käheää kiroilun sekaista ulinaa. Silmissä paistoi kauhu, eikä se johtunut pelkästään siitä, että nyt oli saatu pieni vamma. Malek ei pitänyt tulesta. Malek ei sitten ollenkaan pitänyt tulesta ja vielä vähemmän siitä, että sitä suorastaan syljettiin hänen päälleen. Hänen sydämensä hakkasi tiuhemmin kuin se oli hakannut aikoihin ja ympärillä hehkuva lieskojen kuumuus sai miehet mielen täyteen inhottavia muistoja. Hetken aikaa hän häälyi paniikin kynnyksellä; tämä olisi kosto. Tämä olisi kosto siitä, mitä hän teki. Hän kuolisi palaen kuoliaaksi kuten nekin, joiden kuolemasta hän oli vastuussa. Tämä oli joku kuvottava, ironinen kohtalo, eikä hän voisi sille mitään.
Hyvin pian moiset ajatukset kuitenkin karisivat hänen mielestään. Helvetti, tuo rotta oli vielä hengissä. Nyt ei olisi aikaa panikoida. Hän voisi kiljua ja huutaa sitten yöllä nähdessään painajaista. Rotan liikuttaessa kättään kohti vyötään päätteli Malek nopeasti, että päälle olisi pian lentämässä lisää tulta. Niinpä hän syöksyi lähimmän näkemänsä suojan taakse, tai ainakin kovasti yritti ehtiä sinne asti. Tässä tapauksessa suojan virkaa näytti pitävän yksi torin lukuisista, joskin melkoisen kärsineistä kojuista. Olisi se nyt kuitenkin parempi kuin ei mitään. Paljon parempi, kuin ei mitään.
|
|
|
Post by submarine on Jan 5, 2009 20:57:03 GMT 3
Mies lähti pakoon, eikä rotta seurannut. Sen sijaan se vilkuili ympärilleen, kuin olisi odottanut jotakin, jota ei yksinkertaisesti näkynyt. Jos tämä lajikumppaneitaan odotti apuun, niin syykin oli melko ymmärrettävä; suurin osa oli jo joko tapettu tai paennut. Niitä ei loppujen lopuksi ollut mitään armeijaa, eivätkä ne selvästikään olleet suunnitelleet kokevansa vastarintaa. Alkupaniikin jälkeen ne olivat olleet vain sekasortoisesti ympäriinsä pyyhkiviä, isoja rottia. Ja niistä kaikkein isoin näytti tajuavan tilanteensa. Se rääkyi, vilkaisi sitten murhanhimoisesti naista, joka jännitti juuri tuimana jousenjännettään, ja paiskasikin äkkiä koko hapuilemansa pullon palavalla kädellään tätä kohti. Se särkyi seinään naisen viereen, ja rotta käytti hämmennyksen hyödykseen vääntämällä nopeaan tahtiin väkipakolla ketjunsa irti jo aivan varmasti kuolleesta ja juoksemalla. Sekin oli kaiketi tajunnut, mistä suunnasta tuuli.
Iksaa katseli hetken toista jalkaansa ontuvan, pakoon juoksevan rotan perään, ja tunsi vasta sitten hengityksensä oikeastaan edes alkavan toimia kunnolla. Ja sydämen, se oli hakannut melkoista epätahtia äsken. Tässä ei ollut todellakaan ollut yhtään mitään takeita hengissä selviämisestä. Etenkin, jos iso rotta ei olisi juossut. Ainakin siis hänen kohdallaan. Muutamia rääkäisyjä kantautui vielä kauempaa, osa ihmisten ja suurin osa rottien, mutta ainakin taistelu oli jo alkanut loppua. Rotat oli tapettu tai ajettu pakoon. Hinta oli varmastikin kova, Iksaakin osasi sanoa sen suoralta kädeltä, mutta kai se oli silti vähemmän, kuin hengenlähtö.
Huohottaen, tajuten vasta nyt tärisevänsä, Iksaa meni hakemaan keihäänsä. Se ei ollut kärsinyt suurempaa vahinkoa äskeisestä. Ihme kyllä ei ollut hänkään.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 5, 2009 21:09:14 GMT 3
Malek oli suunnattoman helpottunut rotan päätöksestä. Hän olisi voinut langeta polvilleen ja laulaa ylistyslauluja jumalille, ellei hän olisi ollut hyvin materialistinen ja ateistinen ihminen. Valtavan rotan rääkyessä ja lopulta paetessa mies astui esiin murskaantuneen torikojun takaa ja tuijotti pakenevan rotan perään. Käsi poltti ihan perkeleesti ja mies vältti koskemasta sitä millään muotoa. Nahka oli palanut ja ihoon oli noussut vesikelloja. Pitäisi saada vettä, missä palovammaa liottaa. Arpia siitä jäisi. Ihan kuin hän ei olisi ollut ihan piukassa niitä muutenkin.
Nyt kun iso rotta ei enää ollut viemässä hänen huomiotaan huomasi hän Zinjankin. Ottaen huomioon sen, että hän oli käskenyt Zinjan paeta, tyttö oli aika hiton lähellä. Pieni pelon häivähdys käväisi miehen mielessä tytön kiemurrellessa maassa palleaansa pidellen, mutta marssiessaan kohti liiankin nopeasti ollakseen ihan välinpitämätön mies nopeasti äkkäsi, mistä oli kyse. Päästessään Zinjan luokse hän oli jo muuttunut huolestuneesta helvetin vihaiseksi: "No on se saatana kun et usko! Piestäkö sinut pitää vai mikä siihen tehoaa?" Zinja yritti ilmeisesti vastata, muttei pystynyt. Vasta kulkemaan alkanut henki vaati oman aikansa tasaantuakseen. Niinpä Malek päätti ystävällisesti antaa tytön kiemurrella ihan niin paljon ja kauan kuin tuo vain halusi, ja päätyi heilauttamaan kättä torin toisella puolella seisovalle naiselle. Ihan vain kiitokseksi siitä, ettei tarvinnut yksin taistella. Malek oli oikeastaan hyvinkin kohtelias mies mitä tuli niihin, joiden kanssa taisteltiin samaa vihollista vastaan. Ja nainen oli tosiaan ollut avuksi nuolineen. Avuksi oli ollut se rialkin. Malek joutui hetken aikaa etsimään rialia, kunnes löysi senkin katseellaan. Sillekin hän heilautti kättään, ja totesi jotain "hieno homma"-suuntaista eleensä perään.
Sitten olikin kiitelty ihan tarpeeksi ja oli taas aika sättiä kasvattia. Itse asiassa sitä piti vähän jalalla tökätäkin, että tajusi vääntäytyä ylös maasta: "Kerää itsesi, helvetti. Ole mies. Saat hoitaa tämän haavan, kun ei sinusta muuhunkaan ole."
Zinja kompuroi ylös ja haki huohottaen tikarinsa. Hänen vatsaansa kivisti vieläkin.
|
|
|
Post by submarine on Jan 5, 2009 21:31:23 GMT 3
Kokonaisuudessaan kahakka ei ollut kestänyt tuntiakaan, mutta sen vaikutukset olivat vähintäänkin rankat. Moni oli kuollut hyvin nopeasti, ja moni muu kiemurteli kadulla suolia ulkona tai raajoja rikki. Neljä taloa roihusi ilmiliekeissä, ja ilman pikaista väliintuloa tuli leviäisi. Paetessaan rotat olivat rikkoneet paikkoja ja varastelleet. Kaiken kaikkiaan kylä näytti siltä, kuin siellä olisi juuri käyty pieni ja ärhäkkä sota. Ne, joilla oli tarpeeksi tuuria olla jaloillaan, juoksentelivat sinne tänne auttamassa niitä, joilla oli huonompi tuuri. Sekasortoista se oli, mutta ainakin ihmiset yrittivät. Paitsi ne, joilla oli liikaa tekemistä vapista hiljaa paikoillaan tai olla laskematta alleen.
Vanhuskaksikko, josta kumpikin oli onnistunut melko näppärästi välttymästä palavalta öljyryöpyltä, tuli esiin siitä kujankulmasta, johon nämä olivat äsken jääneet. Kumpikin vilkaisi keihästään poimivaa Iksaata happamasti mennessään tämän ohitse, muttei sanonut tai tehnyt mitään. Iksaa puolestaan vilkuili Gruutia, mutta se oli alkanut vain repiä aikaisemmin tappamaansa rotanraatoa. Ainakin sillä oli kaikki kunnossa. Ja niin oli ilmeisesti hänelläkin, vaikka rintasärky olikin palannut entistä ärhäkämpänä. Se menisi ohi, mutta se ei tehnyt siitä hiukkaakaan mukavampaa.
"Ollaanko sitä hengissä?" vanhemmanpuoleinen mies kysäisi Malekilta samalla, kun työnsi pois miekkaansa. Tämä näytti saaneen muutaman kolhun itsekin, mutta oli onnistunut pitämään ilmeisesti puolensa yllättävän hyvin. Kaiketi tämä osasi käyttääkin asettaan, joka sivumennen sanoen ei ollut mikään pieni miekka, jollaisia näki kaikenlaisilla tapauksilla. Se oli kelvon näköinen suurmiekka, jonka terässä oli lovi jos toinenkin. Mies ei nähtävästi ollut ehtinyt napata sille huotraa mukaan, joten se pysyi paljaana ja kädessä, joskin olalla.
|
|